KKO:2023:12

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 13.4.2021 nro 21/116046

Käräjäoikeus tuomitsi A:n syytteen mukaisesti kahdesta huumausainerikoksesta yhteiseen 25 päiväsakon sakkorangaistukseen.

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli syytekohdassa 1 ajalla 13.12.2016–10.2.2017 pitänyt hallussaan huumausaineita tilaamalla huumausaineita kyseisellä ajanjaksolla kuusi kertaa Silkkitie-kauppapaikan kautta. Pienin tilaus oli yksi ekstaasitabletti ja suurin 10 ekstaasitablettia. Edelleen A oli syytekohdassa 2 ajalla 12.4.–19.6.2017 pitänyt hallussaan huumausaineita tilaamalla huumausaineita kyseisellä ajanjaksolla neljä kertaa Silkkitie-kauppapaikan kautta. Pienin tilaus oli viisi ekstaasitablettia ja suurin 10 ekstaasitablettia sekä 1 gramma marihuanaa.

Käräjäoikeus katsoi, että A:n kohdassa 1 ja 2 tekemien tilausten toistuvuus ja niiden välillä kulunut suhteellisen lyhyt aika, tilattujen huumausaineiden laatu ja saadut tavanomaiset käyttöannokset, menettelyn samankaltaisuus ja yhteinen samanlaisena jatkunut motivaatioperusta sekä hovioikeuskäytäntö huomioon ottaen vastaajan teossa oli kysymys yhdestä jatketusta teosta kohdassa 1 ja 2. Kohtien välillä oli reilun kahden kuukauden pituinen tauko, minkä vuoksi ne oli perusteltua yksiköidä erillisiksi teoiksi.

Molempiin syytekohtiin sisältyi yksi tilaus, joka koski vähintään 10 tavanomaista käyttöannosta ekstaasia. Sinänsä asiassa olisi ollut perusteita katsoa alle 20 tavanomaisen käyttöannoksen olevan vielä vähäinen määrä huumausainetta. Helsingin hovioikeuden ratkaisukäytäntö huomioon ottaen käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että huumausaineen määriä kyseisissä tilauksissa oli pidettävä vähäistä suurempina.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Elisa Savolainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati ennakkopäätösvalituksessaan, että jokainen syytteessä kuvattu huumausaineen tilauskerta katsotaan erikseen huumausaineen käyttörikokseksi tai että syytteen teonkuvauksen mukaisen menettelyn katsotaan joka tapauksessa täyttävän vain huumausaineen käyttörikoksen tunnusmerkistön ja että syyte hylätään vanhentuneena.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian käsittely käräjäoikeudessa

1. Käräjäoikeus on syyttäjän vaatimuksen mukaisesti lukenut A:n syyksi kaksi huumausainerikosta (tekoajat 13.12.2016–10.2.2017 ja 12.4.–19.6.2017) ja tuominnut hänet niistä yhteiseen 25 päiväsakon sakkorangaistukseen.

2. A oli laittomasti pitänyt hallussaan huumausaineita tilaamalla niitä Tor-verkossa toimineen Silkkitie-kauppapaikan kautta. Syytekohdan 1 osalta A oli tilannut huumausaineita seuraavasti:
- 13.12.2016 kaksi kappaletta ekstaasitabletteja,
- 2.1.2017 viisi kappaletta ekstaasitabletteja,
- 9.1.2017 kaksi kappaletta ekstaasitabletteja,
- 10.1.2017 yhden ekstaasitabletin,
- 31.1.2017 10 kappaletta ekstaasitabletteja sekä
- 6.2.2017 viisi kappaletta ekstaasitabletteja.
Syytekohdan 2 osalta A oli tilannut huumausaineita seuraavasti:
- 12.4.2017 viisi kappaletta ekstaasitabletteja,
- 2.5.2017 viisi kappaletta ekstaasitabletteja,
- 15.5.2017 gramman marihuanaa ja viisi kappaletta
ekstaasitabletteja sekä
- 14.6.2017 10 kappaletta ekstaasitabletteja ja gramman marihuanaa.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

3. Korkeimman oikeuden ratkaistavina ovat kysymykset siitä, miten A:n syyksi käräjäoikeudessa luettu menettely on yksiköitävä ja onko hallussa pidetyn huumausaineen määrää pidettävä rikoslain 50 luvun 2 a §:ssä tarkoitetuin tavoin vähäisenä.

Rikoksen yksiköinti

Arvioinnin lähtökohdat

4. Voimassa olevaan lakiin ei sisälly säännöstä, joka koskisi yksittäisten tekojen katsomista yhdeksi tai useammaksi rikokseksi (HE 40/1990 vp s. 16). Oikeuskäytännössä arvioinnin lähtökohdaksi on otettu lain esitöissä mainitun mukaisesti niin sanottu luonnollinen katsantokanta (LaVM 15/1990 vp s. 3). Tekojen ykseyden arvioinnissa on tällöin kiinnitetty huomiota erityisesti tekojen ajalliseen ulottuvuuteen sekä siihen, onko kysymys ollut yhtenäisestä toiminnasta vai selvästi erillisistä teoista. Rikostunnusmerkistöjen muotoilu, niiden tavoitteet ja niillä suojattavat oikeushyvät, asianomistajien lukumäärä sekä tekojen motivaatioperusta vaikuttavat siihen, pidetäänkö tekoja yhtenä vai useampana rikoksena (KKO 2022:2, kohta 11 ja siinä viitatut ratkaisut).

5. Huumausaineen käyttörikosta koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että useiden käyttökertojen voidaan katsoa muodostavan yhden huumausainerikoksen, jos ne muodostavat luontevan kokonaisuuden ajallisesti tai toiminnan jatkuvuuden vuoksi (HE 213/2000 vp s. 19–20). Ratkaisussa KKO 2015:18 todettiin, että saman henkilön tekemät lyhyinkin väliajoin toistuvat huumausaineen luovutukset ja ostot on sinänsä yleensä mahdollista arvioida paitsi yhtenä rikoksena myös eri rikoksina (KKO 2015:18, kohta 6). Korkein oikeus katsoi, että huumausaineen toistuvaa luovuttamista oli perusteltua pitää yhtenä rikoksena huomioon ottaen osatekojen ajallinen ulottuvuus, toiminnan jatkuva luonne sekä tekojen yhteinen ja samanlaisena jatkunut motivaatioperusta. Edelleen Korkein oikeus katsoi, että samaan kokonaisuuteen liittyneet saman huumausaineen toistuvat ostot oli perusteltua katsoa kuuluvaksi samaan rikokseen (KKO 2015:18, kohdat 7–8). Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1997:117 katsonut samaan huumausaine-erään kohdistuneen laittoman maahantuonnin, hallussapidon ja välittämisen muodostavan yhden törkeän huumausainerikoksen, koska huumausaine-erä oli tekijä, joka yhdisti siihen liittyvät teot jatkuvaksi toiminnaksi ja yhdeksi kokonaisuudeksi.

6. Korkein oikeus toteaa, että huumausaineen käyttö eroaa huumausainerikoksen tekomuotona huumausaineen myynnistä, välittämisestä ja muusta luovuttamisesta. Huumausaineen käytössä useiden käyttökertojen voidaan katsoa muodostavan yhden huumausainerikoksen, jos käyttökerrat muodostavat luontevan kokonaisuuden ajallisesti tai toiminnan jatkuvuuden vuoksi. Huumausaineen käyttöä ei ole perusteltua arvioida erillisinä tekoina yksin sillä perusteella, että ne kohdistuvat eri huumausaine-eriin.

Arviointi tässä asiassa

7. A on katsonut, että jokainen tilauskerta tulisi arvioida erillisenä tekona. Syyttäjä on katsonut, että A:n menettelyä on perusteltua pitää syytteestä ilmenevin tavoin kahtena eri tekona. Korkein oikeus toteaa, että rikoksen yksiköinnissä on kysymys syytteenalaisen teon oikeudellisesta arvioinnista, jolloin tuomioistuin harkitsee viran puolesta sen, miten syytteen teonkuvauksesta ilmenevä teko tulee yksiköidä. Korkeimman oikeuden arvioitavana on siten kysymys siitä, onko syytteessä kuvattua menettelyä arvioitava yhtenä vai useampana rikoksena.

8. Korkein oikeus katsoo, että syytteessä kuvatuissa huumausaineiden tilauksissa ja niitä seuranneissa hallussapidoissa on kyse yhdestä teosta, koska tilauksilla on ajallinen yhteys ja koska tilausten samankaltaisuuden vuoksi niiden voidaan luontevasti katsoa olevan muutoinkin jatkuvaa toimintaa. Korkein oikeus katsoo, ettei samanlaisina toistuneiden tekojen välillä kulunut enimmillään noin kahden kuukauden pituinen ajanjakso vielä katkaise tekojen ajallista yhteyttä siten, että A:n menettelyä olisi perusteltua arvioida kahtena eri tekona.

Vähäinen määrä huumausainetta

Arvioinnin lähtökohdat

9. Rikoslain 50 luvun 1 §:n 5 kohdan mukaan huumausainerikoksesta tuomitaan se, joka laittomasti pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta. Saman luvun 2 a §:n mukaan huumausaineen käyttörikoksesta tuomitaan se, joka laittomasti käyttää taikka omaa käyttöä varten pitää hallussaan tai yrittää hankkia vähäisen määrän huumausainetta.

10. Lain perusteluissa on todettu, että huumausaineen hallussapidon tai hankinnan katsottaisiin liittyvän omaan käyttöön, jos huumausainetta on niin vähäinen määrä, että syytetty voisi itse käyttää hallussa pidetyn määrän huumausainetta. Mikäli tekijällä on omaa käyttöään varten hallussaan vähäistä suurempi määrä huumausainetta, tällainen hallussapito rangaistaan huumausainerikoksena (ks. HE 213/2000 vp s. 19 sekä KKO 2003:94 ja KKO 2003:100). Määrän vähäisyyden arvioiminen vaihtelee riippuen huumausaineen lajista (HE 213/2000 vp s. 19). Edelleen lain perusteluissa on todettu, että esimerkiksi se, että syytetyllä on hallussaan sinänsä pieni määrä huumetta, mutta se on jaettu useiksi annoksiksi, taikka että hallussa pidettyjen huumeannosten yhteisarvo on hyvin korkea, voisi olla osoitus siitä, ettei huumausainetta ole tarkoitettu vain omaan käyttöön.

11. Korkein oikeus totesi ratkaisussaan KKO 2003:94, että huumausaineen hallussapidon osalta voidaan yleisesti olettaa, että mitä suurempi määrä huumausainetta hallussa on, sitä vahvemmin se viittaa siihen, ettei ainetta ole tarkoitettu vain omaan käyttöön. Huumausaineen määrää voidaan sopivimmin arvioida yleisesti tunnetun huumausaineen käyttöannostuksen perusteella. Korkein oikeus katsoi, että syytetyn omaa käyttöä varten kerrallaan hallussaan pitämä 16,5 grammaa hasista, josta olisi saanut tavanomaisten käyttöannosten mukaisesti laskien noin kolmestakymmenestä lähes viiteenkymmeneen käyttöannosta, ei ollut rikoslain 50 luvun 2 a §:ssä tarkoitettu vähäinen määrä huumausainetta. Korkein oikeus totesi lisäksi, että hasis ei lukeudu erittäin vaarallisiin huumausaineisiin. Sen osalta vähäisenä määränä pidettävien käyttöannosten määrä voi olla jonkin verran suurempi kuin erittäin vaarallisten huumausaineiden osalta.

12. Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2003:100 ilmenee, että käyttöannoksia arvioitaessa voidaan ottaa huomioon, että hallussapitäjän käyttöannos on tavanomaista suurempi sen vuoksi, että hän on tottunut huumausaineen käyttäjä. Vaikka Korkein oikeus otti huomioon sen, että vastaaja oli tottunut huumausaineen käyttäjä ja käyttöannos oli sen vuoksi voinut olla tavanomaista suurempi, Korkein oikeus ei pitänyt yli neljääkymmentä pääosin erittäin vaarallisista huumausaineista muodostunutta käyttöannosta rikoslain 50 luvun 2 a §:ssä tarkoitettuna vähäisenä määränä huumausainetta.

Korkeimman oikeuden arviointi

13. Korkein oikeus toteaa, että huumausaineen käyttörikossäännös on tarkoitettu sovellettavaksi silloin, kun tekijä on omaa käyttöään varten pitänyt hallussaan vähäisen määrän huumausainetta. Mitä suurempi määrä huumausainetta hallussa on, sitä vahvemmin se viittaa siihen, ettei ainetta ole tarkoitettu vain omaan käyttöön. Huumausaineen määrää voidaan sopivimmin arvioida yleisesti tunnetun huumausaineen käyttöannostuksen perusteella. Huumausaineen käyttörikoksen tunnusmerkistö soveltuu kaikkiin huumausaineisiin, joten tunnusmerkistön täyttyessä huumausaineen hallussapitäjä voidaan tuomita huumausaineen käyttörikoksesta, vaikka rikoksen kohteena olisi erittäin vaarallinen huumausaine. Erittäin vaarallisten huumausaineiden osalta vähäisenä määränä pidettävien käyttöannosten määrä voi olla jonkin verran pienempi kuin muiden huumausaineiden osalta. Huumausaineen hallussapitäjän tottumuksella huumausaineiden käyttöön voi olla vähäinen merkitys huumausaineen vähäistä määrää arvioitaessa.

14. Korkein oikeus katsoo lisäksi, että vähäistä määrää arvioitaessa ei ole perusteltua ottaa lähtökohdaksi huumausaineen yhteenlaskettua määrää koko tekoajalta, vaan lähtökohdaksi on otettava se määrä huumausainetta, jonka tekijä on kerrallaan pitänyt hallussaan. Muutoin huumausaineen käyttörikossäännöksen soveltuminen voisi asiassa estyä yksinomaan siksi, että toisiaan ajallisesti seuraavat teot yksiköidään yhdeksi rikokseksi, vaikka yksittäiset teot olisivat rikoksina vähäisiä (KKO 2015:18, kohta 12). Tällainen yhteenlaskettuun määrään perustuva arviointitapa ei vastaisi huumausaineen käyttörikosta koskevan rangaistussäännöksen tarkoitusta.

15. Korkein oikeus on edellä kuvatuissa ratkaisuissaan KKO 2003:94 ja KKO 2003:100 tarkemmin ilmenevin tavoin katsonut, että yhtäältä noin kolmestakymmenestä lähes viiteenkymmeneen käyttöannosta hasista ja toisaalta yli neljääkymmentä käyttöannosta pääosin erittäin vaarallista huumausainetta ei ole pidettävä vähäisenä määränä huumausainetta. Kysymys on ollut rajatapauksista, joissa perustellusti olisi voitu päätyä myös toisenlaiseen lopputulokseen. Korkeimman oikeuden ratkaisuissa ei ole otettu kantaa siihen, kuinka monta käyttöannosta sisältävää määrää huumausainetta voidaan vielä pitää vähäisenä. Tällaista kannanottoa ei ole myöskään lain perusteluissa.

16. Arvioitaessa omaan käyttöön hankitun huumausaineen määrän vähäisyyttä on perusteltua lähteä siitä, että huumausaineen käyttäjä voi tyypillisesti hankkia huumausainetta selvästi kerta-annosta suuremman määrän lähiaikana tulevaa käyttöä varten. Huomioon ottaen myös edellä lausutun Korkein oikeus katsoo, että 30 kerta-annosta huumausainetta voidaan lähtökohtaisesti pitää vähäisenä määränä ennen huumausaineen vaarallisuuden ja käyttäjän tottumuksen huomioon ottamista.

Arviointi tässä asiassa

17. Käräjäoikeuden tuomion mukaan A on omaan käyttöönsä tilannut ja pitänyt hallussaan huumausaineita kymmenenä eri kertana siten, että hän on pitänyt kerrallaan enimmillään hallussaan 10 ekstaasitablettia ja gramman marihuanaa, mikä määrä vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vastaa noin 10 tavanomaista käyttöannosta ekstaasia ja viittä tavanomaista käyttöannosta marihuanaa. Asiassa ei ole väitetty eikä mikään viittaa siihen, että huumausaineet eivät olisi tarkoitettu omaan käyttöön tai että käyttöannokset olisivat poikenneet tavanomaisesta. Määrää on edellä lausuttu huomioon ottaen pidettävä huumausaineen käyttörikoksen tunnusmerkistössä tarkoitetuin tavoin vähäisenä, vaikka ekstaasi on erittäin vaarallinen huumausaine. Syytteessä kuvattua menettelyä on siten pidettävä huumausainerikoksen asemasta huumausaineen käyttörikoksena.

Syytteen vanhentuminen

18. Huumausaineen käyttörikoksen rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Syyteoikeus huumausaineen käyttörikoksesta vanhentuu rikoslain 8 luvun 1 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan kahdessa vuodessa. Syytteen mukaan tekoaika on päättynyt 19.6.2017. Tätä asiaa koskeva haaste on annettu A:lle tiedoksi 1.3.2021 eli myöhemmin kuin kahden vuoden kuluessa tekoajan päättymisestä. Syyteoikeus teoista on siten vanhentunut, ja syyte tulee vanhentuneena hylätä.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja syytteet hylätään vanhentuneina.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Ari Kantor, Mika Huovila, Mika Ilveskero ja Timo Ojala. Esittelijä Saara Ingström.