KKO:2021:55

Asian käsittely oikeudenkäyntiavustajalautakunnassa ja hovioikeudessa

Oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätös 21.11.2018 nrot 18/355–357 ja Helsingin hovioikeuden päätös 10.7.2019 nro 907 selostetaan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet oikeudenkäyntiavustajalautakunnassa sen jäsenet Marianne Wagner-Prenner, Pekka Viljanen, Pekka Päivänsalo, Markus Mattila ja Filip Markelin, esittelijä Iitu Viertola sekä hovioikeudessa hovioikeudenneuvokset Jukka Kontio ja Kristiina Harenko sekä asessori Laura Nisula.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan muun ohessa kysymystä, olisiko hovioikeuden pitänyt toimittaa asiassa suullinen käsittely.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätös seuraamusmaksusta pysytetään, ja vaihtoehtoisesti, että Korkeimmassa oikeudessa toimitetaan suullinen käsittely tai asia palautetaan hovioikeuteen suullista käsittelyä ja nimetyn henkilötodistelun vastaanottamista varten.

Valtioneuvoston oikeuskansleri vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Valtioneuvoston oikeuskansleri ja valvontalautakunnalle A:n menettelystä kantelun tehneet turvapaikanhakijat antoivat pyydetyt lausumat.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian aikaisemmat vaiheet

1. Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja A (jäljempänä myös lupalakimies) oli toiminut useiden turvapaikanhakijoiden oikeudenkäyntiasiamiehenä ja edustanut heitä muun muassa hallinto-oikeudessa ja Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Kaksi turvapaikanhakijaa on toimittanut valvontalautakunnalle kantelun lupalakimiehen toimista heidän oikeudenkäyntiasiamiehenään, minkä lisäksi Korkein hallinto-oikeus on tehnyt hänestä ilmoituksen valvontalautakunnalle.

2. Valvontalautakunta on esittänyt oikeudenkäyntiavustajalautakunnalle, että A:lle myönnetty lupa toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä ja -avustajana määrätään kurinpidollisena seuraamuksena peruutettavaksi. Asiaa on käsitelty valvontalautakunnassa suullisessa käsittelyssä.

3. Oikeudenkäyntiavustajalautakunta on ratkaisussaan muun ohessa katsonut, että lupalakimies oli laiminlyönyt antaa hallinto-oikeuden päätöksiä tiedoksi päämiehilleen valitusaikana. Lupalakimies oli esittänyt selvitystä siitä, että hänen päämiehiään oli yritetty tavoittaa pikaviestipalvelujen välityksellä. Asian riittävän huolellinen hoitaminen olisi kuitenkin edellyttänyt, että lupalakimies olisi aktiivisemmin pyrkinyt tavoittamaan päämiehiään esimerkiksi ottamalla yhteyttä vastaanottokeskuksiin. Oikeudenkäyntiavustajalautakunta ei ole pitänyt uskottavana sitä, että lupalakimies ei olisi kyennyt tavoittamaan vastaanottokeskuksissa oleskelleita päämiehiään valitusaikana.

4. Oikeudenkäyntiavustajalautakunta on katsonut lupalakimiehen toistuvasti menetelleen vastoin oikeudenkäyntiavustajan velvollisuuksia. Hänen ei ollut kuitenkaan selvitetty menetelleen tahallaan. Hänen menettelyynsä oli liittynyt sekä raskauttavia että lieventäviä seikkoja. Oikeudenkäyntiavustajalautakunta piti luvan peruuttamista kohtuuttomana seuraamuksena ja määräsi lupalakimiehelle seuraamusmaksun. Asiaa on käsitelty oikeudenkäyntiavustajalautakunnassa suullisessa käsittelyssä.

5. Valtioneuvoston oikeuskansleri on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että A:lle myönnetty lupa toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä ja -avustajana määrätään peruutettavaksi.

6. Vastauksessaan hovioikeudelle lupalakimies on vaatinut valituksen hylkäämistä. Lisäksi hän on vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista itsensä ja nimeämiensä todistajien kuulemiseksi päämiesten kanssa sovituista yhteydenottotavoista, heidän tavoittelemisestaan sekä vastaanottokeskusten kieltäytymisestä luovuttaa turvapaikanhakijoiden tietoja.

7. Hovioikeus on hylännyt lupalakimiehen pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta. Hovioikeus on katsonut, että asian käsittely rajoittui hovioikeudessa oikeuskanslerin valituksen johdosta sen arvioimiseen, oliko lupalakimiehelle määrätty seuraamus riittävä vai tuliko hänelle myönnetty lupa toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä ja -avustajana peruuttaa. Lupalakimiestä oli myös kuultu suullisessa käsittelyssä valvontalautakunnassa ja oikeudenkäyntiavustajalautakunnassa, joissa hän oli voinut esittää tarpeelliseksi katsomansa selvityksen myös seuraamusvaihtoehtojen osalta. Lupalakimiehen sekä hänen nimeämiensä todistajien kirjalliset kertomukset olivat olleet oikeudenkäyntiavustajalautakunnan käytössä. Asiassa oli myös riidatonta, että lupalakimiehen lakiasiaintoimistosta oli yritetty tavoittaa kysymyksessä olevia päämiehiä. Hovioikeudelle tarjottu suullinen todistelu ei tuonut asiaan lisävalaistusta. Hovioikeus on katsonut, että suullisen käsittelyn järjestäminen oli selvästi tarpeetonta.

8. Hovioikeus on muuttanut oikeudenkäyntiavustajalautakunnan ratkaisua ja määrännyt A:lle myönnetyn luvan toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä ja -avustajana peruutettavaksi. Hovioikeus on katsonut, ettei lupalakimiehen menettelyyn ollut liittynyt lieventäviä seikkoja, eikä seuraamusmaksu ollut riittävä seuraamus hänen menettelystään.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

9. Lupalakimiehen valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on ensimmäisenä arvioitava kysymystä siitä, olisiko hovioikeuden tullut toimittaa lupalakimiehen vaatima suullinen käsittely.

Suullisen käsittelyn tarpeellisuuden arvioinnin lähtökohdat

10. Valvontalautakunnan asianajajalle määräämää varoitusta koskevassa ennakkopäätöksessä KKO 2019:11 (kohta 18) on katsottu, että suullisen käsittelyn toimittamisen tarvetta valvonta-asian muutoksenhaussa voidaan lähtökohtaisesti arvioida noudattaen soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 26 luvun pääkäsittelyä koskevista säännöksistä ilmeneviä periaatteita. Korkein oikeus toteaa, että mainittuja periaatteita on perusteltua soveltaa vastaavasti myös silloin, kun kysymys on muutoksenhausta oikeudenkäyntiavustajalautakunnan valvonta-asiassa antamaan päätökseen.

11. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan pääkäsittely on toimitettava, jos riita-asiassa asianosainen tai rikosasiassa asianomistaja tai vastaaja sitä vaatii. Pääkäsittelyä ei kuitenkaan pykälän 2 momentin mukaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei saman luvun 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Pykälän 3 momentin mukaan pääkäsittely on toimitettava muulloinkin, kun hovioikeus pitää sitä tarpeellisena.

12. Tuomioistuimen tulee valvonta-asiassakin huolehtia siitä, ettei asiassa esitetä tarpeetonta todistelua. Todistelua koskevan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 8 §:n mukaan tuomioistuimen on evättävä muun ohella näyttö, joka koskee asiaan vaikuttamatonta seikkaa tai joka on muuten tarpeeton. Valvonta-asiaa hovioikeudessa käsiteltäessä tulee noudattaa myös mainitun luvun 24 §:n säännöksiä kirjallisen kertomuksen käyttökiellosta ja todisteen hyödyntämiskiellosta.

Korkeimman oikeuden arviointi suullisen käsittelyn tarpeellisuudesta

Suullinen käsittely lupalakimiehen itsensä kuulemiseksi

13. Arvioitaessa pääkäsittelyn tarpeellisuutta huomioon tulee oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentin nojalla ottaa asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Lain perustelujen (HE 105/2009 vp s. 38 ja 68) mukaan pääsääntö on, että pääkäsittely toimitetaan asianosaisen sitä vaadittua. Näin menetellään myös silloin, kun kysymys ei ole suullisen todistelun uskottavuuden arvioinnista. Arvioitaessa asian merkitystä asianosaiselle huomioon otettavia tekijöitä olisivat muun muassa rangaistuksen ankaruus sekä merkittävä rangaistuksen koventaminen.

14. Korkein oikeus on rikosasiaa koskevassa ratkaisussaan KKO 2014:74 (kohta 24) katsonut, että tilanteessa, jossa vastaaja ei ollut hovioikeudessa syyttäjän valitukseen antamassaan vastauksessa lausunut käsitystään siitä, olisiko pääkäsittely tarpeen vain rangaistuksen mittaamiseen liittyvien seikkojen vuoksi, hovioikeudella oli, erityisesti syyttäjän valituksessaan esittämän vankeusrangaistuksen korottamisvaatimuksen johdosta ja katsottuaan pääkäsittelyn toimittamisen tarpeettomaksi näytön uudelleen arvioimiseksi, ollut aihetta tiedustella vastaajan kantaa pääkäsittelyn toimittamiseen rangaistuksen määräämiseen liittyvien seikkojen johdosta.

15. Tässä tapauksessa lupalakimies on pyytänyt itsensä kuulemista todistelutarkoituksessa suullisessa käsittelyssä. Hänen hovioikeudelle esittämästään pyynnöstä ei käy ilmi, onko hän halunnut tulla henkilökohtaisesti kuulluksi muussakin tarkoituksessa.

16. Hovioikeus on valtioneuvoston oikeuskanslerin valitettua oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätöksestä katsonut, ettei lautakunnan tuomitsema seuraamusmaksu ollut riittävä seuraamus A:n menettelystä ja määrännyt sen vuoksi A:n luvan toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä ja -avustajana peruutettavaksi. Korkein oikeus toteaa, että lupalakimiehelle määrätyn luvan peruuttaminen on ankarin käytettävissä oleva kurinpitoseuraamus, joka estää häntä harjoittamasta elinkeinoaan lupalakimiehenä pitkän aikaa. Seuraamuksen näin merkittävä ankaroituminen hovioikeudessa on olennaiselta osin rinnastettavissa tilanteeseen, jossa hovioikeus rikosasiassa ankaroittaa huomattavasti vastaajalle tuomittavaa rangaistusta. Hovioikeuden ratkaisulla on siten ollut suuri merkitys A:lle.

17. Asian laatua koskevan edellytyksen osalta Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäyntiavustajalautakunta ja hovioikeus ovat päätyneet toisistaan poikkeaviin arviointeihin. Oikeudenkäyntiavustajalautakunta on katsonut A:n menettelyyn liittyneen myös lieventäviä seikkoja ja pitänyt luvan peruuttamista kohtuuttomana seuraamuksena, kun taas hovioikeus on määrätessään luvan peruutettavaksi katsonut, ettei A:n menettelyyn ollut liittynyt lieventäviä seikkoja. Hovioikeuden seuraamusarvion perusteena olleet tosiseikat eivät siten ole olleet selviä ja riidattomia. Valvonta-asia ei ole ollut laadultaan yksinkertainen tai selväpiirteinen.

18. Huomioon ottaen asian laatu ja merkitys asianosaiselle Korkein oikeus katsoo, että suullinen käsittely on tällaisessa tilanteessa asianosaisen pyynnöstä toimitettava. Kun hovioikeus ei ole selvittänyt sitä, peruuttaako lupalakimies pyyntönsä siinä tapauksessa, että hovioikeus kieltäytyy ottamasta todistelua vastaan, suullisen käsittelyn toimittamista ei ole voitu pitää selvästi tarpeettomana hänen henkilökohtaiseksi kuulemisekseen muussa tarkoituksessa. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden olisi tullut toimittaa suullinen käsittely lupalakimiehen kuulemiseksi.

Suullinen käsittely näytön vastaanottamiseksi

19. Hovioikeudessa on oikeuskanslerin valituksen johdosta ollut kysymys siitä, onko seuraamusmaksu ollut riittävä seuraamus oikeudenkäyntiavustajalautakunnassa selvitetyksi katsottujen lupalakimiehen laiminlyöntien perusteella vai onko hänen lupansa peruutettava. Oikeudenkäyntiavustajalautakunnan määräämään seuraamusmaksuun tyytynyt lupalakimies on vedonnut hovioikeudessa edelleen muun muassa siihen, ettei hän ollut saanut ennalta sovituin keinoin yhteyttä päämiehiinsä ja että vastaanottokeskukset olivat kieltäytyneet ilmoittamasta turvapaikanhakijoiden yhteystietoja ja sijoituspaikkoja. Lupalakimies on vaatinut pääkäsittelyn järjestämistä hovioikeudessa sen osoittamiseksi, ettei hän ollut huolimattomuudesta laiminlyönyt antaa päämiehilleen tiedoksi turvapaikka-asioiden päätöksiä.

20. Korkein oikeus toteaa, että lupalakimies on vaatiessaan oikeuskanslerin valituksen hylkäämistä voinut lausumassaan kiistää menetelleensä oikeudenkäyntiavustajalautakunnan katsomalla tavalla ja esittää selvitystä kiistämisensä tueksi. Muutoksenhakua valvonta-asiassa annettuun päätökseen koskevan asianajajista annetun lain 10 §:n perusteluissa (HE 54/2004 vp s. 33) on nimenomaisesti todettu, että asianosaisilla on hovioikeudessa järjestettävässä suullisessa kuulemisessa oikeus esittää sellaista todistelua ja muuta selvitystä, jonka voidaan olettaa vaikuttavan valituksen ratkaisemiseen. Lupalakimiehen tyydyttyä oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätökseen määrätä hänelle seuraamusmaksu hänellä ei ole ollut oikeudellista tarvetta hakea muutosta pelkästään lautakunnan päätöksen perusteluihin.

21. Oikeudenkäyntiavustajan luvan peruuttaminen on edellä todetuin tavoin ankarin käytettävissä oleva kurinpitoseuraamus, joka estää lupalakimiehen elinkeinon harjoittamisen. Sen vuoksi luvan peruuttamista koskevan valvonta-asian muutoksenhaussa korostuu oikeusturva myös aineellisesti oikean ratkaisun tavoitteen kannalta.

22. Hovioikeus on perustellut pääkäsittelypyynnön hylkäämistä kohdasta 7 ilmenevällä tavalla. Hovioikeus ei ole pääasian perusteluissa arvioinut lupalakimiehen mainittuja tosiseikkoja koskevia väitteitä yksityiskohtaisemmin eikä siten esimerkiksi toimia päämiesten tavoittamiseksi ja syitä minkä vuoksi hän ei ollut siinä onnistunut. Nämä seikat eivät ilmene selkeästi myöskään oikeudenkäyntiavustajalautakunnan ratkaisusta.

23. Korkein oikeus toteaa, että arviointiin oikeudenkäyntiavustajan luvan peruuttamisen ja seuraamusmaksun välillä vaikuttaa keskeisesti lupalakimiehen menettely sekä se, onko menettely ollut toistuvaa tai onko siihen liittynyt lieventäviä tai raskauttavia seikkoja. Tästä syystä Korkein oikeus katsoo, että lupalakimiehen vetoamilla seikoilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen menettelystään määrättävää seuraamusta.

24. Korkein oikeus on edellä päätynyt siihen, että hovioikeuden olisi tullut järjestää suullinen käsittely lupalakimiehen henkilökohtaiseksi kuulemiseksi. Asia on jo tällä perusteella palautettava hovioikeuteen. Edellä lausuttu huomioon ottaen hovioikeuden arvioitavaksi sanotun käsittelyn valmistelussa tulee, onko asiassa sellaisia riitaisia ja asian lopputuloksen kannalta merkityksellisiä seikkoja, jotka edellyttävät suullisen todistelun vastaanottamista, ja mikä todistelu on mahdollisesti tarpeellista.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Helsingin hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen, Mika Huovila, Kirsti Uusitalo, Mika Ilveskero ja Juha Mäkelä. Esittelijä Ville Hiltunen.