KKO:2022:20

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 4.2.2020 nro 20/104709, asian käsittely Turun hovioikeudessa sekä hovioikeuden tuomio 27.11.2020 nro 20/150982 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Aulikki Stenbäck sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Rita Melartin, Vilja Hahto ja Esko Junnila.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Syyttäjä myönsi valituksen oikeaksi.

B vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Käräjäoikeus on tuominnut A:n pahoinpitelystä sakkorangaistukseen ja määrännyt hänet suorittamaan vahingonkorvausta asianomistajalle.

2. A on vaatinut valituksessaan hovioikeudelle, että syyte pahoinpitelystä hylätään. Hovioikeus on päättänyt A:n pyynnön mukaisesti toimittaa asiassa pääkäsittelyn, johon A oli kutsuttu valittajana henkilökohtaisesti uhalla, että valitus voidaan jättää sillensä, jos hän ei saavu pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti, tai mikäli hän käyttää asiamiestä, uhalla, että asia voidaan hänen henkilökohtaisesta poissaolostaan huolimatta ratkaista. Kutsu oli annettu tiedoksi A:lle.

3. A on jäänyt henkilökohtaisesti saapumatta pääkäsittelyyn. A:n asiamies on pääkäsittelyn toimittamisen edellytyksiä häneltä tiedusteltaessa vaatinut ensisijaisesti pääkäsittelyn peruuttamista A:n kuulemiseksi henkilökohtaisesti ja toissijaisesti asian käsittelemistä A:n henkilökohtaisesta poissaolosta huolimatta, jolloin A:n kertomus käräjäoikeudessa voitaisiin ottaa huomioon.

4. Hovioikeus on jättänyt A:n valituksen sillensä. Hovioikeus on todennut, että A:n läsnäolo ja hänen kuulemisensa pääkäsittelyssä oli valitusasian ratkaisemisen kannalta välttämätöntä. Edelleen hovioikeus on todennut, että A oli tuomittu pahoinpitelystä, jota ei voitu pitää vähäisenä rikoksena. Hänelle tuomittu 40 päiväsakon sakkorangaistus oli kuitenkin melko lievä seuraamus. Erityisesti tähän nähden oli myös otettava huomioon, että asianomistaja sekä hovioikeuden kutsumat kaksi tulkkia olivat saapuneet pääkäsittelyyn paikalle. Pääkäsittelyn peruuttaminen kokonaan ja sen siirtäminen myöhempään ajankohtaan merkitsisi lisävaivaa ja oikeudenkäyntikulujen kasvua. A:n perusteltujen puolustautumismahdollisuuksien turvaaminen ei edellyttänyt pääkäsittelyn peruuttamista ja uuden käsittelypäivän määräämistä, kun otettiin huomioon oikeudenkäynnin tehokkuudelle asetettavat vaatimukset.

Kysymyksenasettelu

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko hovioikeus menetellyt oikein jättäessään A:n valituksen sillensä.

Sovellettavat säännökset

6. Hovioikeuden ratkaisu jättää A:n valitus sillensä näyttää ratkaisun perustelujen valossa perustuvan aiemmin voimassa olleeseen oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 1 momentin (381/2003) mukaiseen sääntelyyn ja sitä koskeneeseen oikeuskäytäntöön (ks. KKO 2011:30 ja 2012:49). Mainittua pykälää on kuitenkin muutettu 1.1.2019 voimaan tulleella lailla (422/2018), jossa on otettu huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 c kohdassa oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetetut ja Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2015:14 korostetut vaatimukset.

7. Voimassa olevan oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan valittajana henkilökohtaisesti saapumaan määrättävä rikosasian vastaaja kutsutaan pääkäsittelyyn uhalla, että valitus jätetään sillensä, jos hän ei saavu pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti eikä myöskään asiamiehen edustamana, ja uhalla, että asia voidaan ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta, jos hän käyttää sijastaan asiamiestä.

8. Saman luvun 20 §:n 1 momentin mukaan jos valittajana hovioikeuden pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti kutsuttu rikosasian vastaaja on lähettänyt sijaansa asiamiehen, asiassa on meneteltävä siten kuin 21 §:ssä säädetään, sen estämättä, mitä 12 luvun 29 §:ssä säädetään. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan henkilökohtaisesti tuomioistuimeen saapumaan määrätty asianosainen katsotaan poisjääneeksi, jos hän käyttää asiamiestä sijastaan, vaikka hänellä ei ole laillista estettä.

9. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 21 §:n 1 momentin mukaan jos asianosainen, todistaja tai muu kuultava ei sakon uhasta huolimatta saavu pääkäsittelyyn taikka jos tuotavaksi määrättyä ei tavata tai jos kutsua ei saada annetuksi tiedoksi, pääkäsittely saadaan, milloin syytä on, toimittaa ja asia ratkaista poissaolosta huolimatta.

Korkeimman oikeuden arviointi

10. Nykyisen sääntelyn perusteluissa (HE 200/2017 vp s. 41–42) on todettu, että rikosasian vastaajan valitusta ei voida hänen henkilökohtaisesta poissaolostaan huolimatta jättää osaksikaan sillensä, jos hän on lähettänyt sijaansa asiamiehen. Lain esitöissä on toistettu Korkeimman oikeuden ratkaisun 2015:14 perustelujen kohdissa 50–53 todetut hovioikeuden vaihtoehtoiset toimintatavat tällaisessa tilanteessa.

11. Näiden toimintatapojen mukaan hovioikeuden on arvioitava, voidaanko pääkäsittely toimittaa valittajana olevan rikosasian vastaajan henkilökohtaisesta poissaolosta huolimatta. Tässä arvioinnissa on otettava huomioon, että hovioikeus ei pääsääntöisesti voi arvioida todistelun uskottavuutta toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt, jos todistelua ei oteta hovioikeudessa uudelleen vastaan. Lähtökohtana on pidetty sitä, että hovioikeudella tulee pääkäsittelyssä käsiteltävässä asiassa olla yhtä hyvät edellytykset arvioida suullista todistelua kuin käräjäoikeudella, minkä johdosta todistelun välittömyydestä tulee pitää kiinni myös muutoksenhakuasteessa (KKO 2015:14, kohta 50 ja siinä viitattu ratkaisukäytäntö). Tämä vastaa aiemmin voimassa olleen lain esitöiden ja myös eduskunnan lakivaliokunnan esittämiä linjauksia (HE 83/2001 vp s. 18 ja 31 sekä LaVM 27/2002 vp s. 5 ja 9).

12. Jos henkilökohtaisesti pääkäsittelyyn kutsuttu valittajana oleva vastaaja on jäänyt siihen saapumatta, hovioikeuden on vielä uudestaan arvioitava, onko hänen henkilökohtainen läsnäolonsa pääkäsittelyssä edelleen välttämätöntä. Hovioikeuden on tällöin otettava kysymys pääkäsittelyn toimittamisesta ja vastaajan läsnäolon tarpeellisuudesta keskustelun kohteeksi asianosaisten kanssa (KKO 2015:14, kohta 51).

13. Oikeuskäytännössä ei ole asetettu estettä sille, että asiamies esiintyy poisjääneen vastaajan puolesta suppeassa pääkäsittelyssä taikka sellaisessa todistelun vastaanottamiseksi toimitetussa pääkäsittelyssä, jossa käsiteltävä asia ei edellytä hänen päämiehensä kuulustelemista todistelutarkoituksessa. Jos vastaaja on tarkoituksellisesti jäänyt pois pääkäsittelystä, hänen voidaan katsoa luopuneen oikeudestaan tulla henkilökohtaisesti kuulluksi omassa asiassaan edellyttäen, että luopuminen on yksiselitteinen (KKO 2015:14, kohta 52 ja KKO 2016:84, kohta 26). Pääkäsittelyssä on tällöin arvioitava, voidaanko todisteena käyttää vastaajan aiemmin tallennettua kertomusta (ks. KKO 2017:12 ja KKO 2017:93).

14. Vastaajan asiamies voi päämiehensä poisjäämisen johdosta myös arvioida tilanteen uudelleen ja rajoittaa tai tarkentaa valitusta niin, ettei kysymys enää ole suullisen todistelun uskottavuudesta lainkaan tai ainakaan sellaisen seikan osalta, jossa hänen päämiehensä henkilökohtaisella kuulustelemisella olisi merkitystä. Vastaajan asiamiehen sekä tämän vastapuolina olevien syyttäjän ja asianomistajien näkemyksillä on merkitystä myös sen arvioimiselle, onko vastaajan kuulusteleminen todistelutarkoituksessa tarpeellista (KKO 2015:14, kohta 53).

15. Hovioikeuden on kohdissa 12–14 selostettujen toimintavaihtoehtojen ja niitä koskevien prosessinjohtotoimien perusteella arvioitava, voidaanko pääkäsittely oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 21 §:ssä säädetyin edellytyksin toimittaa valittajana olevan vastaajan henkilökohtaisesta poissaolosta huolimatta. Korkein oikeus toteaa, että paikalle saapunut vastaajan asiamies saa kuitenkin päämiehensä poisjäämisestä huolimatta vaatia valituksen tutkimista kokonaisuudessaan (KKO 2015:15, kohta 20). Jos oikeudenkäyntiasiamies ei tällöin rajaa valitusta edellä todetulla tavalla, vaan vaatii valituksen tutkimista kokonaisuudessaan, valittajana olevan rikosasian vastaajan kuuleminen voi osoittautua edelleen välttämättömäksi, jollei tämän voida katsoa yksiselitteisesti luopuneen henkilökohtaisesta kuulemisestaan. Tällöin pääkäsittely on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 25 §:n ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosprosessilaki) 6 luvun 2 §:n nojalla peruutettava ja määrättävä uusi käsittelypäivä tai luvun 3 §:n edellytysten täyttyessä aloitettava pääkäsittely ja lykättävä käsittelyä valittajan kuulemiseksi (ks. myös HE 91/2002 vp s. 46).

Korkeimman oikeuden johtopäätös tässä asiassa ja asian jatkokäsittely

16. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa A on ollut hovioikeuden pääkäsittelyssä läsnä asiamiehensä edustamana, eikä häntä näin ollen ole voitu katsoa siitä poisjääneeksi. Hovioikeus ei siten olisi saanut jättää valitusta sillensä.

17. Hovioikeuden pääkäsittelystä laaditusta pöytäkirjasta ilmenee, että A:n asiamies on vaatinut ensisijaisesti pääkäsittelyn peruuttamista ja uuden pääkäsittelyn järjestämistä A:n kuulemiseksi myöhemmin. Toissijaisesti asiamies on vaatinut pääkäsittelyn toimittamista ja A:n käräjäoikeudessa tallennetun kertomuksen huomioon ottamista oikeudenkäyntiaineistossa. A:n oikeudenkäyntiasiamiehen pääkäsittelyn edellytyksiä koskevan kannanoton jälkeen on ollut selvää, että puolustautumista on jatkettu alkuperäisen valituksen mukaisessa laajuudessa. Hovioikeus on ratkaisustaan ilmenevällä tavalla pitänyt A:n läsnäoloa ja kuulemista pääkäsittelyssä välttämättömänä.

18. Tässä tilanteessa hovioikeuden olisi pitänyt oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 ja 21 §:n sekä rikosprosessilain 6 luvun 2 ja 3 §:n nojalla arvioida, onko pääkäsittely peruutettava A:n kuulemiseksi vai voidaanko pääkäsittely aloittaa muun todistelun vastaanottamiseksi ja lykätä pääkäsittelyä A:n kuulemiseksi ja loppulausuntojen antamiseksi tai onko A:n katsottava luopuneen kuulemisestaan, jolloin pääkäsittelyn toimittamiselle ei olisi ollut estettä. Hovioikeus ei ole arvioinut oikeudenkäyntiasiamiehen ilmoitusta ja A:n kuulemisen välttämättömyyttä näiden vaihtoehtojen näkökulmasta, vaan oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n vastaisesti jättänyt valituksen sillensä. Hovioikeuden omaksumasta lähtökohdasta johtuen asiassa ei ole aihetta tarkemmin lausua siitä, miten pääkäsittely olisi tullut hovioikeudessa toimittaa, vaan uuden pääkäsittelyn toimittamiseksi asian käsittelyä on jatkettava hovioikeudessa.

19. Hovioikeuden tuomio on poistettava hovioikeudessa tapahtuneen menettelyvirheen vuoksi ja asia on palautettava hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio poistetaan ja asia palautetaan Turun hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Huovila (eri mieltä), Kirsti Uusitalo, Lena Engstrand, Jussi Tapani ja Timo Ojala. Esittelijä Leena Ravi.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Huovila: Erimielisyyteni koskee Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluja. En pidä tarpeellisena selostaa perusteluissa hovioikeuden vaihtoehtoisiin menettelytapoihin liittyviä Korkeimman oikeuden aikaisempia ennakkopäätöksiä tai lain esitöitä. Ratkaisun lopputulos on tässä asiassa johdettavissa suoraan oikeudenkäymiskaaren säännöksistä, eikä asiassa ole muutakaan aihetta selostaa laajasti muita oikeuslähteitä. Kohdan 10 jälkeen lausun seuraavan.

Kuten kohdissa 6–9 selostetuista oikeudenkäymiskaaren säännöksistä ilmenee, hovioikeus ei voi jättää rikosasian vastaajan valitusta sillensä, jos henkilökohtaisesti pääkäsittelyyn saapumaan määrätty vastaaja on lähettänyt sijaansa asiamiehen. Näin ollen hovioikeus on menetellyt virheellisesti, kun se on jättänyt A:n valituksen sillensä, vaikka hänen asiamiehensä on ollut läsnä pääkäsittelyssä ja vaatinut valituksen käsittelemistä. Koska hovioikeus on ratkaisunsa perusteluissa todetun mukaisesti pitänyt A:n henkilökohtaista läsnäoloa pääkäsittelyssä välttämättömänä, valituksen sillensä jättämisen asemesta sen olisi pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin A:n saamiseksi paikalle joko samaan tai myöhempään pääkäsittelyyn.

Hovioikeuden ratkaisu on siten menettelyvirheen vuoksi poistettava ja asia on palautettava hovioikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.