KKO:2021:80

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle syytekohdassa 15 rangaistusta törkeästä huumausainerikoksesta. Syytteen mukaan A oli yhdessä B:n kanssa laittomasti tuonut postitse maahan, pitänyt hallussaan, myynyt tai muuten levittänyt ainakin 50 grammaa kide- tai jauhemuotoista huumausaineeksi luokiteltua MDMA:ta. Määrä vastasi noin 300:aa käyttöannosta. B oli tilannut huumausaineet internetistä Saksasta Vantaalla sijaitsevaan osoitteeseen. A oli toiminut kuljettajana, kun hän oli yhdessä B:n kanssa käynyt noutamassa lähetyksen postista. Huumausaineet haltuunsa saatuaan A oli kuljettanut B:n ja huumausaineet takaisin asunnolleen. B oli myynyt huumausaineet internetin salattua verkkoa hyödyntäen.

Toissijaisesti syyttäjä vaati A:lle rangaistusta avunannosta törkeään huumausainerikokseen. Toissijaisen syytteen mukaan A oli edellä kuvatulla menettelyllään vähintäänkin ennen rikosta tai rikoksen aikana neuvoin toimin tai muulla tavoin tahallaan auttanut B:tä törkeän huumausainerikoksen tekemisessä. A oli kuljettanut B:n hakemaan huumausaineita sisältäneen lähetyksen postista ja sieltä takaisin kotiinsa.

A vaati, että syyte hylätään. A ei ollut tiennyt, että B:n postista hakema lähetys sisälsi huumausaineita. Hän oli vasta myöhemmin saanut tietää asiasta.

Käräjäoikeuden tuomio 27.3.2019 nro 19/114110

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli kuljettanut B:tä matkalla, jonka aikana B oli käynyt hakemassa huumausainepaketin postista. Paketin sisältö oli selvinnyt A:lle matkan aikana. Käräjäoikeus luki syytteen mukaisesti A:n syyksi sen, että A oli pitänyt syytteessä tarkoitettua huumausainetta hallussaan yhdessä B:n kanssa kuljettamalla B:n huumausainelähetys mukanaan takaisin kotiinsa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jussi Huuskonen ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 6.5.2020 nro 20/116375

A valitti hovioikeuteen ja vaati muun ohella, että syyte kohdassa 15 hylätään tai hänen katsotaan syyllistyneen törkeän huumausainerikoksen asemesta huumausainerikokseen.

Hovioikeus katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että A olisi hallinnut huumausainetta yhdessä B:n kanssa tai että hänellä olisi ollut tosiasiallisesti mahdollisuus määrätä huumausaineesta. A oli kuitenkin kuljettamalla B:tä tietoisena tämän toiminnasta syyllistynyt avunantoon törkeään huumausainerikokseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Terhi Mattila, Kristiina Harenko (eri mieltä) ja Nina Wilkman.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Harenko katsoi, ettei A:n tietoisuudesta huumausainerikoksesta hänen lähtiessään kuljettamaan B:tä A:n työpaikalta ollut esitetty riittävää näyttöä. Riidatonta oli, että B oli noudettuaan postilähetyksen avannut sen, jolloin A oli nähnyt paketissa olleen karkkipapereita ja valkoista jauhetta. A oli tämän jälkeen jatkanut B:n kuljettamista A:n työpaikalle ja ollut tietoinen siitä, että paketissa oli huumausainetta. Huumausaineen kuljettaminen päärikoksen tässä vaiheessa ei ollut sellaisenaan lisännyt päärikoksen toteutumisen todennäköisyyttä. A:n objektiivinen osuus rajoittui kuljettamiseen postin toimipisteestä hänen työpaikalleen. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä siitä, että A olisi muulla tavoin osallistunut B:n syyksi tässä syytekohdassa luettuun rikokseen tai että B:n menettely tämän jälkeen olisi tapahtunut A:n kanssa yhteisymmärryksessä. Hovioikeudenneuvos katsoi, että syyte avunannosta törkeään huumausainerikokseen oli hylättävä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna siitä kysymyksestä, oliko A syytekohdassa 15 syyllistynyt avunantoon törkeään huumausainerikokseen niiden seikkojen perusteella, jotka hovioikeus on katsonut selvitetyksi.

A vaati valituksessaan, että syyte avunannosta törkeään huumausainerikokseen hylätään.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. Hovioikeus on tuominnut A:n rangaistukseen avunannosta hänen seurustelukumppaninsa B:n syyksi luettuun törkeään huumausainerikokseen. Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli kuljettanut B:n autolla postiin ja takaisin, kun B oli hakenut postista huumausainepaketin. A oli tiennyt tai ainakin voinut pitää varsin todennäköisenä, että B:n hakema lähetys sisälsi huumausaineita, ja hän oli nähnyt, kun B oli avannut noutamansa huumausainepaketin autossa. A oli kuljettamalla B:tä tietoisena tämän toiminnasta syyllistynyt avunantoon törkeään huumausainerikokseen.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko hovioikeuden selvitetyksi katsomassa A:n menettelyssä kyse rangaistavasta avunannosta törkeään huumausainerikokseen.

Avunannon rangaistavuuden edellytykset

3. Rikoslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan avunannosta rikokseen tuomitaan se, joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä.

4. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu, että avunantona rangaistaan kaikkinainen myötävaikuttaminen toisen tahalliseen rikokseen eli päärikokseen. Avunannon ei tarvitse olla päärikoksen tekemisen välttämätön edellytys, mutta sen tulee kuitenkin lisätä, edistää tai helpottaa rikoksen tekemisen mahdollisuutta. Edellytyksenä on, että avunantotoimi on lisännyt rikoksen toteutumisen todennäköisyyttä, joskaan selvää ohjetta siitä, kuinka paljon todennäköisyyden on tullut kasvaa, ei voida antaa. Avunantajan tahallisuuden osalta vaaditaan hänen tietoisuuttaan päärikoksesta, omasta toiminnastaan ja oman toiminnan päärikosta edistävästä merkityksestä. Avunantona rangaistaan ennen rikosta tai sen aikana tapahtuva toiminta. Rikoksen tekeminen voi joissakin tapauksissa jatkua vielä senkin jälkeen, kun sen täyttymispiste on saavutettu. Tällöin avunanto voi tulla kyseeseen, vaikka rikoksen juridinen täyttymispiste olisi jo saavutettu. (HE 44/2002 vp s. 156–157.)

5. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on arvioitu avunannon rangaistavuuden edellytyksiä eri yhteyksissä (esim. KKO 2009:75, KKO 2009:87, KKO 2014:22, KKO 2015:10 ja KKO 2020:52). Nämä ratkaisut koskevat erilaisia tilanteita kuin nyt arvioitava, mutta nekin osaltaan osoittavat, että avunantoa voi olla kaikentyyppinen tahallinen myötävaikuttaminen toisen henkilön tekoon, joka edistää tätä päätekoa ja lisää sen tekemisen mahdollisuutta ja jota ei ole katsottava rikoskumppanuudeksi tai yllytykseksi. Jo sovellettavasta säännöksestä ilmenee, että avunannon muodostavan myötävaikutuksen on toteuduttava ennen päätekoa tai sen aikana.

Arviointi tässä asiassa

6. Tässä asiassa päärikoksena, jota hovioikeus on katsonut A:n avunantajana edistäneen, on B:n törkeä huumausainerikos. B:n syyksi on luettu se, että hän oli 11.9.2018 laittomasti tuonut postitse maahan, pitänyt hallussaan sekä myynyt tai muuten levittänyt huumausainetta. Näin ollen asiassa tulee kaikkien näiden tekotapojen osalta arvioitavaksi se, onko A ennen B:n rikosta tai sen aikana avunantovastuun edellyttämällä tavalla edistänyt B:n syyksi luettua menettelyä.

7. Rikoslain 50 luvun 1 §:n 3 kohdassa säädetään huumausainerikoksena rangaistavaksi muun muassa huumausaineen laiton maahantuonti tai sen yritys. Käräjäoikeus on lainvoimaiseksi jääneellä tuomiollaan lukenut B:n syyksi sen, että hän oli tilannut syytteessä tarkoitetut huumausaineet postitse internetistä Saksasta Suomeen.

8. Korkein oikeus toteaa, että rikoksen on katsottu täyttyvän silloin, kun tekijä on suorittanut loppuun täyttymiseen johtavat toimet. Muun muassa huumausaineen maahantuonnin osalta jo sen yrittäminen riittää tunnusmerkistön täyttymiseen, eikä huumausaineen haltuun saaminen ole edellytys rikoksen täyttymiselle.

9. Tässä tapauksessa B:n päärikos eli huumausaineen laiton maahantuonti on täyttynyt jo siinä vaiheessa, kun hän oli tilannut aineen internetistä. A:n menettely tämän ajankohdan jälkeen hänen kuljettaessaan B:n noutamaan paketin postista ja sieltä takaisin ei enää ole lisännyt jo päättyneen huumausaineen maahantuonnin toteutumisen todennäköisyyttä. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi ei voida lukea avunantoa huumausaineen maahantuontiin.

10. Huumausaineen hallussapidon osalta Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, että tekijä voi pitää ainetta huumausainerikoksen tunnusmerkistön täyttävällä tavalla hallussaan silloinkin, kun huumausaine ei ole konkreettisesti hänen hallussaan, mutta hänellä on mahdollisuus käyttää aineeseen kohdistuvaa tosiasiallista määräysvaltaa (KKO 2001:91). B:n päärikos on siten täyttynyt hallussapitona jo siinä vaiheessa, kun huumausaine on ollut hänen noudettavissaan postista, eikä B:n kuljettaminen paketin noutamiseksi postiin ja sieltä takaisin ole enää lisännyt tässä muodossa toteutuneen huumausaineen hallussapidon todennäköisyyttä. Koska B on kuitenkin saanut huumausaineet konkreettisesti haltuunsa vasta A:n menettelyn seurauksena, Korkein oikeus katsoo A:n merkityksellisellä tavalla edistäneen B:n hallussapitorikosta sen edelleen jatkuessa kuljettamalla B:n paketin noutamiseksi postiin ja sieltä takaisin.

11. Hovioikeus on katsonut A:n olleen tietoinen B:n huumausainerikoksesta kuljettaessaan tätä postiin. Korkeimmalla oikeudella ei siten ole aihetta arvioida A:n tahallisuutta toisin kuin hovioikeus. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että A on syyllistynyt avunantoon B:n rikokseen huumausaineen hallussapidon osalta.

12. Rikoslain 50 luvun 1 §:n 4 kohdan mukaan huumausainerikokseen syyllistyy myös se, joka laittomasti myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää huumausainetta. Käräjäoikeus on lainvoimaiseksi jääneellä tuomiollaan lukenut B:n syyksi sen, että hän on huumausaineet haltuunsa saatuaan myynyt ne internetin salattua verkkoa hyödyntäen.

13. A on kuljettanut B:n postiin ja sieltä takaisin. A:n menettely ei siten ole ainakaan olennaisesti liittynyt B:n internetissä tapahtuneeseen huumausaineiden myyntiin. Korkein oikeus katsoo, että tähän nähden A:n menettely ei ole siinä määrin edistänyt B:n huumausaineiden myyntiä, että tämä teko olisi rangaistava avunantona huumausainerikokseen. A:n syyksi ei siten voida lukea avunantoa huumausaineen myyntiin.

Yhteenveto ja johtopäätös

14. Korkein oikeus katsoo, että A:n menettely, jolla hän on kuljettanut B:n postiin huumausainepaketin noutamiseksi ja sieltä takaisin, ei ole sellaisenaan enää lisännyt huumausaineen maahantuonnin toteutumisen todennäköisyyttä tai siinä määrin edistänyt huumausaineen myyntiä, että A olisi näiltä osin syyllistynyt avunantoon törkeään huumausainerikokseen. A on kuitenkin kuljettaessaan B:n postiin ennen huumausainepaketin noutamista ja paketin noutamisen jälkeen vielä takaisin edistänyt B:n huumausaineiden hallussapitoa. Korkein oikeus katsoo, että A:n menettely täyttää tältä osin rangaistavan avunannon edellytykset ja että A on menettelyllään syyllistynyt avunantoon törkeään huumausainerikokseen.

15. Hovioikeus on harkinnut nyt kysymyksessä olevasta syytekohdasta 15 oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi A:lle 6 kuukautta vankeutta. Korkeimmassa oikeudessa A:n syyksi on tältä osin luettu avunanto törkeään huumausainerikokseen siten, että syyksi luetaan avunanto huumausaineen hallussapitoon ja syyte avunannosta maahantuontiin ja myyntiin hylätään. Huumausainerikoksen kohteena on ollut 50 grammaa kide- tai jauhemuotoista MDMA:ta. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden tuomitsema rangaistus on oikeudenmukainen seuraamus myös siitä rikoksesta, joka Korkeimmassa oikeudessa on katsottu jäävän A:n syyksi.

16. Syytekohdassa 15 A:n syyksi jäävän menettelyn luonne ja osallisuus huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole edellytyksiä tuomita A menettämisseuraamukseen sanotun kohdan osalta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

Syyte kohdassa 15 hylätään siltä osin kuin A:lle on vaadittu rangaistusta avunannosta törkeään huumausainerikokseen huumausaineiden laittoman maahantuonnin ja myynnin osalta.

A vapautetaan hänelle kohdassa 15 tuomitusta menettämisseuraamuksesta.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Jarmo Littunen, Kirsti Uusitalo, Eva Tammi-Salminen ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Karri Tolttila.