KKO:2022:72

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 27.11.2020 nro 20/146774

Käräjäoikeus tuomitsi A:n nuorena henkilönä tehdystä törkeästä ryöstöstä ja eräistä muista rikoksista yhteiseen kahden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohella valvontaan.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Sari Koivisto ja lautamiehet.

Menettely Helsingin hovioikeudessa

A ja syyttäjä valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus päätti toimittaa asiassa pääkäsittelyn. Pääkäsittelykutsua ei saatu annettua tiedoksi A:lle. Tämän vuoksi hovioikeus peruutti pääkäsittelyn.

Hovioikeus lähetti 17.1.2022 Helsingin poliisilaitokselle virka-apupyynnön. Pyynnön mukaan hovioikeus oli määrännyt A:n henkilökohtaisesti tuotavaksi hovioikeuden myöhempään erikseen määritettävään istuntoon, joka pidetään viiden vuorokauden kuluessa A:n säilöön ottamisesta. Hovioikeus pyysi poliisilaitosta ottamaan A:n kiinni ja tuomaan hänet hovioikeuteen. A:n vapaudenmenetys sai kuljetusaikoineen kestää enintään viisi vuorokautta.

Noutomääräyksen antamisesta on päättänyt hovioikeudenneuvos Jaakko Rautio.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A kanteli hovioikeuden antamasta noutomääräyksestä ja vaati sen kumoamista.

Syyttäjä vastasi A:n kanteluun ja vaati sen hylkäämistä.

Välitoimet

Korkein oikeus pyysi hovioikeudelta selvityksen noutomääräyksen antamisen perusteista ja sen antamista koskevasta menettelystä.

Hovioikeus antoi pyydetyn selvityksen. A antoi lausuman selvityksen johdosta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on tuominnut A:n nuorena henkilönä tehdystä törkeästä ryöstöstä ja eräistä muista rikoksista yhteiseen kahden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohella valvontaan. Syyttäjä ja A ovat hakeneet hovioikeudelta muutosta käräjäoikeuden tuomioon. Syyttäjä on valituksessaan pyytänyt pääkäsittelyn toimittamista ja nimennyt A:n todistelutarkoituksessa kuultavaksi, minkä vuoksi A oli ollut määrä kutsua pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti.

2. A:ta ei ole tavoitettu pääkäsittelykutsun tiedoksiantamista varten, minkä vuoksi pääkäsittely on peruutettu. Hovioikeus on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla määrännyt A:n tuotavaksi myöhempään erikseen määritettävään istuntoon (ennakkonouto).

3. Asiassa on kysymys siitä, onko ennakkonoudon määräämiselle ollut perusteet. Korkein oikeus on viran puolesta ottanut ensin arvioitavakseen, onko vastaajan asemassa olleella A:lla ollut oikeus hakea muutosta noutomääräykseen.

Muutoksenhaun tutkiminen

4. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 5 §:ssä säädetään rikosasian vastaajan määräämisestä tuotavaksi istuntoon. Tätä sääntelyä täydentää oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 33 §:n 1 momentti, jonka mukaan tuomioistuimeen tuotavaksi määrätty asianosainen tai kuultava saadaan ottaa säilöön. Vapaudenmenetys saa kuljetusaikoineen kestää enintään viisi vuorokautta. Vapaudenmenetys ei saa kuitenkaan kestää pitempään kuin oikeudenkäynnin järjestämisen turvaamiseksi on välttämätöntä.

5. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa tai oikeudenkäymiskaaressa ei ole erikseen säädetty muutoksenhausta asianosaista koskevaan noutomääräykseen.

6. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 1 §:n mukaan hovioikeuden tuomioon ja päätökseen haetaan muutosta korkeimmalta oikeudelta valittamalla. Vastaavasti lain 25 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan hovioikeudelta valittamalla. Korkein oikeus toteaa, että valitus olisi periaatteessa mahdollinen, mutta käytännössä epätarkoituksenmukainen muutoksenhakukeino välittömästi noudatettavaan ja muutoksenhakutuomioistuimen nopeaa kannanottoa edellyttävään noutomääräykseen.

7. Todistajan määräämisestä noudettavaksi säädetään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 62 §:ssä. Saman luvun 69 §:n mukaan noutomääräystä koskevaan päätökseen ei saa hakea erikseen muutosta, mutta noudettavaksi määrätty todistaja saa kannella päätöksestä. Kantelumahdollisuus koskee pykälän sanamuodon mukaan ainoastaan todistajaa. Tuotavaksi määrätyn vastaajan osalta vastaavaa säännöstä kantelusta ei ole.

8. Hallituksen esityksessä (HE 46/2014 vp s. 122) on todettu, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 69 §:n mukaan todistaja voi valituksen asemesta turvautua niin sanottuun prosessuaaliseen kanteluun, jolla valituksen tapaan voidaan riitauttaa tuomioistuimen ratkaisun perusteet niin oikeudellisilla kuin tosiasioita koskevilla perusteilla.

9. Aiemmin voimassa olleen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 42 §:n (690/1997) mukaan päätökseen, jolla todistaja oli määrätty tuotavaksi oikeuteen, haettiin muutosta valittamalla. Nyt voimassa olevan säännöksen esitöissä (HE 46/2014 vp s. 122) on todettu, että kantelu joustavana muutoksenhakukeinona on perusteltu, kun noutomääräys kohdistuu henkilön toimintavapauteen ja noudettava voidaan ottaa säilöön enintään viideksi päiväksi. Prosessuaalinen kantelu on oikeusturvakeinona myös esimerkiksi pakkokeinolain mukaisissa vangitsemisasioissa ja konkurssilain 4 luvun 11 §:n mukaisissa painostusvankeusasioissa.

10. Perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan oikeus hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet turvataan lailla. Muutoksenhakuoikeus on siten yksi oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettavista vaatimuksista. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tuomioistuinten tulee valita perusteltavissa olevista lain tulkintavaihtoehdoista sellainen, joka parhaiten edistää perusoikeuksien tarkoituksen toteutumista (PeVM 25/1994 vp s. 4). Noutomääräys ja siitä seuraava säilöönotto merkitsee vakavaa puuttumista perustuslain 7 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklassa turvattuun henkilökohtaiseen vapauteen ja rinnastuu asiallisesti pakkokeinolain nojalla tapahtuviin vapaudenrajoituksiin.

11. Edellä lausutusta johtuu, että noutoon määrätyllä on oltava tehokkaat oikeusturvan takeet. Nämä edellyttävät oikeutta saattaa noutomääräyksen lainmukaisuus ylemmän tuomioistuimen tutkittavaksi sellaisessa menettelyssä, joka mahdollistaa asian kiireellisen ratkaisemisen.

12. Korkein oikeus toteaa, että edellä selostetut perustelut todistajan kanteluoikeuden säätämiselle ovat vastaavalla tavalla merkityksellisiä myös tilanteessa, jossa vastaaja on määrätty tuotavaksi. Noutomääräyksen sisältö ja tosiasiallinen merkitys ovat samanlaiset riippumatta siitä, koskeeko noutomääräys todistajaa vai vastaajaa. Tämä huomioon ottaen on vastaajan perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi perusteltua tulkita oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 69 §:ää laajentavasti siten, että siinä säädetty oikeus kannella noutomääräyksestä koskee myös tuotavaksi määrättyä rikosasian vastaajaa.

13. Asiassa on kysymys hovioikeuden ensiasteena antamasta noutomääräyksestä. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2021:53 katsonut, että todistaja sai vastaavassa tilanteessa kannella hovioikeuden antamasta noutomääräyksestä Korkeimpaan oikeuteen valituslupaa pyytämättä. Näin ollen A:n kantelun tutkiminen Korkeimmassa oikeudessa ei edellytä valituslupaa.

14. Hovioikeus on peruuttanut antamansa noutomääräyksen sinä aikana, kun kantelu on ollut vireillä Korkeimmassa oikeudessa. Noutomääräys ei siten ole enää voimassa eikä sen lopputulokseen ole mahdollista puuttua. Korkein oikeus on oikeuskäytännössään (ks. KKO 2020:95, kohdat 31 ja 32 ja niissä viitatut ratkaisut) useita kertoja arvioinut sitä, voidaanko pakkokeinon lainmukaisuudesta antaa lausunto vielä pakkokeinon voimassaolon päättymisen jälkeen. Vapauteen kohdistuvien pakkokeinopäätösten osalta on katsottu, että muutoksenhakijalla on oikeudellinen tarve ja riittävä aihe muutoksenhaulle, vaikka rajoitus ei ole enää voimassa. Tämä on tärkeää sen varmistamiseksi, että henkilökohtaiseen vapauteen puuttuminen aina tapahtuu laillisin perustein ja että tällaisten pakkokeinojen edellytyksiä koskeva oikeuskäytäntö on yhtenäistä.

15. Korkein oikeus katsoo, ettei jälkikäteisen tutkimisen tarvetta ole aihetta arvioida toisin, kun kysymys on vastaajan määräämisestä tuotavaksi tuomioistuimeen. Näin ollen A:lla on oikeudellinen tarve saada muutoksenhakutuomioistuimen lausunto noutomääräyksen lainmukaisuudesta, vaikka noutomääräys on muutoksenhakumenettelyn aikana peruutettu.

Kirjallisen ratkaisun tekeminen

16. Asiassa ei ole laadittu kirjallista päätöstä A:n määräämisestä tuotavaksi istuntoon, vaan päätöksen sisältö ilmenee vain poliisille toimitetusta virka-apupyynnöstä.

17. Laissa ei ole erikseen säädetty siitä, onko tuomioistuimen tehtävä noutomääräyksestä kirjallinen päätös. Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 19 §:n mukaan hovioikeuden ratkaisusta on soveltuvin osin voimassa, mitä käräjäoikeuden ratkaisusta säädetään, ellei toisin ole säädetty. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 13 §:n mukaan käräjäoikeuden päätös on sisällytettävä pöytäkirjaan. Päätös, jolla asia jätetään tutkimatta, on kuitenkin aina laadittava erilliseksi asiakirjaksi. Päätös on perusteltava, jos asia jätetään tutkimatta, asiassa esitetty vaatimus tai väite hylätään taikka jos perusteleminen muutoin on tarpeen. Päätöksestä on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä tuomiosta säädetään.

18. Edellä todetuin tavoin noutomääräystä koskevalla päätöksellä puututaan noudettavaksi määrätyn henkilön henkilökohtaiseen vapauteen. Ennakkonoutoon määrääminen perustuu oletukseen henkilön tulevasta käyttäytymisestä ja edellyttää tämän vuoksi huolellista harkintaa (ks. LaVM 1/2006 vp s. 8). Asianomaisen oikeusturvan kannalta on sen vuoksi tärkeää, että ennakkonoudosta laaditaan perusteltu kirjallinen päätös, joko tuomioistuimen pöytäkirjaan sisältyvänä tai erilliseksi asiakirjaksi. Kirjallisessa muodossa olevan perustellun päätöksen avulla asianosainen voi valvoa tuomioistuimen ratkaisun lainmukaisuutta ja tarvittaessa riitauttaa sen. Kirjalliseen päätökseen tulee sisällyttää myös osoitus siitä, miten asian voi saattaa ylemmän tuomioistuimen tutkittavaksi.

19. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden olisi tullut laatia kirjallinen perusteltu päätös muutoksenhakuosoituksineen A:n määräämisestä tuotavaksi istuntoon.

Ennakkonoudon edellytysten arviointi

Sovellettava säännös

20. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä vastaajan tuotavaksi istuntoon, jos vastaajan on saavuttava henkilökohtaisesti tuomioistuimeen ja hänen käyttäytymisensä perusteella on aihetta olettaa, ettei hän noudata määräystä.

21. Lain perusteluissa (HE 82/1995 vp s. 75) on mainittu esimerkkinä säännöksen soveltamistilanteesta se, että vastaaja on jouduttu noutamaan esitutkintaan. Vastaavan sisältöinen säännös on säädetty myös todistajan ennakkonoutamisesta (oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 62 §:n 2 momentti). Tätä edeltävän säännöksen (oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 36 §:n 2 momentti, 244/2006) säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 271/2004 vp s. 63) on todettu, että säännöksellä on tarkoituksena ottaa huomioon tilanne, jossa jo etukäteen on selvää, ettei todistaja aio sakon uhasta huolimatta saapua paikalle pääkäsittelyyn. Lakivaliokunta on mietinnössään (LaVM 1/2006 vp s. 8) korostanut, että tällaisesta noutamisesta tulee antaa määräys vasta tarkan harkinnan jälkeen, koska ennakkonoudolla erilaisten olettamusten perusteella puututaan henkilökohtaiseen vapauteen.

Arvioinnin lähtökohdat

22. Ennakkonoutoa koskevien säännösten esitöissä ei ole tarkemmin otettu kantaa siihen, kuinka korkeaksi ennakkonoudon edellytysten täyttymistä koskeva kynnys on ollut tarkoitus asettaa. Rikosasian vastaajan ja todistajan ennakkonoutoa koskevissa säännöksissä kynnykseksi on säädetty ”aihetta olettaa”. Sen sijaan riita-asian asianosaisen ennakkonoudon kynnykseksi on oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 28 §:n 3 momentissa säädetty, että asianosaisen käyttäytymisen nojalla voidaan päätellä, ettei hän noudata kutsua. Korkein oikeus katsoo, että mainittujen noutosäännösten kynnyksiä ei ole perusteltua arvioida eri tavalla niiden sanamuotojen eroista huolimatta.

23. Ennakkonoutoa koskevan määräyksen antamisen perusteena on henkilön aikaisemman käyttäytymisen perusteella tehtävä arvio siitä, että hän ei noudattaisi kutsua saapua istuntoon. Kysymys on samankaltaisesta arviosta, jonka perusteella rikoksesta todennäköisin syin epäilty voidaan pakkokeinolain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdan a alakohdan ja 11 §:n mukaan määrätä pidätettäväksi tai vangittavaksi niin sanotun karttamisvaaran perusteella eli silloin, kun epäillyn henkilökohtaisten olosuhteiden tai muiden seikkojen perusteella on syytä epäillä, että hän lähtee pakoon taikka muuten karttaa esitutkintaa, oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa. Todennäköisyyttä sille, että henkilö välttelee oikeudenkäyntiä, on ennakkonoutomääräyksestä päätettäessä perusteltua arvioida samalla tavalla kuin pidättämisestä tai vangitsemisesta päätettäessä.

24. Korkein oikeus on pakkokeinolaissa tarkoitetun karttamisvaaran arviointia koskevassa ratkaisussaan KKO 2020:16 todennut (kohta 18), että vangittuna pitämisen on perustuttava konkreettisiin tosiseikkoihin, joiden perusteella voidaan päätellä karttamisvaaraa koskevan edellytyksen täyttyminen. Vaikka noutomääräys merkitseekin suhteellisen lyhytaikaista vapaudenmenetystä, Korkein oikeus katsoo, että myös noutomääräystä koskevan päätöksen tulee vastaavasti perustua vastaajan käyttäytymistä koskeviin konkreettisiin tosiseikkoihin.

Asian arviointi

25. Hovioikeus on Korkeimman oikeuden pyynnöstä antamassaan selvityksessä selostanut, että puolustaja tai viranomaiset eivät olleet onnistuneet tavoittamaan A:ta. Lisäksi A oli määrätty karkotettavaksi Suomesta lainvoimaisella päätöksellä, jonka täytäntöönpanoa hovioikeus on olettanut hänen välttelevän. Selvityksen mukaan hovioikeus on nämä seikat huomioon ottaen päätynyt katsomaan, että on ollut aihetta olettaa, ettei A noudattaisi kutsua saapua hovioikeuden istuntoon.

26. Korkein oikeus toteaa, että arvioitaessa ennakkonoudon edellytyksiä muutoksenhakutuomioistuimessa huomiota voidaan kiinnittää vastaajan käyttäytymiseen alemmassa oikeusasteessa vastaavalla tavalla kuin tämän käyttäytymiseen esitutkinnassa. A on saapunut käräjäoikeuden pääkäsittelyyn asianmukaisesti siitä huolimatta, että hänelle on vaadittu ehdotonta vankeusrangaistusta ja hänet on vaadittu tuomiolla heti vangittavaksi. Tähän nähden A:n aiempi käyttäytyminen tuomioistuimessa ei lähtökohtaisesti ole puoltanut ennakkonoudon määräämistä.

27. A:n käyttäytyminen on muuttunut vasta hovioikeusvaiheessa, jolloin häneen ei ole saatu enää yhteyttä vuodenvaihteesta 2021–2022 lähtien. Käräjäoikeuden tuomio on annettu 27.11.2020 ja A on tullut täysi-ikäiseksi 20.10.2021. Ottaen huomioon ajan kuluminen ja se, että A on ollut käräjäoikeusvaiheessa alaikäinen, A:n aiemmalle asianmukaiselle käyttäytymiselle tuomioistuimessa tai esitutkinnassa ei voida antaa olosuhteiden muuttumisen vuoksi ratkaisevaa merkitystä.

28. Ennakkonoudon määräämistä puoltaa yleensä se, että vastaajalla ei ole vakituista asuinpaikkaa ja hän on ollut pitkään etsintäkuulutettuna. Tässä tapauksessa haastemies on yrittänyt tavoittaa A:ta noin kahden kuukauden ajan. A on ollut noin kuukauden etsintäkuulutettuna. Haastemiehen toimittaman estetodistuksen mukaan A:ta ei ole yhteydenottopyynnöistä huolimatta tavoitettu hänen väestötietojärjestelmään kirjatusta osoitteestaan. Yksin siitä seikasta, ettei A:ta ole viranomaistoimin tavoitettu mainitussa ajassa, ei voida vielä tehdä johtopäätöstä, etteikö A olisi noudattanut kutsua saapua tuomioistuimeen, mikäli se olisi annettu hänelle tiedoksi.

29. Arvioinnissa on vielä otettava huomioon, että myöskään A:n puolustaja ei ole tavoittanut häntä. Koska A on myös valittajan asemassa, voidaan lähtökohtaisesti edellyttää, että hän on puolustajaansa yhteydessä tai ainakin puolustajan tavoitettavissa. Se, ettei A ole ottanut puolustajaansa yhteyttä eikä ole ollut edes tämän tavoitettavissa, viittaa siihen, ettei hän myöskään noudattaisi kutsua saapua tuomioistuimeen.

30. Hovioikeus on perustanut päätöksensä siihen oletukseen, että A pakoilee viranomaisia karkotuspäätöksensä vuoksi, koska hän ei halua tulla karkotetuksi kotimaahansa. Korkein oikeus katsoo, että yksin se seikka, että vastaaja on päätetty karkottaa Suomesta, ei vielä riitä ennakkonoudon määräämiseen. Tämä voidaan kuitenkin ottaa huomioon osana kokonaisharkintaa ja sen merkitys korostuu silloin, kun karkotuspäätöksen antamisella ja vastaajan tietymättömiin jäämisellä on ollut läheinen ajallinen yhteys.

31. A:ta koskeva karkotuspäätös on annettu syksyllä 2021. Asiassa on ollut epäselvää, onko A saanut tietää karkotuspäätöksestään, koska hän on ollut tuohon aikaan tavoittamattomissa. Karkotuspäätös on koskenut myös A:n äitiä, ja asiassa on tullut ilmi, että A:n isä ja setä ovat tienneet karkotuspäätöksestä. Lisäksi A:n isä ja setä ovat tienneet A:n asuvan naishenkilön kanssa, mutta heillä ei ole ollut ilmoituksensa mukaan A:n yhteystietoja. Näihin seikkoihin nähden Korkein oikeus pitää uskottavana, että A on tiennyt karkotuspäätöksestään.

Johtopäätös

32. Asiassa esille tulleita seikkoja on arvioitava kokonaisuutena. A:ta ei ole tavoitettu viranomaistoimin eikä hän ole myöskään pitänyt yhteyttä puolustajaansa. Karkotuspäätös huomioon ottaen A:lla on ollut syy vältellä viranomaisia. Viranomaisten välttelyyn viittaa myös osaltaan A:n tavoittamattomiin jäämisen ja karkotuspäätöksen läheinen ajallinen yhteys. Kun vielä otetaan huomioon A:n olosuhteiden muuttuminen käräjäoikeuskäsittelyn jälkeen, Korkein oikeus asiaa kokonaisuutena harkittuaan katsoo, että A:n käyttäytymisen perusteella on ollut aihetta olettaa, ettei hän noudata kutsua saapua tuomioistuimeen. Ennakkonoudon edellytykset ovat siten täyttyneet.

A:n puolustajan kuuleminen

33. Kantelussa on katsottu, että hovioikeuden olisi pitänyt kuulla A:lle määrättyä puolustajaa noutomääräyksen antamisen edellytyksistä ennen määräyksen antamista. Oikeudenkäyntimenettelyä koskevassa lainsäädännössä ei ole nimenomaista säännöstä noutoon määrättävän taikka tämän avustajan tai puolustajan kuulemisesta. Vaikeasti tavoitettavan henkilön kuuleminen hänen määräämisestään tuotavaksi ei useinkaan ole käytännössä mahdollista. Toisaalta ennakkonoudon määräämistä harkitessaan tuomioistuimen on syytä pyrkiä huolellisesti hankkimaan selvitystä päätöksensä perustaksi. Näin hovioikeus on tehnytkin selvittäessään tietoja A:n tilanteesta hänen puolustajaltaan ja Maahanmuuttovirastolta. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeus ei ole menetellyt virheellisesti, vaikka se ei olekaan kuullut puolustajaa ennakkonoudon edellytysten täyttymisestä.

Päätöslauselma

Kantelu ei anna aihetta arvioida noutomääräyksen edellytyksiä toisin kuin hovioikeus.

Hovioikeuden antama noutomääräys ei ole enää voimassa. Näin ollen lausunnon antaminen kantelun johdosta enemmälti raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Mika Huovila, Tuomo Antila, Päivi Hirvelä ja Jussi Tapani. Esittelijä Matti Pyöriä.