KKO:2021:37

Vuonna 2019 kuolleen A:n biologinen lapsi C vaati, että käräjäoikeuden 24.8.2012 antama päätös adoptiosuhteen vahvistamisesta A:n ja jo päätöstä annettaessa täysi-ikäisen B:n välille puretaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla C:n esittämien uusien seikkojen ja todisteiden perusteella.

Korkein oikeus katsoi, ettei C:llä ollut oikeutta hakea adoption vahvistamista koskevan käräjäoikeuden päätöksen purkamista, koska C ei ollut asianosainen adoptiota koskevassa asiassa eikä myöskään sillä perusteella, että hän oli A:n rintaperillinen. Adoptiopäätöksen voimassaoloon ei tässä asiassa liittynyt myöskään sellaisia julkista intressiä koskevia seikkoja, jotka olisivat puoltaneet asialegitimaation laajentamista asianosaispiirin ulkopuolelle. Sen vuoksi Korkein oikeus jätti hakemuksen tutkimatta.

Asian aikaisempi käsittely

Hyvinkään käräjäoikeuden päätös 24.8.2012 nro 12/6814 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian on ratkaissut käräjänotaari Minna Poutiainen.

Ylimääräinen muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

C vaati, että käräjäoikeuden päätös puretaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on hakemuksellaan 16.7.2012 pyytänyt käräjäoikeutta vahvistamaan adoptiosuhteen hänen ja vuonna 1969 syntyneen B:n välille.

2. Käräjäoikeus on vahvistanut adoption hakemuksen mukaisesti. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A:n ja B:n välille oli B:n ollessa alaikäinen muodostunut kiinteä ja vakiintunut, vanhemmuuteen verrattava ja yhä jatkuva suhde. B ja hänen äitinsä D olivat hyväksyneet adoption. B:n biologinen isä oli kuollut. Käräjäoikeus on katsonut, ettei asiassa ollut tullut ilmi seikkoja, joiden vuoksi olisi ollut syytä epäillä, että adoptiohakemus olisi tehty muussa kuin adoptiolaissa säädetyssä tarkoituksessa. Käräjäoikeuden päätös on lainvoimainen.

3. C on vaatinut käräjäoikeuden päätöksen purkamista hakemuksessaan esitettyjen uusien seikkojen ja siihen liitettyjen uusien todisteiden perusteella.

4. Lainvoiman saanut tuomio riita-asiassa voidaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut toiseen lopputulokseen.

Kysymyksenasettelu

5. Korkeimman oikeuden arvioitavana on ensin se, onko A:n pojalla C:llä puhevalta ja oikeus vaatia adoption vahvistamista koskevan lainvoiman saaneen päätöksen purkamista.

Asialegitimaatio

6. Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaressa ei ole nimenomaisesti säädetty siitä, kenellä on oikeus hakea tuomion purkamista. Selvää on, että purkamista voivat hakea ne, joilla olisi adoptiolain 56 §:n nojalla oikeus hakea säännönmukaisessa muutoksenhaussa muutosta adoptiota koskevaan päätökseen (ks. KKO 2005:64). Tällainen oikeus nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa olisi adoptiolain 54 ja 56 §:n säännökset huomioon ottaen vain adoption hakijalla ja adoptoidulla eli A:lla ja B:llä.

7. Eräissä tapauksissa oikeutta hakea tuomion purkamista on laajennettu myös asianosaispiirin ulkopuolelle. Tällainen laajennus voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun ratkaisun sitova vaikutus poikkeuksellisesti ulottuu muuhunkin henkilöön kuin asianosaiseen, ratkaisu koskee välittömästi myös muun kuin asianosaisen etua ja oikeutta tai asiaan liittyy painava julkinen intressi (ks. KKO 2011:106 ja KKO 2014:19).

8. Korkein oikeus toteaa, että myös asian luonne vaikuttaa tuomion oikeusvoimavaikutuksen ohella siihen, milloin muulla kuin asianosaisella on oikeus hakea tuomion purkamista. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön mukaan henkilön oikeudellista asemaa, kuten avioliittoa, koskevat niin sanotut statusasiat, joissa sovinto ei ole sallittu, saattavat olla siinä määrin henkilöön sidottuja, ettei muilla kuin asianosaisilla voida katsoa olevan intressiä niiden muuttamiseksi (ks. KKO 1972 II 107). Isyyden kumoamista koskevassa asiassa (KKO 2015:59) muutoksenhakuoikeutta ei ollut biologisella isällä, kun tätä ei voitu pitää mainitun asian asianosaisena tai väliintulijana, eivätkä myöskään perhe-elämän suojaa koskevat periaatteet perustaneet oikeutta muutoksenhakuun.

9. Korkeimman oikeuden ratkaisussa (KKO 2011:106, kohta 3) on puolestaan todettu, että ottolapsisuhteen perustamisessa on kysymys sellaisesta henkilöön sidotusta asiasta, jota koskeva vaade ei hakijan kuollessa siirry hänen oikeudenomistajilleen. Ruotsissa oikeustila on samankaltainen ja ruotsalaisessa oikeuskäytännössä on käsitelty asianosaisen yleisseuraajan oikeutta ylimääräiseen muutoksenhakuun esimerkiksi isyyttä koskevissa asioissa tai sellaisissa asioissa, jotka koskevat henkilökohtaista oikeutta. Ratkaisussa NJA 2012 s. 333 Ruotsin Högsta domstolen katsoi, ettei kuolleen asianosaisen perillisillä ollut itsenäistä oikeutta hakea isyyden vahvistamista koskevan lainvoimaisen tuomion purkamista.

10. Henkilöön sidotuissa asioissa puhevallan arvioinnissa saatetaan joutua ottamaan huomioon myös perhe-elämän suojaa koskevat säännökset ja periaatteet. Esimerkiksi adoptio- ja isyysasioissa on arvioitu perhe-elämän suojan vaikutuksia Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan sekä sen soveltamista koskevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kannalta (ks. KKO 2011:106, KKO 2012:11 ja KKO 2015:59).

11. Täysi-ikäisen henkilön adoptiossa vahvistetaan lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava suhde adoptoitavan ja adoptionhakijan välille. Adoptio on pysyvä, eikä sitä ole mahdollista katkaista edes molempien osapuolten niin halutessa. Adoptiolain 18 §:n 1 momentin mukaan adoption purkaa vain uusi adoptio. Adoptiolain 10, 11 ja 13 §:ssä säädetään siitä, keiden henkilöiden suostumus adoptioon vaaditaan. Adoptiolain 54 §:ssä säädetään siitä, keitä adoption vahvistamista koskevassa asiassa on kuultava. Mainittujen säännösten mukaan adoptionhakijan rintaperillisten suostumusta tai kuulemista ei edellytetä, eikä adoptionhakijan rintaperillisillä ole muutoinkaan puhevaltaa adoption vahvistamista koskevassa asiassa.

12. Adoptiolapsi on adoptiovanhempaan ja tämän sukulaisiin nähden samassa asemassa kuin adoptiovanhemman biologinen lapsi. Adoptio muuttaa siten adoptionhakijan biologisten lasten tulevaa perillisasemaa niin, että adoption vahvistamista koskevan päätöksen tultua lainvoimaiseksi adoptiolapsella on sama perillisasema kuin adoptionhakijan biologisilla rintaperillisillä. Tällä perusteella voidaan puoltaa kantaa, jonka mukaan käräjäoikeuden päätös adoption vahvistamisesta koskee välittömästi adoptiovanhemman biologisen rintaperillisen etua ja oikeutta.

13. Adoptiopäätös on kuitenkin korostetun henkilökohtainen ja koskee välittömästi vain adoptionhakijan ja adoptoitavan välistä suhdetta. Kuten edellä on todettu, adoptionhakijan rintaperilliset eivät kuulu niiden henkilöiden joukkoon, joiden suostumus vaaditaan adoption vahvistamiseen tai joita on kuultava adoption vahvistamista koskevassa asiassa. Tämä puoltaa sellaista tulkintaa, että adoptiovanhemman rintaperillisellä ei ole lähtökohtaisesti oikeutta hakea adoption vahvistamispäätöksen purkamista. Myöskään perhe-elämän suojaan liittyvät näkökohdat eivät puolla puhevallan antamista rintaperilliselle nyt kysymyksessä olevassa ylimääräisessä muutoksenhaussa. Ottaen huomioon adoptioasian luonne henkilöön sidottuna asiana, adoptioasiassa ei tapahdu myöskään sellaista asianosaisseuraantoa, jonka vuoksi C:n puhevalta ylimääräisessä muutoksenhaussa voitaisiin perustaa siihen, että adoption hakijana ollut C:n isä on sittemmin kuollut.

14. Adoptiopäätöksen voimassaoloon ei tässä asiassa ole tullut esille sellaisia painavaa julkista intressiä koskevia seikkoja, jotka puoltaisivat asialegitimaation laajentamista asianosaispiirin ulkopuolelle.

15. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että C:llä ei ole oikeutta hakea adoption vahvistamista koskevan käräjäoikeuden päätöksen purkamista. Sen vuoksi hakemus on jätettävä tutkimatta.

Päätöslauselma

Hakemus jätetään tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Kirsti Uusitalo, Jussi Tapani, Timo Ojala ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Paula Klami-Wetterstein.