KKO:2021:54

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte

Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle syytekohdassa 1 rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä (tekoaika 28.1.2015–2.10.2015). Syytteen mukaan A ja B olivat yhdessä ruumiillista väkivaltaa tekemättä vahingoittaneet tekohetkellä 5–6-vuotiaan poikansa X:n terveyttä useilla eri kerroilla laiminlyömällä X:stä huolehtimisen antamalla hänelle niukasti ravintoa, pakottamalla hänet syömään ja nukkumaan lattialla, pakottamalla hänet syömään ja nukkumaan kädet joko eteen tai selän taakse yhteen teipattuna ja joillain kerroilla myös jalat yhteen teipattuna, viemällä häntä viileään suihkuun, ja jättämällä huolehtimatta X:n atooppisen ihon hoidosta siten, että X oli raapinut itseään niin, että hänelle oli tullut lukuisia haavoja eri puolille vartaloa.

Menettelyllään A ja B olivat aiheuttaneet X:lle kipua, X:n ihon kuivumisen kauttaaltaan ja ihon haavautumisen sekä arpeutumisen X:n raapimisen takia, pakaroiden istuinalueiden paksuuntumista ja karkeentumista sekä pituuskasvun taittumista ja kehityksen viivästymistä.

Teko oli tehty erityisen julmalla tavalla sekä teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä huomioon ottaen tekotapa ja tekoaika sekä se, että asianomistaja on pieni lapsi, ja tekijöinä ovat hänen vanhempansa, joilla on lapseen erityinen luottamusasema ja joista lapsi on täysin riippuvainen.

Syytekohdassa 2 syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä (tekoaika 28.1.2015–2.10.2015). Syytteen mukaan A oli tehnyt ruumiillista väkivaltaa tekohetkellä 5–6-vuotiaalle X:lle lyömällä häntä kerran saksilla oikeaan kyynärvarteen. Menettelyllään A oli aiheuttanut X:lle kipua ja verta vuotavan 0,5 x 0,5 cm kokoisen haavan oikeaan kyynärvarteen.

Syytekohdassa 3 syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta vapaudenriistosta (tekoaika 1.5.2015–2.10.2015). Syytteen mukaan A ja B olivat sulkemalla sisään tekohetkellä 5–6-vuotiaan poikansa X:n oikeudettomasti riistäneet häneltä liikkumisvapauden. A ja B olivat useilla eri kerroilla 1.5.2015–2.10.2015 sulkeneet X:n asuinpaikkanaan olleen veneen kajuuttaan useiksi tunneiksi kerrallaan muun perheen ollessa muissa veneen tiloissa. X ei ollut saanut poistua kajuutasta.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 28.5.2018 nro 18/122837

Syytekohdassa 1 käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A ja B olisivat antaneet X:lle niukasti ravintoa ja että X:n pituuskasvu olisi sen vuoksi taittunut. Vastaajien ei ollut väitetty antaneen X:lle yksipuolista ravintoa. Muun selvityksen puutteessa käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että vastaajat olisivat oikeudettomalla tavalla pakottaneet X:n syömään ja nukkumaan lattialla.

Käräjäoikeus katsoi, että X:n jalkojen teippaaminen yhteen oli jäänyt näyttämättä. Käsien sitominen oli liittynyt tarkoitukseen estää X:ää raapimasta ja näin vahingoittamasta itseään. Menettelyä ei ollut pidettävä selvästi oikeudettomana pakottamisena.

X:n vieminen suihkuun oli tullut näytettyä, mutta käräjäoikeus piti todennäköisenä sen liittyneen ennen kaikkea X:n rauhattomaan käyttäytymiseen eikä kutiavan ihon rauhoittamiseen. Näyttämättä oli jäänyt, että vastaajat olisivat tahallaan laiminlyöneet X:n atooppisen ihon hoidon.

Todisteena esitetty lausunto ei käräjäoikeuden mukaan osoittanut, että X:n lattialla syömisellä olisi tahallaan aiheutettu X:lle pakaroiden istuinalueiden paksuuntuminen ja karkeentuminen.

Asiassa oli käräjäoikeuden mukaan sinänsä selvinnyt X:n kehityksen viivästyneen. Koska X:n kehitys oli voinut viivästyä muistakin syistä ja kun lääkärinlausunnoissa mainittu kaltoinkohtelu tai huolen ja hoidon laiminlyönti eivät osoittaneet syytteessä kuvatun menettelyn aiheuttaneen syytteeseen merkittyjä seurauksia terveyden vahingoittumisesta, näyttämättä oli jäänyt, että vastaajat olisivat syytteessä kuvatulla menettelyllään ruumiillista väkivaltaa tekemättä tahallaan aiheuttaneet X:lle kipua, kehityksen viivästymistä tai pituuskasvun taittumista. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen kohdassa 1.

Syytekohdassa 2 käräjäoikeus totesi, että X:n kertomuksesta ei ollut ilmennyt A:n lyöneen häntä saksilla. Oli mahdollista, että X oli liikahtanut yllättäen ja että A oli tällöin leikatessaan teippejä irti osunut saksien terällä X:n käsivarteen. Oli mahdollista, että X:n haava oli aiheutunut huolimattomuudella ja A:lta puuttui pahoinpitelyrikoksen syyksilukemisen edellytyksenä oleva tahallisuus. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen kohdassa 2.

Syytekohdan 3 osalta käräjäoikeus totesi, että A:n ja B:n mukaan X oli viety rauhoittumaan peräkajuuttaan leikkien muututtua liian rajuiksi. Todistajan kertomus ei ollut ristiriidassa tämän kanssa, eikä X:n kertomana ollut selvinnyt, että hänet olisi suljettu johonkin tilaan poispääsy estäen. X oli syytteessä kuvattujen tapahtumien jälkeenkin huostaanotettuna tarvinnut fyysisiä pysäytyksiä. Syyte kohdassa 3 hylättiin.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Outi Holmström ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 28.1.2020 nro 20/103300

Syyttäjä ja X valittivat hovioikeuteen vaatien, että A ja B tuomitaan rangaistukseen syytteiden mukaisesti. Syyttäjä täsmensi teonkuvausta kohdassa 1 siten, että A ja B olivat antaneet X:lle myös yksipuolista ravintoa. Syytekohdan 2 tekoajaksi täsmennettiin 1.5.2015–2.10.2015.

Hovioikeus katsoi asiassa tulleen näytetyksi, että X:n pituuskasvu oli taittunut ja hänellä oli todettu vakavaan psyykkiseen kuormittumiseen ja traumatisoitumiseen viittaavia piirteitä. A:n ja B:n menettelyn osalta hovioikeus katsoi näytetyksi, että X:n kädet oli sidottu yhteen joskus ruokailun ajaksi ja muutaman kerran myös yöksi. X:ää oli viety viileään suihkuun kasvatuskeinona ja A ja B olivat laiminlyöneet X:n atooppisen ihon hoidon. X:ää oli myös pidetty veneen kajuutassa pitkiä aikoja eikä hän ollut saanut tulla sieltä pois. X:n lattialla syömistä oli käytetty myös rangaistuksena X:n raapimisesta. X:n ihonhoidon laiminlyönti oli aiheuttanut X:lle ainakin kutinaa, ja muu kuvattu menettely oli vahingoittanut X:n terveyttä. Hovioikeus katsoi näyttämättä jääneen, että X:lle oli annettu niukasti tai yksipuolista ravintoa.

Hovioikeus katsoi, että X:n poikkeavalle käytökselle ja psyykkiselle kuormittumiselle ei ollut tullut esille muuta selittävää tekijää kuin A:n ja B:n menettely. X:n pituuskasvun taittuminen oli johtunut hänen psyykkisten ja fyysisten tarpeidensa laiminlyönnistä ja kaltoinkohtelusta. A:n ja B:n menettely oli selvästi ylittänyt sallittujen kasvatuskeinojen rajat ja heidän oli tullut käsittää olevan varsin todennäköistä, että menettely vahingoittaa X:n terveyttä.

Hovioikeus luki syytekohdan 1 A:n ja B:n syyksi siltä osin kuin A ja B olivat ruumiillista väkivaltaa tekemättä vahingoittaneet X:n terveyttä useilla eri kerroilla pakottamalla X:n joskus syömään ja muutaman kerran nukkumaan kädet joko eteen tai selän taakse yhteen teipattuna, viemällä häntä viileään suihkuun, sulkemalla hänet veneen kajuuttaan useaksi tunniksi kerralla, pakottamalla hänet joskus syömään lattialla ja laiminlyömällä hänen atooppisen ihonsa hoidon.

Syytekohdan 3 vapaudenriisto oli hovioikeuden mukaan ollut osa X:ään kohdistunutta pahoinpitelyä, joten syyte vapaudenriistosta erillisenä menettelynä hylättiin.

Hovioikeus katsoi, että menettely oli kohdistunut puolustuskyvyttömään lapseen, joten tekoa oli pidettävä erityisen julmana. Pahoinpitely oli ollut hyvin pitkäkestoista ja se oli kohdistunut A:n ja B:n omaan lapseen, jolla ei ollut ollut mitään mahdollisuutta puolustautua vanhempiensa menettelyä vastaan. X:lle oli aiheutunut menettelystä vakavia seurauksia. Pahoinpitelyä oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Syytekohdassa 2 hovioikeus katsoi, että X:n kertomuksella, jota tuki arpilöydös hänen kyynärvarressaan, oli näytetty toteen, että A oli tehnyt hänelle ruumiillista väkivaltaa lyömällä häntä kerran saksilla oikeaan kyynärvarteen. Vaikka pahoinpitely oli tehty saksilla, ei se ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Hovioikeus tuomitsi A:n törkeästä pahoinpitelystä ja pahoinpitelystä yhteiseen 1 vuoden 10 kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja B:n törkeästä pahoinpitelystä 1 vuoden 9 kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jukka Kontio, Elina Setälä ja Kristina Isaksson (eri mieltä).

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Isaksson katsoi, että pahoinpitelyä kohdassa 1 ei ollut tehty erityisen julmalla tavalla eikä kyseessä siten ollut törkeä pahoinpitely.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna kysymykseen siitä, onko heidän syykseen syytekohdassa 1 luettu pahoinpitely tehty erityisen julmalla tavalla ja onko se myös kokonaisuutena arvostellen törkeä sekä kysymykseen siitä, onko hovioikeus voinut lukea A:n ja B:n syyksi X:n kajuuttaan sulkemisen osana syytekohdassa 1 tarkoitettua törkeää pahoinpitelyä.

A ja B vaativat valituksissaan, että syyte hylätään. Toissijaisesti A ja B vaativat, että heidän syykseen luetaan kohdassa 1 pahoinpitely.

Syyttäjä ja X vaativat vastauksissaan, että valitukset hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Hovioikeus on syytekohdassa 1, syytteen osaksi hyläten, katsonut A:n ja B:n syyllistyneen yhdessä törkeään pahoinpitelyyn, kun he olivat ruumiillista väkivaltaa tekemättä vahingoittaneet tekohetkellä 5–6-vuotiaan poikansa X:n terveyttä useilla eri kerroilla 28.1. ja 2.10.2015 välisenä aikana. Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että A ja B olivat laiminlyöneet X:stä huolehtimisen pakottamalla hänet joskus syömään ja muutaman kerran nukkumaan kädet joko eteen tai selän taakse yhteen teipattuina, viemällä häntä viileään suihkuun, sulkemalla hänet veneen kajuuttaan useaksi tunniksi kerralla, pakottamalla hänet joskus syömään lattialla ja laiminlyömällä hänen atooppisen ihonsa hoidon siten, että X oli raapinut itselleen lukuisia haavoja eri puolille vartaloa.

2. Menettelyllään A ja B olivat hovioikeuden mukaan aiheuttaneet X:lle kipua, ihon kuivumisen kauttaaltaan, ihon haavautumisen ja arpeutumisen sekä pituuskasvun taittumista ja kehityksen viivästymistä. Kehityksen viivästyminen oli ilmennyt sekä fyysisinä että psyykkisinä oireina.

3. Hovioikeus on pitänyt tekoa erityisen julmana, sillä se oli kohdistunut A:n ja B:n omaan, puolustuskyvyttömään lapseen. Lisäksi pahoinpitely oli ollut hyvin pitkäkestoista ja siitä oli aiheutunut X:lle vakavia seurauksia. Hovioikeus on pitänyt pahoinpitelyä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

4. Syytekohdan 1 lisäksi hovioikeus on katsonut A:n syyllistyneen syytekohdassa 2 pahoinpitelyyn lyömällä X:ää kerran saksilla oikeaan kyynärvarteen. Hovioikeus on hylännyt A:ta ja B:tä koskevan syytteen vapaudenriistosta syytekohdassa 3 katsottuaan, että X:n sulkeminen veneen kajuuttaan useaksi tunniksi kerralla oli ollut osa X:ään syytekohdassa 1 kohdistunutta törkeää pahoinpitelyä.

5. Hovioikeus on tuominnut A:n törkeästä pahoinpitelystä ja pahoinpitelystä 1 vuodeksi 10 kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen ja B:n törkeästä pahoinpitelystä 1 vuodeksi 9 kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Lisäksi heidät on velvoitettu suorittamaan X:lle vahingonkorvausta kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta sekä kärsimyksestä.

6. Korkeimmassa oikeudessa on ensinnä kysymys siitä, onko hovioikeus lukiessaan A:n ja B:n syyksi X:n kajuuttaan sulkemisen osana syytekohdassa 1 tarkoitettua pahoinpitelyä tuominnut heidät muusta teosta kuin mistä rangaistusta on vaadittu. Tämän jälkeen on arvioitavana, onko syytekohdan 1 pahoinpitely tehty erityisen julmalla tavalla, ja mikäli näin on, onko tekoa pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Syytesidonnaisuus

Syytesidonnaisuutta koskevat oikeusohjeet

7. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 11 luvun 3 §:n mukaan tuomioistuin saa tuomita vain siitä teosta, josta rangaistusta on vaadittu. Tuomioistuin ei ole sidottu rikosnimikkeeseen eikä lainkohtaan, jonka nojalla rangaistusta on vaadittu.

8. Rikosoikeudenkäyntilain 11 luvun 3 §:n esitöissä (HE 82/1995 vp s. 126) on todettu, että pykälän nojalla tuomioistuinta sitoo teon ulkoisen tapahtumankuvauksen lisäksi se, mitä syytteessä on selostettu vastaajan käyttäytymisestä ja hänen tarkoituksestaan. Tuomioistuinta sitoo ainoastaan teonkuvaus, mutta sen, minkä rikoksen tunnusmerkistön syytteessä kuvailtu teko täyttää, tuomioistuin ratkaisee viran puolesta.

9. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä (KKO 2020:51, kohta 11 ja siinä viitatut ratkaisut) on vakiintuneesti katsottu, että teolla tarkoitetaan syytteen teonkuvauksen mukaista tekoa. Koska vastaajalla tulee olla asianmukainen mahdollisuus puolustautua syytettä vastaan, syyksilukeminen ei saa perustua muihin seikkoihin kuin niihin, joihin syytteen teonkuvauksessa on vedottu rangaistusvaatimuksen tueksi. Tuomioistuimella ei siten ole oikeutta perustaa ratkaisuaan vastaajan sellaiseen menettelyyn, jota syytteessä ei ole kuvattu. Syytesidonnaisuutta arvioidaan ensi sijassa syytteen teonkuvauksen sanamuodon mukaisen merkityksen perusteella (KKO 2020:51, kohta 12).

10. Tuomioistuin voi tuomita vastaajan muusta kuin syytteessä tarkoitetusta rikoksesta vain, jos kaikki kyseisen rikoksen tunnusmerkistön kannalta olennaiset seikat ilmenevät syytteen teonkuvauksesta (KKO 2003:74). Harkitessaan teon arvioimista muun kuin syyttäjän esittämän lainkohdan perusteella tuomioistuimen on aiheellista kuulla asianosaisia (KKO 2020:51, kohta 14).

Korkeimman oikeuden arviointi syytesidonnaisuudesta

11. A:lle ja B:lle on syytekohdassa 1 vaadittu rangaistusta useiden X:ään kohdistettujen tekojen ja laiminlyöntien perusteella ilman väkivaltaa tehdystä törkeästä pahoinpitelystä. Rangaistusvaatimus on perustunut siihen, että A ja B ovat syytteen teonkuvauksessa mainituilla teoilla ja laiminlyönneillä vahingoittaneet X:n terveyttä. Teonkuvauksen mukaan X:lle on tästä menettelystä aiheutunut muun ohella kipua sekä pituuskasvun taittumista ja kehityksen viivästymistä. Syytekohdassa 3 vastaajille on vaadittu rangaistusta vapaudenriistosta sen perusteella, että he ovat sulkemalla X:n sisään veneen kajuuttaan oikeudettomasti riistäneet häneltä liikkumisvapauden.

12. Hovioikeus on perusteluissaan todennut, että X:lle aiheutuneet seuraukset olivat johtuneet sekä pahoinpitelystä että kajuuttaan sulkemisesta. Vapaudenriisto on hovioikeuden mukaan ollut osa syytekohdan 1 pahoinpitelyä.

13. Korkein oikeus toteaa, että vastaajille ei ole syytekohdassa 1 eikä syytekohdassa 3 vaadittu rangaistusta siitä, että he olisivat vahingoittaneet X:n terveyttä sulkemalla tämän kajuuttaan. Jollei väkivaltaa ole käytetty, pahoinpitelyn tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että teon seurauksena toisen terveys vahingoittuu, toiselle aiheutuu kipua taikka toinen joutuu tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan. Riippumatta siitä, onko näyttöä esitetty myös kajuuttaan sulkemisesta aiheutuneesta terveyden vahingoittumisesta, hovioikeuden arvioitavana ei ole asiassa esitetyn syytteen perusteella ollut se, ovatko X:lle syytekohdassa 1 aiheutuneiksi väitetyt seuraukset voineet osaksi aiheutua syytekohdan 3 mukaisesta menettelystä. Rikosoikeudenkäyntilain 11 luvun 3 § on näin ollen estänyt tuomitsemasta vastaajia pahoinpitelyrikoksesta sillä perusteella, että he olivat sulkeneet lapsen kajuuttaan.

14. Johtopäätöksenään Korkein oikeus toteaa, että lukiessaan vastaajien syyksi X:n terveyden vahingoittamisen sulkemalla tämän kajuuttaan hovioikeus on tuominnut vastaajat muusta teosta kuin mistä heille on vaadittu rangaistusta. Syyksilukemista koskeva lausuma on tältä osin poistettava. Siltä osin kuin syyte vapaudenriistosta kohdassa 3 on hylätty, hovioikeuden tuomio on jäänyt lainvoimaiseksi.

Pahoinpitelyn törkeysarvostelu

Julmuus pahoinpitelyn ankaroittamisperusteena

15. Rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan rikoksentekijä tuomitaan törkeästä pahoinpitelystä, jos pahoinpitelyssä rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

16. Nykyiset pahoinpitelyn ankaroittamisperusteet vastaavat rikoslain kokonaisuudistuksen toisen vaiheen yhteydessä vuonna 1995 muutettua törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistöä. Tuolloin lain esitöissä (HE 94/1993 vp s. 96) todettiin, että raakuudella ja julmuudella on vivahde-ero, minkä vuoksi ne molemmat tulisi edelleen mainita säännöksessä. Esimerkiksi päähän potkiminen voidaan yleensä katsoa raa’aksi, mutta puolustuskyvyttömään kohdistunut pahoinpitely julmaksi. Korkein oikeus toteaa, että rikoksen erityistä raakuutta tai julmuutta käytetään ankaroittamisperusteena monessa muussakin henkeen, terveyteen tai itsemääräämisoikeuteen kohdistuvassa rikoksessa.

17. Edellä mainituissa lain esitöissä ei ole otettu kantaa siihen, mikä tekee teon raakuudesta tai julmuudesta erityistä. Esitöissä mainittu uhrin puolustuskyvyttömyys on vain yksi esimerkki julmuudelle annettavasta merkityssisällöstä. Puolustuskyvyttömän pahoinpitelemistä ei voida kuitenkaan kaikissa tilanteissa pitää erityisen julmana. Pahoinpitelyn katsominen erityisen julmaksi edellyttää, että rikokseen liittyy muitakin julmuutta osoittavia piirteitä. Tyypillisesti tällaisina pidetään tarkoituksellista kärsimyksen tai tuskien aiheuttamista taikka niiden pitkittämistä, mutta julmuusarviointiin voivat vaikuttaa myös muut pahoinpitelyn tekotapaan, uhrin ja tekijän asemaan sekä teko-olosuhteisiin liittyvät seikat.

Korkeimman oikeuden arviointi menettelyn julmuudesta

18. Vastaajien menettely syytekohdassa 1 on kohdistunut heidän omaan lapseensa, joka on ollut tekoaikana 5–6-vuotias ja siten riippuvainen vanhempiensa hoidosta ja huolenpidosta. Tekijöinä ovat olleet X:n molemmat vanhemmat. Lapsen pahoinpiteleminen on pääosin tapahtunut perheen kotina tuolloin käytetyssä purjeveneessä. X:llä ei ole näissä olosuhteissa ollut mahdollisuutta turvautua muihin hänelle läheisiin aikuisiin. X on ollut ikänsä sekä myös riippuvuussuhteensa ja alisteisen asemansa vuoksi puolustuskyvytön. Tekoaika on ollut pitkä, ja sen kuluessa vastaajat ovat kohdistaneet X:ään useita erilaisia tekoja ja laiminlyöntejä, jotka ovat osaksi olleet luonteeltaan lasta nöyryyttäviä ja alistavia. X:lle on aiheutunut vastaajien teoista ja laiminlyönneistä vakavia fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Näiden seikkojen perusteella tekoa on pidettävä julmana.

19. Korkein oikeus on edellä todennut, että X:n sulkeminen veneen kajuuttaan ei syytesidonnaisuudesta johtuvista syistä ole osa arvioitavana olevaa pahoinpitelyä. Yksittäisinä ja ulkoisten seikkojen perusteella tarkastellen syyksilukemisen piiriin jääviä osatekoja ei voida pitää moitittavuudestaan huolimatta erityisen vakavina, kun niitä verrataan pahoinpitelyrikoksiin yleensä. Joihinkin menettelyihin on vastaajien mukaan ryhdytty terveydenhoidollisista tai kasvatuksellisista syistä tarkoituksena saada lapsi lopettamaan itsensä raapiminen. Korkein oikeus toteaa, että tällaiset tavoitteet eivät kuitenkaan muuta sitä arviota, että lapselle on tarpeettomasti aiheutettu kärsimystä.

20. Hovioikeus on katsonut vastaajien tahallisuuden asteen olleen niin sanottua todennäköisyystahallisuutta. Vastaajien ei siten ole katsottu tarkoittaneen aiheuttaa X:lle kipua tai vahingoittaa tämän terveyttä. Vahingoittamistarkoituksen puuttumisella on merkitystä myös arvioitaessa sitä, onko vastaajien lapseensa kohdistama menettely kokonaisuudessaan täyttänyt törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön mukaisen teon erityistä julmuutta koskevan ankaroittamisperusteen.

21. Korkein oikeus katsoo, että pahoinpitelyn erityistä julmuutta vastaan puhuvat seikat ovat tässä tapauksessa painavampia kuin sitä puoltavat seikat. Kun pahoinpitelyn syytteessä nimetty ankaroittamisperuste ei täyty, luetaan vastaajien syyksi pahoinpitely syytekohdassa 1.

Rangaistuksen määrääminen

22. Syyksilukemisen lieventämisen vuoksi on perusteltua, että vastaajille tuomitut rangaistukset mitataan uudestaan. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

23. Pahoinpitelystä tuomittujen vankeusrangaistusten keskipituus on jo pitkään pysynyt noin 3,5 kuukaudessa (Seuraamusjärjestelmä 2019 s. 101). Korkein oikeus toteaa, että kysymys on syytekohdassa 1 siinä määrin poikkeuksellisesta pahoinpitelyn tekotavasta, että Korkeimman oikeuden oikeuskäytännöstä tai rangaistuskäytäntöä kuvaavista tilastoista ei kuitenkaan ole saatavissa sanottavasti johtoa rangaistuksen mittaamiseen.

24. Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään katsonut, että perhe- ja lähisuhdeväkivaltatapauksissa, joissa tekijä ja uhri eivät ole tasavertaisessa asemassa, vaan uhri tarvitsee erityistä suojelua, teon vahingollisuus ja vaarallisuus sekä tekijän syyllisyyden aste puoltavat rangaistuksen mittaamista yleistä rangaistuskäytäntöä ankarammaksi (KKO 2021:20, kohta 8).

25. Vastaajien keskinäisessä syyllisyydessä ei syytekohdassa 1 ole merkittäviä eroja. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukaisena rangaistuksena syytekohdasta 1 on pidettävä molemmille vastaajille 6 kuukauden vankeusrangaistusta. A:n syyksi syytekohdassa 2 luettu pahoinpitely korottaa hänelle tuomittavaa vankeusrangaistusta yhdellä kuukaudella. Vankeusrangaistukset voidaan niiden pituuden ja vastaajien ensikertalaisuuden perusteella tuomita ehdollisina.

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon:

Syyte hylätään siltä osin kuin hovioikeus on tuominnut A:n ja B:n syytekohdassa 1 X:n veneen kajuuttaan sulkemalla tehdystä pahoinpitelystä.

A:n ja B:n syyksi luetaan kohdassa 1 törkeän pahoinpitelyn asemesta pahoinpitely (28.1.2015–2.10.2015).

A tuomitaan syytekohdan 1 pahoinpitelystä ja hovioikeudessa hänen syykseen luetusta syytekohdan 2 pahoinpitelystä yhteiseen 7 kuukauden vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi. Koeaika on alkanut 28.1.2020 ja päättyy 31.8.2021.

B tuomitaan syytekohdan 1 pahoinpitelystä 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi. Koeaika on alkanut 28.1.2020 ja päättyy 31.8.2021.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Pekka Koponen, Mika Huovila, Kirsti Uusitalo ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Heikki Kemppinen.