KKO:2021:46

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Vaatimukset ja vastaukset Oulun käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä velallisen epärehellisyydestä. Syytteen mukaan A oli B Oy:n edustajana ilman hyväksyttävää syytä luovuttanut yhtiön varoja ja siten aiheuttanut yhtiön maksukyvyttömyyden tai oleellisesti pahentanut sitä.

B Oy oli lainannut varoja emoyhtiölleen vuodesta 2010 alkaen siten, että lainasaaminen oli konkurssihetkellä 21.1.2013 ollut 323 963,15 euroa. B Oy oli ollut maksukyvytön viimeistään 2011. Lainaamiselle ei ollut liiketaloudellista perustetta.

B Oy:n konkurssipesä yhtyi rangaistusvaatimukseen ja vaati muun muassa, että A velvoitetaan korvaamaan sille vahingonkorvauksena 323 963,15 euroa viivästyskorkoineen.

A kiisti syytteen ja korvausvaatimuksen perusteen. Hän ei ollut toimillaan aiheuttanut maksukyvyttömyyttä eikä oleellisesti pahentanut sitä. B Oy oli tarvinnut vakuuksia omia pankkilainojaan varten ja hankkinut niitä emoyhtiöltään rahalainoja vastaan. Maksukyvyttömyyden olivat aiheuttaneet pankin toimet.

Käräjäoikeuden tuomio 10.4.2019 nro 19/115939

Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä velallisen epärehellisyydestä 1 vuoden 6 kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen muutoin siihen rikokseen, josta hänelle oli vaadittu rangaistusta, mutta A ei ollut aiheuttanut yhtiön maksukyvyttömyyttä. Näin ollen A:n syyksi luettiin vain maksukyvyttömyyden oleellinen pahentaminen. A velvoitettiin korvaamaan konkurssipesälle vahingonkorvauksena sen vaatimuksen mukainen määrä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jari Vertala.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 6.3.2020 nro 20/109716

A valitti hovioikeuteen vaatien muun muassa syytteen ja korvausvaatimuksen hylkäämistä.

Konkurssipesä vaati kirjallisessa vastauksessaan, että valitus hylätään. Konkurssipesä vetosi siihen, että A oli aiheuttanut B Oy:n maksukyvyttömyyden tai ainakin pahentanut sitä.

Syyttäjä vaati pääkäsittelyssä valituksen hylkäämistä ja sitä, että A:n katsotaan käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti aiheuttaneen yhtiön maksukyvyttömyyden.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut siltä osin kuin käräjäoikeus oli katsonut yhtiön olleen maksukyvytön viimeistään tilikaudesta 2011 lukien. Koska käräjäoikeus oli katsonut, että A ei ollut aiheuttanut maksukyvyttömyyttä, hän ei hovioikeuden mukaan ollut ennen tilikautta 2011 annettujen lainojen osalta syyllistynyt velallisen epärehellisyyteen. Maksukyvyttömyyttä voidaan pahentaa vasta maksukyvyttömyyden alettua. A:n syyksi oli siten luettava vain maksukyvyttömyyden aikana tehdyt luovutukset, joiden määrä oli 61 457 euroa.

Koska syyttäjä ja konkurssipesä eivät olleet hakeneet käräjäoikeuden ratkaisuun muutosta, hovioikeus katsoi, että se ei voinut tutkia vastauksessa tai pääkäsittelyssä esitettyjä vaatimuksia siitä, että A:n syyksi luettaisiin myös maksukyvyttömyyden aiheuttaminen.

Edellä todettu huomioon ottaen hovioikeus alensi myös A:n vahingonkorvausvelvollisuuden konkurssipesälle 61 457 euroksi. Hovioikeus alensi rangaistuksen 10 kuukaudeksi ehdollista vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Teija Unkila, Petri Nykänen ja Suvi Hannula (eri mieltä).

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Hannula totesi, että syyttäjällä tai konkurssipesällä ei olisi ollut asiassa muutoksenhakuintressiä, kun käräjäoikeuden ratkaisu on lopputulokseltaan ollut vaatimusten mukainen, vaikka tuomioperusteiden oikeusseuraamukset eivät olleet täysin identtisiä. Kun lisäksi syyttäjän ja konkurssipesän väitteiden tutkiminen hovioikeudessa ei voinut johtaa A:n kannalta tosiasiallisesti huonompaan lopputulokseen kuin käräjäoikeudessa, vastauksissa voitiin muutosta hakematta vedota myös maksukyvyttömyyden aiheuttamiseen. Hovioikeudenneuvos Hannula katsoi A:n aiheuttaneen yhtiön maksukyvyttömyyden ja hyväksyi käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle ja B Oy:n konkurssipesälle myönnettiin valituslupa.

Muutoksenhakijat vaativat valituksissaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen.

Toissijaisesti he vaativat, että Korkein oikeus tutkii maksukyvyttömyyden aiheuttamista koskevan rangaistusvaatimuksen ja tuomitsee A:n törkeästä velallisen epärehellisyydestä siten, että hänen katsotaan paitsi oleellisesti pahentaneen B Oy:n maksukyvyttömyyttä myös aiheuttaneen sen ja luovuttaneen yhtiön varoja 323 963,15 euroa.

Syyttäjä vaati, että A tuomitaan käräjäoikeuden tuomitsemaan yhden vuoden kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. B Oy:n konkurssipesä vaati, että A:n maksettavaksi tuomittu vahingonkorvaus korotetaan 323 963,15 euroon.

A vaati vastauksessaan, että valitukset hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana olevat kysymykset

1. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensiksi siitä, olisiko hovioikeuden pitänyt tutkia B Oy:n konkurssipesän kirjallisessa vastauksessa ja syyttäjän pääkäsittelyssä esittämä rangaistusvaatimus, jonka mukaan A:n syyksi tulisi lukea myös yhtiön maksukyvyttömyyden aiheuttaminen. Toiseksi on kyse siitä, olisiko hovioikeuden pitänyt tutkia konkurssipesän A:ta kohtaan esittämä vahingonkorvausvaatimus siltä osin kuin konkurssipesä on vastauksessaan vedonnut vaihtoehtoiseen korvausvastuun perusteeseen eli yhtiön maksukyvyttömyyden aiheuttamiseen.

Sovellettavat oikeusohjeet

2. Hovioikeuden tutkimisvaltaan rikosasiassa vaikuttavat muun muassa käräjäoikeuden ratkaisun mahdollinen osittainen lainvoima, muutoksenhakuintressiä eli oikeussuojan tarvetta koskeva periaate ja syytteen tarkistamista koskevat säännöt. Myös niin sanottua reformatio in peius -kieltoa eli huonontamiskieltoa koskeva periaate voi rajoittaa sitä, mihin seikkoihin vetoaminen on mahdollista tai miten nämä seikat lopulta vaikuttavat hovioikeudessa tuomioon.

3. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 §:n mukaan oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. Jos muutoksenhaku on rajoitettu koskemaan esimerkiksi vain yhtä syytekohtaa tai vain tietyn teon yksittäistä tunnusmerkistötekijää, hovioikeuden tutkimisvalta rajoittuu kyseiseen osaan. Siltä osin kuin ratkaisuun ei haeta muutosta, se tulee lainvoimaiseksi (osittainen lainvoima), eikä ratkaisua enää voida tältä osin muutoksenhaun perusteella tutkia (KKO 2014:46, kohta 31 ja KKO 2019:72, kohta 12).

4. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että asianosaisella ei pääsääntöisesti ole oikeutta hakea muutosta pelkästään tuomioistuimen ratkaisun perusteluihin eikä oikeutta muutoksenhakuun muissakaan tilanteissa, joissa ratkaisun lopputulos ei voisi muutoksenhakemuksen johdosta muuttua (ks. KKO 2018:52, kohta 11 ja KKO 2020:95, kohta 31). Muutoksenhakuoikeuden käyttäminen edellyttää oikeussuojan tarvetta (muutoksenhakuintressi). Muutoksenhaun kohteena olevan ratkaisun tulee olla valittajalle vastainen ja valittajan tulee vaatia siihen sellaisia muutoksia, jotka objektiivisesti arvioiden tulevat hänen omaksi edukseen (KKO 2013:18, kohta 5).

5. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 1 momentista ilmenee pääsääntö, jonka mukaan nostettua syytettä ei saa muuttaa. Pykälän 2 momentin mukaan syytteen muuttamisena ei pidetä sitä, että syyttäjä vetoaa uuteen seikkaan syytteen tueksi (syytteen tarkistaminen). Tällaisina uusina seikkoina voidaan lakivaliokunnan mietinnön (LaVM 9/1997 vp s. 14) mukaan pitää seikkoja, jotka luonnehtivat alkuperäisessä syytteessä kuvattua tekoa, toimintaa tai laiminlyöntiä rikosoikeudellisesti merkityksellisessä suhteessa, mutta jotka eivät kuitenkaan muuta alun perin kuvattua tekoa toteutus- tai ilmenemistavaltaan muunlaiseksi toiminnaksi tai laiminlyönniksi. Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2010:59 ilmenee, syyttäjä voi hovioikeudessa tarkistaa syytettä, vaikka hän olisi tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon syyksilukemisen osalta. Syyttäjällä ja asianomistajalla on oikeus syytteen tarkistamiseen vielä hovioikeuden pääkäsittelyssä (ks. KKO 2001:62, KKO 2003:97 ja KKO 2010:59). Syytteen tarkistamista ei kuitenkaan hovioikeudessa voi kohdistaa käräjäoikeuden tuomion lainvoimaiseksi jääneeseen osaan (ks. KKO 2008:6, kohta 7).

6. Hovioikeuden oikeutta muuttaa käräjäoikeuden tuomiota rikosasian vastaajan vahingoksi voi rajoittaa myös reformatio in peius -kielto eli huonontamiskielto. Sillä tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan tuomiota ei saa muuttaa muutoksenhakijan vahingoksi ja vastapuolen eduksi, jos vastapuoli ei ole hakenut siihen muutosta. Kiellon yleisenä tarkoituksena on turvata asianosaisen mahdollisuus hakea muutosta ilman vaaraa siitä, että hänen oma muutoksenhakunsa voisi johtaa hänen kannaltaan huonompaan lopputulokseen kuin mitä se oli muutoksenhaun kohteena olleen ratkaisun mukaan (KKO 2011:109, kohta 20 ja KKO 2019:72, kohta 13). Koska huonontamiskieltoa arvioidaan lopputuloksen mukaan, kiellolla ei ole välitöntä vaikutusta sen arviointiin, voidaanko syytettä tarkistaa (KKO 2019:72, kohta 22). Rikosasiassa periaate on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan voimassa vain vastaajan eduksi.

Korkeimman oikeuden arviointi

Osittainen lainvoima

7. Tässä asiassa on kysymys syyksilukemisen ja vahingonkorvauksen perustetta koskevien vaatimusten tutkimisesta hovioikeudessa. Arvioitaessa sitä, onko hovioikeus voinut tutkia nämä syyttäjän ja asianomistajan vaatimukset, on ensin selvitettävä, onko käräjäoikeuden ratkaisu tullut niiltä osin lainvoimaiseksi eli onko syyksilukeminen ja vahingonkorvauksen peruste ylipäätään voitu saattaa hovioikeuden tutkittavaksi.

8. A on ilmoittanut tyytymättömyyttä koko käräjäoikeuden tuomioon ja vaatinut valituksessaan hovioikeudelle syytteen ja korvausvaatimuksen hylkäämistä. Syyttäjä ja konkurssipesä ovat käräjäoikeudessa tuomiolauselman mukaisesti menestyneet käräjäoikeudessa esittämissään vaatimuksissa. A:n valituksen perusteella hovioikeuden tutkittavina ovat siten olleet syyksilukeminen ja korvausvaatimus kokonaisuudessaan, eikä käräjäoikeuden ratkaisu ole tullut niiden osalta osittainkaan lainvoimaiseksi. Osittainen lainvoima ei siten ole estänyt syyksilukemista ja vahingonkorvauksen perustetta koskevien vaatimusten tutkimista hovioikeudessa.

Rangaistusvaatimus

9. Syyttäjä ja asianomistaja ovat muutosta hakematta hovioikeudessa vaatineet, että vastaajan syyksi törkeänä velallisen epärehellisyytenä luetaan myös B Oy:n maksukyvyttömyyden aiheuttaminen.

10. Korkein oikeus katsoo, että vetoaminen maksukyvyttömyyden aiheuttamiseen ei muuta alun perin kuvattua tekoa toteutus- tai ilmenemistavaltaan muunlaiseksi toiminnaksi. Maksukyvyttömyyden aiheuttamiseen vetoaminen olisi siten ollut sallittua syytteen tarkistamista, vaikka siihen ei olisi vedottu käräjäoikeudessa. Tarkistaminen olisi ollut tältä osin mahdollista vielä hovioikeuden pääkäsittelyssä, vaikka syyttäjä ei ollut hakenut käräjäoikeuden ratkaisuun muutosta.

11. Koska syytteen tarkistaminen olisi ollut vedotuilta osin mahdollista, Korkein oikeus toteaa, että hovioikeuden tutkimisvallan kannalta ei ole tässä tapauksessa merkitystä sillä, olisivatko syyttäjä ja konkurssipesä voineet hakea käräjäoikeuden ratkaisuun tältä osin muutosta.

12. Syyttäjän ja asianomistajan esittämää rangaistusvaatimusta on vielä arvioitava reformatio in peius -kiellon eli huonontamiskiellon kannalta. Tässä asiassa käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi syytteen mukaiseen määrään varoja kohdistuneen törkeän velallisen epärehellisyyden. Huonontamiskielto koskee kohdassa 6 todetuin tavoin ratkaisun lopputulosta, ja A on muutoksenhakemuksellaan saattanut syyksilukemisen kokonaisuudessaan hovioikeuden arvioitavaksi. Huonontamiskiellolla ei näin ollen ole vaikutusta siihen, minkä oikeustosiseikkojen perusteella tunnusmerkistön täyttymistä asiassa arvioidaan. Huonontamiskielto ei siten ole ollut esteenä maksukyvyttömyyden aiheuttamista koskevan rangaistusvaatimuksen tutkimiselle.

13. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenä rangaistusvaatimuksesta, että vaatimuksen olisi voinut esittää syytteen tarkistamisena, joten sen on voinut esittää myös vastauksessa tai pääkäsittelyssä. Hovioikeuden olisi siten pitänyt tutkia rangaistusvaatimus siltä osin kuin siinä vaadittiin, että A:n syyksi luetaan myös maksukyvyttömyyden aiheuttaminen.

Vahingonkorvausvaatimus

14. Edellä kohdassa 4 todetuin tavoin asianosaisella ei pääsääntöisesti ole oikeutta hakea muutosta pelkästään tuomioistuimen ratkaisun perusteluihin eikä oikeutta muutoksenhakuun muissakaan tilanteissa, joissa ratkaisun lopputulos ei voisi muutoksenhakemuksen johdosta muuttua. Korkein oikeus toteaa, että periaate koskee myös vaihtoehtoisia kanneperusteita. Jos asianomistajan vahingonkorvausvaatimus on hyväksytty jonkin hänen esittämänsä vaihtoehtoisen perusteen nojalla, hän ei voi lähtökohtaisesti hakea muutosta vain saadakseen identtisen vaatimuksensa hyväksytyksi toisen perusteen nojalla.

15. Käräjäoikeus on velvoittanut A:n maksamaan B Oy:n konkurssipesälle vahingonkorvausta sen esittämän vaatimuksen mukaisesti, joten konkurssipesä on voittanut asiansa käräjäoikeudessa. Konkurssipesällä ei siten ole ollut vahingonkorvauksen osalta muutoksenhakuintressiä, eikä se olisi voinut vahingonkorvauksen osalta hakea käräjäoikeuden ratkaisuun muutosta.

16. B Oy:n konkurssipesä on tämän vuoksi saanut vedota vaihtoehtoiseen perusteeseen vastauksessaan, ja hovioikeuden olisi pitänyt tutkia vahingonkorvausvaatimus myös siltä osin kuin vahingonkorvauksen perusteena on vedottu maksukyvyttömyyden aiheuttamiseen.

Asian jatkokäsittely

17. Hovioikeus ei ole tuomiossaan lausunut syyttäjän ja asianomistajan vaatimuksista siltä osin kuin nämä ovat vaatineet maksukyvyttömyyden aiheuttamisen syyksilukemista tai vahingonkorvauksen perustamista maksukyvyttömyyden aiheuttamiseen. Tässä tilanteessa Korkein oikeus katsoo, että oikeusastejärjestyksen vuoksi asian käsittelyä on tarkoituksenmukaisinta jatkaa hovioikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

Asia palautetaan Rovaniemen hovioikeuteen, jonka tulee palauttamisen syy huomioon ottaen omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Pekka Koponen, Jarmo Littunen, Eva Tammi-Salminen ja Jussi Tapani. Esittelijä Ville Hinkkanen.