KKO:2022:54

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden päätös 15.1.2021 nro 21/1806, muutoksenhaku Helsingin hovioikeudessa ja hovioikeuden päätös 4.5.2021 nro 597 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Sanna Mänttäri ja hovioikeudessa hovioikeudenneuvokset Pertti Lenkkeri ja Kirsi Krokfors sekä asessori Antti Ignatius.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen käsiteltäväksi.

Ulosottolaitos antoi pyydetyn lausunnon.

A antoi lausuman Ulosottolaitoksen lausunnon johdosta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Ulosottomies oli 30.10.2020 tekemällään päätöksellä myynyt vapaalla myynnillä A:n omistamat ja hänen veloistaan ulosmitatut asunto-osakkeet.

2. A on Ulosottolaitokselle 14.12.2020 toimittamassaan, käräjäoikeudelle osoitetussa valituksessaan vaatinut, että ulosottomiehen myyntipäätös kumotaan. A on ilmoittanut saaneensa tiedon myynnistä vasta 24.11.2020. Koska hänelle ei ollut ilmoitettu etukäteen myynnistä eikä hän ollut ollut toimituksessa läsnä, valitusaika ei hänen mukaansa ollut alkanut kulua ulosottokaaren 11 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisesti myynnin toimittamisesta vaan pykälän 2 momentin nojalla siitä päivästä, jona hän oli saanut tiedon myyntipäätöksestä.

3. Kihlakunnanvouti on lausunnossaan käräjäoikeudelle esittänyt, että valitus tulee jättää tutkimatta, koska se on tehty muutoksenhaun määräajan päättymisen jälkeen. Lausunnon mukaan kyse on kiinteästä toimituksesta, jossa valitusaika lasketaan ulosottokaaren 11 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla toimituksesta kaikille samalla tavalla ja siitä riippumatta, onko asianomainen saanut ennakolta toimitusta koskevan ilmoituksen tai ollut läsnä toimituksessa. Myynti on toimitettu 30.10.2020, joten määräaika valituksen tekemiseen on päättynyt 20.11.2020.

4. Käräjäoikeus on jättänyt ulosottovalituksen myöhässä saapuneena tutkimatta. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan määräaika valituksen tekemiselle on laskettava myynnistä, kuten ulosottokaaren 11 luvun 6 §:ssä on nimenomaisesti säädetty. Asian ratkaisemisen kannalta ei siten ole ollut merkitystä sillä, milloin A on saanut tiedon myynnistä.

5. A on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen käsiteltäväksi. Hovioikeus ei ole myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.

Korkeimman oikeuden ratkaistavana oleva kysymys

6. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden pitänyt myöntää A:lle jatkokäsittelylupa. Jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytyksiä on tässä asiassa aihetta tarkastella muutosperusteen ja ennakkoratkaisuperusteen kannalta.

Jatkokäsittelyluvan myöntämisen perusteet

7. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta (muutosperuste). Säännöksen sanamuoto viittaa matalaan lupakynnykseen, joten lupa tulee myöntää jo silloin, kun syntyy epäily ratkaisun oikeellisuutta kohtaan. Harkinnassa huomiota tulee kiinnittää sovellettavan säännöksen mahdolliseen tulkinnanvaraisuuteen käsillä olevassa asiassa ja siihen, onko säännöksen soveltamisessa muodostunut vakiintunutta oikeuskäytäntöä (ks. esim. KKO 2020:42, kohta 15 ja KKO 2021:1, kohta 9).

8. Jatkokäsittelylupa on saman pykälän 3 kohdan mukaan myönnettävä, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa (ennakkoratkaisuperuste). Kysymys on tällöin yleensä siitä, ettei laki anna selvää vastausta käsiteltävässä asiassa ilmenevään, periaatteellisesti merkitykselliseen ongelmaan. Hovioikeuden tehtävänä on myös osaltaan valvoa lainkäytön yhtenäisyyttä ja ohjata laintulkintaa (ks. esim. KKO 2020:49, kohta 9, KKO 2020:62, kohta 10 ja KKO 2021:1, kohta 10).

Muutoksenhaun määräajan laskemista koskeva säännös

9. Ulosottokaaren 11 luvun 6 §:ssä säädetään seuraavasti:

Valituksen määräaika lasketaan asianomaiselle päivästä, jona toimitus pidettiin tai päätös tehtiin, jos siitä on hänelle etukäteen ilmoitettu tai hän on ollut toimituksessa läsnä. Määräaika lasketaan valitukselle, joka koskee
1) myyntiä taikka asianosaisluetteloa tai muuta myyntiin liittyvää myyntiä edeltävää tointa, siitä kun myynti on toimitettu;
2) kertyneiden varojen jakoa, siitä kun 6 luvun 5 §:ssä tarkoitettu jakopäätös on tehty;
3) tilitystä, siitä kun varat on lähetetty velkojalle.

Muussa kuin 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa valituksen määräaika lasketaan siitä päivästä, jona asianomainen on saanut tiedon toimesta tai päätöksestä.

10. Ulosottokaaren säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan (HE 83/2006 vp s. 72) pykälän 1 momentissa ilmaistaan ensin aikaisemman lain mukainen pääsääntö. Lisäksi momenttiin on koottu eräitä tapauksia koskevat säännökset, jotka niin ikään perustuvat aikaisempaan lainsäädäntöön. Vuonna 1996 uudistettujen muutoksenhakusäännösten mukaan valitusaika huutokaupasta ja siihen liittyvistä toimista laskettiin kaikissa tapauksissa huutokaupasta lukien (ulosottolain 10 luvun 4 ja 5 §, laissa 197/1996). Vastaava sääntely on jo tätä aiemmin koskenut valitusajan alkamista kiinteistön ja eräiden muiden omaisuuslajien pakkohuutokaupassa.

Korkeimman oikeuden arviointi

11. Korkein oikeus toteaa, että ulosottokaarta säädettäessä on ollut tarkoitus tehdä valitusaikojen laskemista koskeviin säännöksiin vain lakiteknisiä muutoksia. Ulosottokaaren 11 luvun 6 §:ään sisältyvien säännösten keskinäinen suhde ei kuitenkaan ole muodostunut yhtä selväksi kuin mikä se on ollut aikaisemmassa laissa. Pelkästään pykälän 1 momentin sanamuotoa tarkastelemalla onkin tulkinnanvaraista, edellyttääkö myös momentin toisen virkkeen 1 kohdan soveltaminen sitä, että myynnin toimittamisesta tai päättämisestä on momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla ilmoitettu asianomaiselle etukäteen tai että hän on ollut toimituksessa läsnä, vai sovelletaanko 1 kohtaa näistä seikoista riippumatta.

12. Ulosottokaaren 11 luvun 6 §:n perusteluista ilmenee kuitenkin lainsäätäjän tarkoituksena olleen, että aikaisempaan tapaan 1 momentin 1 kohtaa sovelletaan siitä riippumatta, onko asianomaiselle etukäteen ilmoitettu toimituksesta tai päätöksestä taikka onko hän ollut toimituksessa läsnä. Myyntiä koskevan valituksen määräaika on tällöin kaikkien asianomaisten osalta sama ja lasketaan siitä, kun myynti on toimitettu. Lainkohdassa ei tehdä eroa myyntitavan eikä myydyn omaisuuden laadun mukaan.

13. Korkein oikeus toteaa, että myös muut ulosottokaaren säännökset edellyttävät varmaa tietoa siitä, onko ulosottomyyntiä koskevan valituksen määräaika umpeutunut ja onko muutosta haettu. Ulosottokaaren 5 luvun 84 §:n mukaan kauppakirja annetaan ja osakekirjat luovutetaan ostajalle, kun kauppahinta on maksettu ja myynti on tullut lainvoimaiseksi. Omistusoikeuden näin siirryttyä ulosottoasian asianosaiset tai kolmannet tahot eivät voi riitauttaa kaupan pysyvyyttä tai esittää sitä koskevia väitteitä (ks. ulosottokaaren 5 luvun 3–12 §).

14. Lainsäädäntöhistoria, esityölausumat ja myös ulosottomyyntiä koskeva sääntely kokonaisuudessaan puoltavat vahvasti ulosottokaaren 11 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan tulkintaa niin, että ulosottomyynnissä muutoksenhakuaika on kiinteä eikä valitusajan alkamiseen vaikuta se, milloin velallinen tai joku muu taho on saanut myynnistä tiedon. Tämä vastaa myös vakiintunutta soveltamiskäytäntöä. Oikeuskirjallisuudessa ei ole esitetty muunlaista käsitystä siitä, miten kyseistä erityissäännöstä olisi tulkittava.

15. A on esittänyt, että oikeusturvasyistä tulisi päätyä tulkintaan, joka varmistaisi muutoksenhakijan pääsyn tuomioistuimeen. Tältä osin hän on viitannut Korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2014:28, jossa on käsitelty Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksia ulosottovalituksen rajoituksia koskevassa Olsby-ratkaisussa (Olsby v. Ruotsi 21.6.2012). Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan pääsy tuomioistuimeen ei ole ehdoton, mutta sen rajoituksilla tulee olla hyväksyttävät tavoitteet ja käytettyjen keinojen oikeasuhtaisia. Jotta oikeus päästä tuomioistuimeen on tehokas, henkilöllä täytyy olla selvä ja tosiasiallinen mahdollisuus riitauttaa toimenpide, joka vaikuttaa hänen oikeuksiinsa. Korkein oikeus katsoi, että valitusoikeuden rajoituksella oli pyritty asianmukaiseen oikeudenhoitoon ja oikeusvarmuuteen täytäntöönpanossa ja että muutoksenhakijalla olisi aktiivisesti toimien ollut tosiasialliset mahdollisuudet turvata oikeutensa muutoksenhakuun.

16. Korkein oikeus toteaa, että ulosottomenettely sisältää useita vaiheita, joista ilmoitetaan velalliselle ja joissa tehtävät toimet ja päätökset ovat valituskelpoisia. Myyntiä edeltävä ulosmittauspäätös annetaan velalliselle tiedoksi, ja arvokkaan omaisuuden osalta toimitetaan usein asianosaiskeskustelu, johon velallinenkin kutsutaan. Myyntipäätöksestä toimitetaan velalliselle yleensä jälki-ilmoitus. Ulosottovelallisella on puolestaan velvollisuus ilmoittaa ulosottomiehelle postiosoitteensa ja siinä tapahtuvat muutokset ulosottoasiassa tapahtuvia tiedoksiantoja varten. Velallinen voi siten ulosottomenettelyssä seurata asiansa etenemistä ja käyttää tosiasiallisesti myös ulosottomyynnin suhteen muutoksenhakuoikeuttaan, mikäli hän on asianmukaisesti antanut oman tiedoksianto-osoitteensa.

17. Korkein oikeus toteaa, että perusoikeusmyönteinen laintulkinta edellyttää lähtökohtaisesti sitä, että tuomioistuimella on valittavanaan useita perusteltavissa olevia tulkintavaihtoehtoja. Edellä käsitellyt yleiset laintulkinnan periaatteet johtavat tässä yhdensuuntaisesti siihen, että muutoksenhaun määräaika on laskettava ulosottokaaren 11 luvun 6 §:n 1 momentin luettelossa mainituissa tilanteissa kaikkien asianomaisten osalta toimituksen tai päätöksen tekemisestä. Kysymys ei ole tilanteesta, jossa harkittavana olisi erilaiset perusteltavissa olevat tulkintavaihtoehdot taikka jossa tulisi punnita sitä, olisiko lain säännöksen soveltaminen käsiteltävässä asiassa ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.

18. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana, olisiko jatkokäsittelylupa tullut myöntää edellä käsitellyn oikeuskysymyksen johdosta. Vaikka kynnys jatkokäsittelyluvan myöntämiselle muutosperusteella on matala, oikeudellisen tulkinnanvaraisuuden tulee olla aito niin, että käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta on aihetta epäillä. Pelkkä säännöksen sanamuodon monitulkintaisuus ei ole aiheellisen epäilyn peruste, jos oikea tulkinta on muutoin selkeästi todennettavissa, kuten tässä tapauksessa. Oikeustila ja soveltamiskäytäntö ovat lisäksi pitkään säilyneet perusteiltaan saman kaltaisina niin, että lainmuutosten johdosta vain myyntiä koskevan erityissäännöksen soveltamisala on laajentunut. Nykyiseen sääntelyyn ei ole osoitettu liittyvän epäyhtenäistä soveltamiskäytäntöä tai tulkinnallista epätietoisuutta.

19. Käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei siten ole ollut tältä osin aihetta epäillä eikä hovioikeuden ole ollut tarpeen myöntää A:lle jatkokäsittelylupaa muutosperusteella. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeus ei ole menetellyt virheellisesti jättäessään jatkokäsittelyluvan ennakkoratkaisuperusteella myöntämättä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Mika Huovila, Lena Engstrand, Timo Ojala ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Ville Hinkkanen.