KKO:2022:32

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja Lapin käräjäoikeuden tuomio 27.1.2020 nro 20/103379

Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta viestintäsalaisuuden loukkauksesta. Syytteen mukaan A oli oikeudettomasti käyttänyt B:n työsähköpostiosoitetta pitämällä sähköpostia auki ja luetuttamalla sitä työntekijällään sen jälkeen, kun B:n työsuhde oli päättynyt.

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että B:n sähköpostia oli seurattu noin viikon ajan sen selvittämiseksi, oliko B:llä ollut asiakastoimeksiantoja, joita hän oli hoitanut omaan lukuunsa työnantajalta salassa. Seuraaminen oli tapahtunut A:n kehotuksesta, ja sen olivat suorittaneet A:n alaiset työntekijät. A oli syyllistynyt viestintäsalaisuuden loukkaukseen välillisenä tekijänä avaamalla oikeudettomasti B:n sähköposteja 18.7.–26.7.2016 välisenä aikana.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Vilho Niiranen.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 20.11.2020 nro 20/144667

A valitti hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä.

Hovioikeus katsoi, että A:lla ei ollut ollut oikeutta pitää B:n työsähköpostia auki ja seurata sitä. Hovioikeus totesi, että kirjautumisen yhteydessä oli ollut tarpeen käyttää käyttäjätunnusta tai salasanaa taikka näiden yhdistelmää. Viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistön täyttymiseen riitti se, että henkilö käytti hänelle kuulumatonta käyttäjätunnusta luvatta. Sillä seikalla, oliko yksittäisiä sähköpostiviestejä avattu, ei ollut merkitystä. Tiedon saaminen ulkopuoliselta suojatusta viestistä oli riittävä tunnusmerkistön täyttymisen kannalta. Hovioikeus katsoi A:n menettelyn täyttäneen viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistön.

Hovioikeus totesi, että B:n työsähköpostiliikenteen seurannan välittömänä tekijänä toiminut taho oli A:n esimiehenä antamien ohjeiden ja työpaikan yleisten menettelytapojen perusteella voinut pitää sähköpostin seurantaa työvelvollisuuksiinsa kuuluvana ja siten omasta näkökulmastaan oikeutettuna, jolloin toiminnan välittömänä tekijänä olleen henkilön menettelyä tämän henkilöllisyydestä riippumatta ei voitu pitää tahallisena. A:n katsominen välilliseksi tekijäksi ei tässä tapauksessa edellyttänyt välittömän tekijän nimeämistä. A voitiin tuomita välillisenä tekijänä viestintäsalaisuuden loukkauksesta.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Maarit Tukiainen, Kaarina Ollikainen ja Marjo Juotasniemi. Esittelijä Tomi Virranniemi.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että syyte viestintäsalaisuuden loukkauksesta hylätään.

Syyttäjä ja B vaativat vastauksissaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Työnantajan edustaja A on B:n työsuhteen päättymisen jälkeen 18.–26.7.2016 pitänyt auki tämän työsähköpostiosoitetta ja antanut muiden työntekijöiden tehtäväksi sähköpostiosoitteen viestien seuraamisen. Työnantajalla on ollut B:n suostumus käyttää tämän sähköpostiosoitetta työsuhteen aikana työtehtävien hoitamista varten B:n poissa ollessa. B ei ole antanut työsuhteensa päättymisen yhteydessä tai sen jälkeen erillistä suostumusta työsähköpostiosoitteensa käyttöön.

2. Syyttäjä ja B ovat vaatineet A:n tuomitsemista rangaistukseen viestintäsalaisuuden loukkauksesta, koska tämä oli oikeudettomasti käyttänyt B:n sähköpostiosoitetta pitämällä sähköpostia auki ja luetuttamalla sitä työntekijällään sen jälkeen, kun B:n työsuhde oli päättynyt. A on kiistänyt syytteen ja katsonut, ettei viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistö täyty. Alemmat oikeudet ovat katsoneet A:n syyllistyneen viestintäsalaisuuden loukkaukseen välillisenä tekijänä.

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oleva kysymys

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt rikoslain 38 luvun 3 §:ssä tarkoitettuun viestintäsalaisuuden loukkaukseen. Mikäli A:n menettely täyttää tunnusmerkistön, arvioitavaksi tulee myös se, onko hänen menettelyssään kysymys toimimisesta välillisenä tekijänä vai tekijänä.

Viestintäsalaisuuden loukkausta koskevan rangaistussäännöksen tulkinnan lähtökohdat

4. Rikoslain 38 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan viestintäsalaisuuden loukkauksesta tuomitaan se, joka oikeudettomasti avaa toiselle osoitetun kirjeen tai muun suljetun viestin taikka suojauksen murtaen hankkii tiedon sähköisesti tai muulla vastaavalla teknisellä keinolla tallennetusta, ulkopuoliselta suojatusta viestistä.

5. Lainkohdan perustelujen (HE 94/1993 vp s. 148–149) mukaan viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistö käsittää perinteisen kirjesalaisuuden loukkaamisen täydennettynä sähköisesti tallennettua viestiä koskevalla lisäyksellä. Perinteisen kirjeen tai muun suljetun viestin lisäksi 1 kohta koskisi sähköisesti tai muulla vastaavalla teknisellä keinolla tallennettua viestiä. Tällä tarkoitetaan lähinnä niin sanottua elektronista postia eli tietokoneesta toisen tietokoneen muistiin välitettyjä viestejä, jotka ovat tietyn käyttäjän tai tiettyjen käyttäjien luettavaksi tarkoitettuja. Rangaistavuuden edellytyksenä kuitenkin olisi, että viesti on teknisin keinoin suojattu ulkopuolisilta ja että tiedon hankkiminen viestistä tapahtuu tämä suojaus murtaen. Suojauksen murtaminen voisi tapahtua vastaavalla tavalla kuin tietomurrosta säädetään.

6. Tietomurrosta on säädetty rikoslain 38 luvun 8 §:ssä. Kyseisen pykälän 1 momentin mukaan tietomurrosta tuomitaan se, joka käyttämällä hänelle kuulumatonta käyttäjätunnusta taikka turvajärjestelyn muuten murtamalla oikeudettomasti tunkeutuu tietojärjestelmään, jossa sähköisesti tai muulla vastaavalla teknisellä keinolla käsitellään, varastoidaan tai siirretään tietoja tai dataa, taikka sellaisen järjestelmän erikseen suojattuun osaan.

7. Tietomurtoa koskevan säännöksen perustelujen (HE 94/1993 vp s. 155–156) mukaan rangaistavuuden edellytyksenä olisi, että tietomurrossa tunkeutuminen tapahtuu järjestelmän turvajärjestely murtamalla. Esimerkkinä turvajärjestelystä mainitaan käyttäjätunnus, joka tietojärjestelmään pyrkivän on osattava päästäkseen käsiksi järjestelmän tietoihin. Turvajärjestely olisi läpäistävä jollakin nimenomaisella toimella, mutta rikos täyttyisi heti, kun tunnistuskontrolli on läpäisty. Oikean käyttäjätunnuksen tiedoksisaantitapa olisi rikoksen täyttymisen kannalta merkityksetön. Oikeudettomasta tunkeutumisesta ei kuitenkaan ole kyse silloin, kun pääsyn hankkimiselle suojattuihin tietoihin tunnuksen avulla on tunnuksen haltijan lupa. Turvajärjestelyn läpäisemistapaa kuvataan säännöksessä sanalla murtaa, jota on käytetty korostamaan juuri sitä, että läpäisyn on oltava luvatonta.

8. Korkein oikeus toteaa, että viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistössä kuvattu suojauksen murtamista koskeva tekotapa saa sisältönsä arvioinnista, jossa edellä kuvattujen esityölausumien mukaisesti otetaan huomioon kahden rangaistussäännöksen muodostama kokonaisuus. Tunnusmerkistössä tarkoitettu suojauksen murtaminen täyttyy silloin, kun toiselle kuuluvaa käyttäjätunnusta käytetään luvatta. Käyttäjätunnuksen luvaton käyttäminen on jo itsessään riittävää, jos se mahdollistaa tiedon hankkimisen suojatusta viestistä, eikä erillistä tunnuksen tai siihen liittyvän salasanan kirjaamistointa vaadita tunnusmerkistön täyttymiseksi.

Yksityisyyden suojasta työelämässä

9. Yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 18 §:n 1 momentissa säädetään edellytyksistä, joilla työnantajalla on oikeus hakea esille tai avata työnantajan työntekijän käyttöön osoittamaan sähköpostiosoitteeseen lähetettyjä tai työntekijän tällaisesta sähköpostiosoitteesta lähettämiä sähköpostiviestejä. Mainitun momentin 3 kohdan mukaan työnantajalla on tällainen oikeus silloin, jos hän on suunnitellut ja järjestänyt työntekijälle tämän nimellä lähetettyjen ja tämän lähettämien sähköpostiviestien suojan toteuttamiseksi tarpeelliset toimenpiteet ja tässä tarkoituksessa erityisesti huolehtinut siitä, että työntekijä voi antaa suostumuksensa siihen, että työntekijän poissa ollessa tämän valitsema työnantajan tehtävään hyväksymä toinen henkilö voi ottaa vastaan työntekijälle lähetetyt viestit sen selvittämiseksi, onko työntekijälle lähetetty sellainen viesti, joka on selvästi tarkoitettu työnantajalle työtehtävien hoitamiseksi ja josta työnantajan on toimintansa tai työtehtävien asianmukaisen järjestämisen vuoksi välttämätöntä saada tieto.

10. Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 162/2003 vp s. 59) mukaan työnantajan olisi tarjottava lain 18 §:ssä tarkoitettuja vaihtoehtoja myös työsuhteen päättämistilanteissa ennen viestien esille hakemisen aloittamista. Näin työntekijä, jonka työsuhde on purettu tai irtisanottu, voi itse omilla toimenpiteillään vaikuttaa siihen, että hänen luottamuksellisen sähköpostiviestinsä suoja toteutuu esimerkiksi poistamalla tällaiset viestit.

Arviointi tässä asiassa

11. Kuten edellä kohdassa 8 on todettu, rikoslain 38 luvun 3 §:n viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistössä tarkoitettu suojauksen murtamisen edellytys täyttyy silloin, kun toiselle kuuluvaa käyttäjätunnusta käytetään luvatta, jos se mahdollistaa tiedon hankkimisen suojatusta viestistä. Toiselle kuuluvaa sähköpostiosoitetta on pidettävä tällaisena käyttäjätunnuksena.

12. Asiassa on riidatonta, että B:n työsuhteen päättämisen jälkeen B:n työsähköpostiosoitetta on pidetty A:n kehotuksen mukaisesti auki, ja muiden työntekijöiden tehtävänä on ollut seurata sähköpostiosoitteen viestejä. Työsuhteen aikana A:lla on ollut suostumus käyttää B:n työsähköpostiosoitetta työtehtävien hoitamista varten tämän poissa ollessa. Työsuhteen päättymisen yhteydessä tai sen jälkeen B ei kuitenkaan ole antanut erillistä suostumusta työsähköpostiosoitteensa käyttöön. Asiassa ei ole edes väitetty, että hänelle olisi tarjottu mahdollisuus tällaisen suostumuksen antamiseen.

13. Korkein oikeus katsoo, että B:n työsähköpostiosoitetta on hänen työsuhteensa päättymisen jälkeen käytetty luvatta pitämällä sitä auki ilman B:n suostumusta. Ottaen huomioon mitä edellä on lausuttu työntekijän suostumuksen merkityksestä, asiassa ei ole enemmälti tarvetta arvioida, onko A:lla ollut yksityisyyden suojasta työelämästä annetun lain 19 §:ssä tarkoitettu tarve saada viesteistä tieto.

14. A on vedonnut siihen, että B:n työsähköpostiosoitteen viestejä ei ollut avattu. Korkein oikeus toteaa, että viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistön täyttymiseen riittää tiedon hankkiminen ulkopuoliselta suojatusta viestistä silloin, kun suojaus murretaan. Sähköisen viestin avaaminen ei ole tunnusmerkistön täyttymisen edellytys, vaan riittävää on lähettäjää tai vastaanottajaa taikka viestin otsikkoa koskevan tiedon hankkiminen. Syytteessä kuvattu menettely täyttää siten viestintäsalaisuuden rikkomisen tunnusmerkistön.

A:n tekijävastuu

15. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että tekijävastuu on tässä tapauksessa ollut välillistä. A on toiminut välillisenä tekijänä, ja hänen edustamansa yhtiön työntekijät ovat olleet välittömiä tekijöitä.

16. Rikoslain 5 luvun 4 §:ssä välillinen tekeminen määritellään siten, että tekijänä tuomitaan se, joka on tehnyt tahallisen rikoksen käyttäen välikappaleena toista, jota ei voida rangaista siitä rikoksesta syyntakeettomuuden tai tahallisuuden puuttumisen vuoksi taikka muusta rikosoikeudellisen vastuun edellytyksiin liittyvästä syystä. Hallituksen esityksen perusteluissa (HE 44/2002 vp s. 153–154) todetaan, että puute rikosvastuun edellytyksissä voi johtua syyntakeettomuudesta, tahallisuuden puuttumisesta taikka jonkin tunnusmerkistöön kuuluvan erityisen tarkoituksen tai motiivin puuttumisesta. Lisäksi välitön tekijä voi toimia oikeuttamisperusteen nojalla, pakottamisen alaisena taikka erehtyä tekonsa oikeudellisesta luonteesta tai oikeudenvastaisuudesta.

17. Hovioikeus on katsonut, että välittömänä tekijänä toiminut työntekijä on voinut pitää B:n sähköpostin seurantaa työvelvollisuuksiinsa kuuluvana ja siten omasta näkökulmastaan oikeutettuna, kun otetaan huomioon A:n esimiehenä antamat ohjeet sähköpostin seurannasta ja tältä osin työpaikalla yleisesti käytössä ollut menettelytapa.

18. Korkein oikeus toteaa, että työnantaja-asemaan perustuva esimiehen käsky ei kuulu rikoslain 4 luvun mukaisiin vastuuvapausperusteisiin. Työnantajan edustajan antamat ohjeet ja määräykset eivät poista niitä toteuttaneen työntekijän omaa rikosoikeudellista vastuuta, mikäli tunnusmerkistön edellyttämä tahallisuus työntekijän kohdalla täyttyy.

19. Tässä asiassa työpaikalla noudatettu menettely voisi poistaa mahdollisen välittömän tekijän rikosvastuun siinä tapauksessa, että kysymyksessä olevalla työntekijällä olisi ollut perusteltu syy uskoa B:n antaneen luvan sähköpostinsa seuraamiseen myös työsuhteen päättymisen jälkeen. Kun asiassa ei ole kuultu B:n sähköpostia seuranneita työntekijöitä, heidän mahdollisen rikosvastuunsa toteutumisen arviointiin ei ole tältä osin edellytyksiä. Siten myöskään tämän vuoksi ei voida katsoa A:n toimineen välillisenä tekijänä.

20. Korkein oikeus toteaa, että syytteen teonkuvauksen perusteella A:n menettelyä on luontevinta arvioida varsinaisena tekemisenä. A on työnantajan edustajana antanut työntekijöille kehotuksen B:n sähköpostin auki pitämisestä tarkoituksena seurata sähköpostiliikennettä. Työntekijät ovat tämän jälkeen hankkineet tiedon sähköpostiosoitteen viesteistä. Korkein oikeus katsoo, että A:n tekijävastuun täyttymiseksi on riittävää, että hänen menettelynsä seurauksena työsähköpostiosoitetta on pidetty auki ja saatu tieto sähköpostiosoitteen viesteistä. A on siten käyttänyt B:n työsähköpostiosoitetta luvatta ja hankkinut tiedon sähköpostissa olleista viesteistä.

Johtopäätös

21. Korkein oikeus katsoo edellä todetuilla perusteilla, että A on 18.–26.7.2016 syyllistynyt rikoslain 38 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiseen viestintäsalaisuuden loukkaukseen pitämällä B:n työsähköpostiosoitetta luvatta auki ja hankkimalla tiedon sähköpostiosoitteen viesteistä. A on tällä menettelyllään oikeudettomasti suojauksen murtamalla hankkinut tiedon toiselle osoitetusta sähköisesti tallennetusta ulkopuoliselta suojatusta viestistä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen, Mika Huovila, Päivi Hirvelä, Eva Tammi-Salminen ja Jussi Tapani. Esittelijä Karri Tolttila.