KKO:2022:63

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Oulun käräjäoikeuden tuomio 5.2.2020 nro 20/104853

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan syytekohdassa 1 ajalla 6.8.2016–17.5.2017 sekä syytekohdassa 2 ajalla 27.9.2016–17.5.2017.

A oli syytekohdassa 1 avoimella YouTube-kanavallaan 6.8.–27.11.2016 julkaissut 24 videota, jotka olivat sisältäneet erään henkilön 5.8.2016 Helsingissä mielenosoituksen yhteydessä pitämän englanninkielisen puheen A:n suomeksi, ruotsiksi, ranskaksi, italiaksi, arabiaksi ja useilla suomen kielen murteilla tekstittämänä. A oli 7.8.2016 julkaissut saman puheen suomeksi tekstitettynä myös omalla Facebook-tilillään nimellä ”Ranskalaismies itiksessä – nyt suomeksi tekstitettynä”. A oli liittänyt Facebook-päivitykseensä linkin YouTube-kanavallaan julkaisemaansa videoon nimellä ”Ranskalaismies tykittää Itiksessä”, joka on sisältänyt saman puheen. Puhuja oli solvannut maahanmuuttajia ja islaminuskoisia ihmisiä nimittämällä heitä raaoiksi, ylimielisiksi, typeriksi, arvottomiksi ja sairaiksi. Puhuja oli uhannut kyseistä ryhmää toteamalla, että heidän ei pitäisi edes olla olemassa, että heidät pitäisi kieltää jokaisessa sivistyneessä yhteiskunnassa, että jonain päivänä kaikki heidät, myös nuoret, heitetään ulos, ja että jonain päivänä heidät kukistetaan. Videon eri kieliversioilla oli ollut 222–32 013 katselukertaa 17.5.2017 mennessä.

A oli syytekohdassa 2 avoimella YouTube-kanavallaan 27.9.2016 julkaissut videon, jonka nimi oli ollut ”Ranskalaismies goes 9/11”, joka oli sisältänyt myös syytekohdassa 1 tarkoitetun henkilön Helsingissä 11.9.2016 mielenosoituksen yhteydessä pitämän englanninkielisen puheen, jonka A oli tekstittänyt suomeksi. Puhuja oli kertonut tapauksista, joissa islaminuskoiset olivat väitetysti tehneet vakavia ihmisoikeusrikoksia kristittyjä ja muita ihmisiä vastaan. Käsiteltyään edellä kerrotusti ääri-islaminuskoisten tekemiksi väitettyjä väkivallantekoja puhuja oli panetellut islaminuskoisia ihmisiä laajemmin väittämällä tai ainakin vihjaamalla, että maahanmuuttajina useissa eri maissa asuvat islaminuskoiset yleisesti olisivat syyllistyneet vakaviin rikoksiin, kuten kristittyjen murhiin ja kirkkojen polttamisiin. Videolla oli ollut 2 435 katselukertaa 17.5.2017 mennessä.

Syytekohdassa 2 puheen alku, jossa puhuja arvosteli kuvailemiaan väkivallantekoja, ja sen loppuosa, jossa puhuja käsitteli eri maissa asuvia islaminuskoisia laajemmin, olivat muodostaneet kuulijan kannalta kiinteän kokonaisuuden, jonka pohjalta kuulijalle oli syntynyt vaikutelma siitä, että puhujan mukaan islaminuskoiset yleisesti olisivat syyllistyneet väkivallantekoihin. Puhuja oli muun muassa esittänyt kysymyksen: ”Ovatko muslimit typeriä vai mistä on kyse?” ja todennut, että ”Te olette tappaneet tarpeeksi kristittyjä.” ”Te tuhositte kirkkoja.” Puhuja oli myös uhannut kyseistä ryhmää toteamalla, että ”Nyt me heitämme teidät ulos, halusitte sitä tai ette. Emme ole varautuneet käyttämään väkivaltaa. Mutta jos painostatte meitä. Jos todella vaaditte. Tavalla tai toisella. Menette takaisin sinne, mistä olette tulleet.” ja ”Teillä ei ole valinnanvaraa. Te lähdette täältä.”

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A:n julkaisemissa videoissa syytekohdassa 1 oli kuvattu muslimit ja maahanmuuttajat muihin nähden ala-arvoisina loukaten siten heidän ihmisarvoaan ja uskonnon vapautta. Syytekohdan 2 puheessa puhuja oli esittänyt epäsuoran uhkauksen käyttää väkivaltaa muslimeja kohtaan sekä uhkauksen kitkeä islam kokonaan Suomesta. Uhkaus oli sisältynyt kokonaisuuteen, johon oli sisältynyt myös suoria uhkauksia taikka solvaavia ja panettelevia lausumia. Molemmissa syytekohdissa tarkoitettujen videoiden sisältö oli omiaan aiheuttamaan halveksuntaa ja jopa vihaa muslimeja ja maahanmuuttajia kohtaan. Vaikka kyseinen henkilö olisikin ollut A:n väittämin tavoin poliitikko tai pitänyt puheen poliittisessa tilaisuudessa, poliitikonkin tai tällaisessa tilaisuudessa puhujan oli tärkeää välttää puheessaan ilmaisuja, jotka olivat omiaan ruokkimaan suvaitsemattomuutta. Videot olivat edellä todetuilta osiltaan vihapuhetta, joka ei kuulunut sananvapauden suojan piiriin.

A oli videoiden tekstittäjänä tullut tietoiseksi videoiden sisällöstä. A oli julkaisemalla videot pyrkinyt tahallaan levittämään sisällön laajalle yleisölle. Videoiden levityksen tarkoitus ei ollut vilpitön tiedonlevittäminen, vaan tarkoitus oli edistää rasistisen materiaalin levittämistä. A vastasi levittämänsä aineiston sisällöstä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n kahdesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan 70 päiväsakon sakkorangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Johanna Savolainen.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 30.12.2020 nro 20/151617

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte hylätään.

Hovioikeus katsoi, että syytekohdan 1 videoista sai kokonaisuutena käsityksen, että puhujan kertomat asiat koskivat muslimeja ja maahanmuuttajia yleisesti. Katsoja jäi sellaiseen käsitykseen, että islaminuskolla ja puhujan viittaamilla murhilla ja terrorismilla oli selvä yhteys kaikkiin islaminuskoa tunnustaviin ihmisiin ja että kaikki islaminuskoa tunnustavat ihmiset olivat suvaitsemattomia haluten alistaa muita uskontoja tunnustavat ihmiset valtansa alle. Lisäksi videoista sai kokonaisuutena sellaisen käsityksen, että kaikilla islaminuskoa tunnustavilla ihmisillä oli epämiellyttäviä luonteenpiirteitä, he olivat alempiarvoisia kuin muut ja että he olivat uskontonsa vuoksi niin erilaisia verrattuna muihin uskontoihin kuuluviin ihmisiin, ettei heidän kuuluisi edes olla olemassa.

Hovioikeuden mukaan syytekohdan 2 videosta sai kokonaisuutena käsityksen, että puhujan viittaamilla joukkomurhilla ja terrorilla oli selvä yhteys islaminuskoon ja kaikkiin islaminuskoa tunnustaviin ihmisiin. Lisäksi videosta sai käsityksen, että islaminuskoa tunnustavat olivat kansanryhmänä syyllistyneet erilaisiin väkivaltaisiin ja terroristisiin tekoihin kristittyjä kohtaan. Videosta sai myös käsityksen, että kaikki islaminuskoa tunnustavat ihmiset olivat suvaitsemattomia kristittyjä kohtaan ja halusivat islaminuskon kristinuskon tilalle. Lisäksi videossa uhattiin muslimeja kansanryhmänä maasta poistamisella ja islamin hävittämisellä Suomesta.

Hovioikeus piti videoiden sävyä syytekohdissa 1 ja 2 voimakkaan yleistävänä ja yksipuolisena. Terrorismi, murhat, naisten alistaminen ja muiden uskontojen kunnioittamatta jättäminen sekä ihmisarvon määrittäminen muita kansanryhmiä alemmaksi oli yhdistetty suoraan islaminuskoon. Tämän vuoksi videot olivat kohdistuneet yleisesti islaminuskoa tunnustaviin ja niissä yleistäen tosiasiassa väitettiin islaminuskoa tunnustavia ihmisiä terroristeiksi, rikollisiksi ja luonteenpiirteiltään epämiellyttäviksi sekä islaminuskoa tunnustavaa kansanryhmää muita kansanryhmiä alempiarvoiseksi. A:n yleisön keskuuteen levittämillä videoilla näin ollen paneteltiin ja solvattiin islaminuskoa tunnustavaa kansanryhmää uskonnon perusteella. Lisäksi videolla syytekohdassa 2 uhattiin islaminuskoisia kansanryhmänä laittomalla maasta poistamisella heidän uskontonsa perusteella.

A oli valituksessaan hovioikeudessa väittänyt erilaisten yleisötapahtumien raportoinnin olleen osa hänen työtään sekä jakaneensa videot toimitustyössä yleisesti käytetyllä tavalla. Hovioikeus ei pitänyt A:n esittämiä syitä videoiden levittämiselle sellaisina, että ne olisivat oikeuttaneet levittämään videoita, joissa uhataan, panetellaan ja solvataan muslimeja kansanryhmänä. A ei ollut lisännyt videoihin mitään objektiivisia tai tasapainottavia osioita, joiden perusteella katsojalle olisi muodostunut tasapuolisempi kuva videoiden aihepiiristä. A:n tekstittämät ja levittämät videot olivat luonteeltaan olleet omiaan herättämään yleisössä suvaitsemattomuutta, halveksintaa ja jopa vihaa muslimeja kohtaan. Videoita ei ollut pidettävä sananvapauden rajoissa esitettynä asiallisena, esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaan liittyvänä, ankarassakin muodossa hyväksyttävänä kritiikkinä taikka sallittuna liioitteluna tai provokaationa. Kyseessä ei ollut ollut vilpitön tiedonvälittämistarkoitus vaan tarkoitus oli ollut tosiasiallisesti edistää rasistisen materiaalin levittämistä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tapio Kamppinen, Virve Salo ja Terhi Mokko. Esittelijä Mervi Tuulensola.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin.

A vaati valituksessaan, että syyte hylätään.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on julkaissut 6.8.–27.11.2016 avoimella YouTube-kanavallaan 24 videota, jotka ovat sisältäneet erään henkilön 5.8.2016 Helsingissä mielenosoituksen yhteydessä pitämän englanninkielisen puheen, jonka A on tekstittänyt suomeksi, ruotsiksi, ranskaksi, italiaksi, arabiaksi ja useilla suomen kielen murteilla (syytekohta 1). A on 7.8.2016 julkaissut saman puheen suomeksi tekstitettynä myös omalla Facebook-tilillään. A on julkaissut 27.9.2016 avoimella YouTube-kanavallaan videon, jonka nimi on ollut ”Ranskalaismies goes 9/11”, ja joka on sisältänyt saman henkilön Helsingissä 11.9.2016 mielenosoituksen yhteydessä pitämän englanninkielisen ja A:n suomeksi tekstittämän puheen (syytekohta 2).

2. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi kaksi kiihottamista kansanryhmää vastaan ja tuominnut hänet 70 päiväsakon sakkorangaistukseen. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Korkeimman oikeuden ratkaistavana oleva kysymys

3. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, onko A syyllistynyt menettelyllään kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

Sovellettava rangaistussäännös ja sen tulkinta

4. Rikoslain 11 luvun 10 §:n mukaan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tuomitaan se, joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella.

5. Säännöksen perustelujen (HE 317/2010 vp s. 42) mukaan rangaistussäännöksen soveltamisessa ja rangaistavuuden rajaamisessa on tärkeää ottaa huomioon säännöksen suhde perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen suojaamaan sananvapauteen. Viestintään ei saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa. Niinpä esimerkiksi maahanmuutto- ja ulkomaalaispolitiikan tai siitä vastuussa olevien ankarakaan arvostelu ei sellaisenaan täytä rikoksen tunnusmerkistöä. Rangaistavaa kuitenkin on kansanryhmien uhkaaminen, solvaaminen tai panettelu. Tyypillinen rangaistava menettely olisi sellaisen tiedon, mielipiteen tai muun viestin levittäminen, joissa ryhmään kohdistuvaa väkivaltaa tai syrjintää pidetään hyväksyttävänä tai toivottavana tai ihmisiä verrataan eläimiin, loisiin ja niin edelleen tai yleistäen väitetään heitä rikollisiksi tai esitetään alempiarvoisiksi ja niin edelleen. Sananvapaudella on korostunut merkitys esimerkiksi yhteiskunnallisen ja poliittisen keskustelun aloilla. Perustelujen mukaan ehdotetulla rikoslain säännöksellä ei rajoiteta vapautta keskustella yhteiskunnallisesti merkityksellisistä asioista. Sananvapauden ydinalueeseen kuuluvan poliittisen ja yhteiskunnallisen keskustelun yhteydessä rajoituksiin on suhtauduttava tiukemmin kuin esimerkiksi kaupallisessa mainonnassa.

6. Sananvapauden suojan keskeisenä ajatuksena on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennalta estämättä (KKO 2022:1, kohta 6). Sananvapautta voi käyttää kaikenlaisissa julkaisemisen välineissä, ja se koskee myös loukkaavien, liioittelevien ja häiritsevien mielipiteiden esittämistä. Ilmaisuja on tarkasteltava huomioon ottaen se asiayhteys, missä ilmaisu on esitetty (KKO 2022:8, kohta 19 ja KKO 2019:81, kohta 22).

7. Sananvapauden suoja ei kuitenkaan ole rajoittamaton. Ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaan sananvapautta voidaan rajoittaa silloin, kun tällaisista rajoituksista on säädetty laissa ja rajoittaminen on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa toisten oikeuksien suojaamiseksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella voidaan päätellä, että rikosoikeudelliseen seuraamukseen tuomitseminen on tullut kysymykseen sananvapauden suojasta huolimatta lähinnä silloin, kun perus- ja ihmisoikeuksia voidaan katsoa loukatun vihaan tai väkivaltaan yllyttämisen muodossa. Vihapuheiden, jotka saattoivat loukata henkilöitä tai henkilöryhmiä, ei ole katsottu ansaitsevan sananvapauden suojaa (KKO 2012:58, kohta 35 sekä siinä viitattu ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö ja KKO 2022:8, kohta 17).

8. Sananvapauden rajoja maahanmuuttoon liittyvässä poliittisessa kirjoittelussa koskee ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu asiassa Féret v. Belgia, 16.7.2009. Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että kansallismielisen puolueen puheenjohtajan ja parlamentin jäsenen tuomitseminen kiihottamisrikoksesta vankeusrangaistukseen ja menettämään vaalikelpoisuutensa hänen maahanmuuttajiin kohdistamansa poliittisen arvostelun johdosta ei ollut rikkonut sananvapautta koskevaa ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaa. Poliitikko oli kirjoituksillaan pitänyt maahan muuttaneita ulkomaalaisia rikollisina, jotka tulivat maahan käyttääkseen hyväkseen maahan asettumisestaan johtuneita etuuksia. Ratkaisun mukaan tällaiset puheet olivat omiaan herättämään yleisössä, varsinkin asioihin vähemmin perehtyneissä henkilöissä, halveksuntaa ja eräissä jopa vihaa ulkomaalaisia kohtaan. Rasistista syrjintää ja ulkomaalaisvihaa tuli vastustaa niiden kaikissa muodoissaan niin pitkälle kuin mahdollista ja silloinkin, kun puheella ei kehotettu ryhtymään mihinkään tiettyyn väkivaltaiseen tai muutoin rikolliseen tekoon. Ratkaisussa katsottiin, että valittajan asema parlamentaarikkona ei vähentänyt hänen vastuutaan ja että oli olennaisen tärkeää, että poliitikot välttivät julkisissa puheissaan ilmaisuja, jotka olivat omiaan herättämään ja ylläpitämään suvaitsemattomuutta. Käytetyt stereotyyppiset iskulauseet tai ilmaisut olivat omiaan saattamaan keskustelun järkevän väittelyn ulkopuolelle, mikä lisäsi rasististen puheiden haitallisia vaikutuksia.

9. Vihapuhetta koskevia määräyksiä ja esimerkiksi etniseen alkuperään tai uskontoon perustuvan syrjinnän kieltoja on lukuisissa kansainvälisissä sopimuksissa ja julistuksissa, jotka sitovat myös Suomea (esimerkiksi kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus 21.12.1965, artiklat 4 ja 5). Suomessa perustuslakivaliokunta on korostanut vihapuheen torjumisen tärkeyttä ja viitannut Euroopan neuvoston ministerikomitean vihapuheen määritelmään (PeVL 52/2014 vp s. 4). Tämän määritelmän mukaan vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen.

10. Ihmisoikeustuomioistuin on vihapuhetta koskevassa oikeuskäytännössään toisaalta rajoittanut sananvapautta ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdan nojalla ja toisaalta soveltanut sananvapauden poissulkevaa oikeuksien väärinkäytön kiellon sisältävää 17 artiklaa. Viimeksi mainittua artiklaa on sovellettu vihapuheeseen, jonka sisältö on ollut vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen ilmentämiä perimmäisiä arvoja (esimerkiksi Norwood v. Yhdistyneet Kuningaskunnat 16.11.2004 ja Pavel Ivanov v. Venäjä 20.2.2007, kohta 1). Tuomioistuin on kuitenkin korostanut, että artiklaa 17 on sovellettava vain poikkeuksellisesti ja äärimmäisissä tapauksissa viimeisenä keinona osoittaa sananvapauden rajat (Paksas v. Liettua 6.1.2011, kohta 87 ja Perinçek v. Sveitsi, 15.10.2015, kohdat 115 ja 282). Muissa tapauksissa etniseen tai rasistiseen vihaan yllyttävät vihapuhetapaukset ovat ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaisesti ratkaistavissa soveltamalla 10 artiklan 2 kohdan rajoitusperusteita (esimerkiksi Gündüz v. Turkki, 4.12.2003, kohdat 37–41).

Arviointi tässä tapauksessa

A:n julkaisemien puheiden sisältö

11. Syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on perustunut siihen, että A oli julkaissut avoimella YouTube-kanavallaan videotallenteet mielenosoituksen yhteydessä 5.8. ja 11.9.2016 pidetyistä englanninkielisistä puheista. A oli lisäksi laatinut tallenteisiin muun ohella suomenkieliset tekstitykset.

12. Syytekohdan 1 puheessa muun ohella luonnehditaan maahanmuuttajien ja islaminuskoisten olevan ”raakoja, ylimielisiä, typeriä, arvottomia ja sairaita”. Puhujan mukaan kyseisiä ryhmiä ei kuuluisi olla olemassa. Puhuja toteaa lisäksi, että ”jonakin päivänä heitämme teidät ulos”.

13. Syytekohdan 2 puheessa viitataan erinäisiin historiallisiin tapahtumiin liittyen islaminuskoisten ja kristittyjen välisiin yhteenottoihin. Lisäksi puhuja muun ohella ilmoittaa, että muslimit tullaan ”heittämään ulos”.

14. Korkein oikeus toteaa, että syytteessä kuvatun kaltaiset ilmaisut ovat tyypillisiä esimerkkejä rikoslain 11 luvun 10 §:ssä tarkoitetuista panettelevista ja solvaavista viesteistä. Kyseiset ilmaisut ovat omiaan lietsomaan suvaitsemattomuutta ja jopa vihaa niiden kohteena olevaa kansanryhmää kohtaan. Korkein oikeus hyväksyy alempien oikeusasteiden arvion siitä, että puheissa on uhattu, paneteltu ja solvattu maahanmuuttajia ja islaminuskoisia. Korkein oikeus katsoo lisäksi, että viestit eivät taustoita historiallisia tapahtumia asiallisella ja neutraalilla tavalla, vaan viestien sisältämiä viittauksia on käytetty mitä ilmeisimmin tarkoitushakuisesti yleistävän väitteen tai vihjauksen esittämiseksi kyseessä olevien kansanryhmien raakalaismaisuudesta. Kyse on siten tältäkin osin koko ryhmää leimaavasta virheellisestä ja harhaanjohtavasta lausumasta.

15. Puheet eivät sisällä suoranaista kehotusta väkivallan käyttöön, eivätkä lausumissa käytetyt viittaukset suoraan tai välittömästi uhkaa maahanmuuttajien tai islaminuskoisten fyysistä turvallisuutta. Korkein oikeus toteaa kuitenkin puhujan antavan ymmärtää, että maahanmuuttajat ja islaminuskoiset tullaan poistamaan maasta ja että tarvittaessa siinä olisi valmius turvautua myös väkivaltaan. Puhujan voidaan siten katsoa ainakin pitävän hyväksyttävänä, että hänen ajamansa päämäärän saavuttamiseksi kohdistetaan viime kädessä väkivaltaa näihin kansanryhmiin. Kyse on siten suvaitsemattomuuteen perustuvasta ja kohteena olevan ryhmän ihmisarvoa loukkaavasta ja vihamielisestä ilmauksesta, jolla kyseenalaistetaan maahanmuuttajien ja islaminuskoisten oikeus elää Suomessa.

16. Korkein oikeus toteaa edellä lausutuilla perusteilla, että puheissa käytetyt ilmaisut voidaan ymmärtää vihapuhetta sisältäviksi lausumiksi, jotka eivät lähtökohtaisesti nauti sananvapauden suojaa. Ilmaisujen oikeutusta on kuitenkin tarkasteltava ottamalla huomioon niiden esittämisen asiayhteys ja A:n rooli toisen henkilön pitämien puheiden julkaisemisessa (ks. ratkaisut Jersild v. Tanska 23.9.1994, kohta 31 ja Gündüz v. Turkki, kohta 42).

17. Kuten edellä on todettu, syytteessä tarkoitetuissa puheissa ei ole ollut kysymys suoranaiseen väkivaltaan yllyttävästä vihapuheesta. Korkein oikeus katsoo, että asiayhteys, A:n rooli sekä ilmaisujen sisältö ja vakavuus huomioon ottaen kyse ei ole niin poikkeuksellisesta toiminnasta, että ihmisoikeussopimuksen 17 artiklan oikeuksien väärinkäytön kielto soveltuisi siihen. Sen takia A:n menettelyn rangaistavuutta on arvioitava ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa sananvapaudelle asetettujen rajoitusperusteiden näkökulmasta.

Korkeimman oikeuden arviointi

18. Syytteessä tarkoitetut puheet on selvitetty pidetyn mielenosoitusten yhteydessä. A:n mukaan mielenosoitukset ovat liittyneet erään sittemmin puolueeksi rekisteröityneen liikkeen toimintaan. Puheiden voidaan aihepiirinsä puolesta katsoa liittyvän maahanmuuttoon. Maahanmuutto on yhteiskunnallisesti merkittävä aihe, jota koskevan keskustelun yhteydessä sananvapauden rajoituksia on edellä lausutuin tavoin tulkittava suppeasti. Ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohta mahdollistaa vain vähäisessä määrin poliittisen puheen tai yleisesti kiinnostavia kysymyksiä koskevan keskustelun rajoittamisen ja poliittisen keskustelun vapautta voidaan rajoittaa vain pakottavin perustein. Ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin korostanut sitä, että poliittisenkaan keskustelun vapaus ei ollut rajoittamaton ja että demokraattinen ja moniarvoinen yhteiskunta perustui suvaitsevuuteen ja ihmisten tasa-arvoon. Syrjivien ja solvaavien väitteiden esittäjän asema parlamentaarikkona ei ole vähentänyt hänen vastuutaan ja on olennaisen tärkeää, että myös poliitikot välttivät julkisissa puheissaan ilmaisuja, jotka olivat omiaan herättämään ja ylläpitämään suvaitsemattomuutta (esimerkiksi em. Féret v. Belgia, kohdat 63 ja 64).

19. Näin ollen ja ottaen huomioon mitä on edellä kohdissa 12 ja 13 todettu A:n julkaisemien puheiden sisällöstä, Korkein oikeus katsoo, että se seikka, että puheet on alun perin esitetty poliittisia piirteitä omaavissa mielenosoituksissa, ei poista puheiden sisältämien ilmaisujen rangaistavuutta ja oikeuta niiden esittämistä.

20. A on lisäksi vedonnut asiassa toimintansa journalistiseen luonteeseen. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella videot on julkaistu avoimella YouTube-kanavalla, jossa ne ovat olleet vapaasti ja ennalta rajoittamattoman yleisön katseltavissa. Menettelyn tarkoitus on mitä ilmeisimmin ollut saattaa puheet mahdollisimman laajan yleisön saataville. Näin menetellessään A:n voidaan katsoa osallistuneen aiheesta käytävään julkiseen keskusteluun sekä tiedonvälitykseen.

21. Ihmisoikeustuomioistuin on sinällään korostanut tiedotusvälineiden sananvapauden merkitystä (esimerkiksi Satakunnan Markkinapörssi Oy ja Satamedia Oy v. Suomi 27.6.2017, kohta 126). Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on myös tunnistettu, että internet mahdollistaa käyttäjälähtöisen tavan käyttää sananvapautta (esimerkiksi Delfi AS v. Viro 16.6.2015, kohta 110). Internetin on todettu mahdollistavan sellaisenkin poliittisen sisällön jakamisen, jonka valtamedia jättää huomioimatta, mikä edistää kansalaisjournalismia (Cengiz ja muut v. Turkki 1.12.2015, kohta 52). Ihmisoikeustuomioistuin on todennut journalismin eettisten ohjeiden noudattamisen olevan tärkeää ja jopa korostuvan verkkoympäristössä (Stoll v. Sveitsi 10.12.2007, kohta 104).

22. Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan lehdistöllä ei ole kuitenkaan rajatonta sananvapautta edes tiedotettaessa tärkeistä julkisen mielenkiinnon kohteena olevista aiheista. Sananvapauden suoja edellyttää toimittajien toimivan vilpittömässä mielessä ja tosiseikat huomioiden sekä tarjoavan luotettavaa ja täsmällistä tietoa journalismin eettisten ohjeiden mukaisesti (esimerkiksi Axel Springer AG v. Saksa, 7.2.2012, kohta 93). Saman periaatteen on todettu koskevan myös muita julkiseen keskusteluun osallistuvia tahoja (Steel ja Morris v. Yhdistynyt kuningaskunta 15.2.2005, kohta 90).

23. Tapauksessa Jersild v. Tanska, televisiotoimittaja oli tuomittu rangaistukseen sen johdosta, että hänen koostamassaan ohjelmassa oli esitetty rotua ja etnistä alkuperää herjaavia lausumia. Ihmisoikeustuomioistuin päätyi katsomaan toimittajan sananvapautta loukatun. Arvioidessaan ohjelmassa esitettyjä lausumia ihmisoikeustuomioistuin kiinnitti huomiota siihen, että toimittaja oli selvästi erottautunut herjaavia lausumia esittäneistä haastatelluista nuorista muun muassa kuvaamalla näitä nuorten ääriryhmittymiin kuuluviksi henkilöiksi. Toimittaja oli myös torjunut joitakin nuorten väitteitä totuudenvastaisina. Kokonaisuutena arvioiden haastattelu antoi mielikuvan, että rasistiset mielipiteet olivat osa haastatellun ryhmän yleistä yhteiskunnan vastaista asennetta. Ohjelmaan oli siten sisältynyt tasapainottavia aineksia. Niiden osuutta oli jo luonnostaan rajoittanut se, että ohjelma oli ollut vain lyhyt osa suurempaa ohjelmakokonaisuutta (kohta 34).

24. Käsillä olevassa asiassa A on julkaissut puheet niiden sisältöä vastaavaa tekstitystä lukuun ottamatta sellaisenaan. Syytteessä tarkoitetut videot eivät ole käsittäneet puheiden lisäksi toimituksellista tai muutakaan sisältöä. A on todennut itsekin panoksensa rajoittuneen tekstityksen lisäämiseen. Se seikka, että A on kertonut julkaisseensa samalla kanavalla myös puhujasta laatimansa haastattelun ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

25. Korkein oikeus katsoo edellä mainitut seikat huomioon ottaen, että A ei ole videot julkaistessaan suorittanut sellaisia toimituksellisia toimenpiteitä, joiden perusteella toiminta olisi rinnastettavissa journalistiseen työhön. Näin ollen hänen vetoamillaan seikoilla ei ole merkitystä arvioitaessa syytteessä kuvattujen ilmausten rangaistavuutta.

26. Korkein oikeus toteaa, että A on vastuussa yleisön saataville asettamastaan materiaalista, vaikka se ei ole kaikilta osin yksin hänen itsensä tuottamaa. A on tiennyt videoiden sisällön, koska hän on tekstittänyt videot niiden sisältöä vastaavasti. Korkein oikeus katsoo, että A:n on myös täytynyt ymmärtää levittämiensä mielipiteiden olevan luonteeltaan ainakin panettelevia ja solvaavia.

27. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla A:n syyllistyneen niihin kahteen kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, jotka alemmissa oikeusasteissa on luettu hänen syykseen.

28. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden ratkaisun rangaistusseuraamusta koskevilta osin.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Kirsti Uusitalo, Lena Engstrand, Mika Ilveskero ja Jussi Tapani. Esittelijä Silja Leino.