KKO:2022:34

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 29.1.2020 nro 20/103799

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta huumausaineen käyttörikoksesta (syytekohta 1), rattijuopumuksesta (syytekohta 2), kolmesta kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta (syytekohdat 3, 4 ja 6) sekä näpistyksestä (syytekohta 5). A oli esitutkinnassa kiistänyt syyllistyneensä epäiltyihin rikoksiin.

A kutsuttiin käräjäoikeuden pääkäsittelyyn uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta. A ei saapunut käräjäoikeuden pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti. Paikalla pääkäsittelyssä oli A:lle oikeusapulain nojalla määrätyn oikeudenkäyntiavustajan sijasta toinen asianajaja, jonka käräjäoikeus hyväksyi määrätyn avustajan sijaiseksi, ja joka kiisti A:n puolesta syyttäjän rangaistusvaatimuksen.

Käräjäoikeus tutki ja ratkaisi asian A:n henkilökohtaisesta poissaolosta huolimatta. Käräjäoikeus katsoi asiassa näytetyksi, että A oli menetellyt syytteessä kerrotulla tavalla ja syyllistynyt niihin rikoksiin, joista syyttäjä oli vaatinut hänelle rangaistusta. Käräjäoikeus tuomitsi A:n yhteiseen 80 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjänotaari Jari Laasanen ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden päätös 2.6.2020 nro 20/119024

A valitti hovioikeuteen ja vaati ensisijaisesti, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi tai toissijaisesti, että syyte hylätään taikka rangaistusta joka tapauksessa alennetaan. A kertoi, ettei hänen avustajansa ollut neuvotellut hänen kanssaan ennen pääkäsittelyä. A vaati myös, että häntä itseään kuulustellaan todistelutarkoituksessa, joko käräjäoikeudessa palauttamisen jälkeen tai hovioikeuden toimittamassa pääkäsittelyssä.

Hovioikeus katsoi, että asia ei ollut laadultaan sellainen, että käräjäoikeus olisi voinut tutkia ja ratkaista sen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 11 §:n 1 momentin nojalla ilman A:n läsnäoloa. A oli jo esitutkinnassa kiistänyt rikosepäilyt. Käräjäoikeuden ei olisi tullut haastaa häntä pääkäsittelyyn ratkaisun uhalla. Käräjäoikeuden oikeudenkäyntivirhe oli vaikuttanut jutun lopputulokseen.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian käräjäoikeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Harri Kurkinen ja Mika Kinnunen sekä asessori Timo Torkko.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen käsiteltäväksi.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A oli kutsuttu käräjäoikeuteen uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta. A oli jäänyt henkilökohtaisesti pois pääkäsittelystä, mutta hänen asiamiehenään oli toiminut hänelle oikeusapulain nojalla määrätyn oikeudenkäyntiavustajan sijaisena toinen asianajaja. Käräjäoikeus on tuominnut A:n huumausaineen käyttörikoksesta, rattijuopumuksesta, kolmesta kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja näpistyksestä 80 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

2. Hovioikeus on A:n valituksesta katsonut, että käräjäoikeus ei ollut voinut tutkia ja ratkaista asiaa ilman A:n läsnäoloa. Hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden tuomion ja palauttanut asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Kysymyksenasettelu

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensiksi siitä, onko A voitu kutsua käräjäoikeuden pääkäsittelyyn uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta. Toiseksi kysymys on siitä, onko asia voitu tutkia ja ratkaista, vaikka vastaaja ei ole henkilökohtaisesti ollut paikalla pääkäsittelyssä.

Sovellettavat oikeusohjeet

4. Asianosaisen läsnäolosta rikosasian pääkäsittelyssä säädetään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 8 luvussa. Luvun 1 §:n 1 momentin mukaan asianosainen määrätään saapumaan käräjäoikeudessa pidettävään pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti sakon uhalla, jollei katsota, ettei hänen henkilökohtainen läsnäolonsa asian selvittämiseksi ole tarpeen. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan vastaajaa ei voida tuomita rangaistukseen, ellei häntä ole henkilökohtaisesti kuultu tai häntä ole edustanut oikeudenkäyntiasiamies pääkäsittelyssä. Luvun 11 §:n 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä 3 §:ssä säädetään, asia voidaan tutkia ja ratkaista vastaajan poissaolosta huolimatta, jos hänen läsnäolonsa asian selvittämiseksi ei ole tarpeen ja hänet on sellaisella uhalla kutsuttu tuomioistuimeen. Tällöin voidaan tuomita rikesakko, sakkorangaistus tai enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistus ja enintään 10 000 euron suuruinen menettämisseuraamus. Viimeksi mainitussa säännöksessä vastaajan poissaololla tarkoitetaan sitä, että vastaaja ei ole henkilökohtaisesti läsnä pääkäsittelyssä, eikä häntä edusta pääkäsittelyssä asiamies.

5. Rikosoikeudenkäyntilain nykyistä 8 luvun 11 §:ää asiasisällöltään vastannutta säännöstä koskeneen hallituksen esityksen (HE 82/1995 vp s. 23–24, 109–110 ja 114–115) mukaan vastaajan henkilökohtaisella läsnäololla rikosasian selvittämisessä on korostettu merkitys ja vastaaja velvoitetaan pääsäännön mukaan saapumaan pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti. Asianosainen itse on yleensä jutun selvittämisen kannalta paras tietolähde. Usein asian luotettava selvittäminen edellyttää myös, että todistajat voivat tunnistaa vastaajan ja että vastaajaa voidaan henkilökohtaisesti kuulla todistajien kertomusten johdosta. Kuitenkin esimerkiksi silloin, kun vastaaja on esitutkinnassa tunnustanut tehneensä syytteessä tarkoitetun teon, asia voidaan usein luotettavasti selvittää ilman vastaajan henkilökohtaista läsnäoloa. Silloin, kun käsiteltävänä olevasta rikoksesta on vakiintunut normaalirangaistus ja kun asiassa ratkaistavat muutkin kysymykset ovat sellaisia, että vastaajan läsnäolo ja kannanotot eivät juurikaan vaikuta siihen, miten tuomioistuin voi asian ratkaista, asia voidaan tutkia ja ratkaista vaikka vastaajaa ei oikeudenkäynnin aikana olisikaan kuultu. Tuomioistuimen tulisi jokaisessa rikosasiassa erikseen harkita se, milloin vastaaja voidaan kutsua tuomioistuimeen käsiteltävänä olevassa asiassa pykälässä tarkoitetulla uhalla.

6. Rikosoikeudenkäyntilain 8 lukua on osittain muutettu ja saanut nyt voimassa olevan muotonsa lailla 423/2018. Lain muuttamiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 200/2017 vp s. 1, 22 ja 46) ilmenee tarkoituksena olleen keventää oikeusprosesseja yleisissä tuomioistuimissa ja lieventää syytetyn velvollisuutta olla henkilökohtaisesti läsnä pääkäsittelyssä. Vastaajan olisi oltava henkilökohtaisesti läsnä, jos tuomioistuin pitää vastaajan läsnäoloa asian selvittämiseksi tai muusta syystä tarpeellisena. Sen sijaan muun kuin alaikäisen vastaajan tuomitseminen vankeusrangaistukseen ei enää edellyttäisi tämän henkilökohtaista läsnäoloa muutoin kuin hyvin vakavien rikosten osalta, vaan riittävää olisi, että vastaajaa edustaisi pääkäsittelyssä asiamies. Lakivaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (LaVM 2/2018 vp s. 7–8) suhtautunut syytetyn läsnäolovelvollisuutta koskeviin lievennyksiin yleisesti myönteisesti, sillä läsnäolovelvollisuuden lieventämisellä voidaan vähentää syytetyn poissaolosta johtuvia istuntojen peruuntumisia ja siten tehostaa rikosprosessia sekä lyhentää oikeudenkäyntien kestoa. Lakivaliokunta on kuitenkin painottanut, että tuomioistuimen tulee läsnäolovelvoitetta koskevassa harkinnassaan huolellisesti ottaa huomioon oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset.

7. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa taataan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan jokaisen rikoksesta syytetyn vähimmäisoikeuksiin kuuluu oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään korostanut, että syytetyllä on oltava oikeus osallistua henkilökohtaisesti oikeudenkäyntiin ensimmäisessä oikeusasteessa. Euroopan ihmisoikeussopimus tai ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö eivät kuitenkaan aseta estettä syytetyn tuomitsemiselle poissaolevana edellyttäen, että hänelle on asianmukaisesti varattu tilaisuus oikeudenkäyntiin osallistumiseen. Poissaolouhkaisesti haastettu syytetty voi luopua oikeudestaan olla henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissä. Luopuminen voi tapahtua nimenomaisesti tai hiljaisesti, mutta sen täytyy perustua syytetyn omaan tahtoon ja olla yksiselitteinen. Pelkkä poisjääminen ei sellaisenaan osoita, että syytetty olisi luopunut oikeudestaan olla läsnä oikeudenkäynnissä. Syytetyn on tullut myös kyetä kohtuullisessa määrin ennakoimaan oikeudesta luopumisen seuraukset. Lisäksi syytetyn poisjääminen oikeudenkäynnistä ei saa olla tärkeän julkisen edun vastainen (esimerkiksi suuren jaoston ratkaisu Hermi v. Italia 18.10.2006, kohdat 73–76 ja Demebukov v. Bulgaria 28.2.2008, kohdat 47–49).

8. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2006:50 vastaajaa syytettiin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, koska hän oli lääkärintoimessaan laiminlyönyt ryhtyä potilaan tilan edellyttämiin toimenpiteisiin. Vastaaja oli kiistänyt esitutkinnassa syyllistyneensä rikokseen. Syyttäjä oli haastehakemuksessaan nimennyt syytteen tueksi useita todistajia kuultaviksi potilaan vammoista ja tilasta, vastaajan menettelystä ja sen lääketieteellisestä arvioinnista sekä useita kirjallisia todisteita mukaan lukien asiantuntijalausuntoja. Korkein oikeus totesi, että poissaolokäsittely on tarkoitettu poikkeukseksi pääsäännöstä, jonka mukaan vastaajan on oltava henkilökohtaisesti läsnä (kohta 4). Sinänsä kattava todistelu ei ollut poistanut vaan sen sijaan korostanut tarvetta kuulla vastaajaa henkilökohtaisesti (kohta 7). Vastaajaa ei siten olisi tullut kutsua pääkäsittelyyn uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta (kohta 8). Haasteen ja kutsun tiedoksisaannin jälkeen vastaaja oli useissa tuomioistuimeen toimittamissaan kirjelmissä edelleen kiistänyt syyllisyytensä. Kirjelmien perusteella oli lisäksi ilmennyt, ettei vastaaja ollut ymmärtänyt syytteen oikeudellista perustaa. Korkein oikeus katsoi, että käräjäoikeuden olisi viimeistään tässä vaiheessa tullut käsittää, että asiaa ei voida tutkia ja ratkaista vastaajan poissaolosta huolimatta. Käräjäoikeuden ei olisi tullut toimittaa pääkäsittelyä (kohta 9).

9. Korkein oikeus on arvioinut vastaajan henkilökohtaisen läsnäolon tarpeellisuutta asian selvittämiseksi myös ratkaisussaan KKO 2019:71, joka koskee rikosoikeudenkäyntilain 5 a luvussa säädettyä kirjallista menettelyä. Korkein oikeus totesi, että rikosasian käsitteleminen kirjallisessa menettelyssä edellyttää asian olevan selvitetyssä tilassa. Tällaisen tilanteen ei yleensä voida katsoa olevan käsillä esimerkiksi silloin, jos vastaaja on esitutkinnassa kiistänyt syyllisyytensä tavalla, joka asiassa kertyneen aineiston valossa herättää epäilyksen rikosvastuun edellytysten täyttymisestä (kohta 11).

10. Korkein oikeus toteaa, että rikosoikeudenkäyntilain 8 luvun 11 §:n mukainen poissaolokäsittely merkitsee poikkeusta pääsäännöstä, jonka mukaan rikosasian vastaajaa on kuultava henkilökohtaisesti pääkäsittelyssä. Poissaolokäsittelyn edellytyksiä on siten tulkittava lähtökohtaisesti suppeasti. Rikosprosessin tehokkuutta ja toimivuutta koskevat näkökohdat puoltavat kuitenkin vastaajan henkilökohtaisesta läsnäolovelvollisuudesta luopumista silloin, kun asiassa esitettävä selvitys on laadultaan yksiselitteistä ja laajuudeltaan riittävän kattavaa ja tyydyttävää siten, että asia on vastaajan poissaolosta huolimatta mahdollista selvittää niin, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

Korkeimman oikeuden arviointi

Vastaajan kutsuminen pääkäsittelyyn uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta

11. Jokaisessa rikosasiassa tuomioistuimen on jo pääkäsittelykutsua laatiessaan harkittava, voidaanko asia tutkia ja ratkaista rikosoikeudenkäyntilain 8 luvun 11 §:n mukaisesti. Arvioinnissa on tällöin otettava huomioon muun muassa rikosasian laatu, vastaajan kannanotto rikosepäilyyn ja asiassa esitettävä todistelu. Menettelyn edellyttämä selvitysaste on saavutettavissa lähinnä suhteellisen yksinkertaisissa rikosasioissa. Vastaajan tunnustus esitutkinnassa on vahva oletus sen puolesta, että selvitys on riittävä vastaajan poissaolosta huolimatta. Riittävä selvitysaste voi olla saavutettavissa myös silloin, jos vastaaja on esitutkinnassa kiistänyt syyllisyytensä tavalla, joka on jo itsessään tai asiassa kertyneen aineiston valossa asiaan vaikuttamatonta. Mitä yhdensuuntaisempaa ja yksiselitteisempää asiassa esitettävä näyttö on, sitä paremmat edellytykset on tutkia ja ratkaista asia poissaolokäsittelyssä. Riidanalainen ja vaikeaselkoinen näyttö, joka on sen luonteista, että sitä on punnittava vastakkain, puolestaan puoltaa tarvetta kuulla vastaajaa henkilökohtaisesti. Lisäksi on harkittava tuomioistuimen edellytykset arvioida seuraamuskysymystä eli esimerkiksi sitä, onko tapauksessa rangaistuksen mittaamiseen tai lajinvalintaan liittyviä erityisiä olosuhteita ja mitkä ovat vastaajan mahdollisuudet ennakoida seuraamus. Korkein oikeus toteaa, että tuomioistuimen on varmistauduttava poissaolokäsittelyn soveltuvuudesta punnitsemalla oikeudenkäyntimenettelyn tarkoituksenmukaisuutta ja oikeudenmukaisuutta ottamalla erityisesti huomioon asian laatuun ja vastaajan henkilökohtaisiin olosuhteisiin liittyvät tapauskohtaiset seikat.

12. Syytteen mukaan A oli syytekohdassa 1 käyttänyt laittomasti diatsepaamia ja syytekohdassa 2 kuljettanut henkilöautoa yleisellä tiellä käytettyään huumausainetta niin, että hänellä oli ollut ajon jälkeen veressään diatsepaamia, nordiatsepaamia ja tematsepaamia. Syytekohdissa 3, 4 ja 6 A oli kuljettanut henkilöautoa yleisillä teillä ajo-oikeudetta. A oli ollut tekoaikaan ajokiellossa. Syytekohdassa 5 A oli anastanut asianomistajan liikkeestä hupparin.

13. Korkein oikeus toteaa, että syytteessä mainitut rikokset ovat laadultaan yksinkertaisia ja käytännössä yleisiä, jokseenkin lievästi rangaistavia rikoksia, joiden rangaistuskäytäntö on vakiintunutta. Tämä puoltaa poissaolokäsittelyn soveltumista. Vastaajan poissaolon puheena olevan kaltaisesta rikosasioiden oikeuskäsittelystä ei myöskään voida katsoa olevan vastoin tärkeää julkista etua.

14. A on esitutkinnassa kiistänyt syyllistyneensä epäiltyihin rikoksiin. Käräjäoikeuden on pitänyt pääkäsittelykutsua laatiessaan arvioida käytettävissään olevan aineiston perusteella, edellyttääkö asian selvittäminen tämän vuoksi vastaajan henkilökohtaista läsnäoloa. Esitutkinta-aineiston perusteella poliisi on pysäyttänyt A:n syytekohdissa 2 ja 3 tarkoitetusta ajosta. A ei ole esitutkinnassa kiistänyt sitä, että hänen verestään oli löytynyt syytekohdissa 1 ja 2 tarkoitettuja huumausaineita. A on kertonut, ettei hän osaa antaa tälle muuta selitystä kuin että hänen luonaan edellisenä yönä ollut entinen miehensä oli myrkyttänyt hänet jollain aineella. A on esitutkinnassa tunnustanut kuljettaneensa henkilöautoa syytekohdissa 3, 4 ja 6 kuvatulla tavalla. A on kuitenkin vedonnut siihen, että hänellä on ruotsalainen ajokortti. Syytekohdan 5 näpistyksen osalta A on puolestaan kertonut olleensa aikeissa ostaa kysymyksessä olevan hupparin. A:n mukaan huppari oli ollut hänellä ostoskärryssä, mutta hän olikin ennen kassaa päättänyt toisin ja pyytänyt mukana ollutta äitiään viemään hupparin takaisin. A ei tiennyt, mihin hänen äitinsä oli vienyt hupparin.

15. Syyttäjä on haastehakemuksessaan ilmoittanut kirjallisiksi todisteiksi syytekohdan 1 huumausaineen käyttörikoksen ja syytekohdan 2 rattijuopumuksen osalta keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon ja sen liitteenä olevan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnon A:n verestä todetuista huumausaineista. Korkein oikeus katsoo, että edellä mainitut lausunnot antavat siinä määrin vahvan näytön huumausaineiden nauttimisesta, että A:n esitutkinnassa esittämä tarkemmin yksilöimätön kiistoperuste ei ole synnyttänyt tarvetta hänen henkilökohtaiseen kuulemiseensa eikä näin ollen ole muodostanut estettä poissaolokäsittelylle.

16. Syytteestä ja esitutkinta-aineistosta ilmenee, että A oli ollut syytekohdissa 3, 4 ja 6 tarkoitettujen tekojen aikana poliisin määräämässä ajokiellossa. Tällä perusteella A:n kiistäminen esitutkinnassa on ollut selvästi asiaan vaikuttamatonta.

17. Syytekohdan 5 näpistyksen osalta syyttäjä on ilmoittanut todisteiksi valvontakameratallenteen väitetystä teosta ja asianomistajan tekemän anastusilmoituksen, joista haastehakemuksen mukaan ilmenee omaisuuden anastaminen sekä anastettu omaisuus ja sen arvo. A on esittänyt esitutkinnassa kiistämisensä perusteeksi yksityiskohtaisen väitteen ostoskärryssään olleen tuotteen palauttamisesta ennen kassalle saapumista. Korkein oikeus katsoo, että vastaajan kiistämisen perustetta ja sen luotettavuutta muuhun näyttöön nähden on myös tältä osin ollut mahdollista arvioida tyydyttävästi vastaajaa henkilökohtaisesti kuulematta, kun otetaan huomioon syyttäjän nimeämän näytön laatu ja yksiselitteisyys. Edellä lausuttuun nähden vastaajaa ei ole yksin kiistämisen perusteella ollut tarpeen määrätä saapumaan asian käsittelyyn henkilökohtaisesti, vaan riittävää on, että vastaajalle on varattu tilaisuus osallistua asian käsittelyyn.

18. Syyttäjän haastehakemuksessaan ilmoittama näyttö on ollut kaikilta osin vastaajan arvioitavissa ja ennakoitavissa jo ennen pääkäsittelyä. Haastehakemuksesta on ilmennyt myös syyttäjän seuraamuskannanotto, jonka perusteella syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Syytteen sekä ilmoitetun todistelun laatuun ja laajuuteen nähden A:n voidaan olettaa ymmärtäneen häntä kohtaan esitetyn rangaistusvaatimuksen sekä sen tueksi ilmoitetun todistelun sisällön ja merkityksen.

19. Asiassa ei ole ilmennyt myöskään A:n henkilökohtaisiin olosuhteisiin liittyviä tai muita erityisiä seikkoja, jotka olisivat edellyttäneet hänen kuulemistaan henkilökohtaisesti. Korkein oikeus katsoo edellä lausutuin perustein, että A on voitu kutsua pääkäsittelyyn uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta.

Asian tutkiminen ja ratkaiseminen pääkäsittelyssä ilman vastaajan henkilökohtaista läsnäoloa

20. Vastaajan kutsuminen oikeudenkäyntiin poissaolouhkaisesti ei merkitse sitä, että hänellä ei olisi halutessaan oikeus osallistua asian käsittelyyn henkilökohtaisesti tai asiamiehen edustamana. Jos vastaajalla kutsun mukaan on oikeus jäädä pääkäsittelystä pois mutta hän lähettää asiamiehensä oikeuteen, hänen ei katsota jääneen pois asian käsittelystä. Asian käsittelyssä otetaan tällöin huomioon vastaajan asiamiehen päämiehensä puolesta esittämät seikat ja todistelu. Jos vastaaja sen sijaan on poissa pääkäsittelystä eikä hänellä ole asiamiestäkään edustajanaan, tuomioistuimen on rikosoikeudenkäyntilain 6 luvun 6 §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla tarpeen mukaan asiakirjoista selostettava, mitä poissaoleva asianosainen on asiassa esittänyt. Kyseeseen tulevat tällöin lähinnä esitutkinta-aineisto ja vastaajan mahdollinen vastaus haasteeseen.

21. Tuomioistuimen on rikosoikeudenkäyntilain 6 luvun 1 §:n mukaan vielä ennen pääkäsittelyn aloittamista selvitettävä, voidaanko asia ottaa lopullisesti käsiteltäväksi. Kysymyksessä olevassa tapauksessa A ei ole ennen pääkäsittelyä toimittanut käräjäoikeuteen kirjallista vastausta tai muita kirjelmiä, joiden perusteella tarvetta hänen henkilökohtaiseen läsnäoloonsa olisi tullut arvioida toisella tavalla kuin pääkäsittelykutsua laadittaessa. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt, että A olisi etukäteen ilmoittanut käräjäoikeudelle tai asiamiehelleen esteestä saapua pääkäsittelyyn tai pyytänyt pääkäsittelyn siirtämistä.

22. Pääkäsittelyssä on ollut paikalla A:n oikeusapulain nojalla määrätyn avustajan sijaisena toinen asianajaja, joka on vastannut A:n puolesta syytteeseen ja kiistänyt syyttäjän rangaistusvaatimukset asiallisesti vastaavin perustein kuin esitutkinnassa. Asiamies on myös ottanut kantaa seuraamusvaatimukseen. A on valituksessaan hovioikeuteen vedonnut siihen, ettei avustajan sijaisena toiminut asiamies ollut tavoittanut häntä ja ettei hän ollut keskustellut asiamiehensä kanssa. Korkein oikeus toteaa, että asiamiehellä on tästä huolimatta ollut mahdollisuus riitauttaa asiassa esitetty näyttö sekä nimetä uutta näyttöä mukaan lukien A:n mahdollinen kuuleminen todistelutarkoituksessa sekä ottaa kantaa seuraamusvaatimukseen. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:n puolesta ei ole esitetty tällaisia vaatimuksia, joten pääkäsittelyssä ei ole ilmennyt seikkoja, jotka olisivat antaneet aihetta arvioida A:n henkilökohtaisen läsnäolon tarpeellisuutta toisin. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt aihetta epäillä, etteikö A olisi ollut tietoinen pääkäsittelyn ajankohdasta käräjäoikeudessa tai että hänellä olisi ollut laillinen este saapua pääkäsittelyyn. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että asia on voitu tutkia ja ratkaista A:n henkilökohtaisesta poissaolosta huolimatta.

Johtopäätös

23. Korkein oikeus katsoo edellä todetuilla perusteilla, että A on voitu kutsua pääkäsittelyyn uhalla, että asia voidaan tutkia ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta ja että asian tutkiminen ja ratkaiseminen pääkäsittelyssä ei ole vaatinut hänen henkilökohtaista läsnäoloaan. Käräjäoikeudessa ei siten ole tapahtunut oikeudenkäyntivirhettä eikä asian palauttaminen käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi ole ollut perusteltua.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Vaasan hovioikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ari Kantor, Lena Engstrand, Jussi Tapani ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Silja Leino.