KKO:2022:27

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Tausta

Ulosottomies oli 19.3.2018 ulosmitannut ulosottovelallinen B:n saatavan A:lta. Saatavan perusteena oli maksamatta oleva helikopterikaupan loppukauppahinta 43 291,20 euroa. Samassa yhteydessä ulosottomies oli antanut A:lle saatavaa koskevan maksukiellon ja kehottanut A:ta maksamaan pidätetyt varat ulosottoon. Päätös ulosmittauksesta on tullut lainvoimaiseksi.

Ulosottomiehen päätös 11.7.2018

Ulosottomies määräsi A:lle velvollisuuden maksaa ulosottomiehelle maksukiellon mukaan maksamatta oleva ja erääntynyt saatava 43 291,20 euroa. Ulosottomies katsoi, että saatava oli selvä ja riidaton, eikä se ollut A:n vetoamalla tavalla vanhentunut.

Ulosottovalitus Pirkanmaan käräjäoikeudessa

A vaati ulosottovalituksessaan, että ulosottomiehen päätös kumotaan ja A:lle määrätty maksuvelvollisuus poistetaan.

A:n mukaan ulosottomiehelle maksettavaksi määrätty saatava oli vanhentumisen vuoksi lakannut. Loppukauppahinnan eräpäivä oli ollut 2.5.2014, ja tuon päivämäärän jälkeen B ei ollut ollut velan osalta yhteydessä A:han. Velan vanhentumista ei ollut katkaistu sillä, että A:n edustaja oli aiemmassa täytäntöönpanoriidan oikeudenkäynnissä myöntänyt velan B:lle. B ei ollut ollut edustettuna kyseisessä oikeudenkäynnissä. Koska saatava oli vanhentunut, se ei ollut ulosottokaaren 4 luvun 68 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla selvä. Saatavasta ei ollut ulosottoperustetta, ja A kiisti saatavan olemassaolon, minkä vuoksi saatavaa ei voitu ulosottokaaren 4 luvun 68 §:n 2 momentin mukaisesti ulosmitata.

Käräjäoikeuden päätös 11.12.2018 nro 18/43582

Käräjäoikeus totesi, että A:n ja B:n välillä oli solmittu 13.7.2010 ”Yhteistyösopimus”-niminen asiakirja, jossa oli sovittu muun ohella siitä, että A ostaa B:ltä sen omistaman helikopterin 615 000 euron kauppahinnalla. Kauppahinta oli sovittu maksettavaksi erissä siten, että viimeisen erän eräpäivä oli 31.8.2015. A ja B olivat lisäksi allekirjoittaneet 27.3.2014 sopimuksen, jonka mukaan A ei ollut vielä maksanut B:lle koko alkuperäisen kauppakirjan mukaista kauppahintaa, eikä helikopterin omistusoikeus näin ollut vielä siirtynyt A:lle. Sopimuksen mukaan A ja B sopivat alkuperäisestä kauppakirjasta poikkeavin ehdoin loppukauppahinnan maksamisesta ja velkasuhteen päättämisestä, helikopterin omistusoikeuden siirtymisestä B:ltä A:lle ja haltijavelkakirjojen luovuttamisesta A:lle. 27.3.2014 oli allekirjoitettu A:n ja B:n välillä kauppakirja, jonka mukaan helikopterin omistusoikeus siirtyi A:lle 27.3.2014. A:n edustajat olivat käräjäoikeudessa kuultuina kertoneet, että viimeisen maksuerän erääntymisajankohdaksi oli suullisesti sovittu toukokuun alku 2014.

Käräjäoikeus totesi, että alkuperäisen 13.7.2010 allekirjoitetun yhteistyösopimuksen mukaan viimeisen erän eräpäiväksi oli merkitty 31.8.2015. Tämän mukaan viimeinen maksuerä ei olisi vanhentunut. Jos sen sijaan viimeistä eräpäivää olisi väitteen mukaisesti 27.3.2014 muutettu siten, että se oli 2.5.2014, viimeinen erä näyttäisi vanhentuneen.

Käräjäoikeus totesi, että kysymyksessä oleva helikopteri oli takavarikoitu 14.10.2013 eli ennen A:n ja B:n välistä 27.3.2014 päivättyä sopimusta. B:tä oli siten koskenut helikopteria koskeva määräämiskielto, eikä B ollut enää 27.3.2014 voinut tehdä helikopteria koskevia määräämistoimia, jotka sitoisivat B:n ulosottovelkojia. A:n ja B:n 13.7.2010 tekemän yhteistyösopimuksen mukaisen 31.8.2015 erääntyneen maksuerän perusteella B:n saatava 43 291,20 euroa A:lta ei siten ollut vanhentunut.

Käräjäoikeus hylkäsi A:n ulosottovalituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Marja Lehtimäki.

Turun hovioikeuden päätös 11.1.2021 nro 16

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus selosti ulosottokaaren 4 luvun 68 §:n sisältöä ja sen esitöitä ja totesi selvänä lähtökohtana olevan, ettei ulosottomenettelyssä tutkita siinä tarkoitettujen saatavien oikeellisuutta, vaan tämä on tarkoitettu tapahtuvaksi erillisessä oikeudenkäynnissä. Oikeuskäytännössä oli kuitenkin katsottu, ettei saatavan kiistäminen estänyt ulosottotoimia, jos saatava ei sen johdosta ollut aidosti riitainen. Muun ohella prosessiekonomisista syistä ei ollut asianmukaista, että selvästi perusteettomat väitteet estäisivät ulosmitatun saatavan ulosottoperinnän, jos väitteen tutkiminen ei tosiasiassa vaarantanut perinnän kohteen oikeusturvaa.

Asiassa ei ollut esitetty, että B:n saatavasta olisi ulosottoperustetta. Kysymys oli siten siitä, voitiinko A:n vanhentumisväitettä pitää niin selvästi perusteettomana, että saatavan perimistä koskeva päätös oli voitu tehdä siitä huolimatta, että A oli kiistänyt maksuvelvollisuutensa.

Hovioikeus totesi, että helikopteri oli ollut pitkään ulosottotoimien ja oikeudenkäyntien kohteena. Hovioikeus viittasi helikopterin ulosmittaukseen liittyneeseen täytäntöönpanoriitaan, jossa asianosaisina olivat olleet muun ohella A ja B. A oli haastehakemuksessaan 26.6.2014 ilmoittanut, että loppukauppahinta oli edelleen maksamatta, mikä seikka oli kirjattu myös yhtiön täytäntöönpanoriitakanteen perusteeksi. A oli edelleen täytäntöönpanoriidassa hovioikeudelle tekemässään valituksessa vedonnut mainittuun seikkaan, ja lisäksi A:n vastuuhenkilö oli täytäntöönpanoriidan oikeudenkäynnissä myöntänyt saatavan olemassaolon. Hovioikeus katsoi, että nämä oikeudenkäynnissä tapahtuneet velan tunnustamiset olivat velan vanhentumisesta annetun lain 10 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla katkaisseet velan vanhentumisen. B:n saatava A:lta ei siten ollut maksukiellon tiedoksiantamispäivänä 19.3.2018 ollut vanhentunut. A:n vanhentumisväite oli ollut ilmeisen perusteeton, ja ulosottomies oli voinut ulosottokaaren 4 luvun 68 §:n 2 momentin estämättä arvioida saatavan kiistämisen perustetta. Näillä perusteilla hovioikeus päätyi samaan lopputulokseen kuin käräjäoikeus.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kimmo Suorsa, Teija Vainiopää ja Juuso Lehtinen. Esittelijä Otto Ropponen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, oliko A ulosottokaaren 4 luvun 68 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla kiistänyt saatavan oikeellisuuden.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden ja ulosottomiehen päätökset kumotaan ja sille määrätty maksuvelvollisuus poistetaan.

Ulosottomies antoi pyydetyn lausunnon.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Ulosottomies on ulosmitannut ulosottovelallisena olevalta B:ltä erääntyneen kauppahintasaatavan A:lta. Ulosottomies on antanut A:lle maksukiellon, jonka mukaan kyseistä saatavaa ei saa suorittaa muulle kuin ulosottomiehelle. Samalla ulosottomies on antanut maksukehotuksen. Kun A ei ollut tehnyt maksua, ulosottomies on päätöksellään velvoittanut A:n maksamaan saatavaa vastaavan määrän ulosottomiehelle.

2. A on ulosottomenettelyssä kiistänyt saatavan oikeellisuuden ja väittänyt maksuvelvollisuutensa lakanneen vanhentuneena. Ulosottomies on kuitenkin katsonut, että saatava on niin selvä ja riidaton, että sen määrä voidaan ulosmitata A:lta.

3. Käräjäoikeus on hylännyt A:n ulosottovalituksen, eikä hovioikeus ole muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A ulosottokaaren 4 luvun 68 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla kiistänyt ulosmitatun saatavan oikeellisuuden niin, ettei siltä voida ulosmitata saatavan määrää.

Sovellettavat säännökset

5. Ulosottokaaren 4 luvun 27 §:n 2 momentin mukaan saatavan ja muun oikeuden ulosmittaus tulee voimaan suoritusvelvolliseen nähden silloin, kun hän on saanut tiedoksi kirjallisen kiellon suorittaa saatavaa tai täyttää velvoitetta muulle kuin ulosottomiehelle (maksukielto). Maksukiellon saaja on velvollinen noudattamaan sitä heti.

6. Mainitun luvun 67 §:n 1 momentin mukaan ulosottomies saa antaa maksukiellon saajalle kehotuksen maksaa erääntynyt ulosmitattu saatava, paitsi jos saatava on riitainen tai epäselvä.

7. Mainitun luvun 68 §:n 1 momentin mukaan jollei maksukiellon saaja noudata todistettavasti tiedoksi saamaansa maksukieltoa, joka koskee palkkaa tai toistuvaa elinkeinotuloa, ulosottomies saa ulosmitata maksukiellon saajalta määrän, joka on maksamatta ulosottomiehelle. Ulosmittaus edellyttää, että maksukiellon saajan maksuvelvollisuus on selvä. Saman pykälän 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös muuta saatavaa, josta velallisella on ulosottoperuste tai jonka oikeellisuutta maksukiellon saaja ei kiistä. Hakijalla on oikeus ajaa kannetta maksukiellon saajaa vastaan saatavan oikeellisuuden vahvistamiseksi.

8. Ulosottokaaren 4 luvun 67 §:n perusteluiden (HE 13/2005 vp s. 96–97) mukaan ulosottomies ei normaalisti saisi antaa maksukehotusta, jos maksukiellon saaja kiistää maksuvelvollisuutensa. Ulosottomies ei voi tutkia velallisen saatavan oikeellisuutta. Ulosottomies voisi kuitenkin antaa maksukehotuksen, jos maksukiellon saajan esittämät väitteet ovat selvästi perusteettomia eikä saatavaa voida siten pitää aidosti riitaisena. Ulosottomiehen olisi kuitenkin noudatettava tässä varovaisuutta.

9. Saman luvun 68 §:n 2 momenttia koskevien perusteluiden (HE 13/2005 vp s. 98) mukaan ulosmittaus puolestaan edellyttäisi sitä, että ulosottovelallisella on saatavasta ulosottoperuste maksukiellon saajaa vastaan. Tällä tavoin vältetään se, että ulosottomies joutuisi tutkimaan saatavan oikeellisuuden. Jollei ulosmitatusta saatavasta ole ulosottoperustetta, ulosmittaus maksukiellon saajalta estyisi, jos tämä kiistää saatavan oikeellisuuden. Mikä tahansa asiasyihin perustuva kiistäminen estäisi ulosmittauksen. Ulosmittausta ei voitaisi toimittaa myöskään silloin, kun saatava on muuten epäselvä. Saatavasta olisi hankittava ulosottoperuste tuomioistuimesta silloinkin, kun maksukiellon saaja kiistää maksuvelvollisuutensa, vaikka asia olisi sinänsä suhteellisen selvä.

Saatavan kiistämiseltä edellytettävät perusteet

10. Ulosottovelalliselle kuuluvan saatavan ulosotto voi sisältää useita, eri edellytyksin tehtäviä täytäntöönpanotoimia. Ulosottomies voi ulosmitata erääntymättömän, riitaisen tai muutoin epäselvän saatavan ja antaa sen perusteella maksukiellon. Enemmät ulosottotoimet maksukiellon saajaa vastaan edellyttävät kuitenkin ulosottokaaren 4 luvun 67 ja 68 §:n mukaan saatavan selvyyttä. Palkan ja muun toistuvaistulon ulosmittaukseen sovelletaan niitä koskevia erityissäännöksiä.

11. Yleisen saatavan selvyyttä koskevan vaatimuksen lisäksi ulosmittauksen kohdistaminen maksukiellon saajaan edellyttää ulosottokaaren 4 luvun 68 §:n 2 momentin mukaan sitä, että velallisella on saatavasta ennestään ulosottoperuste tai että maksukiellon saaja ei kiistä maksuvelvollisuuttaan. Muussa tapauksessa selvä lähtökohta on, että saatavan määrää ei voida ulosmitata maksukiellon saajalta ennen kuin saatavan oikeellisuus on vahvistettu tuomioistuimessa. Asia tulee ratkaista oikeudenkäynnissä, ja kanteen nostaminen on asetettu ulosoton hakijan tehtäväksi.

12. Ulosottokaaren 4 luvun 68 §:n 2 momentissa ei ole määritelty, mitä saatavan oikeellisuuden kiistämiseltä voidaan edellyttää. Kohdassa 8 mainitut esityölausumat koskevat maksukehotuksen antamista, joka esitöiden mukaan on mahdollista myös silloin, kun maksukiellon saajan esittämät väitteet ovat ulosottomiehen arvion mukaan selvästi perusteettomia eikä saatava ole aidosti riitainen. Maksukiellon saajaan kohdistuvan ulosmittauksen estäisi kuitenkin esitöiden mukaan mikä tahansa asiasyihin perustuva kiistäminen.

13. Ulosotossa voidaan ulosottokaaren 2 luvun 1 §:n mukaan yleensä panna täytäntöön vain ulosottoperusteeseen perustuvia velvoitteita. Ulosottoperusteen oikeellisuutta ei ulosottomenettelyssä arvioida, mutta ulosottomiehen toimivaltaan kuuluu ratkaista kaikki ulosoton etenemisen kannalta välttämättömät kysymykset. Nimenomaisten säännösten nojalla ulosottomies voi asettaa ulosottomenettelystä johtuvan maksuvelvollisuuden ilman edeltävää ulosottoperustetta. Ulosottojärjestelmään kuuluvat kuitenkin myös välioikeudenkäynnit riidanalaisen seikan selvittämiseksi.

14. Korkein oikeus toteaa, että ulosmittaus ilman ulosottoperustetta samoin kuin ulosmittauksen kohdistaminen ulosottovelallisen omaisuuden sijasta tämän velallisen varoihin ovat selkeitä poikkeuksia ulosoton pääsäännöistä. Tällöin saatavan oikeellisuuden kiistämiselle ei voida asettaa erityisiä väitteiden hyväksyttävyyttä koskevia vaatimuksia. Ulosmittaus voidaan maksukiellon saajan vastustamisesta huolimatta toteuttaa lähinnä vain sellaisissa tapauksissa, joissa kiistämiselle ei ole esitetty lainkaan perustetta tai joissa on ilmeistä, ettei kiistämisperusteella voi olla vaikutusta maksuvelvollisuuteen eikä se siten voisi estää saatavan oikeellisuuden vahvistamista tuomioistuimessa. Korkein oikeus katsoo, että ulosmittaus estyy maksukiellon saajan kiistäessä saatavan oikeellisuuden ja esittäessä kiistämiselleen jonkin oikeudellisen perusteen. Kiistämisen perusteiden tarkempi tutkiminen ei kuulu ulosottomiehen toimivaltaan, vaan saatavan oikeellisuuden arviointi kuuluu tuomioistuimelle mahdollisesti myöhemmin nostettavan kanteen yhteydessä.

15. Korkein oikeus toteaa edelleen, että kiistäminen ei voi perustua esimerkiksi suoritusvelvollisen maksuhaluttomuuteen tai maksukykyyn, vaan kiistämisen on liityttävä ulosmitattuun saatavaan. Saatavan oikeellisuus ei koske vain saatavan oikeudellista perustetta vaan yleisesti maksukiellon saajan maksuvelvollisuutta. Kiistäminen voi siten koskea mitä tahansa saatavaan liittyvää seikkaa, kuten sen syntyä, määrää tai lakkaamista.

Arviointi tässä asiassa

16. B:n saatava perustuu A:n ja B:n väliseen helikopterikauppaan, ja kyse on kauppahinnan viimeisestä erästä. Saatavasta ei ole ulosottoperustetta. Aikaisemmassa täytäntöönpanoriidassa on ratkaistu riita omistusoikeudesta myytyyn helikopteriin, eikä sen yhteydessä ole vahvistettu kauppahintasaatavan oikeellisuutta.

17. Tässä asiassa kysymys on siitä, onko A kiistänyt ulosmitatun kauppahintasaatavan oikeellisuuden niin, ettei siltä saada ulosmitata kyseistä saatavaa vastaavaa määrää. A on väittänyt, että saatava on vanhentumisen vuoksi lakannut. A on yhtäältä riitauttanut kauppahinnan maksamiselle sovitun eräpäivän ja siten vanhentumisajan alkamisajankohdan ja toisaalta sen, onko vanhentuminen katkaistu.

18. Korkein oikeus katsoo, että A on kiistänyt saatavan oikeellisuuden ulosottokaaren 4 luvun 68 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, kun se on väittänyt saatavan lakanneen ja esittänyt tälle väitteelle myös oikeudellisia perusteita. Loppukauppahinnan määrää ei voida ulosmitata A:lta ilman, että sen maksuvelvollisuus on vahvistettu.

19. Ulosottomiehen ja alempien oikeuksien päätökset on siten kumottava ja A vapautettava sille määrätystä maksuvelvollisuudesta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset sekä ulosottomiehen päätös saatavan perimisestä A:lta kumotaan. A vapautetaan velvollisuudesta maksaa ulosottomiehelle 43 291,20 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Ari Kantor, Päivi Hirvelä, Eva Tammi-Salminen ja Jussi Tapani. Esittelijä Elina Elo.