KKO:2021:41

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Hakemus ja vastaus Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa

Lapsen äiti C vaati hakemuksessaan, että asianajaja X määrätään D:n edunvalvojaksi isyyden kumoamiskanteen nostamista varten. Isyyden tunnustanut ja D:n isäksi maistraatin päätöksellä vahvistettu A ei ollut DNA-testin perusteella lapsen biologinen isä. Määräyksen antaminen oli lapsen edun mukaista, sillä D:n ja A:n välille ei ollut syntynyt vahvaa sosiaaliseen vanhemmuuteen perustuvaa sidettä, kun A ei ollut säännöllisesti pitänyt yhteyttä D:hen.

A vaati hakemuksen hylkäämistä. Edunvalvojan määräämiseen ei ollut lapsen kannalta erityisen painavia syitä, vaan D:n tuli itse saada harkita kanneoikeuden käyttämistä 15 vuotta täytettyään. A oli pyrkinyt pitämään yllä D:hen nähden normaalia vanhemmuuteen perustuvaa sosiaalista suhdetta, eikä tietoa kenestäkään muusta isäehdokkaasta ollut.

Käräjäoikeuden päätös 21.9.2018 nro 18/9416

Käräjäoikeus totesi, että asiassa oli DNA-tutkimuksella selvitetty, ettei A ollut D:n biologinen isä. Käytännössä edunvalvojan määrääminen tarkoittaisi isyyden kumoamista. Kenenkään muun henkilön ei ollut vastaavanlaisella tutkimuksella osoitettu olevan D:n biologinen isä. Lähtökohtaisesti lapsen edun mukaisena ei voitu pitää sitä, että lapsi jäisi ilman isää, jos edes jonkinlainen isä–lapsi-suhde oli olemassa.

Lapsen ja isän välisellä sosiaalisella suhteella oli huomattava merkitys arvioitaessa sitä, vaatiko lapsen etu isyyden kumoamista. A halusi aiemmin syntyneen yhteenkuuluvuuden tunteen takia pitää edelleen yllä kiinteää ja lämmintä suhdetta D:hen, vaikka hän ei olisikaan D:n biologinen isä. D, joka suurimman osan elämästään oli pitänyt A:ta isänään, suhtautui luontevasti A:han, vaikka viimeisten vuosien aikana tapaamisia oli ollut vain harvoin. Käräjäoikeus katsoi, että D:n ja A:n välillä oli edelleen sellainen sosiaalinen yhteys, joka puolsi sitä, että D:llä tuli olla mahdollisuus itse arvioida isyyden kumoamista koskevan kanneoikeuden käyttämistä täytettyään 15 vuotta. Asiassa ei ollut tullut esiin sellaista lapsen edun kannalta erittäin painavaa syytä, joka olisi antanut perusteen edunvalvojan määräämiselle.

Käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jari Kirmo

Turun hovioikeuden päätös 27.8.2019 nro 625

Lapsen äidin haettua muutosta käräjäoikeuden päätökseen hovioikeus totesi, että edunvalvojan määräämisen kannalta merkitystä oli sillä, kuinka vahva sosiaalinen suhde D:llä oli hänen oikeudelliseen isäänsä A:han. D:llä oli ollut tavanomainen suhde A:han kesään 2014 asti. Tämän jälkeen tapaamisia ja yhteydenpitoa oli ollut hyvin vähän. Sosiaalinen suhde ei ollut kuitenkaan kokonaan katkennut ottaen huomioon vuosien 2016 ja 2018 valvotut tapaamiset, jotka olivat sujuneet hyvin. A oli pysynyt välillisesti D:n elinpiirissä myös D:n pikkuveljen ja A:n välisten tapaamisten kautta. D:llä ja A:lla oli siten edelleen vanhemmuuteen perustuva sosiaalinen suhde.

Hovioikeus totesi, että käräjäoikeuden päätöksen jälkeen tilanne oli muuttunut siten, että D oli tavannut hänelle entuudestaan tuntematonta B:tä, joka todennäköisesti oli hänen biologinen isänsä. D:lle oli muodostumassa sosiaalinen suhde myös B:hen. Valituksen hylkääminen merkitsisi sitä, ettei B:n todennäköistä biologista isyyttä voitaisi toistaiseksi oikeudellisesti vahvistaa. Toisaalta voitiin pitää selvitettynä, että tapaamiset D:n ja B:n välillä jatkuvat asian ratkaisusta riippumatta.

Vastaavasti edunvalvojan määrääminen ja sitä seuraava A:n isyyden kumoaminen todennäköisesti päättäisi D:n ja A:n välisen sosiaalisen suhteen, kun lapsen äiti oli suhtautunut torjuvasti A:n ja D:n suhteen ylläpitämiseen. Tätä ei voitu pitää lapsen edun mukaisena lopputuloksena. Hovioikeus totesi, että asiassa oli edunvalvojan määräämistä puoltavia ja sitä vastaan olevia perusteita. Hovioikeus piti lapsen edun mukaisena, että hänellä säilyisi sosiaalinen suhde A:han. Tässä tilanteessa se, että todennäköisen biologisen isän isyyden vahvistaminen edellyttäisi A:n isyyden kumoamista, ei muodostanut erittäin painavaa syytä edunvalvojan määräämiselle.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Tarja Huossa, Nora Viikari ja Juuso Lehtinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Lapsen äidille C:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan C vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että asianajaja X määrätään edunvalvojaksi C:n alle 15-vuotiaalle lapselle D:lle isyyden kumoamista koskevan kanneoikeuden käyttämistä varten.

A ei vastannut valitukseen.

Välitoimet

Korkein oikeus toimitti D:n suullisen kuulemisen hänen näkemystensä ja etunsa selvittämiseksi. Kuuleminen toimitettiin D:n kotipaikkakunnalla siten, että hänen lisäkseen läsnä olivat vain jaoston puheenjohtaja ja esittelijä sekä asiantuntija-avustaja.

Asiaan osallisille toimitettiin seloste lapsen kuulemisessa esiin tulleista seikoista, joilla voi olla vaikutusta asian ratkaisemiseen. Heille varattiin tilaisuus lausua käsityksensä selosteesta. A ei antanut lausumaa. Lapsen äiti C toimitti lausumansa Korkeimmalle oikeudelle.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu lapsen kuulemisesta

Asian tausta

1. Asiassa on kysymys isyyslain 42 §:n 1 momentin mukaisesti edunvalvojan määräämisestä 18.3.2011 syntyneelle D:lle isyyden kumoamista koskevan kanneoikeuden käyttämistä varten.

2. Mainitun lainkohdan mukaan lapsen kanneoikeutta voi käyttää vain 15 vuotta täyttänyt lapsi. Tätä nuoremmalle lapselle voidaan määrätä edunvalvoja lapsen kanneoikeuden käyttämistä varten, jos siihen on lapsen edun kannalta erittäin painava syy.

Sovellettavat oikeusohjeet

3. Isyyslaissa ei ole säännöksiä alle 15-vuotiaan lapsen kuulemisesta. Isyyslain uudistamisen yleisenä ja ensisijaisena tavoitteena on ollut edistää lapsen edun toteutumista isyysasioissa (HE 91/2014 vp s. 17).

4. Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lasten tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

5. Laintasoisena sitovan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (SopS 59–60/1991) 12 artiklan 1 kappaleessa taataan lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa häntä koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Tämän toteuttamiseksi lapselle on artiklan 2 kappaleen mukaan annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.

6. Lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamista valvova komitea on yleiskommentissaan (29.5.2013, CRC/C/GC/14) todennut, että lapsen edun arvioinnissa on kyse, paitsi aineellisesta oikeudesta ja tulkintaperiaatteesta, myös menettelysäännöistä. Komitea on korostanut yleissopimuksen lapsen etua koskevan 3 artiklan ja menettelyä koskevan 12 artiklan täydentävän toisiaan siten, että lapsen näkemysten kuuleminen ja niiden ottaminen huomioon koskee myös lapsen edun arviointia. Ratkaisu ei voi olla lapsen edun mukainen, ellei lapsen näkemystä ole kuultu ja otettu huomioon.

7. Komitea on Suomea käsittelevässä määräaikaisraportissa (20.6.2011, CRC/C/FIN/CO/4) suositellut varmistettavaksi, että kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia kuullaan asianmukaisesti heidän kehitystasonsa huomioon ottaen heitä koskevissa oikeudenkäynti- ja hallintomenettelyissä. Lapsia on kuultava lapsiystävällisesti ottaen huomioon lapsen edun periaate.

Korkeimman oikeuden arvio lapsen kuulemisen tarpeellisuudesta

8. Korkein oikeus toteaa edellä esitetyillä perusteilla, että lapsen edun arviointi ja hänen osallistumisoikeuksiensa toteuttaminen edellyttävät hänen mielipiteensä selvittämistä, kun tuomioistuimessa käsitellään hänen oikeuksiinsa ja asemaansa vaikuttavaa asiaa, jos lapsi kykenee muodostamaan asiasta oman näkemyksensä.

9. Isyyslain 42 §:n mukaisesti lapsen etu ja siihen liittyvä erittäin painava syy arvioidaan edunvalvojaa määrättäessä eikä enää isyyttä kumottaessa. Lapsen edun arviointi kytkeytyy lapsen mielipiteen selvittämiseen. Lapsen kuulemisella voidaan varmistaa, että edunvalvojan määrääminen ja isyyden kumoaminen vastaavat nimenomaisesti lapsen etua. Korkein oikeus katsoo, että edunvalvojan määräämistä koskevassa asiassa on noudatettava kuulemisvelvoitteita samoin kuin muussa lasta koskevassa päätöksenteossa.

10. Tuomioistuimen on isyyslain 47 ja 37 §:n mukaan omasta aloitteestaan määrättävä hankittavaksi kaikki se selvitys, minkä se katsoo asian ratkaisemisen kannalta tarpeelliseksi. Isyyslaissa ei ole alle 15-vuotiaan lapsen kuulemista koskevia säännöksiä. Korkein oikeus katsoo, että lapsen kuuleminen voidaan isyyslaissa tarkoitetuissa asioissa toteuttaa soveltaen, mitä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 15 a §:ssä säädetään lapsen kuulemisesta tuomioistuimessa. Mainitun säännöksen mukaan lapsen toivomusten ja mielipiteen selvittämiseksi häntä voidaan kuulla henkilökohtaisesti tuomioistuimessa, jos se on asian ratkaisemisen kannalta tarpeen ja lapsi sitä pyytää tai siihen suostuu. Alle 12-vuotiasta lasta voidaan kuulla henkilökohtaisesti vain, jos kuuleminen on välttämätöntä asian ratkaisemiseksi ja siitä ei arvioida aiheutuvan lapselle merkittävää haittaa.

11. Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäynnin aikaisemmissa vaiheissa D:tä ei ole kuultu eikä hänen näkemyksiään ole muutoinkaan selvitetty tämän asian yhteydessä. D on 10-vuotias ja on jo pitkään tiennyt, ettei isyyden aikanaan tunnustanut henkilö ole hänen biologinen isänsä. D ja hänen äitinsä ovat suostuneet kuulemiseen tuomioistuimessa. Lapsen isä ei ole antanut lapsen kuulemisen osalta häneltä pyydettyä lausumaa.

12. Korkein oikeus katsoo, että D:tä on kuultava henkilökohtaisesti edunvalvojan määräämistä koskevassa asiassa. Hänen ikänsä ja kehitystasonsa eivät ole kuulemisen esteenä, eikä kuulemisesta arvioida aiheutuvan hänelle merkittävää haittaa. Tämän mukaisesti Korkein oikeus on toimittanut lapsen kuulemisen kohdassa välitoimet kuvatulla tavalla.

[Perusteluiden kohdat 13–15 jätetään tässä julkaisematta, koska ne eivät liity julkaistavaan oikeuskysymykseen.]

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

16. Lapsen äiti C on käräjäoikeudessa hakenut edunvalvojan määräämistä tuolloin 7-vuotiaalle lapselleen D:lle isyyden kumoamista koskevan kanteen nostamista varten. Isyyden kumoamiskanne oli tarkoitus nostaa A:ta vastaan, joka oli tunnustamisen perusteella vahvistettu lapsen isäksi mutta joka ei ollut tämän biologinen isä.

17. A on käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa vastustanut edunvalvojan määräämistä. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat hylänneet hakemuksen katsottuaan, ettei siihen ole esitetty isyyslain 42 §:n 1 momentissa edellytettyä lapsen edun kannalta erittäin painavaa syytä.

18. Korkeimman oikeuden arvioitavana on se, onko edunvalvojan määräämiselle alle 15-vuotiaalle lapselle isyyden kumoamiskanteen nostamista varten lapsen edun kannalta erittäin painava syy.

Edunvalvojan määräämistä koskeva säännös ja oikeuskäytäntö

19. Isyyslain 41 §:n 1 momentin mukaan isyyden kumoamista koskevan kanteen saa käräjäoikeudessa nostaa lapsi, äiti tai mies, jonka isyys on avioliiton perusteella todettu tai asianomaisen viranomaisen päätöksellä vahvistettu.

20. Isyyslain 42 §:n 1 momentin mukaan lapsen kanneoikeutta voi käyttää vain 15 vuotta täyttänyt lapsi. Tätä nuoremmalle lapselle voidaan määrätä edunvalvoja lapsen kanneoikeuden käyttämistä varten, jos siihen on lapsen edun kannalta erittäin painava syy. Sääntelystä seuraa, että erittäin painavan syyn olemassaolo selvitetään jo edunvalvojaa määrättäessä eikä enää isyyden kumoamiskannetta käsiteltäessä.

21. Isyyslain esitöissä (HE 91/2014 vp s. 55) on todettu, että säännös korostaa lapsen itsemääräämisoikeutta henkilöään koskevassa asiassa. Säännöksen tulkinnassa tulee olla lähtökohtana, että lapsen on yleensä saatava harkita asia itse täytettyään vaaditun iän. Esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa lapsen ja oikeudellisen isän välille ei ole muodostunut sosiaalista isän ja lapsen välistä suhdetta, voi kuitenkin olla lapsen edun mukaista, että isyyden kumoaminen tutkitaan odottamatta siihen asti, kunnes lapsi on täyttänyt 15 vuotta. Näin voi olla erityisesti silloin kun lapsen biologisella isällä ja lapsella on jo läheinen ja lapselle tärkeä suhde toisiinsa ja isyyden kumoaminen avaa mahdollisuuden isyyssuhteen oikeudelliseen vahvistamiseen.

22. Nykyinen säännös perustuu pitkälti Korkeimman oikeuden aiemmin voimassa olleen isyyslain (700/1975) aikana antamaan ratkaisuun KKO 2002:13. Siinä katsottiin, että vaikka edunvalvojalla ei yleensä ole toimivaltaa päättää isyyden kumoamisen kaltaisista lapsen henkilökohtaisista asioista, saattaa kuitenkin syntyä tilanteita, joissa lapsen etu välttämättä vaatii kanteen nostamista jo ennen kuin hän täyttää 15 vuotta. Ratkaisussa on todettu, että isyyden kumoamisella on merkittäviä ja kauaskantoisia vaikutuksia lapsen oikeudelliseen ja taloudelliseen asemaan. Tuomioistuimen on arvioitava lapsen etua sen kannalta, että hänellä on oikeus saada tietää biologinen perimänsä, mutta myös sosiaalisen vanhemmuuden kannalta: lapsen kehitykselle ja lapselle itselleen voi biologisia siteitä tärkeämpää olla se, kenen kanssa lapsi on elänyt ja kehenkä sosiaaliseen vanhemmuuteen perustuvat siteet ovat muodostuneet. Päätöksenteko kanteen nostamisesta tulisi pääsääntöisesti jättää lapselle itselleen, kun hän saavuttaa 15 vuoden iän.

Yksityis- ja perhe-elämän suoja

23. Perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvataan jokaiselle oikeus yksityiselämän suojaan. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetään jokaisen oikeudesta nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kohdan mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa muun muassa muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

24. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä isyysasioissa on kuvattu Korkeimman oikeuden isyyden vahvistamista koskevissa ratkaisuissa (mm. KKO 2012:11, kohdat 8–12) ja isyyden kumoamiseen liittyvässä ratkaisussa (KKO 2015:59, kohdat 25–31). Kuten ratkaisuista ilmenee, ihmisoikeustuomioistuin on vakiintuneesti katsonut, että oikeus tietää alkuperänsä kuuluu identiteetin tärkeisiin ja pysyviin perusteisiin ja että se nauttii yksityiselämän suojaa. Isyyden kumoamista koskevissa asioissa merkitystä on myös perhe-elämän suojalla, joka lapsen ohella voi koskea sekä biologisen että oikeudellisen tai sosiaalisen isän oikeuksia (Kroon ym. v. Alankomaat, 27.10.1994, kohta 31).

25. Viranomaisilla on 8 artiklan perusteella positiivinen velvollisuus suojella henkilöiden yksityis- ja perhe-elämää. Isyysasioissa tämä voi ulottua koskemaan myös lapsen ja hänen biologisen isänsä välistä aiottua perhe-elämää. Jäsenvaltioiden tehtävänä on selvittää jokaisessa tapauksessa myös, onko lapsen edun mukaista säilyttää yhteys henkilöön, joka on pitänyt hänestä huolta riittävän pitkän ajan, siitä riippumatta, onko tämä henkilö lapsen biologinen sukulainen (Nazarenko v. Venäjä, 16.7.2015, kohta 66). Isyysoikeudenkäyntejä koskevia rajoituksia on ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä pidetty oikeutettuina, kun niillä on pyritty suojelemaan oikeusvarmuutta, perhesuhteiden pysyvyyttä ja lapsen etua (R.L. ym. v. Tanska, 7.3.2017, kohta 40).

26. Perhetilanteet ovat moninaisia, jolloin niissä voi syntyä erityyppisiä vastakkainasetteluja ja ajan kuluessa myös intressien painoarvo voi muuttua. Lisäksi jäsenvaltioilla on ihmisoikeustuomioistuimen mukaan harkintamarginaalia, kun ne punnitsevat kussakin tapauksessa eri suuntiin puhuvien seikkojen ja intressien keskinäistä suhdetta (em. ratkaisu Kroon ym., kohta 31). Kaikissa tapauksissa kansallisten viranomaisten ja viimekädessä tuomioistuimen on löydettävä sopiva tasapaino erisuuntaisten intressien välille. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan intressi-punninnassa lapsen edun arvioinnilla on ratkaisevan tärkeä asema (Mandet v. Ranska, 14.1.2016, kohdat 56–57, Fröhlich v. Saksa, 26.7.2018, kohdat 62–64).

27. Väitettyä ihmisoikeusloukkausta arvioidessaan ihmisoikeustuomioistuin on antanut suuren merkityksen sille, onko päätöksentekomenettelyssä pyritty esimerkiksi lapsen ja muiden asiaan osallisten kuulemisella selvittämään tosiseikat sen sijaan, että ratkaisu perustettaisiin sosiaalisten perheiden pysyvyyttä suosiville yleisille perusteille (em. ratkaisu Fröhlich, kohta 43). Kansallisen tuomioistuimen tulee punnita tapauskohtaisesti ja huolellisesti kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja, asianosaisten vakiintuneita olosuhteita ja ennen kaikkea lapsen etua ja hänen perhe-elämänsä suojaa.

Asiassa esitetty selvitys

28. D on syntynyt äitinsä C:n ja A:n seurustelusuhteen aikana. A:n isyys on vahvistettu tunnustamisen perusteella lapsen ollessa noin kahden kuukauden ikäinen. Asianosaiset eivät olleet asuneet yhdessä lapsen syntymän aikaan, vaan D oli ollut noin yksivuotias, kun hän oli muuttanut äitinsä kanssa asumaan A:n luokse. Lapsen äiti C ja A olivat eronneet noin puolentoista vuoden yhdessä asumisen jälkeen. Vuonna 2014 tapahtuneen eron jälkeen A oli tavannut D:tä ensin säännöllisesti noin puolen vuoden ajan, minkä jälkeen vuonna 2016 valvotusti kolme kertaa ja vuonna 2018 tuetusti kolme kertaa. Tapaamiset olivat päättyneet kokonaan toukokuussa 2018.

29. D on tavannut joulukuusta 2018 lähtien B:tä, joka esitetyn selvityksen perusteella todennäköisesti on hänen biologinen isänsä. Tapaamisia on ollut säännöllisesti noin kaksi kertaa kuukaudessa, minkä lisäksi D on pitänyt yhteyttä B:hen myös puhelimitse.

30. D on Korkeimmassa oikeudessa kuultuna kertonut, että hänen perheeseensä kuuluu äiti, pikkuveli ja isä, jolla hän on tarkoittanut B:tä. A ei D:n mukaan ole hänen isänsä, eikä hän ole tavannut A:ta enää sen jälkeen, kun hän oli saanut tietää B:n olevan hänen isänsä. A ei pitänyt häneen muutoinkaan yhteyttä.

31. D on kertonut tienneensä jo pitkään, että A ei ollut hänen oikea isänsä. D:n äiti oli kertonut hänelle, että hänen oikea isänsä on B. Tämän jälkeen D oli tavannut B:tä säännöllisesti, ja tapaamiset olivat jatkuneet keskeytymättä koronaviruspandemiankin aikana. D oli tutustunut myös B:n sukulaisiin, kuten tämän siskoihin ja heidän lapsiinsa. D on kertonut, ettei hän pidä siitä, että A oli vahvistettu hänen isäkseen, sillä A on hänen pikkuveljensä isä mutta ei hänen oma isänsä. D toivoi, että hänen isäkseen vahvistetaan se henkilö, joka tosiasiassa on hänen isänsä.

Korkeimman oikeuden arviointi

32. Korkein oikeus toteaa, että arviointi edunvalvojan määräämistä koskevassa asiassa täytyy tehdä korostetusti lapsen edun näkökulmasta. Selvää on myös se, että kynnys edunvalvojan määräämiselle alaikäiselle isyyskanteen kumoamista varten tulee säilyä suhteellisen korkealla, koska pääsääntöisesti päätösvalta isyyden kumoamiskanteen nostamisesta tulee jättää lapselle itselleen hänen täytettyään 15 vuotta.

33. Asiassa on selvitetty, että A ei ole lapsen biologinen isä. Lähtökohdaksi edunvalvojan määräämistä arvioitaessa voidaan ottaa myös se seikka, että oikeudenkäynnin aikana lapselle on löytynyt todennäköinen biologinen isä, jonka isyyttä ei kuitenkaan voida vahvistaa ennen aiemmin vahvistetun isyyden kumoamista. Biologista totuutta vastaamaton isyys ei kuitenkaan vielä sellaisenaan riitä perusteeksi edunvalvojan määräämiselle, vaan asiassa on arvioitava lapsen sidettä yhtäältä oikeudelliseen isäänsä ja toisaalta todennäköiseen biologiseen isäänsä ja pyrittävä asiaa kokonaisuutena harkittaessa lapsen edun mukaiseen ratkaisuun.

34. Asiassa on tullut selvitetyksi, että D, hänen äitinsä C ja lapsen isäksi vahvistettu A ovat eläneet perheenä lapsen varhaislapsuudessa noin kahden vuoden ajan. D:n ja A:n välille on tuolloin muodostunut vanhemman ja lapsen välinen sosiaalinen side, joka oli säilynyt eron jälkeenkin siihen asti, kun heidän välillään oli vielä ollut muutamia satunnaisia tapaamisia keväällä 2018.

35. Oikeudenkäynnin aikana D:n ja A:n suhteen laatu on kuitenkin muuttunut siten, että tapaamiset ja muukin yhteydenpito lapsen ja oikeudellisen isän välillä ovat katkenneet kokonaan jo yli kolme vuotta sitten. Asiassa ilmenneiden seikkojen perusteella ei ole aihetta olettaa, että A:n ja lapsen välinen yhteydenpito käynnistyisi uudelleen.

36. D:n ja A:n välisen yhteydenpidon päätyttyä lapsi on tutustunut todennäköiseen biologiseen isäänsä B:hen, jota lapsi on tavannut ja jonka kanssa hän on pitänyt säännöllisesti yhteyttä. B:n ja lapsen väliset, jo vuonna 2018 alkaneet tapaamiset vastaavat pitkälti tavanomaisia lapsen ja toisella paikkakunnalla asuvan etävanhemman välisiä tapaamisia. Lapsen kuulemisessa on selvinnyt, että B:n biologinen isyys ei ole hänen mielestään mitenkään hämmentävää eikä hän koe epätietoisuutta asiasta. Päinvastoin on ilmeistä, että lapsi mieltää isäkseen yksinomaan B:n, jonka hän toivoo myös vahvistettavan isäkseen. Lapsen kertomusta hänelle läheisistä ihmisistä taikka hänen mielipiteensä aitoutta ei ole aihetta epäillä.

37. Korkein oikeus toteaa, että vaikka isyyden kumoamisella on pysyviä taloudellisia ja oikeudellisia vaikutuksia, virheellisen isyyden korjaamisen tarpeellisuutta ja lapsen etua on arvioitava ensi sijassa lapsen nykyisten olosuhteiden perusteella. Koska D on 10-vuotias, hänen itsenäisen kanneoikeutensa käyttämiseen on aikaa vielä useita vuosia. Hän tarvitsee vielä ikänsä puolesta sellaista konkreettista huolenpitoa, jota äidin ohella myös isä voi turvata. Tämä ja edellä selvitetyt muuttuneet olosuhteet huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että lapsen edun näkökulmasta lapsen ja todennäköisen biologisen isän välinen suhde on kehittynyt merkittäväksi ja on selvästi painavampi kuin lapsen ja oikeudellisen isän välille aikanaan syntynyt, mutta sittemmin hiipunut perhesuhde. Lapsen kanneoikeuden käyttäminen avaisi tilaisuuden mahdolliseen biologista totuutta vastaavan isyyden vahvistamiseen ja tukee siten perhesiteiden kehittymistä lapsen ja B:n välille.

38. Tässä tapauksessa kysymys ei ole siitä, että ratkaisussa tulisi punnittavaksi muiden henkilöiden kuin D:n nauttima perhe-elämän suoja. Vaikka A on aikanaan vastustanut edunvalvojan määräämistä, hänen yhteydenpitonsa lapseen on päättynyt jo useita vuosia sitten eikä hän enää ole osallistunut asian käsittelemiseen Korkeimmassa oikeudessa. Hakemuksen hyväksymisen ei voida katsoa loukkaavan A:n oikeutta perhe-elämänsä suojaan.

39. Biologisesta isyydestä ja nykyisistä sosiaalisista siteistä saatu selvitys samoin kuin lapsen toiveet osoittavat yhdensuuntaisesti tarpeeseen korjata virheellinen isyys. Asiassa on siten lapsen edun kannalta erittäin painava syy määrätä edunvalvoja lapsen kanneoikeuden käyttämistä varten. Asianajaja X on antanut tehtävään suostumuksensa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan.

Asianajaja X määrätään D:n edunvalvojaksi tämän kanneoikeuden käyttämistä varten isyyden kumoamista koskevassa asiassa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Kirsti Uusitalo, Mika Ilveskero, Juha Mäkelä ja Timo Ojala. Esittelijä Hanna Vieruaho.