KKO:2021:79

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Aikaisempi tuomio

A oli 16.9.2016 tuomittu kahdesta 20.4.2016 hätävarjelun liioitteluna tehdystä törkeästä pahoinpitelystä sekä täytäntöönpantavaksi määrätystä ehdollisesta vankeusrangaistuksesta yhteiseen 1 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 24.4.2019 nro 19/118603

Käräjäoikeus luki A:n syyksi 13.4.2018 tehdyn pahoinpitelyn (syytekohta 2), 15.4.2018 tehdyt törkeän pahoinpitelyn, laittoman uhkauksen, luvattoman käytön ja kulkuneuvon kuljettamisen oikeudetta (syytekohdat 5, 8, 9 ja 11), 9.–11.6.2018 tehdyn laittoman uhkauksen (syytekohta 12) sekä 11.6.2018 tehdyt pahoinpitelyn ja tapon yrityksen (syytekohdat 16 ja 17).

Käräjäoikeus katsoi, että rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi oli otettava syytekohdan 17 tapon yritys, josta olisi teon vahingollisuus ja vaarallisuus, teon vaikuttimet ja tekijän syyllisyys huomioon ottaen yksinään tuomittava 5 vuoden vankeusrangaistus. Kaikista A:n syyksi luetuista teoista hänet olisi tuomittava 5 vuoden 6 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen.

Selostettuaan rikoslain 2 c luvun 11 §:ää yhdistelmärangaistukseen tuomitsemisen edellytyksistä sekä lainkohdan esitöitä käräjäoikeus totesi, että A oli 16.9.2016 tuomittu kahdesta 20.4.2016 hätävarjelun liioitteluna tehdystä törkeästä pahoinpitelystä. Vaikka törkeä pahoinpitely kuului mainitun lainkohdan mukaiseen luetteloon rikoksista, joista voidaan tuomita yhdistelmärangaistukseen, laillisuusperiaate huomioon ottaen luetteloa ei voitu tulkita laajentavasti. Koska luettelossa ei ollut mainittu hätävarjelun liioitteluna tehtyä törkeää pahoinpitelyä, A ei ollut edeltävän kymmenen vuoden aikana syyllistynyt luettelossa tarkoitettuun tekoon, eikä häntä siten voitu tuomita yhdistelmärangaistukseen.

Lausumillaan perusteilla käräjäoikeus määräsi A:n jäljellä olevan jäännösrangaistuksen kokonaisuudessaan täytäntöönpantavaksi, mikä pidensi vankeusrangaistusta 3 kuukaudella. Käräjäoikeus tuomitsi A:n siten yhteiseen 5 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Mika Koivunen ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 17.4.2020 nro 20/114775

Syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota syyksilukemisen osalta.

Rangaistuksen mittaamisen osalta hovioikeus katsoi, että oikeudenmukainen seuraamus A:n syyksi syytekohdassa 17 luetusta tapon yrityksestä olisi erikseen tuomittuna 4 vuotta 6 kuukautta vankeutta. Muut A:n syyksi luetut teot pidensivät yhteistä vankeusrangaistusta 6 kuukaudella.

Yhdistelmärangaistukseen tuomitsemisen edellytysten osalta hovioikeus totesi, että A tuomittiin käsiteltävässä tapauksessa tapon yrityksestä 4 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen, joten rikoslain 2 c luvun 11 §:n 2 momentin 1 kohdan edellytys täyttyi.

Mainitun momentin 2 kohdan osalta syyttäjä oli vedonnut siihen, että A oli rikoksia edeltäneiden kymmenen vuoden aikana syyllistynyt kahteen hätävarjelun liioitteluna tehtyyn törkeään pahoinpitelyyn. Hovioikeus totesi, että A oli tuomittu näistä rikoksista sekä samalla täytäntöönpantavaksi määrätystä ehdollisesta vankeusrangaistuksesta 1 vuoden 8 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Koska A:ta ei ollut vapautettu rangaistusvastuusta kokonaan, oli selvää, että hätävarjelun liioittelua ei ollut käytetty anteeksiantoperusteena, vaan olosuhteet oli rikoslain 4 luvun 7 §:n mukaisesti otettu huomioon rangaistuksen lievennysperusteena. A:n oli siten katsottava syyllistyneen kahteen törkeään pahoinpitelyyn siten, että rangaistuksen mittaamisessa oli noudatettu lievennettyä rangaistusasteikkoa rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisesti. Hovioikeus katsoi A:n syyksi luettujen tekojen täyttävän rikoslain 2 c luvun 11 §:n 2 momentin 2 kohdan edellytykset yhdistelmärangaistukseen tuomitsemiselle.

Hovioikeus arvioi vielä sitä, oliko A:ta pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Hovioikeus viittasi A:sta tehtyyn mielentilatutkimukseen ja vaarallisuusarvioon, joissa oli todettu muun ohella, että A oli ajautunut usein väkivaltatilanteisiin, eikä hänen ylpeytensä sallinut perääntymistä konfliktitilanteissa. A toimi impulsiivisesti seurauksia miettimättä, eikä tuntenut katumusta tai syyllisyyttä. Hänellä ei ollut realistisia pitkän tähtäimen suunnitelmia ja hän oli kyvytön ottamaan vastuuta teoistaan. Hän hyväksyi väkivallan keinona ratkaista ongelmia ja hänen stressinsietokykynsä oli heikko. Hovioikeus katsoi, ettei asiassa ollut ilmennyt aihetta epäillä arvioinnissa käytettyjen tutkimusmenetelmien tai tulkintametodien asianmukaisuutta, ja vaarallisuusarviolle tuli siten antaa merkittävä painoarvo.

Hovioikeus katsoi edelleen, ettei A:n suorittamalle 9 tunnin pituiselle suuttumuksen hallinta -kurssille voitu antaa ratkaisevaa merkitystä hänen vaarallisuuttaan arvioitaessa. Hovioikeus katsoi, että yhdistelmärangaistukseen tuomitsemista vastaan puhui se, että A:n syyksi 16.9.2016 luetut törkeät pahoinpitelyt kuuluivat rikoslain 2 c luvun 11 §:ssä luetelluista rikoksista lajiltaan vähiten vakaviin, minkä lisäksi teoista oli mitattu rangaistus noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa. Yhdistelmärangaistukseen tuomitsemista puolestaan puolsi se, että A:n syyksi nyt luettu tapon yritys oli ollut hänen aikaisempaa rikollisuuttaan selvästi vakavampi. Hovioikeus katsoi, että A:ta oli rikoksista ilmenevien seikkojen sekä mielentilatutkimuksen ja siihen liittyvän vaarallisuusarvion perusteella pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Näin ollen rikoslain 2 c luvun 11 §:ssä säädetyt edellytykset yhdistelmärangaistukseen tuomitsemiselle täyttyivät ja yhdistelmärangaistukseen tuomitsemista oli pidettävä myös perusteltuna.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun 3 kuukauden jäännösrangaistuksen täytäntöönpanon osalta. Hovioikeus tuomitsi siten A:n yhdistelmärangaistukseen, joka koostui 5 vuoden 3 kuukauden pituisesta ehdottomasta vankeudesta ja sitä välittömästi seuraavasta valvonta-ajasta, jonka pituus oli yksi vuosi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvos Jukka Lindstedt, hovioikeudenneuvos Juha Hartikainen ja asessori Jaakko Jylhä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että häntä ei tuomita yhdistelmärangaistukseen.

Syyttäjä ja syytekohdan 17 asianomistaja vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on 16.9.2016 tuomittu kahdesta 20.4.2016 hätävarjelun liioitteluna tehdystä törkeästä pahoinpitelystä ja samalla täytäntöönpantavaksi määrätystä 10 kuukauden ehdollisesta vankeusrangaistuksesta yhteiseen 1 vuoden 8 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

2. Tässä asiassa käräjäoikeus on tuominnut A:n 11.6.2018 tehdystä tapon yrityksestä ja seitsemästä muusta rikoksesta sekä täytäntöönpantavaksi määrätystä jäännösrangaistuksesta yhteiseen 5 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus on hylännyt syyttäjän vaatimuksen A:n tuomitsemisesta yhdistelmärangaistukseen.

3. A:n valituksen johdosta hovioikeus on alentanut yhteisen vankeusrangaistuksen 5 vuoteen 3 kuukauteen katsoen, että oikeudenmukainen seuraamus tapon yrityksestä olisi erikseen tuomittuna 4 vuotta 6 kuukautta vankeutta. Syyttäjän valituksen johdosta hovioikeus on tuominnut A:n yhdistelmärangaistukseen, joka koostuu edellä mainitusta 5 vuoden 3 kuukauden pituisesta ehdottomasta vankeudesta ja sitä välittömästi seuraavasta valvonta-ajasta, jonka pituus on yksi vuosi.

4. A:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys yhdistelmärangaistukseen tuomitsemisen edellytyksistä ja erityisesti siitä, onko hätävarjelun liioitteluna tehty törkeä pahoinpitely sellainen rikos, joka rikoslain 2 c luvun 11 §:n 2 momentin mukaan voi olla yhdistelmärangaistukseen tuomitsemisen perusteena.

Yhdistelmärangaistukseen tuomitsemisen perusteena olevat rikokset

5. Rikoslain 2 c luvun 11 §:n (800/2017) 1 momentin mukaan tuomioistuin voi rangaistukseen tuomitessaan syyttäjän vaatimuksesta päättää, että syytetty tuomitaan yhdistelmärangaistukseen, joka koostuu enintään tapaukseen sovellettavien säännösten mukaan rikoksesta säädetyn enimmäisrangaistuksen pituisesta ehdottomasta vankeudesta ja sitä välittömästi seuraavasta valvonta-ajasta, jonka pituus on vuosi. Yhdistelmärangaistukseen ei sovelleta ehdonalaista vapauttamista eikä valvottua koevapautta koskevia säännöksiä.

6. Mainitun pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan edellytyksenä yhdistelmärangaistukseen tuomitsemiselle on ensinnäkin se, että rikoksentekijä tuomitaan määräaikaiseen, vähintään kolmen vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen säännöksessä nimetystä rikoksesta taikka sellaisen rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta sellaiseen rikokseen. Säännöksessä lueteltuihin rikoksiin kuuluvat muun ohella tappo ja törkeä pahoinpitely. Toisena edellytyksenä on saman momentin 2 kohdan mukaan se, että rikoksentekijä on syyllistynyt 1 kohdassa mainittuun rikokseen myös rikosta edeltäneiden kymmenen vuoden aikana tai kolmen vuoden kuluessa vapauduttuaan suorittamasta yhdistelmärangaistusta tai elinkautista vankeusrangaistusta.

7. Yhdistelmärangaistus on korvannut koko rangaistusajan suorittamisen vankilassa. Kuten koko rangaistusajan suorittamisen vankilassa, myös yhdistelmärangaistuksen tavoitteena on vähentää uusintarikollisuutta ja suojella toisia väkivallanteoilta (HE 268/2016 vp s. 14). Yhdistelmärangaistuksen tulee tarkoituksensa mukaan kohdistua sellaisiin rikoksen uusijoihin, joilla on ilmeinen riski syyllistyä jatkossakin toisten ihmisten keskeisiä oikeushyviä loukkaaviin vakaviin rikoksiin (KKO 2017:28, kohta 19).

8. Yhdistelmärangaistukseen tuomitsemisen edellytykset ovat pysyneet asiasisällöltään samoina kuin ne edellytykset, joilla aikaisemmin voimassa olleen rikoslain 2 c luvun 11 §:n (780/2005) nojalla voitiin tuomita rikoksentekijä suorittamaan koko rangaistusaika vankilassa. Viimeksi mainittua lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 262/2004 vp s. 48–49) mukaan luettelo niistä rikoksista, joista tuomittava rangaistus voisi tulla kokonaan vankilassa suoritettavaksi, on laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla tyhjentävä. Luettelossa mainituista murhasta ja joukkotuhonnasta on hallituksen esityksessä lausuttu, että niihin säännöstä voitaisiin soveltaa vain silloin, kun rangaistukseksi ei tuomita elinkautista vankeusrangaistusta. Tämän on puolestaan todettu olevan mahdollista lähinnä silloin, kun teko on jäänyt yritykseksi tai tekijä on ollut täyttä ymmärrystä vailla.

Laillisuusperiaate lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä

9. Rikoslain 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. Vastaava periaate sisältyy perustuslain 8 §:ään sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklaan ja Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 15 artiklaan.

10. Laillisuusperiaatteen tavoitteena on taata oikeusturvan ja ennakoitavan laintulkinnan toteutuminen (HE 44/2002 vp s. 34). Laillisuusperiaate siten edellyttää, että laissa määritellään täsmällisesti rikokset ja niistä johtuvat seuraamukset. Säännöstä ei saa soveltaa tapaukseen, johon se ei lain sanamuodon mukaan sovellu, vaikka tapaus olisikin rinnastettavissa säännöksessä tarkoitettuihin tilanteisiin. Teosta johtuvien seuraamusten tulee myös olla säännöksen sanamuodon perusteella tekijälle kohtuudella ennakoitavissa (KKO 2007:77, kohta 6 sekä KKO 2010:29, kohdat 3 ja 7).

Hätävarjelun liioittelu

11. Rikoslain vastuuvapausperusteita koskevan 4 luvun 4 §:n 1 momentissa säädetään sallitusta hätävarjelusta oikeuttamisperusteena ja 2 momentissa anteeksiantoperusteena olevasta hätävarjelun liioittelusta, josta tekijä on rangaistusvastuusta vapaa.

12. Silloin, kun vastuuvapausperusteet eivät täyty, hätävarjelua lähellä oleva tilanne voi kuitenkin lieventää tekijän rangaistusvastuuta. Rikoslain 4 luvun 7 §:ssä viitatun 6 luvun 8 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan rangaistus määrätään noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa, jos rikos on tehty olosuhteissa, jotka läheisesti muistuttavat vastuuvapausperusteiden soveltamiseen johtavia olosuhteita. Sanotut olosuhteet voivat lisäksi tulla rikoslain 6 luvun 6 §:n 4 kohdan nojalla huomioon otetuksi rangaistusasteikon puitteissa rangaistuksen lieventämisperusteina taikka rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaisina mittaamisperusteina silloinkin, kun rikoslain 6 luvun 8 §:n soveltamisen edellytysten ei katsota täyttyvän.

A:n syyksi luetut rikokset yhdistelmärangaistukseen tuomitsemisen perusteena

13. A on tässä asiassa lainvoimaisesti tuomittu tapon yrityksestä. Hovioikeus on katsonut, että oikeudenmukainen seuraamus tästä rikoksesta olisi erikseen tuomittuna 4 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus. Näin ollen syyksiluettavaa rikosta ja rangaistuksen pituutta koskevat rikoslain 2 c luvun 11 §:n 2 momentin 1 kohdan edellytykset yhdistelmärangaistukseen tuomitsemiselle täyttyvät.

14. Kysymys on siitä, täyttävätkö A:n syyksi aiemmin hätävarjelun liioitteluna luetut törkeät pahoinpitelyt rikoslain 2 c luvun 11 §:n 2 momentin 2 kohdan edellytyksen siitä, että rikoksentekijä on aikaisemmin syyllistynyt 1 kohdassa tarkoitettuun rikokseen. Säännökseen sisältyvässä luettelossa on mainittu useiden rikosnimikkeiden lisäksi yritys ja osallisuus mutta ei hätävarjelun liioittelua tai muita tilanteita, joissa rangaistus määrätään noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa. Valituksen mukaan tämä sääntelytapa osoittaa, että hätävarjelun liioitteluna tehty rikos ei voi olla yhdistelmärangaistukseen tuomitsemisen perusteena.

15. Kuten edellä kohdassa 8 on todettu, 1 kohdan osalta samasanainen aikaisempi lainkohta oli tarkoitettu sovellettavaksi muun ohella alentuneesti syyntakeisena tehtyyn murhaan, vaikka alentuneesti syyntakeisena tehtyjä tekoja ei ollut lainkohdassa nimenomaisesti mainittu. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2017:28 rangaistus on tuomittu kokonaan vankilassa suoritettavaksi rikoksentekijälle, joka aikaisemmin oli syyllistynyt nuorena henkilönä tehtyyn törkeään pahoinpitelyyn. Kun lainsäädäntömuutoksen yhteydessä ei ole ollut tarkoitus muuttaa soveltamisedellytyksiä, tukevat aikaisemmat lain esityöt ja oikeuskäytäntö tulkintaa, että vastuuta vähentävän olosuhteen vallitessa tehdyt rikokset voivat edelleen olla yhdistelmärangaistukseen tuomitsemisen perusteena.

16. A on vuonna 2016 tuomittu vankeusrangaistukseen hätävarjelun liioitteluna tehdyistä kahdesta törkeästä pahoinpitelystä. Kysymys ei siten ole ollut sallituista tai anteeksiannettavista teoista vaan rangaistavista ja törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön täyttäneistä rikoksista, jotka on tehty hätävarjelun liioittelua läheisesti muistuttavissa olosuhteissa. Rangaistusta lieventävän olosuhteen huomioon ottaminen rangaistusasteikkoa lieventävänä tai asteikon puitteissa ei muuta tekoa rikosoikeudellisesti toiseksi rikokseksi. Myös rikoslain 6 luvun 8 §:ssä säädetyn lievennetyn rangaistusasteikon soveltaminen on osa rangaistuksen määräämistä.

17. Tuomioistuinkäytännössä on säilynyt tapa nimittää hätävarjelun liioitteluna tehdyiksi rikoksiksi myös tekoja, joissa hätävarjelun liioittelua läheisesti muistuttavat olosuhteet on otettu huomioon rangaistusasteikon lieventämisperusteena tai joissakin tapauksissa vain asteikon puitteissa rangaistuksen lieventämisperusteena. Usein tuomiolauselmissa mainitaan eräiden muidenkin rangaistusasteikon lieventämisperusteiden soveltaminen käyttäen niistä vakiintuneita sanontoja, kuten edellä mainittuja alentuneesti syyntakeisena tehtyä rikosta tai nuorena henkilönä tehtyä rikosta. Tästä kirjoitustavasta huolimatta kysymys ei ole erillisestä rikosnimikkeestä tai rikoksen tunnusmerkistöstä.

18. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin myöskään sen vuoksi, että rikoslain 2 c luvun 11 §:n 2 momentin 1 kohdan luettelossa on nimenomaisesti mainittu rikoksen yritys ja osallisuus rikokseen. Rikoksen jääminen yritykseen ja osallisuusmuodoista avunanto lieventävät vastaavalla tavalla rangaistusasteikkoa kuin hätävarjelun liioittelua läheisesti muistuttavat ja muut rikoslain 6 luvun 8 §:ssä mainitut olosuhteet. Yritystä ja avunantoa koskevissa säännöksissä on kuitenkin olennaista se, että ne laajentavat rikosvastuuta tekoihin, jotka eivät muutoin olisi rangaistavia. Nämä säännökset määrittävät siten teon tunnusmerkistön mukaisuutta ja rikoksen syyksi lukemista eivätkä ole pelkästään rangaistusasteikon lieventämisperusteita.

19. Hätävarjelun liioittelua läheisesti muistuttavissa olosuhteissa tehty rikos on puolustautumisteko, jossa hätävarjelun rajat on jollakin tavalla ylitetty, eikä olosuhteiden ole katsottu olleen sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista. Tällainenkin puolustautumistarkoitus on omiaan vähentämään teon tekijässä osoittamaa erityistä vaarallisuutta, jota yhdistelmärangaistukseen tuomitseminen edellyttää. Sanottu teon vähäisempi moitittavuus tai vaarallisuus voidaan ottaa huomioon, kun tekijän vaarallisuutta arvioidaan rikoslain 2 c luvun 11 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan.

20. Edellä selostetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että hätävarjelun liioittelua läheisesti muistuttavissa olosuhteissa tehty törkeä pahoinpitely on rikoslain 2 c luvun 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu rikos. Ottaen huomioon muun muassa aikaisemmat lain esityöt ja oikeuskäytäntö tällainen tulkinta ei ole ennakoimaton eikä laillisuusperiaatteen vastainen.

21. A on syyllistynyt törkeisiin pahoinpitelyihin nyt kysymyksessä olevaa tapon yritystä edeltäneiden kymmenen vuoden aikana. Rikoslain 2 c luvun 11 §:n 2 momentin 2 kohdan edellytykset yhdistelmärangaistukseen tuomitsemiselle siten täyttyvät.

Vaarallisuuden arviointi

22. Yhdistelmärangaistukseen tuomitseminen edellyttää rikoslain 2 c luvun 11 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan vielä sitä, että rikoksentekijää on rikoksista ilmenevien seikkojen ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 37 §:n 3 momentin mukaisen selvityksen perusteella pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle.

23. Korkein oikeus hyväksyy A:n vaarallisuuden arviointia koskevat hovioikeuden perustelut. A:ta on rikoksista ilmenevien seikkojen sekä mielentilatutkimuksen ja siihen liittyvän vaarallisuusarvion perusteella pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle.

Yhteenveto

24. Edellä selostetun perusteella rikoslain 2 c luvun 11 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset yhdistelmärangaistukseen tuomitsemiselle täyttyvät. Ottaen huomioon, että säännöksen tarkoituksena on estää rikoksentekijää, jonka riski uusia vakava väkivallanteko on suuri, tekemästä toisen henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa rikosta, A:n tuomitseminen yhdistelmärangaistukseen on perusteltua.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Pekka Koponen, Jarmo Littunen, Mika Huovila ja Lena Engstrand. Esittelijä Elina Elo.