KKO:2021:91

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 27.6.2019 nro 19/129854

Käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n kahdesta murhasta, törkeästä pahoinpitelystä, pahoinpitelystä, tuhotyöstä, moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta ja vahingonteosta elinkaudeksi vankeuteen sekä suorittamaan korvauksia asianomistajille ja vakuutusyhtiölle.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Antti Tapanila, Juha Parmio ja Hanna Tammiaho.

Turun hovioikeuden välituomio 15.1.2020 nro 38 ja tuomio 15.12.2020 nro 20/149861

A ja B sekä yksi asianomistajista valittivat hovioikeuteen. Toimitettuaan valitusten johdosta pääkäsittelyn hovioikeus antoi välituomion, jossa se katsoi A:n ja B:n menetelleen syytteissä kuvatuilla rangaistavaksi säädetyillä tavoilla. Hovioikeus määräsi heidän mielentilansa tutkittavaksi, minkä jälkeen asian käsittelyä jatkettaisiin ja hovioikeus muun ohella ratkaisisi, mihin rikoksiin A ja B olivat syyllistyneet, ja lausuisi korvausvelvollisuudesta.

Mielentilalausuntojen saapumisen jälkeen hovioikeus jatkoi pääkäsittelyä siten, että yksi hovioikeuden tuomareista osallistui käsittelyyn videoyhteyden välityksellä. Tämän jälkeen antamallaan tuomiolla hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota niin, että se luki A:n ja B:n syyksi törkeän pahoinpitelyn sijasta pahoinpitelyn. Lisäksi se velvoitti A:n ja B:n suorittamaan korvausta edellä mainitulle, muutosta hakeneelle asianomistajalle. Muilta osin hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kari-Matti Kauppila, Atte Andersson ja Mervi Kutvonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, oliko hovioikeus ollut päätösvaltainen toimittamassaan pääkäsittelyssä yhden jäsenen osallistuttua pääkäsittelyyn videoyhteyden välityksellä.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen.

B vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitukset hylätään.

Kaksi asianomistajaa vaativat vastauksissaan, että valitukset hylätään.

Kolme asianomistajaa ilmoitti, etteivät anna pyydettyä vastausta. Kolme asianomistajaa ja vakuutusyhtiö eivät vastanneet valituksiin.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Käräjäoikeus on lukenut A:n ja B:n syyksi muun ohella kaksi murhaa ja tuominnut heidät elinkaudeksi vankeuteen sekä korvausvelvollisuuteen.

2. A ja B sekä yksi asianomistajista ovat valittaneet hovioikeuteen. Hovioikeus on toimittanut kolmipäiväisen pääkäsittelyn, jossa on otettu vastaan kirjallinen ja suullinen todistelu. A ja B ovat olleet henkilökohtaisesti läsnä ja esittäneet kertomuksensa istuntosalissa olleille hovioikeuden jäsenille. A:lla ja B:llä sekä heidän puolustajillaan on ollut tilaisuus esittää todistajille kysymyksiä ja lausua käsityksiään näytöstä ja asian oikeudellisesta arvioinnista.

3. Pääkäsittelyn jälkeen hovioikeus on antanut välituomion, jossa se on katsonut A:n ja B:n menetelleen syytteissä kuvatuilla rangaistavaksi säädetyillä tavoilla. Hovioikeus on määrännyt heidän mielentilansa tutkittavaksi.

4. Mielentilalausuntojen saapumisen jälkeen asian käsittelyä oli tarkoitus jatkaa samassa hovioikeuden kokoonpanossa. Yksi hovioikeuden jäsenistä oli kuitenkin asetettu koronakaranteeniin eikä siksi ollut istuntosalissa, vaan osallistui pääkäsittelyyn videoyhteyden avulla. Istuntosalissa olivat läsnä kaksi hovioikeuden jäsentä ja A puolustajansa kanssa. Syyttäjä ja B puolustajineen osallistuivat pääkäsittelyyn videoyhteyden välityksellä. Yksi pääkäsittelyyn osallistuneista asianomistajista oli asiamiehensä edustamana läsnä istuntosalissa, ja osa asianomistajien asiamiehistä osallistui pääkäsittelyyn videoyhteyden välityksellä. Jatketussa pääkäsittelyssä asianosaiset lausuivat mielentilalausunnoista ja esittivät loppulausuntonsa.

5. Tuomiollaan hovioikeus on muuttanut käräjäoikeuden tuomiota yhden rikoksen syyksilukemisen osalta ja velvoittanut A:n ja B:n suorittamaan korvausta myös muutosta hakeneelle asianomistajalle. Muilta osin hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Kysymyksenasettelu

6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta, kun yksi hovioikeuden jäsen on osallistunut jatkettuun pääkäsittelyyn videoyhteyttä käyttäen.

Tuomarin osallistuminen pääkäsittelyyn videoyhteydellä

Säännökset

7. Laissa ei ole säännöksiä tuomarin osallistumisesta pääkäsittelyyn videoyhteydellä.

8. Sen sijaan laissa säädetään yksityiskohtaisesti siitä, millä edellytyksillä asianosaiset, todistajat ja asiantuntijat saavat osallistua pääkäsittelyyn videoyhteyttä käyttäen. Rikosasioissa asianosaisten tällaisesta osallistumisesta säädetään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 8 luvun 13 §:ssä ja riita-asioissa vastaavasti oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 8 §:ssä. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 52 § sisältää puolestaan säännökset asianosaisten kuulemisesta todistelutarkoituksessa samoin kuin todistajien ja asiantuntijoiden kuulemisesta muun muassa videoneuvottelua käyttäen.

9. Lisäksi laissa säädetään velvollisuudesta toimittaa uusi pääkäsittely tuomioistuimen päätösvaltaisuuden puutteen vuoksi. Käräjäoikeudessa on rikosoikeudenkäyntilain 6 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan toimitettava uusi pääkäsittely, jos tuomioistuimeen sen päätösvaltaisuuden puutteellisuuden vuoksi joudutaan kesken pääkäsittelyä ottamaan uusi jäsen. Uutta pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos kolmen lainoppineen tuomarin kokoonpanoon otettava uusi jäsen on ollut paikalla koko pääkäsittelyn ajan. Riita-asioiden osalta säädetään vastaavasti oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 1 §:n 2 ja 3 momentissa. Hovioikeudessa noudatetaan oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 25 §:n mukaan soveltuvin osin niitä säännöksiä, jotka ovat voimassa pääkäsittelystä käräjäoikeudessa.

10. Oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 12 §:ssä säädetään lisäksi, että hovioikeus on päätösvaltainen, vaikka sen monijäsenisen kokoonpanon jäsenistä yhdelle on tullut este pääkäsittelyn aloittamisen jälkeen.

Etäyhteyden käyttömahdollisuuden laajentuminen

11. Ennen riita- ja rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudistuksia 1990-luvulla suulliseen oikeudenkäyntiin saattoi osallistua vain olemalla läsnä istuntosalissa. Tämä lähtökohta säilytettiin myös mainituissa uudistuksissa, joissa oikeudenkäyntimenettely niin käräjä- kuin hovioikeuksissa järjestettiin välittömyys-, suullisuus- ja keskitysperiaatteiden varaan. Kuten esimerkiksi rikosoikeudenkäyntilain esitöissä (HE 82/1995 vp s. 16 ja 93 sekä LaVM 9/1997 vp s. 7) on lausuttu, käsittelyn välittömyydellä tarkoitetaan sitä, että asian voi ratkaista ainoastaan sellainen tuomioistuimen jäsen, joka on osallistunut asian käsittelemiseen koko pääkäsittelyn ajan. Tuomarin pitää voida perustaa ratkaisunsa omiin havaintoihinsa eikä tuomioistuimen toisten jäsenten kertomaan tai käsittelystä laadittuun pöytäkirjaan. Asianosaisen kannalta välittömyys tarkoittaa sitä, että hän voi itse esitellä tuomioistuimelle asian ja oikeudenkäyntiaineiston.

12. Etäyhteyden käyttö on tullut vaiheittain sallituksi vuonna 2003 aloitetuilla lainmuutoksilla. Ensiksi mahdollistettiin todistajan, muun todistelutarkoituksessa kuultavan henkilön ja asianomistajan kuuleminen pääkäsittelyssä käyttäen videoneuvottelua tai muuta soveltuvaa teknistä tiedonvälitystapaa, jossa istuntoon osallistuvilla on puhe- ja näköyhteys keskenään. Hovioikeutta koskevan, asiallisesti muuttamattomana säilyneen oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 24 a §:n mukaan sellaista käräjäoikeudessa kuultua todistajaa, asiantuntijaa ja asianosaista, jonka kertomuksen uskottavuus voidaan luotettavasti arvioida ilman hänen henkilökohtaista läsnäoloaan, voidaan kuulla todistelutarkoituksessa hovioikeuden pääkäsittelyssä myös puhelinta taikka muuta siihen soveltuvaa äänen- tai kuvanvälitysmenetelmää käyttäen, jos sitä voidaan pitää soveliaana.

13. Vuonna 2016 voimaan tulleen todistelulainsäädännön uudistuksen yhteydessä säännös henkilötodistelun vastaanottamisesta kuva- ja ääniyhteyden välityksellä laajennettiin koskemaan yleisesti todistelutarkoituksessa kuultavia (oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 52 §). Lainkohta sisältää yleisen vaatimuksen menettelyn soveliaisuudesta sekä luettelon soveltamistilanteista.

14. Oikeusprosessien keventämistä koskevan lainsäädäntöhankkeen (HE 200/2017 vp) myötä etäyhteyden käyttöalaa on edelleen laajennettu aikaisemmin kohdassa 8 mainituilla rikosoikeudenkäyntilain 8 luvun 13 §:n ja oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 8 §:n säännöksillä, jotka koskevat asianosaisten osallistumista suulliseen käsittelyyn videoyhteyttä käyttämällä. Mahdollisuus osallistua suulliseen käsittelyyn tällä tavoin koskee nykyään rikosasian vastaajaa, asianomistajaa ja syyttäjää, riita-asian asianosaista sekä myös asianosaisen laillista edustajaa ja oikeudenkäyntiavustajaa tai -asiamiestä. Mainituissa pykälissä säädetään nimenomaisesti, että kyseisissä luvuissa tarkoitettuna henkilökohtaisena läsnäolona suullisessa käsittelyssä pidetään myös osallistumista suulliseen käsittelyyn käyttäen teknistä tiedonvälitystapaa.

15. Viimeksi mainitun hallituksen esityksen johdosta antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta (PeVL 5/2018 vp s. 2–3) on käsitellyt yleisten tuomioistuinten ratkaisukokoonpanoihin ehdotettuja kevennyksiä ja todennut, että oikeudenkäynnille on luonteenomaista tuomioistuimen istunnossa tapahtuva asian vastavuoroinen ja puolueeton käsittely. Tuomiovaltaa oikeudenkäynnissä käyttävät tuomarit, jotka ovat samanaikaisesti paikalla tuomioistuimen lakisääteisessä kokoonpanossa ja jotka perustavat päätöksensä keskinäiseen neuvotteluun. Valiokunta on painottanut myös sitä, että oikeus- ja näyttökysymysten monipuolinen arviointi tuomioistuimen sisäisessä neuvottelussa toteuttaa oikeusturvan vaatimuksia.

Korkeimman oikeuden tulkinta ja johtopäätös

16. Rikos- ja riita-asioiden oikeudenkäyntimenettely on järjestetty välittömyysperiaatteen varaan. Siihen kuuluu, että suullisessa oikeudenkäyntitilaisuudessa oikeudenkäyntiin osallistuvat ovat välittömässä vuorovaikutuksessa keskenään. Periaate ei ole kuitenkaan ehdoton, vaan siitä on katsottu voitavan poiketa asianosaisten osallistumisen ja henkilötodistelun vastaanottamisen osalta ottamalla lakiin edellä selostetulla tavalla säännökset videoyhteyden käyttämisestä suullisessa käsittelyssä. Tällainen osallistuminen rinnastuu henkilökohtaisen läsnäoloon. Videoneuvottelussa henkilöä kuultaessa tilanne on pitkälle samankaltainen kuin henkilöä välittömästi tuomioistuimen pääkäsittelyssä kuultaessa, ja videoneuvottelussa toteutuvat pitkälti sekä suullisuus että välittömyys (KKO 2021:5, kohta 9).

17. Oikeudenkäyntimenettelyä koskevan sääntelyn lähtökohtana on, että suulliseen oikeudenkäyntitilaisuuteen on mahdollista osallistua etäyhteydellä teknisin apuvälinein vain laissa erikseen säädetyissä tilanteissa ja edellytyksin. Säännökset videoyhteyden käyttämisestä eivät koske tuomarin osallistumista pääkäsittelyyn. Erityisiä säännöksiä ei ole annettu myöskään koskien koronapandemiaa taikka muita poikkeuksellisia olosuhteita. Pandemia on herättänyt kysymyksen siitä, olisiko myös tuomarin pääkäsittelyyn osallistumisen tapaa kehitettävä. Etäyhteydellä osallistumista on puollettu syillä, jotka liittyvät terveyteen ja turvallisuuteen, oikeudenkäyntimenettelyn joustavuuden lisäämiseen ja asioiden viivytyksettömän käsittelyn turvaamiseen. Lisäksi puoltavana näkökohtana on tuotu esiin videoneuvottelutekniikan kehittyminen, joka mahdollistaa myös videoyhteyttä käytettäessä suullisuuden ja välittömyyden aiempaa paremman toteutumisen.

18. Korkein oikeus toteaa, että toisin kuin asianosaisten, todistajien ja asiantuntijoiden osalta on tehty, lainsäädäntötoimin ei ole missään vaiheessa poikettu siitä lähtökohdasta, että tuomarin on oltava fyysisesti läsnä pääkäsittelyssä. Kuten esimerkiksi edellä kohdassa 9 mainituista rikosoikeudenkäyntilain 6 luvun 11 §:n 1 momentista, oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 1 §:n 2 ja 3 momentista sekä 26 luvun 25 §:stä käy ilmi, vain sellainen tuomioistuimen jäsen, joka on paikalla koko pääkäsittelyn ajan, saa osallistua asian ratkaisemiseen. Korkein oikeus katsoo, että pelkästään käytännölliset syyt eivät oikeuta tuomaria osallistumaan pääkäsittelyyn videoyhteydellä ilman, että tästä periaatteellisesta kysymyksestä säädetään lailla.

19. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että tuomari ei saa nykyisten säännösten mukaan osallistua pääkäsittelyyn teknisen käyttöyhteyden avulla.

Hovioikeudessa tapahtunut oikeudenkäyntivirhe

20. Yksi hovioikeuden jäsenistä on osallistunut jatkettuun pääkäsittelyyn videoyhteyden välityksellä, vaikka tämä ei ole ollut sallittua. Hovioikeuden menettely on siten ollut virheellistä.

21. Seuraavaksi on ratkaistava, koskeeko oikeudenkäyntivirhe hovioikeuden päätösvaltaisuutta. Tämän kysymyksen kannalta keskeistä on, voidaanko videoyhteydessä olleen tuomarin kuitenkin katsoa osallistuneen pääkäsittelyyn vai onko tällainen osallistuminen merkinnyt poissaoloa käsittelystä.

22. Nykyiset tekniset menetelmät mahdollistavat samanaikaisen havainnoinnin istunnon tapahtumiin ja vuorovaikutuksen muiden istuntoon osallistuvien kanssa. Edellä todetulla tavalla rikosoikeudenkäyntilain 8 luvun 13 §:n 3 momentissa ja oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 8 §:n 3 momentissa säädetään, että asianosaisen osallistuminen suulliseen käsittelyyn videoyhteydellä rinnastetaan asianosaisen henkilökohtaiseen läsnäoloon. Yhteydenpidon kannalta ei ole merkittävää eroa, onko etäyhteydessä asianosainen vai tuomioistuimen jäsen. Kun asianosaisten kohdalla videoyhteyden välityksellä osallistuvan ei katsota olevan poissa pääkäsittelystä, ei ole perusteltua katsoa, että videoyhteydellä osallistunutta tuomaria pidettäisiin pääkäsittelystä poissa olevana. Hovioikeuden menettelyvirhe on siten merkinnyt sitä, että etäyhteydessä ollut tuomari on osallistunut pääkäsittelyyn, mutta hänen osallistumisensa tapa on ollut virheellinen.

23. Oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan hovioikeus on päätösvaltainen kolmijäsenisenä. Kun yhdelle jäsenelle on pääkäsittelyn aloittamisen jälkeen tullut este, pääkäsittelyä olisi oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 12 §:n nojalla voitu jatkaa ja ratkaisu tehdä kahdenkin jäsenen toimin. Jäseniä on siten joka tapauksessa ollut päätösvaltaisuuden edellyttämä lukumäärä. Tässä tapauksessa hovioikeus on kuitenkin jatkanut muutoksenhakuasian käsittelyä alkuperäisessä, laillisesti määräytyneessä kokoonpanossa. Korkein oikeus on edellä katsonut, ettei teknisen käyttöyhteyden avulla istuntoon osallistunut tuomari ole ollut poissa jatketusta pääkäsittelystä. Näin ollen ei ole tarvetta erikseen arvioida sitä, onko karanteenissa ollut tuomari kuulunut lailliseen kokoonpanoon ja onko hän saanut osallistua asian ratkaisemiseen (vrt. KKO 2002:68).

Hovioikeudessa tapahtuneen oikeudenkäyntivirheen vaikutus

24. Vaikka hovioikeus on ollut päätösvaltainen, hovioikeuden menettely ei ole ollut lainmukainen. Kysymys on siten vielä tämän menettelyvirheen vaikutuksista.

25. Laissa ei ole säännöksiä erilaisten menettelyvirheiden arvioimisesta ja niiden seurauksista. Oikeusvaikutuksia on arvioitu sen yleisen menettelyvirheitä koskevan periaatteen pohjalta, jonka mukaan merkitystä annetaan sille, oliko menettelyvirhe vaikuttanut tai voitiinko sen otaksua olennaisesti vaikuttaneen asianosaisten toimiin tai asian lopputulokseen (mm. KKO 2015:75, kohta 16 ja KKO 2019:71, kohta 15). Keskeisten oikeudenkäyntisäännösten tai -periaatteiden rikkominen on johtanut usein muissakin tilanteissa siihen, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaamiseksi asia on palautettu uudelleen käsiteltäväksi (ks. esimerkiksi KKO 2016:91 ja KKO 2011:108).

26. Perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa turvataan jokaisen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Syytetyllä on 6 artiklan 3 kohdan c ja d alakohtien nojalla oikeus olla henkilökohtaisesti läsnä ja puolustautua, kun oikeudenkäynnissä esitetään todistelua häntä vastaan. Näitä vähimmäisoikeuksia käytetään välittömässä yhteydessä asian ratkaiseviin tuomareihin. Rikosasian vastaaja voi omalla suostumuksellaan luopua oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista (tarkemmin ks. KKO 2021:92, kohdat 20–22). Sitä vastoin tuomioistuin ei saa kaventaa vastaajan osallistumis- ja puolustautumisoikeuksia sillä, että osa tuomareista osallistuu pääkäsittelyyn etäyhteydellä.

27. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltävänä ei ole ollut tapausta, jossa osa tuomareista olisi henkilökohtaisen läsnäolon sijasta osallistunut suulliseen oikeudenkäyntiin etäyhteydellä. Vakiintunutta ratkaisukäytäntöä on kuitenkin tilanteista, joissa tuomioistuimen kokoonpano on vaihtunut oikeudenkäynnin kuluessa. Vaikka välittömyysperiaatetta on tällöin rikottu, oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei ole aina katsottu loukatun (päätös P.K. v. Suomi, 9.7.2002 ja tuomio Škaro v. Kroatia, 6.12.2016). Ihmisoikeustuomioistuin on tällöin arvioinut oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta kokonaisuudessaan, jolloin oikeudenkäynnin välittömyyttä on arvioitu suhteessa tapauksen erityispiirteisiin, kuten tuomarin vaihtumisen perusteeseen, aikaisemmin kuullun todistajan merkitykseen ja muihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksiin.

28. Korkein oikeus katsoo, että tuomarin osallistuminen pääkäsittelyyn etäyhteydellä ilman siihen oikeuttavaa säännöstä loukkaa asianosaisen pääkäsittelyyn kuuluvia oikeuksia ja oikeudenkäynnin välittömyyttä. Oikeudenkäynnin toteuttaminen lain säännöksistä poikkeavalla tavalla voi heikentää myös yleistä luottamusta lainkäyttöön. Menettelyvirhettä voidaan siten lähtökohtaisesti pitää laadultaan vakavana.

29. Kussakin tapauksessa tulee kuitenkin arvioida, onko tuomarin etäyhteydellä tapahtunut osallistuminen loukannut niin vakavasti oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia, että pääkäsittely tulisi toimittaa uudestaan. Tässä arvioinnissa voidaan ottaa huomioon edellä kuvattu ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö. Merkitystä voidaan antaa sille, mistä syystä etäyhteyttä on käytetty, missä määrin osallistumis- ja puolustautumisoikeudet ovat toteutuneet ja missä käsittelyvaiheessa oikeudenkäynnin välittömyyttä on loukattu.

30. Tässä tapauksessa yksi tuomareista on osallistunut videoyhteydellä asian käsittelemiseen vasta välituomion jälkeen pidetyssä istunnossa, kun hovioikeus on jatkanut pääkäsittelyä varatakseen asianosaisille tilaisuuden lausua mielentilalausunnoista ja esittää loppulausunnot. Syynä videoyhteyden käyttämiseen on ollut se, että tuomari on tuolloin ollut koronakaranteenissa.

31. Aikaisemmin toimitetussa pääkäsittelyn vaiheessa on jo asianmukaisesti käyty alkukeskustelu, otettu vastaan kirjallinen ja suullinen todistelu ja esitetty käsittelyn tuota vaihetta koskeneet loppulausunnot. Asianosaiset ovat tuolloin saaneet esitellä asian ja näytön kaikille hovioikeuden kolmelle jäsenelle, jotka ovat voineet perustaa ratkaisunsa omiin välittömiin havaintoihinsa esitetystä näytöstä. Välituomiollaan hovioikeus on hyväksynyt käräjäoikeuden tekemän näytön arvioinnin ja johtopäätökset, joilla käräjäoikeus on katsonut A:n ja B:n menetelleen syytteissä kuvatuilla rangaistavaksi säädetyillä tavoilla.

32. Jatketun pääkäsittelyn jälkeen hovioikeus on antanut tuomion, jolla kaikki kolme jäsentä ovat yksimielisesti ratkaisseet asian. Hovioikeus on tehnyt oikeudellisen arvioinnin A:n ja B:n syyntakeisuudesta samoin kuin siitä, mihin rikoksiin he ovat syyllistyneet, ja onko asianomistajalla oikeutta kärsimyskorvaukseen. Hovioikeus on pääosiltaan hyväksynyt käräjäoikeuden perustelut ja lopputuloksen muuttaen ainoastaan yhden rikoksen syyksilukemisen törkeästä perusmuotoiseksi ja tuominnut asianomistajalle maksettavaksi korvausta.

33. Korkein oikeus toteaa, että hovioikeuden käyttämä menettelytapa videoyhteydellä osallistumisesta on johtunut vain siitä, että yksi kokoonpanoon kuuluneista jäsenistä on ollut koronakaranteenissa ja siten estynyt osallistumasta istuntosalissa mielentilatutkimuksen jälkeiseen jatkokäsittelyyn. Videoyhteyden käyttämiseen on siten ollut koronapandemiasta johtunut painava ja hyväksyttävä syy. Tässä tilanteessa olisi ollut oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 12 §:ssä säädetty peruste kokoonpanon päätösvaltaisuudelle kaksijäsenisenä. A:n ja B:n oikeus kohdata hovioikeuden jäsenet samoin kuin heidän muutkin osallistumis- ja puolustautumisoikeutensa ovat aikaisemmassa käsittelyvaiheessa toteutuneet asianmukaisesti. Jatketussa pääkäsittelyssä esillä olleet kysymykset ovat olleet laadultaan sellaisia, ettei tuomarin osallistumisella etäyhteydellä pelkästään niiden käsittelemiseen voida arvioida olleen olennaista merkitystä välittömyysperiaatteenkaan toteutumisen kannalta.

34. Mikään asiassa ei viittaa siihen, että tapahtunut oikeudenkäyntivirhe olisi muutoinkaan heikentänyt vastaajien puolustautumismahdollisuuksia tai että sillä olisi ollut tosiasiallista vaikutusta asian käsittelyyn ja päätöksentekoon hovioikeudessa. Korkein oikeus katsoo oikeudenkäyntiä hovioikeudessa kokonaisuutena arvioituaan, että menettelyvirhe ei ole ollut sellainen, jonka takia hovioikeuden välituomio ja tuomio olisi kumottava ja asia palautettava hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Jukka Sippo, Kirsti Uusitalo, Jussi Tapani ja Timo Ojala. Esittelijä Kaisa Kuparinen (mietintö).

Esittelijän mietintö

Esittelijäneuvos Kuparinen: Mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen kohtien 1–21 osalta. Tämän jälkeen Korkein oikeus lausunee seuraavaa.

Videoyhteydellä osallistuminen ei ole läsnäoloa pääkäsittelyssä siten kuin välittömyysperiaatteeseen perustuvassa rikos- ja riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelyssämme sillä perinteisesti on tarkoitettu. Erikseen säädetäänkin niistä tilanteista, joissa etäyhteyden käyttäminen on edellytysten täyttyessä sallittua ja sillä osallistuminen korvaa henkilökohtaisen läsnäolon pääkäsittelyssä. Tämä sääntely ei kuitenkaan koske tuomioistuimen kokoonpanoa. Säännökset on sen sijaan välittömyyden turvaamiseksi siitä, että kokoonpanon jäsenten on oltava pääkäsittelyssä läsnä koko käsittelyn ajan. Jos näin ei tapahdu, asiassa on lähtökohtaisesti toimitettava uusi pääkäsittely, kuten rikosoikeudenkäyntilain 6 luvun 11 §:n 1 momentista, oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 1 §:n 2 ja 3 momentista sekä 26 luvun 25 §:stä ilmenee.

Tuomioistuimen tehtävänä on johtaa oikeudenkäyntiä ja käyttää tuomiovaltaa kokoonpanossa, jonka jäsenet ovat samanaikaisesti pääkäsittelyssä paikalla. Kokoonpano vastaa siitä, että pääkäsittelyssä toteutuvat asianosaisen oikeus ajaa asiaansa ja kohdata tuomarinsa samoin kuin oikeudenkäynnin julkisuus. Kokoonpanon läsnäololla on korostunut merkitys oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen kannalta, ja tuomarin osallistuminen etäyhteydellä voi merkitä tämän perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa turvatun oikeuden rajoittamista ilman lain perustaa.

Kysymys kokoonpanon läsnäolosta poikkeaa siten asianosaisten, todistajien ja asiantuntijoiden läsnäoloa koskevasta kysymyksenasettelusta. Edellä lausuttuun nähden perustelluinta on tulkita, ettei tuomarin etäyhteydellä osallistumista voida asianosaisten tavoin rinnastaa henkilökohtaiseen läsnäoloon pääkäsittelyssä ilman, että tästä nimenomaan laissa säädetään. Korkein oikeus katsonee, että tuomarin osallistuminen pääkäsittelyyn videoyhteyttä käyttäen merkitsee hänen poissaoloaan käsittelystä.

Oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan hovioikeus on päätösvaltainen kolmijäsenisenä. Luvun 12 §:n mukaan hovioikeus on päätösvaltainen, vaikka sen monijäsenisen kokoonpanon jäsenistä yhdelle on tullut este pääkäsittelyn aloittamisen jälkeen.

Tässä tapauksessa yksi hovioikeuden jäsenistä on ollut estynyt saapumasta jatkettuun pääkäsittelyyn koronakaranteenin takia. Jatketussa pääkäsittelyssä on kuitenkin ollut läsnä kaksi hovioikeuden jäsentä. Hovioikeus on siten oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 12 §:ssä säädetyllä tavalla ollut kaksijäsenisenä päätösvaltainen asian ratkaistessaan.

Vaikka hovioikeuden päätösvaltaisuutta ei rasita puute, hovioikeudessa on kuitenkin tapahtunut virhe, kun videoyhteydellä jatkettuun pääkäsittelyyn osallistunut jäsen on ollut poissa tästä käsittelystä ja silti ottanut osaa asian ratkaisemiseen tuomiolla.

Korkein oikeus ei ole antanut ennakkopäätöstä sellaisessa tapauksessa, jossa asian ratkaisemiseen olisi osallistunut tuomari, joka ei ole ollut läsnä koko pääkäsittelyn ajan. Myöskään muita selkeästi tulkinnallista vaikutusta omaavia ennakkopäätöksiä ei ole annettu. Lähimpänä on esittelijää koskeva ratkaisu KKO 2002:68, jossa Korkein oikeus tuomiovirhekantelun johdosta poisti hovioikeuden tuomion rikosasiassa ja palautti asian hovioikeuteen, kun hovioikeuskäsittelyssä oli tunnusmerkistön täyttymiseen liittyvien tosiseikkojen tutkimiseen ja oikeudelliseen arviointiin sekä ratkaisuehdotuksen laatimiseen käytetty asiaa varten määrättyyn ratkaisukokoonpanoon kuulumatonta esittelijää, joka tosin toimi esittelijänä kyseisessä hovioikeudessa, mutta jota ei ollut määrätty esittelijäksi kyseisessä asiassa. Korkein oikeus katsoi, ettei menettely ollut ollut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeiden kannalta hyväksyttävä ja laillinen.

Perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa turvattuun oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sisältyy edellä lausutun ohella se, että tuomioistuin on laillisesti perustettu. Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2015:78 (kohta 14) on selostettu, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä tuomioistuimen laillista perustamista koskeva vaatimus on edellyttänyt sitä, että tuomioistuin toimii yksittäistapauksessa sen kokoonpanoa koskevien säännösten mukaisesti.

Ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä (suuren jaoston ratkaisu Guðmundur Andri Ástráðsson v. Islanti 1.12.2020, kohta 234) on edelleen katsottu, että laillista perustamista koskeva vaatimus on läheisessä yhteydessä vaatimukseen tuomioistuimen riippumattomuudesta. Riippumattomuus viittaa tällöin puolueettoman päätöksenteon edellyttämään, välttämättömään henkilökohtaiseen ja institutionaaliseen riippumattomuuteen. Henkilökohtaista riippumattomuutta osoittaa tuomarin kyky vastustaa ulkoista painetta ja siten ylläpitää moraalista koskemattomuuttaan, ja institutionaaliselta kannalta kyse taas on toiminnallisista järjestelyistä, jotka turvaavat tuomaria sopimattomalta vaikuttamiselta eivätkä rajoita hänen harkintavaltaansa hänen suorittaessaan tuomarintehtäviä.

Tässä tapauksessa hovioikeuden päätösvaltainen kokoonpano jatketussa pääkäsittelyssä on muodostunut niistä kahdesta jäsenestä, jotka ovat olleet istuntosalissa läsnä. Kolmas videoyhteydellä osallistunut jäsen ei poissaolonsa takia olisi enää saanut kuulua ratkaisukokoonpanoon tuomiota annettaessa. Hän on kuitenkin osallistunut asian ratkaisemiseen tuomiolla ja siis tuonut panoksensa päätösneuvotteluun ja käyttänyt harkintavaltaansa asiasta päätettäessä. Vaikka hovioikeus ei ole äänestänyt ratkaisustaan, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin asettamien vaatimusten kannalta ei voida pitää hyväksyttävänä, että laillisen ratkaisukokoonpanon ulkopuolelle joutunut jäsen vaikuttaa tuomioharkintaan.

Tapahtuneen oikeudenkäyntivirheen takia hovioikeuden välituomio ja tuomio kumottaneen ja asia palautettaneen hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.