KKO:2022:5

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kotietsintä ja sen saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi

Rikoskomisario B:n kirjallisella päätöksellä A:n kotiin oli 25.2.2019 toimitettu kotietsintä pakkokeinolain 8 luvun 2 §:n ja 3 §:n perusteella takavarikoitavan esineen, omaisuuden, asiakirjan tai tiedon taikka jäljennettävän asiakirjan löytämiseksi, sellaisen seikan tutkimiseksi, jolla voi olla merkitystä rikoksen selvittämisessä sekä henkilön tuomiseksi esitutkintaan.

A vaati käräjäoikeutta toteamaan, että kotietsinnälle ei ole ollut pakkokeinolain mukaisia edellytyksiä eikä sen toimittamisessa ole menetelty pakkokeinolain edellyttämällä tavalla. A vaati myös, että Suomen valtio velvoitetaan maksamaan hänelle vahingonkorvausta kärsimyksestä 3 000 euroa korkoineen.

Perusteinaan A lausui muun ohella, että kotietsintäpäätöksen perusteluissa ei ole mainittu yhtään epäilyä tukevaa konkreettista seikkaa. Edellytykset kotietsinnälle ovat siten puuttuneet. Kotietsinnän toimittamistapa viittasi siihen, että sillä oli tavoiteltu muitakin kuin etsintämääräykseen kirjattuja tavoitteita. Kotietsintää ei ollut muutoinkaan toimitettu säännösten mukaisesti, sillä A:lla ei ollut mahdollisuutta tehdä kunnollisia havaintoja toisissa huoneissa suoritetuista etsintätoimista ja hänen oli käsketty poistua asunnosta, vaikka etsintää oli vielä jatkettu asunnossa ja myöhemmin varastossa. A:lle ei ollut myöskään kerrottu oikeudesta kutsua paikalle todistaja.

Komisario B katsoi, että kotietsinnän suorittamiselle oli ollut pakkokeinolain mukaiset edellytykset ja että kotietsinnässä oli menetelty ainakin pääosin pakkokeinolain edellyttämällä tavalla.

Valtiokonttori vaati vastauksessaan, että korvausvaatimukset tulee hylätä perusteettomina. Mikäli kotietsintämenettelyssä katsotaan menetellyn virheellisesti, loukkauksen toteaminen on riittävä hyvitys.

Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden päätös 29.8.2019 nro 19/439

Käräjäoikeus katsoi, että kotietsinnässä ei ollut menetelty pakkokeinolain 8 luvun 5 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla siltä osin kuin A:lle ei ollut varattu tilaisuutta kutsua etsintään todistajaa, mutta hylkäsi A:n väittämät muut perusteet kotietsinnän edellytysten ja menettelyn lainvastaisuudesta sekä vahingonkorvausvaatimuksen.

Käräjäoikeus totesi, että kotietsintämääräyksen perusteluissa on sinällään käytetty pitkälti rikoslain työsyrjintää ja kiskonnantapaista työsyrjintää koskevien tunnusmerkistöjen termejä ja sanamuotoja, mutta tästä huolimatta riittävällä tarkkuudella yksilöity epäilty konkreettinen rikos ja sen tekotapa. Kotietsintä oli ollut suhteellisuusperiaatteen mukainen ja sille oli ollut pakkokeinolain mukaiset edellytykset.

Menettelyn osalta käräjäoikeus katsoi, että A:lle oli varattu tilaisuus olla etsinnässä saapuvilla eikä hänen liikkumistaan ollut rajoitettu niin, että hänellä ei olisi ollut tosiasiallista mahdollisuutta seurata etsintää. Epäillyn rikoksen laatu huomioon ottaen verotarkastajan käyttäminen kotietsinnässä asiantuntija-apuna oli ollut perusteltua. Käräjäoikeus totesi menettelyvirheen, kun poliisi ei ollut ollut ilmoittanut A:lle hänen oikeudestaan kutsua paikalle todistaja. Käräjäoikeus katsoi loukkauksen toteavan päätöksen riittäväksi hyvitykseksi, minkä vuoksi A:n vahingonkorvausvaatimus oli hylättävä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mari Puustinen.

Asian valmistelu Itä-Suomen hovioikeudessa

A valitti hovioikeuteen ja vaati hovioikeutta toteamaan, ettei poliisilla ole ollut edellytyksiä toimittaa kotietsintää A:n kotona ja että kotietsinnän toimittamisessa ei ollut menetelty lain edellyttämällä tavalla, koska siinä oli etsitty ja tavoiteltu myös muuta kuin mitä kotietsintämääräykseen on kirjattu. Lisäksi A vaati, että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi kärsimyksestä 3 000 euroa korkoineen.

Komisario B ja Valtiokonttori vaativat vastauksissaan valituksen hylkäämistä. Komisario B lausui vastauksessaan muun ohella, että tutkittavana olevassa rikoksessa asianomistajana oleva työntekijä oli tehnyt henkilökohtaisesti rikosilmoituksen, jolloin häntä oli kuulusteltu asianomistajana. Kuulustelun yhteydessä asianomistaja oli luovuttanut poliisille muun muassa kopioita työsopimuksesta, palkkalaskelmista, työvuorolistoista sekä tiliotteista. Vaikka näitä seikkoja ei ollut kirjattu kotietsintämääräykseen, ne olivat olleet tiedossa kotietsinnän tarpeellisuutta harkittaessa ja niiden olemassaolo oli myös jälkikäteen todettavissa asiakirjoista. Päätös kotietsinnän suorittamisesta ei ollut siten perustunut vihjetietoon.

Hovioikeus kehotti vastauksen täydentämistä koskevalla pyynnöllään komisario B:ä täydentämään vastausta siitä, mitkä olivat ne konkreettiset seikat, joiden perusteella poliisi oli kotietsintämääräyksen antaessaan katsonut, että asiassa oli ollut syytä epäillä päätökseen kirjattua rikosta. Vastauksessa oli todettu, että asianomistajaa oli kuulusteltu ja että hän oli kuulustelun yhteydessä luovuttanut poliisille asiakirjoja. Vastauksesta ei kuitenkaan käynyt ilmi, mitä seikkoja kuulustelussa ja asiakirjoista mahdollisesti oli saatu käyttöön arvioitaessa kotietsinnän edellytyksiä.

Komisario B täydensi hovioikeuden kehotuksesta vastaustaan lausuen muun muassa, että konkreettisia, rikosepäilyä tukevia seikkoja olivat olleet asianomistajan kuulustelukertomuksessa sekä muissa asiakirjoissa ilmi tulleet tosiseikat työsuhteen olemassaolosta, palkanmaksun ja tehtyjen työtuntien epäsuhteesta, työntekijän alisteinen asema, tietämättömyys ja ymmärtämättömyys työsuhteeseen liittyvistä ehdoista sekä esitetty epäily työntekijän asettamisesta epäedulliseen asemaan kansallisen tai etnisen alkuperän tai kansallisuuden perusteella. Komisario liitti vastauksen täydennykseen kirjallisina todisteina asianomistajan kuulustelukertomuksen, hänen kuulustelunsa yhteydessä antaman työsopimuksen sekä palkkalaskelmia ja työvuorolistoja.

A vastusti komisario B:n vastauksen täydennyksen liitteinä toimittamien todisteiden huomioon ottamista, koska niitä ei ollut esitetty alkuperäisen vastauksen yhteydessä eikä hovioikeus ollut pyytänyt toimittamaan niitä vastauksen täydennyspyynnössä. Todisteet oli näin ollen toimitettu liian myöhäisessä vaiheessa prosessia.

Hovioikeuden päätös 15.6.2020 nro 307

Hovioikeus katsoi käsittelyratkaisussaan, että A:n ilmoittamat seikat eivät muodostaneet estettä todisteiden huomioon ottamiselle.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta kotietsinnän toimittamisen edellytysten osalta. Hovioikeus totesi, että pelkkä lainkohdan selostaminen ei täytä pakkokeinolain 8 luvun 16 §:n 1 momentin 2 kohdan vaatimusta siinä tarkoitettujen seikkojen yksilöimiselle. Kotietsinnän edellytyksiä arvioitaessa merkitystä on etsintäpäätöksessä esitettävillä tiedoilla, koska niiden avulla voidaan arvioida etsinnän perusteltavuus. Vaikka etsintämääräys olisikin sisällöltään puutteellinen, ei tämä hovioikeuden mukaan kuitenkaan yksinään osoita, että kotietsinnälle ei ole ollut laissa säädettyjä edellytyksiä. Komisario B:n vastauksen täydennyksen ja sen toimittamien kirjallisten todisteiden perusteella hovioikeus katsoi, että kotietsinnän suorittamisen edellytykset olivat sitä toimitettaessa olleet olemassa, vaikka kotietsintäpäätös ei täyttänyt pakkokeinolain 8 luvun 16 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisia vaatimuksia.

Hovioikeus totesi käräjäoikeuden toteaman menettelyvirheen lisäksi, että kotietsinnässä oli menetelty pakkokeinolain 8 luvun 5 §:n 3 momentin vastaisesti siltä osin, kuin verotarkastajaa oli käytetty kotietsinnässä apuna. Poliisilla oli ollut riittävästi tietoa voidakseen selviytyä etsinnästä menestyksellisesti ilman verotarkastajan läsnäoloa. Hänen läsnäolonsa kotietsintää suoritettaessa ei siten ollut ollut perusteltua. Hovioikeus velvoitti valtion suorittamaan A:lle korvaukseksi kärsimyksestä 500 euroa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Riitta-Liisa Rautsi, Juha Halijoki ja Tellervo Turunen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä, onko hovioikeus voinut pyytää poliisilaitokselta selvitystä niistä seikoista, joiden perusteella poliisi on kotietsintämääräyksen antaessaan katsonut, että asiassa on ollut syytä epäillä päätökseen kirjattua rikosta, ja sen perusteella katsoa, että kotietsinnän suorittamiselle oli ollut edellytykset.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja kotietsintämenettely todetaan pakkokeinolain säännösten vastaiseksi.

Poliisilaitos ja Valtiokonttori vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

A on nimennyt Korkeimmassa oikeudessa uudeksi todisteeksi päätöksen syyttämättä jättämisestä 5.8.2020.

Kun A ei ole voinut vedota päätökseen hovioikeudessa, se voidaan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla ottaa huomioon Korkeimmassa oikeudessa.

Pääasiaratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A:n asunnossa on suoritettu yleinen kotietsintä sillä perusteella, että hänen on epäilty syyllistyneen kiskonnantapaiseen työsyrjintään.

2. Asiassa on kysymys hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta, kun hovioikeus on pyytänyt poliisia täydentämään vastaustaan esittämällä selvitystä rikosepäilyn perusteista ja kun hovioikeus on osaksi näin saamansa selvityksen perusteella katsonut, että kotietsinnälle oli ollut lain mukaiset edellytykset.

Kotietsinnän edellytyksiä koskevat säännökset

3. Pakkokeinolain 8 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan yleinen kotietsintä saadaan toimittaa rikoksesta epäillyn hallinnassa olevassa paikassa, jos on syytä epäillä, että on tehty rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta. Momentin 2 kohdan mukaan kotietsintä voidaan toimittaa, jos etsinnässä voidaan olettaa löytyvän tutkittavana olevaan rikokseen liittyvä a) 7 luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettu takavarikoitava esine, omaisuus, asiakirja tai tieto; b) 7 luvun 2 §:n nojalla jäljennettävä asiakirja; c) vakuustakavarikkoon määrättävä omaisuus; tai d) seikka, jolla voi olla merkitystä rikoksen selvittämisessä.

4. Pakkokeinolain 8 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan ”syytä epäillä” -kynnys vastaa esitutkintalain 3 luvun 3 §:ssä säädettyä esitutkinnan aloittamiskynnystä. Tätä kynnystä ei muutettu esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä. Lain esitöissä (HE 222/2010 vp s. 40) kynnystä on kuvattu hyvin matalaksi, jolloin mitään varmuutta tai suurta todennäköisyyttä rikoksen tekemisestä ei vaadita. Kotietsinnän ei kuitenkaan pitäisi perustua pelkkään vihjetietoon, vaan pitäisi olla myös muuta rikosepäilyä tukevaa selvitystä tai tietoa (s. 292). Pykälän 2 kohdan ”voidaan olettaa” -kynnys puolestaan tarkoittaa esitöiden mukaan (s. 293) kotietsinnän menestykselliseen toimittamiseen liittyviä perusteltuja ennakko-odotuksia, jotka liittyvät käytettävissä oleviin tietoihin epäillystä rikoksesta ja rikoksesta epäillystä.

5. Pakkokeinolain 8 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan kotietsintäpäätöksessä on mahdollisuuksien mukaan ja riittävällä tarkkuudella yksilöitävä muun muassa ne seikat, joiden perusteella etsinnän edellytysten katsotaan olevan olemassa. Säännöksen 2 momentin mukaan asian kiireellisyyden sitä edellyttäessä pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätös saadaan kirjata etsinnän toimittamisen jälkeen.

6. Kotietsintäpäätöstä koskevalla pakkokeinolain 8 luvun 16 §:n säännöksellä on lain esitöiden mukaan (s. 304) korostettu pyrkimystä ratkaisujen laadun parantamiseen niin, että etsinnän edellytyksiin ja kohteeseen liittyvät seikat tuotaisiin esiin aikaisempaa kattavammin ja tarkemmin. Tällä on pyritty edistämään myös sitä, että pidättämiseen oikeutettu virkamies tai tuomioistuin huolellisesti harkitsisi etsinnän edellytysten olemassaoloa. Lisäksi säännöksen tarkoituksena on parantaa päätösten jälkikäteiskontrollin edellytyksiä.

7. Pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan sen vaatimuksesta, jonka luona kotietsintä on toimitettu, tuomioistuimen on todettava, ovatko kotietsinnän toimittamisen edellytykset olleet olemassa taikka onko kotietsinnässä menetelty 5 tai 6 §:n edellyttämällä tavalla. Pykälän 2 momentin mukaan kotietsintää koskevan vaatimuksen käsittelemiseen sovelletaan, mitä 3 luvun 1 ja 3 §:ssä säädetään vangitsemisvaatimuksen käsittelemisestä.

8. Korkein oikeus on aikaisempaan ratkaisukäytäntöönsä viitaten todennut ratkaisussaan KKO 2018:77, että arvio kotietsinnän edellytysten täyttymisestä on tehtävä etsinnästä päättämisen hetkellä tiedossa olleiden seikkojen perusteella (kohdat 32 ja 43). Olennaista on arvioida sitä tietoa ja aineistoa, joka pakkokeinoista päättävällä taholla on ollut käytettävissään. Tältä osin tutkinnanjohtajan esittämät etsintävaatimukset ja niiden perusteet ovat keskeisessä asemassa.

Hovioikeudelle kuuluva prosessinjohto

9. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 3 §:n 1 momentin mukaisesti hovioikeuden on kehotettava valittajan vastapuolta antamaan kirjallinen vastaus valitukseen. Saman luvun 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan vastauksessa sen antajan on ilmoitettava käsityksensä valittajan vaatimusten perusteista ja seikat, joihin hän haluaa nojautua. Edelleen hovioikeus voi luvun 5 §:n mukaan tarvittaessa varata vastauksen antajalle tilaisuuden hovioikeuden määräämässä ajassa täydentää vastausta. Viimeksi mainitun säännöksen perustelujen mukaan hovioikeus voi pyytää vastausta täydennettäväksi tai selvennettäväksi (HE 33/1997 vp s. 60 ja HE 184/1977 vp s. 26).

10. Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään korostanut pakkokeinoasiaa käsittelevän tuomioistuimen tehtävää huolehtia rikoksesta epäillyn oikeusturvasta sekä tähän liittyen tuomioistuimen velvollisuutta selvittää ne tosiasiatiedot, joihin rikosepäilyn väitetään perustuvan. Yksin vaatimuksen esittävän virkamiehen viittausta tutkinnassa saatuihin tietoihin tai hänen niiden perusteella tekemäänsä johtopäätöstä ei voida pitää riittävänä selvityksenä. Merkityksellistä on, että vaatimuksen tueksi esitetään konkreettisia seikkoja, joiden perusteella syytä epäillä -arvio on mahdollista tehdä (ks. KKO 2007:7, kohta 5 ja KKO 2009:54, kohta 9).

11. Korkein oikeus on vangitsemista koskevassa ratkaisussaan KKO 2022:4 (kohta 7) katsonut, että vaatimuksen esittäjän on vedottava niihin seikkoihin, joihin pakkokeinon käyttäminen perustuu, ja esitettävä niistä selvitys. Epäselvissä tilanteissa tuomioistuimen voi kuitenkin olla tarpeen selvittää vaatimuksen perusteita prosessinjohtovelvollisuutensa nojalla, mutta tällöinkin tuomioistuimen on varmistettava, että käsittelyssä noudatetaan kuulemisperiaatetta niin, että rikoksesta epäillyn puolustautumismahdollisuudet toteutuvat.

12. Korkein oikeus toteaa, että samoja periaatteita noudatetaan myös kotietsinnän laillisuutta tutkittaessa. Jos asianosaisen esitys on epäselvä tai puutteellinen, tuomioistuimella on velvollisuus kysymyksillä tai täydentämismenettelyllä pyrkiä asiaa selvittämään. Vastauksen täydentämisellä voidaan tällöin pyrkiä saamaan täsmennystä vastauksessa esitettyyn selvitykseen niistä tiedoista ja asiakirjoista, joiden perusteella poliisi on tehnyt kotietsintäpäätöksen, mutta ei rikastamaan oikeudenkäyntiaineistoa. Edellä todettujen periaatteiden mukaisesti vastapuolelle tulee varata tilaisuus ja riittävästi aikaa lausua täydennetystä vastauksesta.

Hovioikeuden menettelyn arviointi tässä tapauksessa

13. A on valituksessaan vedonnut siihen, että kotietsinnän edellytysten laillisuutta tulee arvioida yksinomaan kotietsintäpäätökseen kirjattujen seikkojen perusteella eikä poliisin jälkikäteen esittämiä selvityksiä tulisi ottaa huomioon. Vastauksen täydennyksessä esitettyjä seikkoja ja todisteita ei hänen mukaansa tulisi ottaa huomioon senkään vuoksi, ettei niiden esittämiselle vastauksen antamisen määräajan päättymisen jälkeen ole ollut perusteltua syytä.

14. Korkein oikeus toteaa, että kotietsintäpäätöksen tehneen virkamiehen on esitettävä selvitys kotietsinnän toimittamisen edellytyksistä. Kotietsintäpäätöksessä yksilöidyillä perusteilla on lähtökohtaisesti keskeinen merkitys myös tuomioistuinvalvonnan kannalta. Pakkokeinolain 8 luvun 16 §:n 1 momentin sanamuodot etsinnän edellytysten yksilöimisestä kotietsintäpäätökseen ”mahdollisuuksien mukaan” ja ”riittävällä tarkkuudella” sekä pykälän 2 momentin mukainen mahdollisuus kirjata kiireellisissä tapauksissa päätös vasta etsinnän toimittamisen jälkeen ilmentävät kuitenkin sitä, etteivät kotietsinnän edellytykset välttämättä tyhjenny yksin kotietsintäpäätöksessä todettuihin perusteisiin. Jälkikäteen arvioituna puutteellisestikaan kirjattu kotietsintäpäätös ei vielä yksin merkitse sitä, että kotietsintään ei olisi ollut laillisia edellytyksiä.

15. Kotietsintää koskevan vaatimuksen käsittelemistä koskevassa pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 2 momentissa viitataan vain muutamaan vangitsemisvaatimuksen käsittelyä koskevaan pakkokeinolain 3 luvun säännökseen. Pakkokeinolaissa säädetyt pakkokeinot liittyvät aina epäiltyyn rikokseen ja sen selvittämiseen, jolloin erityissäännösten puuttuessa asiaa käsitellään tuomioistuimessa noudattaen soveltuvin osin rikosasioiden käsittelyjärjestystä. Rikosasioissa ei käräjä- tai hovioikeudessa sovelleta niin sanottua prekluusiosääntelyä, joka rajoittaisi uusiin seikkoihin tai todisteisiin vetoamista. Korkein oikeus toteaa, että vastauksen täydennyksen ja siihen liittyvien asiakirjojen huomioon ottamiselle ei ole ollut estettä sen johdosta, että poliisi on antanut ne vastaukselle asetetun määräajan jälkeen.

16. Poliisi on vastauksessaan hovioikeudelle lausunut, että epäily A:n syyllistymisestä kiskonnantapaiseen työsyrjintään oli perustunut asianomistajan esitutkintakuulustelussa kertomiin seikkoihin sekä asianomistajan poliisille tuolloin luovuttamaan asiakirja-aineistoon, muun muassa kopioihin työsopimuksesta, palkkalaskelmista, työvuorolistoista sekä tiliotteista. Nämä kotietsinnän edellytyksiä ja tarpeellisuutta koskevat seikat olivat olleet poliisin tiedossa kotietsintäpäätöstä tehtäessä, mikä on jälkikäteen todennettavissa asiakirjoista.

17. Hovioikeus on tämän jälkeen vielä kehottanut poliisia täydentämään vastaustaan ilmoittamalla ne konkreettiset seikat, joiden perusteella poliisi on kotietsintämääräyksen antaessaan katsonut, että asiassa on ollut syytä epäillä päätökseen kirjattua rikosta. Hovioikeus on täydennyspyynnössään todennut poliisin vastauksesta ilmenevän, että asianomistajaa oli kuulusteltu ja että tämä oli kuulustelun yhteydessä luovuttanut poliisille asiakirjoja, mutta ei toisaalta sitä, mitä seikkoja kuulustelussa ja asiakirjoista mahdollisesti oli saatu käyttöön arvioitaessa kotietsinnän edellytyksiä.

18. Poliisi on vastauksen täydennyksessään selostanut asianomistajan kertomuksen sisältöä, nimennyt todisteiksi vastauksessa viitattuja asiakirjoja sekä selvittänyt niistä ilmenevien seikkojen merkitystä konkreettisen rikosepäilyn kannalta ennen kotietsinnän toimittamista.

19. Korkein oikeus toteaa, että jo poliisin hovioikeudelle antamasta vastauksesta ilmenee, että poliisilla oli hallussaan aineistoa, jonka perusteella kotietsintäpäätöstä tehtäessä A:ta oli ollut syytä epäillä kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Vastauksessa ei kuitenkaan hovioikeuden mukaan ollut todettu konkreettisesti niitä aineistosta ilmeneviä seikkoja, joiden perusteella kotietsinnän edellytyksiä oli arvioitu, minkä vuoksi hovioikeus on pyytänyt poliisia täydentämään vastausta. Korkein oikeus toteaa, että hovioikeuden täydennyspyyntö on siten kohdistunut vastauksessa esitettyjen seikkojen tarkentamiseen eikä hovioikeus näin menetellen ole kehottanut poliisia esittämään esimerkiksi uusia seikkoja tai todisteita rikosepäilyn perusteista. Hovioikeus on täydennyspyynnöllään täyttänyt prosessinjohdollisen velvollisuutensa selventää poliisin antamaa selvitystä niistä perusteista, joiden nojalla kotietsintäpäätös oli tehty.

20. Hovioikeus on varannut A:lle tilaisuuden lausua poliisin vastauksen täydennyksenä toimittaman selvityksen huomioon ottamisesta ja selvityksen merkityksestä. Hovioikeus on antanut myös perustellun ratkaisun selvityksen hyödyntämisestä ja sen näyttöarvosta. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeus on siten varmistanut riittävästi A:n oikeusturvan toteutumisen.

21. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että hovioikeudella on ollut oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 5 §:n nojalla oikeus pyytää poliisia täydentämään vastaustaan rikosepäilyn perusteena kotietsintäpäätöstä tehtäessä olleista seikoista ja ottaa tämä selvitys huomioon arvioidessaan, täyttyivätkö pakkokeinolain 8 luvun 2 §:n mukaiset kotietsinnän edellytykset.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Ari Kantor, Päivi Hirvelä, Juha Mäkelä ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Jussi Virtanen.