KKO:2021:51

Hovioikeus määräsi lupalakimiestä koskevan valvonta-asian oikeudenkäyntiasiakirjat salassa pidettäviksi oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n nojalla perustelematta enemmälti ratkaisuaan.

Korkein oikeus katsoi, etteivät salassapitomääräyksen perustelut täyttäneet laissa asetettuja vaatimuksia. Oikeudenkäyntiasiakirjat eivät myöskään sisältäneet sellaisia tietoja, joiden vuoksi salassapitomääräyksen antamisen edellytykset olisivat täyttyneet.

YTJulkL 10 §
YTJulkL 28 § 4 mom

Asian käsittely valvontalautakunnassa ja hovioikeudessa

Valvontalautakunnan päätös 7.6.2019 dnro 07119 ja Helsingin hovioikeuden päätös 26.3.2020 nro 378 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet valvontalautakunnassa sen jäsenet Tuulikki Mikkola, Harri Tuure ja Elisabeth Vuorenhela sekä hovioikeudessa hovioikeudenneuvokset Jukka Kontio ja Tiina Nurmimäki sekä asessori Laura Kallioinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Apulaisoikeuskanslerin sijaiselle myönnettiin valituslupa.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös oikeudenkäyntiasiakirjojen salassapitomääräyksen osalta kumotaan.

Valtionsyyttäjä antoi pyydetyn lausuman. Lupalakimies ei antanut lausumaa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Valvontalautakunnassa ja hovioikeudessa on käsitelty lupalakimiestä koskevaa valvonta-asiaa, joka on tullut vireille valtionsyyttäjän kantelusta. Kantelussa on ollut kysymys lupalakimiehen internetissä julkaisemista blogikirjoituksista. Valvontalautakunta katsoi, että blogikirjoituksia ei ollut laadittu oikeudenkäyntiavustajan tehtävässä, ja jätti kantelun tutkimatta.

2. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen valituksesta hovioikeus on päätöksellään palauttanut valvonta-asian käsiteltäväksi uudelleen valvontalautakunnassa. Hovioikeus on päätökseensä sisältyvässä salassapitoratkaisussa määrännyt oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n nojalla, että hovioikeudelle toimitetut ja hovioikeuteen jäävät salainen-leimalla merkityt asiakirjat on pidettävä määräajan salassa.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

3. Korkeimmassa oikeudessa on apulaisoikeuskanslerin sijaisen valituksen perusteella kysymys siitä, onko hovioikeus perustellut antamaansa salassapitomääräystä laissa säädetyllä tavalla ja onko salassapitomääräyksen antamiselle ollut laissa säädetyt perusteet.

Arvioinnin lähtökohdat

4. Luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain 19 §:n 2 momentin mukaan valvontalautakunnan asiakirjojen ja toiminnan julkisuuteen valvonta-asiassa sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, jollei luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan salassapitovelvollisuudesta muuta johdu. Asiakirja ei kuitenkaan tule julkiseksi, ennen kuin valvontalautakunnan tai oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätös on annettu tai kun se on asiaan osallisen saatavissa.

5. Valvontalautakunnan valvonta-asiassa antamaan päätökseen haetaan valittamalla muutosta Helsingin hovioikeudelta. Hovioikeudessa oikeudenkäynnin ja oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuuteen sovelletaan oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annettua lakia.

6. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 7 §:n mukaan oikeudenkäyntiasiakirja on 8 §:ssä tarkoitetun ajankohdan jälkeen julkinen, jollei se ole 9 §:n mukaan salassa pidettävä tai jollei tuomioistuin 10 §:n nojalla määrää sitä salassa pidettäväksi. Pääsääntönä 8 §:n mukaan on, että tuomioistuimelle toimitetut asiakirjat tulevat välittömästi julkisiksi.

7. Lain 10 §:n mukaan tuomioistuin voi asianosaisen pyynnöstä tai erityisestä syystä muutoinkin päättää, että oikeudenkäyntiasiakirja on pidettävä tarpeellisin osin salassa, jos siihen sisältyy muussa laissa salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja, joiden julkisiksi tuleminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty.

8. Oikeudenkäynnin julkisuutta koskeva ratkaisu on lain 28 §:n 4 momentin mukaisesti perusteltava. Ratkaisun perusteluvelvollisuutta on lain esitöissä (HE 13/2006 vp s. 72–73) perusteltu lainkäytön yleisellä kontrolloitavuudella ja tuomioistuinten toimintaa kohtaan tunnettavalla yleisellä luottamuksella. On tärkeää, että asianosaisten lisäksi myös yleisö saa riittävät tiedot oikeudenkäynnin julkisuutta rajoittavien ratkaisujen perusteista ja voi siten arvioida tuomioistuinten harkintavallan käytön lainmukaisuutta. Tuomioistuimen salassapitoa koskevan ratkaisun perusteluista tulisi muun muassa ilmetä, mitä asiakirjoja on määrätty salassa pidettäviksi ja millä perusteella.

Perusteluvelvollisuutta koskeva arviointi

9. Korkein oikeus toteaa, että tuomioistuimen oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n nojalla antamasta salassapitomääräyksestä tulee ilmetä sen kohteena olevat asiakirjat, muussa laissa säädetty salassapitoperuste sekä säännöksen edellyttämä haittapunninta sellaisella tarkkuudella, että ratkaisun lainmukaisuus on tarkastettavissa vaarantamatta salassapidon tarkoitusta.

10. Hovioikeuden käsiteltävänä olevassa asiassa antama salassapitomääräys ei ole perustunut asianosaisen pyyntöön, vaan hovioikeus on päättänyt salassapidosta omasta aloitteestaan. Salassapitomääräyksestä ei ilmene, mitä muualla laissa salassa pidettäväksi määrättyjä tietoja asiakirjojen on katsottu sisältävän. Ratkaisun perusteluista ei myöskään ilmene, että hovioikeus olisi arvioinut tietojen julkiseksi tulemisesta aiheutuvia haittoja.

11. Salassa pidettävät asiakirjat on yksilöity päätöksessä viittaamalla hovioikeuteen jääviin salaiseksi leimattuihin asiakirjoihin. Yksin ratkaisun perusteella ei siten ole pääteltävissä, mitä oikeudenkäyntiasiakirjoja määräys koskee. Hovioikeus on sijoittanut kaikki jutun oikeudenkäyntiasiakirjat salassa pidettäviksi merkittyihin asiakirjavihkoihin riippumatta asiakirjoissa olevista leimoista.

12. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden salassapitomääräyksen perustelut eivät täytä oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 ja 28 §:ssä asetettuja vaatimuksia. Salassapitomääräyksen perusteet samoin kuin sen laajuuskin ovat jääneet epäselviksi.

Asian jatkokäsittely

13. Asiassa on kysymys oikeudenkäyntiasiakirjojen salassapitoa koskevasta määräyksestä. Salassapitomääräyksen tarpeellisuuden hovioikeus on ottanut arvioitavaksi omasta aloitteestaan ja asianosaisia kuulematta. Korkeimmassa oikeudessa muutoksenhakijana oleva apulaisoikeuskanslerin sijainen ja lausuman antanut valtionsyyttäjä ovat yhdensuuntaisesti katsoneet, ettei salassapitomääräykselle ole ollut perustetta. Lupalakimies ei ole antanut lausumaa valituksesta. Ottaen huomioon, että asiaan osallisilla on ollut mahdollisuus lausua salassapitoa koskevasta kysymyksestä Korkeimmassa oikeudessa ja että asiaan osallisten käsitykset salassapidosta eivät ole ristiriitaiset, asiaa ei ole tarkoituksenmukaista palauttaa hovioikeuteen. Korkein oikeus ottaa enemmän viivytyksen välttämiseksi asian välittömästi ratkaistavakseen.

Oikeudenkäyntiasiakirjojen salassapitoa koskeva arviointi

14. Edellä kohdassa 4 selostettuja säännöksiä sovelletaan valvonta-asian käsittelyyn valvontalautakunnassa, eivätkä ne määritä muutoksenhakutuomioistuimelle toimitettujen päätösten tai muiden asiakirjojen julkisuutta. Asiakirjojen salassa pitäminen yleisessä tuomioistuimessa edellyttää, että ne sisältävät joko oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 §:n 1 momentin nojalla suoraan salassa pidettäviä tietoja, tai että salassapitomääräyksen antaminen on tarpeen lain 10 §:n nojalla muussa laissa säädetyn salassapitoperusteen turvaamiseksi. Usein salassapitomääräyksen perusteina tulevat harkittaviksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentissa mainitut seikat. Valvonta-asioissa muussa laissa säädettynä perusteena salassapidolle voi olla myös se, että valvonta-asiaan vastatessaan oikeudenkäyntiavustaja on joutunut ilmaisemaan sellaisia asiakkaan salaisuuksia tai luottamuksellisia tietoja, jotka yleensä kuuluvat luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain 8 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdissa säädetyn lupalakimiehen vaitiolovelvollisuuden piiriin. Tällöin vaitiolovelvollisuus voi olla peruste asiakirjojen ainakin osittaiselle salassapidolle.

15. Muutoksenhakutuomioistuimen on kuitenkin jokaisessa valvonta-asiassa erikseen arvioitava, sisältyykö oikeudenkäyntiasiakirjoihin esimerkiksi lupalakimiehen vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja. Salassapitomääräystä ei tule antaa ainoastaan valvonta-asian yleisen luonteen perusteella. Tässä tapauksessa valvonta-asia on koskenut lupalakimiehen julkisessa blogissa julkaisemia kirjoituksia, joissa hän on käsitellyt päämiestensä tuolloin vireillä ollutta oikeudenkäyntiä. Hovioikeudelle toimitetut oikeudenkäyntiasiakirjat sisältävät apulaisoikeuskanslerin sijaisen valituskirjelmän sekä lupalakimiehen ja valtakunnansyyttäjän toimiston lausumat, käräjäoikeuden julkisen rikostuomion sekä kaksi valvontalautakunnan ratkaisua, joista toinen on valituksen kohteena oleva ratkaisu. Molemmat valvontalautakunnan ratkaisut koskevat samoja lupalakimiehen internetissä yleisölle avoimesti julkaisemia blogikirjoituksia.

16. Korkein oikeus toteaa, ettei hovioikeudelle toimitettuihin oikeudenkäyntiasiakirjoihin sisälly sellaisia tietoja, jotka olisivat suoraan lain nojalla salassa pidettäviä oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 §:n 1 momentin nojalla.

17. Valvontalautakunnan ratkaisuista tai oikeudenkäyntikirjelmistä ei ilmene sellaisia tietoja, jotka kuuluisivat lupalakimiehen vaitiolovelvollisuuden piiriin. Oikeudenkäyntiasiakirjoista ei ilmene muitakaan seikkoja, joiden perusteella niiden voisi päätellä sisältävän muussa laissa salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja. Tästä syystä Korkein oikeus katsoo, että salassapitomääräyksen antamiselle oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n nojalla ei ole edellytyksiä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan oikeudenkäyntiasiakirjojen salassapitomääräystä koskevalta osalta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Ari Kantor, Päivi Hirvelä, Kirsti Uusitalo ja Timo Ojala. Esittelijä Ville Hiltunen.