KKO:2021:61

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 31.5.2018 nro 18/123569

Käräjäoikeus tuomitsi A:n 31.5.2017 ja 2.2.2018 välisenä aikana tehdyistä 15 petoksesta ja yhdestä identiteettivarkaudesta sekä samalla kertaa täytäntöönpantavaksi määrätystä aiemmasta 3 kuukauden ehdollisesta vankeusrangaistuksesta yhteiseen 4 kuukauden 15 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli myynyt internetissä matkapuhelimia, joita hänellä ei ollut aikomusta toimittaa ostajille. Käräjäoikeuden mukaan petosrikokset olisi yksittäisinä tekoina voitu arvioida lieviksi petoksiksi. Tällöin niistä samoin kuin identiteettivarkaudesta olisi seurannut sakkorangaistus. Kysymys oli kuitenkin rikossarjasta, minkä vuoksi petoksia ei ole voitu pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisinä.

Käräjäoikeuden mukaan A oli jo aikaisemmin tuomittu kahdesti ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja kerran yhdyskuntapalveluun lukuisista vastaavista petoksista. Koska A oli hänelle tuomituista ehdollisista vankeusrangaistuksista huolimatta jatkanut samankaltaisten rikosten tekemistä, vankeusrangaistusta ei voitu enää määrätä ehdolliseksi.

A ei ollut hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta saapunut selvittämään soveltuvuuttaan yhdyskuntapalveluun. Lisäksi hänen syykseen nyt luetut rikokset olisi voitu käsitellä jo yhdessä niiden rikosten kanssa, joiden johdosta A oli 8.3.2018 tuomittu yhdyskuntapalveluun, ja tuolloin yhteinen rangaistus olisi ollut pidempi kuin 8 kuukautta. Yhdyskuntapalvelun tuomitsemiselle oli näistä syistä este.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Peter Arvidsson.

Turun hovioikeuden tuomio 19.2.2020 nro 20/107054

A valitti hovioikeuteen ja vaati muutoksia rangaistuslajiin ja että rangaistusta ainakin kohtuullistetaan aikaisemman rangaistuksen perusteella. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden rangaistusta koskevat perustelut. Hovioikeus lisäsi tuomiolauselmalle maininnan siitä, että rangaistusta alentavina otettiin rikoslain 7 luvun 6 ja 7 §:ien nojalla huomioon Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiot 8.3.2018 ja 14.12.2018.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lea Rosa Pohjola, Erkki Reijonen ja Camilla Mäkinen. Esittelijä Jenni Ranta-aho.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin.

A vaati valituksessaan, että rangaistus lievennetään yhdyskuntapalveluksi tai että asia palautetaan hovioikeuteen sen selvittämiseksi, soveltuuko A yhdyskuntapalveluun.

Syyttäjä ilmoitti vastauksessaan, ettei hän vastusta yhdyskuntapalveluun tuomitsemista, jos A soveltuu siihen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja Korkeimman oikeuden ratkaistavana oleva kysymys

1. A:n syyksi on käräjäoikeudessa luettu 15 petosta ja identiteettivarkaus. Käräjäoikeus on määrännyt A:lle näistä rikoksista ja samalla kertaa täytäntöönpantavaksi määrätystä ehdollisesta vankeusrangaistuksesta 4 kuukauden 15 päivän ehdottoman vankeusrangaistuksen. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat katsoneet, että A:n tuomitsemiselle yhdyskuntapalveluun on olemassa este, koska hänen syykseen käsiteltävänä olevassa asiassa luetut rikokset olisi voitu käsitellä yhdessä niiden rikosten kanssa, joista A oli 8.3.2018 tuomittu 7 kuukauden 15 päivän vankeuden sijasta yhdyskuntapalveluun 221 tunniksi. Tällöin A:n syyksi luetuista teoista tuomittava yhteinen rangaistus olisi ollut enemmän kuin rikoslain 6 luvun 11 §:ssä yhdyskuntapalveluun tuomitsemisen edellytykseksi säädetyt 8 kuukautta vankeutta. Tämän vuoksi alemmat oikeusasteet eivät ole pyytäneet Rikosseuraamuslaitokselta selvitystä A:n soveltuvuudesta yhdyskuntapalveluun.

2. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, voidaanko A tuomita vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun vai onko yhdyskuntapalvelun määräämiselle rikoslain 6 luvun 11 §:n 1 momentissa säädetty este.

Sovellettava säännös

3. Rikoslain 6 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan rikoksentekijä, joka tuomitaan pituudeltaan määrättyyn, enintään kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, tuomitaan sen sijasta yhdyskuntapalveluun, jollei ehdottomien vankeusrangaistusten, valvontarangaistusten, aiempien yhdyskuntapalvelurangaistusten, rikollisen toiminnan jatkamisen tai muiden painavien syiden ole katsottava olevan esteenä yhdyskuntapalvelun tuomitsemiselle.

Arvioinnin lähtökohdat

4. Rikoksentekijä on pääsääntöisesti tuomittava yhdyskuntapalveluun, jos tuomitsemisen edellytykset täyttyvät (KKO 2017:66, kohta 10). Edellytyksinä ovat, että rikoksentekijä tuomitaan enintään kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen ja että hän on antanut suostumuksensa rangaistuksen tuomitsemiseen yhdyskuntapalveluna ja hänen voidaan olettaa suoriutuvan yhdyskuntapalvelusta.

5. Yhdyskuntapalvelun edellytyksiä arvioitaessa huomioon otetaan vain sillä kertaa tuomitun rangaistuksen pituus, vaikka tuomittavina olevista teoista olisi voitu tuomita rangaistus yhdessä aikaisemmin tuomitun rangaistuksen kanssa (KKO 2017:66, kohta 8).

6. Vankeusrangaistukset, valvontarangaistukset ja aiemmat yhdyskuntapalvelurangaistukset voivat rikoslain 6 luvun 11 §:n 1 momentin mukaisesti muodostaa esteen yhdyskuntapalvelun tuomitsemiselle.

7. Rangaistuksen määräämistä koskevilla rikoslain säännöksillä on yleisesti pyritty siihen, ettei rikosten ilmitulon ajankohta ja rangaistusten tuomitseminen eri oikeudenkäynneissä vaikuta rangaistustasoon. Seuraamusharkinnan tulee tapahtua tekokokonaisuuksien pohjalta, eikä rangaistuksen laatu ja määrä tai kokonaisrangaistus saisi riippua siitä, onko rikokset käsitelty yhdessä vai useammassa oikeudenkäynnissä, jos ne periaatteessa olisi kaikki voitu käsitellä yhdessä (esim. KKO 2017:66, kohta 6).

8. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2017:66 vastaajalle määrättiin kahdeksan kuukauden vankeusrangaistus (kohta 9). Hänelle oli aiemmin tuomittu kolmen kuukauden vankeuden sijasta yhdyskuntapalvelua (kohta 5), ja kysymyksessä olleet rikokset olisi voitu käsitellä tuossa aiemmassa oikeudenkäynnissä (kohta 7). Yhdyskuntapalvelulle katsottiin olevan este, vaikka asiassa oli myös vastaajan elämäntilanteen muutokseen liittyviä seikkoja, jotka tukivat yhdyskuntapalvelun tuomitsemista. Korkein oikeus totesi kokonaisarvioinnissaan, että vastaajalle tuomittu kahdeksan kuukauden rangaistus ja hänen aikaisempi rikollisuutensa puhuivat yhdyskuntapalvelun tuomitsemista vastaan, minkä lisäksi harkinnassa oli otettava huomioon, että rikosten yhdessä käsitteleminen olisi todennäköisesti johtanut siihen, ettei yhdyskuntapalvelua olisi voitu tuomita (kohta 21). Rikoslain 7 luvun 6 §:n esityölausumiin ja yhdenvertaisuusperiaatteeseen viitaten ratkaisun perustelujen kohdassa 13 lausuttiin, että yhdyskuntapalvelulle tulisi tällaisessa tilanteessa olla hyvin painavat perusteet.

9. Rikoslain 7 luvun 6 §:n perustelujen (HE 48/1997 vp s. 8) mukaan on periaatteessa mahdollista, että henkilö, jolle on tuomittu kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen sijaan yhdyskuntapalvelua, tuomitaan ennen tämän tuomion antamista tehdystä rikoksesta enintään kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen, josta niin ikään määrätään yhdyskuntapalvelua. Esitöiden mukaan tämän kaltaisissa tapauksissa tulisi kuitenkin käytännössä noudattaa yhdenvertaisuusperiaatteen takia yhdyskuntapalvelun tuomitsemisessa pidättyvyyttä. Korkein oikeus toteaa, että tällaisessa tilanteessa arvioitavaksi voi tulla säännöksessä tarkoitettu muu painava syy yhdyskuntapalveluun määräämisen esteenä.

10. Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 6 luvun 11 §:n 1 momentissa yhdyskuntapalvelun tuomitsemisen esteenä oleva muu painava syy on tulkinnallisesti avoin. Se mahdollistaa siten erityistyyppisten tilanteiden arvioimisen lajivalinnassa. Tällainen tilanne voi olla käsillä, jos esimerkiksi laajan rikoskokonaisuuden käsittely on jakaantunut useaan oikeudenkäyntiin, joista viimeisessä tuomittavan vankeusrangaistuksen pituus jää rikoslain 7 luvun 6 §:n soveltamisen vuoksi niukasti alle yhdyskuntarangaistuksen enimmäispituuden.

11. Yhteisen rangaistuksen mittaamista ja rikosten konkurrenssia koskevat rikoslain 7 luvun säännökset toimivat vastaajan eduksi. Eri aikaan annetuista rangaistuksista ei nykyisessä järjestelmässä muodosteta uutta yhteistä rangaistusta, vaan myöhempää rangaistusta kohtuullistetaan rikoslain 7 luvun säännösten mukaisesti niin, ettei vastaaja kärsi vahinkoa rikosasioiden käsittelemisestä erikseen.

12. Korkein oikeus toteaa, että yhdyskuntapalveluun tuomitseminen on pääsääntö edellytysten täyttyessä, joten muun painavan syyn käsitettä on perusteltua tulkita suppeasti. Arvioinnissa on tällöin otettava huomioon vastaajalle aikaisemmin tuomittu rangaistus tai rangaistukset, vastaajan aikaisempien ja uusien rikosten laatu ja samankaltaisuus sekä kokonaisrangaistuksen pituus.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa

13. A on tuomittu nyt käsiteltävässä asiassa yhteiseen 4 kuukauden 15 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen, joten rikoslain 6 luvun 11 §:n 1 momentissa säädetty rangaistuksen enimmäispituutta koskeva edellytys täyttyy.

14. A:ta ei ole ennen nyt käsiteltävää asiaa tuomittu ehdottomiin vankeusrangaistuksiin tai valvontarangaistuksiin. Hänet on tuomittu yhdyskuntapalvelurangaistukseenkin vain edellä mainitussa 8.3.2018 annetussa tuomiossa. A:n aikaisemmat rangaistukset eivät siten estä yhdyskuntapalvelun määräämistä.

15. Asiassa on kuitenkin arvioitava, mikä merkitys on sillä, että A:n syyksi nyt luetut rikokset olisi voitu käsitellä yhdessä hänen syykseen tuomiolla 8.3.2018 luettujen samankaltaisten rikosten kanssa, jolloin A:lle todennäköisesti tuomittavan kokonaisrangaistuksen pituuden vuoksi hänelle ei olisi voitu tuomita yhdyskuntapalvelurangaistusta.

16. A:n rikokset käsiteltävänä olevassa asiassa samoin kuin aikaisemmissa rikosasioissa ovat koostuneet lukuisista, lähinnä matkapuhelinten kauppaa koskevista petosrikoksista, joita yksittäisinä rikoksina käsiteltäisiin lievinä petoksina ja joista rangaistaisiin sakolla. Rikosten suuri määrä ja tekokokonaisuus on jo otettu huomioon siinä, että A:n on katsottu syyllistyneen perusmuotoisiin petoksiin. Lisäksi häntä ei enää ole tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen vaan aikaisemmat ehdolliset vankeusrangaistuksetkin on määrätty täytäntöönpantaviksi.

17. Korkein oikeus katsoo, että kysymys ei ole sellaisesta erityistilanteesta, jossa yhdyskuntapalvelun estävä muu painava syy olisi käsillä tekokokonaisuuden kokonaisrangaistuksen vuoksi, kun otetaan huomioon käsiteltävänä olevien ja aikaisempien rikosten laatu sekä niistä tuomitut rangaistukset.

Seuraamusselvityksen hankkiminen

18. A on valituksessaan katsonut, että hovioikeus on menetellyt virheellisesti, kun se ei ole hankkinut hänestä seuraamusselvitystä. Korkein oikeus toteaa, että tässä tapauksessa yhdyskuntapalvelun tuomitsemiselle on ollut hovioikeuden arvion mukaan muu este eikä puute rikoslain 6 luvun 11 §:n 2 momentissa tarkoitetussa suostumuksessa tai soveltuvuudessa. Selvityksen hankkiminen hovioikeudessa ei siten ole ollut tarpeen. Koska Korkein oikeus on edellä katsonut, että muuta estettä yhdyskuntapalvelun tuomitsemiseen ei ole, se on hankkinut A:sta seuraamusselvityksen. Rikosseuraamusviraston mukaan A:lla on edellytykset suoriutua yhdyskuntapalvelurangaistuksesta.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

19. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että yhdyskuntapalvelun tuomitsemisen edellytykset täyttyvät eikä esteitä sen tuomitsemiselle ole. A on siten tuomittava hovioikeuden hänelle tuomitseman ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:lle määrätään hovioikeuden hänelle tuomitseman 4 kuukauden 15 päivän vankeusrangaistuksen sijasta 132 tuntia yhdyskuntapalvelua. Yhdyskuntapalvelurangaistuksesta on vähennetty A:n kolmen päivän vapaudenmenetystä (25.—27.9.2016) vastaava aika eli kolme tuntia.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Kirsti Uusitalo, Mika Ilveskero, Eva Tammi-Salminen ja Jussi Tapani. Esittelijä Ville Hinkkanen.