KKO:2022:69

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanta-Hämeen käräjäoikeuden päätökset 8.1.2021 nro 21/14 ja 14.4.2021 nro 21/373

Käräjäoikeus katsoi päätöksessään 8.1.2021, että A:n hakeman velkajärjestelyn aloittamiselle oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 9 §:ssä tarkoitetut edellytykset. Käräjäoikeus hylkäsi päätöksellään velkojien väitteet yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 3 ja 7 kohdissa tarkoitetuista velkajärjestelyn esteistä. Lisäksi käräjäoikeus katsoi, että velallisen aiemmin yksityisenä elinkeinonharjoittajana harjoittama liiketoiminta oli lopetettu ja että aiemman elinkeinotoiminnan velkoja oli pidettävä yksityistalouden velkoina, jolloin velkajärjestelylain 7 luvun säännöksiä ei sovellettu.

Käräjäoikeus vahvisti 14.4.2021 antamallaan päätöksellä A:n maksuohjelman.

Asian on ratkaissut käräjäoikeudessa käräjätuomari Juhana Ritola.

Turun hovioikeuden päätös 25.11.2021 nro 786

Verohallinto valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja A:n velkajärjestelyhakemus hylätään, koska A oli jatkanut aiempaa elinkeinotoimintaansa osakeyhtiössä ja A ei täyttänyt velkajärjestelylain 7 luvun edellytyksiä.

Hovioikeus katsoi, että A oli jatkanut X Oy:ssä toiminimellään aiemmin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa. Hovioikeus kiinnitti huomiota muun ohessa siihen, että A toimi X Oy:ssä edelleen toimitusjohtajan sijaisena, X Oy oli perustettu siinä vaiheessa, kun A:lla oli merkittäviä taloudellisia vaikeuksia ja X Oy:n elinkeinotoiminta oli aloitettu välittömästi, kun toiminimen toiminta oli ajettu alas ja A oli siten työskennellyt keskeytyksettä. A:lla aiemmin olleet asiakkaat ja liiketoiminnan omaisuus oli siirretty X Oy:lle. Kummankin elinkeinotoiminnan toimialat olivat olennaisesti samat. X Oy:n menestyminen ja liiketoiminnan tulos olivat riippuvaisia A:n ammattitaidosta ja tiedoista. A:n palkka oli samansuuruinen kuin X Oy:n toimitusjohtajan palkka, ja sen suuruus riippui X Oy:n tuloksesta. Hovioikeus katsoi, että X Oy oli perustettu siinä tarkoituksessa, että A saattoi jatkaa elinkeinotoimintaansa ja sen estämättä päästä veloistaan eroon velkajärjestelyn avulla.

Hovioikeus lausui edelleen, että aiempaan elinkeinotoimintaan liittyvät velat olivat erääntyneet ja oli selvää, että A ei kykene maksamaan elinkeinotoimintaan liittyviä velkojaan toiminnasta saatavilla tuloilla, minkä vuoksi elinkeinotoimintaa harjoittavalle velalliselle asetetut lisäedellytykset eivät täyttyneet. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätökset velkajärjestelyn aloittamisesta ja maksuohjelman vahvistamisesta sekä hylkäsi A:n velkajärjestelyhakemuksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Elina Paasivirta ja Atte Andersson sekä asessori Emmi Koiranen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätösten varaan.

Verohallinto vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on toiminut vuodesta 1997 maaliskuuhun 2020 saakka toiminimellä yksityisenä elinkeinonharjoittajana. Elinkeinotoiminnan toimialana on ollut kodinhoitoon ja kotisairaanhoitoon liittyvät palvelut. A:lla on ollut palveluksessaan enimmillään neljä työntekijää. A:n toiminimi on 13.7.2020 poistettu kaupparekisteristä.

2. Kotisairaanhoito- ja kotihoitopalvelun toimialalle on marraskuussa 2019 rekisteröity X Oy niminen osakeyhtiö, jonka hallituksen varsinaisena jäsenenä ja toimitusjohtajana toimii kaupparekisteriotteen mukaan A:n entinen työntekijä. Tämä henkilö omistaa 51 prosenttia X Oy:n osakkeista. Yhtiön hallituksen varajäseneksi ja toimitusjohtajan sijaiseksi oli alun perin kaupparekisteriin merkitty A. Sittemmin hallituksen varajäseneksi on vaihdettu toinen henkilö. A omistaa 49 prosenttia osakeyhtiön osakkeista. A:n toiminimen vähäinen liikeomaisuus on myyty X Oy:lle.

3. Hovioikeus on katsonut, että A oli X Oy:ssä jatkanut aiemmin toiminimellä harjoittamaansa elinkeinotoimintaa. Koska A:n aiempaan elinkeinotoimintaan liittyvät velat olivat erääntyneet ja koska oli selvää, että hän ei kyennyt maksamaan elinkeinotoimintaan liittyviä velkojaan toiminnasta saatavilla tuloilla, yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 45 §:ssä säädetyt velkajärjestelyn lisäedellytykset eivät täyttyneet. Hovioikeus on tämän vuoksi kumonnut käräjäoikeuden päätökset velkajärjestelyn aloittamisesta ja maksuohjelman vahvistamisesta sekä hylännyt A:n velkajärjestelyhakemuksen.

4. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen perusteella kysymys siitä, onko hänen aiemmin toiminimellään harjoittamansa elinkeinotoiminta lopetettu ja velkavastuut selvitetty velkajärjestelylain 45 §:n 3 momentissa säädetyn mukaisesti.

Sovellettavat oikeusohjeet

5. Velkajärjestelylain mukaista menettelyä ei ole tarkoitettu käyttäväksi edelleen jatkettavasta yritystoiminnasta aiheutuvien velkojen järjestelyyn. Velkajärjestelylain 45 §:n 1 momentin mukaan yksityisenä elinkeinon- tai ammatinharjoittajana toimivan velallisen yksityisvelat voidaan järjestellä velkajärjestelylain mukaan vain mainitussa lainkohdassa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Pykälän 3 momentin mukaan velallisen aiemmin harjoittamaan elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja pidetään yksityistalouden velkoina, jos kyseinen elinkeinotoiminta on lopetettu ja velallisen velkavastuut on selvitetty. Jos aiempi elinkeinotoiminta on lopetettu ja velkavastuut selvitetty, velalliseen ei sovelleta velkajärjestelylain 45 §:n 1 momentissa kuvattuja elinkeinonharjoittajan lisäedellytyksiä.

6. Velkajärjestelylakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 83/2014 vp s. 67–68) on todettu, että lain 45 §:n 3 momenttia sovelletaan riippumatta siitä, missä yhtiömuodossa velallinen harjoittaa uutta yritystoimintaa. Elinkeinotoiminnan lopettamisella tarkoitetaan sitä, että yrityksen toiminta on tosiasiallisesti kokonaisuudessaan lopetettu. Velallisen on osoitettava riittävä näyttö siitä, että yrityksen tuotannollinen ja taloudellinen toiminta on kokonaan päättynyt. Yrityksen toiminnan lopettaminen ilmenee usein myös siitä, että yritys on poistettu rekistereistä, kuten kaupparekisteristä, ennakkoperintärekisteristä, työnantajarekisteristä ja arvonlisäverovelvollisten rekisteristä. Rekistereistä poistaminen ei kuitenkaan ole edellytys sille, että toiminta katsotaan lopetetuksi, sillä olennaista on se, että toiminta on tosiasiallisesti kokonaan lakannut.

7. Lisäksi hallituksen esityksessä korostetaan, että velallisen vastattavaksi tulevien velkojen määrän on oltava selvitetty. Tämä edellyttää yleensä yhtiön omaisuuden realisoimista. Omaisuuden realisointitavalla ei ole säännöksen soveltamisen kannalta merkitystä. Ehdotetulla säännöksellä ei ole tarkoitettu muuttaa Korkeimman oikeuden antamista ennakkopäätöksistä KKO 2000:80 ja KKO 2003:56 ilmenevää oikeuskäytäntöä.

8. Hallituksen esityksessä viitatuissa Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 2000:80 ja 2003:56 on ollut kysymys uuden yhtiön perustamisesta samalle toimialalle, jolla velallinen oli aiemmin harjoittanut elinkeinotoimintaa. Ratkaisussa KKO 2000:80 on pidetty aiemman liiketoiminnan jatkamisen puolesta puhuvana seikkana muun ohella sitä, että aiempaa elinkeinotoimintaa ei ollut lopetettu ulkopuoliselle selvästi havaittavalla tavalla kuten myymällä liikeomaisuus pakkohuutokaupalla, eikä velallinen ollut tehnyt elinkeinotoiminnan lopettamisesta ilmoitusta kaupparekisteriin. Liiketoiminnan päättymistä puoltavina seikkoina pidettiin muun muassa sitä, että ulkopuolinen oli voinut entisen liiketoiminnan päättymisen ja uuden alkamisen välisen pitkähkön ajan vuoksi havaita aiemman liiketoiminnan päättymisen, sekä sitä, että aiemman liiketoiminnan omaisuus oli realisoitu ulkopuoliselle ostajille hyväksyttävänä pidettävällä tavalla, joka ei ole loukannut velkojien etua.

9. Ratkaisussa KKO 2003:56 aiemman liiketoiminnan katsomista päättyneeksi on puoltanut muun ohessa aiemman liiketoiminnan velkojen ja vastuiden selvittäminen konkurssimenettelyssä. Ratkaisussa on kiinnitetty huomiota myös siihen, että yritystoiminnan jatkaminen on ollut velalliselle ainoa keino työllistyä ja hyödyntää aikaisemmin hankkimaansa ammattitaitoa.

10. Korkein oikeus katsoo, että arvioitaessa sitä, onko elinkeinotoiminta velkajärjestelylain 45 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla kokonaisuudessaan lopetettu päättämällä siihen liittyvä tuotannollinen ja taloudellinen toiminta, voidaan merkityksellisenä pitää erityisesti sitä, että aiempi elinkeinotoiminta on lopetettu ulkopuoliselle selvästi havaittavalla tavalla esimerkiksi poistamalla yritys kauppa- ynnä muista rekistereistä. Samoin olennaista on se, että päättyneen elinkeinotoiminnan velat on selvitetty siten, että aikaisemman elinkeinotoiminnan liikeomaisuus on realisoitu tavalla, joka ei loukkaa velkojia.

Arviointi tässä tapauksessa

11. A:n yksityisenä elinkeinonharjoittajana toiminimellä vuodesta 1997 harjoittama elinkeinotoiminta on päätetty taloudellisiin vaikeuksiin liittyneistä syistä samoihin aikoihin keväällä 2020, kun samalla toimialalla on alkanut toimia uusi yhtiö X Oy, jossa A toimii paitsi vähemmistöomistajana myös toimitusjohtajan sijaisena. X Oy:ssä on siten tosiasiallisesti aloitettu sama toiminta, jota A on aiemmin elinkeinonharjoittajana harjoittanut.

12. A:n elinkeinotoiminnassaan käyttämä toiminimi on poistettu muun ohella kaupparekisteristä 13.7.2020, jolloin uusi kaupparekisteriin 1.11.2019 merkitty X Oy oli jo aloittanut toimintansa. Näin ollen ulkopuoliset ovat voineet viranomaisrekisteritietojen perusteella havaita aiemman liiketoiminnan päättyneen.

13. Asiassa on selvitetty, että A:lla ei ole ollut aiemmassa elinkeinotoiminnassaan muuta mainittavaa omaisuutta kuin ajoneuvo. Kysymys on vuosimallin 2013 henkilöautosta, joka oli myyty A:lle omistuksenpidätysehdoin. Ajoneuvosta on ollut velkaa jäljellä noin 7 000 euroa. Ajoneuvo ja siihen liittyvä velkavastuu on siirretty myyjän suostumuksin X Oy:lle. Ajoneuvon arvo vastaa käytännössä siitä jäljellä olevan velan määrää. Ajoneuvon siirtäminen X Oy:lle ei ole siten loukannut A:n velkojien oikeuksia. A:n aiempaan elinkeinotoimintaan liittyvät velat ovat tulleet riittävällä tavalla selvitetyksi velkajärjestelyhakemuksella.

14. Edellä selostetuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n aiempi elinkeinotoiminta on lopetettu ja velkavastuut selvitetty velkajärjestelylain 45 §:n 3 momentissa edellytetyllä tavalla. Näin ollen velkajärjestelylain 45 §:n 1 momentin lisäedellytykset eivät tule sovellettavaksi.

15. Hovioikeuden tuomiota on siten muutettava ja asia on jätettävä velkajärjestelyn aloittamista ja maksuohjelman vahvistamista koskevilta osin käräjäoikeuden ratkaisujen varaan.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan.

Käräjäoikeuden päätökset 8.1.2021 ja 14.4.2021 velkajärjestelyn aloittamisesta ja maksuohjelman vahvistamisesta jäävät pysyviksi ja käräjäoikeuden vahvistama maksuohjelma noudatettavaksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Mika Huovila, Kirsti Uusitalo, Jussi Tapani ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Juha Pihlamaa.