KKO:2022:24

Asian aikaisempi käsittely

Aikaisempi tuomio

Helsingin hovioikeus oli 31.10.2003 antamallaan tuomiolla lukenut A:n syyksi lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia, joiden asianomistajana oli muiden ohella Y. Hovioikeuden tuomiosta ilmenevän, oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain (945/1984) 5 §:n 1 momentin 1 kohtaan ja 9 §:n 2 momenttiin perustuvan salassapitomääräyksen mukaan oikeudenkäyntiaineisto oli sovellettuja lainkohtia ja tuomiolauselmaa lukuun ottamatta pidettävä salassa 20 vuotta hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Vaatimukset Helsingin käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle, B:lle ja C:lle rangaistusta yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ja törkeästä kunnianloukkauksesta sekä A:lle rangaistusta salassapitorikoksesta, B:lle yllytyksestä salassapitorikokseen ja C:lle avunannosta salassapitorikokseen. Yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskevan syytteen mukaan vastaajat olivat oikeudettomasti televisiota käyttämällä esittäneet muun muassa Y:n sekä tämän äidin Z:n yksityiselämästä sellaisia tietoja, vihjauksia ja kuvaa, että tiedon levittäminen oli ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa ja kärsimystä Y:lle ja Z:lle. Televisio-ohjelmassa oli esitetty tietoja muun muassa hovioikeudessa käsitellyn seksuaalirikoksen asianomistajien henkilöllisyydestä ja heihin kohdistuneista hoito- ja tutkimustoimenpiteistä. Salassapitorikosta koskevan syytteen mukaan A oli vastoin hovioikeuden määräämää salassapitovelvollisuutta paljastanut salassa pidettäviä tietoja, jotka koskivat muun muassa Y:tä ja Z:a.

Z yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimuksiin omasta puolestaan ja alaikäisen Y:n huoltajana.

Käräjäoikeuden tuomio 21.9.2006 nro 06/9026

Käräjäoikeus totesi, että Helsingin hovioikeus oli 31.10.2003 antamallaan tuomiolla eli asian taustalla olevassa seksuaalirikosasiassa määrännyt oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 9 §:n 2 momentin nojalla, että oikeudenkäyntiaineisto oli sovellettuja lainkohtia ja tuomiolauselmaa lukuun ottamatta pidettävä salassa 20 vuotta hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Käräjäoikeus määräsi, että oikeudenkäyntiaineisto on oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 9 §:n 2 momentin sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 22 §:n, 23 §:n ja 24 §:n 25 ja 26 kohdan nojalla pidettävä salassa 30.10.2023 asti lukuun ottamatta sovellettuja lainkohtia, tuomiolauselmaa ja erikseen annettua tiedotetta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Liisa Paul ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 20.7.2007 nro 2396

Hovioikeus totesi, että oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 9 §:n 2 momentin nojalla asiassa hovioikeudessa kertynyt oikeudenkäyntiaineisto on edelleen käräjäoikeuden määräämällä tavalla pidettävä salassa sovellettuja lainkohtia, tuomiolauselmaa ja julkista selostetta lukuun ottamatta 30.10.2023 asti.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Uoti, Ilkka Sinisalo ja Gisela Juutilainen.

Korkeimman oikeuden tuomio 22.1.2009 nro 31

Korkein oikeus totesi, että kysymyksessä oli salassapitorikosta, yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä ja kunnianloukkausta koskeva asia, jonka ratkaisu sisälsi oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja arkaluonteisia tietoja asianomistajien yksityiselämästä ja 3 kohdassa tarkoitettuja tietoja rikoksen uhrista. Korkein oikeus määräsi mainitun lain 24 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla, että Korkeimman oikeuden tuomio on sovellettuja lainkohtia, tuomiolauselmaa ja asiasta laadittavaa julkista selostetta lukuun ottamatta pidettävä salassa 30.10.2023 saakka. Edelleen Korkein oikeus määräsi mainitun lain 24 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla rikosasian asianomistajien henkilöllisyyden pidettäväksi salassa 30.10.2023 saakka.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Pasi Aarnio, Hannu Rajalahti ja Timo Esko. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

Hakemus Korkeimmassa oikeudessa

Z vaati hakemuksessaan, että salassapitoaikaa pidennetään 40 vuodella.

Käsittelyratkaisu ja välitoimi

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 30 §:ssä säädetään asiaan osallisen kuulemisesta oikeudenkäynnin julkisuudesta päätettäessä. Pykälän 1 momentin mukaan tehtäessä julkisuutta koskeva ratkaisu oikeudenkäynnin vireilläolon päätyttyä asiasta erikseen kuuleminen ei enää ole tarpeen, ellei siihen ole erityistä syytä.

Nyt arvioitavana oleva salassapitoaika koskee rikosasiaa, jossa on ollut kyse muun muassa salassapitorikoksesta ja yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Pääasiassa on ollut nimenomaisesti kyse salassapitoon ja tietojen julkistamiseen liittyvistä kysymyksistä. Korkein oikeus katsoo, että asiaan osallisten kuulemiselle on tämän vuoksi erityinen syy päätettäessä salassapitoajan pituudesta asian vireilläolon päätyttyä.

Korkein oikeus varasi Y:lle, A:lle, B:lle, C:lle ja D Oy:lle tilaisuuden tulla kuulluksi hakemuksen johdosta.

Y esitti, että salassapitoaikaa tulee pidentää hakemuksen mukaisesti. A vaati, että salassapitoaikaa ei jatketa. B ilmoitti pitävänsä oikeudenkäyntiasiakirjojen julkistamista perusteltuna. C ilmoitti, että ei pidä salassapitoajan jatkamista tarpeellisena asian yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi. D Oy ei antanut lausumaa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Korkeimman oikeuden ratkaistavana oleva kysymys

1. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, tuleeko tuomioistuinten määräyksiin perustuvaa salassapitoaikaa pidentää. Salassapitomääräykset on annettu rikosasiassa, joka on koskenut muun muassa yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä ja salassapitorikosta.

Sovellettava säännös ja sen esityöt

2. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan lain 9 §:n 1 momentin 2 ja 4 kohdassa salassa pidettäväksi säädetyn oikeudenkäyntiasiakirjan salassapitoaika on 60 vuotta. Pykälän 2 momentin mukaan salassa pidettäväksi määrättävän ratkaisun salassapitoaika on enintään 60 vuotta, kun määräys annetaan yksityiselämän suojaamiseksi. Salassapitoaika lasketaan pykälän 3 momentin mukaan asian vireilletulosta tuomioistuimessa.

3. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 11 §:n 4 momentin mukaan jos oikeudenkäyntiasiakirjan tuleminen julkiseksi todennäköisesti aiheuttaisi salassapitoajan päätyttyäkin merkittävää haittaa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty tai määrätty, pääasiaa viimeksi käsitellyt tuomioistuin voi pidentää salassapitoaikaa enintään 60 vuodella sen hakemuksesta, jota tieto koskee.

4. Aikaisemmin voimassa ollut laki oikeudenkäynnin julkisuudesta (945/1984) koski lähinnä suullisen käsittelyn julkisuutta. Jos asiaa oli käsitelty suljetussa istunnossa tai jos suullisessa käsittelyssä oli esitetty salassa pidettävä asiakirja, tuomioistuin sai kuitenkin lain 9 §:n 2 momentin nojalla päättää, että oikeudenkäyntiaineisto, sovellettuja lainkohtia ja tuomiolauselmaa lukuun ottamatta, oli pidettävä tarpeellisin osin salassa määräajan, enintään 40 vuotta päätöksen antamisesta. Muutoin tuomioistuimelle annettujen asiakirjojen julkisuus ja salassapito määräytyi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) mukaan. Suoraan lain nojalla salassapidettäviä ovat muun muassa asiakirjat, jotka sisältävät tietoja rikosasian asianomistajan yksityiselämään liittyvistä arkaluonteisista seikoista (julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 26 kohta). Tällöin salassapitoaika on 50 vuotta sen henkilön kuolemasta, jota asiakirja koskee tai, jollei tästä ole tietoa, 100 vuotta (julkisuuslain 31 §:n 2 momentti).

5. Oikeudenkäynnin julkisuutta koskevaa lainsäädäntöä uudistettaessa (HE 13/2006 vp s. 45–46) todettiin, että tuomioistuimen antama salassapitomääräys saattoi tuolloin johtaa yksityiselämän suojan heikkenemiseen. Salassapidon enimmäismääräajan pidentämistä 60 vuoteen perusteltiin sillä, että perus- ja ihmisoikeuden asemassa oleva yksityiselämän suoja tulisi riittävästi huomioiduksi myös oikeudenkäynnissä. Pidennyksen ei toisaalta katsottu kohtuuttomasti kaventavan oikeudenkäynnin julkisuutta, koska enimmäisaika tulisi käytettäväksi vain poikkeustilanteissa ja se olisi edelleenkin selvästi lyhyempi kuin vastaavat määräajat julkisuuslaissa.

6. Hallituksen esityksen (HE 13/2006 vp s. 46) mukaan salassapitoajan pidentämistä koskeva säännös on tarpeellinen sen vuoksi, että yksityiselämän suojaamiseksi salassa pidettävien oikeudenkäyntiasiakirjojen säännönmukaiset salassapitoajat ovat lyhyemmät kuin julkisuuslain vastaavat salassapitoajat. Vaikka salassapitoaikojen erilaisuus onkin perusteltua oikeudenkäynnin julkisuusperiaatteen näkökulmasta, saattavat oikeudenkäyntiasiakirjojen salassapitoajat olla joissakin tilanteissa liian lyhyet erityisesti henkilön yksityiselämän suojan kannalta. Salassapitoajan jatkamiselle saattaisi olla käytännössä tarvetta lähinnä silloin, kun tiedon julkiseksi tuleminen loukkaisi voimakkaasti vielä elossa olevan henkilön yksityiselämän suojaa vielä salassapitoajan päätyttyäkin.

Hakemuksen tutkimisesta

7. Asiassa on ensin arvioitava sen merkitystä, että tässä tapauksessa käräjäoikeus ja hovioikeus ovat määränneet salassapidosta sittemmin kumotun oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain nojalla. Kumotussa laissa ei säädetty salassapitoajan pidentämisestä.

8. Oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain kumoamisesta annetun lain 2 §:n mukaan vanhan lain nojalla annetut salassapitomääräykset ovat jääneet voimaan sellaisinaan. Salassapitoajat päättyvät kuitenkin viimeistään oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 11 §:ssä säädetyissä ajoissa lain voimaantulosta lukien.

9. Koska kumotun lain nojalla annettujen salassapitomääräysten enimmäiskesto määräytyy voimassa olevan lain mukaan, Korkein oikeus katsoo, että myös salassapitoajan pidentämistä koskevaa nykyistä säännöstä voidaan soveltaa aikaisemman lain aikana annettuihin salassapitomääräyksiin.

10. Toinen tutkimiseen vaikuttava seikka on se, keiden yksityiselämän suojaa ja etua asiassa on arvioitava. Tässä tapauksessa hakija on yksi hakemuksen kohteena olevan rikosasian asianomistajista, mutta hän on vedonnut hakemuksensa tueksi siihen, että rikoksen seuraukset vaikuttavat edelleen kaikkien asianomistajien elämään. Yksi heistä on lausumassaan puoltanut hakemusta.

11. Korkein oikeus toteaa, että arkaluonteisten tietojen salassapitoa koskeva oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 §:n 1 momentin 2 kohta on soveltamisalaltaan yleinen ja koskee muitakin kuin oikeudenkäynnin asianosaisia. Antaessaan 10 §:n nojalla salassapitomääräyksen tuomioistuimen tulee viran puolesta valvoa, että oikeudenkäyntiasiakirjojen julkiseksi tuleminen ei tarpeettomasti loukkaa salassapitovelvollisuudella suojattuja etuja. Ratkaisun ja ratkaisun lopputuloksen julkisuudesta voidaan lain 24 §:n nojalla poiketa erityisesti silloin, kun on tarpeen suojata rikosasian asianomistajan henkilöllisyyttä ja hänen erityisen arkaluonteisia tietojaan.

12. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että myös pidentämistä koskevassa harkinnassa voidaan ottaa huomioon muita asianomistajia koskevat edut, vaikka he eivät olekaan hakijoina.

Pidentämistä koskeva arviointi

13. Oikeudenkäyntiasiakirjat on hakemuksen kohteena olevassa rikosasiassa määrätty salassa pidettäviksi sillä perusteella, että ne sisältävät arkaluonteisia tietoja asianomistajien yksityiselämään liittyvistä seikoista ja tietoja rikoksen uhreista. Salassapitomääräykset koskevat myös asianomistajien henkilöllisyyttä tuomioissa. Tiedot koskevat muun muassa lasten joutumista seksuaali- ja muiden rikosten uhriksi sekä heidän terveydentilaansa.

14. Harkittaessa salassapitoajan pidentämistä on punnittava, aiheutuuko tiedon julkiseksi tulemisesta suojattaville eduille haittaa. Minkä tahansa haitan aiheutuminen ei ole riittävä peruste pidentämiselle, vaan haitan tulee olla merkittävää ja sen aiheutumisen todennäköistä. Kysymys on myös punninnasta yhtäältä oikeudenkäynnin julkisuuden ja sananvapauden sekä toisaalta yksityiselämän suojan välillä.

15. Korkein oikeus toteaa, että mitä pidempi aika oikeudenkäynnistä on kulunut, sitä vähäisempi on yleensä tarve oikeudenkäyntiasiakirjojen tai asianomistajien henkilöllisyyden salassapidolle. Salassapidon pituuteen vaikuttaa kuitenkin myös se, millaisista tiedoista ja mistä suojattavasta edusta on kysymys. Tässä asiassa on kyse yksityiselämää koskevista erityisen arkaluonteisista tiedoista, joita yleisesti suojataan myös lainkäytössä niin, että tiedot eivät yleensä tule julkisiksi suojattavan henkilön elinaikana. Seksuaalirikoksia koskevat tiedot määrätään nykyisessä oikeuskäytännössä tyypillisesti salassa pidettäviksi enimmäismäärän eli 60 vuodeksi asian vireilletulosta tuomioistuimessa.

16. Tässä asiassa tuomioistuimet olivat yhdenmukaisesti määränneet salassapitoajan, joka päättyy noin 18 vuoden kuluttua asian vireilletulosta käräjäoikeudessa. Salassapitoaika on huomattavasti lyhyempi kuin voimassa olevassa laissa säädetty ja nykyisessä oikeuskäytännössä tyypillisesti noudatettu salassapitoaika. Näin lyhyt salassapitoaika merkitsee, että tiedot voivat tulla julkisiksi asianomistajien eläessä.

17. Korkein oikeus katsoo, että jos salassapitoaika on jo alun perin määrätty säännönmukaista enimmäisaikaa lyhyemmäksi, oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 11 §:n 4 momentissa tarkoitetun haitan merkittävyyttä ja sen aiheutumisen todennäköisyyttä on perusteltua tulkita niin, että kynnys salassapitoajan pidentämiselle ei ole korkealla. Pidentäminen edellyttää kuitenkin myös näissä tilanteissa, että haitasta esitetään selvitystä.

18. Hakija on vedonnut siihen, että rikokset vaikuttavat yhä asianomistajien elämään. Hakemuksen kohteena oleva rikosasia liittyy kiinteästi aikaisemmin käsiteltyyn lapsiin kohdistuneeseen seksuaalirikokseen. Saadusta selvityksestä ilmenee, että rikokset ovat heikentäneet asianomistajien elämänlaatua ja terveyttä ja että vaikutukset jatkuvat edelleen. Korkein oikeus katsoo, että rikoksiin liittyvien erityisen arkaluonteisten tietojen julkistaminen ja jo sen vaara tuottaisivat merkittävää haittaa asianomistajille. Nämä seikat puoltavat salassapitoajan pidentämistä.

19. Asiassa on vielä punnittava vastakkain oikeudenkäynnin julkisuutta ja sananvapautta sekä yksityiselämän suojaa. Tiedot ovat erityisen arkaluonteisia ja kuuluvat yksityiselämän suojan ydinalueelle. Korkein oikeus katsoo, että asianomistajien henkilöllisyyden paljastaminen tai oikeudenkäyntiasiakirjojen julkiseksi tuleminen ei siinä määrin palvelisi tuomioistuimiin kohdistuvaa valvontaa tai yhteiskunnallisesti merkittävää keskustelua, että oikeudenkäynnin lähtökohtainen julkisuus ja sananvapautta koskevat periaatteet muodostaisivat esteen salassapitoajan pidentämiselle. Oikeudenkäynnin avoimuus ja sananvapaus tulevat näissä olosuhteissa riittävällä tavalla huomioon otetuksi julkisista selosteista, jotka Korkein oikeus on julkaissut hakemuksen kohteena olevasta tuomiosta ja julkaisee myös tästä ratkaisusta.

20. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että asiassa on tullut selvitetyksi, että tietojen tuleminen julkiseksi todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa niille eduille, joiden suojaksi salassapitovelvollisuus on säädetty tai määrätty. Salassapitoaika on tämän vuoksi perusteltua pidentää hakemuksen mukaisesti 40 vuodella eli 30.10.2063 asti.

Päätöslauselma

Helsingin käräjäoikeuden tuomiota 21.9.2006 nro 06/9026, Helsingin hovioikeuden tuomiota 20.7.2007 nro 2396 ja Korkeimman oikeuden tuomiota 22.1.2009 nro 31 muutetaan. Salassapitoaikaa pidennetään.

Käräjäoikeuden oikeudenkäyntiaineisto on sovellettuja lainkohtia, tuomiolauselmaa ja erikseen annettavaa tiedotetta lukuun ottamatta pidettävä salassa 30.10.2063 asti.

Hovioikeudessa kertynyt oikeudenkäyntiaineisto on sovellettuja lainkohtia, tuomiolauselmaa ja julkista selostetta lukuun ottamatta pidettävä salassa 30.10.2063 asti.

Korkeimman oikeuden tuomio on sovellettuja lainkohtia, tuomiolauselmaa ja asiasta laadittua julkista selostetta lukuun ottamatta pidettävä salassa 30.10.2063 saakka.

Asianomistajien henkilöllisyys on pidettävä salassa 30.10.2063 saakka.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Ari Kantor, Jarmo Littunen, Lena Engstrand ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Ville Hinkkanen.