KKO:2022:39

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

X:n kuolinpesään oli määrätty pesänselvittäjä ja -jakaja. Kuolinpesän osakkaita olivat muun muassa X:n lapset A ja B.

Elinaikanaan X oli myynyt B:lle sekä tämän lapsille C:lle ja D:lle omistamansa puoliosuuden kiinteistöstä.

Kanne ja vastaukset Satakunnan käräjäoikeudessa

A nosti omissa nimissään, mutta kuolinpesän lukuun kanteen B:tä, C:tä ja D:tä vastaan. Kanteessaan hän vaati, että edellä mainittu kauppa julistetaan pätemättömäksi. Hän katsoi, että hänellä oli oikeus ajaa kannetta, koska pesänselvittäjä oli antanut hänelle osoituksen kanteen ajamiseksi.

B ja C vaativat kanteen jättämistä tutkimatta, koska kanneoikeus kuolinpesää koskevissa asioissa kuului yksinomaan pesänselvittäjälle.

D ei vastannut kanteeseen.

Pesänselvittäjä ilmoitti lausumassaan antaneensa A:lle osoituksen kanteen ajamiseen, koska kuolinpesässä ei ollut varoja, asia ei ollut selvä ja pesän kannalta oli edullista, että A ajaa kannetta omalla riskillään mahdollisen hyödyn tullessa pesälle.

Käräjäoikeuden päätös 5.6.2020 nro 20/5240

Käräjäoikeus totesi, että A ja B olivat X:n kuolinpesän osakkaita. A:n B:hen kohdistaman kanteen perusteena oleva väite oikeustoimen pätemättömyydestä kuului pesänjakajan ratkaistavaksi. Pesänselvittäjä ei ollut voinut antaa A:lle osoitusta kanteen nostamiseen B:tä vastaan pesänjakajan toimivaltaan kuuluvassa asiassa.

C ja D eivät olleet kuolinpesän osakkaita. A oli tältä osin esittänyt kanneoikeutensa tueksi lähtökohtaisesti samoja seikkoja, joita ennakkopäätöksessä KKO 2006:29 ei ollut pidetty riittävinä. Myös ennakkopäätöksen KKO 2020:9 mukaan osakkaan kanneoikeuden puolesta puhuvien seikkojen tuli olla erityisen painavia. Käräjäoikeus katsoi, ettei A ollut esittänyt sellaisia erityisiä syitä, jotka puoltaisivat hänen kanneoikeuttaan.

Näillä perusteilla käräjäoikeus jätti kanteen tutkimatta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Väinö Ilveskoski.

Vaasan hovioikeuden päätös 8.7.2021 nro 288

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi, että oikeustoimilain 3 luvun säännöksiin perustuva oikeustoimen peräyttämistä koskeva kanne liittyi kuolinpesän laajuuden selvittämiseen ja kuului pesänselvittäjän toimivaltaan. Pesänselvittäjä oli yleistoimivaltansa nojalla voinut päättää pesän selvittämisen kannalta tarpeellisista toimenpiteistä ja siten antaa osoituksen A:lle kanteen ajamiseksi omissa nimissään ja kuolinpesän hyväksi.

Hovioikeus katsoi, ettei ennakkopäätöstä KKO 2006:29 voitu tulkita niin, että osakkaalla ei voitaisi katsoa olevan oikeutta ajaa omissa nimissään ja kuolinpesän hyväksi kannetta, jonka ajamisesta pesänselvittäjä oli kieltäytynyt ja jonka ajamiseen hän oli antanut osoituksen. Hovioikeus katsoi, että ennakkopäätöksiä KKO 2006:29 ja KKO 2020:9 oli perusteltua tulkita yhdessä niin, että perintökaaren 19 luvun 13 §:n mukaisesta pääsäännöstä poikkeaminen edellyttää painavia perusteita.

Hovioikeuden mukaan osakkaan omissa nimissään, mutta kuolinpesän hyväksi ajaman kanteen tutkittavaksi ottaminen edellytti, että osakkaalla on oikeussuojan tarve. Lisäksi vaadittiin, että osakkaan kanteella voidaan päätyä selvityksessä varmempaan lopputulokseen kuin pesänselvittäjän käyttäessä kanneoikeutta. Edelleen oli edellytettävä, että pesänselvityksen joutuisuuteen ja tehokkuuteen liittyvät näkökohdat eivät puhu kanneoikeutta vastaan.

Hovioikeus totesi, että tässä tapauksessa pesänselvittäjän osoituksen antamisen syynä oli ollut muun muassa kuolinpesän likvidien varojen puute. Osoitusta ei voitu katsoa annetun siinä tarkoituksessa, että pesänselvittäjän ajettavaksi kuuluva kanne olisi siirretty pesän osakkaan omalla oikeudenkäyntikuluvastuulla ajettavaksi.

Sillä, voitiinko kanteessa tarkoitettu, varallisuusarvoltaan merkittävä oikeustoimi peräyttää ja näin saada varat kuolinpesään, oli merkitystä A:n perintöosuuden suuruuden kannalta. Tämän vuoksi ja kun pesänselvittäjä oli kieltäytynyt ajamasta kannetta, A:lla oli sellainen oikeussuojan tarve, jota kanteen tutkiminen edellyttää.

Tässä tapauksessa kanteen käsitteleminen ennen pesänselvityksen päättämistä edisti selvityksen päätymistä oikeaan lopputulokseen. Pesänselvitysjärjestelmän tavoitteet puolsivat A:n kanteen tutkimista.

Hovioikeus katsoi, että asiassa oli esitetty riittävän vahvoja perusteita poiketa perintökaaren 19 luvun 13 §:ssä pääsäännöksi määritellystä pesänselvittäjän kanneoikeudesta.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Vaittinen, Timo Saranpää ja Sirpa Virkkala.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle, C:lle ja D:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan B, C ja D vaativat, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan.

A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. X on vuonna 2012 myynyt omistamansa puoliosuuden kiinteistöstä 3 000 eurolla pojalleen B:lle sekä tämän lapsille C:lle ja D:lle siten, että kukin ostaja on saanut yhden kolmasosan mainitusta puoliosuudesta. X on kuollut vuonna 2016, ja kuolinpesän omaisuus on luovutettu pesänselvittäjän hallintoon. Pesän osakas A on pesänselvityksessä vaatinut ensisijaisesti, että pesänselvittäjä ryhtyy ajamaan kannetta kiinteistön kaupan peräyttämiseksi. Toissijaisesti A on vaatinut, että pesänselvittäjä antaa hänelle osoituksen, jonka perusteella A:lla on oikeus ajaa kannetta kiinteistön ostajia vastaan.

2. Pesänselvittäjä on ilmoittanut, ettei hän ryhdy ajamaan kannetta. Hän on antanut A:lle osoituksen ajaa kannetta omissa nimissään pesän hyväksi. Pesänselvittäjä on perustellut ratkaisuaan muun muassa pesän likvidien varojen puutteella.

3. A on nostanut omissa nimissään, mutta kuolinpesän lukuun kanteen, jossa hän on vaatinut kiinteistön kaupan julistamista pätemättömäksi. Käräjäoikeus on jättänyt kanteen tutkimatta.

4. A:n valitettua hovioikeuteen hovioikeus on katsonut, että A:lla on oikeus ajaa kannetta omissa nimissään, mutta kuolinpesän lukuun. Hovioikeus on palauttanut asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

5. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on B:n, C:n ja D:n valituksen perusteella kysymys siitä, voiko A kuolinpesän osakkaana ajaa omissa nimissään mutta pesän lukuun kiinteistön kaupan pätemättömäksi julistamista koskevaa kannetta pesän ollessa pesänselvittäjän hallinnossa, kun pesänselvittäjä on ilmoittanut, ettei ryhdy ajamaan kannetta, ja antanut A:lle osoituksen ajaa kannetta.

Kanneoikeutta koskevat perintökaaren säännökset ja oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

6. Perintökaaren 18 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan osakkaat yhdessä edustavat kuolinpesää kolmatta vastaan sekä kantavat ja vastaavat pesää koskevissa asioissa silloin, kun pesä on osakkaiden yhteishallinnossa. Pykälän 2 momentin mukaan yhdelläkin osakkaalla on kuitenkin oikeus ajaa kannetta pesän hyväksi. Kuolinpesän ollessa pesänselvittäjän hallinnossa pesän edustamista ja puhevallan käyttöä koskee perintökaaren 19 luvun 13 §, jonka mukaan pesänselvittäjä edustaa kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantaa ja vastaa pesää koskevissa asioissa.

7. Perintökaaren 19 luvun 13 §:ssä ei ole säädetty pesänselvittäjän edustusvaltaa selvästi yksinomaiseksi siten, että kannetta pesän hyväksi ei voisi ajaa joku muukin (KKO 2006:29, kohta 4 ja KKO 2020:9, kohta 10). Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisussaan KKO 2020:9 (kohta 10) todennut, että pesänselvittäjän yksinomainen kanneoikeus on selvä pääsääntö. Tätä osoittavat pykälän sanamuoto sekä perintökaaren 18 luvun 2 §:n ja 19 luvun 13 §:n rakenne. Kun osakkaiden yhteisestä, perintökaaren 18 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetystä kanneoikeudesta on haluttu poiketa, siitä on nimenomaan säädetty pykälän 2 momentissa. Vastaavaa poikkeusta ei ole säädetty lain 19 luvun 13 §:ssä tarkoitetun tilanteen varalta.

8. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2006:29 punninnut osakkaan kanneoikeutta puoltavia ja sitä vastaan puhuvia näkökohtia tilanteessa, jossa kuolinpesä oli pesänselvittäjän hallinnossa ja pesänselvittäjä oli kieltäytynyt ajamasta selvitykseen kuuluvaa velkomuskannetta kolmatta vastaan. Osakkaan kanneoikeutta puoltavana on pidetty sitä, että kanneoikeuden avulla voitaisiin varmistaa, että pesään voidaan saada kaikki siihen kuuluva omaisuus. Osaltaan tällainen voi edistää sitä, että selvityksessä päädytään oikeaan lopputulokseen ja että selvityksen jälkeen perinnönjaossa tulevat jaetuksi kaikki jäämistövarat (kohta 5). Kun osakas ajaa kannetta omissa nimissään kuolinpesän hyväksi, kuolinpesällä ja muilla osakkailla ei myöskään ole vaaraa joutua korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikuluja (kohta 6). Myös osakkaan oikeussuojaa koskevien näkökohtien on katsottu puoltavan kanneoikeutta. Pesänselvittäjän hallinnon päätyttyä osakas voi nostaa kanteen perintökaaren 18 luvun 2 §:n 2 momentin nojalla. Tällä oikeudella ei ole kuitenkaan enää merkitystä, jos esimerkiksi määräaika on kulunut umpeen. Jos pesänselvittäjä on väärin perustein kieltäytynyt ajamasta kannetta, osakas voi päästä oikeuksiinsa vain selvittäjää vastaan nostettavalla vahingonkorvauskanteella. Tämä oikeusturvatie voi kuitenkin olla työläs. Näin ollen osakkaiden suora kanneoikeus on osakkaiden oikeusturvan kannalta tehokkaampi kuin selvittäjähallinnon päätyttyä tarjolla olevat oikeussuojakeinot (kohta 7).

9. Toisaalta Korkein oikeus on edellä mainitussa ratkaisussaan lausunut, että pesänselvitysjärjestelmän tarkoituksena on keskittää kuolinpesän hallintoa ja selvittämistä koskeva päätöksenteko pesänselvittäjälle. Päätöksenteon keskittäminen tehostaa ja jouduttaa pesän selvittämistä ja sitä seuraavaa perinnönjaon aloittamista. Jos osakas saisi pesänselvittäjän hallinnon kestäessä kanneoikeuden selvitykseen kuuluvassa asiassa, se olisi omiaan viivyttämään selvitystä. Koska oikeudenkäynnin lopputulos vaikuttaisi myös selvityksen lopputulokseen, selvittäjän olisi usein odotettava oikeudenkäynnin päättymistä. Hän ei kuitenkaan voisi vaikuttaa oikeudenkäynnin kestoon. Osakkaan kanneoikeus olisi pesänselvitysjärjestelmän tarkoituksen vastainen (kohta 8). Osakkaan kanneoikeus voisi myös johtaa siihen, että pesänselvittäjät käyttäisivät kanneoikeuttaan yleisestikin vain sellaisissa jutuissa, jotka he arvioisivat pesän varmasti voittavan. Epävarmemmat jutut he jättäisivät osakkaiden omalla oikeudenkäyntikuluriskillä ajettaviksi. Tämä voisi johtaa siihen, että yhä useammin pelkän kuluriskin takia selvityksessä ei päädyttäisi oikeaan lopputulokseen (kohta 9).

10. Korkein oikeus on kyseisessä ratkaisussa suorittamassaan punninnassa päätynyt siihen, että osakkaan kanneoikeutta vastaan puhuvat seikat painavat enemmän, koska silloin selvitysjärjestelmän päätarkoitus voidaan saavuttaa eikä osakkaan kohtuullisia oikeusturvavaatimuksia kuitenkaan loukata (kohta 10). Korkein oikeus on katsonut, että koska kuolinpesä oli edelleen pesänselvittäjän hallinnossa, kyseisessä tapauksessa kuolinpesän osakkaalla ei ollut oikeutta ajaa kuolinpesän puolesta pesänselvitykseen kuuluvaa velkomuskannetta kolmatta vastaan, vaikka pesänselvittäjä oli kieltäytynyt ajamasta kannetta (kohta 12).

11. Myös ratkaisussa KKO 2020:9 Korkein oikeus on katsonut, että kuolinpesän ollessa pesänselvittäjän hallinnossa osakkailla ei ollut oikeutta ajaa kolmansia vastaan selvitykseen kuuluvaa vahingonkorvauskannetta omissa nimissään kuolinpesän hyväksi, vaikka pesänselvittäjä oli hyväksynyt kanteen ajamisen ja toiminut asiassa osakkaiden asiamiehenä.

12. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus toteaa, että kuolinpesän ollessa pesänselvittäjän hallinnossa on vahvana pääsääntönä se, että oikeus ajaa pesän puolesta kannetta pesänselvitykseen kuuluvassa asiassa on yksin pesänselvittäjällä. Kannevallan keskittäminen pesänselvittäjälle on yleensä omiaan edistämään pesänselvitysjärjestelmän joutuisuuden ja tehokkuuden tavoitteita. Sen vuoksi osakkaalla voidaan pesänselvittäjän hallinnon aikana katsoa olevan kanneoikeus vain poikkeuksellisissa tapauksissa eli lähinnä silloin, kun osakkaan kanneoikeuden hyväksyminen on pesänselvitysjärjestelmän tavoitteiden kannalta selvästi tarkoituksenmukaista ja osakkaan kohtuullisten oikeusturvavaatimusten turvaamiseksi tarpeen.

Pesänselvittäjän antaman kanneosoituksen merkityksestä

13. Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 2004:18 (kohta 6) ja KKO 2018:8 (kohdat 11 ja 16) ilmenee, oikeus esittää omissa nimissään vaatimuksia oikeudenkäynnissä eli asiavaltuus on ehdoton prosessinedellytys. Tuomioistuin ja asianosaiset ovat siten sidottuja siihen, kenellä tämä oikeus lain mukaan on. Tämän vuoksi asianosaiset eivät pääsääntöisesti voi tuomioistuinta sitovasti määrätä, että oikeus esittää omissa nimissään vaatimuksia annettaisiin henkilölle, jolla sitä ei lain mukaan ole (niin sanottu prosessimandaatin kielto).

14. Edellä todetusta seuraa, että pesänselvittäjän antamalle kanneosoitukselle ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä harkittaessa osakkaan asiavaltuuden olemassaoloa. Kysymys asiavaltuudesta on ratkaistava lakia soveltamalla, eikä se voi ratketa suoraan osoituksen perusteella.

Arviointi tässä tapauksessa

15. Asiassa on ensin arvioitava, onko kiinteistön kaupan pätemättömyyttä koskeva kysymys kuulunut pesänselvittäjän vai pesänjakajan toimivaltaan, kun otetaan huomioon, että vastaajista B on kuolinpesän osakas. Perintökaaren 19 luvun 12 §:n mukaan pesänselvittäjän tulee ryhtyä kaikkiin pesän selvittämiseksi tarvittaviin toimiin. Pesänselvityksen tarkoituksena on saattaa pesä jakokuntoon, mikä voi edellyttää riidanalaisissa tapauksissa kanteen nostamista jäämistön laajuuden selvittämiseksi. Korkein oikeus katsoo, että kiinteistön kaupan pätemättömyyttä koskeva kanne liittyy myös B:n ostaman osuuden osalta kuolinpesän laajuuden selvittämiseen ja asia kuuluu tältä osin pesänselvittäjän toimivaltaan.

16. Kuten edellä esitetystä käy ilmi, ratkaisuissa KKO 2006:29 ja KKO 2020:9 on katsottu, ettei osakkailla ollut pesänselvittäjän hallinnon aikana oikeutta ajaa kanteita omissa nimissään kuolinpesän hyväksi. Käsiteltävänä oleva tapaus eroaa tosiseikastoltaan mainittujen ratkaisujen kohteena olleista asioista. Myös ratkaisussa KKO 2006:29 osakkaan kanneoikeutta arvioitiin tilanteessa, jossa pesänselvittäjä oli kieltäytynyt ajamasta kannetta. Tuossa tapauksessa pesänselvittäjä ei kuitenkaan ollut antanut osoitusta kanteen ajamiseen vaan oli asiaa selvitettyään päätynyt siihen, ettei pesällä ollut kanteessa vaadittua saatavaa. Tästä syystä pesänselvittäjä oli kieltäytynyt nostamasta velkomuskannetta. Samalla kun pesänselvittäjä oli todennut, ettei pesällä ollut saatavia, hän oli myös ilmoittanut, että perinnönjako voitiin toimittaa.

17. Ratkaisun KKO 2020:9 kohteena olleessa tapauksessa pesänselvittäjä ei ollut kieltäytynyt kanteen ajamisesta, vaan oli hyväksynyt kanteen ajamisen ja jopa toiminut asiassa kanteen omissa nimissään nostaneiden osakkaiden asiamiehenä. Tällaiseen järjestelyyn oli ryhdytty siinä tarkoituksessa, että osakkaiden kotivakuutusten oikeusturvaetu olisi saatu hyödynnettyä. Tätä ei ratkaisussa pidetty pesänselvityksen tavoitteisiin pohjautuvana syynä poiketa pääsäännöstä, jonka mukaan kanneoikeus on pesänselvittäjällä.

18. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa pesänselvittäjä on kieltäytynyt kanteen ajamisesta ja antanut A:lle osoituksen kanteen ajamiseksi omissa nimissään ja pesän lukuun. Toisin kuin ratkaisun KKO 2006:29 kohteena olleessa asiassa, tässä tapauksessa pesänselvittäjä ei siis ole katsonut, että pesä olisi selvitetty, vaan on pitänyt kiinteistönkaupan mahdollisen pätemättömyyden selvittämistä aiheellisena. Pesän likvidien varojen puutteen vuoksi pesänselvittäjä ei kuitenkaan ole voinut nostaa kannetta pesän puolesta. Pesänselvittäjän harkinta on perustunut huolelliseen punnintaan, jossa on otettu huomioon sekä A:n että kuolinpesän edut. Pesänselvittäjän harkinnalle on perusteltua antaa merkitystä kanneoikeutta arvioitaessa, vaikka kanneosoitus ei edellä esitetysti vielä sellaisenaan ole asiavaltuuden peruste.

19. Vaikka asianosaiset ovatkin esittäneet eriäviä käsityksiä kanteessa tarkoitetun kiinteistön arvosta, on selvää, että kysymys on perinnönjaon kannalta sekä arvoltaan että laadultaan merkittävästä omaisuuserästä, joka kanteen tullessa hyväksytyksi palautuisi kuolinpesään. Mikäli A:n sallitaan ajaa nyt kysymyksessä olevaa kannetta, pesän laajuus on mahdollista saada selville ennen pesänselvittäjän hallinnon päättymistä ja siten voidaan varmistaa, että perinnönjaon kohteeksi saadaan kaikki siihen kuuluva omaisuus. Tämä saattaa myös jouduttaa selvitys- ja jakomenettelyä verrattuna siihen, että A nostaisi pesänselvittäjän hallinnon päätyttyä uuden kanteen perintökaaren 18 luvun 2 §:n 2 momentin nojalla.

20. Käsiteltävänä olevassa asiassa pesänselvittäjä on pitänyt kanteen nostamista pesän selvittämisen kannalta perusteltuna, mutta pesänselvittäjä ei ole voinut itse nostaa kannetta pesän puolesta likvidien varojen puuttuessa. Pesänselvitysjärjestelmän tavoite rajoittaa osakkaiden erilliskanteita ja välttää selvityksen viivytystä ei siten puhu nyt arvioitavana olevaa A:n kanneoikeutta vastaan. Kun kuolinpesän pesänselvittäjällä ei ole edellytyksiä ajaa kannetta kuolinpesän hyväksi, kanneoikeuden epääminen myös kuolinpesän osakkaalta voisi johtaa osakkaan kohtuullisten oikeusturvavaatimusten loukkaamiseen. Korkein oikeus katsoo, että tässä tapauksessa pesänselvitysjärjestelmän tavoitteet toteutuvat parhaiten, mikäli A:n sallitaan ajaa kiinteistön kaupan pätemättömyyttä koskevaa kannetta omissa nimissään kuolinpesän hyväksi.

21. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että käsillä on sellainen poikkeustilanne, jossa osakkaan kanneoikeuden hyväksyminen on pesänselvitysjärjestelmän tavoitteiden kannalta selvästi tarkoituksenmukaista sekä kuolinpesän osakkaan kohtuullisten oikeusturvavaatimusten turvaamiseksi tarpeen. Siksi on perusteltua poiketa pääsäännöstä, jonka mukaan oikeus ajaa kannetta pesänselvittäjän hallinnon aikana on yksin pesänselvittäjällä. Näin ollen A:n B:tä, C:tä ja D:tä vastaan nostama kanne tulee tutkia.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila, Tuomo Antila, Päivi Hirvelä ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Paula Klami-Wetterstein.