KKO:2022:40

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kymenlaakson käräjäoikeuden tuomio 5.4.2019 nro 19/115849

Käräjäoikeus tuomitsi A:n raiskauksesta 1 vuoden 2 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hänet velvoitettiin lisäksi maksamaan asianomistajalle ja valtiolle korvauksia.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Mikko Koli ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 13.11.2020 nro 560

A valitti hovioikeuteen vaatien syytteen ja korvausvaatimusten hylkäämistä. Hän vaati pääkäsittelyn toimittamista näytön arvioimiseksi uudelleen ja nimesi myös itsensä kuultavaksi.

Hovioikeus määräsi toimitettavaksi pääkäsittelyn 12.11.2020. A tai hänen puolustajansa ei saapunut pääkäsittelyyn, joten hovioikeus jätti valituksen käsittelyn sillensä. Hovioikeus antoi muutoksenhakuohjauksen, jonka mukaan ratkaisuun ei saanut hakea muutosta. Mikäli valittajalla oli ollut laillinen este, jota hän ei ollut voinut ajoissa ilmoittaa, hänellä oli kuitenkin oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:n mukaisesti oikeus saattaa valitus uudelleen käsiteltäväksi ilmoittamalla siitä kirjallisesti hovioikeudelle 30 päivän kuluessa valituksen sillensä jättämisestä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Aki Rasilainen ja Hanna Paronen sekä asessori Marleena Tuikkala.

Hovioikeuden päätös 14.1.2021 nro 21/101362

A toimitti hovioikeuteen hakemuksen, jossa hän ilmoitti, että hänellä oli ollut laillinen este saapua pääkäsittelyyn ja pyysi valituksen ottamista uudelleen käsiteltäväksi. Hän ei ollut saanut kutsua tiedokseen, joten hänellä ei ollut ollut tietoa pääkäsittelyn ajankohdasta. Hovioikeudelta ei ollut saapunut kutsua A:lle eikä hänen puolustajalleen. Puolustajalle lähetetyssä sähköpostissa oikeudenkäyntipäiväksi oli esitetty 12.11.2020. Puolustaja oli kuitenkin epähuomiossa merkinnyt kalenteriinsa väärän päivän eli 19.11.2020. Ilmeisesti puolustajan sähköpostipalvelimen vaihdosta elokuun 2020 lopussa johtuen kaikki virastoista saapuneet sähköpostit olivat jääneet roskapostien kansioon, josta ne oli pitänyt erikseen käydä hakemassa. Puolustaja oli sittemmin käynyt läpi kaikki hänelle tulleet postit syyskuun alusta lähtien eikä niiden joukossa kuten ei myöskään asiakkaan asiakirjojen joukossa ollut ollut kutsua pääkäsittelyyn 12.11.2020.

Hovioikeus totesi, että se oli aiemman suunnitellun pääkäsittelyn tultua peruutetuksi tiedustellut asianosaisilta uuden ajankohdan 12.11.2020 sopivuutta. Puolustaja oli tiedustelun johdosta 15.9.2020 ilmoittanut hovioikeudelle sähköpostitse ehdotetun ajankohdan olevan sopiva. Hovioikeus oli 21.9.2020 lähettänyt asianosaisille sähköpostitse vahvistuksen pääkäsittelyn ajankohdasta ja paikasta. Hovioikeus oli lisäksi 13.10.2020 lähettänyt A:n ilmoittamaan puolustajan postiosoitteeseen A:lle ja puolustajalle osoitetut kutsut pääkäsittelyyn. Puolustajalle oli postitse lähetetty vastaavan sisältöiset kutsut myös aiemmista, sittemmin peruuntuneista pääkäsittelyistä (18.5.2020 ja 2.9.2020).

Puolustaja vastaa hovioikeudelle ilmoitetun sähköpostiosoitteen toimivuudesta. Asiassa ei myöskään ollut esitetty selvitystä, että postin toiminnassa olisi ollut häiriöitä. A oli siten saanut tiedokseen kutsun oikeudenkäymiskaaressa edellytetyllä tavalla. Asian arvioinnin kannalta ei ollut merkitystä sillä, että puolustaja oli laiminlyönyt velvollisuutensa toimittaa kutsu tiedoksi päämiehelleen. A:n ja hänen puolustajansa poissaolo oli johtunut puolustajan erehdyksestä, joka ei ole laillinen este.

Hovioikeus hylkäsi hakemuksen valituksen ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi ja jätti A:n valituksen sillensä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Aki Rasilainen ja Hanna Paronen sekä asessori Marleena Tuikkala.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Syyttäjä ja asianomistaja vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on valittanut hovioikeuteen käräjäoikeuden tuomiosta, jolla hänet oli tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja velvoitettu suorittamaan korvauksia asianomistajalle ja valtiolle. A tai hänen puolustajansa ei ole saapunut hovioikeuden toimitettavaksi määräämään pääkäsittelyyn, minkä vuoksi hovioikeus on päätöksellään 13.11.2020 jättänyt A:n valituksen käsittelyn sillensä. Hovioikeuden antaman muutoksenhakuohjauksen mukaan sillensäjättämistä koskevaan päätökseen ei saanut hakea muutosta, mutta valittajalla oli oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:n mukaisesti oikeus saattaa valitus uudelleen käsiteltäväksi, mikäli hänellä oli ollut laillinen este, jota hän ei ollut voinut ajoissa ilmoittaa.

2. A:n pyydettyä valituksen uudelleen käsittelemistä hovioikeus on päätöksellään 14.1.2021 hylännyt A:n pyynnön ja jättänyt A:n valituksen sillensä, koska A:lla ei hovioikeuden mukaan ollut ollut laillista estettä saapua pääkäsittelyyn.

3. A on valittanut Korkeimpaan oikeuteen hovioikeuden viimeksi mainitusta päätöksestä ja vaatinut asian palauttamista sillä jo hovioikeudessa esittämällään perusteella, että hänellä oli ollut laillinen este saapua pääkäsittelyyn, koska hänelle ei ollut annettu tiedoksi kutsua pääkäsittelyyn.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensiksi siitä, missä laajuudessa A:n valitus oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:ssä säädetyssä menettelyssä annetusta hovioikeuden päätöksestä voidaan tutkia. Mikäli valituksessa esitettyä vaatimusta asian palauttamisesta voidaan arvioida valituksessa esitetyn perusteen perusteella, kysymys on myös siitä, onko hovioikeus kutsunut A:n laissa säädetyllä tavalla hovioikeudessa toimitettavaan pääkäsittelyyn ja onko kutsu annettu laillisesti tiedoksi.

Muutoksenhausta hovioikeuden sillensäjättämispäätökseen

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden tulkinta

5. Jos valittaja on jäänyt pois pääkäsittelystä, valitus jätetään oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 1 momentin nojalla pääkäsittelyn kohteena olevalta osalta sillensä.

6. Jos valittajalla on ollut laillinen este, jota hän ei ole voinut ajoissa ilmoittaa, hänellä on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:n nojalla oikeus saattaa poissaolon vuoksi sillensä jätetty valitus uudelleen käsiteltäväksi ilmoittamalla siitä kirjallisesti hovioikeudelle 30 päivän kuluessa valituksen sillensä jättämisestä. Jollei valittaja näytä toteen laillista estettä, valitusta ei oteta tutkittavaksi.

7. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:n säännös samoin kuin vastaavanlainen, kantajan poissaoloa käräjäoikeudessa koskeva 12 luvun 22 §:n säännös antavat lailliseen esteeseen vetoavalle mahdollisuuden saattaa asia yksinkertaisella menettelyllä uudelleen arvioitavaksi, mikäli hän pystyy näyttämään laillisen esteen (KKO 2020:47, kohta 19). Säännöksen sanamuodostakin ilmenee, ettei menettelyä ole tarkoitettu säännönmukaiseksi muutoksenhakukeinoksi, jolla sillensäjättämispäätös voitaisiin vaatia kumottavaksi esimerkiksi hovioikeuden virheen johdosta tai muulla tähän rinnastettavalla perusteella. Tällainen säännöksen soveltamisalaa laajentava tulkinta olisi vastoin muutoksenhaun ja oikeusastejärjestyksen taustalla olevaa periaatetta, jonka mukaan muutosta tuomioistuimen ratkaisuun haetaan yleensä ylemmältä tuomioistuimelta.

8. Laissa ei ole erikseen säädetty, voidaanko hovioikeuden päätökseen, jolla valitus on jätetty valittajan poissaolon vuoksi sillensä, hakea muutosta muulla kuin oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Korkeimman oikeuden aikaisemmassa oikeuskäytännössä on noudatettu oikeusohjetta, jonka mukaan valituksen sillensä jättämistä koskevaan hovioikeuden päätökseen ei voida hakea muutosta valitusteitse, vaan muutoksenhakukeino on kantelu ylimääräisenä muutoksenhakuna (ks. KKO 2020:47, kohta 13 ja siinä mainitut ratkaisut).

9. Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisussaan KKO 2020:47 muun muassa oikeustilan kehitykseen viitaten katsonut, että valittajan oikeussuojan tarve hovioikeuden sillensäjättämispäätöksen yhteydessä puoltaa vahvasti päätöksen valituskelpoisuutta (kohta 17). Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:n säännöstä ei voida ratkaisun mukaan pitää valituskieltona, joka koskisi muuta valitusperustetta kuin laillisen esteen arviointia (kohta 19). Korkein oikeus on ratkaisussaan esittämillään perusteilla ja perustuslain 21 §:n valossa tulkinnut oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 1 §:n yleissäännöstä oikeudesta hakea valittamalla muutosta hovioikeuden ratkaisuihin siten, että hovioikeuden päätökseen valituksen sillensä jättämisestä on ratkaisussa kysymyksessä olleen kaltaisessa tilanteessa voitu hakea muutosta valitusteitse (kohta 20).

Korkeimman oikeuden arviointi

10. A on siis hovioikeudessa vaatinut valituksen uudelleen käsittelemistä ja Korkeimmassa oikeudessa asian palauttamista hovioikeuteen sillä lailliseksi esteeksi väittämällään perusteella, ettei hänelle ollut annettu tiedoksi kutsua pääkäsittelyyn. Sen sijaan A ei ole vedonnut sairauteen, yleisen liikenteen keskeytymiseen tai muuhun vastaavaan oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 28 §:ssä tarkoitettuun lailliseen esteeseen. Korkein oikeus katsoo, että A:n esittämä peruste on sen laatuinen, että sen johdosta on tarpeen arvioida sillensäjättämispäätöksen ja oikeudenkäyntimenettelyn asianmukaisuutta eikä niinkään sitä, onko A:lla ollut laillinen este. Korkein oikeus katsoo huomioon ottaen ratkaisusta KKO 2020:47 ilmenevän oikeusohjeen, että hovioikeuden päätökseen jättää valitus sillensä valittajan poissaolon johdosta voidaan tällaisilla perusteilla hakea muutosta suoraan Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämällä.

11. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 4 §:n mukaan hovioikeuden ratkaisuun on liitettävä valitusosoitus, jossa on selostettava, millä edellytyksillä valituslupa lain mukaan voidaan myöntää sekä miten valituslupaa pyytävän on meneteltävä saattaakseen valituksensa Korkeimman oikeuden tutkittavaksi.

12. Hovioikeuden päätös 13.11.2020 on sisältänyt muutoksenhakuohjauksen, jonka mukaan ratkaisuun ei saa hakea muutosta. Muutoksenhakuohjauksessa on mainittu ainoastaan mahdollisuudesta saattaa valitus uudelleen käsiteltäväksi oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:n mukaisessa menettelyssä. Muutoksenhakuohjaus on siten ollut virheellinen siltä osin kuin siinä on ilmoitettu, ettei ratkaisuun saanut hakea muutosta.

13. Lainoppineelta avustajalta voidaan edellyttää, että hän on tietoinen muutoksenhakua koskevista säännöksistä ja että hän toimii niiden mukaisesti (ks. KKO 2005:109, kohta 9 ja KKO 2019:85, kohdat 19 ja 20). Korkein oikeus kuitenkin katsoo edellä kohdasta 8 ilmenevän perusteella, ettei oikeustila ole ollut aikaisemmin niin selvä, että A:n puolustajan olisi tullut vastoin muutoksenhakuohjauksessa esitettyä havaita se, että muutosta hovioikeuden sillensäjättämispäätökseen haetaan tällaisessa tilanteessa suoraan Korkeimmalta oikeudelta. Hovioikeuden virheellisen muutoksenhakuohjauksen voidaan arvioida vaikuttaneen siihen, ettei A ole hakenut muutosta hovioikeuden päätökseen 13.11.2020 jättää valitus sillensä suoraan Korkeimmalta oikeudelta.

14. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo A:n oikeuden muutoksenhakuun edellyttävän, että hänen valituksensa tutkitaan myös siltä osin kuin siinä on vedottu siihen, että hän ei ollut saanut kutsua pääkäsittelyyn laillisesti tiedokseen.

Onko A saanut kutsun laillisesti tiedoksi

Sovellettavat säännökset

15. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan hovioikeus huolehtii asianosaisten kutsumisesta pääkäsittelyyn. Pykälän 2 momentin mukaan kutsussa asianosaisille on ilmoitettava, minä päivänä ja kellonaikana sekä missä pääkäsittely toimitetaan. Samalla on ilmoitettava, mikä seuraamus voi aiheutua siitä, että asianosainen ei saavu pääkäsittelyyn.

16. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan valittajana henkilökohtaisesti saapumaan määrättävä rikosasian vastaaja kutsutaan pääkäsittelyyn uhalla, että valitus jätetään sillensä, jos hän ei saavu pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti eikä myöskään asiamiehen edustamana, ja uhalla, että asia voidaan ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta, jos hän käyttää sijastaan asiamiestä.

17. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 28 §:n mukaan tässä luvussa tarkoitetut kehotukset, kutsut ja ilmoitukset hovioikeus saa lähettää asianosaisen viimeksi ilmoittamaan osoitteeseen. Jos on aihetta olettaa, ettei asianosainen saa mainitusta osoitteesta tietoa kutsusta saapua henkilökohtaisesti pääkäsittelyyn, kutsu on lisäksi yritettävä antaa hänelle tiedoksi puhelimitse ja lähetettävä hänen tiedossa olevaan posti- tai sähköiseen osoitteeseensa. Lainkohdan perustelujen (HE 123/2009 vp s. 21) mukaan useimmissa asioissa asianosaisia edustaa hovioikeudessa asiamies ja prosessiosoitteena toimii asiamiehen osoite. Kutsu toimitettaisiin tällaisessa tilanteessa yksinomaan asiamiehen osoitteeseen.

18. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan jos valittaja on jäänyt pois pääkäsittelystä, valitus jätetään pääkäsittelyn kohteena olevalta osalta sillensä.

19. Tiedoksiannossa tapahtuneen virheen vaikutuksista säädetään oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 18 §:ssä. Jollei tiedoksiantoa ole toimitettu määrätyssä ajassa tai jos se on toimitettu virheellisesti, ja asianosainen jää tuomioistuimeen saapumatta tai ei anna häneltä pyydettyä kirjallista vastausta tai lausumaa, tiedoksianto on pykälän 1 momentin mukaan toimitettava uudelleen, jollei uutta tiedoksiantoa virheen vähäisyyden vuoksi ole pidettävä tarpeettomana. Lain perustelujen (HE 16/1990 vp s. 21) mukaan virhettä voidaan pitää vähäisenä esimerkiksi silloin, kun todetaan, että tiedoksi annettavan asiakirjan tai liitteen jäljennös on ollut virheellinen vain joltakin epäoleelliselta osin. Korkeimman oikeuden ratkaisujen mukaan kuitenkin varsinaisessa tiedoksiantomenettelyssä tapahtuneet virheet johtavat tavanomaisesti tiedoksiannon toimittamiseen uudestaan (ks. esimerkiksi KKO 2006:28 ja KKO 2012:76).

Postitse lähetetty kutsu

20. A on valituksessaan vedonnut siihen, ettei hänelle tai hänen puolustajalleen ole saapunut kutsua postitse.

21. Hovioikeuden päätöksestä ilmenee, että hovioikeus on lähettänyt kutsun pääkäsittelyyn postitse A:n puolustajalle. Koska A on valituksessaan hovioikeudelle ilmoittanut puolustajansa osoitteen, ei kutsua ole tarvinnut oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 28 §:n mukaan lähettää A:lle henkilökohtaisesti.

22. Postitse tavallisena kirjeenä toimitetun tiedoksiannon arvioinnissa lähtökohtana on oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 a §:n 2 momentin mukainen tiedoksisaantiolettama. Sen mukaan asianosaisen katsotaan saaneen postitse lähetetystä asiakirjasta tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun asiakirja on annettu postin kuljetettavaksi.

23. Oikeudenkäymiskaaressa ei säädetä, millä edellytyksillä tämä laillinen olettama voidaan kumota. Korkein oikeus ei myöskään ole antanut kysymyksestä ennakkopäätöstä.

24. Korkein oikeus on arvioinut tavallisena kirjeenä lähetettyjen syyttämättäjättämispäätösten tiedoksisaantia ratkaisuissa KKO 2006:85 ja KKO 2008:26, joissa ei ole sovellettu tiedoksisaantiolettamaa. Ensiksi mainitussa ratkaisussa on ollut kysymys tapauksesta, jossa syyttämättäjättämispäätökset oli postitettu vastaanottajalle tavallisina kirjeinä toukokuussa ja elokuussa 2000 joko esitutkintapöytäkirjoista ilmenneisiin tai väestötietojärjestelmästä saatuihin osoitteisiin. Korkein oikeus katsoi, ettei valtio ollut osoittanut syyttämättäjättämispäätösten tiedoksisaamisen tapahtuneen vastaanottajan ilmoittamaa heinäkuuta 2002 aikaisemmin.

25. Ratkaisussa KKO 2008:26 esillä olleessa tapauksessa syyttämättäjättämispäätös oli lähetetty vastaanottajalle hänen väestötietojärjestelmään osoitteekseen ilmoittamaan poste restante -osoitteeseen. Kirjettä ei ollut kohtuullisessa ajassa palautettu syyttäjänvirastoon, eikä mikään asiassa ilmennyt seikka viitannut siihen, että kirjelähetys olisi postitoimipaikassa kadonnut tai joutunut vääriin käsiin. Korkein oikeus katsoi valtion saattaneen todennäköiseksi, että vastaanottaja oli vastaanottanut syyttäjänviraston hänelle lähettämän kirjeen.

26. Tavallisen postitiedoksiannon heikkoutena on, ettei lähetyksen perillemenoa tai saapumatta jäämistä voida usein jälkikäteen todistaa. Vaikka postinkulun luotettavuus on yleisesti hyvä, jää lähetyksiä eri syistä myös saapumatta. Ei ole perusteltua, että asianomainen tällaisissa tapauksissa vailla omaa syytään kärsisi oikeudenmenetyksen (ks. KKO 2002:99 ja KKO 2022:28). Korkein oikeus katsoo tämän vuoksi, että tiedoksisaantiolettama voidaan kumota, jos vastaanottaja saattaa todennäköiseksi, ettei asiakirja ole saapunut perille.

27. Tässä asiassa kutsu on lähetetty asianajotoimiston postiosoitteeseen. Puolustaja on ilmoittanut hovioikeudelle, että toimistossa oli käyty läpi kaikki hänelle saapuneet postit syyskuun alusta lähtien. Puolustajan mukaan kutsua ei ollut löytynyt postien joukosta eikä myöskään asiakkaan asiakirjoista.

28. Asianajajan velvollisuuksiin kuuluu järjestää toimistonsa asianmukaisesti ja pitää muun ohella luetteloita vastaanottamistaan tehtävistä ja niissä suoritetuista toimista. Tähän nähden ja ottaen lisäksi huomioon puolustajan ilmoitus hänelle saapuneiden postien läpikäynnistä, puolustajan ilmoitusta siitä, ettei lähetys ollut saapunut, ei ole esitetty selvitys huomioon ottaen ilmennyt aihetta epäillä. Näin ollen Korkein oikeus katsoo A:n saattaneen todennäköiseksi, ettei postitse lähetetty kutsu ole saapunut perille. Postitse lähetettyä kutsua ei siten ole annettu A:lle laillisesti tiedoksi.

29. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 28 §:n mukaan kutsu pääkäsittelyyn on yritettävä antaa asianosaiselle tiedoksi puhelimitse ja lähetettävä hänen tiedossa olevaan posti- tai sähköiseen osoitteeseensa, jos on aihetta olettaa, ettei asianosainen saa hänen viimeksi ilmoittamastaan osoitteesta tietoa kutsusta pääkäsittelyyn. Hovioikeuden pöytäkirjan mukaan A on pääkäsittelyn aikana puhelimitse ilmoittanut hovioikeudelle, ettei hän ollut saanut puolustajaltaan tietoa pääkäsittelyn ajankohdasta. Pääkäsittelyä toimitettaessa hovioikeuden tiedossa on siten ollut A:n väite, ettei hän ollut saanut tietoa pääkäsittelyn ajankohdasta. Kun kutsua ei ollut yritetty antaa A:lle tiedoksi muulla edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla, lainkohdan mukaiset edellytykset tiedoksisaannille eivät olleet tälläkään perusteella täyttyneet.

Sähköpostitse lähetetty vahvistus pääkäsittelystä

30. Tiedusteltuaan A:n puolustajalta pääkäsittelyn ajankohdan sopivuutta hovioikeus on 21.9.2020 lähettänyt puolustajalle sähköpostitse vahvistuksen pääkäsittelyn ajankohdasta. Viesti on lähetetty A:n valituksessaan hovioikeudelle ilmoittamaan puolustajansa sähköpostiosoitteeseen. Asiassa on vielä arvioitava, voidaanko tätä sähköpostiviestiä pitää laissa säädetyt edellytykset täyttävänä kutsuna.

31. Korkein oikeus toteaa, että viesti on sisältänyt oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 17 §:n 2 momentin mukaisesti ilmoituksen siitä, minä päivänä ja kellonaikana sekä missä pääkäsittely toimitetaan. Viestissä ei ole samalla ilmoitettu, mikä seuraamus voi aiheutua siitä, että asianosainen ei saavu pääkäsittelyyn eli että valitus jätetään A:n ja hänen puolustajansa poissa ollessa sillensä. Tämä uhka on kuitenkin annettu A:lle tiedoksi aikaisemmin, kun hänet on kutsuttu hovioikeuden samassa asiassa toimitettaviksi määräämiin ja sittemmin peruutettuihin pääkäsittelyihin.

32. Viestin asiasisällön lisäksi merkitystä on sillä, millaiseksi asiakirjaksi viesti on sen sisällön perusteella tarkoitettu. Viesti on otsikoitu vahvistukseksi, eikä viestistä ilmene, että kyse olisi kutsusta. Viestissä on päinvastoin nimenomaisesti todettu, että kutsu lähetetään myöhemmin.

33. Korkein oikeus toteaa, että kutsu pääkäsittelyyn on määrämuotoinen prosessitoimi, jota koskevat säännökset on säädetty asianosaisten tiedonsaannin ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi. Prosessiosoitteeseen toimitettava kutsu asianosaiselle saapua henkilökohtaisesti tuomioistuimeen merkitsee puolustajan velvollisuutta tavoitella päämiestään. Kutsuun tuomioistuimen prosessitoimena liittyvien oikeusvaikutusten vuoksi onkin tärkeää, että tiedoksi annettavasta asiakirjasta selvästi ilmenee sen luonne velvoittavana kutsuna.

34. Nyt kysymyksessä olevasta viestistä on edellä todetusti ilmennyt yksiselitteisesti, että se ei ole ollut laissa tarkoitettu kutsu pääkäsittelyyn eikä sellaiseksi tarkoitettu, vaan sellainen lähetettäisiin myöhemmin. A:lle ei siten ole annettu laillisesti tiedoksi kutsua pääkäsittelyyn myöskään puolustajalle lähetetyllä sähköpostilla, jolla pääkäsittelyn ajankohta on vahvistettu.

Johtopäätös

35. Koska kutsua pääkäsittelyyn ei ole annettu A:lle laillisesti tiedoksi, hovioikeus on jättämällä valituksen sillensä menetellyt virheellisesti. Asian käsittelyä on sen vuoksi jatkettava hovioikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Itä-Suomen hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan otettava valitus uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palautuksen syy siinä laillisesti meneteltävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila (eri mieltä), Päivi Hirvelä, Lena Engstrand ja Timo Ojala. Esittelijä Ville Hinkkanen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Huovila: Olen samaa mieltä enemmistön kanssa perustelujen kohdista 1–27. Tämän jälkeen lausun eriävänä mielipiteenäni seuraavan.

Asiakirjan vastaanottajan väitteessä, ettei postilähetys ole saapunut perille, on kysymys tosiasiaväitteestä, jonka todennäköisyys on arvioitava asiassa esiin tulleiden seikkojen perusteella. Sen vuoksi on perusteltua edellyttää, että väitteen tekijä esittää tuomioistuimelle mahdollisuuksiensa mukaan ne seikat, joihin hänen väitteensä perustuu.

Väitteen esittäjän voi olla käytännössä vaikea todistaa sitä, ettei kirje ole tullut perille. Arvioitaessa tavallisen kirjeen perillemenoa on sen vuoksi perusteltua soveltaa yleistä todistusoikeudellista periaatetta, jonka mukaan arvioinnissa otetaan huomioon asianosaisen mahdollisuudet esittää näyttöä. Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2022:28 Korkein oikeus on pitänyt rikosasian vastaajan väitettä kirjelähetyksen saapumatta jäämisestä uskottavana, kun postilähetys oli ajoittunut joulunaikaan ja kun vastaaja oli noin kolme viikkoa kirjeen lähettämisestä oma-aloitteisesti tiedustellut asiaansa käräjäoikeudesta (kohdat 4, 11 ja 12).

Toisin kuin mainitussa ratkaisussa kirje on tässä tapauksessa lähetetty asianajotoimiston postiosoitteeseen. Koska asianajajan velvollisuuksiin kuuluu saapuvan postin seuraaminen, näytön esittämisen kirjeen saapumatta jäämisestä voidaan lähtökohtaisesti katsoa olevan helpompaa kuin yleensä. A:n puolustaja onkin kertonut, että asianajotoimistossa oli käyty läpi kaikki hänelle saapuneet postit syyskuun alusta lähtien. Hän ei kuitenkaan ole kuvannut sitä, miten toimistossa oli seurattu saapuvaa postia tai miten postin läpikäyminen oli käytännössä tapahtunut.

Asiassa on riidatonta, että kutsun sisältäneeseen kirjeeseen merkitty puolustajan osoite on ollut oikea. Asiassa ei ole ilmennyt, että kirje olisi palautunut tai löytynyt muualta tai tullut perille myöhästyneenä pääkäsittelyn jälkeen. Asiassa ei ole myöskään selvitetty, että postin toiminnassa olisi ollut häiriöitä.

Riidatonta on myös se, että A:n puolustaja oli hyvissä ajoin ennen pääkäsittelyä saanut hovioikeudelta ensin puhelimitse tiedon pääkäsittelypäivästä ja sen jälkeen sähköpostin välityksellä vahvistuksen siitä, minä päivänä ja kellonaikana sekä missä pääkäsittely toimitetaan. Puolustaja on hovioikeudessa tältä osin vedonnut erehdykseensä pääkäsittelypäivän merkitsemisessä ja toimistonsa sähköpostissa ilmenneisiin ongelmiin (ks. hakemus hovioikeudessa). Huomioon ottaen aikaisemmin lausumani lisäksi erityisesti nämä puolustajan tietojenhallinnassa ilmenneet ongelmat katson, ettei A ole pelkästään edellä mainitulla puolustajan ilmoituksella saattanut todennäköiseksi sitä, ettei kutsu ole saapunut perille. A:n puolustajan on siten katsottava tiedoksisaantiolettamaa koskevan oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 a §:n 2 momentin nojalla saaneen tiedon kutsusta.

Enemmistö on kohdassa 29 katsonut, etteivät oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 28 §:n mukaiset edellytykset kutsun tiedoksisaannille olleet täyttyneet senkään vuoksi, ettei kutsua ollut yritetty antaa tiedoksi A:lle pykälän kolmannessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla A:n ilmoitettua pääkäsittelyn aikana puhelimitse hovioikeudelle, ettei hän ollut saanut tietoa pääkäsittelyn ajankohdasta puolustajaltaan. Tämän johdosta totean, että mainittu säännös on tarkoitettu sovellettavaksi tilanteessa, jossa valittajan asiamies ei tavoita päämiestään kutsun tiedoksi antamista varten. Tällöin asiamiehen tulee säännöksen perustelujen mukaan ilmoittaa asiasta hovioikeudelle, joka tämän jälkeen pyrkii saamaan kutsun valittajalle tiedoksi puhelimitse ja lähettämällä sen tiedossa olevaan posti- tai sähköiseen osoitteeseen. Jos hovioikeuskaan ei yrityksistä huolimatta tavoita valittajaa, eikä valittaja saavu pääkäsittelyyn, valitus jää perustelujen mukaan sillensä. (HE 123/2009 vp s. 21–22)

Totean, että rikosasian vastaajalla tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus saapua ja asianmukaisesti valmistautua pääkäsittelyyn myös silloin kun tiedoksianto suoritetaan mainitun säännöksen mukaisesti. Koska hovioikeus on vasta pääkäsittelyn alkamisen jälkeen soitettuaan A:lle tullut tietoiseksi siitä, ettei A ollut saanut tietoa pääkäsittelypäivästä, hovioikeudella ei ole enää ollut mahdollisuutta antaa kutsua tuohon pääkäsittelyyn tiedoksi mainitun säännöksen mukaisesti. Säännös ei ole soveltunut hovioikeudessa käsillä olleeseen tilanteeseen.

Edellä mainituin perustein katson, että hovioikeus on antanut kutsun pääkäsittelyyn laillisesti tiedoksi. Näin ollen ei ole tarpeellista arvioida äänestyslausunnossa enää sitä, voidaanko hovioikeuden puolustajan sähköpostiosoitteeseen lähettämää viestiä pitää laissa säädetyt edellytykset täyttävänä kutsuna. Enemmistön omaksuman kannan ja äänestämistä koskevien säännösten johdosta ei ole tarpeen arvioida sitäkään, olisiko A:n oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin edellyttänyt tiedoksiannon laillisuudesta huolimatta sitä, että hänet olisi kutsuttu myöhemmin pidettävään pääkäsittelyyn, missä arvioinnissa keskeistä olisi se, koituuko puolustajan erehdys käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa rikosasian vastaajan vahingoksi.

Äänestyksen lopputulokseen nähden olen samaa mieltä enemmistön kanssa siitä, että käsittelyä on jatkettava hovioikeudessa.