KKO:2023:46

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Lapin käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta 30.3.2019 tapahtuneesta seksuaalipalvelujen ostamisen yrityksestä nuorelta. Syytteen mukaan A oli lupaamalla antaa korvauksena rahaa yrittänyt saada kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön eli tekoaikaan 16-vuotiaan B:n ryhtymään kanssaan sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon.

A oli lähettänyt matkapuhelimellaan kotonaan lapsenvahtina olleen B:n matkapuhelimeen seuraavan sisältöiset kolme viestiä:
- Oot kyllä kaunis. Ethän suutu et sanon tulisitko yöksi mun viereen jos annan 400? Ei kerrota lellekkään ikinä? Ois ihana olla sun kanssa.
- Oon tässä sun vieressä.
- Joni

B ei ollut myöntynyt houkutteluun ja oli viestit saatuaan päässyt poistumaan asunnolta yhdessä toisen lapsenvahtina olleen henkilön kanssa, joten teko oli jäänyt yritysasteelle.

A kiisti syytteen. Hän ei ollut yrittänyt saada B:tä ryhtymään kanssaan sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon.

Käräjäoikeuden tuomio 18.2.2021 nro 21/108024

Käräjäoikeus katsoi, ettei A:n B:lle lähettämissä viesteissä sanallisesti viitata sukupuoliyhteyteen tai sellaiseen seksuaaliseen tekoon, mitä laissa oli tarkoitettu. Käräjäoikeus katsoi viesteistä ja teko-olosuhteista saatu selvitys huomioon ottaen jääneen näyttämättä, että A:n teko täyttäisi kysymyksessä olevan rikoksen tunnusmerkistön. Käräjäoikeus katsoi lisäksi, että vastaajan ehdotus oli jäänyt hänen puoleltaan tehdyn esityksen asteelle eikä rikoksen täyttyminen ollut tosiasiassa ollut mahdollista eikä käytännössä uskottava vaihtoehto. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Janne Mänty.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 18.2.2022 nro 22/107115

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A tuomitaan rangaistukseen syytteen mukaisesti.

Hovioikeus katsoi, että A oli viesteillään tarkoittanut saada B:n ryhtymään kanssaan korvausta vastaan sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon, ja katsoi A:n ryhtyneen konkreettisiin toimiin rikoksen tunnusmerkistön toteuttamiseksi. Hovioikeus totesi kuitenkin, että asianomistajan tarkoituksena ei ole ollut myydä seksuaalipalveluja eivätkä asianosaiset olleet sopineet mistään jatkotoimenpiteistä sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon ryhtymiseksi. Vaara rikoksen täyttymisestä ainoastaan A:n epäasiallisen ehdotuksen perusteella oli ollut hyvin epätodennäköinen B:n nuoresta iästä huolimatta. Tämän vuoksi yrityskynnyksen ylittävää vaaraa rikoksen täyttymisestä ei ollut. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Maarit Tukiainen, Suvi Hannula ja Meriel Koppström.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A tuomitaan rangaistukseen syytteen mukaisesti.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti suullisen käsittelyn varatakseen asianosaisille tilaisuuden lausua asian oikeudellisesta arvioinnista ja rangaistuksen määräämiseen vaikuttavista seikoista.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Asianomistaja oli tarjonnut lastenhoitopalveluita siihen tarkoitetussa sovelluksessa. A oli ottanut sovelluksen kautta yhteyttä asianomistajaan, pyytänyt asianomistajaa lähettämään kuvan itsestään ja palkannut hänet lastensa hoitajaksi. Asianomistaja oli ilmoittanut A:lle olevansa 16-vuotias.

2. Asianomistaja oli 30.3.2019 iltapäivällä saapunut lastenhoitajaksi A:n asunnolle ystävänsä kanssa. A oli jäänyt asunnolle nauttimaan alkoholia. A oli myöhemmin samana päivänä kehunut asianomistajan hiuksia ja tullut hänen lähelleen ilman paitaa. A oli edelleen samana iltana lähettänyt asianomistajalle seuraavan sisältöisen tekstiviestin: ”Oot kyllä kaunis. Ethän suutu et sanon tulisitko yöksi mun viereen jos annan 400? Ei kerrota lellekkään ikinä? Ois ihanaa olla sun kanssa.” A ja asianomistaja olivat olleet viestin lähettämisen aikaan samassa huoneessa. Viestin saatuaan asianomistaja ja hänen ystävänsä olivat poistuneet asunnolta ja soittaneet poliisille.

3. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen, koska näyttämättä oli jäänyt, että vastaajan menettely täyttäisi syytteen mukaisen rikoksen tunnusmerkistön. Hovioikeus on pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen katsoen, että yrityskynnyksen ylittävää vaaraa rikoksen täyttymisestä ei ollut.

Kysymyksenasettelu

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A menettelyllään syyllistynyt seksuaalipalvelun ostamisen yritykseen nuorelta. Mikäli A:n katsotaan syyllistyneen rikokseen, kysymys on myös rangaistuksen määräämisestä.

Sovellettavat oikeusohjeet

5. Tekoaikana voimassa olleen rikoslain 20 luvun 8 a §:n 1 momentin (540/2011) mukaan seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta on tuomittava se, joka lupaamalla tai antamalla korvauksen saa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon. Pykälän 3 momentin (743/2006) mukaan yritys on rangaistava.

6. Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta on sittemmin korvattu rikoslain 20 luvun 9 §:ssä (723/2022) tarkoitetulla korvauksen tarjoamisella nuoreen kohdistuvasta seksuaalisesta teosta. Pykälän 1 momentti on tunnusmerkistöltään ja rangaistusasteikoltaan yhtenevä tekoaikana voimassa olleen lainkohdan kanssa. Pykälän 3 momentin mukaan yritys on niin ikään rangaistava. Näin ollen uuden lain soveltaminen ei voi johtaa lievempään lopputulokseen, ja asiassa on rikoslain 3 luvun 2 §:n nojalla sovellettava tekoaikana voimassa ollutta rikoslain 20 luvun 8 a §:ää.

7. Rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan teko on edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Rikoksen yritys on kysymyksessä silloinkin, kun sellaista vaaraa ei aiheudu, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä.

8. Rikoslain 20 luvun 8 a §:ää koskevien lain perustelujen mukaisesti rangaistussäännöksen soveltamisala ei ole rajoitettu pelkästään prostituoitujen tarjoamien palvelujen ostamiseen. Sanamuotonsa mukaan säännös soveltuu kaikkien siinä tarkoitettujen seksuaalipalvelujen ostamiseen, siis myös ilman myyjän tai ostajan aikaisempaa vastaavaa toimintaa tapahtuvaan. Pelkkä korvauksen lupaaminen tai antaminen ei vielä ole täytetty teko, vaan kysymykseen tulee 3 momentissa tarkoitettu seksuaalipalvelujen ostamisen yritys edellyttäen, että rangaistavan yrityksen yleiset edellytykset täyttyvät. Yrityksen rangaistavuus liittyy prostituution ehkäisemisen tavoitteeseen ja siihen, että yritystekoon liittyvää nuoren taivuttamista tai houkuttelua esimerkiksi sukupuoliyhteyteen on jo pidettävä moitittavana tekona. (HE 221/2005 vp s. 53 ja 56)

9. Rikoslain yleisen osan perusteluissa on todettu lain 5 luvun 1 §:n 2 momentin osalta, että rangaistavassa yrityksessä edellytetään ulkoisten toimien ohella, että tekijä on toimillaan saanut aikaan vaaran rikoksen toteutumisesta. Vaara viittaa konkreettiseen vaaraan. Rikoksen täyttymisen tulee olla tosiasiallisesti mahdollista. Lisäksi vaaditaan, että täyttymistä saatettiin tekotilanteessa pitää käytännössä varteenotettavana mahdollisuutena. Jos parhaan mahdollisen hankittavissa olevan tiedon perusteella rikoksen täyttymistä voidaan pitää teon hetkellä huomioon otettavana riskinä, laissa tarkoitettu vaaratunnusmerkki on täyttynyt. (HE 44/2002 vp s. 137)

10. Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 2004:71 ja KKO 2018:70 on arvioitu, täyttyikö lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritystä koskevissa syytteissä tarkoitetuissa teoissa konkreettinen vaara sukupuoliyhteydelle. Kummassakin tapauksessa oli ollut kysymys siitä, että vastaaja oli pyrkinyt sukupuoliyhteyteen alle 16-vuotiaan asianomistajan kanssa verkon kautta tapahtuneilla yhteydenotoilla. Juttujen vastaajilla ja asianomistajilla ei ollut kuitenkaan ollut tiedossaan toistensa olinpaikkoja, eikä yksilöityä paikkaa ja ajankohtaa tapaamiselle ollut esitetty. Näissä olosuhteissa konkreettista vaaraa sukupuoliyhteydelle ei ollut syntynyt (KKO 2004:71, kohta 10 ja KKO 2018:70, kohdat 14–15 ja 19–20).

Arvioinnin lähtökohdat

11. Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 20 luvun 8 a §:n soveltamisalaa ei ole rajoitettu vain sellaisiin tapauksiin, joissa alaikäinen itse tarjoaa sukupuoliyhteyttä tai muuta seksuaalista tekoa korvausta vastaan. Rikos voi täyttyä silloinkin, kun seksuaalipalvelujen ostaja on aloitteellinen eikä asianomistaja ole aiemmin ryhtynyt mainitun kaltaiseen menettelyyn. Menettelyn eteneminen yritykseksi ei edellytä asianomistajan suostumusta sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon, vaan yritykseksi etenemistä on arvioitava rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella.

12. Rikoksen yrityksen täyttyminen edellyttää edellä todetusti rikoksen tunnusmerkistössä tarkoitetun täytäntöönpanotoimen aloittamista. Tämän jälkeen arvioitavana on ensisijaisesti se, onko rikoksen täyttymisestä aiheutunut teon hetkellä todellista vaaraa. Mikäli tällaista vaaraa ei ole aiheutunut, on vielä tarkasteltava, onko vaaran aiheutumatta jääminen johtunut vain tekijän kannalta satunnaisista syistä.

13. Korkein oikeus toteaa, että täytettynä rikoksena seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta edellyttää sitä, että asianomistaja ryhtyy toimimaan korvausta vastaan. Täytetty rikos on siten sidoksissa asianomistajan menettelyyn. Arvioitaessa mainitun rikoksen yrityksen edellyttämän konkreettisen vaaran käsillä olemista on harkinnan kohteena se, onko ehdotettu sukupuoliyhteys tai muu seksuaalinen teko ollut tosiasiallisesti mahdollinen ja onko asianomistajan taipuminen ehdotukseen ollut teon hetkellä objektiivisesti arvioituna myös varteenotettava vaihtoehto.

14. Yrityskynnyksen ylittyminen on arvioitava jokaisessa yksittäistapauksessa erikseen tapauskohtaisten olosuhteiden perusteella. Seksuaalipalvelujen nuorelta ostamisen yritykseen liittyy usein tekijän nuoreen kohdistamaa psyykkistä vaikuttamista, joka ilmenee asianomistajaan kohdistuvana taivuttamisena tai houkutteluna. Eri henkilöt suhtautuvat tällaiseen psyykkiseen vaikuttamiseen eri tavoin. Arvioinnin lähtökohtana ei kuitenkaan voida pitää tarjouksen kohteen yksilöllistä suhtautumista ehdotukseen, vaan arviointi on yleensä tehtävä tapahtumien ulkoisiin seikkoihin perustuvan asianomistajan aseman objektiivisen arvioinnin perusteella.

Arviointi tässä tapauksessa

15. A on pyytänyt hänelle entuudestaan tuntematonta asianomistajaa lähettämään kuvan itsestään ennen tämän palkkaamista lastenhoitajaksi. Hän on kehunut asianomistajan ulkonäköä suusanallisesti ja lähettämällään tekstiviestillä, lähestynyt asianomistajaa ilman paitaa ja kosketellut asianomistajan hiuksia. A:n on katsottava nämä seikat ja luvatun korvauksen määrä huomioon ottaen tarjonneen asianomistajalle 400 euroa saadakseen tämän yöksi viereensä tarkoituksin ryhtyä hänen kanssaan sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon. A on ollut tietoinen asianomistajan iästä tehdessään ehdotuksen.

16. A:n on katsottava ryhtyneen konkreettisiin toimiin seksuaalipalvelujen ostamiseksi nuorelta, ja toimet ovat hänen osaltaan olleet riittäviä sanotun tavoitteen saavuttamiseksi. A on siten aloittanut tunnusmerkistössä tarkoitetun teon täytäntöönpanotoimet. Tämän jälkeen arvioitavana on, onko A saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä.

17. A ja asianomistaja ovat olleet samassa asunnossa A:n luvatessa asianomistajalle korvauksen sukupuoliyhteydestä tai muusta seksuaalisesta teosta. Ehdotuksen on katsottava sisältäneen sen, että seksuaalipalvelu toteutetaan yöllä kyseisessä asunnossa. A:n ehdottamalle menettelylle ei ole ollut aikaan tai paikkaan liittyviä esteitä, ja seksuaalipalvelu on ollut toteutettavissa A:n ehdottamalla tavalla. Näin ollen rikoksen täyttyminen on ollut tosiasiallisesti mahdollinen vaihtoehto.

18. A:n esittämä rahallinen tarjous on ollut objektiivisesti arvioiden määrällisesti hyvin huomattava 16-vuotiaalle nuorelle. Korkein oikeus katsoo, että näin merkittävän rahasumman tarjoaminen nuorelle on kuvatuissa olosuhteissa synnyttänyt varteenotettavan mahdollisuuden siitä, että A olisi saanut nuoren houkuteltua sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon korvausta vastaan. Näin ollen A on saanut menettelyllään aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä.

Syyksilukeminen

19. A on syyllistynyt seksuaalipalvelujen ostamisen yritykseen nuorelta 30.3.2019 seuraavalla menettelyllään.

A on lupaamalla antaa korvauksena rahaa yrittänyt saada kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön eli tekoaikaan 16-vuotiaan asianomistajan ryhtymään kanssaan sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon. A on lähettänyt matkapuhelimellaan kotonaan lapsenvahtina olleen asianomistajan matkapuhelimeen syytteen teonkuvauksesta ilmenevät kolme viestiä.

Asianomistaja ei ole myöntynyt houkutteluun ja on viestit saatuaan poistunut asunnolta. Teko on siten jäänyt yritysasteelle.

Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat

20. Seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta tuomittava rangaistus on sakkoa tai vankeutta enintään 2 vuotta. Koska teko on jäänyt yritykseksi, enimmäisrangaistus tässä asiassa on rikoslain 6 luvun 8 §:n perusteella 1 vuosi 6 kuukautta vankeutta.

21. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

22. Rangaistuksen mittaamisharkinnassa keskeisessä asemassa ovat tapauskohtaisiin olosuhteisiin perustuvan harkinnan ohella mittaamista ohjaavat ja muut Korkeimman oikeuden ratkaisut. Jos Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä ei ole jonkin rikoksen osalta lainkaan tai jos se on niukkaa, huomiota voidaan kiinnittää myös rangaistuskäytäntöä kuvaaviin tilastollisiin tai muihin selvityksiin, mikäli niistä ilmenevää rangaistustasoa voidaan pitää rangaistuksen mittaamisperusteet huomioon ottaen oikeudenmukaisena. Se, että hyvin erilaiset rikokset voivat täyttää saman tunnusmerkistön, on otettava huomioon arvioitaessa yksittäistapauksessa rangaistuksen mittaamisharkinnassa tilastollisten selvitysten merkitystä (KKO 2017:50, kohta 48 ja siinä mainitut tapaukset).

23. Seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta ei ole aiempaa Korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä. Tästä rikoksesta ja sen yrityksestä on valtakunnallisestikin annettu vähän syyksi lukevia tuomioita. Käytettävissä olevien tilastojen perusteella näistä rikoksista vuosina 2015–2020 tuomittu rangaistus on ollut sakkoa tai ehdollista vankeutta (Seuraamusjärjestelmä 2015–2020, Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti).

Rangaistuksen mittaaminen

24. A on ollut tekohetkellä 34-vuotias ja asianomistaja 16-vuotias, joten heidän ikäeronsa on ollut huomattava. A on saanut asianomistajan asunnolleen hoitamaan työtehtävää asianomistajalle vieraaseen ympäristöön. A on asunnollaan pyrkinyt saamaan asianomistajan sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon nuorelle merkittävää taloudellista korvausta vastaan. Toisaalta A ei ole lähettämiensä viestien lisäksi muulla tavoin yrittänyt taivuttaa tai painostaa asianomistajaa suostumaan tarjoukseensa. Viestien lähettämisen aikaan asunnolla on ollut myös asianomistajan ystävä, ja asianomistaja on päässyt poistumaan asunnolta yhdessä tämän kanssa.

25. Rangaistuksen mittaamisessa on vielä otettava huomioon se, että A oli pyytänyt ennen työtehtävästä sopimista asianomistajaa lähettämään kuvan itsestään ja jäänyt asunnolleen, vaikka asianomistaja oli pyydetty hoitamaan hänen lapsiaan. Arvioitaessa A:n menettelyä kokonaisuutena seksuaalipalvelujen ostamisen yrityksen ei voida katsoa johtuneen pelkästään hetken mielijohteesta. A:n syyksi luetun teon vaarallisuus ja vahingollisuus sekä siitä ilmenevä tekijän syyllisyys puoltavat vankeuden tuomitsemista teosta. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukaisena seuraamuksena on pidettävä 3 kuukauden vankeusrangaistusta.

Valinta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä

26. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Pykälän perusteluissa on todettu, että aikaisempien rikosten määrän ja rikosten törkeyden lisäksi harkintaan vaikuttaa uusimisnopeus. Mitä pitempi aika on kulunut aikaisemmasta tuomiosta, sitä pienempi merkitys uusimiselle on syytä antaa. (HE 44/2002 vp s. 206)

27. Nyt tuomittavan rangaistuksen pituus puoltaa rangaistuksen tuomitsemista ehdollisena.

28. Toisaalta tässä harkinnassa on otettava huomioon myös se, että A on 25.4.2016 lainvoimaisesti tuomittu 2.-5.4.2013 tehdystä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 1 vuoden 4 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa 50 tunniksi yhdyskuntapalveluun. Tuolloin tuomitun ehdollisen vankeusrangaistuksen koeaika on päättynyt 25.4.2018. Nyt syyksi luetun rikoksen ja aiemman tuomion välillä on kulunut hieman alle 3 vuotta. Koeajan päättymisestä nyt syyksi luettuun rikokseen on kulunut noin vuosi.

29. A:ta ei kuitenkaan ole sanotun vuonna 2016 annetun tuomion jälkeen rikoksesta rekisteröity, ja tieto tuolloin tuomitusta ehdollisesta vankeudesta on rikosrekisterilain 10 §:n säännöksen mukaisesti jo poistunut rikosrekisteristä. Vaikka teko, josta A on aiemmin tuomittu, on laadultaan samantyyppinen kuin hänen syykseen nyt luettu teko, aikaisemmalle tuomiolle ei ajan kulumisen myötä voida enää antaa ratkaisevaa merkitystä rangaistuksen ehdollisuutta koskevassa harkinnassa.

30. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, ettei asiassa ole estettä vankeusrangaistuksen määräämiselle ehdolliseksi. Ehdollista rangaistusta on kuitenkin pidettävä yksin riittämättömänä rangaistuksena rikoksesta, minkä vuoksi A:lle on määrättävä ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella sakkorangaistus.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A:n syyksi luetaan rikoslain 20 luvun 8 a §:n 3 momentin (743/2006) nojalla seksuaalipalvelujen ostamisen yritys nuorelta (tekoaika 30.3.2019), josta hänet tuomitaan 3 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa 40 päiväsakkoon á 6 euroa eli maksamaan sakkoa 240 euroa.

Ehdollisen vankeuden koeaika alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta ja päättyy 30.6.2025.

Ehdollinen vankeus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos A koeaikana tekee rikoksen, josta hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen tai yhdistelmärangaistukseen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Pekka Koponen (eri mieltä), Mika Huovila, Mika Ilveskero ja Tuija Turpeinen (eri mieltä). Esittelijä Juha Pihlamaa (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Esittelijäneuvos Pihlamaa: Esittelijän mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen kohtien 1–28 osalta. Kohtien 29–30 asemesta esittelijän mietintö oli seuraava.

Harkittaessa aiemmin syyksi luetun rikoksen merkitystä valinnassa ehdollisen ja ehdottoman vankeusrangaistuksen välillä huomioon tulee ottaa oikeuskäytännössä todettu periaate rangaistusjärjestelmän asteittaisesta ankaroitumisesta (KKO 2020:55, kohta 15 ja siinä mainitut ratkaisut). Tällä tarkoitetaan seuraamuksen määrän ja lajin ankaroittamista asteittain rikosten vakavuuden ja uusimisen mukaan.

Teko, josta A on aiemmin tuomittu, on laadultaan samantyyppinen nuoreen henkilöön kohdistunut seksuaalirikos kuin nyt hänen syykseen luettu teko. A:lle aiemmin tuomittu rangaistus on ollut asiallisesti hyvin lähellä ehdotonta vankeusrangaistusta. Ehdollisen vankeusrangaistuksen koeajan päättymisen ja nyt syyksi luetun rikoksen välillä on kulunut vain vuosi. Aiemman rangaistuksen on tullut olla vakava varoitus A:lle. Kuvatuissa olosuhteissa siirtymistä ankarampaan rangaistuslajiin on pidettävä perusteltuna. Kun otetaan lisäksi huomioon A:n syyllisyyden aste ja rikoksen vaarallisuus, Korkein oikeus katsonee, että ehdollista vankeusrangaistusta puoltavat seikat eivät muodostu painavammiksi kuin ehdottoman vankeusrangaistuksen puolesta puhuvat seikat. Vankeusrangaistus tuomittaneen siten ehdottomana.

Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle ehdottoman vankeuden sijasta olisi rikoslain 6 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitettua estettä. A, joka on antanut suostumuksensa yhdyskuntapalveluun, ja jonka voitaneen katsoa siihen soveltuvan, tuomittaneen seksuaalipalvelujen ostamisen yrityksestä nuorelta 3 kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen sijaan 90 tunniksi yhdyskuntapalveluun.

Oikeusneuvos Turpeinen: Erimielisyyteni koskee vain rangaistuslajin valintaa koskevia perusteluja kohdan 25 osalta. Sanotun kohdan asemesta perustelen valintaa sakon ja vankeuden välillä seuraavasti.

A:n menettelyssä ei ole katsottava olevan tässä tunnusmerkistössä erityisinä pidettäviä tekijän syyllisyyttä tai teon vahingollisuutta korostavia taikka alentavia seikkoja. Tehtäessä lajinvalintaa sakon ja vankeusrangaistuksen välillä huomiota voidaan kiinnittää myös tekijän ensikertalaisuuteen tai vastaavasti hänen aikaisempaan rikollisuuteensa (ks. myös KKO 2020:55, kohta 15). A on 25.4.2016 lainvoimaisesti tuomittu 2.–5.4.2013 tehdystä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 1 vuoden 4 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa 50 tunniksi yhdyskuntapalveluun. Nyt syyksiluetun rikoksen lähtökohtainen vahingollisuus ja sanottu aikaisempi tuomio lapseen kohdistuneesta rikoksesta huomioon ottaen sakkorangaistus ei ole A:n syyksi nyt luetusta teosta riittävä seuraamus. Oikeudenmukainen seuraamus on kolmen kuukauden vankeusrangaistus.

Oikeusneuvos Koponen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Turpeinen.