KKO:2022:57

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Rintaperillisittä vuonna 2015 kuollut A oli tehnyt muun muassa 3.11.2005 ja 16.8.2011 päivätyt testamentit. Kuolinpesään oli 25.4.2016 määrätty pesänjakaja.

Kanne ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

Vuonna 2005 laaditun testamentin edunsaajina olevat B ja tämän myötäpuolet vaativat 3.2.2017 vireille tulleessa kanteessaan, että A:n vuonna 2011 tekemä testamentti julistetaan pätemättömäksi sen edunsaajina olevien C:n ja tämän myötäpuolten osalta.

B myötäpuolineen vetosi kanteensa perusteena siihen, että A oli 16.8.2011 päivättyä testamenttia tehtäessä sairastanut pitkälle edennyttä muistisairautta. Hän oli ollut sekava ja vahvan lääkityksen alaisena. Näin ollen hän oli ollut sieluntoiminnaltaan sillä tavoin häiriintynyt, ettei hänellä ollut ollut kykyä testamentin tekemiseen.

Mikäli katsottaisiin, ettei A:n terveydentila ollut estänyt häntä tekemästä pätevää testamenttia, hän oli joka tapauksessa ollut ikänsä ja heikentyneen terveydentilansa vuoksi johdateltavissa, eikä testamentti sen vuoksi vastannut hänen tahtoaan.

C myötäpuolineen vastusti kannetta. A oli ollut testamentin tekohetkellä testamentintekokelpoinen, eikä testamentin tekemiseen ollut vaikuttanut sieluntoiminnan häiriö. A:ta ei myöskään ollut taivuteltu testamentin tekemiseen.

Käräjäoikeuden tuomio 12.10.2018 nro 18/55836

Käräjäoikeus katsoi asiassa tulleen näytetyksi, ettei A ollut ollut testamentin tekemisen hetkellä kelpoinen tekemään testamenttia. Testamentti ei ollut vastannut A:n viimeistä tahtoa, vaan sen tekemiseen oli vaikuttanut sieluntoiminnan häiriö. Sen vuoksi käräjäoikeus hyväksyi kanteen ja julisti 16.8.2011 päivätyn testamentin pätemättömäksi niiltä osin kuin se koskee C:tä ja tämän myötäpuolia.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Janne Pitkävirta.

Helsingin hovioikeuden tuomio 18.12.2020 nro 1755

C myötäpuolineen vaati valituksessaan ensisijaisesti, että kanne jätetään tutkimatta, ja toissijaisesti, että se hylätään. Valittajat perustelivat tutkimatta jättämistä koskevaa vaatimustaan muun ohella sillä, että A:n kuolinpesään määrätyllä pesänjakajalla oli yksinomainen toimivalta testamentin pätevyyttä koskevassa asiassa.

B myötäpuolineen vaati, että valitus hylätään.

Hovioikeus totesi, että kanteen tutkimatta jättämistä koskeva vaatimus oli esitetty ensimmäisen kerran hovioikeudelle tehdyssä valituksessa. Koska kysymys pesänjakajan toimivallan yksinomaisuudesta koskee seikkaa, jonka tuomioistuin on velvollinen ottamaan huomioon viran puolesta, vaatimus voitiin oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella tästä huolimatta tutkia.

Hovioikeus lausui, että asiassa oli kysymys testamentin saajien välisestä oikeudenkäynnistä eikä näin ollen perintökaaren 13 luvun 1 §:n mukaisesta perillisen testamentin saajaa vastaan nostamasta testamentin moitekanteesta, joka kuuluu tuomioistuimen ratkaistavaksi. Lähtökohtaisesti muut testamentin pätevyyttä koskevat kysymykset kuin perintökaaren 13 luvun 1 §:n mukaiset moitekanteet kuuluvat pesänjakajan toimivaltaan. Tässä tapauksessa kanneperusteet olivat kuitenkin samat kuin varsinaisessa moitekanteessa. Asian ratkaiseminen oli edellyttänyt laajan henkilötodistelun vastaanottamista. B myötäpuolineen ei ollut pesänselvittäjän hallinnon alkaessa ollut tietoinen A:n tekemistä testamenteista, eikä heitä ollut kutsuttu pesänselvityskokoukseen. B:llä myötäpuolineen oli siten oikeudellinen tarve saada asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Näillä perusteilla hovioikeus hylkäsi vaatimuksen kanteen tutkimatta jättämisestä.

Hovioikeus ei muuttanut pääasian osalta käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Marja-Leena Honkanen ja Ida-Sofia Liljavirta sekä asessori Matti Pyöriä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

C:lle ja tämän myötäpuolille myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, oliko testamentin edunsaajilla oikeus nostaa testamentin pätemättömäksi julistamista koskeva kanne siitä huolimatta, että kuolinpesään oli määrätty pesänjakaja.

C myötäpuolineen vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne jätetään tutkimatta.

B myötäpuolineen vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

C myötäpuolineen antoi pyydetyt lausumat.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on kuollut vuonna 2015 rintaperillisittä. Hän oli elinaikanaan tehnyt muun muassa 3.11.2005 ja 16.8.2011 päivätyt testamentit. A:n kuolinpesään on määrätty pesänjakaja 25.4.2016. Vuonna 2005 laaditun testamentin edunsaajina olevat B ja sen myötäpuolet ovat vaatineet 3.2.2017 vireille tulleessa kanteessaan, että A:n vuonna 2011 tekemä testamentti julistetaan pätemättömäksi kyseisessä testamentissa edunsaajina olevien C:n ja tämän myötäpuolten osalta.

2. Käräjäoikeus on julistanut 16.8.2011 päivätyn testamentin pätemättömäksi kanteessa vaadituilta osin. C myötäpuolineen on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut ensisijaisesti kanteen jättämistä tutkimatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä.

3. Hovioikeus on hylännyt kanteen tutkimatta jättämistä koskevan vaatimuksen. Se ei ole pääasian osalta muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

4. Valituksessaan Korkeimmalle oikeudelle C myötäpuolineen on vaatinut, että kanne jätetään tutkimatta sillä perusteella, että kysymys testamentin pätevyydestä on kuulunut A:n kuolinpesään määrätyn pesänjakajan ratkaistavaksi.

5. Vastauksessaan valittajien vastapuolet eli B ja sen myötäpuolet ovat vedonneet siihen, että niillä on ollut oikeudellinen tarve saada asia tuomioistuimen käsiteltäväksi ja siksi oikeus ajaa testamentin pätemättömyyttä koskevaa kannetta pesänjakajamääräyksestä huolimatta. Oikeudellista tarvettaan vastapuolet ovat perustelleet muun muassa sillä, että asiassa on ollut tarpeen esittää laajasti henkilötodistelua, sekä eräiden todistajiksi nimettyjen henkilöiden yhteystietojen puuttumisella ja näiden haluttomuudella todistaa asiassa. Lisäksi vastapuolet ovat esittäneet, etteivät ne olleet olleet mukana toimitusmenettelyssä eivätkä siten olleet voineet esittää pesänjakajalle vaatimuksiaan. Vastapuolet ovat niin ikään esittäneet, että pesänjakaja oli ilmoittanut voivansa keskeyttää toimitusmenettelyn vain, mikäli vuonna 2005 laaditun testamentin edunsaajat nostavat kanteen käräjäoikeudessa. Vastapuolet ovat vedonneet myös siihen, että osapuolet olivat vielä käräjäoikeudessa olleet yksimielisiä siitä, että testamentin pätevyyttä koskeva asia tuli ratkaista tuomioistuinmenettelyssä.

Kysymyksenasettelu

6. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, voidaanko B:n ja sen myötäpuolten yleistestamentinsaajina nostama kanne, jossa vaaditaan A:n myöhemmin tekemän testamentin julistamista pätemättömäksi, tutkia tuomioistuimessa. Kannanotto tähän edellyttää sen arvioimista, kuuluuko kanteessa esitetyn vaatimuksen tutkiminen pesänjakajan toimivaltaan ja jos kuuluu, voidaanko asia kuitenkin tutkia myös tuomioistuimessa erillisen kanteen nojalla.

Kuuluuko testamentin pätevyyttä koskevan erimielisyyden ratkaiseminen pesänjakajan toimivaltaan?

7. Perinnönjaosta sekä pesänjakajan määräämisestä ja tämän tehtävistä jaon toimittamisessa säädetään perintökaaren 23 luvussa. Laissa ei säädetä siitä, missä laajuudessa pesänjakajan toimivaltaan kuuluu ratkaista riitaisuuksia esimerkiksi sellaisten oikeustoimien pätevyydestä, jotka vaikuttavat jonkun oikeuteen saada omaisuutta jäämistöstä ja jotka siten on ratkaistava ennen varsinaisen jaon toimittamista. Perintökaaren 13 luvun säännöksistä ja 14 luvun 5 §:stä kuitenkin ilmenee, että perillisen vaatimus testamentin julistamisesta pätemättömäksi lain 13 luvussa mainituilla perusteilla käsitellään tuomioistuimessa.

8. Korkein oikeus on antanut lukuisia ennakkopäätöksiä pesänjakajan toimivallasta ratkaista edellä tarkoitettuja riitaisuuksia joko perinnönjaon tai menettelyllisesti samankaltaisen osituksen toimittamisen yhteydessä. Kuten esimerkiksi ratkaisusta KKO 2011:57 (kohta 4) ilmenee, pesänjakajan toimivaltaa ratkaista kuolinpesän jakamiseen liittyviä riitaisuuksia on oikeuskäytännössä pidetty laajana. Ratkaisussa on todettu, että pesänjakajan velvollisuutena on ratkaista muun muassa testamentin olemassaoloa, pätevyyttä, tulkintaa tai peruuttamista koskevat riitakysymykset, jollei kysymys ole perillisen testamentin saajaa vastaan perintökaaren 13 luvun 1 §:ssä mainituilla perusteilla nostamasta testamentin moitekanteesta, joka kuuluu tuomioistuimen ratkaistavaksi. Mainitussa ratkaisussa myöhemmin tehdyn testamentin pätevyyden riitauttamista aikaisemman testamentin edunsaajien toimesta ei ole rinnastettu lain 13 luvussa ja 14 luvun 5 §:ssä säänneltyyn tilanteeseen, jossa perillinen tahtoo moittia testamenttia.

9. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus toteaa, että A:n kuolinpesään määrätyn pesänjakajan toimivaltaan on kuulunut ratkaista vuonna 2005 tehdyn testamentin edunsaajien ja vuonna 2011 tehdyn testamentin edunsaajien välinen riita myöhemmin tehdyn testamentin pätevyydestä.

Oikeuskäytäntö, joka koskee oikeutta erilliskanteen ajamiseen pesänjakajan toimivaltaan kuuluvassa asiassa

10. Asiassa ratkaisevaksi kysymykseksi muodostuu näin ollen se, voidaanko pesänjakajan toimivaltaan kuuluva testamentin saajien välinen riita testamentin pätevyydestä saattaa erillisellä kanteella tuomioistuimen tutkittavaksi ja mitkä erilliskanteen tutkimisen edellytykset tällöin ovat.

11. Korkein oikeus on useissa ennakkopäätöksissä arvioinut erilliskanneoikeutta suhteessa pesänjakajan toimivaltaan. Osa ratkaisuista koskee tilanteita, joissa kanne on nostettu ennen toimitusmenettelyn käynnistämistä ja pesänjakajan määräämistä. Näissä ratkaisuissa on siten ollut kysymys siitä, olisiko kantajan tullut kanteen nostamisen asemesta hakea pesänjakajan määräämistä ja esittää vaatimuksensa tälle. Osa ratkaisuista puolestaan koskee tilanteita, joissa kanne on nostettu vasta toimitusmenettelyn käynnistämisen jälkeen.

12. Korkein oikeus on useimmiten jättänyt kanteen tutkimatta tilanteissa, joissa erilliskanne on nostettu toimitusmenettelyn käynnistämisen jälkeen. Ratkaisuja on perusteltu toteamalla, että kanteen kohteena olevan kysymyksen ratkaiseminen kuuluu pesänjakajan toimivaltaan eikä kantajalla siksi ole tai kantaja ei ole näyttänyt hänellä olevan oikeudellista tarvetta kanteen ajamiseen. Tämän ratkaisulinjan mukaisia ratkaisuja ovat esimerkiksi KKO 1979 II 125, KKO 1981 II 132, KKO 1987:34, KKO 1992:21, KKO 1994:19 ja KKO 1999:58.

13. Ratkaisussa KKO 1983 II 143 puolison erilliskanne on kuitenkin tutkittu siitä huolimatta, että puolisoiden omaisuuden ositusta varten oli määrätty pesänjakaja. Korkein oikeus on todennut, että pesänjakajan toimivaltaan tosin oli kuulunut ratkaista, oliko muodollisesti virheetön avioehtosopimus oikeustoimilain 3 luvussa mainituilla perusteilla pätemättömänä jätettävä osituksessa soveltamatta. Pesänjakajan keskeytettyä osituksen avioehtosopimuksen pätemättömyyttä koskevan kanteen ajamista varten Korkein oikeus on katsonut puolisolla kanteen perusteeksi esitettyjen seikkojen johdosta olleen oikeudellinen tarve saada jo tässä vaiheessa ratkaistuksi, oliko avioehtosopimusta sovellettava osituksessa, ja siten oikeus erilliskanteen ajamiseen.

14. Pidättyväistä suhtautumista erilliskanteiden tutkimiseen osoittaa myös edellä mainittu ratkaisu KKO 2011:57. Pesänjakaja oli perinnönjaon yhteydessä tekemässään ratkaisussa katsonut, että testamentin saajien välinen riita myöhemmin tehdyn testamentin pätevyydestä oli ratkaistava erillisessä moiteoikeudenkäynnissä. Pesänjakajan ratkaisusta nostetun moitekanteen johdosta Korkein oikeus on lausunut, että aiemmin laaditun testamentin saajan perinnönjaossa esittämä väite myöhemmin laaditun, testamentiksi väitetyn asiakirjan pätevyydestä kuului pesänjakajan ratkaistaviin kysymyksiin. Pesänjakajan olisi siten tullut ratkaista toimivaltaansa kuuluva kysymys testamentin pätevyydestä ja olemassaolosta, eikä testamentin saajalla ollut ollut velvollisuutta eikä edes oikeutta nostaa erillistä testamentin moitekannetta.

15. Myös niissä tilanteissa, joissa pesänjakajan toimivaltaan kuuluvaa kysymystä koskeva kanne on nostettu ennen toimitusmenettelyn käynnistämistä, kanne on voitu jättää tutkimatta sillä perusteella, että kantaja ei ollut näyttänyt, että hänellä olisi oikeudellinen tarve saada asiaan ratkaisu jo ennen perinnönjaon toimittamista. Näin on tehty esimerkiksi ratkaisuissa KKO 1984 II 32 ja KKO 1989:108.

16. Ratkaisussa KKO 1987:48 erilliskanne on kuitenkin tutkittu. Asiassa testamentin saaja, joka samalla oli perillinen, ajoi kannetta muita testamentin saajia, jotka myös samalla olivat perillisiä, vastaan ja vaati testamentin julistamista pätemättömäksi siltä osin kuin testamentissa oli määrätty otettavaksi huomioon hänen saamakseen sanottu ennakkoperintö. Korkein oikeus totesi, että pesänjakajan määräämistä ei ollut haettu eikä kuolinpesän omaisuuden laadusta esitetyn selvityksen perusteella todennäköisesti tulla hakemaan. Kanteen kohteena olevan ennakkoperintöä koskevan kysymyksen ratkaisu sen sijaan vaati sellaista perittävän ja kantajan keskeisten raha-asioiden selvittelyä, joka voitiin parhaiten suorittaa tuomioistuimessa. Kantajalla oli siten oikeudellista tarvetta kanteensa ajamiseen jo ennen perinnönjaon toimittamista. Sen vuoksi hovioikeuden ei olisi tullut vastoin asianosaisten yksimielistä tahtoa jättää kannetta tutkimatta.

17. Myös ratkaisussa KKO 2011:75 on muiden seikkojen ohella annettu merkitystä asianosaisten käsityksille kanteen tutkimisen edellytyksistä. Asiassa oli kyse kanteesta, jolla rintaperilliset vaativat yleistestamentin saajalta lakiosiaan. Korkein oikeus totesi (kohta 9), että jos jäämistöön kuuluvat varat ovat helposti ja selvästi arvioitavissa, jolloin pesänselvitys ja ositus ovat käytännössä tarpeettomia, voi joissakin tapauksissa olla tarkoituksenmukaista, että lakiosaa voidaan vaatia suoraan kanteella yleistestamentin saajalta jakotoimitusta käynnistämättä. Kun perintökaaren 23 luvun säännökset ovat tahdonvaltaisia, estettä tällaiselle menettelylle ei sinänsä ole. Jollei yleistestamentin saaja tällaiseen oikeudenkäyntiin kuitenkaan suostu, lakiosia on vaadittava ja ne määrätään jaossa. Kun kyseisessä asiassa yleistestamentin saaja oli vaatinut asian ratkaisemista perinnönjakotoimituksessa, kanne jätettiin tutkimatta.

18. Ratkaisuissa KKO 2017:49 ja KKO 2021:28 on tutkittu ennen pesänjakajan määräämistä nostetut kanteet, joissa oli kysymys testamentin tulkinnasta ja avioehtosopimuksen julistamisesta pätemättömäksi. Kummassakaan asiassa kantajan oikeudesta ajaa erilliskannetta ei ollut tehty väitettä. Molemmissa on lisäksi ollut ilmeistä, että kanteen lopputuloksesta on riippunut, onko toimitusmenettelyä ylipäätään tarvetta käynnistää.

Korkeimman oikeuden arviointi erilliskanteen tutkimisen edellytyksistä

19. Edellä selostetun oikeuskäytännön mukaan vahva pääsääntö on, että pesänjakajan toimivaltaan kuuluvat kysymykset on ratkaistava toimituksessa, eikä niitä voida saattaa erillisellä kanteella tuomioistuimen tutkittavaksi. Tästä pääsäännöstä voidaan kuitenkin poiketa, jos erilliskanteen tutkimiseen on erityisiä perusteita. Tällaisena oikeuskäytännössä on pidetty kantajalla olevaa erityistä oikeussuojan tarvetta. Ratkaisevaa ei ole sellaisenaan, onko toimitusmenettely ehditty käynnistää ja pesänjakaja jo määrätty ennen kanteen nostamista, mutta erilliskanteen tutkiminen voi käytännössä olla useammin perusteltua niissä tilanteissa, joissa kanne nostetaan ennen toimitusmenettelyn käynnistämistä.

20. Päätöksenteon keskittäminen lähtökohtaisesti pesänjakajalle on perusteltua, sillä se on omiaan tehostamaan ja jouduttamaan perinnönjakoa sekä keventämään jaosta aiheutuvia kustannuksia. Mikäli pesän osakas on tyytymätön pesänjakajan ratkaisuun, hän voi saattaa kysymyksen tuomioistuimen ratkaistavaksi moittimalla jakoa perintökaaren 23 luvun 10 §:ssä säädetyssä määräajassa. Perintökaaren 23 a luvussa säädetään lisäksi menettelytavoista perinnönjaon oikaisemiseksi tilanteessa, jossa perillinen tai yleistestamentin saaja on toimitetussa perinnönjaossa kokonaan sivuutettu. Näiden perintökaaren jakojärjestelmään liittyvien oikeussuojakeinojen vuoksi pidättyväinen suhtautuminen erilliskanteiden tutkimiseen ei johda siihen, että asianomainen jäisi vaille asianmukaista oikeusturvaa.

21. Harkittaessa sitä, onko erityisiä perusteita tutkia erilliskanne, voidaan edellä selostetun oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden (Markku Helin, Oikeustapauskommentti KKO 1992:21, Lakimies 8/1992, s. 1341–1346; Tapani Lohi, Aviovarallisuusoikeus, 2016, s. 725–734 ja Pertti Välimäki, Pesänjakaja, 2021, s. 27–35) mukaan ottaa huomioon useita eri seikkoja. Tilanteissa, joissa erilliskanne on tutkittu, on tyypillisesti ollut käsillä useampia sen tutkimista puoltaneita seikkoja, joiden pohjalta on kokonaisarviona päädytty katsomaan, että kantajalla on oikeudellinen tarve saada riitaiseen kysymykseen tuomioistuimen ratkaisu.

22. Erilliskanteen tutkiminen voi pääsääntöisesti tulla kysymykseen vain, mikäli kanteen kohteena oleva kysymys on muihin toimituksessa ratkaistaviin kysymyksiin nähden ennakkoluonteinen. Tyypillisenä esimerkkinä tästä voidaan mainita se, että riita koskee jonkin perinnönjaossa huomioon otettavaksi vaaditun oikeustoimen pätevyyttä ja tämän kysymyksen ratkaisusta riippuu, kenellä on ylipäätään oikeus jäämistöön. Tällaisessa tilanteessa asianosaisten oikeussuoja voi puoltaa ennakkoluonteisen kysymyksen ratkaisemista erikseen, koska jaon toimittaminen riidanalaisen lähtökohdan pohjalta voi johtaa jaon kumoamiseen ja asian palauttamiseen takaisin pesänjakajalle, jos tuomioistuin moitekanteen johdosta päätyy kysymyksen osalta toiseen lopputulokseen kuin pesänjakaja. Riitakysymyksen ennakkoluonteisuus puoltaa erilliskanteen tutkimista vahvimmin silloin, kun kysymyksen ratkaisusta riippuu, onko toimitusmenettelyn käynnistäminen ylipäätään tarpeen.

23. Pesänjakajan antama osoitus saattaa jokin pesänjakajan toimivaltaan kuuluva kysymys ratkaistavaksi erillisessä oikeudenkäynnissä ei sido tuomioistuinta eikä sellaisenaan muodosta erilliskanteen tutkimisen perustetta (ks. vastaavasti pesänselvittäjän antaman kanneosoituksen merkityksestä osakkaan asiavaltuuden kannalta KKO 2022:39, kohdat 13 ja 14). Tästä huolimatta erilliskanteen tutkimisen edellytyksiä harkittaessa voidaan muiden seikkojen ohella kiinnittää huomiota pesänjakajan käsitykseen siitä, että kanteen kohteena oleva kysymys soveltuu tarkoituksenmukaisemmin ratkaistavaksi toimituksen sijasta oikeudenkäynnissä (ks. vastaavasti KKO 2022:39, kohdat 18 ja 20). Esimerkiksi ratkaisussa KKO 1983 II 143 on yhtenä harkintaan vaikuttavana näkökohtana otettu huomioon se, että pesänjakaja oli keskeyttänyt osituksen kanteen ajamista varten.

24. Kysymys erilliskanteen tutkimisen edellytysten täyttymisestä on tuomioistuimen arvioitava viran puolesta. Asianosaisten yksimielisyys kanteen tutkimisesta ei siten sido tuomioistuinta. Tästä lähtökohdasta huolimatta asiaa harkittaessa voidaan oikeuskäytännön mukaan muiden seikkojen ohella antaa merkitystä myös sille, miten vastapuoli suhtautuu erilliskanteen tutkimiseen. Tarvittaessa tuomioistuimen on prosessinjohtotoimin nostettava keskustelun kohteeksi kysymys erilliskanteen tutkimisen edellytyksistä.

Arviointi tässä tapauksessa

25. Kanne koskee kysymystä siitä, onko A:n vuonna 2011 tekemä testamentti julistettava pätemättömäksi siltä osin kuin se koskee C:tä myötäpuolineen. Käräjäoikeuden tuomiossa todetuin tavoin A:n perukirjaan merkitystä noin 1,4 miljoonan euron jäämistöstä on omaisuutta noin 1,1 miljoonan euron edestä testamentattu C:lle myötäpuolineen. A:n vuonna 2005 tekemässä testamentissa ei sitä vastoin ollut määrätty lainkaan omaisuutta C:lle myötäpuolineen. Sillä, onko vuoden 2011 testamentti C:tä myötäpuolineen koskevalta osalta pätevä, on näin ollen ratkaiseva vaikutus siihen, kenellä on oikeus jäämistöön ja miltä pohjalta perinnönjako on toimitettava.

26. Edellä todetun perusteella kanne koskee perinnönjaossa tehtävien ratkaisujen kannalta selvästi ennakkoluonteista kysymystä. Tämä puoltaa vahvasti sellaista arviota, että B:llä myötäpuolineen on ollut oikeudellinen tarve saada kysymys vuonna 2011 tehdyn testamentin pätevyydestä erillisellä kanteella tuomioistuimen tutkittavaksi.

27. Lisäksi on otettava huomioon, että pesänjakaja on ilmoittanut vuonna 2005 laaditun testamentin edunsaajille voivansa keskeyttää toimitusmenettelyn vain, mikäli he nostavat kanteen käräjäoikeudessa. Pesänjakajan ilmoitusta voidaan C:n myötäpuolineen lausumassaan esille tuomin tavoin sinänsä arvostella sillä perusteella, että vuoden 2011 testamentin pätevyyden tutkiminen on kuulunut pesänjakajan toimivaltaan ja velvollisuuksiin. Tästä huolimatta pesänjakajan suhtautuminen puoltaa osaltaan sitä käsitystä, että vuoden 2005 testamentin edunsaajilla on ollut oikeudellinen tarve erilliskanteen nostamiseen.

28. Lisäksi B ja sen myötäpuolet ovat vedonneet siihen, että asianosaiset olivat hovioikeusvaiheeseen saakka olleet yksimielisiä siitä, että asia tuli tutkia erilliskanteen perusteella tuomioistuimessa. Korkein oikeus toteaa, että asiakirjoista ei ilmene, että kysymystä erilliskanteen tutkimisen edellytyksistä olisi käsitelty käräjäoikeudessa, vaikka tämän kysymyksen esiin nostaminen prosessinjohtotoimin olisi kuulunut käräjäoikeuden velvollisuuksiin. Oikeudenkäyntiaineiston perusteella C ja tämän myötäpuolet eivät siten ole käräjäoikeudessa nimenomaisesti hyväksyneet kanteen tutkimista. Riidatonta kuitenkin on, että C ja tämän myötäpuolet eivät ole käräjäoikeudessa tehneet väitettä siitä, että kanteen kohteena oleva kysymys tulisi tutkia perinnönjaossa.

29. Kun kysymys on viran puolesta huomioon otettavasta seikasta, hovioikeuden on sinänsä tullut tutkia C:n ja tämän myötäpuolten väite vasta hovioikeudessa esitettynäkin. Erilliskanteen tutkimisen edellytyksiä arvioitaessa voidaan kuitenkin ottaa huomioon myös tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat. Siksi on perusteltua ottaa kanteen tutkimista puoltavana seikkana huomioon myös se, että väite asian kuulumisesta pesänjakajan ratkaistavaksi on esitetty vasta sen jälkeen, kun asia oli jo käsitelty käräjäoikeudessa ja käräjäoikeus oli ratkaissut asian tuomiolla.

30. Edellä esitettyjä seikkoja kokonaisuutena arvioiden Korkein oikeus päätyy siihen, että asiassa on ollut erityisiä perusteita tutkia B:n ja sen myötäpuolten kanne huolimatta siitä, että kuolinpesään oli määrätty pesänjakaja, jonka toimivaltaan kanteen kohteena olevan kysymyksen ratkaiseminen olisi kuulunut.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Pekka Koponen, Tuomo Antila, Lena Engstrand ja Jussi Tapani. Esittelijä Paula Klami-Wetterstein.