KKO:2022:17

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian taustaa

A:n työsuhde työnantajayhtiössä oli irtisanottu päättymään työsopimuslain 7 luvun 3 §:n nojalla tuotannollisilla ja taloudellisilla irtisanomisperusteilla. Työsuhteeseen oli sovellettu Maalausalan työehtosopimusta, johon liittyvässä irtisanomissuojaa koskevassa sopimuksessa oli sovittu, että työnantajan velvollisuus tarjota työtä toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevalle (myös lomautetulle) rajoittuu työkohteisiin, joissa työntekijä voi, paikkakunnalla tavanomaiset työmatkat huomioon ottaen, päivittäin käydä työssä vakituisesta asunnostaan käsin.

Kanne ja Helsingin käräjäoikeuden tuomio 11.10.2018 nro 18/36258

A vaati kanteessaan työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaista korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. A katsoi, että työsuhde oli päätetty ilman asiallista ja painavaa syytä. Hänen työnsä ei ollut vähentynyt olennaisesti eikä pysyvästi.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Käräjäoikeus arvioi työnantajayhtiön edellytyksiä tarjota A:lle työtä yhtiön koko toimialueella. Käräjäoikeus katsoi, että asiassa oli näytetty yhtiöllä olleen tuotannollinen ja taloudellinen tarve työntekijöiden vähentämiseen eikä yhtiöllä ollut ollut tarjota samaa tai samankaltaista työtä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Katri Kymäläinen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 9.6.2020 nro 798

A valitti hovioikeuteen. Työnantajayhtiö vaati valituksen hylkäämistä ja vetosi vastauksessaan työehtosopimuksessa sovittuun työn tarjoamisvelvollisuuden alueelliseen rajoitukseen. Yhtiön mukaan työn vähentymisen olennaisuutta ja pysyvyyttä oli tarkasteltava työehtosopimuksessa määritellyn alueen eli pääkaupunkiseudun osalta, ei yhtiön koko toimialueen osalta.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja velvoitti työnantajayhtiön suorittamaan A:lle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

Hovioikeuden mukaan työsopimuslain 7 luvun 3 § oli pakottavaa oikeutta, josta ei voitu poiketa työehtosopimuksella työntekijän vahingoksi. Ratkaistaessa, oliko tarjolla oleva työ olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt, merkitystä ei hovioikeuden mukaan ollut sillä, että työehtosopimuksessa oli rajoitettu työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitetun työn tarjoamisvelvollisuuden maantieteellistä aluetta, vaan työn vähentymistä oli arvioitava yhtiön koko toimialueella.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Anna-Liisa Hyvärinen ja Ari Kyllönen sekä asessori Jaakko Jylhä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Työnantajayhtiölle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, oliko työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaista korvausta koskevassa asiassa otettava tarjolla olevan työn olennaista ja pysyvää vähentymistä työsopimuslain 7 luvun 3 §:n nojalla arvioitaessa huomioon asiassa sovellettavassa työehtosopimuksessa työn tarjoamisvelvollisuuteen tehty alueellinen rajaus.

Työnantajayhtiö vaati valituksessaan, että A:n työsuhteen perusteetonta päättämistä koskeva korvausvaatimus hylätään.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja alempien oikeuksien ratkaisut

1. Ajan 20.3.2014–29.2.2016 voimassa olleen työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisten yhdistysten välisen Maalausalan työehtosopimuksen liitteenä on ollut sopimus irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla (irtisanomissuojasopimus). Sen 6 §:n mukaan työnantajan velvollisuus tarjota työtä toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevalle (myös lomautetulle) rajoittuu työkohteisiin, joissa työntekijä voi, paikkakunnalla tavanomaiset työmatkat huomioon ottaen, päivittäin käydä työssä vakituisesta asunnostaan käsin.

2. A:n työsuhde X Oy:ssä oli 4.6.2015 irtisanottu työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetuilla taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä päättymään 3.7.2015. A oli työsuhteen irtisanomishetkellä työskennellyt Helsingissä.

3. A on vaatinut kanteessaan yhtiöltä korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Yhtiö on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

4. Käräjäoikeus on arvioinut yhtiön edellytyksiä tarjota A:lle työtä yhtiön koko toimialueella ja katsonut, että yhtiöllä oli ollut taloudellinen ja tuotannollinen peruste irtisanoa A:n työsuhde. Käräjäoikeus on siksi hylännyt perusteetonta irtisanomista koskeneen kanteen.

5. A on valittanut hovioikeuteen. Yhtiö on vastauksessaan vedonnut siihen, että tarjolla olevan työn vähentymistä on tarkasteltava alueellisesti rajattuna niin kuin työehtosopimukseen liittyvässä irtisanomissuojasopimuksessa on määritelty. Hovioikeus on katsonut, että työsopimuslain 7 luvun 3 § on pakottavaa oikeutta, josta ei voida poiketa työehtosopimuksella työntekijän vahingoksi. Irtisanomissuojasopimuksen mukaisella työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitetun työn tarjoamisvelvollisuuden alueellisella rajoituksella ei hovioikeuden mukaan ole merkitystä ratkaistaessa, onko tarjolla oleva työ olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt, vaan työn vähentymistä on arvioitava yhtiön koko toimialueella.

6. Hovioikeus on todennut, että koska A:n irtisanomista oli seurannut useiden työntekijöiden ottaminen samankaltaisiin tehtäviin, työsopimuksen päättämiselle ei ole ollut asiallista perustetta. Hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden tuomion ja velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

Kysymyksenasettelu

7. Asiassa on kysymys siitä, voidaanko työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettua tarjolla olevan työn olennaista ja pysyvää vähentymistä arvioida työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisten yhdistysten välisessä työehtosopimuksessa sovitun työn tarjoamisvelvollisuutta koskevan alueellisen rajauksen mukaan.

Taloudellisia ja tuotannollisia irtisanomisperusteita koskeva sääntely ja niiden tulkinta

8. Työsopimuslain mukaisista taloudellisista ja tuotannollisista irtisanomisperusteista säädetään lain 7 luvun 1 §:n yleissäännöksen lisäksi saman luvun 3 ja 4 §:ssä. Lain esitöistä (HE 157/2000 vp s. 102) ilmenevällä tavalla työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 § muodostavat yhtenäisen ja moniportaisen kokonaisuuden, jonka perusteella tuotannollisten ja taloudellisten irtisanomisperusteiden asiallisuutta ja painavuutta tulee arvioida. Työnantajalle asetettu työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus on näin ollen osa irtisanomisperustetta.

9. Voidakseen irtisanoa työsopimuksen asianmukaisesti työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetuilla tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla työnantajan on ensiksi kyettävä pykälän 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaisesti osoittamaan, että tarjolla oleva työ on olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt. Tarjolla olevalla työllä tarkoitetaan tässä yhteydessä työsopimuksen mukaista työtä. Lain esitöiden (s. 103) mukaan työnantajan on aina tarjottava työntekijälle ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä, jos se on mahdollista. Tältä osin työnantajan työn tarjoamisvelvollisuus ja työntekijän velvollisuus ottaa vastaan työnantajan tarjoamaa työtä rajautuvat työsopimuksen ehtojen mukaisesti ― tai joissakin tapauksissa työsopimuksen ehdoksi muuttuneen vakiintuneen käytännön mukaisesti. Työsopimuksella on voitu sopia työntekijän työtehtävistä joko hyvinkin väljästi tai vastaavasti yksityiskohtaisesti. Työsopimuksella on voitu myös sopia työskentelypaikasta, -paikoista tai -alueesta.

10. Jollei työnantajalla ole tarjota työsopimuksen mukaista työtä, työnantajan tulee lain 7 luvun 3 §:n 1 momentin jälkimmäisen virkkeen viittaussäännöksen nojalla pyrkiä sijoittamaan tai kouluttamaan työntekijä toisiin tehtäviin saman luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Työnantajan on 4 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaisesti tarjottava työntekijälle tämän työsopimuksen mukaista työtä vastaavaa työtä. Lain esitöissä (s. 103) tällaista vastaavaa työtä on kuvattu työksi, joka on jollain tavoin työsopimuksella sovitun työn kaltaista työtä.

11. Mikäli työnantajalla ei ole tarjota sovittua työtä vastaavaakaan työtä, työnantajan on 4 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaisesti tarjottava työntekijälle sellaista muuta työtä, joka vastaa työntekijän koulutusta, ammattitaitoa tai kokemusta. Lisäksi työnantajalla on 4 §:n 2 momentin perusteella velvollisuus järjestää työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voidaan molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena.

12. Korkein oikeus toteaa, että taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuvalle työsuhteen irtisanomiselle on lain mukaiset perusteet ainoastaan siinä tapauksessa, että kaikki edellä kuvatut irtisanomisen edellytykset ja työnantajalle asetetut velvoitteet tulevat täytetyiksi. Lain 7 luvun 3 ja 4 §:ssä säädetty työn tarjoamisvelvollisuus kestää työsuhteen päättymiseen saakka. Työsuhteen päättymisen jälkeen työnantajalla on vielä työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukainen takaisinottovelvollisuus.

Työn tarjoamisvelvollisuuden alueellisesta rajoittamisesta työehtosopimuksessa

13. Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan sopimus, jolla vähennetään työntekijälle työsopimuslain mukaan tulevia oikeuksia ja etuja, on mitätön, ellei tästä laista muuta johdu.

14. Työehtosopimuksella voidaan kuitenkin eräin kohdin poiketa edellä mainitusta pääsäännöstä. Työsopimuslain nykyisen 13 luvun 7 §:n 1 momentin 12 kohdan mukaan työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisilla yhdistyksillä on oikeus sopia siitä, mitä säädetään 7 luvun 4 §:ssä työn tarjoamisvelvollisuuden alueellisesta laajuudesta. Kyseinen kohta vastaa asiallisesti aikaisempaa säännöstä.

15. Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n perusteluissa (s. 103) on todettu, että työnantajan työn tarjoamisvelvoitetta irtisanomisperusteen osana ei esitetä sinänsä rajoitettavaksi alueellisesti. Jos työnantajalla on toimipisteitä eri puolilla Suomea, hänellä olisi velvollisuus tarjota työntekijälle edellä tarkoitettuja töitä niistä toimipisteistä, joissa töitä olisi. Lakiehdotuksen 13 luvun 7 §:n mukaan valtakunnalliset työnantaja- ja työntekijäyhdistykset voivat rajoittaa tältä osin työnantajan työn tarjoamisvelvollisuutta.

16. Korkein oikeus toteaa, että työsopimuslain 13 luvun 7 §:ään perustuva mahdollisuus valtakunnallisessa työehtosopimuksessa sopia työn tarjoamisvelvollisuuden laajuudesta koskee ainoastaan 7 luvun 4 §:n mukaista työn tarjoamisvelvollisuutta, ei työsopimuslain 7 luvun 3 §:n edellytystä tarjolla olevan työn vähentymisestä olennaisesti ja pysyvästi. Kuten edellä kohdassa 9 todetaan, tarjolla olevalla työllä tarkoitetaan tässä yhteydessä työsopimuksen mukaista työtä, jonka alueelliset rajoitukset voivat perustua vain työsopimukseen tai työsopimuksen ehdoksi muuttuneeseen vakiintuneeseen käytäntöön.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

17. Korkein oikeus toteaa, että taloudellisten ja tuotannollisten irtisanomisperusteiden lainmukaisuutta on tarkasteltava vaiheittain, kunkin työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:ssä säädetyn edellytyksen osalta. Ensi vaiheessa arvioitavana on 3 §:n nojalla, onko tarjolla oleva työsopimuksen mukainen työ olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt. Työn vähenemisen tarkastelun alueelliset rajat määräytyvät tältä osin mahdollisten työskentelypaikkaa tai -aluetta koskevien työsopimuksen ehtojen perusteella. Mikäli työsopimuksen mukainen tarjolla oleva työ ei ole olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt, irtisanomista on pidettävä perusteettomana eikä asiassa ole tarvetta tarkastella, onko 4 §:ssä edellytetty työsopimuksen mukaista työtä vastaavan työn ja muun työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus täytetty.

18. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä säädetyt edellytykset taloudellisista tai tuotannollisista syistä johtuvalle irtisanomiselle ovat pakottavaa oikeutta, eikä niistä voida työntekijän vahingoksi poiketa. Työsopimuslain 13 luvun 7 §:n 1 momentin 12 kohdassa säädetty mahdollisuus sopia työehtosopimuksessa työn tarjoamisvelvollisuuden alueellisesta laajuudesta koskee ainoastaan 7 luvun 4 §:n mukaista työn tarjoamisvelvollisuutta.

19. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenään, että A:n työsuhteen irtisanomisen syyksi ilmoitettua tarjolla olevan työn vähentymistä ei voida väitetyllä tavalla arvioida sen mukaan, mitä työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisten yhdistysten välisessä työehtosopimuksessa on sovittu työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitetusta työn tarjoamisvelvollisuuden alueellisesta laajuudesta. Näin ollen ei ole perusteita muuttaa hovioikeuden ratkaisun lopputulosta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Pekka Koponen, Ari Kantor, Tuomo Antila ja Jussi Tapani. Esittelijä Sarianne Pennanen.