KKO:2022:8

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte Helsingin käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta muun ohella vainoamisesta (9.10.2014–23.2.2016). Syytteen (syytekohta 1) teonkuvauksen mukaan A oli toistuvasti ja oikeudettomasti uhkaamalla, ottamalla yhteyttä ja muilla näihin rinnastettavilla tavoilla vainonnut B:tä tavalla, joka oli aiheuttanut B:ssä pelkoa ja ahdistusta. A oli julkaissut Twitterissä erittäin suuren määrän B:hen liittyviä viestejä, joissa hän oli käyttänyt B:stä halventavia nimityksiä, kyseenalaistanut hänen ammattitaitoaan toimittajana, kommentoinut hänen ulkonäköään alentavasti ja jakanut häntä halventavaa ja sisällöltään vääristeltyä aineistoa. Viesteissä A oli nimittänyt B:tä NATO-pissikseksi, levittänyt tietoa B:n nuoruudessaan saamasta huumausainerikostuomiosta ja levittänyt B:stä laadittua pilkkalaulua. Viesteihin oli liitetty B:n henkilökohtainen Twitter-käyttäjätunnus, minkä vuoksi B oli saanut niiden julkaisemisesta erillisen ilmoituksen.

Lisäksi A oli toistuvasti lähestynyt B:tä Facebook-viestipalvelussa muun muassa erilaisin kutsuin ja tapaamisehdotuksin, jotka B oli torjunut. Edelleen A oli julkaissut eräissä Facebook-ryhmissä sekä omilla Facebook-sivuillaan useita B:tä pilkkaavia kirjoituksia sekä toimittanut B:lle kipsijäljennöksen pronssisoturipatsaasta, minkä B oli kokenut uhkaavana ja ahdistavana patsaaseen liittyvä symboliikka huomioon ottaen. Syytteessä kuvatut osateot muodostivat yhtenäiseen motivaatioperustaan perustuvan kokonaisuuden, jossa A:n toiminta oli ollut pitkäkestoista ja laaja-alaista.

Käräjäoikeuden tuomio 18.10.2018 nro 18/144694

Käräjäoikeus luki A:n syyksi vainoamisen edellä selostetun syytteen teonkuvauksen mukaisesti.

Käräjäoikeus katsoi tulleen luotettavasti näytetyksi, että A oli menetellyt syytteen teonkuvauksessa kuvatuin tavoin. Vaikka A:n osateot olivat olleet yksittäisinä vähämerkityksellisiä, osateot muodostivat yhtenäiseen motivaatioperustaan perustuvan kokonaisuuden, jonka taustalla olivat B:n Venäjän informaatiovaikuttamiseen liittyneet kirjoitukset. Osateoista oli katsottava muodostuneen B:n elämänlaatua vakavasti häiritsevä tila, joka oli muodostunut pelottavaksi tai ahdistavaksi ja hänen elämäänsä hallitsevaksi. A oli B:n henkilöön liittyvillä viesteillään ja kommenteillaan selvästi pyrkinyt toimittajana työskennelleen B:n uskottavuuden heikentämiseen ja pilkkaamiseen, minkä vuoksi menettely oli oikeudetonta ja tahallista. A:n toiminta oli jatkunut lähes 1,5 vuotta, ollut laaja-alaista ja aiheuttanut B:ssä pelkoa ja ahdistusta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Mitja Korjakoff, Essi Konttinen-Di Nardo ja Janne Pitkävirta.

Helsingin hovioikeuden tuomio 14.7.2020 nro 20/124654

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte hylätään.

Hovioikeus katsoi, että teonkuvauksen mukainen menettely, johon kuului viestien lähettäminen sosiaalisessa mediassa, voi sinänsä täyttää vainoamisen tunnusmerkistön. Syytteessä tarkoitetut yhteydenotot olivat olleet erilaisia ja niitä oli ollut lukuisia. Menettelyn toistuvuutta arvioidessaan hovioikeus otti huomioon sen, että sosiaalisessa mediassa oli varsin tyypillistä ja vaivatonta lähettää useita viestejä samankin päivän aikana. Sosiaalisessa mediassa kynnys viestien lähettämiseen voi olla matalampi ja viestintä on tyypillisesti värittyneempää. A:n yhteydenotot olivat liittyneet B:n toimittajan työssään käsittelemään yleisen mielenkiinnon kohteena olleeseen aiheeseen ja sitä koskevaan B:n julkaisemaan artikkeliin. Toimittaja osallistuu työnsä myötä julkiseen keskusteluun, ja hänen tulee sietää myös kriittistä suhtautumista työhönsä. Viesteissä oli tosin käsitelty tarpeettomasti B:n henkilöön liittyviä seikkoja kuten ulkonäköä, käytetty väheksyviä ja halventavia ilmaisuja sekä kyseenalaistettu hänen ammattitaitoaan. Yksittäiset viestit olivat kuitenkin sisällöltään korkeintaan epäasiallisia, eivätkä ne olleet omiaan aiheuttamaan laissa tarkoitetuin tavoin pelkoa ja ahdistusta. B oli Facebookissa ollut itsekin yhteydessä A:han tai ainakin suhtautunut tämän yhteydenottoihin jossain määrin myötämielisesti tai sallivasti. Hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A:n olisi täytynyt ymmärtää B:n suhtautuvan yhteydenpitoon siinä määrin vastentahtoisesti, että hänen olisi tullut ymmärtää menettelynsä olevan oikeudetonta. Hovioikeus hylkäsi kohdassa 1 syytteen vainoamisesta.

Hovioikeus tuomitsi A:n syytekohdassa 4 yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Tapio Vanamo ja Tarja Ryhänen-Dahlman sekä asessori Silja Leino.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä, onko A syyllistynyt vainoamiseen hovioikeuden selvitetyksi katsomalla menettelyllä.

B vaati valituksessaan, että A tuomitaan vainoamisesta.

A vaati vastauksessaan, että B:n valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. A:ta on syytetty siitä, että hän on vainonnut B:tä viesteillään ja kirjoituksillaan sosiaalisessa mediassa. A on ensinnäkin lähettänyt Facebookissa B:lle yksityisviestejä ajalla 9.10.2014–28.8.2015 ja 29.1.–2.2.2016. Toiseksi A on Facebookin julkisessa Venäjän trolliarmeija -ryhmässä sekä omilla, julkisilla Facebook-sivuillaan 24.11.2014–20.12.2015 julkaissut viestejä, ja kolmanneksi A on Twitterissä 26.4.2015–23.2.2016 julkaissut viestejä, joista B:lle on tullut ilmoitus. A on lisäksi lähettänyt B:lle pronssisoturipatsaan jäljennöksen. Viestit ovat liittyneet B:n kirjoittamaan artikkeliin, jossa on käsitelty Venäjällä toimivaa niin sanottua trollitehdasta. Keskeisenä sisältönä viesteissä on kuitenkin ollut B:n henkilöön käyvät kommentit.

2. A on kiistänyt syyllistyneensä vainoamiseen, mutta on tunnustanut tehneensä edellä mainitut toimet. Viestit on esitetty asiassa kirjallisina todisteina.

3. B:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A hovioikeuden selvitetyksi katsomalla menettelyllään syyllistynyt vainoamiseen (syytekohta 1).

Vainoamisen tunnusmerkistö

4. Rikoslain 25 luvun 7 a §:n nojalla vainoamisesta tuomitaan se, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta.

5. Vainoamisen tunnusmerkistö koostuu siten erilaisia tekotapoja kuvaavista tunnusmerkeistä, menettelyn oikeudettomuudesta ja niin kutsuttua abstraktia vaaraa koskevasta edellytyksestä. Vainoamisessa on olennaista, että arvioitavana ei ole yksittäinen teko, vaan osateoista muodostuva kokonaisuus. Tunnusmerkistössä asetetaankin vaatimus siitä, että lainkohdassa määriteltyjä tai niihin rinnastuvia tekoja tehdään toistuvasti. Vainoamisen osateot tapahtuvat vastoin kohteena olevan henkilön tahtoa. Nimenomainen kielto ei kuitenkaan ole edellytyksenä sille, että teko on osa vainoamista (HE 19/2013 vp s. 51).

Korkeimman oikeuden arviointi

A:n lähettämät viestit

6. Facebook-viestit ovat alkaneet, kun B on lähettänyt A:lle kaveripyynnön ja ilmoittanut haluavansa tavata tämän. Yhteydenoton syy on ollut se, että A oli B:n mukaan julkaissut virheellisiä tietoja hänestä. A ja B ovat keskustelleet asiasta Facebook-viestein, minkä jälkeen B on 9.10.2014 ilmoittanut, ettei vastoin A:n toivomusta tule A:n suunnittelemaan lehdistötilaisuuteen.

7. B:n viestin 9.10.2014 jälkeen A on lähettänyt Facebookin kautta B:lle lukuisia viestejä, jotka ovat sisältäneet muun muassa kutsuja, soittopyyntöjä ja tapaamisehdotuksia. A on kutsunut B:tä esimerkiksi aamiaiselle, lounaalle, teatteriin ja erinäisiin konferensseihin. Viestittely on ollut ajoittaista, mutta eräinä päivinä A on lähettänyt B:lle useitakin Facebook-viestejä. B on torjunut A:n ehdotukset tai jättänyt ne huomiotta. Pääosin B ei ole vastannut viesteihin. Toisinaan hän on kuitenkin lyhyesti vastannut A:lle ja pyytänyt tätä lopettamaan häntä koskevien valheiden levittämisen internetissä. Lisäksi B on lähettänyt oma-aloitteisesti A:lle yksittäisiä viestejä kuten linkin erääseen musiikkivideoon sekä kuvan itsestään A:n lähettämän pronssisoturipatsaan jäljennöksen kanssa. A on viesteissään tuonut esiin, ettei hän ollut vähään aikaan kirjoittanut muualla negatiivisia viestejä B:stä ja ettei hän kirjoittaisikaan, jos B suostuisi tapaamiseen. Korkein oikeus toteaa, että A:n lähettämät viestit eivät ole sisällöltään olleet niinkään loukkaavia vaan sävyltään mielisteleviä. Etenkin toistuvia ja yksipuolisia tapaamisehdotuksia voi kuitenkin pitää kiusallisina ja painostavina.

8. Osittain samaan aikaan Facebookissa käydyn kahdenkeskisen viestittelyn kanssa A on julkaissut Twitterissä ainakin 150–170 B:hen liittyvää viestiä, jotka ovat olleet kaikkien nähtävillä. Viestit ovat olleet sisällöltään ja sävyltään pilkallisia ja B:tä henkilönä ja erityisesti naistoimittajana vähätteleviä. A on muun muassa kutsunut B:tä pissaliisaksi, Nato-pissikseksi ja trolliksi. Yhteen viestiin A on liittänyt linkin B:tä koskevaan pilkkalauluun, ja kahdessa muussa viestissä hän on viitannut B:n vanhaan rikostuomioon. Toisen rikostuomiota koskevista julkaisuista hän on saattanut kahden B:n esimiehen tietoon mainitsemalla julkaisussa heidän käyttäjätunnuksensa. A on liittänyt useimpiin Twitter-julkaisuihinsa B:n Twitter-käyttäjätunnuksen, tai se on sisältynyt viestiketjuun jonkun muun lisäämänä, minkä vuoksi B on saanut ilmoituksen kunkin viestin julkaisemisesta.

9. A:n kirjoitukset kohdassa 1 mainituilla julkisilla Facebook-sivuilla ovat olleet sävyltään ja sisällöltään vastaavanlaisia kuin hänen Twitter-viestinsä. Facebook-viestejä on ollut yli 100 kappaletta.

Täyttääkö A:n menettely vainoamisen tekotapaa koskevat tunnusmerkit?

10. Syytteessä on väitetty A:n vainonneen B:tä uhkaamalla, ottamalla yhteyttä ja muilla näihin rinnastettavilla tavoilla. Korkein oikeus toteaa, että tekotapatunnusmerkistön osalta riittää, että jokin säännöksessä mainituista tekotavoista täyttyy.

11. A:n Facebookin kautta suoraan B:lle lähettämät yksityisviestit ja patsaan toimittaminen ovat selvästi vainoamisen tunnusmerkistössä tarkoitettua yhteydenottamista. Tulkinnanvaraisempana voidaan pitää sitä, täyttääkö viestien julkaiseminen Twitterissä ja Facebookin julkisilla sivuilla yhteydenottamisen tunnusmerkin.

12. Vainoamista koskevan rangaistussäännöksen säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 19/2013 vp s. 51) on todettu, että yhteyden ottaminen saattaa tapahtua myös lähettämällä kohteelle tarkoitettu viesti yleisön saatavilla olevalla keskustelupalstalla. Ilmeistä on, että A on tarkoittanut Twitter-viestiensä ja julkisten Facebook-vies-tiensä tulevan myös B:n tietoon, kun hän on liittänyt viesteihin B:n käyttäjätunnuksen. Merkitystä tässä suhteessa ei ole sillä, onko B käyttänyt tarjolla olleita keinoja estää julkaisuista hänelle tulevat ilmoitukset. Korkein oikeus katsoo siten hovioikeuden tavoin, että Twitter-viestit ja julkiset Facebook-viestit ovat olleet yhteydenottamista.

13. A ei ole viesteissään peitellystikään viitannut väkivallan käyttämiseen tai B:n henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaamiseen. Vainoamisen tunnusmerkkinä käytetty uhkaaminen ei sinänsä tarkoita samaa kuin itsenäisen rikoksen täyttävä laiton uhkaaminen, vaan se voi koskea muunkinlaista epämiellyttävää tai epätoivottavaa seurausta, jonka toteuttaminen on uhkauksen esittäjän vallassa. A:n kirjoituksia ei kuitenkaan voida näinkään arvioituna pitää uhkaamisena, vaan hänen menettelyään voidaan kaikilta osin arvioida yhteydenottamisena.

Onko A:n menettely ollut oikeudetonta?

14. Vainoamisen tunnusmerkistön toteuttavan menettelyn tulee olla oikeudetonta. Vainoamisen eri tekotavat ovat menettelyn rangaistavuudelta edellytetyn oikeudettomuuden kannalta eri asemassa siten, että esimerkiksi yhteydenotto voi olla perusteltu joissakin tapauksissa mutta uhkaaminen vain harvoin (HE 19/2013 vp s. 52). Tässä tapauksessa A:n yhteydenotot ovat pitäneet sisällään lukuisia suoria viestejä ja julkisia viestejä eri välineillä.

15. Yksityisviestien lähettäminen on alkanut 2.10.2014 pääosin asiallisena, molemminpuolisena keskusteluna. Syyte koskeekin vasta niitä A:n viestejä, jotka hän on lähettänyt 9.10.2014 jälkeen, kun B oli kieltäytynyt tulemasta A:n suunnittelemaan lehdistötilaisuuteen. Kohdassa 7 kuvatulla tavalla A on toistuvasti lähettänyt yksityisviestejä tapaamisehdotuksineen siitä huolimatta, että B on torjunut ehdotukset ja yleensä jättänyt niihin vastaamatta. Korkein oikeus katsoo, että lukuisten viestien lähettäminen on tapahtunut vastoin B:n tahtoa ja on merkinnyt tämän häiritsemistä. Yksityisten yhteydenottojen oikeudettomuutta samoin kuin niiden vaikuttavuutta on kuitenkin perusteltua arvioida yhdessä muun A:n samanaikaisen toiminnan kanssa.

16. A:n kohdissa 8 ja 9 kuvatut julkiset Twitter- ja Facebook-viestit ovat liittyneet Venäjän informaatiovaikuttamista koskeviin B:n kirjoituksiin ja esiintymisiin. A:n julkaisujen oikeudettomuutta on tämän johdosta arvioitava myös perusoikeuksien valossa. Yhtäältä kysymys on perustuslain 12 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan suojaamasta A:n sananvapaudesta ja toisaalta perustuslain 10 §:n ja ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan suojaamasta B:n yksityiselämästä. Kysymys on myös toimittajana työskentelevän B:n sananvapauden suojasta.

17. Sananvapauden suoja ei ole rajoittamaton. Ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaan sananvapautta voidaan rajoittaa, mutta vain silloin, kun tällaisista rajoituksista on säädetty laissa ja rajoittaminen on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa toisten oikeuksien suojaamiseksi. Sananvapaus ei koske esimerkiksi vihapuheiden tai laittomien uhkausten esittämistä, ja sitä rajoittavat toisen kunnian ja muun yksityiselämän suoja ja niitä turvaavat rangaistussäännökset.

18. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sopimusvaltiolla on positiivinen velvollisuus suojata sananvapautta. Valtiolla on tämän mukaisesti velvollisuus luoda ympäristö, joka on suosiollinen julkiseen keskusteluun osallistumiselle (Dink v. Turkki, 14.9.2010, kohta 137). Euroopan neuvoston ministerikomitean 13.4.2016 antamissa suosituksissa (CM/Rec (2016)4, kohta 9) jäsenvaltioita kehotetaan lisäksi ryhtymään erityisesti naistoimittajien usein internetissä kokeman häirinnän ja vähättelyn torjumiseksi toimenpiteisiin, joilla turvataan toimittajien sananvapaus julkisessa keskustelussa. Samankaltaisia toimenpidekehotuksia toimittajien suojelemiseksi heidän vaientamiseensa pyrkiviltä hyökkäyksiltä ovat esittäneet muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitea (yleislausuma nro 34, 12.9.2011, kohta 23) ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Safety of Journalists, päätös nro 3/18, 7.12.2018, kohta 3).

19. Korkein oikeus on useissa ratkaisuissaan käsitellyt periaatteita, joiden nojalla sananvapautta ja yksityiselämän suojaa on punnittava keskenään (mm. KKO 2013:50, 2013:100, KKO 2018:51, KKO 2018:81, KKO 2019:81 ja KKO 2022:1). Sananvapauden rajoittamiseen on lähtökohtaisesti suhtauduttava erityisen pidättyvästi silloin, kun on kysymys keskustelusta, jolla on yleistä mielenkiintoa. Sananvapautta voi käyttää kaikenlaisissa julkaisemisen välineissä, ja se koskee myös loukkaavien, liioittelevien ja häiritsevien mielipiteiden esittämistä. Ilmaisuja on tarkasteltava asiayhteydessään, jolloin huomioon voidaan ottaa verkkokeskustelussa yleisesti käytetty liioitteleva ja kova kielenkäyttö (KKO 2019:81, kohdat 21 ja 22). Yksityiselämän loukkausta arvioitaessa merkitystä annetaan muun muassa asianomaisen henkilön asemalle, sille, liittyykö kirjoitus kohdehenkilön toimintaan julkisuudessa, samoin kuin yksityiselämään tunkeutumisen laadulle ja vakavuudelle sekä julkaisemisesta aiheutuneille seuraamuksille (KKO 2018:51, kohdat 15 ja 16).

20. Nykyään näistä periaatteista säädetään rajoitussäännöksissä, jotka sisältyvät kunnianloukkausta ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä koskeviin rangaistussäännöksiin (rikoslain 24 luvun 9 §:n 3 ja 4 momentti sekä rikoslain 24 luvun 8 §:n 2 ja 3 momentti). Niin sanotun julkisuuden henkilön suoja on kapeampi, mutta vain siltä osin kuin kysymys on hänen arvostelemisestaan julkisessa toiminnassa tai sellaisen tiedon levittämisestä, joka voi vaikuttaa hänen julkisen toimintansa arviointiin. Yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitetty ilmaisu ei myöskään ole rikos, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

21. Vainoamista koskevassa rikoslain 25 luvun 7 a §:ssä ei ole vastaavanlaisia rajoitus- ja punnintasäännöksiä. Sananvapaudella samoin kuin julkisuuden henkilöitä koskevalla rajoituksella voikin olla rikosoikeudellista merkitystä vain tietyn kaltaisissa vainoamisteoissa, joko tekotavan tai tekijän motiivien kautta. Kuitenkin esimerkiksi niin sanottu maalittaminen kohdistetaan tyypillisesti henkilöön tämän julkisen toiminnan vuoksi ja sellaisilla tavoilla, joita vainoamisen rangaistavuudella pyritään torjumaan.

22. Korkeimman oikeuden oikeuskäytäntö siitä, että sananvapaus voi oikeuttaa muutoin rangaistavien ilmaisujen käyttämisen taikka tietojen tai vihjausten julkistamisen, on kehittynyt ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön tukeutuen ennen rikoslain 24 lukuun otettuja nimenomaisia säännöksiä. Korkein oikeus katsoo, että näin kehitettyjä arviointiperusteita voidaan soveltaa myös, kun julkisuudessa esitettyjen viestien oikeudettomuutta arvioidaan vainoamisen yhteydessä.

23. Korkein oikeus toteaa, että vaikka A:n julkiset viestit ovat saaneet alkunsa yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemisestä, hänen julkaisunsa eivät juurikaan liity keskustelun kohteena olevaan informaatiovaikuttamiseen taikka B:n kirjoittamaan artikkeliin. Pääosin ne keskittyvät B:n henkilöön, kuten ulkonäköön, ja niissä käytetään tämän sukupuolta korostavia ilmaisuja ja pilkkanimiä. Viestit ovat kauttaaltaan ilkeämielisiä ja vähätteleviä olematta lajissaan kuitenkaan erityisen karkeita. Henkilöön käyvät ja loukkaavat kommentit eivät ole olleet tarpeellisia edes negatiivisen mielipiteen tai suhtautumisen esittämiseksi.

24. Korkein oikeus katsoo viestien sisällön osoittavan, että A ei ole julkaisuillaan niinkään osallistunut yleiseen keskusteluun tai tuonut esiin seikkoja, joilla olisi vaikutusta B:n julkisen toiminnan arvioimisen kannalta, vaan A on pyrkinyt pikemminkin rajoittamaan keskustelua sekä vaientamaan B:n ja muut informaatiovaikuttamisesta kirjoittavat.

25. Korkein oikeus katsoo, ettei A:n sananvapaus ole perustanut hänelle oikeutta B:n yksityisyyttä ja sananvapautta loukkaavien viestien ja kirjoitusten toistuvaan julkaisemiseen. Menettely on siten ollut oikeudetonta. Yksityisviestejäkin voidaan pitää oikeudettomina myös tästä kokonaisuudesta käsin arvioituna. Koska menettelyn tarkoituksena on A:n julkisista viesteistä päätellen ollut B:n vähätteleminen, loukkaaminen ja vaientaminen, Korkein oikeus katsoo, että A ei ole myöskään voinut erehtyä menettelynsä oikeudettomuudesta.

Onko A:n toiminta ollut omiaan aiheuttamaan pelkoa tai ahdistusta?

26. Vainoamisen tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä pelon tai ahdistuksen aiheutumista, vaan riittää, että se on menettelyn tyypillinen seuraus. Lainkohdan perustelujen mukaan tämän arvioinnin lähtökohtana on keskimääräisihminen, mutta huomioon otetaan kohteen asemassa olevaan henkilöön liittyvät olennaiset olosuhteet kuten hänen ikänsä tai erityinen haavoittuvuutensa (HE 19/2013 vp s. 52). Tässä tapauksessa merkityksellisenä olosuhteena on pidettävä B:n asemaa toimittajana, jonka työnkuvaan on olennaisesti kuulunut toiminta sosiaalisessa mediassa.

27. Hallituksen esityksessä (HE 19/2013 vp s. 52) on todettu, että jos tekijää ei koeta vaaralliseksi ja teot eivät ole kovin vakavia, menettely ei ehkä ole omiaan aiheuttamaan kohteessa pelkoa vaan pikemminkin ahdistusta. Ahdistus saattaa kuitenkin olla vainon kohteelle yhtä invalidisoivaa kuin pelko. Lakivaliokunta on toisaalta mietinnössään (LaVM 11/2013 vp s. 9) korostanut, että ahdistuksen tulee olla vahingollisuudeltaan pelkoon verrattavaa, jotta kyse voi olla säännöksessä tarkoitetusta ahdistuksesta.

28. Tekojen toistuminen ja jatkuvuus lisäävät menettelyn haitallisuutta ja vakavuutta. Toistettujen tekojen kokonaisuus vaikuttaa siten tunnusmerkistöön sisältyvään abstraktiin vaaraan. Lainkohdan perusteluissa todetaan, että osateoista muodostuva henkilön elämänlaatua vakavasti häiritsevä tila voi muodostua pelottavaksi tai ahdistavaksi ja hänen elämäänsä hallitsevaksi, vaikka tekotapatunnusmerkeissä kuvatut teot eivät yksittäiseksi jäädessään yleensä aiheuta tällaista tilaa (HE 19/2013 vp s. 51).

29. Korkein oikeus toteaa, että A:n viestinnästä ei välity kuva fyysistä vaaraa aiheuttavasta henkilöstä. Yksittäiset teot, kuten symboliarvoa sisältävän pronssisoturipatsaan lähettäminen tai trolliarmeijan salaiseksi aseeksi nimitetyn konekiväärin kuvan julkaiseminen Facebook-ryhmässä, eivät anna aihetta arvioida tätä toisin. Korkein oikeus katsoo, että A:n menettely ei ole ollut omiaan aiheuttamaan pelkoa henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaamisesta.

30. A:n toiminta on kuitenkin jatkunut lähes puolitoista vuotta ja sisältänyt paitsi B:tä pilkkaavaa, sukupuolittunutta ja vähättelevää julkista viestintää myös häiritsevää ja sinnikästä yksityisviestittelyä painostavine tapaamisehdotuksineen. A on kohdassa 8 todetuin tavoin pitänyt esillä B:n aiempaa rikostuomiota ja toimittanut sen samalla myös tiedoksi B:n esimiehille. A:n menettely on tehnyt vaikeaksi sen, että B jatkaa toimittajan työtään valitsemansa aiheen piirissä. B ei ole voinut vaikuttaa A:n toimintaan, joka on heikentänyt hänen elämänlaatuaan ja ollut laadultaan ennalta-arvaamatonta.

31. Kuten edellä on todettu, vainoamista on arvioitava osatekojen muodostamasta kokonaisuudesta käsin. Vainoamisen rangaistussäännöksessä tarkoitettua ahdistusta voidaan yleisesti ottaen pitää epämääräisenä pelkona tai huolena jonkin ikävän tapahtumisesta. Yksittäin arvioiden mikään A:n viesteistä tai julkaisuista on tuskin ollut omiaan muodostamaan elämänlaatua vakavasti häiritsevää tilaa. On kuitenkin ilmeistä, että jatkuva, uusia muotoja saava ja sisällöltään arvaamaton tekokokonaisuus on ollut omiaan aiheuttamaan B:ssä vahingollisuudeltaan pelkoon verrattavaa ahdistusta. Teko täyttää siten myös tämän vainoamisen tunnusmerkin. Ahdistuksen aiheutuminen on ollut A:n ennakoitavissa eikä hän ole voinut tästä erehtyä.

Johtopäätös ja syyksilukeminen

32. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on toistuvasti ottanut B:hen yhteyttä oikeudettomasti siten, että se on ollut omiaan aiheuttamaan B:ssä ahdistusta. A on siten syytekohdassa 1 syyllistynyt vainoamiseen 9.10.2014–23.2.2016 seuraavasti:

A on 9.10.2014–28.8.2015 ja 29.1.–2.2.2016 lähettänyt Facebookin kautta B:lle lukuisia yksityisviestejä, jotka ovat sisältäneet muun muassa kutsuja, soittopyyntöjä ja tapaamisehdotuksia. A on maaliskuun lopulla 2015 toimittanut B:lle kipsijäljennöksen symbolimerkitystä omaavasta Virossa sijaitsevasta ns. pronssisoturipatsaasta. A on 24.11.2014–20.12.2015 Facebookin julkisessa Venäjän trolliarmeija -ryhmässä sekä omilla, julkisilla Facebook-sivuillaan julkaissut useita B:tä pilkkaavia kirjoituksia, joissa hän on muun muassa käyttänyt B:stä nimityksiä ”söpö-B” ja ”kohu-B”.

A on 26.4.2015–23.2.2016 julkaissut Twitterissä suuren määrän B:hen liittyviä viestejä, joissa hän on käyttänyt B:stä halventavia nimityksiä, kyseenalaistanut hänen ammattitaitoaan toimittajana, kommentoinut hänen ulkonäköään alentavasti ja jakanut häntä halventavaa ja sisällöltään vääristeltyä aineistoa. Viesteissä A on muun muassa kutsunut B:tä Nato-pissikseksi, levittänyt tietoa B:n nuoruudessaan saamasta huumausainerikostuomiosta ja levittänyt B:stä laadittua pilkkalaulua. Viesteihin on liitetty B:n henkilökohtainen Twitter-käyttäjänimi, minkä vuoksi B on saanut jokaisen viestin julkaisemisesta erillisen ilmoituksen.

Rangaistusseuraamus

33. Vainoamisesta tuomitaan rikoslain 25 luvun 7 a §:n mukaan sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Rangaistusasteikko on sama kuin esimerkiksi laittomassa uhkauksessa ja pakottamisessa. Perussäännökset rangaistuksen mittaamisesta ovat rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentissa ja 4 §:ssä. Huomiota on siten kiinnitettävä rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttumiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

34. Kun vainoaminen on tässä tapauksessa toteutettu muun muassa julkisten Twitter-viestien ja Facebook-sivujen kautta, rangaistusta määrätessä pitää ottaa huomioon myös ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö ilmaisuvapausrikoksissa. Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että rikosoikeudelliset seuraamukset ovat sananvapauden käyttämisen kannalta pulmallisia ja etenkin vankeusrangaistuksen uhka on ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan kanssa yhteensopiva vain hyvin poikkeuksellisesti, kuten vihapuheesta, rasistisesta kirjoittelusta tai väkivaltaan yllyttämisestä. Tämä koskee etenkin ammattitoimittajien tekemiä rikoksia, mutta myös yksityishenkilöille vankeusrangaistusten langettaminen on katsottu liialliseksi (esimerkiksi Mariapori v. Suomi, 6.7.2010, kohta 67).

35. A:n teko on ollut omiaan aiheuttamaan ja aiheuttanutkin B:ssä merkittävää ahdistusta. A:n syyksi katsotussa menettelyssä keskeistä ei ole ollut se, että yksittäisissä viesteissä on loukattu B:n kunniaa ja mainetta tai esitetty hänen yksityiselämäänsä loukkaavaa tietoa, vaan se, että näin on toistuvasti ja pitkän aikaa häiritty hänen elämäänsä ja työtään toimittajana. Teko on loukannut B:n yksityiselämää samoin kuin myös hänen sananvapauttaan, ja teon seurauksena B:n mahdollisuudet harjoittaa toimittajan ammattiaan vapaasti ja koulutustaan vastaavalla tavalla ovat olennaisesti heikentyneet.

36. A:n ilmeisenä vaikuttimena on ollut estää julkista keskustelua Venäjän informaatiovaikuttamisesta. Hänen B:lle lähettämistään viesteistä ilmenee, että A on tietoisesti pyrkinyt kirjoituksillaan vaikuttamaan B:n päätöksentekoon ja toimintaan. A on itse luonnehtinut toimintaansa informaatiosodaksi.

37. Edellä esitetyistä syistä rikosta on pidettävä vahingollisena ja vaikuttimiltaan moitittavana. Teko osoittaa A:ssa tavanomaista suurempaa syyllisyyttä. Näillä perusteilla sakkorangaistusta ei voida pitää riittävänä, vaan A on tuomittava vankeuteen. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen seuraamus A:n syyksi luetusta teosta on 60 päivää vankeutta, joka voidaan tuomita alempien oikeuksien tavoin ehdollisena.

38. Myönnettyään A:lle osittaisen valitusluvan Korkein oikeus on hylännyt A:n syyksi hovioikeudessa luetun yllytyksen törkeään kunnianloukkaukseen. Näin ollen hovioikeuden tuomitsemaa kolmen kuukauden vankeusrangaistusta on alennettava.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:n syyksi luetaan vainoaminen (syytekohta 1). Syyte yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen hylätään (syytekohta 4).

A:lle tuomittu ehdollinen vankeusrangaistus alennetaan 60 päivään. Koeaika on päättynyt käräjäoikeuden määräämin tavoin 31.12.2020.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Pekka Koponen, Kirsti Uusitalo, Lena Engstrand ja Juha Mäkelä. Esittelijä Johannes Koskenniemi.