KKO:2022:11
A oli ylläpitänyt TOR-verkossa anonyymiä keskustelupalstaa, joka oli hänen tietensä toiminut laajamittaisen huumausainekaupan markkinapaikkana. A:n oli muun ohella selvitetty aktiivisilla toimenpiteillään parantaneen keskustelupalstan toimivuutta vastaamaan kasvaneen huumausainekaupan tarpeita sekä ohjeistaneen kaupankäyntiä keskustelupalstalla.
Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevin perustein, että A:n tekoa oli pidettävä rikoslain 50 luvun 1 §:n 4 kohdassa tarkoitettuna huumausaineen välittämisenä.
Kysymys myös rangaistuksen määräämisestä.
RL 50 luku 1 §
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Syyte ja vastaus Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa
Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta ensisijaisesti törkeästä huumausainerikoksesta. Syytteen mukaan A oli laittomasti välittänyt huomattavan suuria määriä huumausaineita TOR-verkkoon luomansa Sipulikanavan /tori/-osion kautta.
Syytteen teonkuvauksen mukaan A oli luonut Sipulikanavan ja sen /tori/-osion 13.3.2014. A oli 7.5.2016 luonut kolme alueellista alalautaa ja tämän jälkeen useita uusia alueellisia alalautoja, /bulk/-alalaudan, jolla oli voinut ilmoittaa suuremmat myyntimäärät, sekä /pm/-alalaudan postimyyntejä varten. A oli luonut alueellisia alalautoja pääsääntöisesti Sipulikanavan käyttäjien pyynnöstä.
A oli edistänyt /tori/-osion helppokäyttöisyyttä moderoimalla sitä käyttäjien palautteen mukaan. A oli muun muassa kiinnittänyt alueellisten alalautojen ensimmäiseksi viestiksi linkit kaupunginosien tai lähikaupunkien ilmoituksiin, siirtänyt käyttäjien viestejä keskustelualueilta /tori/-osioon ja /tori/-osion viestejä keskustelualueille sekä luonut huumekauppoja koskevan /hm/-laudan ja laittanut sen ensimmäiseksi viestiksi ”Ohjeet kaupankäyntiin Sipulikanavalla” -viestin, jonka sisällön olivat kirjoittaneet huumausaineiden myyjät. A oli ylläpitänyt Sipulikanavaa lähes päivittäin. Edelleen A oli luonut sivustolle niin sanotun lankojen nostopalvelun, jossa käyttäjä oli saanut maksua vastaan oman lankansa nostetuksi ja liimatuksi ennalta määrätyksi ajaksi kaikkien nähtäville.
A:n Sipulikanavalle luoma /tori/-osio oli toiminut laajamittaisena huumausaineiden kauppapaikkana, jolle huumausaineiden myyjät ja ostajat olivat voineet jättää oman myynti- tai ostoilmoituksensa yhteystietoineen. Ilmoituksiin oli kirjattu myytävät huumausaineet, myynnissä olevien huumausaine-erien suuruus, huumausaineiden hinta, Wickr-pikaviestisovellukseen liittyvä käyttäjätunnus sekä mahdollinen kuva huumausaineista. Myyjät ja ostajat olivat sopineet kaupasta tarkemmin Wickr-pikaviestisovellusta käyttäen.
A oli ollut täysin tietoinen Sipulikanavalla käytävästä huumausainekaupasta. Hänellä olisi ollut Sipulikanavan ylläpitäjänä mahdollisuus kieltää huumausaineiden myynti ja ostaminen sivustolla sekä poistaa huumausainekauppoihin liittyvät ilmoitukset. Sen sijaan hän oli tietoisesti perustanut /tori/-osion huumausainekauppaa varten ja muokannut sivustoa siten, että huumausaineiden myynti- ja ostotoiminta oli helpottunut. A oli myös itse ostanut kannabista Sipulikanavalle jätettyjen myynti-ilmoitusten kautta.
A oli siten toiminut huumausaineiden välittäjänä syytteessä eritellyissä rikoksissa, joissa rikoksen kohteena oli ollut huomattava määrä huumausaineita. Lisäksi sivustolla oli ollut koko tekoajan huumausaineiden myynti-ilmoituksia, joissa suuri määrä henkilöitä oli ilmoittanut myyvänsä huumausaineita.
A oli myös laittomasti pitänyt hallussaan 5 grammaa marihuanaa.
Toissijaisesti syyttäjä vaati A:lle rangaistusta avunannosta 29 törkeään huumausainerikokseen ja 8 huumausainerikokseen, koska tämä oli ennen rikosta tai sen aikana toimin tai muilla tavoin tahallaan auttanut näiden rikosten tekijöitä heidän huumausainerikoksissaan sallimalla heidän myydä ja/tai ostaa huumausaineita Sipulikanavalle luomansa /tori/-osion kautta ja siten merkittävällä tavalla edistänyt huumausaineiden myyjien ja ostajien välisiä huumausainekauppoja näiden löytäessä toisensa sivuston kautta.
Vastauksessaan A kiisti sekä ensisijaisen että toissijaisen syytteen.
Käräjäoikeuden tuomio 11.2.2019 nro 19/106044
Asiassa oli riidatonta, että A oli perustanut Sipulikanavan ja sen jälkeen ylläpitänyt sitä. Riidatonta oli myös se, että A oli tiennyt, että Sipulikanavan /tori/-osiossa oli ollut huumausaineiden myyjien ja ostajien ilmoituksia.
Käräjäoikeus totesi, että anonyymin keskustelupalstan perustaminen siten, että sen käyttäminen tapahtuu TOR-selaimen kautta, ei ole kiellettyä. Asiassa oli kuitenkin kysymys siitä, mikä on A:n vastuu Sipulikanavan kautta julkaistujen ilmoitusten kautta tehdyistä huumausainekaupoista. Sananvapausnäkökohdat eivät vapauta vastuusta rikoksista, jotka tapahtuvat esimerkiksi jotain mediaa hyväksi käyttäen.
Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että Sipulikanavalle oli kaikkiaan lähetetty noin 1,8 miljoonaa viestiä, joista valtaosa oli sijainnut /tori/-osion alalaudoilla. Viestien sisällöstä koko tekoajalta ei ollut esitetty selvitystä, mutta toiminnan viimeisinä kuukausina /tori/-osioon toimitetut viestit olivat koskeneet lähes kokonaan huumausaineiden myynti- tai ostoilmoituksia.
Edelleen käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli ylläpitänyt Sipulikanavaa ja sen /tori/-osiota syytteessä kuvatulla tavalla ja suhtautunut sallivasti huumausainekaupankäyntiin. Sen sijaan näyttämättä oli jäänyt se, että A olisi perustanut Sipulikanavan tai sen /tori/-osion huumausainekauppaa varten.
Käräjäoikeus totesi, että huumausainerikoksen välittämistä koskevan tunnusmerkin ei voida yleisten tulkintaoppien mukaan katsoa kattavan pelkästään passiivista tai sallivaa suhtautumista. Riittävää rikosvastuun syntymiselle oli se, että välittäjä saattaa toimellaan kaksi yksilöitävissä olevaa sivuston käyttäjää yhteen. Välittäjänä toimivalta ei edellytetä taloudellisen hyödyn tavoittelua tai sitä, että välitetty huumausaine olisi välittäjän määräysvallassa.
Syytteen teonkuvauksessa A:n viaksi väitetyt konkreettiset täytäntöönpano- ja ylläpitotoimet kohdistuivat valtaosaltaan myynti- tai ostoilmoituksen julkaisemista ja niiden lukemista helpottaviin toimenpiteisiin. A:lla ei ollut ollut tietoa yksittäisistä henkilöistä, jotka ilmoituksia olivat lukeneet, eikä yhteydenotto ilmoituksen perusteella ollut edellyttänyt A:n tekemää erillistä täytäntöönpanotoimea.
Käräjäoikeus totesi, että A:n täytäntöönpanotoimet vaikuttivat kohdistuneen enemmänkin rangaistavaa avunantoa koskevassa säännöksessä tarkoitetulla tavalla vain toisen henkilön ostoa tai myyntiä tarkoittavan huumausainerikoksen täyttymistä edeltävään aikaan. Asiassa ei ollut näytetty, että A olisi välimiehen tavoin saattanut konkreettisella toimella jonkun yksilöitävissä olevan huumausaineen ostajan ja myyjän tai huumausaine-erän yhteen.
Käräjäoikeus katsoi, että A:n menettely, eli Sipulikanavan /tori/-osion ylläpitäminen, joka oli mahdollistanut sen, että käyttäjät olivat voineet oma-aloitteisesti ottaa yhteyttä huumausaineen ostajaan tai myyjään, ei täyttänyt laissa säädettyä välittämisen tunnusmerkkiä. Sen sijaan käräjäoikeus katsoi, että A:n menettelyä voitiin pitää avunantona yksittäisiin Sipulikanavan kautta tapahtuneisiin huumausainerikoksiin. Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että Sipulikanavan kautta oli tehty seitsemän törkeää huumausainerikosta ja 11 huumausainerikosta.
Teon rangaistusarvoa harkitessaan käräjäoikeus totesi, että A:n avunantomenettely oli jatkunut vähäistä pidemmän aikaa ja kohdistunut suureen huumausainemäärään ja osin erittäin vaarallisiksi katsottuihin huumausaineisiin. Viestien määrästä esitetyn selvityksen perusteella voitiin päätellä, että Sipulikanavalla oli ollut merkittävä vaikutus huumausaineiden leviämiseen Suomessa. A:n menettelyä voitiin pitää siten hyvin vahingollisena ja vaarallisena. Toisaalta A:n avunantotoimien yhteys päätekoihin oli ollut varsin etäinen, eikä A ollut pyrkinyt sanottavalla tavalla itse hyötymään menettelystään, mitkä seikat jossain määrin laskivat A:n syyllisyyttä. Myös rikosten keskinäistä yhteyttä koskevat seikat voitiin ottaa huomion jossain määrin rangaistusta alentavana.
Käräjäoikeus katsoi, että ankarimmin arvioitavasta avunantoteosta olisi yksin tullut tuomita noin 2 vuoden vankeusrangaistus ja oikeudenmukainen yhteinen rangaistus A:n syyksi luetuista teoista olisi ennen lieventämisperusteen soveltamista 4 vuotta. Käräjäoikeus hyväksyi rangaistuksen lieventämisperusteeksi sen, että A oli edistänyt rikoksensa selvittämistä avaamalla laitteiden salauksia tutkijoille ja näin ainakin jossain määrin helpottanut esitutkintaa, ja katsoi lieventämisperusteen rangaistusta alentavaksi vaikutukseksi 8 kuukautta. Käräjäoikeus tuomitsi A:n 3 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Antti Vuorenmaa, Otto Ollikainen ja Nea Koivu.
Helsingin hovioikeuden tuomio 20.11.2020 nro 20/144309
Syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen.
Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että A oli ollut tietoinen Sipulikanavan /tori/-osiolla julkaistuista huumausaineilmoituksista ja että hän oli sekä omasta aloitteestaan että käyttäjien pyynnöstä suorittanut sellaisia ylläpitotoimenpiteitä, joiden tarkoituksena oli ollut /tori/-osion käytettävyyden parantaminen. Näyttämättä oli jäänyt, että A olisi perustanut /tori/-osion nimenomaisesti huumausainekauppaa varten.
Hovioikeus totesi, että A:n toiminta Sipulikanavan ylläpitäjänä nautti sinänsä sananvapauden suojaa. A:ta koskeva syyte ja vaaditut seuraamukset perustuivat rikoslakiin, ja huumausainekriminalisointeihin perustuvalle sananvapauteen puuttumiselle oli perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tarkoitetut oikeutetut tavoitteet.
Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, ettei pelkkä passiivinen tai salliva suhtautuminen Sipulikanavalla käytyyn huumausainekauppaan voinut täyttää huumausainerikoksen tunnusmerkistöä välittämisenä. Asiassa oli siten arvioitava, oliko A:n näytetty aktiivisin toimin välittäneen huumausaineita.
Ottaen huomioon, että huumausainekriminalisoinneilla on tarkoitettu säätää rangaistavaksi kaikenlainen huumausaineiden tahallinen ja laiton käsittely, hovioikeus piti perusteltuna tulkita lakia siten, että välittäjä saattoi toimia myös ilman yhteistoimintaa huumausaineen luovuttajan tai hankkijan kanssa. Välittäjän oli tällöin saatettava aktiivisilla toimillaan huumausaineen luovuttaja ja hankkija yhteen niin, että hänen oli pidettävä toimintansa varsin todennäköisenä seurauksena huumausaineen leviämistä luovuttajalta hankkijalle.
Hovioikeus totesi edelleen, että välittämisellä tarkoitetaan asiallisesti sitä, että tekijä aiheuttaa tahallisesti huumausaineiden leviämisen yhden henkilön määräysvallasta toisen henkilön määräysvaltaan. Hovioikeus katsoi, että tämän vuoksi välittäminen voi täyttyä myös siinä tapauksessa, että välittäjän täytäntöönpanotoimet kohdistuvat vain huumausainekaupan toiseen osapuoleen, jos välittäjä on voinut pitää huumausainekaupan toteutumista toimiensa varsin todennäköisenä seurauksena.
Hovioikeus katsoi, että tekijävastuun syntyminen käsillä olevassa tilanteessa edellytti sen näyttämistä toteen, että A oli aktiivisilla toimillaan välittänyt nimenomaan syytteessä kuvattujen huumausainerikosten osalta myyjän ja ostajan yhteystietoja toisilleen siten, että hänen on täytynyt pitää kyseisen huumausainekaupan toteutumista menettelynsä varsin todennäköisenä seurauksena.
Hovioikeus totesi olevan ilmeistä, että A:n suorittamat /tori/-osion käytettävyyttä parantaneet toimet olivat edistäneet sen kautta käytyä huumausainekauppaa ja lisänneet toteutuneiden huumausainekauppojen todennäköisyyttä. Asiassa ei kuitenkaan ollut näytetty, että A olisi näillä käytettävyyttä yleisesti parantaneilla toimenpiteillään toiminut yhteistoiminnassa jonkun syytteessä yksilöidyn huumausainerikoksiin syyllistyneen henkilön kanssa tai että ne olisivat kohdistuneet erityisesti syytteessä kuvattuihin huumausainekauppoihin. Asiassa ei myöskään ollut näytetty, että A olisi tehnyt yksittäisiä käyttäjiin kohdistuneita ylläpitotoimia syytteessä kuvattuihin huumausainekauppoihin liittyvien ilmoitusten osalta. Edelleen asiassa oli jäänyt näyttämättä, että A olisi tehnyt näitä kauppoja koskien mitään muitakaan erityisiä toimenpiteitä niin, että hänen olisi ollut pidettävä nimenomaan syyteessä kuvattujen huumausainekauppojen toteutumista toimiensa varsin todennäköisenä seurauksena.
Hovioikeus katsoi, ettei A:n syyksi voitu lukea välittämistä pelkästään niillä perusteilla, että A oli perustanut ja ylläpitänyt Sipulikanavaa ja kehittänyt sitä käyttökelpoisemmaksi sekä tiennyt siellä käytävästä huumausainekaupasta yleisellä tasolla. A:n ei ollut näytetty aktiivisilla toimillaan saattaneen syytteessä kuvattujen huumausainerikosten osalta huumausaineiden myyjiä ja ostajia yhteen siten, että hänen voitaisiin katsoa välittäneen huumausaineita.
Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että A:n menettelyä tuli arvioida avunantona erikseen kuhunkin Sipulikanavan kautta tehdyksi näytettyyn huumausainerikokseen. Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että Sipulikanavan kautta oli tehty 18 törkeää huumausainerikosta ja 12 huumausainerikosta.
Rangaistusseuraamusta harkitessaan hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden johtopäätökset koskien niitä yleisiä seikkoja, jotka on otettu huomioon arvioitaessa A:n syyksi luettujen rikosten rangaistusarvoa. Hovioikeudessa A:n syyksi luetuista teoista ankarimmin arvosteltavasta avunantorikoksesta olisi tullut yksin tuomita 2 vuotta 4 kuukautta vankeutta. Hovioikeus katsoi, että rangaistuksen mittaamisessa tuli tässä tapauksessa painottaa muita seikkoja kuin rikoksen kohteena olleiden huumausaineiden laatua ja määrää. Erityistä painoarvoa tuli antaa sille, että A oli ylläpitänyt Sipulikanavaa pitkän ajan ja tämän menettelyn seurauksena huumausainekauppa Suomessa oli ainakin helpottunut ja mahdollisesti myös lisääntynyt. A:n syyllisyyttä voitiin katsoa lisäävän myös hänen välinpitämätön ja salliva suhtautumisensa huumausainekauppaan. Toisaalta hänen toimintansa motivaatioperustana ei ollut esitetyn selvityksen perusteella ollut taloudellisen hyödyn saaminen hänelle itselleen, vaan ennen kaikkea ideologiset syytä. Tämän seikan voitiin katsoa alentavan A:n syyllisyyttä verrattuna siihen, että hän olisi toiminut taloudellista etua saadakseen.
Hovioikeus katsoi oikeudenmukaiseksi yhteiseksi rangaistukseksi A:n syyksi luetuista teoista 4 vuotta 6 kuukautta ennen lieventämisperusteen soveltamista. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut lieventämisperusteen soveltamisesta sillä lisäyksellä, että rangaistuksen lieventäminen ei tässä tapauksessa perustunut osaksikaan eettisiin syihin. Hovioikeus piti perusteltuna lieventää tuomittavaa rangaistusta 6 kuukaudella. Hovioikeus tuomitsi A:n 4 vuoden vankeusrangaistukseen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ari Kyllönen (eri mieltä), Juha Saarenvirta ja Juha Hartikainen.
Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Kyllönen totesi, että asiassa oli ilmeistä, että A:n perustamat alalaudat olivat olleet omiaan helpottamaan huumausaineiden myyjien ja ostajien välisen kontaktin syntymistä ja sitä seurannutta huumausainekauppaa alueellisella tasolla. A oli myös edistänyt /tori/-osion helppokäyttöisyyttä moderoimalla sitä sekä suorittamalla erilaisia osion käytettävyyden parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Oli ilmeistä, että nämä toimet olivat edistäneet /tori/-osion kautta käytyä huumausainekauppaa ja lisänneet toteutuneiden huumausainekauppojen todennäköisyyttä. Edelleen A oli suorittanut myös yksittäisiin käyttäjiin kohdistuvia toimenpiteitä näiden nimenomaisesta pyynnöstä.
Eri mieltä ollut jäsen katsoi, että A oli tehnyt edellä kerrottuja Sipulikanavaan liittyneitä toimenpiteitä syytteessä kuvattuja huumausainekauppoja koskien niin, että hänen oli tullut pitää syytteessä kuvattujen huumausainekauppojen toteutumista varmana tai ainakin varsin todennäköisenä. A oli kerrotuilla toimillaan välittänyt huumausaineita luomansa Sipulikanavan kautta ja siten syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Syyttäjälle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna kysymykseen siitä, onko hovioikeuden selvitetyksi katsoma A:n menettely ollut rikoslain 50 luvun 1 §:ssä tarkoitettua huumausaineen välittämistä.
Syyttäjä vaati valituksessaan, että A tuomitaan törkeästä huumausainerikoksesta syytteen ensisijaisen teonkuvauksen mukaisesti lukuun ottamatta väitettä toriosion perustamisesta huumausainekauppaa varten sekä hovioikeuden syyksi lukemilla välitettyjen huumausaineiden määrillä. Syyttäjä vaati lisäksi, että rangaistusta korotetaan.
A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta
1. Syytteen mukaan A on syyllistynyt ensisijaisesti törkeään huumausainerikokseen 13.3.2014–31.10.2017 välittämällä huomattavan suuria määriä huumausaineita TOR-verkkoon luomansa Sipulikanava-nimisen keskustelupalstan toriosion kautta. A oli perustanut toriosion huumausainekauppaa varten, ja huumausaineiden myyjät ja ostajat olivat voineet jättää sinne oman myynti- tai ostoilmoituksensa yhteystietoineen. A oli ylläpitänyt toriosiota sekä kehittänyt sitä vastaamaan paremmin huumausainekaupan tarpeita. Toissijaisesti syyttäjä on katsonut A:n syyllistyneen toiminnallaan rangaistavaan avunantoon Sipulikanavan välityksellä toteutuneisiin yksittäisiin huumausainerikoksiin.
2. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli 13.3.2014 perustanut Sipulikanavan ja ylläpitänyt sitä syytteessä kuvatulla tavalla koko sen toiminnan ajan. Näyttämättä oli jäänyt, että A olisi perustanut sivuston huumausainekauppaa varten, mutta hän oli ollut tietoinen Sipulikanavalla käydystä huumausainekaupasta. Edelleen käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että sivuston kautta oli toteutunut osa syytteessä väitetyistä huumausainekaupoista. Käräjäoikeus ei ole pitänyt A:n toimintaa laissa tarkoitettuna huumausaineen välittämisenä, koska asiassa ei ollut näytetty A:n saattaneen konkreettisella toimella yksilöitävissä olevia huumausaineen ostajia ja myyjiä yhteen. Käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen avunantoon yksittäisiin selvitettyihin huumausainerikoksiin.
3. Käräjäoikeus on ottanut rangaistusta alentavana seikkana huomioon A:n pyrkimyksen edistää rikoksensa selvittämistä ja tuominnut hänet 3 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen avunannosta seitsemään törkeään huumausainerikokseen ja 11 huumausainerikokseen.
4. Hovioikeus on katsonut käräjäoikeuden tavoin selvitetyksi, että A oli ollut tietoinen sivustolla käydystä huumausainekaupasta ja että hän oli sekä omasta aloitteestaan että käyttäjien pyynnöstä suorittamillaan ylläpitotoimilla yleisesti edistänyt sivuston välityksellä käytävää huumausainekauppaa. Hovioikeuden mukaan A:n syyksi ei kuitenkaan voitu lukea välittämistä yksin tällä perusteella. Koska A:n ei ollut näytetty aktiivisilla toimillaan saattaneen nimenomaan syytteessä kuvattujen huumausainerikosten osalta myyjiä ja ostajia yhteen, A:ta ei voitu pitää tekijävastuussa. Hovioikeus on katsonut käräjäoikeuden tavoin, että A:n menettelyä oli arvioitava avunantoina yksittäisiin toteutuneisiin huumausainerikoksiin.
5. Hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin soveltanut rangaistuksen lieventämisperusteena A:n pyrkimystä edistää rikoksensa selvittämistä ja tuominnut A:n 4 vuoden vankeusrangaistukseen avunannosta 18 törkeään huumausainerikokseen ja 12 huumausainerikokseen.
Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oleva kysymys
6. Korkeimmassa oikeudessa on syyttäjän valituksen perusteella ratkaistavana kysymys siitä, onko A:n selvitetyksi katsottu menettely ollut rikoslain 50 luvun 1 §:n 4 kohdassa tarkoitettua huumausaineen välittämistä.
Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö
7. Rikoslain 50 luvun 1 §:n 4 kohdan mukaan rangaistukseen huumausainerikoksesta tuomitaan se, joka laittomasti myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää huumausainetta. Luvun 2 §:n 1 kohdan mukaan huumausainerikos on törkeä, jos rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
8. Huumausainerikossääntelyllä on keskeisesti pyritty torjumaan laitonta huumausainekauppaa (ks. esim. HE 180/1992 vp s. 3). Rangaistussäännöksen säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 180/1992 vp s. 20–21) mukaan säännöksen 4 kohdassa mainitaan erilaiset levittämisen ja levittämisen yrityksen muodot. Esimerkkeinä näistä luetellaan myyminen, välittäminen ja toiselle luovuttaminen. Välittämisellä tarkoitetaan huumausaineen toimittamista myyjältä tai muulta luovuttajalta hankkijalle. Välittämistä on myös ostajan tai myyjän hankkiminen jollekin huumausaine-erälle. Sitä ei toisaalta ole ainakaan pelkän yleisluonteisen tiedon välittäminen siitä, mistä huumausainetta olisi hankittavissa. Jos tällaista kolmannen henkilön myötävaikutusta huumausaineen liikkeeseen luovuttajalta hankkijalle ei pidetä välittämisenä, se voidaan kuitenkin rangaista avunantona levittämiseen tai hankkimiseen tai näiden yritykseen, jos se on ilmennyt konkreettisena avunantona rikoksen täytäntöönpanotoimeen. Huumausainerikostunnusmerkistössä huumausaineen levittämisen, kuten muidenkin rangaistavaksi säädettyjen tekotapojen, yritys on rinnastettu täytettyyn tekoon.
9. Rangaistussäännöksen taustalla vaikuttavat Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan (Wienin huumausaineyleissopimus) sekä neuvoston puitepäätös 2004/757/YOS laittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamisesta (huumausainepuitepäätös), joissa molemmissa velvoitetaan kriminalisoimaan huumausaineen välittäminen sekä asetetaan muutoinkin varsin kattavat huumausaineiden käsittelyyn ja laittomaan levittämiseen liittyvät kriminalisointivelvoitteet. Kansallisten rangaistussäännösten on näiden instrumenttien täytäntöönpanon yhteydessä katsottu vastaavan asetettuja vaatimuksia (HE 180/1992 vp s. 10 ja HE 53/2006 vp s. 8).
10. Korkeimman oikeuden aikaisemmassa ratkaisukäytännössä ei ole otettu kantaa siihen, miten välittämistä huumausainerikoksen tekotapana on tulkittava.
11. Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään katsonut, että tekijä- tai avunantovastuu huumausainerikokseen ei yleensä voi syntyä pelkästään passiivisella tai sallivalla suhtautumisella toisten henkilöiden rikoksiin (ks. KKO 2015:27 ja 2017:88). Toisaalta teko on voitu katsoa rangaistavaksi, jos se on passiivisen sallimisen lisäksi pitänyt sisällään myös aktiivisia toimia (KKO 2015:10, kohta 13).
12. Korkein oikeus on laittomaan tiedostojen jakamiseen keskittyneen Finreactor-tiedostojenjakoverkon ylläpitäjien rikosoikeudellista vastuuta koskeneessa ratkaisussaan KKO 2010:47 tarkastellut tiedostonjakelutoimintaa kokonaisuutena ja yksittäisten ylläpitäjien osallisuutta tekijänoikeusrikkomuksiin rikosoikeudellisten periaatteiden mukaisesti sen perusteella, olivatko henkilön toimet olleet merkittäviä tiedostojen laittoman levittämisen kannalta ja oliko henkilö toiminut yhteisymmärryksessä muiden toimijoiden kanssa. Ylläpitäjien rikosoikeudellista vastuuta ei estänyt yksin se, että tiedostojenjakoverkon teknisen toteuttamistavan vuoksi heidän välitön osallistumisensa yksittäisten teosten jakamis- ja kopiointitapahtumiin verkossa ei ollut ollut tarpeen (kohta 18). Rikosoikeudellisen vastuun kannalta merkityksellisenä ei pidetty sitäkään, että vastaajilla ei ollut ollut tietoa kaikista verkossa välitetyistä yksittäisistä teoksista ottaen huomioon, että vastaajien yhteisenä tarkoituksena oli ollut ylläpitää tehokasta järjestelmää teosten laitonta jakamista ja kopiointia varten ja he olivat olleet tietoisia oman toimintansa merkityksestä koko järjestelmän toimivuuden kannalta sekä tienneet, että verkko oli toiminut tarkoitetulla tavalla ja sen käytön seurauksena teoksia oli luvattomasti jaettu ja kopioitu suuria määriä (kohta 20). Korkein oikeus katsoi osan verkon ylläpitäjistä syyllistyneen tekijöinä tekijänoikeusrikkomukseen.
Arvioinnin lähtökohtia
13. Korkein oikeus toteaa, että huumausaineen välittämistä on lain sanamuodon ja esityölausumien perusteella tulkittava yhtenä huumausaineen levittämisen muotona. Säännöksen tulkinnassa on otettava huomioon rangaistussäännöksen ja sen taustalla vaikuttavan kansainvälisen sääntelyn tarkoitus torjua laitonta huumausainekauppaa kaikissa muodoissaan. Rangaistussäännöksen tulkinnassa on myös otettava huomioon laittoman huumausainekaupan toimintaympäristössä lain säätämisen jälkeen tapahtuneet muutokset. Säännöstä on silti tulkittava rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaisesti sen sanamuodossa pysyen ja laajentamatta rangaistussäännöksen soveltamisalaa ennakoimattomasti (ks. esim. KKO 2019:102, kohdat 20–22).
14. Korkein oikeus toteaa, että ilmaisu ”välittää” viittaa niin yleiskielisen merkityksensä kuin edellä kohdassa 8 selostettujen esityölausumien mukaisesti sekä välittämisen kohteen konkreettiseen luovuttamiseen henkilöltä toiselle että toimiin, joilla saatetaan henkilöt yhteen esimerkiksi kaupankäymiseksi.
15. Edellä mainitun perusteella huumausaineen välittämistä voi huumausaine-erän konkreettisen edelleen luovuttamisen lisäksi olla toiminta, jolla saatetaan huumausaineen myyjä ja ostaja yhteen siinä tarkoituksessa, että huumausainetta leviää henkilöltä toiselle. Siten välittämiseen voi syyllistyä myös henkilö, joka ei pidä huumausainetta hallussaan tai käytä levitettävään huumausaine-erään kohdistuvaa määräysvaltaa. Koska huumausaineen välittäminen on säädetty erikseen rangaistavaksi, tunnusmerkistön täyttyminen ei myöskään edellytä sitä, että tekijä toimisi yhdessä huumausaineen myyjän tai ostajan kanssa rikoskumppanuuden perustavalla tavalla. Olennaista arvioinnissa on se, kuinka keskeisiä välittäjän toimet ovat olleet huumausaineen leviämisen kannalta.
Huumausaineita koskeva kaupankäynti Sipulikanavalla ja A:n toiminta sivuston ylläpitäjänä
16. Asiassa on selvitetty, että A on vuonna 2014 perustanut anonyymin käytön mahdollistavaan TOR-verkkoon Sipulikanava-nimisen keskustelupalstan, joka on sijainnut A:n hallinnassa olleilla palvelimilla. Sivuston kaupankäyntipaikaksi tarkoitettu toriosio on kehittynyt laajamittaisen huumausainekaupan kauppapaikaksi. Sipulikanavalle on kaiken kaikkiaan sen olemassaolon aikana lähetetty viestejä yli 1,8 miljoonaa kappaletta, joista valtaosa on sijainnut toriosion niin sanotuilla alalaudoilla. Toiminnan viimeisinä kuukausina vuonna 2017 toriosioon ja sen alalaudoille toimitetut viestit ovat pääosin olleet huumausaineiden myynti- tai ostoilmoituksia.
17. Huumausaineita koskeva kaupankäynti Sipulikanavan toriosiossa on tyypillisesti tapahtunut siten, että huumausaineen myyjä on jättänyt ilmoituksen, jossa on kuvattu myytävän huumausaineen laatu, määrä ja hinta sekä myyntialue, minkä lisäksi myyjä on ilmoittanut salattuun viestintään tarkoitetun Wickr-pikaviestisovelluksen käyttäjätunnuksensa yhteydenottoja varten. Varsinaisista huumausainekaupoista on sovittu myyjän ja ostajan kesken Sipulikanavan ulkopuolella.
18. A:n on selvitetty ylläpitäneen yksin Sipulikanavaa ja sen toriosiota koko Sipulikanavan toiminta-ajan. Hän on ollut yleisellä tasolla tietoinen Sipulikanavan toriosiossa julkaistuista huumausaineiden myymistä tai ostamista koskeneista ilmoituksista. A on sekä omasta aloitteestaan että käyttäjien pyynnöstä suorittanut sellaisia ylläpitotoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ollut toriosion käytettävyyden parantaminen. Tällaisia ylläpitotoimenpiteitä ovat olleet huumausaineilmoitusten siirtäminen ja poistaminen, alueellisten alalautojen, suurempien huumausaine-erien myyntiin tarkoitetun bulk-alalaudan ja postimyyntialalaudan perustaminen sekä huumausainekaupankäyntiä koskevan ohjeen kiinnittäminen nähtäväksi eräälle alalaudalle. Lisäksi A:n on selvitetty perustaneen sivustolle sen toiminnan loppuvaiheessa niin sanotun nostopalvelun, jolla käyttäjä on saanut maksamaansa korvausta vastaan ilmoituksensa tietyksi määräajaksi kiinnitettyä toriosion jollekin alalaudalle ylimmäksi viestiksi. A:n on selvitetty käyttäneen huomattavan paljon aikaa Sipulikanavan ylläpitotoimintaan.
19. Edelleen asiassa on selvitetty, että Sipulikanavan kautta on toteutunut huumausainekauppoja. Hovioikeus on tässä asiassa katsonut selvitetyksi, että Sipulikanavan välityksellä oli tehty ajalla 12.3.2015–27.10.2017 ainakin 18 törkeää huumausainerikosta ja 12 huumausainerikosta, joissa rikoksen kohteena on ollut yhteensä yli neljä kilogrammaa marihuanaa ja hasista, yli neljä kilogrammaa amfetamiinia, yli 250 grammaa metamfetamiinia, yli 200 grammaa kokaiinia, noin 100 grammaa MDMA-jauhetta ja 1 500 kappaletta ekstaasitabletteja sekä useita tuhansia tabletteja huumausaineiksi luokiteltuja lääkkeitä. A:n ei ole näytetty pitäneen yhteyttä kyseisten huumausainekauppojen osapuoliin tai kohdistaneen nimenomaan näihin rikoksiin liittyviin myynti-ilmoituksiin konkreettisia ylläpitotoimia.
Teon oikeudellinen arviointi
20. A:n on edellä kuvatulla tavalla selvitetty olleen tietoinen siitä, että hänen perustamansa ja yksin ylläpitämänsä anonyymin keskustelupalstan toriosio on ollut huumausaineiden kauppapaikka. Sen lisäksi, että A on sallinut ja hyväksynyt huumausaineita koskevan kaupankäynnin palvelimellaan, hän on aktiivisesti ohjeistanut kaupankäyntiä keskustelupalstalla sekä käyttänyt huomattavan määrän aikaa yksittäisiin ilmoituksiin kohdistuneisiin ylläpitotoimiin niin omasta aloitteestaan kuin käyttäjien pyynnöstä. Lisäksi hän on pyrkinyt erinäisin toimin parantamaan keskustelupalstan toimivuutta vastaamaan kasvaneen huumausainekaupan tarpeita.
21. A:n toiminnan seurauksena Sipulikanava on mahdollistanut hyvin laajamuotoisen huumausainekaupan ja sen toriosion keskeiseksi toiminnan tarkoitukseksi on muodostunut huumausaineiden myyjien ja ostajien yhteen saattaminen. Palvelun välityksellä syntyneet myyjien ja ostajien väliset kontaktit ovat johtaneet useisiin kauppoihin, joissa on ollut kyse suurista määristä huumausaineita. Kontaktin luominen Sipulikanavan kautta on ollut välttämätön osa nyt puheena olevien huumausainekauppojen syntymistä, ja A:n toiminta on kokonaisuutena tarkastellen muodostanut keskeisen edellytyksen Sipulikanavan kautta käydyn huumausainekaupan toteutumiselle. Korkein oikeus katsoo, että A:n toiminta on kokonaisuutena arvioiden ollut rikoslain 50 luvun 1 §:n 4 kohdassa tarkoitettua huumausaineiden välittämistä.
22. A on vedonnut siihen, että hän ei ole kohdistanut konkreettisia ylläpitotoimia juuri niihin myynti-ilmoituksiin, joiden perusteella kauppoja on tässä oikeudenkäynnissä selvitetty tapahtuneen, ja että hän ei ylipäänsä ole ollut tietoinen kyseisistä ilmoituksista. Korkein oikeus toteaa, että asiassa on arvioitavana se, perustavatko A:n toimet itsenäisen tekijävastuun huumausaineiden välittämiseen Sipulikanavan kautta. A:n toiminnan on edellä todetulla tavalla selvitetty olleen välttämätön ja ratkaiseva edellytys huumausaineiden kaupankäynnin toteutumiselle Sipulikanavan kautta koko laajuudessaan. Tähän nähden se, että kaupankäynnin teknisen toteuttamistavan vuoksi yksittäisten kauppojen toteutuminen ei ole edellyttänyt A:lta nimenomaan näihin myynti-ilmoituksiin suoraan kohdistuvia toimenpiteitä, ei ole merkityksellistä hänen itsenäisen tekijäasemansa kannalta. Asiassa on ilmeistä, että kaupankäynti Sipulikanavalla on pyritty järjestämään siten, etteivät myyjien ja ostajien henkilöllisyydet tai huumausainekauppojen tarkemmat yksityiskohdat tule A:n tai kenenkään muunkaan tietoon. A:n on kuitenkin täytynyt ilmoitusmäärien voimakkaan kasvun ja hänen aktiiviseksi muodostuneen ylläpitoroolinsa perusteella ymmärtää, että Sipulikanavalle jätetyistä myynti-ilmoituksista huomattava määrä on johtanut kauppoihin. Siten A:n rikosoikeudellisen vastuun kannalta vaille merkitystä jää myös se, mistä yksittäisistä myynti-ilmoituksista A on ollut tietoinen.
23. A on vielä vedonnut siihen, että hänen tekonsa ei olisi rangaistava siitä syystä, että hän on keskustelupalstan ylläpitäjänä nauttinut sananvapauden suojaa. Korkein oikeus toteaa, että A:lla on ollut muun muassa perustuslain 12 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan nojalla oikeus pitää keskustelupalstaa ja julkistaa viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tästä oikeudesta ei kuitenkaan seuraa sitä, että A saisi suojaa rikosoikeudelliselta vastuulta syyllistyessään toiminnassaan rangaistavaksi säädettyyn huumausainerikokseen.
Johtopäätös
24. Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A on välittänyt huomattavan suuria määriä huumausaineita Sipulikanavan kautta ajalla 12.3.2015–31.10.2017. Rikoksen kohteena on ollut suuri määrä osittain erittäin vaarallista huumausainetta. Tekoa on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä ottaen erityisesti huomioon se, että A on toiminnallaan edistänyt ja pyrkinyt edistämään koko Suomen alueella verkon välityksellä käytävää laajamuotoista huumausainekauppaa. A on menettelyllään syyllistynyt ensisijaisen syytteen mukaiseen törkeään huumausainerikokseen lukuun ottamatta väitettä toriosion perustamisesta huumausainekauppaa varten sekä hovioikeuden syyksi lukemilla välitettyjen huumausaineiden määrillä.
Rangaistuksen määrääminen
25. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.
26. Yleisistä rangaistuksen mittaamisperusteista ja törkeää huumausainerikosta koskevasta rangaistussäännöksestä seuraa, että törkeän huumausainerikoksen vaarallisuuden ja vahingollisuuden kannalta olennainen lähtökohta on tarkasteltavana olevan huumausaineen laatu ja siihen liittyen aineen vaarallisuus sekä huumausaineen määrä (KKO 2020:45, kohta 14). Etenkin törkeimmissä huumausainerikoksissa teon rangaistusarvoon vaikuttavat kuitenkin merkittävästi myös muut seikat kuin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatu ja määrä (KKO 2017:9, kohta 12). Ankarimpien rangaistusten tuomitsemisen perusteena tulee huumausaineen laadun ja suuren määrän lisäksi olla muitakin teon erityistä moitittavuutta tai tekijän suurta syyllisyyttä osoittavia seikkoja. Merkitystä voidaan antaa esimerkiksi seikoille, jotka liittyvät rikoksen erityiseen suunnitelmallisuuteen, organisoitumisen asteeseen, mahdollisuuteen määrätä huumausaineesta, tekijän osuuteen toiminnassa, toiminnan kestoon sekä levitystoiminnan laatuun ja laajuuteen (KKO 2020:45, kohta 21).
27. A on ylläpitänyt huumausaineiden kaupankäyntipaikkana toiminutta sivustoa, jonka kautta on kohdasta 19 ilmenevällä tavalla levitetty suuria määriä eri huumausaineita. Levitettyjen huumausaineiden huomattava määrä puoltaa lähtökohtaisesti ankaraa vankeusrangaistusta. Rikoksen tekotapa huomioon ottaen rangaistuksen mittaamisessa on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota myös muihin teon moitittavuutta ja tekijän syyllisyyttä osoittaviin seikkoihin.
28. Korkein oikeus toteaa, että A ei ole käyttänyt välittämiinsä huumausaineisiin liittyvää määräysvaltaa tai osallistunut huumausaineiden käsittelemiseen, vaan hänen roolinsa on jäänyt tätä etäisemmäksi välityspalvelun tarjoamiseksi. Hänen menettelynsä on kuitenkin mahdollistanut verkon välityksellä käytävän laajamittaisen anonyymin huumausainekaupan, johon viranomaiset eivät ole kyenneet usean vuoden aikana puuttumaan. Levitystavan johdosta huumausaineita on voinut päätyä myös alaikäisten ostettavaksi. Näistä seikoista tietoisena A on palvelun säännöllisen ylläpitämisen lisäksi kehittänyt sitä edelleen vastaamaan paremmin kasvaneen huumausainekaupan tarpeita. Toisaalta A:n ei ole selvitetty tavoitelleen merkittävää taloudellista hyötyä teollaan, mitä seikkaa voidaan pitää hänen syyllisyyttään alentavana. Kokonaisuutena arvioiden A:n menettely osoittaa suurta syyllisyyttä ja hänen tekoaan on pidettävä erityisesti sen kesto ja vaikutusten laajamittaisuus huomioon ottaen hyvin vahingollisena.
29. Edellä mainittujen seikkojen perusteella oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta rikoksesta olisi ilman lieventämisperusteen soveltamista kuusi vuotta vankeutta.
30. Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, että A:n rangaistusta tulee lieventää rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan perusteella. A on edistänyt esitutkinnan suorittamista asiassa, mutta hänen kiistämisensä johdosta käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa on toimitettu täysimittainen oikeudenkäynti. A:n menettely ei myöskään osoita hänen tosiasiallisesti muuttaneen suhtautumista tekoonsa, eikä rangaistuksen lieventäminen siten perustu osaksikaan eettisiin syihin. Korkein oikeus katsoo, ettei A:lle tuomittavaa rangaistusta ole aihetta lieventää enempää kuin hovioikeuden harkitsemat kuusi kuukautta, vaikka tuomittavaa rangaistusta on korotettu.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukemien rikosten asemesta törkeästä huumausainerikoksesta, tekoaika 12.3.2015–31.10.2017, 5 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen.
Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Tuomo Antila, Päivi Hirvelä, Mika Ilveskero ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Ville Hiltunen.