KKO:2022:74

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Osuuskauppa A ja B Oyj olivat osana liiketoiminnan kauppaa koskevaa pääsopimusta 29.6.2017 ja samana päivänä solmittua yhteistyösopimusta solmineet 29.12.2017 määräaikaisen alivuokrasopimuksen, joka koski osaa B Oyj:n päävuokrasopimuksen perusteella hallitsemista liiketiloista. Alivuokrasopimus oli sovittu päättymään 31.8.2029. B Oyj oli yrityssaneeraushakemuksensa vireilletulon 6.4.2020 jälkeen 10.12.2020 irtisanonut kyseiset liiketilat käsittävän päävuokrasopimuksen päättymään 9.2.2021 ja solminut tiloista uuden vuokrasopimuksen. B Oyj oli samalla ilmoittanut osuuskaupalle päävuokrasopimuksen päättymisestä. B Oyj:n ja osuuskaupan välillä oli käyty neuvotteluja alivuokrasopimuksen jatkamisesta, mutta alivuokrasopimus oli päättynyt 9.2.2021. Osuuskauppa katsoi, että B Oyj oli perusteetta kieltäytynyt jatkamasta sen kanssa solmittua alivuokrasopimusta, vaikka liiketilat olivat säilyneet keskeytyksettä B Oyj:n hallinnassa.

Helsingin käräjäoikeuden päätös 9.2.2021 nro 21/7375

Selvittäjä pyysi käräjäoikeutta vahvistamaan B Oyj:n saneerausohjelman ja määräämään riitaisiksi jääneet saneerausvelat ratkaistavaksi yrityksen saneerauksesta annetun lain (yrityssaneerauslaki) 75 §:n nojalla eri oikeudenkäynnissä.

Osuuskauppa vaati saneerausmenettelyn aikana B Oyj:ltä vahingonkorvausta osuuskaupan toiminnan lopettamiseen liittyvistä kustannuksista sekä liikearvon menetyksenä tai kauppahinnan palautuksena yhteensä 5 354 000 euroa. Osuuskauppa katsoi ensisijaisesti, että korvaus oli suoritettava saneeraushakemuksen vireilletulon jälkeen syntyneenä velkana ja toissijaisesti, että se oli sisällytettävä saneerausvelkana maksuohjelmaan. Selvittäjä ja B Oyj pitivät osuuskaupan vahingonkorvausvaatimusta riitaisena ja osana sopimuskokonaisuutta, joka tulisi siirtää ratkaistavaksi erilliseen riitaprosessiin. Selvittäjä esitti, että saatava huomioidaan saneerausohjelmassa saneerausvelkana määrältään nolla euroa.

Käräjäoikeuden mukaan osuuskaupan vahingonkorvaussaatava oli saneerausvelkaa, koska se perustui ennen saneeraushakemuksen vireilletuloa allekirjoitettuun sopimukseen. Käräjäoikeus katsoi, että riitainen saneerausvelka tuli saneerausohjelmassa ottaa huomioon nollan euron suuruisena. Käräjäoikeus määräsi osuuskaupan saattamaan vahingonkorvaussaatavan määrää koskevan asian tutkittavaksi eri oikeudenkäynnissä tai muussa sellaista asiaa varten tarkoitetussa menettelyssä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pirjo Peura-Vasama.

Helsingin hovioikeuden päätös 4.11.2021 nro 1477

Hovioikeus totesi osuuskaupan valituksen johdosta, että osuuskaupan mahdollinen vahingonkorvausvelka vaikutti syntyneen saneeraushakemuksen vireilletulon jälkeen, kun osuuskaupan ja B Oyj:n välinen alivuokrasopimus oli päättynyt päävuokrasopimuksen irtisanomisen johdosta saneerausmenettelyn aikana. Hovioikeus totesi, että yrityssaneerauslain 27 § ei sanamuotonsa perusteella suoraan soveltunut tilanteeseen, jossa B Oyj oli vuokranantajana ja osuuskauppa vuokralaisena. Hovioikeus katsoi, että yrityssaneerauslain tarkoitus ja velkojien yhdenvertaisen kohtelun vaatimus puolsivat kuitenkin tulkintaa, jossa osuuskaupan mahdollinen vahingonkorvaussaatava B Oyj:ltä alivuokrasopimuksen päättymisen johdosta katsottiin saneerausvelaksi vastaavasti kuin päävuokranantajan saatava vuokrasopimuksen päättyessä ennenaikaisesti yrityssaneerauslain 27 §:n mukaisesti. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mirja-Leena Nurmi, Otto Ollikainen ja Miikka Kärki. Esittelijä Pia Laaksonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin.

Osuuskauppa vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätöstä muutetaan siltä osin kuin osuuskaupan mahdollinen vahingonkorvaussaatava on katsottu saneerausvelaksi ja osuuskaupan vahingonkorvaussaatava B Oyj:ltä vahvistetaan saneerausmenettelyhakemuksen vireilletulon jälkeen syntyneeksi velaksi.

B Oyj vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

B Oyj:n saneerausohjelman valvoja asianajaja C katsoi lausumassaan, että valitus tulisi hylätä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. B Oyj ja osuuskauppa ovat osana laajempaa liiketoimintakauppaa ja yhteistyösopimusta solmineet 29.12.2017 määräaikaisen alivuokrasopimuksen, jolla B Oyj on vuokrannut osuuskaupalle päävuokrasopimuksen perusteella hallitsemastaan tavaratalosta päivittäistavaroiden myymälätilan 1.1.2018 ja 31.12.2029 väliseksi ajaksi.

2. B Oyj on jättänyt 6.4.2020 käräjäoikeuteen hakemuksen yrityssaneerausmenettelyn aloittamisesta. Hakemuksen vireilletulon jälkeen 10.12.2020 B Oyj on irtisanonut tavaratalon liiketiloja koskeneen päävuokrasopimuksen päättymään 9.2.2021. B Oyj on samalla ilmoittanut osuuskaupalle, että päävuokrasopimuksen päättyessä myös alivuokrasopimus päättyy 9.2.2021. Osuuskauppa on tämän vuoksi joutunut lopettamaan liiketoimintansa tavaratalon päivittäistavaroiden myymälätilassa.

3. Osuuskauppa on B Oyj:n saneerausmenettelyssä vaatinut, että B Oyj velvoitetaan suorittamaan sille saneerausmenettelyn aikana tapahtuneeseen sopimusrikkomukseen perustuvaa vahingonkorvausta toiminnan ennenaikaiseen päättämiseen liittyneistä kustannuksista. Lisäksi vaatimus on perustunut liiketoimintakaupan mukaisen liikearvon menetykseen tai vaihtoehtoisesti liiketoimintakaupan kauppahinnan palautukseen vastaten määrältään tavaratalon päivittäistavaroiden myymälätilan osuutta liiketoiminnan kauppahinnasta. Määrältään osuuskaupan vahingonkorvausvaatimus on ollut 5 354 000 euroa.

4. Käräjäoikeus on hyväksynyt selvittäjän esityksen B Oyj:n saneerausohjelmaksi ja määrännyt, että osuuskaupan riidanalainen vahingonkorvaussaatava otetaan maksuohjelmassa huomioon nolla euron suuruisena saneerausvelkana. Lisäksi käräjäoikeus on määrännyt, että osuuskaupan tulee saattaa vahingonkorvaussaatavaansa koskeva asia tutkittavaksi eri oikeudenkäynnissä tai muussa sellaista asiaa varten tarkoitetussa menettelyssä. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko osuuskaupan vaatiman vahingonkorvaussaatavan peruste syntynyt ennen saneeraushakemuksen vireilletuloa ja onko kyse sillä perusteella saneerausvelasta vai onko kyse saneeraushakemuksen vireilletulon jälkeen syntyneestä velasta. Jos saatavan perusteen katsotaan syntyneen saneeraushakemuksen vireilletulon jälkeen, asiassa on lisäksi arvioitava, onko saatava kuitenkin yrityksen saneerauksesta annetun lain (yrityssaneerauslaki) 27 §:n 1 ja 4 momentin nojalla saneerausvelkaa.

Osuuskaupan saatavan perusteen syntymisajankohta

6. Yrityssaneerauslain 3 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan saneerausvelalla tarkoitetaan kaikkia velallisen velkoja, jotka ovat syntyneet ennen hakemuksen vireilletuloa, mukaan luettuina vakuusvelat sekä velat, joiden peruste tai määrä on ehdollinen tai riitainen taikka muusta syystä epäselvä.

7. Yrityssaneerauslain 32 §:n 1 momentin mukaan hakemuksen vireilletulon jälkeen syntyvät velat on maksettava sitä mukaa kuin ne erääntyvät.

8. Yrityssaneerauslain muuttamiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan vahingonkorvausvelat ja sopimusrikkomukseen perustuvat velat kuuluvat saneerausmenettelyn piiriin, jos niiden peruste on syntynyt ennen hakemuksen vireilletuloa. Vahingonkorvausvelkojen ja sopimusrikkomukseen perustuvien velkojen kuuluminen saneerausvelkoihin määräytyisi sen mukaan, milloin vahinko on syntynyt tai sopimusrikkomus on tapahtunut. (HE 152/2006 vp s. 51.)

9. Kysymys osuuskaupan oikeudesta vahingonkorvaukseen on käräjäoikeuden antaman riitautusosoituksen mukaisesti ratkaistavana välimiesmenettelyssä. Tässä oikeudenkäynnissä arvioitavana on kuitenkin kysymys siitä, onko mahdollinen vahingonkorvaussaatava saneerausvelkaa vai hakemuksen vireilletulon jälkeen syntynyttä velkaa. Tämän seikan arvioimiseksi on siten otettava kantaa siihen, milloin osuuskaupan väittämä sopimusrikkomus on tapahtunut ja mahdollisen vahingonkorvaussaatavan peruste syntynyt.

10. Osuuskauppa on väittänyt, että B Oyj oli syyllistynyt sopimusrikkomukseen kieltäytymällä jatkamasta alivuokrasopimusta. Myös väite liiketoimintakauppaa ja yhteistoimintaa koskevien sopimusten rikkomisesta perustuu alivuokrasopimuksen ennenaikaisen päättämisen aiheuttamaan olosuhdemuutokseen ja sen vaikutuksiin mainittujen sopimusten ehtoihin. Kun B Oyj:n yrityssaneeraushakemus on tullut vireille 6.4.2020 ja B Oyj:n päävuokrasopimusta koskeneen irtisanomisen seurauksena myös alivuokrasopimus on päättynyt 9.2.2021, B Oyj:n väitetty sopimusrikkomus on tapahtunut yrityssaneerauksen vireilletulon jälkeen. Saatavan perusteen syntymisajankohdan perusteella osuuskaupan vahingonkorvaussaatava on siten saneeraushakemuksen vireilletulon jälkeen syntynyttä velkaa eikä se tällä perusteella arvioituna lähtökohtaisesti kuulu saneerausmenettelyssä järjesteltäviin velkoihin.

Yrityssaneerauslain 27 §:n 1 ja 4 momentin soveltaminen

11. Osuuskaupan vahingonkorvausvaatimus perustuu olennaisesti siihen, että B Oyj oli rikkonut osapuolten välistä määräaikaista alivuokrasopimusta päättämällä sen kesken sopimuskauden. B Oyj:n väitteen perusteella on tällöin arvioitava, onko mahdollinen vahingonkorvaussaatava yrityssaneerauslain 27 §:n 1 ja 4 momentin nojalla saneerausvelkaa, vaikka velan peruste on edellä todetuin tavoin syntynyt saneeraushakemuksen vireilletulon jälkeen.

12. Yrityssaneerauslain 27 §:n 1 momentin mukaan vuokra- tai vuokrausluottosopimus, jossa velallinen on vuokralleottajana, voidaan menettelyn alettua velallisen puolelta irtisanoa 29 ja 30 §:n säännöksiä noudattaen päättymään kahden kuukauden kuluttua irtisanomisesta sopimuksen kestoa tai irtisanomista koskevien ehtojen estämättä. Korvaus sopimuksen ennenaikaisen päättymisen vuoksi käsittää omaisuuden hallinnan palauttamisesta aiheutuneet välttämättömät kustannukset sekä kohtuullisen korvauksen muusta vahingosta, jonka vuokralleantaja osoittaa hänelle aiheutuvan. Saman pykälän 4 momentin mukaan korvaus, joka 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa on suoritettava sopimuksen irtisanomisen tai purkamisen vuoksi, on velallisen saneerausvelkaa ja otettava huomioon sen estämättä, mitä jäljempänä laissa säädetään saatavien ilmoittamisesta.

13. Yrityssaneerauslain 27 §:n 1 momentissa on säädetty vuokra- ja vuokrausluottosopimusten osalta poikkeus lain 15 §:n 1 momentissa ilmaistuun pääsääntöön, jonka mukaan saneerausmenettelyn alkaminen ei vaikuta velallisen sopimussitoumuksiin. Lain 27 §:n 4 momentti puolestaan on poikkeus lain 3 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisesta perusteesta, jolla saneerausvelat erotellaan saneeraushakemuksen vireilletulon jälkeen syntyneistä niin sanotuista massaveloista.

14. Yrityssaneerauslain esitöissä 27 §:n erityissääntelyä on pidetty tarpeellisena, jotta velallinen voisi saneerausmenettelyn yhteydessä vapautua pykälässä tarkoitetuista kestosopimuksista, mikäli se saneeraustoimenpiteiden vuoksi on tarkoituksenmukaista. Näissä tilanteissa velallisen sopimuskumppanin intressi sopimussuhteen jatkumiseen saa väistyä saneeraukseen liittyvien tarpeiden vuoksi. Tällöin sopimuksen päättymisen perusteella maksettava korvaus on saneerausvelkaa (HE 182/1992 vp s. 33). Säännöksellä on samalla luovuttu vahinkojen korvaamisessa lähtökohtana noudatettavasta täyden korvauksen periaatteesta ja määrätty suoritettavaksi kohtuullinen korvaus säännöksessä tarkoitetusta muusta vahingosta, jonka vuokralleantaja osoittaa hänelle aiheutuvan sopimuksen ennenaikaisen päättymisen vuoksi.

15. Yrityssaneerauslain 27 §:n 1 momentin poikkeussäännös näyttäisi koskevan sanamuotonsa perusteella vain päävuokrasuhdetta, jossa saneerausmenettelyn velallinen on vuokralaisena. Kun arvioidaan poikkeussäännöksen vaikutusta velallisen tällaisen päävuokrasuhteen nojalla perustamaan alivuokrasuhteeseen, on kuitenkin otettava huomioon myös alivuokrasopimuksia koskeva lainsäädäntö.

16. Liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain 61 §:n nojalla alivuokrasuhde syntyy, kun vuokralainen luovuttaa osan vuokraamastaan huoneistosta toisen käytettäväksi. Alivuokrasuhde edellyttää siten voimassa olevaa päävuokrasuhdetta. Alivuokralainen ei kuitenkaan ole tämän päävuokrasuhteen osapuoli eikä voi vaikuttaa sen pysyvyyteen. Liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain 65 §:n 1 momentin mukaan alivuokrasuhde päättyy ilman irtisanomista samana ajankohtana kuin alivuokranantajan vuokrasopimus tai muu oikeus käyttää huoneistoa. Kun päävuokralainen käyttää yrityssaneerauslain 27 §:n 1 momentissa säädettyä mahdollisuutta päättää päävuokrasopimus ennenaikaisesti, alivuokrasopimus päättyy siis suoraan lain nojalla ilman, että päävuokralainen alivuokranantajana irtisanoo alivuokrasopimuksen.

17. Yrityssaneerauslain 27 §:n 1 momentin tarkoituksena on antaa saneerausvelalliselle mahdollisuus vapautua ennenaikaisesti määrätynlaisista sopimuksista, joista muutoin olisi omiaan aiheutumaan pitkäaikaisia kustannuksia. Jos saneerausvelallinen käyttää tätä mahdollisuutta, toiselle sopijapuolelle syntyy korvaussaatava, jonka osalta hän jää saneerausvelkojan asemaan (KKO 2003:31). Yrityksen toiminnan saneeraustarpeet ovat johtaneet yrityssaneerauslain 27 §:n 1 momentin säätämiseen niin, että saneeraustarpeet on asetettu sopimuskumppanin sopimusten jatkumiseen liittyvien etujen edelle. Korkein oikeus toteaa, että myös päävuokrasuhteen nojalla perustetusta alivuokrasuhteesta on omiaan aiheutumaan alivuokranantajalle pitkäaikaisia velvoitteita ja niiden myötä kustannuksia. Kun alivuokrasopimuksen päättyminen johtuu samasta perusteesta kuin päävuokrasopimuksen päättyminen, säännöksen 4 momentin sanamuodon tulkinta niin, että siinä tarkoitettaisiin vain päävuokranantajalle sopimuksen ennenaikaisen päättämisen vuoksi maksettavia korvauksia, johtaisi yrityssaneerauslain mukaisiin saneerauksen tavoitteisiin nähden epäjohdonmukaiseen lopputulokseen.

18. Silloin kun saneerausvelallinen käyttää yrityssaneerauslain 27 §:n 1 momentin mukaista mahdollisuutta vuokrasopimuksen ennenaikaiseen päättämiseen, velallisen maksuvelvollisuus säännöksessä tarkoitetusta muusta vahingosta koskee päävuokranantajan osalta vain kohtuullista korvausta, johon perustuva saatava on lisäksi saneerausvelkaa. Tähän nähden olisi myös velkojien yhdenvertaisen kohtelun kannalta ongelmallista, jos samasta saneerausvelalliselle laissa sallituksi säädetystä toimenpiteestä johtuva maksuvelvollisuus alivuokralaista kohtaan määräytyisi eri tavoin siten, että tämä korvausvelka jäisi saneerausmenettelyssä järjesteltävien velkojen ulkopuolelle.

19. Korkein oikeus katsoo, että yrityssaneerauslain tavoite velallisen jatkamiskelpoisen yritystoiminnan tervehdyttämisestä ja sen edellytysten turvaamisesta tukee tulkintaa, jonka mukaan vahingonkorvaussaatava, joka johtuu alivuokrasuhteen päättymisestä suoraan lain nojalla päävuokrasuhteen irtisanomisen vuoksi, on yrityssaneerauslain 27 §:n 4 momentissa tarkoitettua, 1 momentin tilanteista johtuvaa korvausta ja siten alivuokranantajan saneerausmenettelyssä huomioitavaa saneerausvelkaa.

20. B Oyj:n tavaratalon liiketiloja koskevan päävuokrasopimuksen irtisanominen yrityssaneerauslain 27 §:n 1 momentin nojalla on johtanut siihen, että B Oyj:n ja osuuskaupan välinen tavaratalon päivittäistavaroiden myymälätilaa koskeva alivuokrasopimus on päättynyt suoraan liikehuoneiston vuokraamisesta annetun lain 65 §:n 1 momentin nojalla samana ajankohtana kuin päävuokrasopimus.

21. Edellä lausutuin perustein Korkein oikeus katsoo, että alivuokrasuhteen päättymisestä johtuva osuuskaupan mahdollinen vahingonkorvaussaatava B Oyj:ltä on yrityssaneerauslain 27 §:n 1 ja 4 momentin nojalla B Oyj:n saneerausmenettelyssä huomioitavaa saneerausvelkaa. Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei ole siten aihetta muuttaa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen, Päivi Hirvelä, Kirsti Uusitalo, Eva Tammi-Salminen ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Lauri Länsman (mietintö).

Esittelijän mietintö

Esittelijäneuvos Länsman: Esittelijän mietintö on Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen kohtien 1–10 osalta. Kohtien 11–21 osalta Korkein oikeus lausunee seuraavaa.

Osuuskaupan vahingonkorvausvaatimus perustuu alivuokrasopimuksen rikkomisen lisäksi siihen, että B Oyj olisi rikkonut osapuolten välistä liiketoimintakauppasopimusta ja yhteistyösopimusta. Liiketoimintakauppasopimuksen ja yhteistyösopimuksen rikkomiseen perustuvan korvausvaatimuksen osalta kyse on Korkeimman oikeuden ratkaisun kohdista 1-10 ilmenevillä perusteilla saneeraushakemuksen vireille tulon jälkeen syntyneestä velasta. Siltä osin, kun osuuskaupan korvausvaatimus perustuu alivuokrasopimuksen rikkomiseen, asiassa on B Oyj:n väitteen johdosta lisäksi arvioitava, onko mahdollinen vahingonkorvaus yrityssaneerauslain 27 §:n 1 ja 4 momentin nojalla saneerausvelkaa huolimatta siitä, että velan peruste on syntynyt saneeraushakemuksen vireilletulon jälkeen.

Yrityssaneerauslain 27 §:n 1 momentissa on säädetty vuokra- ja vuokrausluottosopimusten osalta poikkeus 15 §:n 1 momentin pääsääntöön, jonka mukaan saneerausmenettelyn alkaminen ei vaikuta velallisen sopimussitoumuksiin. Lainkohdan mukaan se koskee vain sopimuksia, joissa velallinen on vuokralleottajana.

Koska yrityssaneerauslain 27 §:n 1 momentti on poikkeussäännös, sen laajentavaan tulkintaan tulee suhtautua varauksellisesti. Tämä on perusteltua myös sen vuoksi, että lainkohta merkitsee poikkeusta sopimussuhteiden pysyvyyteen, joka on osa perustuslain 15 §:n takaamaa omaisuuden suojaa.

Yrityssaneerauslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan lakiin otettaisiin erityissäännöksiä eräiden kestosopimusten osalta. Jos velallinen on vuokralaisena määräaikaisessa vuokra- tai leasingsopimuksessa, tällainen vuokrasopimus voitaisiin määräajan estämättä velallisen puolelta irtisanoa päättymään kahden kuukauden kuluessa irtisanomisesta. Velalliselle sopimuksen ennenaikaisen päättymisen vuoksi aiheutuva korvausvelvollisuus määräytyisi ehdotetun erityissäännöksen mukaan, joka syrjäyttäisi mahdolliset poikkeavat sopimusehdot. Korvaus olisi saneerausvelkaa (HE 182/1992 vp s. 32–33). Yrityssaneerauslain esityöt eivät siten tue käsitystä siitä, että lain 27 §:n 1 ja 4 momenttia tulisi tulkita sanamuodosta poikkeavasti siten, että alivuokrasuhteen päättämisen perusteella suoritettava korvaus olisi saneerausvelkaa tilanteessa, jossa velallinen on alivuokranantaja.

Korkein oikeus kiinnittänee lisäksi huomiota yrityssaneerauslain kanssa samaan aikaan säädettyyn lakiin yksityishenkilön velkajärjestelystä. Velkajärjestelylain 19 §:n 1 momentin mukaan velkajärjestelyn alettua velallinen voi irtisanoa vuokrasopimuksen, jossa velallinen on vuokralaisena, päättymään kahden kuukauden kuluttua irtisanomisesta sopimuksen kestoa tai irtisanomista koskevien ehtojen estämättä. Velallinen ei irtisanomisaikaan kohdistuvan vuokran tai muun vastikkeen lisäksi ole velvollinen suorittamaan muuta korvausta sopimuksen ennenaikaisen päättymisen vuoksi. Saman pykälän 2 momentin mukaan 1 momentista poiketen elinkeinotoimintaa harjoittavan velallisen vuokraaman pääasiallisesti elinkeinotoiminnassa käytettävän huoneiston vuokranantajalla on oikeus korvaukseen sopimuksen ennenaikaisen päättymisen vuoksi. Korvaus käsittää omaisuuden hallinnan palauttamisesta aiheutuneet välttämättömät kustannukset sekä kohtuullisen korvauksen muusta vahingosta, jonka vuokranantaja osoittaa hänelle aiheutuvan. Korvaus on velkajärjestelyn piiriin kuuluvaa velkaa.

Velkajärjestelylain ja yrityssaneerauslain yhtenevä sääntely tukee käsitystä siitä, että yrityssaneerauslain 27 §:n 1 momentin vuokrasuhteita koskeva poikkeussäännös on tarkoitettu koskemaan ainoastaan tilanteita, joissa velallinen on vuokralaisena.

Osuuskaupan alivuokrasopimuksen päättyminen on tapahtunut ilman irtisanomista suoraan liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain 65 §:n 1 momentin nojalla samana ajankohtana kuin B Oyj:n päävuokrasopimus on päättynyt. Päävuokrasopimuksen päättyminen taas on seurausta yrityssaneerauslain 27 §:n 1 momentin irtisanomisoikeuden käyttämisestä. Kun alivuokrasopimuksen päättyminen johtuu samasta perusteesta kuin päävuokrasopimuksenkin päättyminen, voidaan pitää johdonmukaisena, että myös alivuokrasopimuksen päättymisen johdosta alivuokralaiselle maksettava korvaus olisi saman pykälän 4 momentin nojalla saneerausvelkaa. Tätä kantaa tukee myös yrityssaneerausmenettelyn tarkoituksena oleva yritystoiminnan edellytysten turvaaminen ja parantaminen, koska B Oyj tällöin välttäisi mahdollisen massavelkaisen vastuun epäedulliseksi katsomansa kestosopimuksen päättämisestä.

Asian arviointiin vaikuttaa se, että yrityssaneerauslain 27 § muodostaa poikkeuksen lain 15 §:n 1 momentin pääsääntöön, jonka mukaan saneerausmenettelyn alkaminen ei vaikuta velallisen jo tekemiin sitoumuksiin. Kyseinen säännös ilmentää sopimussuhteiden pysyvyyden kunnioittamisen periaatetta, joka taas sisältyy perustuslain 15 §:n takaamaan omaisuuden suojaan. Tämän johdosta edellisessä kappaleessa mainitut perusteet eivät ole niin painavia, että ne oikeuttaisivat soveltamaan yrityssaneerauslain 27 §:n 1 ja 4 momenttia sanamuodostaan poiketen tilanteeseen, jossa saneerausvelalliselta alivuokranantajana vaaditaan korvausta alivuokrasuhteen päättämisen johdosta.

Näistä syistä johtuen Korkein oikeus kumonnee hovioikeuden päätöksen siltä osin kuin hovioikeus on katsonut, että osuuskaupan vahingonkorvaussaatava on saneerausvelkaa. Korkein oikeus vahvistanee, että osuuskaupan vahingonkorvaussaatava on yrityssaneerauslain 32 §:n mukaista, B Oyj:n saneerausmenettelyhakemuksen vireilletulon jälkeen syntynyttä velkaa.