KKO:2022:6

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 5.11.2020 nro 20/142404

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 23.5.2020 tahallaan rikkonut tieliikennelakia siten, että hänen menettelynsä oli ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. A oli kuljettanut kevytmoottoripyörää keula ylös nostettuna yöaikaan hämärällä tiellä taajamassa pysäköintialueen risteyksen ohittaen ja törmännyt B:n kuljettamaan henkilöautoon vaurioseurauksin. Näin menettelemällä A oli rikkonut tekoaikana voimassa olleen tieliikennelain (267/1981) 3 §:n 1 momenttia, 15 §:n 2 momenttia ja 23 §:n 1 momenttia. Käräjäoikeus luki A:n syyksi nuorena henkilönä tehdyn törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen.

Tekoaikaan alle 18-vuotias A oli loukkaantunut vakavasti onnettomuudessa, minkä vuoksi käräjäoikeus jätti hänet rangaistukseen tuomitsematta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Minna Kangasmäki.

Vaasan hovioikeuden päätös 20.1.2021 nro 21/102469

A valitti hovioikeuteen vaatien, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen asemesta liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa ja jätti käräjäoikeuden ratkaisun pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Petteri Korhonen, Mika Kinnunen ja Sandra Wallin.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hänelle myönnetään asiassa jatkokäsittelylupa ja asia palautetaan hovioikeuteen.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. Tekoaikaan 16-vuotias A on 23.5.2020 kuljettanut kevytmoottoripyörää keula ylös nostettuna aamuyöllä taajamassa kauppakeskuksen pysäköintialueen ohittavaa tietä pitkin. A on ajanut noin 60 kilometrin tuntinopeudella, kun suurin sallittu enimmäisnopeus on ollut 50 kilometriä tunnissa.

2. Kauppakeskuksen pysäköintialueelta A:han nähden oikealta risteyksestä on tullut henkilöauto, jonka kuljettaja on ajanut A:n eteen tielle. A on törmännyt autoon.

3. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen nuorena henkilönä. A on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että syyksilukeminen lievennetään liikenneturvallisuuden vaarantamiseksi. Hovioikeus ei ole myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.

4. Asiassa on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden pitänyt myöntää A:lle jatkokäsittelylupa sen arvioimiseksi, täyttääkö hänen menettelynsä törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön.

Sovellettavat säännökset

5. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos:

1) ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta;

2) käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä;

3) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa; tai

4) luvan myöntämiseen on muu painava syy.

6. Rikoslain 23 luvun 1 §:n mukaan se, joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

7. Saman luvun 2 §:n mukaan jos liikenneturvallisuuden vaarantamisessa moottorikäyttöisen ajoneuvon tai raitiovaunun kuljettaja tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

1) huomattavasti ylittää sallitun enimmäisnopeuden,

2) ryhtyy ohittamaan näkyvyyden ollessa turvalliseen ohitukseen riittämätön taikka ohituksen ollessa muutoin kielletty,

3) laiminlyö liikenneturvallisuuden vaatiman pysähtymisvelvollisuuden tai väistämisvelvollisuuden, taikka

4) muulla näihin rinnastettavalla tavalla rikkoo liikennesääntöjä siten, että rikos on omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, hänet on tuomittava törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Arvioinnin lähtökohdat

8. Syyttäjä on vedonnut teon ankaroittamisperusteena rikoslain 23 luvun 2 §:n 1 momentin 4 kohtaan ja väittänyt A:n rikkoneen liikennesääntöjä saman momentin 1–3 kohtiin rinnastettavalla tavalla. Syyttäjä on nimennyt tekoaikana voimassa olleet tieliikennelain (267/1981) 3 §:n 1 momentin, 15 §:n 2 momentin ja 23 §:n 1 momentin niiksi liikennesäännöiksi, joita A oli rikkonut.

9. Tieliikennelain 3 §:n 1 momentin mukaan tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.

10. Asiassa on riidatonta, että A on kuljettanut yöaikaan tiellä kevytmoottoripyörää keula ylös nostettuna lievää ylinopeutta ajaen ja useasti tekopaikkana olleen risteyksen ohittaen. Tien välittömässä läheisyydessä on ollut kauppakeskuksen pysäköintialue, jolla on ollut runsaasti autoja. Näkyvyys on ollut hämärän vuoksi heikko. Korkein oikeus toteaa, että A on näissä olosuhteissa kuljettamalla ylinopeudella kevytmoottoripyörää keula ylös nostettuna rikkonut tieliikennelain 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun velvollisuutensa.

11. Rikoslain 23 luvun 2 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisen ankaroittamisperusteen täyttyminen edellyttää kuitenkin rikoslain 23 luvun 1 §:stä poiketen jonkin nimenomaisen säännön tai määräyksen rikkomista (HE 32/1997 vp s. 17). Soveltamisalan ulkopuolelle on 4 kohdassa tarkoitettu siten rajata sellaiset säännökset, joiden rikkominen voi tulla arvioitavaksi perusmuotoisena liikenneturvallisuuden vaarantamisena mutta jotka eivät ole varsinaisia liikennesääntöjä.

12. Korkein oikeus toteaa, että tieliikennelain 3 §:n 1 momentin säännös ilmaisee tienkäyttäjän yleisen, tieliikenteen erilaisia tilanteita koskevan huolellisuusvelvollisuuden. Tätä yleistä huolellisuusvelvollisuutta konkretisoivat puolestaan tieliikennelakiin sisältyvät, erilaisia tiekäyttäjän yksilöityjä velvollisuuksia koskevat liikennesäännöt. Rikoslain 23 luvun 2 §:n 1 momentin 4 kohtaan sisältyvä nimenomainen liikennesääntöjen rikkomisen vaatimus jäisi sisällöllisesti vaille käytännön merkitystä, jos soveltamisalaltaan yleisen tieliikennelain 3 §:n 1 momentin huolellisuusvelvollisuuden rikkominen täyttäisi sellaisenaan 4 kohdan mukaisen ankaroittamisperusteen.

13. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että pelkästään tieliikennelain 3 §:n 1 momentin rikkominen ei voi täyttää rikoslain 23 luvun 2 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaista ankaroittamisperustetta. Sen takia jatkokäsittelylupaharkinnassa on ollut keskeistä arvioida sitä, onko A syytteessä kuvatulla menettelyllään rikkonut jotakin 4 kohdassa tarkoitettua liikennesääntöä.

Liikennesäännöt, joita A:n on väitetty rikkoneen

14. Syyttäjä on väittänyt A:n rikkoneen tieliikennelain 15 §:n 2 momenttia siten, että hän ei ole risteystä lähestyessään sovittanut ajotapansa niin, ettei risteävän tien liikenne häiriinny, jos ajoneuvo joudutaan pysäyttämään risteykseen. Käräjäoikeus on lukenut menettelyn A:n syyksi.

15. Syyttäjä ei siten ole väittänyt A:lla olleen risteyksessä väistämisvelvollisuutta, vaan on katsonut A:n risteyksessä etuajo-oikeutettuna kuljettajana menetelleen säännöksestä ilmenevän huolellisuusvelvollisuuden vastaisesti.

16. Korkein oikeus toteaa, että säännöksen tarkoitus on estää risteystä ruuhkauttava ajotapa eli risteyksen tukkiminen (HE 74/1979 vp s. 8). Säännöksestä ei seuraa etuajo-oikeutetulle tienkäyttäjälle velvollisuutta saada kuljettamansa ajoneuvo pysäytettyä ennen risteystä tilanteessa, jossa väistämisvelvollinen ajaa hänen eteensä. Asiassa on siten aihetta epäillä käräjäoikeuden johtopäätöstä, jonka mukaan A on rikkonut mainittua säännöstä.

17. Syyttäjä on lisäksi väittänyt A:n rikkoneen tieliikennelain 23 §:n 1 momenttia jättämällä pitämättä kuljettamansa ajoneuvon nopeuden sellaisena, että se olisi voitu pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa. Käräjäoikeus on lukenut menettelyn A:n syyksi.

18. Mainitun lainkohdan mukaan ajoneuvon nopeus on sovitettava sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää huomioon ottaen muun ohella tien kunto, sää, keli, näkyvyys, ajoneuvon kuormitus ja kuorman laatu sekä liikenneolosuhteet. Nopeus on pidettävä sellaisena, että kuljettaja säilyttää ajoneuvon hallinnan. Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa.

19. Riidatonta on, että A on ajanut ylinopeutta. Asiassa ei kuitenkaan ole väitettykään, että A olisi menettänyt kevytmoottoripyöränsä hallinnan. Sen lisäksi epäselvänä voidaan pitää sitä, onko säännöksessä tarkoitettuna ennalta-arvattavana tilanteena pidettävä sitä, että väistämisvelvollinen henkilöauton kuljettaja on ajanut risteyksessä etuajo-oikeutetun A:n eteen. Asiassa on siten aihetta epäillä käräjäoikeuden johtopäätöstä siitä, että A olisi syytteessä kuvatulla menettelyllä rikkonut mainittua säännöstä.

Tahallisuus

20. Törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen voi syyllistyä törkeästä huolimattomuudesta tai tahallaan. Syyttäjä on väittänyt A:n menetelleen törkeän huolimattomasti tai tahallaan, ja käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi tahallisen teon. A on hovioikeudelle osoittamassaan valituksessa katsonut menetelleensä ainoastaan huolimattomasti.

21. Käräjäoikeus on syyksilukemisen perusteluissa lausunut, että ajotapa huomioon ottaen A on menetellyt tahallaan. Korkein oikeus toteaa, että tahallisuuden tulee kattaa sellaisen liikennesäännön rikkominen, joka täyttää rangaistussäännöksen ankaroittamisperusteen. Lisäksi tahallisuus edellyttää tekijän tietoisuutta kaikista niistä seikoista, joiden perusteella rikos on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Käräjäoikeuden tuomiosta ei ilmene, miten ja millä perusteella nämä A:n menettelyn tahallisuuden edellytykset täyttyisivät asiassa. Hovioikeudella on ollut aihetta epäillä käräjäoikeuden johtopäätöstä myös tältä osin.

Johtopäätökset

22. Korkein oikeus katsoo edellä todetuin perustein, että asiassa on ollut aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta A:n syyksi luetun rikosnimikkeen osalta. Hovioikeuden olisi näin ollen pitänyt myöntää A:lle jatkokäsittelylupa muutosperusteella.

23. Lisäksi asiassa on tullut ottaa huomioon, että A on ollut tekohetkellä 16-vuotias, teosta on aiheutunut mittavia esinevahinkoja ja myös hänelle itselleen on aiheutunut vakavia vammoja. Vaikka A on jätetty rangaistukseen tuomitsematta, asiassa annettavalla ratkaisulla saattaa olla tosiasiallista vaikutusta sekä A:lle maksettaviin vakuutuskorvauksiin että vakuutusyhtiön takautumisoikeuteen, minkä seikan A on tuonut esille jo hovioikeudessa. Hovioikeuden olisi pitänyt sen vuoksi myöntää jatkokäsittelylupa myös painavan syyn perusteella.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja A:lle myönnetään jatkokäsittelylupa.

Asia palautetaan Vaasan hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan jatkettava valituksen käsittelyä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Pekka Koponen, Tuomo Antila, Päivi Hirvelä ja Jussi Tapani. Esittelijä Johannes Koskenniemi.