KKO:2022:53

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Oulun käräjäoikeuden tuomio 22.11.2018 nro 18/150642

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen muun ohella 1.1.2012–22.1.2016 tehtyyn törkeään velallisen epärehellisyyteen syytekohdassa 1 ja 1.1.2015–22.1.2016 tehtyyn kirjanpitorikokseen syytekohdassa 2. Syytekohdassa 1 A oli X Oy:n hallituksen ainoana varsinaisena jäsenenä ja yhtiön toimitusjohtajana ilman hyväksyttävää syytä luovuttanut yhtiön omaisuutta nostamalla ja käyttämällä yhtiöstä varoja omiin henkilökohtaisiin tarkoituksiinsa 79 771,25 euron verran. Syytekohdassa 2 A oli kirjanpitovelvollisen X Oy:n hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana laiminlyönyt tilitapahtumien kirjaamisen 1.1.2015 lukien yhtiön konkurssiin 22.1.2016 saakka. Lisäksi hän oli laiminlyönyt yhtiön tilinpäätöksen laatimisen 31.12.2014 päättyneeltä tilikaudelta.

Syytekohdan 1 perusteella käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan vahingonkorvausta X Oy:n velkojille yhteensä 54 962,64 euroa. Syytekohdassa 2 käräjäoikeus tuomitsi A:n menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 2 760 euroa. Kirjanpidon toimittamatta jättämisestä oli aiheutunut säästöä, joka oli tuomittava valtiolle menetetyksi rikoshyötynä. Hyödyn oli saanut X Oy. Koska A oli oikeudettomasti luovuttanut itselleen X Oy:n varoja, lainvastaisesta toiminnasta saatu taloudellinen hyöty oli näissä olosuhteissa tullut välittömästi myös A:lle

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Päivi Markus ja lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 13.8.2020 nro 20/127205

A valitti hovioikeuteen ja vaati muun ohella, että hänet vapautetaan tuomitusta menettämisseuraamuksesta.

Hovioikeus totesi, että hovioikeuskäytännössä oli jo ennen nykyisin voimassa olevan rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdan voimaantuloa katsottu, että kirjanpidon toimittamatta jättämisestä syntynyt säästö oli tuomittava valtiolle menetetyksi rikoshyötynä. Hovioikeuden mukaan hyöty voidaan lähtökohtaisesti konfiskoida vain siltä, joka on todella hyötyä saanut. A oli tehnyt yhtiön varoista nostoja omaan käyttöönsä sinä aikana, kun yhtiön kirjanpidon laatiminen oli laiminlyöty. Näin säästyneet kirjanpitokustannukset olivat koituneet myös A:n hyväksi.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota menettämisseuraamusta koskevilta osin.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Sakari Laukkanen, Tapio Alkula ja Kaarina Ollikainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan menettämisseuraamusta. Muilta osin valituslupaa ei myönnetty.

A vaati valituksessaan, että vaatimus rikoshyödyn menettämisestä hylätään.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian käsittely alemmissa oikeusasteissa

1. Käräjäoikeus on tuominnut A:n törkeästä velallisen epärehellisyydestä (syytekohta 1, tekoaika 1.1.2012–22.1.2016) ja kirjanpitorikoksesta (syytekohta 2, tekoaika 1.1.2015–22.1.2016) ehdolliseen vankeuteen. A on velvoitettu suorittamaan syytekohdan 1 perusteella vahingonkorvausta Verohallinnolle 49 926 euroa ja Y Oy:lle 5 036,64 euroa. Lisäksi hänet on tuomittu menettämään valtiolle syytekohdan 2 kirjanpitorikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 2 760 euroa, joka perustui kirjanpidon pitämättä jättämisestä aiheutuneeseen kustannusten säästöön.

2. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua syytekohtien 1 ja 2 osalta.

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oleva kysymys

3. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, onko A tuomittava menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä kirjanpidon laiminlyöntiin perustuva kirjanpitokustannusten säästö.

Asiassa sovellettava säännös ja sen tulkinta

4. Kirjanpitorikoksen tekoaikana voimassa olleen rikoslain 10 luvun 2 §:n (875/2001) 1 momentin mukaan rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi. Menettämiseen tuomitaan rikoksesta hyötynyt tekijä, osallinen tai se, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty. Pykälän 3 momentin mukaan hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin kuin se on palautettu tai tuomittu taikka tuomitaan suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että hyöty voi ilmetä myös säästönä (KKO 2018:14, kohta 18).

5. Nykyisin voimassa olevan rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentissa rikoksella saadun säästön arvo on nimenomaisesti mainittu yhtenä rikoshyödyn muotona. Kun voimassa olevien säännösten soveltaminen ei muutoinkaan johda tässä tapauksessa lievempään lopputulokseen, menettämisseuraamus tuomitaan rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin pääsäännön mukaisesti sen lain nojalla, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin.

6. Menettämisseuraamus kohdistetaan siihen tahoon, joka on saanut hyötyä rikoksesta. Jos rikos on tehty yhtiön toiminnassa, tapauksen tosiseikkojen perusteella on arvioitava, onko hyöty jäänyt yhtiölle vai siirtynyt sen puolesta toimineelle tekijälle tai jollekin muulle henkilölle. Yhtiön osakekannan yksinomainenkaan omistaminen ei sellaisenaan osoita sitä, että omistaja olisi itse hyötynyt rikoksesta (KKO 2018:14, kohta 13 ja KKO 2019:52, kohta 56).

7. Menettämisseuraamusta ei ole tarkoitettu kokonaisrangaistusta ankaroittavaksi, eikä sen kohteena voi olla muu kuin tosiasiallisesti saatu hyöty. Tähän liittyy myös se, että rikoshyötyä ei voida tuomita valtiolle, jos vahingonkärsijälle on tuomittu tai tuomitaan hyötyä vastaava korvaus. Velallisen epärehellisyyttä koskevassa asiassa Korkein oikeus on katsonut, että tuomitun vahingonkorvausvelvollisuuden ylittävä hyöty voidaan tuomita menetetyksi, mutta vain siltä osin kuin rikoksentekijä on saanut teosta hyötyä itselleen (KKO 2020:101, kohdat 80 ja 81).

Korkeimman oikeuden arviointi

Onko taloudellinen hyöty siirtynyt yhtiön omistajalle?

8. Menettämisseuraamusvaatimus on perustunut A:n syyksi syytekohdassa 2 luettuun, 1.1.2015–22.1.2016 tehtyyn kirjanpitorikokseen ja siihen, että jättämällä kirjanpidon pitämättä yhtiö on välttynyt maksamasta kirjanpitokustannuksia vuodelta 2015, yhteensä 2 760 euroa. Tilitapahtumia ei ollut kirjattu eikä tilipäätöstä laadittu, kun yhtiö ei ollut enää maksanut tilitoimiston laskuja. Korkein oikeus toteaa, että kirjanpitokustannusten säästö on lähtökohtaisesti tullut yhtiölle, jonka varoista kirjanpidon järjestämisestä aiheutuneet kustannukset olisi tullut suorittaa.

9. Syyttäjä on perustellut menettämisseuraamusvaatimuksen kohdentamista A:han sillä, että tämä on ollut yhtiön ainoa osakkeenomistaja ja hyötynyt siksi itse yhtiön kirjanpitokustannusten säästymisestä. Korkein oikeus toteaa, että A:n asema osakeyhtiön ainoana edustajana ja omistajana ei riitä yksinään osoittamaan, että hän olisi itse hyötynyt kirjanpidon laiminlyönnistä aiheutuneesta säästöstä.

10. Syyttäjä on vedonnut myös siihen, että A on tehnyt yhtiön varoista oikeudettomia tilisiirtoja ja nostoja samaan aikaan, kun hän on yhtiön edustajana laiminlyönyt yhtiön tilitapahtumien kirjaamisen ja tilinpäätöksen laatimisen. Siten säästyneet kirjanpitokustannukset ovat syyttäjän mukaan koituneet A:n hyödyksi.

11. Korkein oikeus toteaa, että A:n syyksi on syytekohdassa 1 luettu törkeä velallisen epärehellisyys, koska A oli 1.1.2012–22.1.2016 ilman hyväksyttävää syytä nostanut ja käyttänyt yhtiön varoja omiin henkilökohtaisiin tarkoituksiinsa 79 771,25 euroa. Kirjallisena todisteena esitetystä tarkastusraportista ilmenee, että yhtiöllä ei ollut ollut vuosien 2013 ja 2014 päättyessä käytännössä lainkaan vapaasti käytettäviä rahavaroja. Raportin kohdasta 3.4. ilmenee, että vuonna 2015 otot yhtiön tililtä olivat kuukausittain vastanneet yhtiön tilille tulleita varoja. Raportin kohdasta 3.5. ilmenee, että A:n velka yhtiölle oli hänen henkilökohtaisten ottojensa perusteella kasvanut vuonna 2015 yli 8 700 euroa. Tämä summa sisältyy A:n syyksi syytekohdassa 1 luettuun rikokseen.

12. Kuten edellä on todettu, kirjanpidon laiminlyönnin vuoksi syntymättä jääneistä kirjanpitokustannuksista on seurannut säästöä yhtiössä. Kaikki yhtiön rahavarat on kuitenkin välittömästi käytetty. A:n yksityisotot vuonna 2015 ovat määrältään ylittäneet sen, minkä yhtiö on laskennallisesti säästänyt jättäessään kirjanpidon pitämättä. Korkein oikeus katsoo, että yhtiön kirjanpidon laiminlyönnistä seurannut säästö on koitunut kokonaisuudessaan A:n henkilökohtaiseksi hyödyksi.

Tuomitun vahingonkorvauksen merkitys

13. Rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin kuin se on tuomittu tai tuomitaan suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena. Rikoslain 10 luvun 2 ja 11 §:n mukaan yksityisen oikeudella korvaukseen tai edunpalautukseen on etusija suhteessa valtiolle tulevaan menettämisseuraamukseen. Sääntely estää rikoksentekijän joutumisen kaksinkertaiseen korvausvastuuseen.

14. A:han kohdistettu menettämisseuraamusvaatimus on perustunut kirjanpitorikokseen, kun taas korvattavaksi tuomittu vahinko on aiheutettu velallisen epärehellisyysrikoksella. Rikoshyödyn ja vahingonkorvauksen vastaavuutta ei kuitenkaan voida ratkaista tekojen rikosoikeudellisen määrittelyn tai esimerkiksi asianomistaja-aseman perusteella. Arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota siihen, kuinka läheisesti vastuun perustana oleva tosiseikasto sitoo rikoshyödyn ja korvausvastuun toisiinsa.

15. Tässä tapauksessa A:n on katsottu saaneen hyötyä kirjanpitorikoksesta, kun hän on törkeään velallisen epärehellisyyteen syyllistyessään käyttänyt omiin henkilökohtaisiin tarkoituksiinsa myös ne yhtiön varat, jotka yhtiölle olisi muutoin jäänyt kirjanpitokustannusten säästönä. Kirjanpidon puutteellisuutta on pidetty olennaisena sen kannalta, että A:n yksityisottojen on katsottu tapahtuneen ilman hyväksyttävää syytä. A:n maksettaviksi tuomitut vahingonkorvaukset ja hänen vastuunsa menettämisseuraamuksesta kytkeytyvät siten osittain samoihin tosiseikkoihin.

16. A:n yksityisotoista ei voida yksilöidä nostoa, joka olisi koskenut juuri kustannusten säästöä. Yhtiön velkojille aiheutunut vahinko on puolestaan perustunut kaikkiin A:n syyksi luettuihin yksityisottoihin. A:ta hyödyttäneiden vararikkotekojen rahamäärä on ollut huomattavasti suurempi kuin hänen korvattavakseen tuomittujen yhtiön velkojen määrä. Näissä olosuhteissa rikoshyötyä ja vahingonkorvausta ei voida luontevasti erotella tarkastelemalla yksityisottojen ja yhtiön velkojen määriä ja niiden ajankohtia.

17. Rikoshyödyn voidaan katsoa vastaavan varallisuusvahinkoa vain sillä edellytyksellä, että rikos on tosiasiallisesti heikentänyt jonkun muun varallisuusasemaa joko suoraan tai joissain tapauksissa välillisesti esimerkiksi vaikuttamalla toisen rikoksen tekemiseen tai sen taloudellisiin seurauksiin. Ratkaistavana olevassa asiassa kirjanpitorikokseen liittyvä rikoshyöty on ensin säästettyinä kuluina tullut yhtiölle ja sen jälkeen siirtynyt A:lle. Tämä A:n menettely ei kokonaisuutena tarkastellen ole vähentänyt yhtiön varoja eikä heikentänyt yhtiön velkojien taloudellista asemaa verrattuna siihen, että yhtiön kirjanpito olisi hoidettu laissa säädetyllä tavalla. Kun ilman hyväksyttävää syytä tehtyjen yksityisottojen määrä on ylittänyt velkojen määrän, kirjanpitorikokseen liittyvillä tapahtumilla ei ole ollut vaikutuksia myöskään velallisen rikoksella aiheutetun vahingon perusteisiin tai määrään. Korkein oikeus katsoo, ettei kirjanpitorikoksen tuottamalla hyödyllä ja velkojille vararikkoteoista aiheutuneella vahingolla ole tässä tapauksessa ollut sellaista keskinäistä yhteyttä, että niiden voitaisiin osaksikaan katsoa vastaavan toisiaan. A:n maksettavaksi tuomitut vahingonkorvaukset eivät siten estä kirjanpitorikokseen perustuvan menettämisseuraamuksen tuomitsemista.

Johtopäätös

18. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on saanut kirjanpitorikoksen tuottaman hyödyn itselleen eikä rikoshyötyä tule jättää tuomitsematta sen vuoksi, että hänet on tuomittu maksamaan velallisen epärehellisyysrikokseen perustuvaa vahingonkorvausta yhtiön velkojille. Alempien oikeuksien tuomioiden muuttamiseen ei siten ole aihetta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Kirsti Uusitalo, Lena Engstrand, Mika Ilveskero (eri mieltä) ja Eva Tammi-Salminen. Esittelijä Silja Leino (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeussihteeri Leino: Kohdissa 1–11 lausutuilta osin mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Tämän jälkeen Korkein oikeus lausunee seuraavaa.

A:n on selvitetty sinä aikana ja sen jälkeen kun yhtiön kirjanpidon laatiminen on laiminlyöty tehneen yhtiön pankkitililtä tilisiirtoja omalle tililleen noin 8 700 euron edestä. Yhtiön varallisuuspiiriä kartuttanut kirjanpitokustannusten säästö on voinut osaltaan mahdollistaa myös nämä varojen siirrot yhtiöstä ja koitua siten A:nkin hyödyksi. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella yhtiön pankkitilillä on kuitenkin sanottuna aikana ollut edellä mainittujen yksityisottojen lisäksi muutakin rahaliikennettä.

A on tuomittu suorittamaan vahingonkorvausta syytekohdassa 1 tarkoitetun varojenkäytön perusteella. A:n kirjanpitorikoksella mahdollisesti saavuttama hyöty ei ole merkinnyt välittömästi vastaavaa menetystä velkojataholle, eikä tuomittu vahingonkorvaus perustu kirjanpitorikokseen. Vahingonkorvauksessa ja vaaditussa menettämisseuraamuksessa on kuitenkin kyse samaan henkilöön kohdistuvista seuraamuksista. Väitetty hyöty sekä tuomittu vahingonkorvausvelvollisuus myös perustuvat molemmat samaan A:n syyksi luettuun yhtiön varojen käyttöä koskevaan tosiasialliseen menettelyyn. Vahingonkorvausvelvollisuuden määrä ylittää kirjanpitorikoksen myötä säästettyjen kustannusten määrän.

Edellä mainituin perustein asiassa katsottaneen jääneen selvittämättä, että vastaaja olisi itse hyötynyt kirjanpitorikoksesta ainakaan tuomittua vahingonkorvausvelvollisuutta ylittäviltä osin. Näin ollen Korkein oikeus lausunee, että menettämisseuraamusvaatimus on hylättävä.

Oikeusneuvos Ilveskero: Olen samaa mieltä enemmistön kanssa perustelujen kohdista 1–15. Tämän jälkeen lausun eriävänä mielipiteenäni seuraavan.

Kun A:n maksettaviksi tuomitut vahingonkorvaukset ja hänen vastuunsa menettämisseuraamuksesta kytkeytyvät osittain samoihin tosiseikkoihin, kirjanpitorikoksesta saatua hyöytä ei voida tuomita menetetyksi, jos A:n maksettavaksi tuomittu törkeään velallisen epärehellisyyteen perustuva vahingonkorvaus on vähintään hänen kirjanpitorikoksesta saamansa hyödyn määräinen.

Menettämisseuraamusvaatimus perustuu kirjanpitorikokseen, jonka tekoaika on ollut 1.1.2015–22.1.2016, ja siitä saatuun 2 760 euron säästöön. Törkeän velallisen epärehellisyyden tekoaika ja tuomittujen vahingonkorvausten perusteena olevien saatavien syntyaika on pidempi kuin kirjanpitorikoksen tekoaika. Tuomittua vahingonkorvausta ei voida siten ottaa kokonaisuudessaan huomioon hyötyä vähentävänä tekijänä vaan on arvioitava se määrä vahingonkorvauksesta, jonka peruste on syntynyt kirjanpitorikoksen tekoaikana.

Y Oy:n saatavaerittelyn mukaan sen vahingonkorvauksen perusteena olevista saatavista on vuonna 2015 syntynyt ainakin 3 482,21 euroa. Kirjallisina todisteina esitettyjen velallisen ulosottoasioista tehtyjen ilmoitusten perusteella Verohallinnon saatavista jo pääomamäärältään vähintään 7 500 euroa on syntynyt vuonna 2015. Kirjanpitorikoksen tekoaikaan perustuvan vahingonkorvauksen määrä ylittää hyödyn määrän.

Edellä mainitun vuoksi A:ta ei voida tuomita menettämään taloudellista hyötyä, jonka kirjanpitorikos on hänelle tuottanut. Hylkään siksi A:han kohdistetun menettämisseuraamusvaatimuksen.