KKO:2021:92

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 7.2.2020 nro 20/105488

Käräjäoikeus luki A:n syyksi syyttäjän syytteen mukaisesti 1.3.2016–28.2.2018 tehdyn törkeän velallisen epärehellisyyden. Käräjäoikeus katsoi, että A oli toimiessaan X Oy:n hallituksen ainoana varsinaisena jäsenenä ja toimitusjohtajana ilman hyväksyttävää syytä lahjoittanut tai muuten luovuttanut yhtiön omaisuutta yhteensä 122 967,74 euroa ottamalla perusteetta palkkaa ja palkkaennakkoa. A:n menettely oli aiheuttanut yhtiön tulemisen maksukyvyttömäksi ja sen jälkeen pahentanut sitä oleellisesti. Yhtiö oli asetettu konkurssiin 11.4.2018, ja se oli tullut maksukyvyttömäksi 28.2.2017 päättyneellä tilikaudella. Pesäluettelon mukaan velat olivat olleet 378 000 euroa varoja suuremmat. Rikoksella oli tavoiteltu huomattavaa hyötyä, ja sitä oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä velallisen epärehellisyydestä 1 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä suorittamaan asianomistajille korvausta rikoksen aiheuttamasta vahingosta yhteensä 122 967,74 euroa. Lisäksi käräjäoikeus määräsi A:n kolmeksi vuodeksi liiketoimintakieltoon.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Päivi Taulaniemi.

Vaasan hovioikeuden tuomio 19.3.2021 nro 21/112189

A valitti hovioikeuteen. Toimitettuaan A:n valituksen johdosta pääkäsittelyn hovioikeus katsoi tuomiossaan, että ilman hyväksyttävää syytä luovutetun X Oy:n varallisuuden eli A:n itselleen liiallisesti maksaman palkan määränä oli pidettävä käräjäoikeuden syyksi lukemasta poiketen 101 956,77 euroa. Hovioikeus alensi rangaistuksen 10 kuukaudeksi ehdollista vankeutta ja asianomistajille maksettavat vahingonkorvaukset yhteensä 101 956,77 euroon. Muilta osin hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Vaittinen, Markku Mäkynen ja Samuli Nyblom.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen.

Välitoimet

Korkein oikeus pyysi hovioikeudelta selvityksen A:n muutoksenhakemuksesta sekä siitä, miksi ja millä tavalla oli päätetty toimittaa pääkäsittely etäyhteyksin myös niin, etteivät kaikki tuomioistuimen jäsenet olleet olleet samassa istuntosalissa Vaasassa.

Hovioikeuden presidentti ja kaksi ratkaisukokoonpanon jäsentä antoivat pyydetyn selvityksen.

A antoi pyydetyn lausuman hovioikeuden selvitykseen.

Syyttäjä ja asianomistaja antoivat pyydetyt vastaukset valitukseen ja hovioikeuden selvitykseen. Kumpikin vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Käräjäoikeus on syyttäjän syytteen mukaisesti lukenut A:n syyksi 1.3.2016–28.2.2018 tehdyn törkeän velallisen epärehellisyyden sillä perusteella, että hän oli maksukyvyttömäksi 28.2.2017 päättyneellä tilikaudella tulleen X Oy:n (jäljempänä yhtiö) hallituksen ainoana jäsenenä ja toimitusjohtajana nostanut tekoaikana yhtiöstä perusteetta palkkaa ja palkkaennakkoa yhteensä 122 967,74 euroa. Käräjäoikeus on tuominnut A:n 1 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä suorittamaan asianomistajille rikokseen perustuvaa vahingonkorvausta edellä mainitun määrän. Käräjäoikeudessa A on tunnustanut perusteetta nostettujen varojen määräksi 48 967,74 euroa, kiistänyt syytteen suuremman määrän osalta, mutta muilta osin tunnustanut teonkuvauksen oikeaksi. Riidanalaista on käräjäoikeuden tuomion mukaan ollut vain perusteetta tehtyjen luovutusten eli palkan ja palkkaennakon hyväksyttävät määrät sekä teon kokonaisarvostelu. Käräjäoikeudessa on esitetty kirjallisena näyttönä tilinpäätös 13.4.2018 päättyneeltä tilikaudelta vertailutietoineen ja kuultu A:ta todistelutarkoituksessa.

2. Valituksessaan hovioikeudelle A on katsonut syyllistyneensä vain velallisen epärehellisyyteen siten, että yhtiö oli tullut maksukyvyttömäksi vasta 1.9.2017 ja että siitä alkaneena kriittisenä aikana A:lle luovutettujen varojen määrä oli ollut yhteensä 28 568,67 euroa ja siten A:lle oli luovutettu varoja kriittisenä aikana noin 3 600 euroa kuukaudessa. Tämän tuli olla moitittavuusarvioinnin perustana. A on vaatinut syytteen hylkäämistä enemmälti ja asianomistajien korvausten alentamista yhteensä 30 217,38 euroon. Hän on lausunut tunnustamisestaan käräjäoikeudessa, että hän ei ollut mieltänyt esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa, mitä maksukyvyttömyys juridisesti tarkoitti. Käräjäoikeusvaiheessa ei ollut selvitetty, milloin ja millä nostoilla syytteessä mainitut summat olivat muodostuneet. A on pyytänyt pääkäsittelyä ja itsensä kuulemista todistelutarkoituksessa.

3. Hovioikeus on ottanut vastaan uutena todisteena syyttäjän vastauksessaan nimeämän selvityksen yhtiön taloudellisesta tilasta ja kuullut syyttäjän uutena todistajana selvityksen laatinutta rikostarkastajaa. Hovioikeus on ottanut vastaan uutena todisteena myös A:n nimeämän tilintarkastajan kirjallisen lausunnon ja kuullut sen laatijaa uutena todistajana. Lisäksi hovioikeus on ottanut vastaan yhden asianomistajan nimeämät uudet kirjalliset todisteet.

4. Hovioikeus on valmistelussaan ilmoittanut sähköpostitse A:n puolustajalle, että asiassa järjestetään pääkäsittely siten, että kokoonpano on Vaasassa ja muut osapuolet videoyhteyden päässä Porissa. Puolustajalta on tiedusteltu, kumpi kahdesta ehdotetusta ajankohdasta on parempi. Puolustaja on vastannut kummankin ajankohdan sopivan.

5. Tämän jälkeen hovioikeus on tehnyt päätöksen, jonka mukaan pääkäsittely toimitetaan hovioikeuden talossa Vaasassa. Hovioikeus on kutsunut syyttäjän, A:n, asianomistajat ja todistajat saapumaan pääkäsittelyyn videoyhteyden välityksellä Satakunnan käräjäoikeudesta.

6. Hovioikeus on toimittanut pääkäsittelyn siten, että hovioikeuden istuntosalissa Vaasassa ovat olleet kokoonpanon puheenjohtaja ja valmistelusta vastannut jäsen. Satakunnan käräjäoikeuden istuntosalissa Porissa pääkäsittelyyn ovat videoyhteyden välityksellä osallistuneet kokoonpanon kolmas jäsen samoin kuin syyttäjä, A ja hänen puolustajansa sekä yhden asianomistajan asiamies. Muut asianomistajat ovat olleet kutsuttuina poissa. A:ta ja todistajia on kuultu Porin istuntosalissa videoyhteyttä käyttäen.

7. Tuomiollaan hovioikeus on muuttanut käräjäoikeuden tuomiota syyksilukemisen osalta siten, että ilman hyväksyttävää syytä luovutetun varallisuuden eli A:n itselleen liiallisesti maksaman palkan määrä on ollut 101 956,77 euroa. Hovioikeus on alentanut ehdollisen vankeusrangaistuksen 10 kuukauteen ja asianomistajien vahingonkorvaukset sanottuun määrään. Muilta osin hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Kysymyksenasettelu

8. Korkeimmassa oikeudessa on ensiksi kysymys hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta, kun yksi hovioikeuden jäsenistä on osallistunut pääkäsittelyyn videoyhteydellä, ja toiseksi siitä, onko A antanut suostumuksensa etäyhteydellä osallistumiseensa ja onko asian käsittely teknisen käyttöyhteyden avulla ollut tässä tapauksessa soveliasta.

Tuomarin osallistuminen pääkäsittelyyn videoyhteydellä

9. Laissa ei ole säännöksiä tuomarin osallistumisesta pääkäsittelyyn videoyhteydellä. Korkein oikeus on tänään antamassaan ennakkopäätöksessä KKO 2021:91 (kohta 19) katsonut, että nykyisten säännösten mukaan tuomari ei saa osallistua pääkäsittelyyn teknisen käyttöyhteyden avulla. Ratkaisussa (kohta 22) on katsottu, että etäyhteydessä ollut tuomari oli sinänsä osallistunut pääkäsittelyyn, mutta hänen osallistumisensa tapa oli ollut virheellinen.

10. Oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan hovioikeus on päätösvaltainen kolmijäsenisenä. Tässä tapauksessa pääkäsittely on toimitettu videoyhteydellä siten, että hovioikeuden jäsenistä kaksi on ollut istuntosalissa Vaasassa ja yksi on ollut istuntosalissa Porissa. Edellä mainitun ennakkoratkaisun KKO 2021:91 mukaisesti myös videoyhteydellä osallistunut tuomari on ollut läsnä pääkäsittelyssä, mutta hänen osallistumisensa tapa on ollut virheellinen. Kysymys on tämän menettelyvirheen vaikutuksesta asiassa.

11. Edellä mainitussa ratkaisussaan (kohta 29) Korkein oikeus on todennut, että kussakin tapauksessa on arvioitava, onko tuomarin etäyhteydellä tapahtunut osallistuminen loukannut niin vakavasti oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia, että pääkäsittely tulisi toimittaa uudestaan. Arvioinnissa merkitystä voidaan antaa sille, mistä syystä etäyhteyttä on käytetty, missä määrin asianosaisten osallistumis- ja puolustautumisoikeudet ovat toteutuneet ja missä käsittelyvaiheessa oikeudenkäynnin välittömyyttä on loukattu.

12. Tässä tapauksessa pääkäsittelyn toimittamispaikka on sekä pääkäsittelystä tehdyn päätöksen että pääkäsittelystä laaditun pöytäkirjan mukaan ollut Vaasa. Hovioikeuden kokoonpanon puheenjohtaja ja asian valmistelusta vastaava jäsen ovat osallistuneet pääkäsittelyyn Vaasan hovioikeuden istuntosalissa. Hovioikeuden kolmas jäsen samoin kuin asianosaiset ja todistajat ovat osallistuneet pääkäsittelyyn etäyhteydellä Satakunnan käräjäoikeuden istuntosalista Porista.

13. Hovioikeuden ratkaisukokoonpanon selvityksen mukaan syynä yhden jäsenen osallistumiseen Porista yhdessä asianosaisten kanssa oli ollut se, että syyttäjä oli pyytänyt pääkäsittelyn järjestämistä etäyhteydellä, koska pääkäsittely jouduttiin sopimaan nopealla aikataululla muiden asioiden väliin syyttäjän ollessa jäämässä eläkkeelle. Selvityksessä on esitetty, että tässä tilanteessa yhden jäsenen osallistuminen etäyhteydellä pääkäsittelyyn oli ollut omiaan varmistamaan oikeudenkäynnin perusperiaatteiden, kuten suullisuuden ja välittömyyden, turvaamisen.

14. Korkein oikeus toteaa ensin, että toisin kuin asiassa KKO 2021:91, tässä tapauksessa ei ole ollut koronapandemiasta johtunutta terveydellistä tai muuta niihin rinnastuvaa painavaa ja hyväksyttävää syytä sille hovioikeuden virheelliselle menettelylle, että yksi hovioikeuden jäsen on osallistunut pääkäsittelyyn etäyhteyksin. Hovioikeuden esittämiä syitä ei voida pitää tällaisina syinä.

15. Korkein oikeus toteaa edelleen, että hovioikeuden selvityksessään vetoama hovioikeuden ja muiden pääkäsittelyyn osallistuneiden välitön vuorovaikutus olisi voitu turvata sillä, että koko hovioikeuden kokoonpano olisi osallistunut pääkäsittelyyn samassa istuntopaikassa muiden asiassa kuultavien kanssa. Hovioikeuden omaksuma menettely sen sijaan näyttää olleen pikemminkin omiaan aiheuttamaan sekavuutta oikeudenkäynnin järjestämisessä ja johtamisessa. Tätä osoittaa A:n valituksessaan esittämä epäselvyys siitä, miltä osin asianomistaja oli hovioikeuden pääkäsittelyssä tarkoittanut tarkistaa syytettä, samoin kuin se, että ainakin käsittelyyn osallistunut asianomistaja on pitänyt pääkäsittelyn toimittamispaikkana Poria ja kahta hovioikeuden jäsentä etäyhteydellä osallistuneina.

16. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että hovioikeuden jäsenen pääkäsittelyyn osallistumisen tapaa koskeva hovioikeuden menettelyvirhe on tässä tapauksessa ollut niin vakava, että asia on jo tästä syystä palautettava hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Vastaajan osallistuminen pääkäsittelyyn videoyhteydellä

Vastaajan suostumus

17. Rikosasian vastaajan oikeus olla henkilökohtaisesti läsnä suullisessa käsittelyssä on osa hänelle perustuslain 21 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaan kuuluvaa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

18. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 8 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan rikosasian asianosainen saa osallistua suulliseen käsittelyyn käyttäen teknistä tiedonvälitystapaa, jossa käsittelyyn osallistuvilla on puhe- ja näköyhteys keskenään, jos hän siihen suostuu ja tuomioistuin katsoo sen soveliaaksi. Vastaajan ja asianomistajan kuulemiseen todistelutarkoituksessa käyttäen teknistä tiedonvälitystapaa sovelletaan kuitenkin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 52 §:ää. Edelleen 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös vastaajan suostumuksella hänen oikeudenkäyntiavustajaansa.

19. Edellä mainitun rikosoikeudenkäyntilain 8 luvun 13 §:n perustelujen (HE 200/2017 vp s. 17, 23 ja 47–48) mukaan videoyhteyden käyttämisen edellytyksenä olevalta suostumukselta ei edellytetä määrämuotoa. Asianosaisen on aina suostuttava etäyhteyteen sekä omasta että avustajansa puolesta. Syytetyn kohdalla suostumuksen merkitys on korostunut, sillä videoyhteyteen suostumalla hän samalla luopuu oikeudestaan olla henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissä. Esitöissä ei ole enemmälti käsitelty etäyhteydellä osallistumisen edellyttämää suostumusta.

20. Luopumista oikeudesta olla henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissä on kuitenkin käsitelty saman lainmuutoksen yhteydessä (HE 200/2017 vp) siltä osin kuin kyse on syytetyn velvollisuudesta osallistua henkilökohtaisesti oikeudenkäyntiin. Hallituksen esityksessä (s. 11) ja siitä annetussa perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 5/2018 vp s. 4) on tältä osin viitattu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön (esim. suuren jaoston tuomio Hermi v. Italia 18.10.2006, kohdat 73–76). Hallituksen esityksen ja perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan vastaaja saa Hermi-ratkaisussa todetuin tavoin luopua oikeudestaan olla henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissä, mutta luopumisen on oltava vapaaehtoinen sekä joko nimenomainen tai muuten yksiselitteinen.

21. Korkein oikeus toteaa, että Hermi-ratkaisun (kohdat 73–74) ja Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön (KKO 2016:84, kohta 26) perusteella vastaaja voi luopua oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista nimenomaisesti tai hiljaisesti. Luopumisen on kuitenkin oltava yksiselitteinen, sen pitää perustua syytetyn omaan vapaaseen tahtoon ja siihen on liityttävä luopumisen merkitys huomioon ottaen oikeasuhteiset vähimmäistakeet. Luopuminen ei myöskään saa olla minkään tärkeän julkisen intressin vastainen. Kun arvioidaan syytetyn käyttäytymisen perusteella, onko hän hiljaisesti luopunut oikeuksistaan, on osoitettava, että hän on voinut kohtuullisesti ennakoida myös käyttäytymisensä seuraukset.

22. Korkein oikeus katsoo, että vastaajan suostumusta videoyhteydellä osallistumiseen voidaan arvioida edellä mainittujen ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenevien kriteerien nojalla.

23. Tässä tapauksessa hovioikeuden ratkaisukokoonpano on selvityksessään ilmoittanut olleensa edellä kohdassa 4 kuvatun sähköpostikirjeenvaihdon perusteella käsityksessä, että A:n puolustaja oli päämiehensä puolesta suostunut etäyhteyden käyttöön. Hovioikeus oli sähköpostikirjeenvaihdon jälkeen lähettänyt puolustajalle myös päätöksensä pääkäsittelyn toimittamisesta. Ratkaisukokoonpanon mukaan A:n puolustajan olisi tullut ilmoittaa muuttuneesta kannastaan etäyhteysjärjestelyyn ennen hovioikeuden pääkäsittelyä tai viimeistään pääkäsittelyn kuluessa.

24. Korkein oikeus toteaa, että hovioikeus on A:n puolustajalle ennen pääkäsittelypäätöksen tekemistä lähettämässään sähköpostiviestissä tiedustellut vain pääkäsittelyn ajankohtaa. Hovioikeus ei ole viestissään kysynyt A:lta suostumusta etäyhteydellä osallistumiseen eikä tuonut esiin suostumisen vapaaehtoisuutta ja sen merkitystä.

25. Korkein oikeus katsoo, että näissä olosuhteissa pelkkä vastustamisen puute ei täytä niitä edellytyksiä, jotka pätevälle suostumukselle on asetettava. Korkein oikeus katsoo siten, että A ei ole antanut rikosoikeudenkäyntilain 8 luvun 13 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla suostumustaan sen paremmin itsensä kuin puolustajansa osallistumiselle pääkäsittelyyn videoyhteyden välityksellä.

Videoyhteyden käyttämisen soveliaisuus

26. Tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, onko asianosaisen osallistuminen pääkäsittelyyn videoyhteydellä soveliasta. Hallituksen esityksen perustelujen (HE 200/2017 vp s. 47) mukaan videoyhteyden käytön soveliaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon vastaajan ja syyttäjän osalta syytteessä esitetyn teon vakavuus ja käsiteltävän asian tärkeä julkinen intressi. Lakivaliokunta (LaVM 2/2018 vp s. 11) on puolestaan painottanut videoneuvottelulaitteistojen ja salivarustelun osalta Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asettamia vaatimuksia. Videoyhteyden on oltava riittävän laadukas, jotta vastaaja voi sitä käyttäen tosiasiallisesti osallistua oikeudenkäyntiin. Vastaajan pitää voida kuulla ja nähdä muut oikeudenkäyntiin osalliset ja päinvastoin. Vastaajan avustajalla tulee olla oikeus osallistua oikeudenkäyntiin vastaajan sijaintipaikassa tai istuntosalissa, ja vastaajalla tulee olla mahdollisuus luottamukselliseen ja tehokkaaseen neuvonpitoon avustajansa kanssa. Nämä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset pitää ottaa huomioon myös säännöksiä sovellettaessa.

27. A:han kohdistettu syyte on koskenut törkeää velallisen epärehellisyyttä, joka laatunsa ja laajuutensa puolesta on ollut tavanomainen. Asia on kuitenkin käräjäoikeuden tuomion jälkeen muuttunut laajalti riitaisaksi, ja hovioikeudessa on kuultu A:n ohella kahta uutta todistajaa ja vastaanotettu uusia kirjallisia todisteita.

28. Korkein oikeus toteaa, että lähtökohtaisesti voidaan pitää soveliaana, että vastaaja saa osallistua tämän kaltaisen asian pääkäsittelyyn hovioikeudessa videoyhteydellä. Pääkäsittelypäätöstä tehtäessä ei myöskään tavallisesti voida ennakoida, että toisesta tuomioistuimesta otettavassa videoyhteydessä tulisi olemaan teknisiä ongelmia. Tässä tapauksessa videoyhteyden laadussa on kuitenkin ilmennyt vakavia puutteita, kun sekä A:n että asian käsittelyyn osallistuneen asianomistajan mukaan yhteys oli toistuvasti ja myös henkilötodistelua vastaan otettaessa katkeillut eikä ääni ollut välittynyt asianmukaisesti. Myös hovioikeus on selvityksessään todennut, että A:n puolustajan esittäessä loppulausuntoa Vaasan istuntosalin videolaitteisto oli täysin yllättäen sammunut.

29. Korkein oikeus katsoo, että tässä tilanteessa hovioikeuden olisi tullut varata asianosaisille tilaisuus lausua teknisten ongelmien vaikutuksesta asian käsittelyyn muutoinkin kuin vain loppulausunnon jatkamista puhelimitse koskevalta osalta. Jos tekniset ongelmat vaikeuttavat vuorovaikutteista yhteydenpitoa istunnossa, tuomioistuimen tehtävänä on harkita pääkäsittelyn keskeyttämistä tai lykkäämistä rikosoikeudenkäyntilain 6 luvun 9 §:n 2 momentin tai 10 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla.

30. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset eivät A:n asiassa ole videoyhteysongelmien takia toteutuneet. Pääkäsittelyn toimittaminen videoyhteydellä ei ole ollut rikosoikeudenkäyntilain 8 luvun 13 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla soveliasta. Hovioikeus on siten myös tästä syystä menetellyt virheellisesti, kun A:n ja hänen puolustajansa osallistuminen pääkäsittelyyn on tapahtunut videoyhteyden välityksellä.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

31. Asia on palautettava hovioikeuteen jo sen oikeudenkäyntivirheen vuoksi, että yksi hovioikeuden jäsen oli osallistunut pääkäsittelyyn videoyhteydellä. Koska myöskään rikosoikeudenkäyntilain 8 luvun 13 §:n edellytyksinä olevat vastaajan suostumus videoyhteydellä osallistumiseen ja videoyhteyden käyttämisen soveliaisuus eivät ole täyttyneet, asia on näistäkin syistä palautettava hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan uudelleen käsiteltäväksi Vaasan hovioikeuteen, jonka tulee, huomioon ottaen palauttamisen syyt, siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Jukka Sippo, Kirsti Uusitalo, Jussi Tapani ja Timo Ojala. Esittelijä Kaisa Kuparinen.