KKO:2022:36

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian aikaisempien vaiheiden osalta ks. KKO 2021:24 ja KKO 2021:86.

Helsingin käräjäoikeuden päätökset 8.10.2021 nro 3120 ja 29.10.2021 nro 3344 kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asiat on ratkaissut käräjätuomari Anu Juho.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A ja B hakivat 12.10.2021 muutosta käräjäoikeuden 8.10.2021 tekemään päätökseen, jolla oli jätetty tutkimatta heidän vaatimuksensa säilössä pidon kumoamisesta. A ja B vaativat, että heidät päästetään vapaaksi ja määrätään korkeintaan tehostettuun matkustuskieltoon.

A ja B hakivat 4.11.2021 muutosta myös käräjäoikeuden 29.10.2021 tekemään päätökseen jättää tutkimatta heidän vaatimuksensa luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon siirtämisestä.

Syyttäjä vaati, että A:n ja B:n vaatimukset hylätään.

Asian käsittely Korkeimmassa oikeudessa

Asian käsittelyä koskevat ratkaisut

Korkein oikeus päätti 8.12.2021 (KKO 2021:86) tutkia käräjäoikeuden päätöstä 8.10.2021 koskevan muutoksenhaun kanteluna.

A:lle ja B:lle myönnettiin 16.11.2021 valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon siirtämistä koskevaa osaa käräjäoikeuden 29.10.2021 antamasta päätöksestä.

Korkein oikeus kumosi 8.12.2021 käräjäoikeuden päätöksen 8.10.2021, jolla käräjäoikeus oli jättänyt tutkimatta A:n ja B:n vaatimukset säilöstä vapauttamisesta. Korkein oikeus kumosi myös käräjäoikeuden päätöksen 29.10.2021 siltä osin kuin käräjäoikeus oli jättänyt tutkimatta vaatimukset luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon siirtämisestä. Korkein oikeus katsoi, että käräjäoikeus oli toimivaltainen tutkimaan sanotut vaatimukset, mutta otti ne viivytyksen välttämiseksi suoraan käsiteltäväkseen.

Korkein oikeus arvioi A:n ja B:n vaatimuksesta erillisillä päätöksillään uudelleen heidän säilössäpitonsa jatkamisen edellytyksiä ja määräsi heidät pidettäväksi edelleen säilössä.

Ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle

Varattuaan A:lle, B:lle ja syyttäjälle tilaisuuden ilmaista käsityksensä ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä unionin tuomioistuimelle sekä sen sisällöstä Korkein oikeus päätöksellään 20.12.2021 nro 1971 esitti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaisen ennakkoratkaisupyynnön.

Unionin tuomioistuimen tuomio ja sen jälkeiset toimet

Unionin tuomioistuin antoi tuomiollaan 28.4.2022, C ja CD, C-804/21 PPU, EU:C:2022:307, pyydetyn ratkaisun.

Korkein oikeus määräsi päätöksellään 29.4.2022 nro 776 A:n ja B:n heti vapautettavaksi säilöstä. Korkein oikeus määräsi heidät matkustuskieltoon, joka on voimassa, kunnes luovuttamispäätös pannaan täytäntöön.

A ja B sekä syyttäjä antoivat unionin tuomioistuimen tuomion johdosta kirjalliset lausumansa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Romania on pyytänyt, että sen kansalaiset A ja B luovutetaan Romaniaan heille vaarallisten tai erittäin vaarallisten huumausaineiden kaupasta ja järjestäytyneen rikollisjärjestön toimintaan osallistumisesta tuomitun viiden vuoden vankeusrangaistuksen ja kolmen vuoden täydentävän rangaistuksen täytäntöönpanoa varten. A ja B on otettu Suomessa kiinni ja säilöön 15.12.2020.

2. Korkein oikeus on 16.4.2021 antamillaan päätöksillä nro 581 (KKO 2021:24) ja nro 582 suostunut luovuttamispyyntöön ja määrännyt A:n ja B:n pidettäväksi säilössä, kunnes luovuttamispäätös pannaan täytäntöön.

3. Luovuttamispäätöksiä ei ole vieläkään pantu täytäntöön. Aluksi tämä on johtunut covid-19-pandemian aiheuttamista vaikeuksista kuljetusten järjestämisessä. Keskusrikospoliisi on vahvistanut Romanian oikeusviranomaisen pyynnöstä ensimmäiseksi luovuttamisajankohdaksi 7.5.2021. Täytäntöönpano kuitenkin siirtyi, kun Korkein oikeus kielsi 4.5.2021 luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon A:n ja B:n purkuhakemusten käsittelyn ajaksi 4.–31.5.2021. Viimeksi täytäntöönpanon esteeksi on muodostunut se, että B on hakenut Suomesta turvapaikkaa 17.6.2021 ja A 22.6.2021, kun heidät oli määrä luovuttaa Romaniaan.

4. Maahanmuuttovirasto on 12.11.2021 hylännyt A:n ja B:n turvapaikkahakemukset ilmeisen perusteettomina määräämättä heitä kuitenkaan maahantulokieltoon tai käännyttämättä heitä. A ja B ovat valittaneet Maahanmuuttoviraston päätöksistä hallinto-oikeuteen, jossa asian käsittely on edelleen vireillä.

Korkeimmassa oikeudessa esillä olevat kysymykset

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko luovuttamisen täytäntöönpano määräajassa estynyt ylivoimaisesta esteestä ja onko säilössäpidon jatkamista koskenut päätöksentekomenettely ollut asianmukainen. Lisäksi kysymys on luovuttamispäätösten täytäntöönpanon siirtämisestä tai jatkamisesta.

6. A ja B on vapautettu säilöstä sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin on antanut vastauksen ennakkoratkaisupyyntöön. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan muutoksenhakutuomioistuin voi kuitenkin tutkia vapauteen kohdistuvien pakkokeinopäätösten edellytykset, vaikka muutoksenhaun kohteena oleva ratkaisu on jo poistettu tai se ei enää muutoin ole voimassa (mm. KKO 2020:66, kohta 14 viittauksineen). Korkein oikeus katsoo, että jälkikäteisen tutkimisen tarve on samankaltainen myös silloin, kun vapaudenmenetys perustuu rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetussa laissa (EU-luovuttamislaki) säädettyyn säilössä pitämistä koskevaan ratkaisuun. Näin ollen Korkein oikeus voi edelleen antaa lausunnon siitä, onko A:n ja B:n säilössä pitämisen jatkamiselle ollut lailliset perusteet.

Sovellettavat oikeusohjeet

7. EU-luovuttamislain 46 §:n 1 momentin mukaan luovutettava henkilö luovutetaan mahdollisimman pian ja viimeistään kymmenen päivän kuluttua luovuttamispäätöksen saatua lainvoiman. Jollei 1 momentissa mainitun määräajan noudattaminen ole mahdollista Suomessa tai pyynnön esittäneessä jäsenvaltiossa ilmenevän ylivoimaisen esteen vuoksi, toimivaltaisten viranomaisten tulee 2 momentin mukaan sopia uudesta luovuttamispäivästä. Luovutettava henkilö tulee luovuttaa kymmenen päivän kuluessa sovitusta uudesta määräpäivästä. EU-luovuttamislain 47 §:n mukaan tuomioistuin voi siirtää luovuttamispäätöksen täytäntöönpanoa, jos on olemassa seikkoja, joiden vuoksi luovuttaminen olisi inhimillisesti kohtuutonta. Jos luovutettava henkilö on 46 tai 47 §:ssä tarkoitettujen määräaikojen päättyessä edelleen säilössä, hänet on lain 48 §:n mukaan päästettävä vapaaksi.

8. Edellä mainitut EU-luovuttamislain säännökset perustuvat eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehdyn neuvoston puitepäätöksen (2002/584/YOS, jäljempänä puitepäätös) 23 artiklan säännöksiin. Puitepäätöksen 23 artiklan 2 kohdan mukaan etsitty henkilö luovutetaan kymmenen päivän kuluessa lopullisesta päätöksestä panna täytäntöön eurooppalainen pidätysmääräys. Artiklan 3 kohdan mukaan täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi sopia pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen kanssa uudesta luovuttamispäivästä, jos etsittyä henkilöä ei kyetä luovuttamaan 2 kohdan mukaisessa määräajassa jossakin jäsenvaltiossa ilmenevän ylivoimaisen esteen vuoksi. Artiklan 4 kohdassa säädetään luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon tilapäisestä lykkäämisestä vakavien humanitaaristen syiden perusteella. Artiklan 5 kohdan mukaan jos kyseinen henkilö on 2–4 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen päättyessä edelleen säilöön otettuna, hänet on päästettävä vapaaksi.

Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisupyyntö

9. Korkein oikeus on pyytänyt unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdan tulkinnasta koskien ylivoimaisen esteen käsitettä sekä sitä menettelyä, jossa ylivoimainen este todetaan ja luovuttamista koskevaa määräaikaa pidennetään. Korkein oikeus on katsonut olevan tulkinnanvaraista, täyttääkö kansallinen menettely, jossa Keskusrikospoliisi tosiasiassa määrittää ylivoimaisen esteen olemassaolon, päättää luovutettavaksi määrätyn henkilön säilössäpidon jatkamisesta sekä sopii uudesta luovuttamispäivästä, puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdan vaatimukset, kun puitepäätöksessä edellytetään lähtökohtaisesti oikeusviranomaisen vastaavan näistä toimista ja päätöksistä. Kansallisessa menettelyssä luovutettavalla on kuitenkin aina oikeus saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi se, onko hänen säilössä pitämiselleen edelleen perusteet, jolloin tuomioistuimen on arvioitava muun muassa, onko luovuttamatta jättäminen johtunut 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta ylivoimaisesta esteestä.

10. Korkein oikeus on lisäksi katsonut olevan tulkinnanvaraista, voidaanko muun ohella turvapaikkahakemuksen tekemisen kaltaista jäsenvaltion kansalliseen lainsäädäntöön perustuvaa oikeudellista estettä, jonka seurauksena luovuttaminen käytännössä estyy, pitää puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna ylivoimaisena esteenä.

11. Korkein oikeus on ennakkoratkaisupyynnössä lähemmin kuvatuilla perusteilla esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

1) Edellyttääkö puitepäätöksen 2002/584/YOS 23 artiklan 3 kohta, luettuna yhdessä artiklan 5 kohdan kanssa, että jos säilössä olevaa henkilöä ei ole luovutettu määräaikojen puitteissa, puitepäätöksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on tehtävä päätös uudesta luovuttamispäivästä ja tarkastettava ylivoimaisen esteen olemassaolo ja säilössäpidon edellytykset, vai onko puitepäätöksen kanssa yhteensopiva myös sellainen menettely, jossa tuomioistuin tutkii nämä seikat vain osapuolten pyynnöstä? Jos määräajan pidentämisen katsotaan edellyttävän oikeusviranomaisen myötävaikutusta, seuraako sen puuttumisesta välttämättä, että puitepäätöksen mukaiset määräajat ovat päättyneet, jolloin säilöön otettu on puitepäätöksen 23 artiklan 5 kohdan nojalla päästettävä vapaaksi?

2) Onko puitepäätöksen 2002/584/YOS 23 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että ylivoimaisena esteenä pidetään myös täytäntöönpanojäsenvaltion kansalliseen sääntelyyn perustuvia luovuttamisen oikeudellisia esteitä, kuten tuomioistuinkäsittelyn ajaksi määrättyä täytäntöönpanokieltoa tai turvapaikanhakijan oikeutta oleskella täytäntöönpanovaltiossa, kunnes hänen turvapaikkahakemuksensa on ratkaistu?

Unionin tuomioistuimen vastaus ennakkoratkaisupyyntöön

12. Unionin tuomioistuin on vastannut Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisupyyntöön tuomiollaan 28.4.2022, C ja CD, C-804/21 PPU, EU:C:2022:307 seuraavasti:

1) Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS, 23 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että ylivoimaisen esteen käsite ei kata luovuttamisen oikeudellisia esteitä, jotka johtuvat eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön vireille panemista täytäntöönpanojäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvista oikeuskeinoista, kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on tehnyt lopullisen luovuttamispäätöksen puitepäätöksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2) Puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 23 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä tarkoitettua vaatimusta eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen myötävaikutuksesta ei ole noudatettu silloin, kun täytäntöönpanojäsenvaltio on antanut poliisiviranomaisen tehtäväksi tarkistaa ylivoimaisen esteen olemassaolon ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön säilössäpidon edellytykset sekä päättää tarvittaessa uudesta luovuttamispäivästä, vaikka asianomaisella henkilöllä onkin oikeus milloin tahansa saattaa asia täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen käsiteltäväksi, jotta se lausuisi edellä mainituista seikoista.

Puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 23 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että tämän artiklan 2–4 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen on katsottava päättyneen, minkä vuoksi kyseinen henkilö on päästettävä vapaaksi, mikäli puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vaatimusta täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen myötävaikutuksesta ei ole noudatettu.

Korkeimman oikeuden arviointi

Ylivoimainen este ja päätöksenteko säilössäpidon jatkamisesta

13. Korkein oikeus toteaa, että säilössäpidon jatkaminen puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdan nojalla edellyttää sekä ylivoimaista estettä että menettelyn asianmukaisuutta. Muussa tapauksessa luovutettava henkilö on päästettävä artiklan 5 kohdan nojalla vapaaksi.

14. Unionin tuomioistuin on katsonut ennakkoratkaisussaan (C ja CD, 44–47 kohta), että puitepäätöksessä ylivoimaisen esteen käsitettä on tulkittava suppeasti niin, että se tarkoittaa vain sellaisia epätavallisia ja ennalta arvaamattomia olosuhteita, joihin siihen vetoavan ei ole ollut mahdollista vaikuttaa ja joiden seurauksia ei olisi voitu välttää kaikesta noudatetusta huolellisuudesta huolimatta. Kun ei ole ennalta arvaamatonta, että luovutettava henkilö turvautuu erilaisiin oikeussuojakeinoihin, turvapaikan hakemista tai tuomioistuimen määräämää täytäntöönpanokieltoa ei voida pitää puitepäätöksessä tarkoitettuna ylivoimaisena esteenä. Tähän lopputulokseen ei vaikuta se, että täytäntöönpanovaltion viranomaiset ovat menetelleet huolellisesti eivätkä ole voineet vaikuttaa luovuttamisen täytäntöönpanoajan noudattamiseen.

15. Unionin tuomioistuin on katsonut, että ylivoimaisen esteen olemassaolon arviointi ja tarvittaessa uuden luovuttamispäivän vahvistaminen kuuluvat puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdan mukaan oikeusviranomaisen tehtäviin. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti jäsenvaltion poliisiviranomaiset eivät ole puitepäätöksen 6 artiklassa tarkoitettuja oikeusviranomaisia. Puitepäätöksen vaatimuksia ei täytä myöskään järjestely, jossa luovutettavaksi määrätty voi saattaa kysymyksen vapaaksi päästämisestään tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jollei oikeusviranomainen ole asianmukaisesti myötävaikuttanut päätöksentekoon, määräaikojakaan ei ole noudatettu ja luovutettava henkilö on päästettävä vapaaksi.

16. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenään, että luovuttamispäätöksen purkamista koskevan asian yhteydessä määrätty täytäntöönpanokielto ja lainsäädäntöön perustuva turvapaikanhakijan oikeus oleskella maassa hakemuksen käsittelyn ajan eivät ole muodostaneet puitepäätöksessä tarkoitettua ylivoimaista estettä. Myös menettely, jossa päätöksentekijänä on ollut käytännössä Keskusrikospoliisi, ylivoimaisen esteen toteamiseksi ja säilössäpidon jatkamiseksi on ollut virheellistä. Näin ollen A:n ja B:n säilössä pitämiselle ei ole enää ollut laillisia perusteita sen jälkeen, kun lainvoimaisesta luovuttamispäätöksestä laskettava kymmenen päivän määräaika on kulunut umpeen.

17. Korkein oikeus toteaa edelleen, että EU-luovuttamislaissa ei ole puitepäätöksen edellyttämiä säännöksiä siitä, miten viranomaisten ja tuomioistuimen on meneteltävä, jos luovuttamista ei kyetä ylivoimaisen esteen johdosta toteuttamaan alkuperäisessä kymmenen päivän määräajassa. Lainsäädäntöä olisi siten tarpeellista tarkistaa niin, että ylivoimaisen esteen olemassaolon ja muiden säilössäpidon jatkamisen edellytysten arviointi samoin kuin mahdollisesta uudesta luovuttamisajasta sopiminen kuuluvat tuomioistuimelle tai syyttäjälle. Nykyisen lainsäädännön perusteella nämä kysymykset tulee saattaa käräjäoikeuden käsiteltäviksi noudattaen soveltuvin osin EU-luovuttamislain 18 §:n säännöksiä.

Luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon siirtäminen

18. A ja B ovat vaatineet, että heidän luovuttamisensa täytäntöönpanoa siirretään EU-luovuttamislain 47 §:n nojalla, koska luovuttaminen olisi inhimillisesti kohtuutonta.

19. Korkein oikeus toteaa, että EU-luovuttamislain 47 § perustuu puitepäätöksen 23 artiklan 4 kohdan sääntelyyn, jonka mukaan poikkeuksellisesti luovuttamista voidaan tilapäisesti lykätä vakavien humanitaaristen syiden perusteella (HE 88/2003 vp s. 49). Tällainen syy voi artiklan mukaan olla esimerkiksi se, että on olemassa perusteltu syy uskoa, että luovuttaminen selvästi vaarantaisi henkilön hengen tai terveyden. Lain esitöiden mukaan kynnys luovuttamisen lykkäämiseen tällä perusteella on korkea.

20. Korkein oikeus katsoo, ettei turvapaikan hakeminen luovuttamisasian käsittelyn aikana tai luovuttamispäätöksen jälkeen osoita, että luovuttaminen vaarantaisi luovutettavan hengen tai terveyden tai johtaisi muutoin inhimilliseen kohtuuttomuuteen. Unionin tuomioistuin on lisäksi huomauttanut, että kansainvälistä suojelua koskeva hakemus ei ole puitepäätöksen 3 ja 4 artiklassa säädetty luovuttamisesta kieltäytymisen peruste (C ja CD, 57 kohta).

21. Turvapaikan hakemisen ohella A ja B ovat Korkeimmassa oikeudessa vedonneet vain niihin vankilaoloihin liittyviin seikkoihin, jotka ovat olleet arvioitavina jo luovuttamispäätöstä 16.4.2021 tehtäessä. Korkein oikeus toteaa, etteivät hakijat ole esittäneet sellaista syytä, jonka vuoksi heidän luovuttamispäätöksensä täytäntöönpanoa voitaisiin EU-luovuttamislain 47 §:n nojalla siirtää. Vaatimus täytäntöönpanon siirtämisestä on siksi hylättävä.

Luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon jatkaminen

22. Puitepäätöksen 23 artiklan määräaikojen ylittämisellä on välitön vaikutus vain siihen, että henkilö on vapautettava säilöstä. Luovuttamispäätöksen täytäntöönpanomenettelyä tulee jatkaa luovuttamispäätöksen täytäntöönpanolle asetettujen määräaikojen päättymisestä huolimatta, ja viranomaisilla on edelleen mahdollisuus sopia luovuttamispäivästä puitepäätöksen 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti (C ja CD, 72 kohta ja tuomio 25.1.2017, Vilkas, C-640/15, EU:C:2017:39, 70 kohta).

23. Syyttäjä on unionin tuomioistuimen tuomiosta antamassaan lausumassa esittänyt, että täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen tulee turvapaikka-asian vireilläolosta huolimatta välittömästi jatkaa täytäntöönpanomenettelyä ja vahvistaa luovuttamista pyytäneen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa luovuttamiselle uusi määräpäivä. Syyttäjän mukaan tässä asiassa täytäntöönpanosta vastaavana oikeusviranomaisena on Korkein oikeus.

24. Korkeimman oikeuden käsiteltävänä on A:n ja B:n vaatimukset yhtäältä määräaikojen ylittämiseen perustuvasta säilössäpidon lopettamisesta ja toisaalta luovuttamispäätösten täytäntöönpanon siirtämisestä. Kun luovuttamisen määräaikojen ylittäminen ei ole kohdassa 16 esitetyn mukaisesti johtunut puitepäätöksessä tarkoitetusta ylivoimaisesta esteestä, tilanteessa ei voida soveltaa myöskään tätä koskevaa menettelyä. Luovuttamista ei ole myöskään päätetty lykätä, mihin voisi liittyä sopiminen uudesta luovuttamisajankohdasta. Korkein oikeus katsoo, että syyttäjän esittämät toimet eivät ole liitännäissuhteessa Korkeimmassa oikeudessa käsiteltävinä oleviin muutoksenhakuasioihin. Korkein oikeus ei voi asian tässä vaiheessa ryhtyä toimiin uuden luovuttamisajankohdan vahvistamiseksi.

25. EU-luovuttamislain 44 §:n mukaisesti luovuttamispäätöksen täytäntöönpanosta vastaa edelleen Keskusrikospoliisi. Korkein oikeus toteaa kuitenkin, etteivät luovuttamisen täytäntöönpanon tosiasialliset ja oikeudelliset edellytykset ole muuttuneet, koska A:n ja B:n turvapaikkahakemusten käsittely on edelleen kesken. Ulkomaalaislain 40 §:n 3 momentin mukaan turvapaikanhakijalla on oikeus oleskella laillisesti Suomessa hakemuksensa käsittelyn ajan tai kunnes on tehty täytäntöönpanokelpoinen päätös hänen maasta poistamiseksi.

26. Korkein oikeus toteaa, ettei lainsäädännössä ole nimenomaisesti otettu kantaa siihen, miten EU-luovuttamislain ja ulkomaalaislain säännökset tulisi sovittaa yhteen. Myös toimivalta on jakaantunut niin, että turvapaikka-asioissa päätösvaltaa käyttää Maahanmuuttovirasto ja muutoksenhakuasteessa toimivaltaiset hallintotuomioistuimet, kun taas rikoksentekijän luovuttamisasiat ratkaistaan lähtökohtaisesti Helsingin käräjäoikeudessa.

27. Unionin tuomioistuin on tuomiossaan kiinnittänyt huomiota EUT-sopimukseen liitettyyn pöytäkirjaan (N:o 24), jonka mukaan unionin jäsenvaltioita pidetään kaikissa turvapaikkaan liittyvissä oikeudellisissa ja käytännöllisissä seikoissa toisiinsa nähden turvallisina alkuperämaina, jollei kysymys ole tyhjentävässä luettelossa mainitusta tilanteesta. Unionin tuomioistuin on tuomiossaan lausunut, ettei sille toimitetussa aineistossa ole mitään, minkä perusteella voitaisiin katsoa unionin kansalaisten A:n ja B:n tilanteen olevan sellainen, että heidän turvapaikkahakemuksensa voitaisiin ottaa harkittavaksi tai käsiteltäväksi niiden säännösten nojalla, jotka koskevat unionin kansalaisten toisessa unionin jäsenvaltiossa tekemien turvapaikkahakemusten tutkimista (C ja CD, 54–56 kohta).

28. Korkein oikeus toteaa, että ylivoimaisen esteen suppea tulkinta yhdessä nykyisen turvapaikan hakemista koskevan kansallisen sääntelyn kanssa voi käytännössä vaikeuttaa puitepäätöksessä tavoiteltua tehokasta rikoksentekijöiden luovuttamista. Kun otetaan kuitenkin huomioon ulkomaalaislain poikkeuksettomat säännökset turvapaikanhakijan oleskeluoikeudesta ja turvapaikka-asioiden liityntä ihmisoikeuksien turvaamiseen, laintulkinnan keinoin ei voida päätyä siihen, että etusija olisi annettava puitepäätöksestä seuraaville velvoitteille. Rikoksentekijän luovuttamista käsittelevät viranomaiset tai tuomioistuimet eivät voi ilman lain säännöksiä ryhtyä tutkimaan turvapaikan myöntämisen edellytyksiä eivätkä antaa määräyksiä, joilla turvapaikanhakijan oleskeluoikeus syrjäytettäisiin. Järjestelmien yhteensovittaminen edellyttää siten lainsäädännöllisiä toimenpiteitä.

Päätöslauselma

A:n ja B:n säilössä pitämiselle ei ole ollut laillisia edellytyksiä 25.4.2021 jälkeen.

Syyttäjän vaatimus uuden luovuttamisajankohdan sopimisesta jätetään tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Kirsti Uusitalo, Lena Engstrand, Jussi Tapani ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Saara Ingström.