KKO:2021:62

Asian käsittely käräjäoikeudessa

Kantelun kohteena oleva Helsingin käräjäoikeuden päätös 23.4.2021 nro 1267 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Mitja Korjakoff.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A vaati kantelussaan, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja hänet määrätään säilössä pitämisen sijasta tehostettuun matkustuskieltoon.

Syyttäjä vaati vastauksessaan ensisijaisesti, että kantelu hylätään, ja toissijaisesti, että A määrätään tehostettuun matkustuskieltoon.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A oli 21.4.2021 otettu kiinni Belgian toimivaltaisen viranomaisen antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella. Luovuttamispyyntö oli pidätysmääräyksen mukaisesti koskenut A:han Belgiassa kohdistuvia syytetoimenpiteitä epäillystä ihmissalakuljetuksesta, väärennyksestä ja salakuljettamisesta osana rikollisryhmää. Käräjäoikeuden toimittamassa säilöön ottamisen voimassa pitämistä koskevassa käsittelyssä A oli vastustanut säilössä pitämistä. Asian selvittäminen ei A:n mukaan vaarantunut, vaikka hänet päästettäisiin vapaaksi ja säilössä pitäminen oli myös kohtuutonta. A oli katsonut, että tehostettu matkustuskielto olisi riittävä pakkokeino. Käräjäoikeus on päätöksellään 23.4.2021 määrännyt A:n pidettäväksi edelleen säilössä, koska luovuttamispyynnön täytäntöönpano olisi muuten voinut vaarantua.

2. Sen jälkeen, kun A:n kantelu on tullut vireille Korkeimmassa oikeudessa, käräjäoikeus on päätöksellään 11.5.2021 määrännyt A:n luovutettavaksi Belgiaan ja pidettäväksi edelleen säilössä. Kantelun kohteena olevan päätöksen lopputulokseen ei siten voida enää puuttua, vaan arvioitavana on kysymys siitä, onko A:n säilöön ottamisen voimassa pitämiselle ollut lailliset edellytykset käräjäoikeuden käsitellessä asiaa 23.4.2021 vai olisiko hänet tullut sen asemesta määrätä tehostettuun matkustuskieltoon.

Arvioinnin oikeudelliset lähtökohdat

3. Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain (EU-luovuttamislaki) 18 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen on pysytettävä säilöön ottamista koskeva päätös voimassa, jos on syytä epäillä, että luovuttamista koskevan pyynnön täytäntöönpano voi muuten vaarantua. Säännöksen 1 momentin mukaan asian käsittelyssä on soveltuvin osin noudatettava, mitä pakkokeinolaissa säädetään vangitsemisvaatimuksen käsittelystä.

4. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2012:62 todennut, että keinot luovuttamisen täytäntöönpanon toteutumisen varmistamiseksi on EU-luovuttamislain taustalla olevassa eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehdyssä neuvoston puitepäätöksessä 2002/584/YOS (puitepäätös) jätetty kansallisessa lainsäädännössä määritettäviksi (kohta 6). Puitepäätöksen ja EU-luovuttamislain lähtökohtana on henkilön luovuttamisen tosiasiallisten edellytysten varmistaminen estämällä tarvittavin kansallisin toimenpitein asianomaisen henkilön pakeneminen (kohdat 5 ja 15). Suomessa luovuttamisen täytäntöönpano voidaan turvata ottamalla luovutettavaksi pyydetty henkilö säilöön tai määräämällä hänet matkustuskieltoon (EU-luovuttamislaki 17 ja 18 § sekä 33 §:n 2 ja 3 momentti). Säilössä pitämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä tutkintavankeudesta säädetään, ja matkustuskiellosta, mitä siitä pakkokeinolaissa säädetään (kohta 6).

5. Pakkokeinolain 5 luvun 1 a §:n mukaan tuomioistuin voi vangitsemisen sijasta määrätä tutkintavangin tai vangittavaksi vaaditun tehostettuun matkustuskieltoon, jos tuomioistuin katsoo, että matkustuskielto on riittämätön pakkokeino 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun vaaran torjumiseksi. Tehostetulla matkustuskiellolla tarkoitetaan pakkokeinolain 2 luvun 12 d §:n mukaan teknisin välinein valvottua pakkokeinoa, joka sisältää velvoitteen pysyä asunnossa ratkaisussa määrättyinä aikoina. Korkein oikeus katsoo, että tuomioistuin voi määrätä matkustuskiellon myös tehostettuna turvaamaan luovuttamista koskevan päätöksen täytäntöönpanoa. Tehostetun matkustuskiellon määräämisen edellytysten arviointi, täytäntöönpano ja kiellon tekninen valvonta edellyttävät kuitenkin selvittely- ja valmistelutoimia, jotka osaltaan heikentävät sen soveltuvuutta tiukkoihin määräaikoihin sidotun luovuttamismenettelyn yhteydessä.

6. EU-luovuttamislain perustelujen (HE 88/2003 vp s. 36) mukaan matkustuskiellon käyttäminen olisi tarkoitettu poikkeukselliseksi toimenpiteeksi, sillä lähtökohtaisesti luovuttamisen varmistaminen edellyttäisi säilöön ottamista. Tuomioistuin ei säilöön ottamista käsitellessään arvioisi sitä, onko luovuttamiselle edellytyksiä. Jos kuitenkin pyyntö näyttäisi olevan täysin perusteeton, ei säilöön ottoa tulisi jatkaa. Kynnys tuomioistuimen säilöön ottoa koskevan päätöksen tekemiselle olisi alhainen, sillä lähes säännönmukaisesti voidaan katsoa, että pyynnön täytäntöönpano voisi vaarantua, jos säilöön ottamista koskevaa päätöstä ei pidetä voimassa.

7. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2012:62 (kohta 19) todennut, että EU-luovuttamislaissa ja sen taustalla olevassa puitepäätöksessä on asetettu tiukka velvollisuus huolehtia siitä, että luovuttamista koskeva ratkaisu kyetään panemaan täytäntöön. Korkein oikeus on tämän vuoksi katsonut, että luovutettavaksi määrätty henkilö on luovuttamisen turvaamiseksi lähtökohtaisesti määrättävä pidettäväksi säilössä, jollei poikkeuksellisesti ole perusteita määrätä häntä matkustuskieltoon.

8. Vaikka säilössä pitämistä käytetäänkin luovuttamisen turvaamiseen, se sisältää kuitenkin sellaisen puuttumisen henkilön vapauteen, että tämänkin keinon käyttämisessä on soveltuvin osin otettava huomioon myös pakkokeinojen käyttämisessä sovellettavat keskeiset periaatteet, kuten suhteellisuusperiaate ja kohtuuttoman vangitsemisen kielto (KKO 2012:62, kohta 19). Korkein oikeus katsoo, että vaikka kyseisessä ennakkopäätöksessä on ollut arvioitavana luovutettavaksi määrätyn pitäminen säilössä, ei ole asiallista perustetta arvioida tilannetta toisin päätettäessä säilöön ottamisen jatkamisesta ennen luovuttamisasian käsittelyä.

9. Täytäntöönpanon turvaamiseksi asetettua säilössä pitämistä ei yleensä voida pitää luovutettavaksi vaaditun henkilön kannalta kohtuuttomana, kun otetaan huomioon luovuttamismenettelyssä noudatettavat lyhyet määräajat ja se, että puitepäätöksen 26 artikla velvoittaa pidätysmääräyksen antaneen valtion vähentämään pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta johtuvan säilöönottoajan vapausrangaistuksesta (KKO 2012:62, kohta 16).

10. Korkein oikeus on useissa pakkokeinoasioissa antamissaan ennakkopäätöksissä korostanut tuomioistuinten velvollisuutta perustella päätökset riittävän yksityiskohtaisesti, jotta niiden lainmukaisuutta voidaan arvioida (ks. KKO 2020:16, kohta 12 ja siinä viitatut ratkaisut). Sama velvollisuus koskee myös säilöön ottamisen voimassapidosta päättämistä EU-luovuttamislain nojalla. Korkein oikeus toteaa, että säilöön ottamisen voimassapitoa arvioivan tuomioistuimen tulee ottaa viran puolesta mahdollisuus lievempien pakkokeinojen käyttämiseksi vähintään keskusteltavaksi asianosaisten kanssa (ks. KKO 2020:16, kohta 19). Tehostettua matkustuskieltoa koskevan lainsäädännön perusteluista (HE 252/2016 vp s. 45) ilmenevällä tavalla tuomioistuimen ratkaisu perustuisi asian käsittelyn yhteydessä esitettyyn selvitykseen tehostetun matkustuskiellon edellytyksistä. Selvityksen kokoaisi ja esittäisi pääsääntöisesti rikoksesta epäilty tai hänen puolustajansa, koska selvityksen tekeminen on yleensä rikoksesta epäillyn intressien mukaista. Korkein oikeus toteaa, että pakkokeinon kohteena olevan henkilön lähtökohtaisesta selvitysvelvollisuudesta huolimatta tuomioistuimen on prosessijohtovelvollisuutensa nojalla tarvittaessa huolehdittava siitä, että asia tulee myös lievemmän pakkokeinon käyttömahdollisuutta koskevilta osin riittävällä tavalla selvitettyä ja käsiteltyä.

11. Korkein oikeus toteaa, että tuomioistuimen on kussakin yksittäistapauksessa arvioitava asiassa esitetyn selvityksen perusteella täyttyvätkö edellytykset säilöön ottamisen voimassapidolle vai riittävätkö tätä lievemmät vapauteen kohdistuvat pakkokeinot, matkustuskielto tai tehostettu matkustuskielto, rikoksentekijän luovuttamisen tosiasiallisten edellytysten varmistamiseksi. Pakkokeinojen käytön laillisuuden arvioimiseksi päätöksen perusteluista tulee selvästi ilmetä, mihin seikkoihin näitä kysymyksiä koskeva harkinta on perustettu.

Korkeimman oikeuden arviointi

12. A on käräjäoikeudessa vaatinut, että hänet määrätään säilössä pitämisen sijasta tehostettuun matkustuskieltoon ja esittänyt perusteinaan, että hänellä on kolme alaikäistä lasta, jotka asuvat pääsääntöisesti hänen kanssaan. Lisäksi hänelle on Suomessa vuonna 2017 myönnetty pysyvä oleskelulupa vuonna 2014 myönnetyn turvapaikan myötä. Syyttäjä on käräjäoikeudessa esittämässään lausumassa ilmaissut ymmärtävänsä A:n tarpeen järjestää lastensa asiat ennen mahdollista Belgiaan luovuttamista mutta vaatinut kuitenkin ensisijaisesti säilössä pitämisen jatkamista.

13. Korkein oikeus katsoo, että A on käräjäoikeudessa esittänyt varteen otettavia perusteita tehostetun matkustuskiellon määräämisen tueksi. Käräjäoikeus ei ole päätöksessään ottanut erikseen kantaa A:n vaatimukseen tehostetusta matkustuskiellosta. Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden päätöksen perustelut ovat siten tältä osin puutteelliset. Korkeimman oikeuden jäljempänä ilmenevä johtopäätös huomioon ottaen, sillä seikalla, että käräjäoikeus ei ole aktiivisesti pyrkinyt selvittämään pakkokeinolain 5 luvun 1 a §:ssä säädettyjä tehostetun matkustuskiellon edellytyksiä, ei ole asiassa ratkaisevaa merkitystä.

14. A:n säilössäpitämisen tarkoitus on turvata hänen luovuttamisensa täytäntöönpano. Asiassa on esitetty sekä A:n säilöön ottamisen voimassa pitämistä puoltavia että sille vastaisia seikkoja. Voimassa pitämistä puoltaa ensinnäkin se, että säilössä pitäminen on EU-luovuttamislaissakin tarkoitettu ensisijaiseksi turvaamistoimeksi. A:n luovutuspyynnön perusteena olevat syytetoimenpiteet koskevat EU-luovuttamislain 3 §:ssä tarkoitettuja vakavia, niin kutsuttuja listarikoksia (ihmissalakuljetus, väärennys ja salakuljettaminen osana rikollisryhmää), joiden osalta luovuttamiseen suostutaan niiden kaksoisrangaistavuutta tutkimatta. Syytetoimenpiteiden kohteena olevien tekojen luonteeseen nähden luovuttamispyynnössä on tuotu esiin pakenemisen vaaran todennäköisyyttä tukevia seikkoja. Lisäksi kyseessä on ollut ensimmäinen säilöön ottamisen voimassa pitämistä koskeva tuomioistuimen ratkaisu, joka on annettu A:n oltua säilössä vasta kaksi päivää.

15. A:n henkilökohtaiset olot eivät kuitenkaan puolla säilöönoton pitämistä voimassa. A:lla on ollut pysyvä oleskelulupa Suomessa jo usean vuoden ajan, mikä osaltaan tukee hänen integroitumistaan Suomeen. Hänellä on huollettavinaan kolme alaikäistä lasta, jotka ovat asuneet hänen kanssaan. Lapset ovat kuitenkin olleet vanhempien yhteishuollossa ja tavanneet isäänsä joka toinen viikonloppu. Säilössäpitämisen aikana lapset ovat olleet isänsä luona, minkä lisäksi A:n lasten tilanne on ollut lastensuojelun tiedossa. Lasten asemaa ei siten voida pitää tässä tilanteessa erityisen turvattomana, vaikka äidin läsnäolo olisikin lapsille inhimillisesti ottaen tärkeää.

16. Edellä esitettyjä näkökohtia punnittuaan Korkein oikeus katsoo, että säilöön ottamisen voimassa pitämistä tukevat seikat ovat painavampia kuin sitä vastaan esitetyt seikat. Esiin on tuotu pakenemisen vaaran todennäköisyyttä tukevia seikkoja. Tähän nähden ja kun epäillyt rikokset ovat luonteeltaan vakavia, ei tehostetun matkustuskiellon määräämisen voida katsoa riittävällä tavalla turvaavan luovutuspäätöksen täytäntöönpanoa. Korkein oikeus katsoo, ettei vasta kaksi päivää kestänyt säilössä pitämisen jatkaminen ole ollut suhteellisuusperiaatteen vastaista eikä A:n henkilökohtaisten olosuhteiden johdosta kohtuutonta.

17. Johtopäätöksenään Korkein oikeus toteaa, että A on voitu määrätä pidettäväksi edelleen säilössä.

Päätöslauselma

Kantelu ei anna aihetta arvioida säilössä pitämisen edellytyksiä toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ari Kantor, Lena Engstrand, Juha Mäkelä ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Heikki Kemppinen.