KKO:2022:46

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta 5.4.–26.10.2016 tehdyistä kuudesta kavalluksesta. Syytteen mukaan A oli ollut kirpputorin omistaja ja toiminnasta vastaava henkilö. A oli saanut kussakin syytekohdassa selostetulla tavalla toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen oli tilitettävä toiselle. A oli oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttanut tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna aikana tai muuten edellytettynä aikana. Kirpputorilla myydyn omaisuuden arvo, jonka A oli jättänyt tilittämättä asianomistajille, oli eri syytekohdissa 150–600 euroa.

A kiisti syytteen ja vaati sen hylkäämistä. Kiistämisperusteena A vetosi siihen, että hän oli ottanut hoitaakseen entuudestaan velkaisen kirpputoritoiminnan ja maksanut sen vanhoja velkoja.

Käräjäoikeuden tuomio 21.9.2018 nro 18/139768

Käräjäoikeus katsoi A:n menetelleen syytteen teonkuvausten mukaisesti ja luki A:n syyksi viisi kavallusta ja yhden lievän kavalluksen tuomiten hänet niistä yhteiseen sakkorangaistukseen.

Käräjäoikeuden mukaan oli riidatonta, että A oli ollut kirpputorin omistaja ja vastuussa sen toiminnasta. Koska kirpputorilla oli ollut yksi kassakone ja yksi pankkitili, kaikki yritystoimintaan kuuluvat varat, mukaan lukien tavaroiden myynnistä saadut tulot, olivat sekoittuneet keskenään. A ei ollut sitoutunut pitämään myynnistä saatuja tuloja erillään muista varoista, eikä A siten ollut syyllistynyt rikokseen sekoittamalla myynnistä saadut tulot kirpputorin muihin varoihin.

Käräjäoikeus totesi, että omistusoikeus myytäviin tuotteisiin oli ollut asianomistajilla. Tuotteiden kauppahinnat oli myymisen yhteydessä maksettu joko kirpputorin kassaan tai tilille, ja kauppahinta oli siten sekoittunut kirpputorin varoihin. A:lle oli kuitenkin syntynyt velvollisuus tilittää myyntihinnan arvo myyjälle. Kysymys oli rikoslain 28 luvun 4 §:n 3 momentissa tarkoitetusta tilitysvelvollisuudesta.

Käräjäoikeus katsoi, ettei ollut aihetta epäillä A:n kertomusta, jonka mukaan rahaa myyntiin perustuvien tilitysten maksamiseen ei ollut tarpeeksi, minkä vuoksi hän oli maksanut ensiksi vanhat velat. A oli kuitenkin tietoisena kirpputorin taloudellisesta tilanteesta tehnyt sopimuksia uusien asiakkaiden kanssa, vaikka hänen oli täytynyt ymmärtää, että hänen menettelynsä seurauksena tilitysvelvollisuus tietyille asiakkaille jää täyttymättä. Sillä, että hän oli käyttänyt varoja vanhempien maksamatta olevien tilitysten maksamiseen, ei ollut asiassa merkitystä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Rickard Grönqvist

Turun hovioikeuden tuomio 3.2.2020 nro 20/104506

A valitti hovioikeuteen vaatien syytteiden hylkäämistä.

Hovioikeus katsoi, että kirpputorin taloudellinen tilanne oli ollut heikko A:n ryhtyessä jatkamaan aikaisemman liikkeenharjoittajan myyntitoimintaa ja perustaessa toiminimen sitä varten. Velkoja oli ollut 3.3.2016 yhteensä lähes 14 000 euroa. Siten A:n oli täytynyt hyvin pian toiminnasta vastaavaksi tultuaan ymmärtää se, että tilitysvelvollisuus tietyille asiakkaille jää täyttämättä. Sillä, olivatko asianomistajien varat sekoittuneet A:n varoihin, ei ollut asian arvioinnissa merkitystä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Juha Karvinen ja Atso Sinervo sekä asessori Sanna Mäkelä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, oliko hän hovioikeuden selvitetyksi katsomalla menettelyllä syyllistynyt viiteen kavallukseen ja yhteen lievään kavallukseen. Korkein oikeus voi muilta osin perustaa ratkaisunsa hovioikeuden ratkaisussa todettuihin seikkoihin.

A vaati valituksessaan, että syytteet hylätään.

Syyttäjä sekä asianomistajat D ja F vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Asianomistajat E ja H eivät käyttäneet heille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Asiassa on kysymys siitä, onko kirpputoriliiketoimintaa toiminimen haltijana harjoittanut A syyllistynyt kavallukseen, kun hän ei ole sopimuksen mukaisesti tilittänyt syytteessä yksilöidyille asianomistajille heidän omistamiensa tavaroiden myymisestä kirpputorilla saatuja varoja.

Asian tausta

2. Syyttäjä on syytekohdissa 1 ja 3–7 vaatinut A:lle rangaistusta kavalluksesta sillä perusteella, että hän oli Kirpputori X:n pääomistajana ja sen toiminnasta vastaavana henkilönä jättänyt tilittämättä asianomistajille kirpputorilla myydystä heidän omaisuudestaan saadut tuotot. Syyttäjän mukaan A oli aiheuttanut tilitysvelvollisuuden jäämisen täyttämättä käyttämällä oikeudettomasti varat tai niiden tilalle tulleet varat tai muulla sellaisella tavalla. A on kiistänyt syytteen ja ilmoittanut maksaneensa myyntituloilla saaduilla varoilla liiketoiminnan aikaisempia velkoja.

3. Käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen viiteen kavallukseen ja yhteen lievään kavallukseen. Hovioikeus ei ole A:n valituksesta muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Sovellettava säännös

4. Kavalluksesta on rikoslain 28 luvun 4 §:n 3 momentin mukaan tuomittava se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana.

Hovioikeuden selvitetyksi katsomat seikat

5. A on harjoittanut liiketoimintaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana. Hän on tullut Kirpputori X:n liiketoimintaan mukaan ensin työntekijänä, ja myöhemmin hän on jatkanut kirpputorin liiketoimintaa siten, että aiempi elinkeinonharjoittaja on jäänyt siitä pois. Asiassa ei ole selvitetty päivämäärää, jolloin A on ottanut vastuun liiketoiminnasta.

6. Kirpputori X on ollut itsepalvelukirpputori. A on vuokrannut asiakkaille pöytiä, joille he ovat voineet jättää tuotteitaan myyntiin. Tuotteiden omistusoikeuden on sovittu säilyvän myyntihetkeen asti asiakkaalla. A on sitoutunut tilittämään myynnistä saadut varat seitsemän arkipäivän kuluessa myyntijakson päättymisestä.

7. Käräjäoikeus on tuomiossaan lausunut, että A ei ollut sopimuksissa tai muulla tavalla sitoutunut pitämään myynnistä saatuja tuottoja erillään toiminimen muista varoista. Hovioikeus on arvioinut tämän lähtökohdan samalla tavoin. Varoja oli säilytetty kirpputorin kassassa tai tilillä.

8. Hovioikeus on edelleen katsonut selvitetyksi, että A oli myynyt asianomistajien tavaroita ja että hän oli jättänyt tilittämättä asianomistajille syytteissä kuvatut määrät myyntituottoja.

9. Asiassa on selvitetty, että A:n alkaessa harjoittaa liiketoimintaa hän on ottanut vastattavakseen liiketoimintaa aiemmin harjoittaneen henkilön kirpputoriliiketoiminnasta peräisin olevat velat, jotka ovat olleet maaliskuussa 2016 suuruudeltaan yli 10 000 euroa. A on maksanut mainittuja saatavia muun ohella liiketoiminnan tuotoilla.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa sovellettavista säännöksistä

10. Rikoslain 28 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan kavalluksesta on tuomittava se, joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta (esinekavallus). Tässä asiassa arvioitavana on kyseisen pykälän 3 momentin mukainen tilanne (saatavan kavallus). Saatavan kavalluksessa tekijä saa haltuunsa toisen varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä takaisin. Syyksilukeminen edellyttää sitä, että tekijä käyttää haltuunsa saamiaan tai niiden sijaan tulleita varoja oikeudettomasti, ja että varojen oikeudettoman käytön seurauksena tilitysvelvollisuus jää täyttämättä. Hallituksen esityksen (HE 23/1972 vp) mukaan varojen oikeudettoman käytön arvioinnissa olennainen merkitys on tilitysvelvollisen maksukyvyllä siinä vaiheessa, kun tilitysvelvollinen käyttää varojaan muuhun kuin tilitysvelvollisuuden täyttämiseen.

11. Tilitysvelvollisuus kohdistuu varojen arvoon eikä esineperusteisesti haltuun saatuun omaisuuteen, sillä tekijän haltuunsa saamat varat, joita hänellä ei ole velvollisuutta pitää erillään omista varoistaan, tulevat tekijän varoihin sekoittuessaan siviilioikeudellisesti hänen varoikseen. Jos sen sijaan varat haltuunsa saaneella on velvollisuus pitää ne erillään omista varoistaan, anastustarkoituksessa tapahtuva varojen sekoittaminen täyttää 1 momentin mukaisen kavalluksen.

12. Vaikka siirretyt varat tulevat tilisiirron myötä varojen haltijan omaisuudeksi, eikä niitä voida erottaa tilinhaltijan muusta varallisuudesta, tilitysvelvollisen varojen haltijan asema poikkeaa tavanomaisen velallisen asemasta (KKO 2021:36, kohta 22). Tilitysvelvollisen tulee varojaan käyttäessään ottaa huomioon velvollisuutensa toimittaa tilitys oikean määräisenä määrättynä ajankohtana. Hänen varojensa käyttöä koskeva toimintavapautensa on siten tavanomaista velkasuhdetta rajatumpi. Sitä, mitä saatavan kavalluksen tunnusmerkistössä tarkoitetaan varojen oikeudettomalla käytöllä tai tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen aiheuttamisella muulla vastaavalla tavalla, on arvioitava tästä lähtökohdasta.

Säännösten soveltaminen tässä asiassa

13. Tilitysvelvollisuuden täyttämättä jääminen on tässä asiassa riidatonta. A ei ole kyennyt suorittamaan asianomistajille heille kuuluvaa kirpputoritavaroiden myyntituloa. Arvioitavana on tämän jälkeen se, onko A tunnusmerkistön täyttymisen edellyttämällä tavalla aiheuttanut tämän seurauksen oikeudettomasti käyttämällä tavaroiden myynnistä saatuja varoja. Hovioikeuden tuomion perusteella kysymys on näiden varojen käyttämisestä kirpputoritoiminnasta aiemmin aiheutuneiden velkojen maksuun. Asiassa ei tule arvioitavaksi tunnusmerkistön vaihtoehtoinen tekotapa seuraamuksen aiheuttamisesta muulla sellaisella tavalla.

14. Varojen käytön oikeudettomuus arvioidaan rangaistussäännöksen tarkoituksen eli velkojaa suojaavan tilitysvelvollisuuden näkökulmasta. Jos tilitysvelvollinen käyttää varat johonkin muuhun tarkoitukseen ja tällöin tietää tai pitää ainakin varsin todennäköisenä, että tilitysvelvollisuus jää tämän vuoksi täyttämättä, hänen menettelynsä on rangaistussäännöksen tarkoittamalla tavalla oikeudetonta. Oikeudetonta on myös muiden velkojen maksaminen, jos se johtaa kyvyttömyyteen suoriutua tilitysvelvollisuuden mukaisesta suorituksesta.

15. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2005:10 kohdassa 10 on katsottu, että nyt kysymyksessä olevan lainkohdan nojalla kavalluksesta tuomitun osakeyhtiön edustajan väitteellä siitä, että hän ei ollut käyttänyt varoja omiin menoihinsa vaan yhtiön menoihin, ei ollut merkitystä tunnusmerkistön täyttymisen kannalta.

16. Tavaroiden myynnistä saadut varat ovat tulleet A:n omaisuudeksi, kun hänellä ei ole ollut velvollisuutta niiden erillään pitämiseen. A on kuitenkin ollut tilitysvelvollinen ja tämän velvollisuuden täyttämiseen on ollut määräaika. A on ollut velvollinen koko ajan varmistumaan maksukykyisyydestään, mikäli hän on käyttänyt myydyistä tavaroista saatuja tuloja muuhun tarkoitukseen kuin maksuihin tavaroiden omistajille.

17. Hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla A:n vastattavakseen ottamia aikaisempaan kirpputoriliiketoimintaan liittyneitä maksuvelvoitteita on ollut ennen nyt kysymyksessä olevia tilitysvelvollisuuksia huomattava määrä. A:n on liikkeenharjoittajana tullut olla tietoinen taloudellisesta asemastaan. Hänen on täytynyt olla tietoinen myös siitä, mikä merkitys uusista tavaroiden myynneistä saatujen tulojen käyttämisellä liiketoiminnan vanhojen velkojen maksuun on ollut hänen kykyynsä suorittaa tilitykset ensin mainittujen tavaroiden omistajille.

18. Saatavan kavalluksen tunnusmerkistössä varojen käytön oikeudettomuutta arvioidaan edellä todetuin tavoin rangaistussäännöksen suojaaman tilitykseen oikeutetun asianomistajan kannalta. Rangaistussäännöksellä suojataan tilitysvelkojan oikeuksia ja tämä rikosoikeudellinen suoja menettäisi merkityksensä, jos tilityssopimuksesta huolimatta tilitysvelvollinen voisi käyttää varojaan minkä tahansa muun erääntyneen velkansa maksamiseen, vaikka hänen maksukykynsä tilitysvelan suhteen vaarantuisi.

19. Saatavan kavallusta koskeva rangaistussäännös eroaa tältä osin yleistä velkojatahoa suojaavasta velallisen epärehellisyydestä, jossa maksukyvyttömyyden uhatessa varojen käytön hyväksyttävyys ja vastikkeellisuus ovat keskeisiä arviointiperusteita. Tässä asiassa saatavan kavalluksen kannalta kirpputorin aikaisemman toiminnan aikana syntyneitä velkoja tavaroiden myynneistä on arvioitava samalla tavoin kuin liiketoiminnan muita menoja. Silloinkin, kun maksukyky on heikko, tulee varmistaa, että nyt kysymyksessä olevien asianomistajien tavaroiden myynnistä saatavat varat voidaan käyttää näitä myyntejä koskevan tilitysvelan suorittamiseen esimerkiksi erottamalla tällaiset myyntitulot muusta varallisuudesta. Asiaa arvioidaan teonkuvauksessa rajatun tekoajan puitteissa kysymyksessä olevien asianomistajien kannalta.

20. Asiassa on edellä todetuin tavoin riidatonta, että A ei ole toimeksiantosopimuksen mukaisesti tilittänyt kirpputorimyynneistä kertyneitä varoja vastaavaa arvoa syytteessä mainituille asianomistajille ja että hän on jättänyt tilitysvelvollisuuden täyttämättä. Käyttäessään mainitut varat tai niiden tilalle tulleet varat liiketoiminnan muiden velvoitteiden maksamiseen A:n on täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että tämä johtaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämiseen. Toimeksiannon perusteella haltuun saatuja varoja on siten käytetty oikeudettomasti ja tällä on aiheutettu tilitysvelvollisuuden täyttymättä jääminen.

Johtopäätös

21. Edellä lausutun perusteella A:n on katsottava menettelyllään syyllistyneen käräjäoikeuden ja hovioikeuden hänen syykseen lukemiin viiteen kavallukseen ja yhteen lievään kavallukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Pekka Koponen, Päivi Hirvelä, Juha Mäkelä ja Timo Ojala. Esittelijä Johannes Koskenniemi.