KKO:2021:81

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden tuomio 9.1.2019 nro 19/100730 ja Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 7.11.2019 nro 19/148412 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Juha Tykkyläinen ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Juha Halijoki, Eija Pitkänen ja Johanna Kantanen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. B:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti rajoitettuna koskemaan rangaistuksen määräämistä. Kysymys valitusluvan myöntämisestä B:lle muilta osin siirrettiin ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

B:lle myönnettiin valituksen käsittelyn yhteydessä valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna myös siihen kysymykseen, oliko B:n syyksi voitu hovioikeuden toteaman selvityksen perusteella syytekohdassa 20 lukea 260 amfetamiinigramman myyminen.

A vaati valituksessaan, että hänelle tuomittua vankeusrangaistusta alennetaan.

B vaati valituksessaan, että syytekohdassa 20 hänen katsotaan pitäneen laittomasti hallussaan myöntämänsä mukaisesti 455,1 grammaa amfetamiinia, 1,3 grammaa kokaiinia ja seitsemän kappaletta bentsodiatsepiinitabletteja, syyte enemmälti hylätään ja että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Syyttäjä vaati vastauksissaan, että valitukset hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja alempien oikeusasteiden ratkaisut

1. Käräjäoikeus on katsonut syytekohdassa 19 näytetyksi, että A oli 25.6.–24.8.2018 pitänyt laittomasti hallussaan noin 480 grammaa amfetamiinia, josta hän oli myynyt arviolta 100 grammaa, yhteensä 8,7 grammaa hasista ja marihuanaa, 23 kappaletta bentsodiatsepiinitabletteja ja 17 ekstaasitablettia, joista hän oli myynyt viisi kappaletta. A:n hallusta takavarikoitu amfetamiini oli ollut pitoisuudeltaan pääosin 8-prosenttista ja osin 11-prosenttista. Rikoksen kohteena oli ollut muun ohella suuri määrä erittäin vaarallista huumausainetta eli amfetamiinia. A oli rikoksellaan tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä ja teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. A oli siten syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen. Käräjäoikeus on tuominnut A:n törkeästä huumausainerikoksesta ja täytäntöönpantavaksi määrätystä jäännösrangaistuksesta, jonka vaikutus yhteiseen rangaistukseen oli 5 kuukautta, yhteiseen 1 vuoden 9 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

2. Käräjäoikeus on katsonut syytekohdassa 20 näytetyksi, että B oli 1.1.–23.8.2018 pitänyt laittomasti hallussaan noin 520 grammaa amfetamiinia, 25 grammaa marihuanaa, 50 ekstaasitablettia, 3,3 grammaa kokaiinia ja seitsemän tablettia klonatsepaamia. B:ltä huumausaineita ostaneiden kanssavastaajien esitutkinnassa antamilla kertomuksilla sekä B:n puhelimesta löytyneen niin sanotun velkalistan merkinnöillä oli selvitetty, että B oli myynyt kanssavastaajilleen yhteensä 65 grammaa amfetamiinia, 25 grammaa marihuanaa ja 10 tablettia ekstaasia. B:n hallusta takavarikoitu amfetamiini oli ollut pitoisuudeltaan 8–15-prosenttista. Rikoksen kohteena oli ollut muun ohella suuri määrä erittäin vaarallista huumausainetta eli amfetamiinia. B oli rikoksellaan tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä ja teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. B oli siten syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen. Lisäksi B:n syyksi oli luettu syytekohdassa 21 ampuma-aserikos sillä perusteella, että hän oli ampuma-aselain vastaisesti luvattomasti pitänyt hallussaan pienoiskivääriä. Käräjäoikeus on tuominnut B:n yhteiseen 1 vuoden 10 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

3. A, B ja syyttäjä ovat valittaneet hovioikeuteen. Hovioikeus on tuomiossaan katsonut syytekohdassa 19 A:n pitäneen laittomasti hallussaan käräjäoikeuden selvitetyksi katsoman 480 gramman sijasta 389,5 grammaa amfetamiinia, josta hän oli myynyt 10 grammaa, ja vähintään 10 kappaletta ekstaasitabletteja, joista hän oli myynyt ainakin viisi kappaletta. Lisäksi hovioikeus on katsonut A:n pitäneen laittomasti hallussaan käräjäoikeuden tuomiossa syyksi luetut määrät muita huumausaineita. A oli pitänyt hallussaan suuren määrän erittäin vaarallista huumausainetta pääasiallisena tarkoituksenaan huumausaineen myynti, jolla oli tavoiteltu huomattavan suurta taloudellista hyötyä. A oli siten syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen.

4. Hovioikeus on katsonut syytekohdassa 20 B:n pitäneen laittomasti hallussaan käräjäoikeuden selvitetyksi katsoman 520 gramman sijasta yhteensä noin 715 grammaa amfetamiinia. B:n hallusta oli takavarikoitu 455,1 grammaa amfetamiinia. B:n kanssavastaajat olivat esitutkinnassa kertoneet ostaneensa amfetamiinia ja ekstaasia B:ltä. B:n puhelimesta löytyneessä niin sanotussa velkalistassa oli ollut merkinnät yhteensä 7 855 euron velkamääristä. B:n tulot huomioon ottaen ei ollut uskottavaa, että hän olisi kyennyt säästämään velkalistasta ilmenevän määrän varoja. B ei ollut esittänyt muutakaan selvitystä velkalistasta ilmenevistä summista. Hovioikeus on katsonut, että velkalistasta ilmenevät summat olivat peräisin pääosin amfetamiinin myynnistä. B:n oli selvitetty myyneen amfetamiinia keskimäärin 30 euron grammahinnalla. Tällä perusteella hovioikeus on katsonut B:n myyneen amfetamiinia yhteensä 260 grammaa. Lisäksi hovioikeus on katsonut B:n pitäneen hallussaan käräjäoikeuden tuomiossa hänen syykseen luetuin tavoin muita huumausaineita. B oli pitänyt hallussaan suuren määrän erittäin vaarallista huumausainetta pääasiallisena tarkoituksenaan huumausaineen myynti, jolla oli tavoiteltu huomattavan suurta taloudellista hyötyä. B oli siten syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen.

5. Hovioikeus on katsonut, että käyttövahvuudeltaan tavanomaisen amfetamiinin pitoisuutena ei voida enää pitää 25 prosenttia, kuten Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2006:82, vaan sanottu pitoisuus on lähempänä syyttäjän kirjallisena todisteena esittämän keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion muistion 19.6.2019 mukaista 18 prosentin keskiarvoa, joka oli laskettu katukauppatason amfetamiininäytteiden pitoisuuksista. Hovioikeus on katsonut, että A:n ja B:n hallussa olleista pitoisuudeltaan 8–15-prosenttisista amfetamiinieristä 8-prosenttinen amfetamiini oli ollut pitoisuudeltaan merkittävästi edellä mainittua keskiarvopitoisuutta alempaa, mikä oli otettava huomioon rangaistuksia mitattaessa. Hovioikeus on katsonut, että A:n täytäntöönpantavaksi määrätyn jäännösrangaistuksen vaikutus yhteiseen rangaistukseen oli käräjäoikeuden katsoman viiden kuukauden sijasta kolme kuukautta. Hovioikeus on korottanut A:lle tuomitun rangaistuksen yhteiseksi 2 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistukseksi ja B:lle tuomitun rangaistuksen yhteiseksi 3 vuoden vankeusrangaistukseksi.

Kysymyksenasettelu

6. Korkeimmassa oikeudessa on B:n valituksen johdosta kysymys syyksilukemisen osalta siitä, onko hänen näytetty myyneen 260 grammaa amfetamiinia syytekohdassa 20. A:n ja B:n valitusten johdosta kysymys on lisäksi rangaistuksen määräämisestä ja erityisesti huumausainerikosten kohteena olleen amfetamiinin pitoisuuden vaikutuksesta rangaistuksen mittaamiseen.

Näytön arviointi syytekohdassa 20

7. Hovioikeus on katsonut asiassa kirjallisena todisteena esitetyn, B:n puhelimesta löytyneen niin sanotun velkalistan merkintöjen sekä asiassa selvitetyksi tulleen amfetamiinin keskimääräisen myyntihinnan perusteella B:n myyneen amfetamiinia 260 grammaa. B ei ollut sanotun velkalistan eikä myöskään häneltä löytyneiden rahavarojen osalta esittänyt mitään selvitystä siitä, mistä muista kuin huumausainekauppaan liittyvistä rahavaroista näiltä osin olisi kysymys. Korkein oikeus katsoo olevan sinänsä todennäköistä, että sanottu velkalista perustuu B:n käymään huumausainekauppaan ja että huumausainekaupassa kohteena on pääosin ollut amfetamiini. Velkalistan euromääräisiä merkintöjä ja amfetamiinin selvitetyiksi tulleissa myynneissä toteutunutta keskimääräistä hintaa ei kuitenkaan voida pitää niin yksilöitynä selvityksenä, että sen nojalla voitaisiin suoraan päätellä syyksiluettavat amfetamiinin myynnit. Asiassa ei siten ole tullut riittävän luotettavasti selvitetyksi, että B olisi myynyt amfetamiinia enemmän kuin käräjäoikeuden selvitetyksi katsomat 65 grammaa. Tämän vuoksi syyte on tältä eli 195 gramman amfetamiinin myynnin osalta hylättävä.

8. Korkein oikeus katsoo kanssavastaajien C:n, D:n ja E:n esitutkinnassa antamat kertomukset ja C:n hovioikeudessa lausuma huomioon ottaen asiassa selvitetyksi, että B on myynyt käräjäoikeuden tuomiossa syyksi luetun määrän 65 grammaa amfetamiinia. B:n hallusta on tämän ohella takavarikoitu 455,1 grammaa amfetamiinia, joten hän on pitänyt laittomasti hallussaan yhteensä 520,1 grammaa amfetamiinia, josta hän on myynyt 65 grammaa. Lisäksi B on pitänyt laittomasti hallussaan alempien tuomioistuinten hänen syykseen lukemat määrät muita huumausaineita.

Rangaistuksen määrääminen

Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat huumausainerikoksessa

9. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

10. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

11. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.

12. Rikoslain 50 luvun 2 §:n mukaan törkeästä huumausainerikoksesta tuomitaan vankeutta vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta.

13. Huumausainerikoksissa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa keskeisesti se, kuinka vaarallisesta huumausaineesta on kysymys ja kuinka suuri määrä huumausainetta teon kohteena on ollut. Huumausaineen määrää voidaan arvioida vaikutuksiltaan ja siten vaarallisuudeltaan erilaisten huumausaineiden osalta kunkin huumausaineen tavanomaisen käyttöannoksen avulla. Huumausainerikoksesta tuomittavan rangaistuksen ei kuitenkaan tule perustua yksin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatuun ja määrään, vaan rangaistuksen mittaamisessa on otettava huomioon kaikki rikoslain 6 luvun 4 §:ssä mainitut seikat (KKO 2018:76, kohta 7 ja siinä viitatut ratkaisut).

14. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, että huumausainerikoksen kohteena olevan huumausaine-erän pitoisuuteen on syytä kiinnittää huomiota rikoksesta tuomittavaa rangaistusta mitattaessa ainakin silloin, jos aine-erän pitoisuus selvästi poikkeaa tavanomaiseksi katsottavasta pitoisuudesta (KKO 2004:73, kohta 4, KKO 2006:82, kohta 6 ja KKO 2021:3, kohta 8).

15. Rangaistusta mitattaessa huumausaine-erä on voitu laskennallisesti muuntaa edellä tarkoitettuun keskimääräisenä pidettyyn pitoisuuteen ja arvioida sen nojalla käyttöannosten määrää. Laskennallinen muuntaminen on mahdollistanut eri tapauksissa esillä olleiden huumausaine-erien suuruuden ja niistä tuomittujen rangaistusten vertailun (KKO 2021:3, kohta 9 ja siinä viitatut ratkaisut).

Amfetamiinin keskimääräinen pitoisuus ja sen merkitys

16. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä amfetamiinin keskimääräisen pitoisuuden on todettu vaihtelevan noin 20 ja 40 prosentin välillä. Amfetamiinin keskimääräiseksi pitoisuudeksi eli tavanomaiseksi käyttövahvuudeksi on katsottu 25 prosenttia (KKO 2006:82, kohta 7, KKO 2018:45, kohta 10 ja KKO 2021:3, kohta 10). Pitoisuudeltaan tavanomaisesta poikkeava amfetamiini on laskennallisesti muunnettu 25 prosentin vahvuiseksi (KKO 2018:45, kohta 10 ja KKO 2021:3, kohta 10).

17. Hovioikeus on tuomiossaan katsonut, että käyttövahvuudeltaan tavanomaisen amfetamiinin pitoisuutena ei voida enää pitää Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2006:82 mukaista 25 prosenttia. Hovioikeuden mukaan sanottu tavanomainen pitoisuus on lähempänä syyttäjän asiassa kirjallisena todisteena esittämän keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion muistion 19.6.2019 mukaista katukaupan amfetamiininäytteiden pitoisuuksista laskettua 18 prosentin keskimääräistä pitoisuutta. Sanotusta muistiosta ilmenee, että keskusrikospoliisin rikostekninen laboratorio on tutkinut poliisin takavarikoimien 0,5–9,9 gramman amfetamiininäytteiden pitoisuutta kolmen kuukauden ajalta vuonna 2019.

18. Syyttäjä on tässä asiassa muuna oikeudenkäyntiaineistona esittänyt keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion huumausaineiden vuosittaisia keskimääräisiä pitoisuusmäärityksiä koskevia samoja selvityksiä, joista on lausuttu Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2021:3 (kohdat 13–14). Ratkaisussa todetuin tavoin huumausainemarkkinoilta takavarikoidun amfetamiinin pitoisuus on vaihdellut vuosittain huomattavasti. Merkitystä on ollut myös sillä, minkä suuruisen erän takavarikosta on kysymys. Voidaan pitää ilmeisenä, että suuremmissa erissä huumausaineiden tuotanto-, myynti- ja välitysketjun alkupäässä huumausaineita käsiteltäessä amfetamiinin kaltaisten huumausaineiden pitoisuudet ovat keskimäärin korkeammat kuin aineita sittemmin vähäisissä erissä katukaupassa tai internetissä myytäessä. Korkein oikeus toteaa, että mainitussa ratkaisussa lausutun mukaisesti amfetamiinin keskimääräisenä vahvuutena on perusteltua edelleen pitää 25 prosentin pitoisuutta. Korkeamman tai alhaisemman pitoisuuden omaavat amfetamiinierät on siten perusteltua laskennallisesti muuntaa sanottuun keskimääräiseen vahvuuteen.

19. Rikoksen kohteena olleen huumausaineen pitoisuus ja kyseisen huumausaineen kohdalla tavanomaisen käyttöannoksen suuruus ovat olennaisia seikkoja arvioitaessa tietystä huumausaine-erästä saatavissa olevien käyttöannosten lukumäärää. Käyttöannosten lukumäärä on puolestaan keskeisin peruste myös harkittaessa sitä, onko kysymyksessä törkeän huumausainerikoksen ankaroittamisperusteen mukainen suuri määrä huumausainetta. Näitä kriteereitä käyttämällä on siten mahdollista päästä vaikutustavoiltaan erilaisiin huumausaineisiin kohdistuvien tekojen lähtökohtaisesti yhdenmukaiseen arviointiin (ks. esimerkiksi ratkaisut KKO 2014:34, kohdat 9–10 ja KKO 2021:3, kohta 11). Käyttöannosten määrän avulla voidaan lisäksi osaltaan arvioida sitä, onko huumausaine tarkoitettu edelleen levitettäväksi.

20. Rangaistuksen määräämisessä huomioon otettavat tietyn huumausainerikoksen vahingollisuus ja vaarallisuus perustuvat puolestaan rikoksen kohteena olleen varsinaisen huumausaineen eli vaikuttavan aineen määrään, ei luovutuksen tai käytön kohteena olleen laimennetun seoksen kokonaismäärään. Mikäli huumausaineen myynnissä saavutetaan huumausaineen laimentamisen avulla suurempia taloudellisia tuottoja, rikoksella saatu hyöty voidaan ottaa erikseen huomioon rangaistuksen mittaamisessa.

Rangaistuksen mittaaminen tässä asiassa

21. A on pitänyt laittomasti hallussaan yhteensä 389,5 grammaa amfetamiinia, josta 289 grammaa oli pitoisuudeltaan 8 prosenttia, 73,2 grammaa pitoisuudeltaan 11 prosenttia, yhteensä 17,3 grammaa koostui pienemmistä määristä amfetamiinia, joiden pitoisuutta ei ollut mitattu, ja 10 grammaa amfetamiinia, jonka hän oli myynyt. Amfetamiinimäärä on 25 prosentin keskimääräiseen käyttövahvuuteen muunnettuna noin 152 grammaa. Tämä määrä vastaa noin 760 painoltaan 0,2 gramman tavanomaista käyttöannosta. Myös suuremmilla käyttöannoksilla kysymyksessä olisi useisiin satoihin käyttökertoihin riittävä määrä. A on lisäksi pitänyt laittomasti hallussaan hovioikeuden tuomiossa syyksi luetut määrät muita huumausaineita.

22. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luetusta törkeästä huumausainerikoksesta tulisi huumausaineiden laatu ja määrä sekä huumausaineiden myyminen huomioon ottaen mitata lähtökohtaisesti 1 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistus. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden ratkaisun jäännösrangaistuksen vaikutuksesta yhteiseen rangaistukseen.

23. Edellä mainituilla perusteilla oikeudenmukaisena rangaistuksena A:lle on pidettävä yhteistä 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistusta. Hovioikeuden tuomitsemaa yhteistä vankeusrangaistusta on siten alennettava. Törkeän huumausainerikoksen vakavuus ja A:n aikaisempi rikollisuus huomioon ottaen vankeusrangaistus on tuomittava ehdottomana.

24. B on pitänyt laittomasti hallussaan yhteensä noin 520 grammaa amfetamiinia, josta 101 grammaa oli pitoisuudeltaan 15 prosenttia, 199,6 grammaa pitoisuudeltaan 14 prosenttia, 102 grammaa pitoisuudeltaan 13 prosenttia, 44,8 grammaa pitoisuudeltaan 8 prosenttia, yhteensä 8 grammaa koostui pienemmistä määristä amfetamiinia, joiden pitoisuutta ei ollut mitattu, ja 65 grammaa, jonka hän oli myynyt. Amfetamiinimäärä on 25 prosentin keskimääräiseen käyttövahvuuteen muunnettuna noin 312 grammaa. Tämä määrä vastaa 1 560 painoltaan 0,2 gramman tavanomaista käyttöannosta. Lisäksi B on pitänyt laittomasti hallussaan hovioikeuden tuomiossa syyksi luetut määrät muita huumausaineita. Korkein oikeus katsoo, että B:n syyksi luetusta törkeästä huumausainerikoksesta tulisi huumausaineiden laatu ja määrä sekä huumausaineiden myyminen huomioon ottaen mitata lähtökohtaisesti 1 vuoden 9 kuukauden pituinen vankeusrangaistus.

25. B:n syyksi on lisäksi luettu ampuma-aserikos syytekohdassa 21. Rangaistuksen mittaamisesta ampuma-aserikoksissa ei ole annettu ennakkopäätöksiä. Tilastojen perusteella ampuma-aserikoksista tuomitaan yleisimmin sakkoja tai päivissä mitattavia vankeusrangaistuksia. Korkein oikeus katsoo, että B:n laittomasti hallussaan pitämän ampuma-aseen laatu huomioon ottaen ampuma-aserikos ei yksin arvioitunakaan olisi ollut sakolla sovitettavissa, vaan siitä tuomittaisiin vankeusrangaistus. Ampuma-aserikoksen vaikutus yhteiseen vankeusrangaistukseen on 20 päivää.

26. Edellä mainituilla perusteilla oikeudenmukaisena rangaistuksena B:lle on pidettävä yhteistä 1 vuoden 9 kuukauden 20 päivän vankeusrangaistusta. Hovioikeuden tuomitsemaa yhteistä vankeusrangaistusta on siten alennettava. Törkeän huumausainerikoksen vakavuus ja B:n aikaisempi rikollisuus huomioon ottaen vankeusrangaistus on tuomittava ehdottomana.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus alennetaan 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseksi.

B:n syyksi luetaan syyte osittain hyläten syytekohdan 20 törkeä huumausainerikos käräjäoikeuden tuomion mukaisena. B:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus alennetaan 1 vuoden 9 kuukauden 20 päivän vankeusrangaistukseksi.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Pekka Koponen, Lena Engstrand, Eva Tammi-Salminen ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Marja Reijonen.