KKO:2022:77

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Satakunnan käräjäoikeuden välituomio 3.7.2020 nro 20/124243 ja tuomio 4.11.2020 nro 20/142163

Käräjäoikeus katsoi välituomiossaan selvitetyksi, että A oli syytteessä kuvatulla tavalla tahallaan tappanut B:n antamalla tälle unilääkettä ja pistämällä B:hen tämän nukahdettua suuren määrän insuliinia, tukahduttamalla B:tä tyynyllä, pistelemällä tätä keittiöveitsellä ja yrittämällä sytyttää vuodevaatteita ja B:n hiuksia tuleen.

A:n menettelyn seurauksesta B:n kaulaan oli tullut 10 ihon lävistävää ja 3–5 senttimetrin syvyyteen pehmytkudoksiin ulottuvaa pistohaavaa, joihin liittyen syvä kaulalaskimo oli vaurioitunut ja kilpirauhaseen oli tullut pinnallinen viilto. Lisäksi B:n ranteen sisäpuolelle oli tullut pisto/viiltohaava. A:n edellä kuvattu menettely oli voimakkaasti altistanut B:n muun muassa sydämen toimintahäiriölle. B oli menehtynyt tapahtumapaikalle.

Käräjäoikeus määräsi välituomiossaan A:n mielentilan tutkittavaksi. Mielentilatutkimuksen perusteella käräjäoikeus katsoi tuomiossaan, että A oli ollut rikoksen tehdessään syyntakeinen.

Käräjäoikeus katsoi tuomiossaan, että A oli toiminut johdonmukaisesti ja suunnitellut etukäteen sen, miten hän tulee teon toteuttamaan. Hän oli oikeudessa kertonut tapahtumista varsin johdonmukaisesti ja seikkaperäisesti. Tästä kaikesta ja A:n käyttäytymisestä teon jälkeen voitiin tehdä se johtopäätös, että teko oli tehty vakaasti harkiten.

Tekotapa osoitti A:ssa sitkeää surmaamispyrkimystä. Vammojen laatu ja sijainti eivät viitanneet siihen, että uhriin olisi kohdistettu väkivaltaa muuten kuin tappamistarkoituksessa. Tekoa oli pidettävä erityisen raakana ja julmana.

Vaikka B oli ollut tekoajankohtana tiedoton, oli A:n pitkään jatkuneella ja eri tekotavoista koostuneilla tekomuodoillaan täytynyt todennäköisesti aiheuttaa B:lle kipua tai kärsimystä. Teko oli kohdistunut kokonaisuudessaan täysin puolustuskyvyttömään henkilöön, ja teon jälkeen A:n tarkoituksena oli aluksi ollut sytyttää asunto palamaan. Samoin teon törkeyttä puolsi se, että yhtenä vaikuttimena olivat tekoon osaltaan olleet rahankäyttöön liittyvät seikat. Rikoksen törkeyttä korostavat seikat olivat tässä tapauksessa niin merkittäviä, että rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n murhasta elinkaudeksi vankeuteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Mika Moisio, Mikael Illman ja Kalle Kulmala.

Vaasan hovioikeuden tuomio 17.9.2021 nro 21/138550

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänen syykseen luetaan alentuneesti syyntakeisena tehty tappo tai toissijaisesti murha alentuneesti syyntakeisena. A myönsi vastauksessaan, että hän oli toiminut syytteessä kuvatulla tavalla. Syyttäjä ja asianomistajat vaativat, että valitus hylätään.

Hovioikeus katsoi, että A oli rikoksen tehdessään syyntakeinen.

Vakaan harkinnan osalta hovioikeus totesi, että A:n käräjäoikeudessa antama kertomus tuki vahvasti johtopäätöstä, että teko oli tehty vakaasta harkinnasta. Mielentilatutkimuksen suorittaneen lääkärin hovioikeudessa kertoman ja mielentilatutkimuksesta annettuun lausuntoon kirjatun perusteella ei kuitenkaan voitu täysin sulkea pois sitä mahdollisuutta, että A:n kertomus olisi käräjäoikeudessa ollut liioiteltu. Koska A:n psyykkiseen terveydentilaan liittyvät tekijät osaltaan selittivät hänen kertomuksensa muuttumista, ei vakaan harkinnan olemassaoloa voitu näissä olosuhteissa yksin perustaa hänen käräjäoikeudessa antamalleen kertomukselle.

Asiassa ei ollut luotettavalla tavalla osoitettu, että A olisi selvästi suunnitellut tai valmistellut tekoaan. A ei ollut nimenomaisesti hankkinut tekovälineitä tekoa varten, vaan kaikki tekovälineet olivat olleet valmiiksi B:n asunnossa. Poissuljettua ei ollut sekään, että tapahtumailtana oli ollut riitaa, joka oli laukaissut tekopäätöksen A:ssa. Vaikka tekoa oli pidettävä pitkäkestoisena ja A:lla oli teon kestäessä ollut aikaa ajatella toimintaansa, ei vakaan harkinnan voitu katsoa täyttyvän ainoastaan sillä perusteella, että surmaaminen ilmentää tekijässä päämäärätietoista ja johdonmukaista toimintaa. Tekoa ei ollut tehty vakaasti harkiten.

Sillä, että B oli mahdollisesti menettänyt tajuntansa unilääkkeiden ja insuliiniyliannostuksen vaikutuksesta, ei ollut ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa teon erityistä raakuutta ja julmuutta. Vaikka veitsenpistoja oli ollut monta, ne olivat kuitenkin jääneet varsin pinnallisiksi. Siitä huolimatta, että teko oli kokonaisuudessaan kestänyt pitkän ajan, ei A:n ollut näytetty tappaneen B:tä tarkoituksellisesti kovia tuskia aiheuttaakseen tai pitkittäneen tekoa uhrin tuskien ja kärsimysten lisäämiseksi.

A:n käyttämä väkivalta oli ollut moninaista, ja hän oli päättäväisesti pyrkinyt surmaamaan B:n. Kutakin eri tekotapaa ja tekoa myös kokonaisuudessaan oli kuitenkin pidettävä erityistä raakuutta oikeuskäytännössä osoittaviin tekoihin verrattuna lievempänä. A:n teko oli käsittänyt sekä raa'alle ja julmalle teolle ominaisia piirteitä. Teko ei kuitenkaan ollut sillä tavoin erityisen raaka tai erityisen julma kuin rikoslain 21 luvun 2 §:n 2 kohdassa tarkoitetaan.

Hovioikeus luki A:n syyksi tapon.

A oli tarkoittanut tappaa B:n. Tekoon oli myös liittynyt sekä raakuudelle että julmuudelle ominaisia piirteitä. Nämä seikat ja tahallisuuden aste huomioon ottaen A:n rangaistusta ei ollut perusteltua mitata keskimääräistä tasoa lievemmin. Hovioikeus katsoi oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi 10 vuotta vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Antti Vaittinen ja Pirkko Loukusa sekä asessori Martina Nyman.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:n syyksi luetaan murha ja toissijaisesti, että taposta tuomittua rangaistusta korotetaan 12 vuodeksi vankeutta.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta B:n murhasta ja vedonnut siihen, että tappo oli tehty vakaasti harkiten sekä erityisen raa’alla ja julmalla tavalla ja että teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

2. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, onko A syyllistynyt murhaan vai tappoon. Mikäli A:n syyksi luetaan tappo, kysymys on lisäksi rangaistuksen mittaamisesta.

Murhan tunnusmerkistö

3. Rikoslain 21 luvun 2 §:n nojalla rikoksentekijä on tuomittava murhasta, jos tappo tehdään
1) vakaasti harkiten,
2) erityisen raa’alla tai julmalla tavalla,
3) vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai
4) tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

A:n syyksiluettu menettely

4. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli 12.2. ja 13.2.2020 välisenä yönä antanut päihtyneelle puolisolleen B:lle tämän tietämättä unilääkkeen ja jäänyt odottamaan tämän nukahtamista. Sen jälkeen A oli pistänyt B:hen ainakin kaksi kertaa pitkävaikutteista ja kaksi kertaa lyhytvaikutteista insuliinia. Kun B oli oksentanut, A oli tukehduttanut tätä tyynyllä. Tämän jälkeen A oli pistellyt B:tä teräosaltaan 12 cm pitkällä keittiöveitsellä 10 kertaa kaulan alueelle ja viiltänyt vasempaan ranteeseen. Lopuksi A oli vielä yrittänyt sytyttää B:n vuodevaatteita ja hiuksia tuleen. A oli edellä kuvatun menettelyn jälkeen odottanut B:n vierellä vielä noin tunnin varmistuakseen, että tämän hengitys lakkaa. A oli myöhemmin seuraavan päivän aikana ilmoittanut tapahtuneesta asuntolan henkilökunnalle. B oli todettu menehtyneeksi tapahtumapaikalla.

5. A on Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä kertonut, ettei hän ollut antanut unilääkettä tai insuliinia B:lle surmaamistarkoituksessa ja että hän ei ollut tukehduttanut tätä tyynyllä. A on kuitenkin valituksessaan hovioikeuteen myöntänyt toimineensa syytteessä kuvatulla tavalla. Korkeimmassa oikeudessa muutoksenhakijana on syyttäjä. A:n puolustaja ei ole vastauksessaan tai suullisessa käsittelyssä riitauttanut syyksilukemista. Vaikka A on Korkeimmassa oikeudessa kertonut syytteessä kuvatusta menettelystään osin eri tavalla, Korkeimman oikeuden oikeudellisen arvioinnin perusteena on edellä kuvattu käräjäoikeudessa syyksiluettu menettely.

Vakaa harkinta

Arvioinnin lähtökohdat

6. Korkein oikeus on antanut murhaa koskevan tunnusmerkistön edellyttämästä vakaasta harkinnasta useita ennakkopäätöksiä (KKO 2003:53, KKO 2004:57, KKO 2004:63, KKO 2004:80, KKO 2004:119, KKO 2005:44 ja KKO 2005:48).

7. Korkeimman oikeuden käytännössä on katsottu, että tappo on tehty vakaasta harkinnasta esimerkiksi silloin, kun tappaminen oli suunniteltu etukäteen ja sitä varten oli hankittu välineitä. Harkinnan vakautta arvioitaessa on kiinnitetty huomiota muun muassa tekijän jo ennen tekoa lausumiin tappouhkauksiin, jos nämä olivat olleet vakavasti otettavia. Sen sijaan tappoa ei ole katsottu tehdyksi vakaasti harkiten esimerkiksi silloin, kun tappaminen oli johtunut tilanteen yllättävyydestä, odottamattomasta tai hallitsemattomasta kehityksestä taikka tekijän kiihtymystilasta (KKO 2005:44, kohta 17 ja siinä mainitut ratkaisut).

8. Vakaa harkinta ei välttämättä edellytä sitä, että tekijä näkee toisen henkilön tappamisen ainoana mahdollisuutena tavoittelemansa päämäärän saavuttamiseksi. Vakaasta harkinnasta voi olla kysymys myös silloin, kun rikoksentekijä pitää toisen tappamista yhtenä varteenotettavana toimintavaihtoehtona omissa suunnitelmissaan. Vakaata harkintaa ei poista pelkästään se, että tekijä välillä epäröi päätöksessään, jos hän kuitenkin lopulta valitsee tappamisvaihtoehdon (KKO 2005:44, kohta 25 ja KKO 2005:48, kohta 12). Arviointiin siitä, onko tappo tehty vakaasti harkiten, voi vaikuttaa tekijän kyky vakaan harkinnan edellyttämään suunnitteluun (KKO 2005:48, kohta 13).

Vakaasta harkinnasta esitetty todistelu

9. Käräjäoikeudessa A on kertonut suunnitelleensa tekotapaa muutaman viikon ajan. Tekopäivän iltana hän oli päättänyt toteuttaa suunnittelemansa teon. Hän oli aloittanut tekonsa toteutuksen juottamalla B:n huonoon kuntoon. Unilääkkeet A oli etukäteen ”jemmannut” itselleen. Motiivien osalta A on käräjäoikeudessa vedonnut muun muassa mustasukkaisuuteen ja B:n käytökseen häntä kohtaan.

10. Hovioikeudessa A on kertonut, että aina kun B oli käyttäytynyt alkoholia nautittuaan aggressiivisesti häntä kohtaan, hän oli ajatellut, että ”jotain tarvitsisi tehdä”. Hän oli tehnyt surmaamispäätöksen vasta tekopäivän iltana, kun B oli yllättäen ottanut veitsen käteensä ja tarttunut häntä kiinni kurkusta.

11. Korkeimmassa oikeudessa A on korostanut, että hän ei ollut suunnitellut B:n surmaamista etukäteen eikä ole osannut kertoa mitään syytä teolleen. B:lle annetut unilääkkeet olivat olleet A:n omia. Hän oli kertonut käräjäoikeudessa toisin saadakseen ankaramman tuomion. Väitetystä B:n tekemästä veitsellä uhkaamisesta ei Korkeimmassa oikeudessa ole kerrottu.

12. Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä on kuultu asiantuntijana A:n mielentilatutkimuksen suorittanutta Y:tä. Y:n mukaan A oli saapunut mielentilatutkimukseen käräjäoikeuden välituomion jälkeen rehvakkaana ja ilmaissut tyytyväisyyttään pidempään suunnittelemaansa B:n surmaamiseen. Kahden kuukauden tutkimusajan kuluessa A oli kuitenkin muuttunut erittäin katuvaksi ja ilmaissut, ettei voinut elää ilman B:tä. Tekojen liioittelu saattoi selittyä A:sta tehdyllä lääketieteellisellä diagnoosilla sekä hänelle määrätyllä voimakkaalla lääkityksellä.

Korkeimman oikeuden arviointi vakaasta harkinnasta

13. Korkein oikeus toteaa, että A:n vakaasta harkinnasta ei ole missään vaiheessa esitetty muuta todistelua kuin hänen oma kertomuksensa. Väitetystä surmaamissuunnitelmasta ei ole kerrottu ulkopuolisille. Teko on toteutettu B:n asunnosta löytyneillä välineillä. Se, että A on syyksiluetun menettelyn mukaan aloittanut teon odottamalla B:n nukahtamista, ei sulje pois sitä, että ajatus B:n tappamisesta olisi syntynyt vasta tekoiltana. Asiassa ei ole näytetty, että A olisi hankkinut teossa käytetyt unilääkkeet etukäteen osana suunnitelmaa B:n surmaamiseksi. Myöskään syyksiluetusta menettelystä ilmenevä teon monivaiheisuus ja pitkä kesto eivät sulje pois sitä, että teko olisi tehty kiihtymystilassa, eivätkä ne siten kovinkaan vahvasti tue väitettä suunnitelmallisuudesta.

14. Korkein oikeus toteaa, että vastaajan tunnustus ei ainakaan vähäisimpiä vakavammissa rikoksissa yksin riitä syyksilukevaan tuomioon. Nyt kysymys on ollut murhasta, josta ainoa rangaistus on elinkausi vankeutta. Näin ollen A:n muuttumattomanakin pysynyt kertomus edellyttäisi lähtökohtaisesti muuta todistelua, jonka perusteella vakaan harkinnan edellytysten täyttyminen voitaisiin vahvistaa.

15. A:n kertomus teon suunnittelusta on edellä todetuin tavoin muuttunut merkittävästi asian käsittelyn eri vaiheissa eikä A ole enää hovioikeudessa tai Korkeimmassa oikeudessa kertonut teon olleen suunniteltu. Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa voida sulkea pois sitä, että kertomuksen kulloiseenkin sisältöön ovat vaikuttaneet A:n henkiseen tilaan liittyvät syyt. Nämä seikat vähentävät entisestään A:n aikaisemmin suunnitelmallisuudestaan antaman kertomuksen näyttöarvoa.

16. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että A olisi surmannut B:n vakaasta harkinnasta.

Erityinen raakuus ja julmuus

Arvioinnin lähtökohdat

17. Korkein oikeus on antanut murhaa koskevan tunnusmerkistön edellyttämästä erityisen raa´asta tai julmasta tekotavasta useita ennakkopäätöksiä (KKO 2000:3, KKO 2000:29, KKO 2004:63, KKO 2004:80, KKO 2005:7, KKO 2005:44, KKO 2020:33 ja KKO 2022:48).

18. Raakuus ja julmuus eivät ole murhan tunnusmerkistötekijöinä yksiselitteisiä, vaan jossain määrin arvostuksenvaraisia. Arvioitaessa erityistä julmuutta Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on kiinnitetty huomiota esimerkiksi siihen, tehdäänkö tappo tarkoituksellisesti kovia tuskia aiheuttaen tai pitkitetäänkö tekoa tuskien lisäämiseksi. Myös teon kohdistaminen puolustuskyvyttömään uhriin voi saada merkitystä julmuutta arvioitaessa. Teon raakuutta arvioitaessa merkitystä on annettu esimerkiksi sille, että tappo on tehty käyttämällä useaa välinettä lukuisia kertoja sekä osoittamalla päättäväisyyttä ja sitkeää surmaamispyrkimystä (KKO 2020:33, kohta 23 ja siinä mainitut oikeuslähteet). Lisäksi erityisen raakana on tyypillisesti pidetty pitempään jatkettua voimakasta väkivaltaa (KKO 2020:33, kohta 28).

Korkeimman oikeuden arviointi erityisestä raakuudesta ja julmuudesta

19. A:n syyksi luettu menettely on ollut poikkeuksellisen monivaiheinen. Teko on alkanut unilääkkeiden antamisella, jatkunut insuliinin piikittämisellä ja edennyt veitsellä lyömiseen sekä yritykseen sytyttää B:n vuodevaatteita ja hiuksia tuleen. Vaikka eri vaiheisiin kulunut aika on jäänyt jossain määrin epäselväksi, teko on kokonaisuudessaan kestänyt pitkään. A:lla on teon eri toteuttamisvaiheiden takia ollut monta tilaisuutta harkita sitä, mitä hän on tekemässä. A on vielä menettelynsä lopuksi pyrkinyt varmistamaan B:n kuoleman ja ilmoittanut tapahtuneesta ulkopuolisille vasta miellettyään B:n kuolleen.

20. Henkirikoksen toteuttamisessa käytetty väkivalta ei ole ollut laadultaan erityisen voimakasta tai pitkäkestoista, mutta teon toteuttamisessa on käytetty suoranaisen väkivallan lisäksi myös muita keinoja. A:n menettely kokonaisuudessaan ilmentää siten sitkeää pyrkimystä, jonka ainoana tavoitteena on ollut B:n surmaaminen. Korkein oikeus katsoo, että syyksi luettu menettely täyttää erityisen raa’an tekotavan tunnusmerkit.

21. Erityisen julmuuden osalta Korkein oikeus toteaa, että A on aloittanut teon pyrkimällä varmistamaan, että B on tajuton. Vaikka tämä on tarkoittanut teon kohdistamista puolustuskyvyttömään henkilöön, siitä sekä insuliinin piikittämisestä on osaltaan pääteltävissä A:n pyrkimys rajoittaa B:lle teosta aiheutuvia tuskia. Teon monivaiheisuudesta huolimatta menettelyn perusteella ei ole pääteltävissä, että A olisi nimenomaisesti pyrkinyt pitkittämään tekoa kärsimysten lisäämiseksi tai muuten aiheuttamaan B:lle poikkeuksellisia tuskia. Tekoa ei siten voida pitää erityisen julmalla tavalla tehtynä.

Kokonaisarvostelu

22. A:n teko on erityisen raakuuden osalta täyttänyt murhan tunnusmerkistön. Jotta tekoa voitaisiin rikoslain 21 luvun 2 §:ssä tarkoitetuin tavoin pitää murhana, tapon tulee olla myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, että murhan tunnusmerkistössä törkeys ei viittaa teon arvosteluun rikoksena sinänsä, vaan tapon tunnusmerkistöön. Murha rikosnimikkeenä tarkoittaa siten henkirikoksinakin poikkeuksellisen törkeitä tekoja. Vasta sellaista surmaamista, joka on tapon tunnusmerkistöä selvästi törkeämpi, voidaan pitää murhana (KKO 2020:33, kohta 30 ja siinä viitatut ratkaisut).

23. Vaikka A:n teko on ollut pitkäkestoinen ja monivaiheinen, siinä on kokonaisuuteen nähden käytetty suhteellisen vähän suoranaista väkivaltaa. Erilaisten tekovälineiden käyttö ja teon pitkittäminen ei näytä olleen teon itsetarkoitus, vaan vaikuttaa pikemminkin siltä, että A on ajautunut teossaan eri vaiheisiin vasta, kun B:n surmaaminen ei ole muilla keinoin onnistunut. A:n syyksi luettua rikosta ei sen moitittavuudesta huolimatta voida rinnastaa oikeuskäytännössä tyypillisesti murhiksi katsottuihin henkirikoksiin. Näin ollen A:n syyksi luetaan tappo.

Rangaistusseuraamus

24. Taposta tuomitaan rikoslain 21 luvun 1 §:n 1 momentin ja 2 c luvun 2 §:n 2 momentin mukaan kahdeksasta kahteentoista vuoteen vankeutta.

25. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2020:33 tekijä oli surmannut uhrin aiheuttamalla tälle mattoveitsellä eri puolille kehoa 19 vammaa, jotka olivat pinnallisia menehtymiseen johtaneita kaulan alueen vammoja lukuun ottamatta. Tekijän teon katsottiin olleen erityisen raaka, mutta kokonaisuutena sitä ei pidetty törkeänä. Tekijä tuomittiin murhan sijasta taposta 11 vuodeksi vankeuteen. Ratkaisussa KKO 2022:48 tekijä oli surmannut hänen hoitonsa varassa olleen sairaan 16-vuotiaan tytärpuolensa peittämällä tämän hengitystiet. Korkein oikeus katsoi, että tekoa ei ollut tehty erityisen raa’alla tai julmalla tavalla. Tekijän syyksi luettiin murhan sijasta tappo ja hänet tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen.

26. Tilastotietojen mukaan taposta tuomittujen rangaistusten mediaani on vuosina 2016–2020 ollut pääosin 9 vuotta 6 kuukautta vankeutta. Tilastojen ilmentämä rangaistus koskee tuomioita, joissa tappo on ollut ankarin syyksi luettu rikos. Ainoana rikoksena taposta tuomitut rangaistukset ovat yleensä olleet hieman lievempiä (ks. esim. Seuraamusjärjestelmä 2020 s. 99). Tilastoista ilmenevää ja riittävän laajaan juttukantaan perustuvaa rangaistustasoa voidaan pitää yleistä oikeuskäytäntöä osoittavana, minkä vuoksi siihen voidaan kiinnittää huomiota rangaistusta määrättäessä. Rangaistus on kuitenkin aina määrättävä myös kulloinkin käsiteltävänä olevan teon osoittamien, rikoslain 6 luvun rangaistuksen mittaamista koskevien perusteiden nojalla.

27. A:n syyksi luettua tappoa voidaan pitää keskimääräistä moitittavampana jo sillä perusteella, että teossa on katsottu täyttyneen murhan kvalifiointiperuste. Asiassa on lisäksi huomioitava, että A:n syyksi luetun tapon kohdalla täyttyvä tahallisuuden aste on tarkoitustahallisuus eikä tapporikoksissa yleensä tyypillinen tahallisuuden lievempi laji, todennäköisyystahallisuus (ks. KKO 2014:5, kohta 10).

28. A:n rikosta voidaan pitää moitittavampana myös ratkaisussa KKO 2022:48 käsiteltyyn tekoon verrattuna. Ennakkopäätöksessä KKO 2020:33 käsitellyssä tapossa murhan kvalifiointiperusteen oli katsottu täyttyneen kuten tässä asiassa, mutta teko oli tekotavaltaan varsin erilainen. Mainitussa ratkaisussa väkivalta oli ollut voimakasta, mutta toisaalta teko oli kestänyt lyhyen aikaa.

29. A:n syyksi luettu tappo osoittaa hänessä huomattavaa syyllisyyttä. Teko on ollut monivaiheinen ja pitkäkestoinen, ja siihen on liittynyt erilaisten tekovälineiden käyttöä. A:lla on ollut monta tilaisuutta harkita toimintaansa, mutta hän on jatkanut menettelyä B:n kuolemaan saakka pyrkien vielä lopuksi varmistumaan B:n kuolemasta ennen tilanteen saattamista ulkopuolisten tietoon. Taposta on tässä tapauksessa tuomittava selvästi keskimääräistä ankarampi rangaistus.

30. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi 11 vuotta vankeutta.

Tuomiolauselma

Muutos hovioikeuden tuomioon:

A:lle taposta tuomittu rangaistus korotetaan 11 vuodeksi vankeutta.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ari Kantor, Päivi Hirvelä, Mika Ilveskero ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Heikki Kemppinen.