KKO:2021:49

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A ja B olivat työskennelleet yhtiön palveluksessa toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa, A 25.4.2013–19.9.2014 sekä B 19.6.2013–21.8.2014 välisen ajan. A ja B olivat toimineet kuorma-autonkuljettajina pääosin Kotkan satamassa siten, että tämä työ oli käsittänyt noin kaksi kolmasosaa heidän työajastaan ja sataman ulkopuoliset autonkuljettajan työt noin yhden kolmasosan.

Kanne Kymenlaakson käräjäoikeudessa

A ja B vaativat, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan heille maksamattomia palkkasaatavia, A:lle yhteensä 18 119,98 euroa ja B:lle yhteensä 15 924,50 euroa.

Perusteinaan A ja B esittivät, että heidän työsuhteissaan olisi tullut soveltaa Satamaoperaattorit ry:n ja Auto- ja kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n (jäljempänä AKT) välistä työehtosopimusta, sillä he olivat tehneet ahtaustyötä satama-alueella, kun yhtiö oli ollut alihankkijana ahtausyritykselle. Heihin oli kuitenkin sovellettu maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta.

Vastaus

Yhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä perusteettomana, mutta myönsi kanteessa vaaditut palkkasaatavat oikeiksi määriltään. Yhtiö toimi pääasiallisesti maa- ja vesirakennusalalla, minkä takia maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus oli niin sanottu teollisuuslinjaperiaatteen mukainen työehtosopimus, jota yhtiö noudatti yleissitovana. Yhtiö ei harjoittanut lainkaan ahtaustoimintaa. Yhtiö oli alkanut tehdä alihankintana sataman sisäisiä kuljetuksia X Oy:lle tämän aloitettua toimintansa vuonna 2013. Tämä tilaus oli muodostanut noin viisi prosenttia yhtiön liikevaihdosta.

Käräjäoikeuden tuomio 2.2.2018 nro 18/1334

Käräjäoikeus pyysi työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, kumpaa työehtosopimusta A:n ja B:n työsuhteissa tulisi soveltaa. Työtuomioistuin katsoi, että A:n ja B:n tekemään työhön oli sovellettava toimialaperiaatteen (teollisuuslinjaperiaate) mukaisesti maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta, koska kyse oli yrityksestä, jonka pääasiallinen toimiala oli maa- ja vesirakennusala ja kuljetustyön oli sinänsä katsottava kuuluvan sanotun työehtosopimuksen soveltamisalan piiriin. Lausunnon lopussa viitattiin kuitenkin ahtausalan työehtosopimuksen 2 §:ssä olevaan pöytäkirjamerkintään. Työtuomioistuin jätti käräjäoikeuden selvitettäväksi, oliko yhtiön kuljetustoiminta täyttänyt edellytyksen eli harjoittanut sisäisiä kuljetuksia ja soveltanut niihin maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta jo ennen 19.3.2010.

Käräjäoikeus totesi, että sekä ahtausalan että maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksiin sisältyi kuljetustyötä koskevia määräyksiä ja kumpikin työehtosopimuksista oli yleiseksi katsottava valtakunnallinen työehtosopimus. Kantajat olivat tehneet kuorma-autonkuljettajan työtä, joka toiminta voi kuulua molempien työehtosopimusten piiriin. Lähtökohtaisesti kyse oli yhtiön päätoimialaan kuuluvasta työstä, joten teollisuuslinjaperiaatteen mukaan maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus tuli sovellettavaksi.

Riidan ratkaisu löytyi kuitenkin ahtausalan työehtosopimuksen 2 §:n pöytäkirjamerkinnästä. Mikäli operaattorin ja sen alihankkijan välinen toiminta oli alkanut ennen 19.3.2010 ja työsuhteen ehtoihin sovellettiin jotain muuta kuin ahtausalan työehtosopimusta, käytäntö sai jatkua entisessä laajuudessaan. Mutta jos operaattori teki sopimuksen lastinkäsittelytyöstä kyseisen päivämäärän jälkeen, alihankintaa koskeviin sopimuksiin otetaan ehto, jossa alihankkija sitoutuu satamassa ahtaustyötä suorittaessaan noudattamaan työntekijöihinsä ahtausalan työehtosopimusta.

Käräjäoikeus totesi edelleen, että pöytäkirjamerkinnän määräys kohdistui satamaoperaattorin ja kolmannen osapuolen välisen sopimuksen ehtoihin ja siten myös ulkopuolisen työnantajan omien työntekijöiden työsuhteen ehtoihin. Kuten työtuomioistuin oli lausunnossaan todennut, ottaen huomioon määräyksen tarkoittaman rajoituksen luonne ja määräyksen tavoitteet, työtuomioistuin katsoi, että työehtosopimuksen 2 §:n määräystä on pidettävä työehtosopimuslain 1 §:n mukaisena normimääräyksenä. Yhtiö ei ollut edes väittänyt tai vedonnut siihen, että pöytäkirja ei voisi sitoa sitä kolmantena osapuolena ja ettei se olisi ollut tietoinen mainitusta pöytäkirjamerkinnästä.

Käräjäoikeus hyväksyi kanteen ja velvoitti yhtiön korvaamaan A:lle ja B:lle vaaditut palkkasaatavat.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jukka Hallavainio.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 18.9.2018 nro 481

Yhtiö vaati valituksessaan kanteen hylkäämistä.

Hovioikeus totesi, että kantajien tekemässä työssä oli ollut kysymys satamaoperaattori X Oy:n työstä, jonka se oli alihankintana siirtänyt yhtiölle. Hovioikeus piti heidän suorittamaansa kuljetustyötä laivan lastaamiseksi ahtausalan työehtosopimuksen tarkoittamana ahtaustyönä. Hovioikeus perusteli kantaansa kantajien satamassa suorittaman työnkuvan lisäksi Satamaoperaattorit ry:n ja AKT:n välillä laaditulla pöytäkirjalla, jossa osapuolet olivat neuvottelun tuloksena yksimielisesti katsoneet, että satamalaiturilla lastinkäsittelyä suorittavan kuorma-auton kuljetustyössä oli noudatettava ahtausalan työehtosopimusta.

Yhtiön päätoimiala ei ollut ahtausala, eikä yhtiö ollut sidottu ahtausalan työehtosopimukseen eikä myöskään maa- ja vesirakennusalan työehtosopimukseen niin sanotun normaalisitovuuden perusteella. Koska kumpikin työehtosopimus oli alallaan yleissitova, yhtiön oli tullut noudattaa niitä kantajien työsuhteissa sikäli kuin sopimuksen noudattamisen edellytykset olivat täyttyneet. Yleissitovuus ei sinänsä ratkaissut sitä, kumpaa työehtosopimusta oli noudatettava. Kummassakin oli kuljetustyötä koskevia määräyksiä. Työehtosopimuksista ja niiden soveltamiskäytännöstä esitetty tai niiden soveltamista koskeva ratkaisukäytäntö eivät osoittaneet, että ahtausalan työehtosopimuksen yleissitovuus sinällään velvoittaisi sen noudattamista kantajien työsuhteissa. Yleissitovuuden lisäksi oli tarkasteltava muita kysymyksen ratkaisemisessa merkityksellisiä seikkoja.

Työtuomioistuimen lausunnon mukaan poikkeuksena teollisuuslinjaperiaatteeseen olivat tapaukset, joissa työnantaja harjoitti pääasiallisesta toimialastaan selvästi poikkeavaa toimintaa, jota lisäksi harjoitettiin muusta toiminnasta erillään. Työtuomioistuimelle esitetyssä selvityksessä mikään ei viitannut siihen, että yhtiön kuljetustoiminta Kotkan satamassa olisi järjestetty tällä tavoin. Jos harjoitettava toiminta ei ollut yhtiön päätoimialasta poikkeava, työnantaja sai soveltaa päätoimialallaan solmittua sopimusta myös niihin työntekijöihin, jotka työskentelivät muutoin jonkin toisen työehtosopimuksen piiriin kuuluvissa tehtävissä.

Yhtiön päätoimiala oli ollut maa- ja vesirakennusala, jossa maansiirtotyöt kuorma-autoilla olivat olleet merkittävässä osassa. Tässä tapauksessa apulannan kuljettaminen hallista laivan viereen ei sinällään ollut poikennut yhtiön päätoimialaan kuuluvista maansiirtotöistä muutoin kuin siten, että kuljetustyö oli tehty suljetulla satama-alueella.

Teollisuuslinjaperiaate puolsi sitä, että myös satamassa suoritettavassa kuorma-autonkuljettajan työsuhteessa oli noudatettava yhtiön päätoimialan mukaisesta työehtosopimusta. Koska asiassa oli vedottu myös muihin sovellettavan työehtosopimuksen määräytymisen perusteisiin, sanottu periaate ei ollut yksinomainen ratkaisuperiaate.

Hovioikeus viittasi em. ahtausalan työehtosopimuksen 2 §:ssä mainittuun pöytäkirjamerkintään. X Oy oli satamaoperaattori, joka oli aloittanut toimintansa Kotkan satamassa 19.3.2010 jälkeen, joten sen teettämään työhön satamassa oli tullut soveltaa ahtausalan työehtosopimusta kokonaisuudessaan. Työehtosopimuksessa ollut rajoitusehto ei tullut sovellettavaksi osaksikaan. Ahtausalan työehtosopimus koski alueeltaan rajoitettua työtä, jota oli voinut suorittaa vain satamaoperaattori tai sen toimeksiannosta alihankkija. Kantajien tekemässä työssä oli pohjimmiltaan ollut kyse X Oy:n työstä. Ahtausalan työehtosopimuksen mukaan yhtiön oli tullut noudattaa tässä tapauksessa kyseisen työehtosopimuksen määräyksiä ja tämä syrjäytti tässä tapauksessa teollisuuslinja- ja toimialaperiaatteen mukaisen maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen soveltamisen satamassa tehtyyn työhön.

Ahtausalan työehtosopimus oli yleissitova eikä sillä, oliko yhtiö ollut tietoinen siitä, ollut merkitystä asiaa ratkaistaessa. Yleisesti oli kuitenkin tiedossa, että satama-alueella tehtävään työhön oli olemassa oma työehtosopimus. Myös kantajien kertomuksesta ilmeni, että yhtiön edustaja oli ollut tietoinen ahtausalan työehtosopimuksesta.

Hovioikeus päätyi siten käräjäoikeuden tavoin siihen, että kantajien työsuhteissa oli satamassa tehdyn työn osalta noudatettava ahtausalan työehtosopimusta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pertti Nieminen (eri mieltä) ja hovioikeudenneuvokset Lasse Tamminen ja Sari Nevalainen.

Eri mieltä ollut presidentti Nieminen hylkäsi kanteen.

Yhtiö ja X Oy olivat sopineet kuljetustyöstä, mutta asiasta ei ollut neuvoteltu eikä tehty alihankinta- tai muutakaan sopimusta. Kuljetustyöstä sopimisen yhteydessä tai muutoinkaan ei ollut sovittu tai puhuttu sovellettavasta työehtosopimuksesta. Ahtausalan työehtosopimuksesta ei ollut tehtävissä päätelmää, että kunnallisessa satamassa ahtaus- tai siihen verrattavaa työtä tekevän työntekijän työsuhteeseen ei voitaisi missään tapauksessa soveltaa muuta työehtosopimusta. Ahtausalan työehtosopimuksesta ei käynyt ilmi sellaista täydentävää tulkintaa, että muodostaakseen pätevän poikkeuksen kysymyksessä olevan työehtosopimuksen soveltamiseen toiminnan olisi pitänyt alkaa ennen 19.3.2010 tai ettei poikkeuksen edellytys täyty, jos alihankkijan sopimuskumppanina ollut satamaoperaattori oli vaihtunut 19.3.2019 jälkeen.

Vaikka työehtosopimukset olivat luonteeltaan lainsäännöksiin verrattavia, ne olivat oikeudellisesti sopimuksia. Erityisesti sopimuksen osapuolia koskevien velvoitenormien tulkinnassa noudatettiin yleisiä sopimusoikeudellisia tulkintaperiaatteita. Käsiteltävässä asiassa osapuolet olivat yksimielisiä merkintää täydentävästä tulkinnasta ja sen merkityksestä alihankintasuhteissa. Merkintä ja sen tulkinta täten sitoivat sopimusosapuolia ja sen jäsenjärjestöjä. Yleissitovuuden suhteen asia ei ollut niin yksiselitteinen, koska sen kautta työehtosopimuksen noudattamisvelvollisuus ulottui huomattavasti laajemmalle kuin sopimusosapuoliin ja niiden jäsenjärjestöihin. Yleissitovuuden perusteella työehtosopimusta noudattamaan velvolliset työnantajat eivät olleet sopimusosapuolia tai niiden jäsenjärjestöjä ja voivat toimia pääosin muulla kuin kyseessä olevassa työehtosopimuksessa tarkoitetulla alalla.

Jos yleissitovan työehtosopimuksen tulkinta käsitti sopimuksen täydennyksiä, joista ei ollut mahdollisuutta saada selvyyttä perehtymällä sopimukseen asianmukaisella huolellisuudella tai jotka eivät olleet yleisesti tiedossa, yleissitovuuden ulottaminen täydennetyiltä osin oli vastoin sopimusoikeudellisia periaatteita täydennyksistä tietämättömiä tahoja kohtaan, joita sopimuksen normaalisitovuus ei koskenut. Asiassa ei ollut selvitetty, että täydennykset ja niiden velvoittavuus olisivat olleet alalla yleisesti tiedossa, että ne olisivat olleet yhtiön tiedossa tai että ne olisi selvitetty yhtiöllä, kun kuljetustilaus oli tehty siltä. Yhtiön ja X Oy:n välillä ei myöskään ollut toimittu pöytäkirjamerkinnän mukaisesti muutoin. Satamaoperaattorille oli asetettu velvollisuus ottaa alihankintasopimuksiin ehto, jossa alihankkija sitoutui noudattamaan työntekijöihinsä ahtausalan työehtosopimusta. Satamaoperaattorille oli asetettu lisäksi velvollisuus tiedottaa ahtausalan työehtosopimuksen noudattamisvelvollisuudesta ja siinä olevista vakiintuneeseen käytäntöön perustuvista poikkeuksista. Kun kuljetustyö oli tilattu yhtiöltä, oli syntynyt kuljetustyön käsittävä sopimus. Siihen ei ollut otettu yhtiön sitoutumista ahtausalan työehtosopimuksen noudattamiseen. Asiassa esitetty todistelu ei osoittanut, että yhtiölle olisi tiedotettu sanotuista määräyksistä ja korostettu niiden noudattamisen velvollisuutta.

Kyseisen pöytäkirjamerkinnän tarkoitus oli saada satamassa ahtaustyötä alihankintana suorittava sopimusosapuoli noudattamaan ahtausalan työehtosopimusta. Merkinnän sisältö ja sillä oleva tarkoitusperä tukivat sitä, että ahtausalan työehtosopimus ei sellaisenaan syrjäytä kilpailevia työehtosopimuksia kaikissa tilanteissa ja että ahtausalan työehtosopimuksen sitovuutta oli operaattorin toimintavelvollisuudella pyritty laajentamaan siitä, mikä se oli yleissitovuuden perusteella.

Näin ollen pöytäkirjamerkinnän ensimmäinen kappale ja siitä selostettu täydennys eivät yleissitovuuden tai muullakaan perusteella sitoneet yhtiötä. Merkinnästä ei muutoinkaan voida tehdä päätelmää, että yhtiön olisi tullut noudattaa ahtausalan työehtosopimusta kantajien työsuhteissa.

Kun yhtiö oli sopinut kuljetustyöstä satamassa, se ei ollut sitoutunut noudattamaan ahtausalan työehtosopimusta eikä esitetyn selvityksen mukaan siltä ollut edellytetty sitä. Kantajien työ oli vastannut yhtiön päätoimialan mukaista kuljetustyötä ja ollut vähäistä yhtiön toiminnassa. Työtä ei ollut pidettävä yksinomaan ahtaustyönä. Kantajien työsuhteissa oli näin ollen tullut noudattaa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Yhtiölle myönnettiin valituslupa.

Yhtiö vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan sekä että A:n ja B:n kanteet hylätään.

A ja B yhteisessä vastauksessaan vaativat valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A ja B ovat työskennelleet yhtiön palveluksessa kuorma-auton kuljettajina. A ja B ovat kanteessaan katsoneet, että heihin tulisi soveltaa Satamaoperaattorit ry:n sekä Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT ry:n välistä ahtausalan työehtosopimusta siltä osin kuin heidän työsuorituksensa on tehty satama-alueella. Yhtiö on puolestaan katsonut, että A:n ja B:n työsuhteisiin tulee työnantajan päätoimialan mukaisesti soveltaa Infra ry:n ja Rakennusliitto ry:n välistä maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta.

2. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, kumman yleissitovan työehtosopimuksen perusteella A:lle ja B:lle satama-alueella tehdystä työstä maksettava vähimmäispalkka määräytyy.

Työehtosopimuksen yleissitovuus ja säännöksen tarkoitus

3. Työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on noudatettava vähintään valtakunnallisen, asianomaisella alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen (yleissitova työehtosopimus) määräyksiä niistä työsuhteen ehdoista ja työoloista, jotka koskevat työntekijän tekemää tai siihen lähinnä rinnastettavaa työtä.

4. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2016:18 viitaten säännöksen ja sitä edeltäneen työsopimuslain (320/1970) 17 §:n 1 momentin esitöihin todennut, että kysymyksessä on työnantajaa velvoittava säännös, jonka tarkoituksena on yhtäältä laajentaa työehtosopimusjärjestelmää työntekijän eduksi ja toisaalta myös yritysten välisen kilpailutilanteen tasapuolisuuden edistämiseksi (KKO 2016:18, kohdat 6–8). Valtakunnallisen ja asianomaisella alalla edustavan työehtosopimuksen yleissitovuuden keskeiseksi tarkoitukseksi on kuitenkin katsottu se, että yleissitovuudella täydennetään ja täsmennetään työehtosopimusten asemaa lähinnä järjestäytymättömien työnantajien palveluksessa olevien työntekijöiden työsuhteen vähimmäisehtojen turvaajana (KKO 2016:18, kohta 18).

Yleissitovuuden arviointiperusteet

5. Yleissitovan työehtosopimuksen on oltava työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan valtakunnallinen ja asianomaisella alalla edustavana pidettävä. Työsopimuslain perusteluissa (HE 157/2000 vp s. 72) on todettu, että asianomainen ala määräytyisi ensisijaisesti työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksen mukaisesti kuten aiemmin voimassa olleenkin työsopimuslain mukaan.

6. Työsopimuslain perusteluissa todetaan lisäksi, että asianomaisella alalla on katsottu tarkoitettavan vallitsevan työehtosopimuskäytännön mukaan määräytyvää alaa. Lähtökohtana on työnantajan pääasiallinen toimiala (HE 157/2000 vp s. 13). Teollisuudessa työehtosopimukset on yleensä laadittu niin sanotun teollisuuslinjaperiaatteen mukaisesti. Kyseisen periaatteen mukaan työantajan päätoimialan mukaista työehtosopimusta sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkiin työnantajan työntekijöihin, vaikka he työtehtäviensä perusteella voisivat kuulua myös jonkin toisen työehtosopimuksen piiriin.

7. Työnantajan velvollisuus noudattaa yleissitovaa työehtosopimusta voi määräytyä myös teollisuuslinjaperiaatteesta poiketen yritykseen kuuluvan erillisen osan työtehtävien mukaan, mikäli se on muodostanut sellaisen erillisen ja itsenäisen osan, joka on valtakunnallisen työehtosopimuskäytännön mukainen sopimusala. Tällainen tilanne voi olla käsillä, jos työnantajayrityksessä toimii sen muusta toiminnasta erillinen yksikkö (ks. KKO 2016:18, kohta 10 ja HE 157/2000 vp s. 13).

8. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2016:18 (kohdat 10 ja 14) katsonut, että edellä kohdissa 5 ja 6 mainittuja arviointiperusteita voidaan pitää lähtökohtana erityisesti kilpailevien työehtosopimusten tilanteessa eli silloin, kun työsuhteeseen mahdollisesti sovellettavia työehtosopimuksia on useampia kuin yksi.

9. Oikeuskäytännössä teollisuuslinjaperiaatteesta on poikettu muun muassa ratkaisussa KKO 1990:180, jossa lasitehtaan yhteydessä toimivan kahvilan työntekijöihin sovellettiin majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta. Kahvio oli ollut yrityksen varsinaisesta lasiteollisesta toiminnasta erillään oleva osa, ja sen myynti oli pääosin suuntautunut yleisölle. Kahviolla oli siten ollut tavanomaisesti harjoitetun kahvilaliikkeen asema ja toiminta.

10. Ratkaisussa KKO 1992:187 noudatettiin puolestaan teollisuuslinjaperiaatetta. Työntekijä toimi terminaalin yhteydessä olevan työpaikkakahvion kahvionhoitajana. Kahvion myynti oli suuntautunut valtaosaltaan yhtiön työntekijöille, ja vain vähäisessä määrässä asiakkaille tai muille henkilöille. Tällä tavalla vakiintuneesti harjoitettu kahviotoiminta oli muodostanut yhtiön koko toiminnasta vähäisen osan. Näistä syistä kahviotoiminta ei ollut yhtiön varsinaisesta toiminnasta erillinen osa, vaan se oli palvellut tuota toimintaa. Kahvionhoitajan työsuhteeseen sovellettiin huoltokorjaamoiden työehtosopimusta. Työtuomioistuimen käytännössä on viitattu toiminnon itsenäisyyden ja erillisyyden ohella myös erillisen toiminnon vakiintuneisuuteen perusteena teollisuuslinjaperiaatteesta poikkeamiselle (esim. TT 2009:89).

Korkeimman oikeuden arviointi

Yhtiön päätoimiala ja kantajien työsuhteen sisältö

11. Yhtiön päätoimiala on maa- ja vesirakennusala. Yhtiö on niin sanottu järjestäytymätön työnantaja, ja se on soveltanut vuodesta 2003 lähtien kaikkiin työntekijöihinsä yleissitovuuden perusteella päätoimialansa mukaista maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta. Näin on menetelty myös A:n ja B:n kohdalla. Vain hyvin pieni osa yhtiön toiminnasta oli sijoittunut satama-alueelle, jossa se oli harjoittanut toimintaa satamaoperaattori X Oy:n kanssa tehdyn alihankintasopimuksen perusteella.

12. A ja B ovat työskennelleet yhtiössä toistaiseksi voimassa olevissa, mutta sittemmin päättyneissä työsuhteissa. Asiassa on riidatonta, että A:n ja B:n työtehtävistä kaksi kolmasosaa oli ollut sataman sisäistä apulannan kuljetustyötä ja yksi kolmasosa maa-aineksen ajoa muilla työmailla.

Työehtosopimusten soveltamisalamääräykset

13. Sekä maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus että ahtausalan työehtosopimus ovat yleissitovia työehtosopimuksia omalla alallaan. Asiassa on selvitetty, että A:n ja B:n sataman sisällä tekemä kuljetustyö on ollut luonteeltaan sellaista, johon sinänsä voitaisiin soveltaa maa- ja vesirakennusalan tai ahtausalan työehtosopimusta. Kun vakiintuneen käsityksen mukaan työntekijän työsuhteeseen voidaan samanaikaisesti soveltaa vain yhtä työehtosopimusta, kysymys on siitä, kumpaa on pidettävä asianomaisen alan mukaisena työehtosopimuksena A:n ja B:n työsuhteissa. Työehtosopimusten soveltamisalamääräykset ovat kohdassa 5 todetun mukaisesti ensisijaisena ratkaisuperusteena kilpailevien työehtosopimusten tilanteessa.

14. Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen 1 §:n mukaan kyseistä työehtosopimusta sovelletaan Infra ry:n jäsenten ja sen työntekijöiden työsuhteisiin lukuun ottamatta jäsenten teettämiä asfalttialan työehtosopimuksen piiriin kuuluvia töitä. Soveltamisalamääräys on laadittu siten teollisuuslinjaperiaatteen mukaisesti.

15. Ahtausalan työehtosopimuksen 1 §:ssä todetaan puolestaan soveltamisalasta muun muassa, että sopimuksen I lukua liitteineen sovelletaan Satamaoperaattorit ry:n jäsenyritysten palveluksessa olevien vakinaisten työntekijöiden työsuhteisiin tietyissä erikseen luetelluissa satamissa. Lisäksi työehtosopimuksen 2 §:n mukaan sen osana noudatetaan muun muassa yleissopimusta 4.6.1997. Viimeksi mainitussa pykälässä on myös pöytäkirjamerkintä, jossa osapuolet toteavat yhteisenä yleissopimuksen 8.1 kohdan tulkintanaan, että ahtaustyössä sovelletaan tätä työehtosopimusta. Pöytäkirjamerkinnästä todetaan lisäksi, että tästä poiketen esimerkiksi joissakin sataman sisäisissä kuljetuksissa on vakiintuneesti noudatettu muuta kuin tätä työehtosopimusta. Nämä vakiintuneet käytännöt voivat jatkua edelleen entisessä laajuudessaan. Alihankintaa koskeviin sopimuksiin otetaan pöytäkirjamääräyksen mukaan ehto, jossa alihankintasopimuksissa alihankkija sitoutuu satamassa ahtaustyötä suorittaessaan noudattamaan työntekijöihinsä ahtausalan työehtosopimusta. Alihankkijaa käyttävän yrityksen tulee tiedottaa alihankkijalle edellä mainittujen määräysten sisällöstä ja korostaa, että niiden noudattaminen on osa alihankintasopimusta.

16. Korkein oikeus katsoo, että pelkästään kysymyksessä olevien työehtosopimusten soveltamisalamääräysten perusteella ei voida ratkaista, kumpaa työehtosopimusta kantajien työsuhteisiin olisi sovellettava.

Teollisuuslinjaperiaatteen soveltaminen

17. Yhtiön päätoimialan mukaisen maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen soveltamisalamääräys on edellä todetulla tavalla teollisuuslinjaperiaatteen mukainen. Tällöin selvänä pääsääntönä on, että sitä sovelletaan kaikkiin työnantajan työntekijöihin. Myös työtuomioistuin on tässä asiassa käräjäoikeudelle antamassa lausunnossaan katsonut, että A:n ja B:n tekemään työhön on sovellettava toimialaperiaatteen mukaisesti maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta.

18. Teollisuuslinjaperiaatteen noudattamista asiassa tukee se, että A:n ja B:n työtehtävät olivat olleet samankaltaisia kuljetustöitä riippumatta siitä, oliko niitä suoritettu satama-alueella vai muualla, vaikka kuljetustyö satamassa voitaisiin katsoa myös ahtaustyöksi. Tapaus eroaa siten olennaisesti ratkaisun KKO 1990:180 tilanteesta, jossa kahvilatoiminta oli luonteeltaan täysin poikkeavaa suhteessa lasitehtaan päätoimialaan. Nyt ratkaistavassa asiassa vain pieni osa yhtiön toiminnasta oli sijoittunut satama-alueelle, vaikka satamassa tehdyt kuljetustyöt olivatkin muodostaneet valtaosan A:n ja B:n työtehtävistä. A ja B ovat kuitenkin tehneet työtehtävistään merkittävän osan myös muualla kuin satama-alueella.

19. Vaikka satamassa tehtäviä töitä ei ollut eriytetty yhtiön muusta toiminnasta erilliseen yksikköön, työt oli tehty suljetulla satama-alueella. Tästä huolimatta Korkein oikeus katsoo, että satamassa tehtyjen kuljetustöiden ei voida yksin tällä perusteella katsoa tosiasiassa muodostaneen muusta toiminnasta erillistä yksikköä.

20. Edellä kohdassa 15 esitetystä ahtausalan työehtosopimuksen pöytäkirjamerkinnästä ilmenee sopimusosapuolten tarkoitus, että ahtausalan sopimusta sovellettaisiin myös alihankintasopimuksin tehtävässä työssä. Sitouttamisen tulee pöytäkirjamerkinnän mukaan tapahtua ottamalla alihankintaa koskeviin sopimuksiin ehto ahtausalan työehtosopimuksen noudattamisesta. Korkein oikeus katsoo, että tämä ahtausalan työehtosopimukseen sidottuihin työnantajiin kohdistunut velvoite turvaa riittävällä tavalla kilpailutilanteen tasapuolisuutta. Tässä tapauksessa satamaoperaattori X Oy:n ja yhtiön välisessä alihankintasopimuksessa ei ole ollut tällaista ehtoa, mikä on johtanut siihen, että X Oy on tuomittu työtuomioistuimessa hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta (TT 2016:37).

21. Korkein oikeus katsoo, että yhtiön satama-alueella suorittama toiminta ei ollut muodostanut sellaista muusta toiminnasta erillistä ja itsenäistä osaa, että tällä perusteella tulisi poiketa teollisuuslinjaperiaatteen mukaan määräytyvän työehtosopimuksen soveltamisesta. A:n ja B:n työtehtävien sisällön perusteella ei ole myöskään perusteltua katsoa, että heidän työsuhteisiinsa sovellettava työehtosopimus perustuisi heidän tosiasiallisiin työtehtäviinsä satama-alueella.

Lopputulos

22. Asiassa ei ole esitetty riittäviä perusteita poiketa pääsäännön mukaisesta yhtiön toimialan perusteella määräytyvästä yleissitovasta työehtosopimuksesta. Näin ollen yhtiö on voinut soveltaa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta myös A:n ja B:n satamassa tekemään työhön. A:n ja B:n kanne on siten perusteeton.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. A:n ja B:n kanne hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela (eri mieltä), Jarmo Littunen, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä ja Jussi Tapani. Esittelijä Eeva Palaja.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Jokela: Mielestäni satamassa ahtaustyötä tehneiden työntekijöiden palkan tulisi yleissitovuuden perusteella määräytyä ahtausalan työehtosopimuksen mukaisesti, vaikka heidän työnantajansa päätoimialana on maanrakennus. Perustelen kantaani seuraavasti:

Yhtiön työntekijät A ja B ovat pääasiallisena työnään kuljettaneet kuorma-autoa satama-alueella vieden muun muassa lannoitteita satamavarastosta laivalaiturille. Tämä työ on perustunut työnantajan ja erään satamassa toimineen huolintayrityksen väliseen alihankintasopimukseen. Työntekijöiden työsuhteet samoin kuin kyseinen alihankintatoiminta ovat alkaneet vuonna 2013.

Muutoin työnantajayhtiö on toiminut maanrakennusalalla. Yhtiö ei ole kuulunut mihinkään työnantajajärjestöön eikä ole siten ollut sidottu normaalisitovaan työehtosopimukseen. Yhtiö oli noudattanut yleissitovana työehtosopimuksena maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta myös maksaessaan A:lle ja B:lle palkkaa. He ovat kanteella vaatineet palkkasaataviaan vedoten ahtausalan työehtosopimuksen ehtoihin.

Asiassa on kysymys siitä, kumpi yleissitovaksi vahvistettu työehtosopimus määrittää A:lle ja B:lle maksettavan vähimmäispalkan. Silloinkin kun työntekijä tekee eri työehtosopimusten alaan kuuluvia töitä, häneen sovelletaan yhtä työehtosopimusta. Lähtökohtaisesti sovellettava työehtosopimus määräytyy työntekijän pääasiallisen työn mukaan (mm. TT 2004:117 ja TT 2010:26). Kun A ja B ovat olleet kaksi kolmasosaa työajastaan kuljetustehtävissä satama-alueella, sovellettavaa työehtosopimusta on arvioitava tuon työn perusteella.

Työsopimuslain 2 luvun 7 §:ssä yleissitovan työehtosopimuksen ulottuvuus on määritelty väljästi käyttäen ilmaisua ˮasianomaisella alallaˮ. Ilmaisu ei viittaa työnantajan toimialaan, vaan työehtosopimuskäytännön mukaisiin työehtosopimusten soveltamisaloihin. Työehtosopimusten nimenomaisten soveltamisalamääräysten lisäksi soveltamisalaan voivat vaikuttaa osapuolten yhteinen käsitys oman sopimuksensa sisällöstä ja työehtosopimuskäytännössä vakiintuneet rajat. Näiltä osin yleissitova työehtosopimus ei poikkea muista työehtosopimuksista.

Nykyään yleissitovuus edellyttää, että työehtosopimus on vahvistettu yleissitovaksi. Samalla työalalla voi olla kerrallaan voimassa vain yksi yleissitova työehtosopimus (mm. TT 2003:16 ja TT 2017:64). Työehtosopimusta ei siten voida vahvistaa yleissitovaksi, jos samoja töitä tai toimintoja osaksikaan koskee jokin toinen yleissitova työehtosopimus. Näin voidaan ennalta estää yleissitovien työehtosopimusten päällekkäisyyttä. Työsopimuslaissa ei ole säännöksiä siitä, millä perusteilla ratkaistaan tilanne, jossa johonkin työhön tai toimintaan näyttäisi soveltuvan useampi kuin vain yksi yleissitova työehtosopimus.

Ahtausalan työehtosopimuksen mukaan sopimusta noudatetaan Satamaoperaattorit ry:n jäsenyritysten vakinaisten työntekijöiden työsuhteisiin, kun toimipaikkana on jokin nimeltä mainittu satama. Työtuomioistuimelle annettujen lausuntojen ja oikeudenkäynnissä kuullun todistelun mukaan sopimusosapuolten tarkoituksena on, että sataman sisäisissä kuljetuksissa voidaan soveltaa vain ahtausalan työehtosopimusta. Osapuolten mukaan Korkeimman oikeuden ratkaisun kohdassa 15 viitattu pöytäkirjamerkintä on tullut voimaan 19.3.2010 ja vain sitä ennen aloitetussa alihankintatoiminnassa on edelleen voitu jatkaa jonkin muun työehtosopimuksen noudattamista. Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen osapuolet ovat puolestaan työtuomioistuimelle antamissaan lausunnoissa viitanneet teollisuuslinjaperiaatteeseen, mutta työnantajapuolta edustava Infra ry on lisäksi todennut, että jos kysymys on ollut ahtaustyöstä, yleissitovuustilanteessa voidaan pöytäkirjamerkinnän mukaisesti soveltaa ahtausalan työehtosopimusta.

Korkeimmassa oikeudessa ei enää ole kiistetty sitä, että lastin siirtäminen kuorma-autolla satamalaiturin ja satamavaraston välillä on ahtaustyötä. Ahtaus on itsenäinen ja alueellisestikin rajattu toimiala, jonka työehdoista on vakiintuneesti sovittu omassa työehtosopimuksessaan.

Kuorma-auton kuljettaminen voi sinänsä kuulua maanrakennusalan, kuten monen muunkin alan, työehtosopimuksen soveltamispiiriin. Edellä mainittu pöytäkirja ja työmarkkinajärjestöjen asiassa esittämät kannanotot tukevat kuitenkin sitä, että työehtosopimuskäytännössä sataman sisäinen kuljetus- ja lastaustyö on tarkoitettu kuulumaan nimenomaan ahtausalan työehtosopimuksen piiriin. Totean vielä, että työehtosopimuksen soveltamisalaa ei voida työtehtävien samankaltaisuuden perusteella laajentaa siitä, mitä osapuolet ovat tarkoittaneet (KKO 1997:169).

Työtuomioistuin on kuitenkin lausunnossaan TT 2017:88 katsonut, että kuljetustyöhön satamassa voitiin sinänsä soveltaa sekä ahtausalan että maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksia ja että teollisuuslinjaperiaatteen mukaisesti työ on kuulunut työnantajayhtiön päätoimialalle soveltuvan maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen piiriin.

Oikeuskäytännössä on muotoutunut sääntöjä teollisuuslinjaperiaatteen mukaisten soveltamisalamääräysten tulkinnasta ja kilpailevien työehtosopimusten etusijasta. Linjaavina ratkaisuina on pidetty ratkaisuparia KKO 1990:180 ja KKO 1992:187, jotka molemmat koskivat yrityksen toimitiloissa pidettyä kahviota. Ratkaisussa KKO 1990:180 päädyttiin siihen, että teollisuuslinjaperiaate ei ulottunut koskemaan kahvilan henkilökuntaa, koska se oli varsinaisesta teollisesta toiminnasta erillään oleva osa ja sen myynti oli pääasiallisesti suuntautunut yleisölle, joten sillä oli tavanmukaisesti harjoitetun kahvilaliikkeen asema ja toiminta. Toisin arvioitiin ratkaisussa KKO 1992:187, jossa kahvion myynti valtaosaltaan suuntautui yhtiön työntekijöihin, jolloin kahviotoiminta ei ollut yhtiön varsinaisesta toiminnasta erillinen osa, vaan palveli tuota toimintaa. Työtuomioistuin on lausunnoissaan käyttänyt useita erilaisia perusteita sen arvioimiseksi, milloin jokin toiminto katsotaan päätoimialasta itsenäiseksi ja erilliseksi (mm. TT 2019:38 ja siinä viitatut tapaukset).

Edellä mainituissa Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä on ollut kysymys siitä, liittyivätkö henkilökunnankin käyttämän kahvion työntekijöiden tehtävät työnantajan pääasialliseen toimintaan sillä tavalla, että työsuhteisiin tuli soveltaa teollisuuslinjaperiaatetta. Jos työ palvelee samaa tuotannollista kokonaisuutta, sen voidaan perustellusti katsoa kuuluvan työnantajan päätoimialaan. Rajatapauksissa työntekijän pääasiallisen työn yhteyttä tai sen erillisyyttä suhteessa työnantajan ydintoimintaan joudutaan arvioimaan tapauskohtaisin perustein.

Tässä tapauksessa tilanne on lähtökohdiltaan erilainen, koska satamassa tehdyllä ahtaamisella ei ole toiminnallista yhteyttä maanrakennukseen. Lastin kuljetus satama-alueella ei ole ollut työnantajan perustoimintaa täydentävää tai avustavaa työtä, se ei ole liittynyt samaan tuotantoketjuun eikä sitä ole tehty samassa työympäristössä. Tällaisessa tilanteessa ei ole tarpeen edellyttää esimerkiksi toiminnon erillistä organisointia sen toteamiseksi, että työntekijät ovat tehneet muuta kuin työnantajan päätoimialaa koskevassa työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä.

Toimialaperiaatteen lavea soveltaminen voi johtaa selkeään ja usein työnantajalle edulliseen tulokseen, jos se voi soveltaa yhtä työehtosopimusta kaikkiin työntekijöihinsä myös laajentaessaan toimintaansa muille toimialoille. Tulkinnassa merkitystä tulisi kuitenkin antaa ennen muuta yleissitovan työehtosopimusjärjestelmän lainsäädännöllisille tavoitteille turvata yhtäältä työntekijöiden vähimmäisetuja ja samapalkkaisuutta ja toisaalta yritysten kilpailuneutraalisuutta. Näiden tavoitteiden kannalta on ongelmallista, jos työntekijöiden palkkaus ei määräydy sen mukaan, mitä on heidän tehtäviensä ja tosiasiallisen työalansa mukainen yleissitova työehtosopimus, vaan sen perusteella, mitä pidetään kunkin työnantajan päätoimialana ja koskeeko sitä jokin toinen yleissitova työehtosopimus vai ei (mm. KKO 2016:18).

Edellä esitetyillä perusteilla katson, että A:n ja B:n työsuhteissa yleissitovana työehtosopimuksena on ollut ahtausalan työehtosopimus. Alempien oikeuksien tavoin katson, että työnantaja on velvollinen suorittamaan heille palkkaa kanteessa vaaditulla tavalla ahtausalan työehtosopimuksen mukaisesti.