KKO:2021:72

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden päätös 1.12.2020 nro 3309 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomarit Petteri Plosila ja Essi Konttinen-Di Nardo.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Keskusrikospoliisille myönnettiin valituslupa ennakkopäätösvalitukseen.

Keskusrikospoliisi vaati valituksessaan, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja tuomioistuin antaa luvan tutkia ja hyödyntää sinetöityä aineistoa todisteena rikosasiassa.

Etsintävaltuutettu vastusti lausumassaan vaatimusta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Mielenterveyspalveluita tarjoavan A Oy:n tuotantopalvelimen epäiltiin olleen tietomurron kohteena. Käräjäoikeus oli 4.11.2020 antamallaan päätöksellä antanut keskusrikospoliisille luvan toimittaa erityinen laite-etsintä A Oy:n tuotantopalvelimeen epäiltyjen törkeän tietomurron, törkeän kiristyksen ja törkeän yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen selvittämiseksi. Käräjäoikeus oli määrännyt asiaan etsintävaltuutetun varmistamaan, ettei laite-etsinnän yhteydessä takavarikoida aineistoa, joka kuuluu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun nojalla todistamisvelvollisuuden tai -oikeuden kiellon piiriin.

2. Laite-etsintä oli suoritettu 18.11.2020, jolloin tuotantopalvelimen tietokannasta oli teknisesti eroteltu seuraavat asiakastiedot: etunimi, sukunimi, henkilötunnus, sähköposti, puhelinnumero ja osoite. Laite-etsinnän yhteydessä etsintävaltuutettu oli vastustanut asiakastietojen takavarikoimista. Etsintävaltuutettu oli katsonut niiden sisältävän tietoja, joita koskee oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:ssä tarkoitettu todistamiskielto ja joita pakkokeinolain 7 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla ei saa takavarikoida tai jäljentää. Edellä selostetut asiakastiedot sisältävä aineisto oli sinetöity pakkokeinolain 8 luvun 11 §:n nojalla, ja kysymys aineiston tutkimisesta ja hyödyntämisestä oli saatettu luvun 12 §:n mukaisesti tuomioistuimen ratkaistavaksi.

3. Käräjäoikeus on 1.12.2020 antamassa päätöksessä katsonut, että sinetöity aineisto sisälsi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettuja henkilön terveydentilaa koskevia arkaluonteisia tietoja, joita todistamiskielto koskee. Sen vuoksi sinetöityä aineistoa ei saanut takavarikoida, tutkia tai hyödyntää.

Kysymyksenasettelu

4. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, sisältääkö sinetöity aineisto henkilön terveydentilaa koskevia arkaluonteisia tietoja, joista lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa todistaa ja joita ei sen vuoksi saa takavarikoida tai jäljentää rikosasian todisteena käytettäväksi eikä tutkia tai hyödyntää.

Todistusaineiston takavarikoiminen ja sitä koskevat rajoitukset

5. Pakkokeinolain 7 luvun 1 §:n nojalla esine, omaisuus tai asiakirja voidaan takavarikoida muun ohella, jos on syytä olettaa, että sitä voidaan käyttää todisteena rikosasiassa. Tämä koskee myös tietoa, joka on teknisessä laitteessa tai muussa vastaavassa tietojärjestelmässä taikka sen tallennusalustalla (data). Säännöksellä turvataan esitutkinnan tavoitteiden ja vapaan todistelun periaatteen toteutumista. Esitutkinnassa on tarkoitus koota asian edellyttämässä laajuudessa tarvittava selvitys ja todistusaineisto syyteharkintaa, asianosaisten etujen valvomista ja mahdollista rikosoikeudenkäyntiä varten. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyn vapaan todistelun periaatteen mukaan asianosaisella on oikeus esittää haluamansa näyttö asian tutkivalle tuomioistuimelle, jollei laissa toisin säädetä. (KKO 2019:112, kohta 6).

6. Todistusaineiston tutkimista ja hyödyntämistä rajoittavat pakkokeinolaissa ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädetyt kiellot. Pakkokeinolain 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan asiakirjaa tai muuta 1 §:ssä tarkoitettua kohdetta ei saa takavarikoida eikä jäljentää muun ohella silloin, jos se sisältää tietoa, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n nojalla on velvollisuus kieltäytyä todistamasta.

Terveydentilaa koskevat arkaluonteiset tiedot ja niitä koskeva salassapito- ja vaitiolovelvollisuus oikeudenkäynnissä

7. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tai sen nojalla annetussa asetuksessa tarkoitettu terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa todistaa henkilön tai hänen perheensä terveydentilaa koskevasta arkaluonteisesta tiedosta tai muusta henkilön tai perheen salaisuudesta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon, ellei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, suostu todistamiseen. Saman pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi velvoittaa 1 momentissa tarkoitetun henkilön todistamaan, jos syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta.

8. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n perusteluissa (HE 46/2014 vp s. 70–71) on todettu henkilön terveydentilaa koskevien tietojen kuuluvan yksityisyyden suojan ydinalueelle. Lisäksi on todettu olevan syytä kiinnittää huomiota potilaan ja lääkärin tai muun momentissa mainitun henkilön luottamuksellisen suhteen suojaamiseen siinä tarkoituksessa, että potilas voi saada tarvitsemaansa hoitoa ja lääkitystä pelkäämättä häntä koskevien tietojen tulemista ilmi. Lähtökohtaisesti todistamiskielto koskee tietoja, joiden paljastaminen olisi potilaalle vahingollista ja jotka siksi yleensä halutaan pitää salassa. Objektiivisesti arvioiden potilaan kannalta selvästi edullisia tietoja ei siten koskisi todistamiskielto. Luottamussuhteen ja yksityisyydensuojan vuoksi potilaan näkökulmaan on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota etenkin, koska aina ei voida sanoa, millaisen tiedon paljastuminen voidaan yleisesti hyväksytysti katsoa haitalliseksi ja millaisen tiedon paljastumista potilas pitäisi itselleen haitallisena.

9. Lain esitöiden (HE 46/2014 vp s. 71 ja LaVM 19/2014 vp s. 14) mukaan ehdotettu arkaluonteisuuden käsite vastaa oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 §:n 1 momentin 2 kohtaa. Sanotun pykälän perusteluiden (HE 13/2006 vp s. 40–41) mukaan tiedon arkaluonteisuudella kuvataan muun muassa henkilön yksityiselämään tai terveydentilaan liittyvän tiedon erityistä luonnetta. Arkaluonteisuuden käsite on sidoksissa vallitseviin yhteiskunnan arvokäsityksiin, eikä sitä ole mahdollista rajata lain perusteluissa etukäteen erilaisia tilanteita silmällä pitäen. Esitöissä korostetaan, että merkitystä tulisi antaa henkilön omalle käsitykselle asiasta, mutta yksinomaan sillä perusteella asiaa ei voitaisi ratkaista. Harkittaessa sitä, olisiko oikeudenkäyntiasiakirja kohdan mukaan salassa pidettävä, huomiota olisi kiinnitettävä siihen, millaisia kielteisiä vaikutuksia oikeudenkäyntiasiakirjan sisältämien tietojen julkistamisella olisi esimerkiksi henkilön yksityis- ja perhe-elämälle tai hänen sosiaalisiin oloihinsa ja työelämäänsä. Tähän arviointiin vaikuttavat kulloinkin yhteiskunnassa vallalla olevat arvoperiaatteet.

10. Korkein oikeus toteaa, että henkilön terveydentilaa koskevat tiedot kuuluvat perustuslain 10 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvatun yksityiselämän suojan piiriin.

11. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2011:91 (kohta 6) on painotettu potilaan yksityisyyden suojaa ja hoidon ja hoitoon hakeutumisen kannalta lääkärin ja potilaan luottamuksellisen suhteen säilyttämistä ja katsottu, että salassapitovelvollisuutta on perusteltua tulkita lähtökohtaisesti laajasti. Korkein hallinto-oikeus on puolestaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia koskevassa ratkaisussa KHO 2018:93 todennut, että henkilön yksityisyyden suojan toteutumisen kannalta on olennaista, että tieto henkilön hoitosuhteesta terveydenhuollon toimintayksikköön jää hänen niin halutessaan luottamukselliseksi. Tällaisen tiedon luottamukselliseksi jääminen on lisäksi keskeinen tekijä koko terveydenhuoltojärjestelmän yleisiä toimintaedellytyksiä ajatellen.

Sinetöidyn aineiston arviointi tässä tapauksessa

12. Korkein oikeus toteaa, että sinetöityyn aineistoon sisältyvät henkilön nimi, henkilötunnus ja yhteystiedot eivät vielä sellaisenaan ole henkilön terveydentilaa koskevia tietoja. Tiedot ovat kuitenkin peräisin A Oy:n asiakastietokannasta, mikä viittaa siihen, että henkilöt ovat olleet hoitosuhteessa kyseiseen mielenterveyspalveluita tarjoavaan yritykseen ja siellä työskenteleviin terveydenhuollon ammattihenkilöihin. Kyse on siis lähtökohtaisesti sellaisista henkilön terveydentilaa koskevista tiedoista, joista terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa todistaa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n mukaan, jos tietoja on pidettävä arkaluonteisina. Tähän arvioon ei vaikuta se, että aineistossa on mahdollisesti mukana myös kyseisen terapiakeskuksen palveluksessa olevaa henkilökuntaa koskevia tietoja.

13. Jo tällaisen asiakastiedon luottamuksellisuus on tärkeää terveydenhuollon yleisten toimintaedellytysten näkökulmasta, koska mielenterveyspalveluita tarvitsevien on voitava hakeutua tarvitsemaansa hoitoon ja saada hoitoa ilman pelkoa hoitosuhteen paljastumisesta. Tieto mielenterveydenpalveluihin turvautumisesta kuuluu tämänkin vuoksi yksilön näkökulmasta hänen yksityisyytensä suojan ydinalueelle, jolloin on perusteltua, että mielenterveyspalveluita koskeva potilassuhde jää henkilön niin halutessa luottamukselliseksi.

14. Edellä kohdan 8 mukaisesti lainkohdan perusteluista ilmenee, että kysymykseen tiedon paljastumisen haitallisuudesta ei ole kaikkiin tapauksiin soveltuvaa vastausta. Asiassa on siten vielä arvioitava, ovatko kyseessä olevat tiedot objektiivisesti arvioiden henkilön kannalta niin selvästi edullisia, että niiden paljastumisen ei katsottaisi aiheuttavan potilaalle vahinkoa. Jos tietojen katsottaisiin olevan luonteeltaan tällaisia, todistamiskieltoa ei olisi tarvetta asettaa.

15. Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäynnissä on mahdollista salata yleisöltä esimerkiksi asianomistajan henkilöllisyys, ja rikoksen selvittäminen on tyypillisesti myös rikoksen uhrin edun mukaista. On kuitenkin täysin mahdollista, että henkilö ei halua potilassuhteensa paljastuvan edes viranomaiselle, vaan pitää tällaisen tiedon paljastumista itselleen haitallisena. Mielenterveyspalveluiden käyttämiseen liittyy edelleen negatiivisia asenteita, joten potilassuhdetta koskevien tietojen paljastumista ei ole edellä kuvatuissa olosuhteissa pidettävä niin selvästi potilaalle edullisina, että ne eivät kuuluisi todistamiskiellon piiriin.

16. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että sinetöidyssä aineistossa olevia asiakastietoja eli henkilön nimeä, henkilötunnusta ja yhteystietoja on pidettävä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettuina henkilön terveydentilaa koskevina arkaluonteisina tietoina.

17. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n mukaan lääkärin ja muun terveydenhuollon ammattihenkilön todistamiskiellosta voidaan poiketa vain, mikäli potilas suostuu todistamiseen tai jos syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta. Tällaista henkilön suostumusta ei ole esitetty, eivätkä erityistä laite-etsintää koskevan luvan perusteeksi esitetyt epäillyt rikokset rangaistusasteikoltaan täytä todistamiskiellosta poikkeamisen edellytyksiä.

18. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenään, että sinetöity aineisto sisältää henkilön terveydentilaa koskevia arkaluonteisia tietoja, joista lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa todistaa ja joita ei sen vuoksi saa takavarikoida tai jäljentää rikosasian todisteena käytettäväksi eikä tutkia tai hyödyntää.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ari Kantor, Jarmo Littunen, Päivi Hirvelä ja Jussi Tapani. Esittelijä Marja Reijonen.