KKO:2021:34

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Espoon käräjäoikeuden tuomio 5.10.2017 nro 17/139453

Käräjäoikeus tuomitsi A:n 1.5.2007–30.9.2010 tehdystä törkeästä velallisen epärehellisyydestä 9 kuukauden vankeusrangaistukseen, joka määrättiin ehdolliseksi.

Asiassa oli riidatonta, että A oli toiminut X Oy:n hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana. Yhtiö oli perustettu markkinoimaan Y ry:n koripallotoimintaa ja hankkimaan yhdistykselle sponsorituloja. Yhtiö ja yhdistys olivat solmineet tätä koskevan yhteistyösopimuksen. A oli toiminut myös yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana. Riidatonta oli myös, että yhtiön varoja oli siirretty yhdistykselle tilisiirtoina ja maksamalla yhdistyksen laskuja. Tilisiirrot ja maksut oli kirjattu yhtiön kirjanpitoon lainoiksi ja yhdistyksen kirjanpitoon veloiksi.

Tilinpäätöstietojen mukaan yhtiön saatavien määrä yhdistykseltä oli 30.4.2007 ollut yhteensä 239 183,82 euroa. Lainojen määrä oli kasvanut tilikaudella 2007–2008 yhteensä 107 565,85 eurolla, tilikaudella 2008–2009 yhteensä 60 053,01 eurolla, tilikaudella 2009–2010 yhteensä 19 037,91 eurolla ja ajalla 1.5.–30.9.2010 yhteensä 22 430 eurolla siten, että yhtiön lainasaatava yhdistykseltä oli 30.9.2010 ollut yhteensä 448 270,59 euroa.

Käräjäoikeuden mukaan yhtiöllä oli ollut aito liiketaloudellinen tarkoitus eli se oli tavoitellut voittoa yhdistyksen koripallotoiminnasta esimerkiksi pelaajasiirtokorvauksilla tai otteluiden televisiointisopimuksilla. Kun lainojen antamisella oli pyritty parantamaan yhdistyksen urheilullista menestystä ja sitä kautta lisäämään yhdistyksen tulovirtoja, oli niille sinällään ollut liiketaloudellinen peruste. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin yhdistyksen heikon taloudellisen tilanteen huomioon ottaen, että lainan takaisinmaksu oli ollut koko syytteessä tarkoitetun ajan erittäin epävarmaa ja ettei lainan antaminen siihen nähden ollut ollut liiketaloudellisesti perusteltua.

Tästä syystä ja kun yhtiön taloudellinen tilanne oli ollut sellainen, että yhtiö oli maksanut velvoitteitaan ulosoton kautta jo vuodesta 2004 lukien, ja kun yhtiön taloudellinen tilanne on ollut täysin riippuvainen yhtiön saamista pääomalainoista, ei varojen siirtämiselle lainoina yhdistykselle ollut ollut hyväksyttävää syytä.

Käräjäoikeus totesi yhtiön maksukyvyttömyyden osalta, että yhtiö oli tuottanut voittoa 30.4.2006 päättyneestä tilikaudesta lähtien ja että sen käyttökate oli ollut hyvä. Toisaalta yhtiön maksuvalmius oli ollut huono. Myös yhtiön omavaraisuusaste oli ollut voimakkaasti negatiivinen, ja yhtiön vakavaraisuuskin oli ollut menetetty syytteen mukaisen tekoajan. Käräjäoikeuden mukaan yhtiön maksuvalmiutta tai vakavaraisuutta koskevat tunnusluvut eivät yksin osoittaneet, että yhtiö olisi ollut maksukyvytön koko syytteen mukaisen tekoajan. Tämä oli kuitenkin johtunut pitkälti yhtiön saamista pääomalainoista ja toisaalta siitä, että pääomalainoina saatuja varoja yhtiö oli lainannut edelleen yhdistykselle, mikä oli puolestaan mahdollistanut myös tilisiirrot takaisin yhdistykseltä yhtiölle.

Asiassa oli riidatonta, että yhtiö oli ollut maksukyvytön viimeistään syksyllä 2010. Käräjäoikeus katsoi, että varojen siirto takaisinmaksun kannalta epävarmoina lainoina yhdistykselle oli osaltaan aiheuttanut yhtiön maksukyvyttömäksi tulemisen.

Käräjäoikeus katsoi siten asiassa näytetyksi, että A:n oli niin yhtiön kuin yhdistyksen toiminnasta vastanneena henkilönä tullut ymmärtää jo 1.5.2007 alkaneesta tilikaudesta lähtien, että yhtiön maksukyvyttömyys oli varojen luovuttamisen erittäin todennäköinen seuraus. A oli aiheuttanut yhtiön maksukyvyttömyyden ja siten syyllistynyt velallisen epärehellisyyteen, jota teolla yhdistykselle tavoitellun hyödyn määrä ja tekoa kokonaisuutena arvostellen oli pidettävä törkeänä.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Ilkka Lahtinen ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 13.3.2019 nro 19/111097

A valitti hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä.

Hovioikeus katsoi ottaen huomioon X Oy:n liiketoiminnan luonteen ja ansaintalogiikan, että yhtiön varojen luovuttamiseen Y ry:lle oli ollut yhtiön toimintaan liittyvä taloudellisesti ja oikeudellisesti perusteltu syy. Varojen luovutukset olivat myös ilmenneet asianmukaisesti yhtiön tilinpäätöksistä. Kysymys oli ollut liiketoiminnasta, jossa yksittäisillä pelaajakaupoilla ja urheilullisella menestyksellä oli ollut huomattava taloudellinen merkitys. Ilman varojen luovutuksia sekä yhtiön että yhdistyksen toiminta olisi päättynyt. Yhdistyksen rahoituksen jatkaminen oli ollut välttämätöntä myös yhtiön oman liiketoiminnan kannalta, jotta lähivuosien aikana odotettavissa olevia tuloja ei olisi menetetty. Kun lisäksi otettiin huomioon varojen luovutusten määrät ja niiden suhde yhtiön liiketoimintaan liittyneisiin tulonodotuksiin sekä yhtiön toimet liiketoiminnan jatkamiseksi vuosina 2010–2011, hovioikeus katsoi, ettei lainojen takaisinmaksu ollut varojen luovutushetken tiedon perusteella ollut niin epävarmaa, että luovutuksia olisi ollut pidettävä liiketaloudellisesti perusteettomina sekä siten yhtiön tarkoituksen ja edun vastaisina.

Hovioikeus katsoi, että varojen luovuttaminen ei ollut tapahtunut rikoslain 39 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilman hyväksyttävää syytä, ja hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Terhi Mattila ja Ville Laine sekä asessori Katja Harakka.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle ja Verohallinnolle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä ja Verohallinto vaativat valituksissaan, että A tuomitaan rangaistukseen törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

A vaati vastauksessaan, että valitukset hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä ja Verohallinto ovat vaatineet A:n tuomitsemista rangaistukseen 1.5.2007–30.9.2010 tehdystä törkeästä velallisen epärehellisyydestä. Syytteen mukaan A oli X Oy:n (jäljempänä yhtiö) hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana ilman hyväksyttävää syytä luovuttanut yhtiön omaisuutta Y ry:lle (jäljempänä yhdistys) tilisiirtoina yhtiön tililtä yhdistyksen tilille ja maksamalla yhdistyksen laskuja. Nämä yhteensä 209 086,77 euron määräiset suoritukset oli kirjattu yhtiön kirjanpitoon lainoiksi yhdistykselle.

2. Asiassa on riidatonta, että yhtiö oli perustettu markkinoimaan yhdistyksen koripallotoimintaa ja hankkimaan yhdistykselle sponsorituloja. A on ollut myös yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja. Riidatonta on myös, että syytteessä tarkoitetut yhtiön varat on siirretty yhtiön varallisuuspiiristä tilisiirtoina yhdistykselle ja maksamalla yhdistyksen laskuja ja että nämä suoritukset on kirjattu yhtiön kirjanpitoon lainoiksi yhdistykselle sekä yhdistyksen kirjanpitoon velaksi yhtiölle. Lainoista ei ole laadittu velkakirjoja, eikä niille ole annettu vakuuksia. Yhtiön saatavien määrä yhdistykseltä on ennen syytteen mukaisen tekoajan alkamista 30.4.2007 ollut yhteensä 239 183,82 euroa ja tekoajan päättyessä 30.9.2010 yhteensä 448 270,59 euroa. Saatavien määrä oli siten syytteessä tarkoitettuna aikana kasvanut syytteessä mainitulla määrällä eli 209 086,77 eurolla.

3. Käräjäoikeus on katsonut varojen siirtämisen tapahtuneen ilman hyväksyttävää syytä. Käräjäoikeuden mukaan siirrot olivat myös osaltaan aiheuttaneet yhtiön maksukyvyttömyyden. Käräjäoikeus on tuominnut A:n törkeästä velallisen epärehellisyydestä 9 kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

4. A:n valitettua hovioikeuteen hovioikeus on katsonut, että ottaen huomioon yhtiön liiketoiminnan luonne ja ansaintalogiikka varojen luovuttamiselle oli ollut yhtiön toimintaan liittyvä taloudellisesti ja oikeudellisesti perusteltu syy. Hovioikeus on hylännyt syytteen ja vapauttanut A:n tuomitusta rangaistuksesta.

5. Korkeimmassa oikeudessa on ensisijaisesti kysymys siitä, onko varojen luovutus yhtiöstä yhdistykselle tapahtunut rikoslain 39 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilman hyväksyttävää syytä. Mikäli näin on, arvioitavaksi tulee se, onko varojen luovutuksilla aiheutettu yhtiön maksukyvyttömyys tai oleellisesti pahennettu sitä ja onko kysymys törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Sovellettavat säännökset ja arvioinnin lähtökohdat

6. Rikoslain 39 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan velallinen, joka ilman hyväksyttävää syytä lahjoittaa tai muuten luovuttaa omaisuuttaan ja siten aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään, on tuomittava velallisen epärehellisyydestä. Saman luvun 1 a §:n mukaan rikoksentekijä on tuomittava törkeästä velallisen epärehellisyydestä muun ohella, jos velallisen epärehellisyydessä tavoitellaan huomattavaa hyötyä (1 kohta) tai aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa velkojille (2 kohta) ja velallisen epärehellisyys on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

7. Lain perusteluissa on todettu, että omaisuuden ilman hyväksyttävää syytä tapahtuneella lahjoittamisella tai muunlaisella luovuttamisella tarkoitetaan velallisen varallisuusasemaa todellisesti huonontavia oikeustoimia. Rangaistavuuden ulkopuolelle jäävät sellaiset teot, joita voidaan pitää hyväksyttävinä myös velallisen jouduttua taloudelliseen kriisitilanteeseen (HE 66/1988 vp s. 161). Velallisen epärehellisyyden kriminalisoinnin yleisenä tarkoituksena on suojella taloudellisissa vaikeuksissa olevan velallisen velkojia, minkä lisäksi sen avulla pyritään vahventamaan luotonannon perusteena olevaa luottamusta velallisen menettelyn rehellisyyteen myös taloudellisten vaikeuksien ilmaantuessa (HE 268/1993 vp s. 11).

8. Osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 momentissa luetellaan lailliset tavat jakaa osakeyhtiön varoja osakkeenomistajille ja 2 momentissa viitataan laillisiin tapoihin jakaa varoja yleensä muille kuin osakkeenomistajille. Pykälän 3 momentin mukaan muu liiketapahtuma, joka vähentää yhtiön varoja tai lisää sen velkoja ilman liiketaloudellista perustetta, on laitonta varojenjakoa. Saman luvun 2 §:n mukaan varoja ei saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden. Luvun 3 §:n mukaan varojen jakamisen on perustuttava viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen.

9. Osakeyhtiölain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 109/2005 vp s. 124) on todettu, että liiketaloudellista perustetta arvioitaessa olennaista ei ole se, osoittautuuko liiketoimi jälkikäteen yhtiölle tappiolliseksi, vaan se, millä perusteella toimenpide on tehty, eli onko tarkoitus ollut liiketaloudellinen vai ei. Ratkaisevaa on, olisiko päätöksen tekijöiden pitänyt tietää, ettei päätös ole liiketaloudellisesti perusteltu.

10. Voimassa oleva osakeyhtiölaki ei sisällä yhtiön lähipiiriin kuuluville annettavia lainoja eli niin sanottuja lähipiirilainoja koskevia erityissäännöksiä. Korkein oikeus toteaa, että lähipiirilainan antamisen hyväksyttävyyttä on rikosoikeudellisesti arvioitava samoilla kriteereillä kuin muitakin yhtiöstä tehtäviä luovutuksia.

Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä

11. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2020:101 (kohta 42) on todettu emoyhtiön tytäryhtiölle antaman lainan osalta, että emoyhtiön kokonaankin omistamalla tytäryhtiöllä on itsenäisenä oikeushenkilönä oma varallisuuspiirinsä. Emoyhtiön lainatessa tai muutoin luovuttaessa varojaan tytäryhtiölle luovutuksen hyväksyttävyyttä arvioidaan emoyhtiön ja sen velkojien edun kannalta. Lainanannossa on kysymys yhtiön varallisuuden luovuttamisesta yhtiön varallisuuspiirin ulkopuolelle. Siten arvioitavana on se, onko tytäryhtiön toiminnan rahoittamiselle lainanannolla ollut yhtiön kannalta hyväksyttävä liiketaloudellinen peruste. Ratkaisussa (kohta 45) emoyhtiön lainanantamista tytäryhtiölle ei pidetty hyväksyttävänä, koska emoyhtiö oli lainoittanut koko toimintansa ajan poikkeuksellisen voimakkaasti tappiollista tytäryhtiötään tilanteessa, jossa emoyhtiöllä oli itsellään ollut vaikeuksia selviytyä omista verovelvoitteistaan. Emoyhtiön ollessa itse maksukyvyttömyysuhan alla tai maksukyvyttömänä ei voitu pitää liiketaloudellisesti hyväksyttävänä, että yhtiö lainasi likvidiä varallisuuttaan kestämättömässä taloudellisessa tilassa olevalle saman konsernin toiselle yhtiölle omaa maksukykyään heikentäen.

12. Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 2005:68 (kohta 4) ja KKO 2005:119 (kohta 11) on todettu, että varojen luovuttamisen hyväksyttävyyden arvioinnissa on olennaista velkojien näkökulma ja että syyn hyväksyttävyyttä on siten arvioitava objektiivisin perustein. Arviointi on tehtävä siltä pohjalta, onko varojen luovuttamiseen ollut velallisen toimintaan liittyvä todellinen ja oikeudellisesti perusteltu syy ja onko luovuttaminen toteutettu asiaa koskevia säännöksiä noudattaen.

13. Samoja arviointiperusteita on noudatettu myös ratkaisuissa KKO 2011:64 ja KKO 2018:12. Ratkaisussa KKO 2011:64 on lisäksi todettu, että luovutuksen hyväksyttävyyttä objektiivisesti arvioitaessa huomiota tulee kiinnittää myös siihen, onko luovutus tosiasiallisesti vaarantanut velkojien oikeutta maksun saantiin (kohta 10). Hyväksyttävyyttä voidaan arvioida sen mukaan, onko velallisen suorituksessa ollut kysymys liiketaloudellisesti perustellusta ja siten yhtiön tarkoituksen ja edun mukaisesta toimesta vai onko kysymys ollut laittomasta varojenjakamisesta. Oikeustoimen sisältöä ja tarkoitusta on arvioitava sen ajankohdan mukaan, jolloin päätös yhtiössä on tehty (kohta 12).

Arvio suoritusten hyväksyttävyydestä tässä tapauksessa

14. Yhtiön ja yhdistyksen välillä on ollut 16.9.2002 solmittu yhteistyösopimus, jonka A on allekirjoittanut kummankin sopimusosapuolen edustajana. Sopimuksen tavoitteena on ollut luoda yhdistykselle taloudelliset mahdollisuudet sen koripallojoukkueiden urheilutoiminnalle. Sopimuksen perusteella yhtiöllä on ollut oikeus saada 80 prosenttia yhdistykselle pelaajasopimusten siirtojen perusteella tulevista tuloista. Yhtiö on lisäksi saanut kaikki yhdistyksellä olleet oikeudet mainontaan ja markkinointiin, mukaan lukien sponsoritoiminta ja siitä saatavat tulot. Lisäksi yhdistys on sopimuksella siirtänyt yhtiölle oikeudet televisiointioikeuksien myymiseen siltä osin kuin kyseisiä oikeuksia ei ole luovutettu SM-Korikselle tai Koripalloliitolle.

15. Yhteistyösopimuksen perusteella yhtiö on vuosittain suorittanut yhdistykselle korvauksia oikeuksien luovuttamisesta. A:n kertomuksesta on ilmennyt, että yhtiö on saanut hankkimistaan sponsorisopimuksista provision, jolla sen oli ollut tarkoitus rahoittaa päivittäistä toimintaansa. Yhtiön on tullut tilittää solmimistaan sponsorisopimuksista saadut tulot yhdistykselle yhteistyösopimuksen mukaisella provisiolla vähennettynä. Korkein oikeus toteaa, että syytteessä tarkoitetut maksut yhtiöltä yhdistykselle, jotka on kirjattu yhtiön kirjanpitoon lainoiksi ja yhdistyksen kirjanpitoon veloiksi, on tehty yhteistyösopimukseen perustuneiden maksujen lisäksi. Yhtiön varoja on siten siirretty yhdistykselle ilman yhteistyösopimukseen perustuvaa velvollisuutta.

16. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat katsoneet, että yhtiöllä on ollut aito liiketaloudellinen tarkoitus, kun se on tavoitellut voittoa yhdistyksen koripallotoiminnasta pelaajasiirtokorvauksilla ja otteluiden televisiointisopimuksilla. Korkein oikeus katsoo, että tätä lähtökohtaa ei ole aihetta arvioida toisin. Syytteessä tarkoitettujen luovutusten eli lainanannon hyväksyttävyyttä on arvioitava siltä pohjalta, onko lainanantoon ollut yhtiön toimintaan liittyvä todellinen ja oikeudellisesti perusteltu syy ja onko lainanannossa siten ollut kysymys liiketaloudellisesti perustellusta sekä yhtiön tarkoituksen ja edun mukaisesta toimesta. Lainanannon sisältöä ja tarkoitusta on arvioitava sen ajankohdan mukaan, jona päätökset yhtiössä on tehty. Lainanannon hyväksyttävyyttä objektiivisesti arvioitaessa huomiota tulee kiinnittää siihen, onko lainananto tosiasiallisesti vaarantanut velkojien oikeutta maksun saantiin. Arviointiin vaikuttavat myös lainojen saajan takaisinmaksukyky ja lainojen takaisinmaksun varmistamiseksi suoritetut toimenpiteet.

17. Todistajana kuultu Verohallinnon erikoistilintarkastaja B on laatinut kirjallisena todisteena esitetyn lausunnon yhtiön yrityssaneeraushakemuksesta vuonna 2011. Yhtiön käyttökate tilikausina 2007–2010 on ollut positiivinen, eli yhtiön liiketoiminta kyseisellä ajanjaksolla on ollut kannattavaa. Yhtiö on tuottanut voittoa 30.4.2006 päättyneestä tilikaudesta lähtien.

18. Toisaalta yhtiön lyhyen aikavälin maksuvalmius on B:n kertomalla tavalla ollut menetetty ja pidemmän aikavälin vakavaraisuus on ollut heikko. Yhtiön omaisuuserät ovat tarkastelujaksolla koostuneet lähinnä lainasaatavista yhdistykseltä, ja kysymys on ollut juuri syytteessä tarkoitetuista lainoista. B on yhdistyksen heikon taloudellisen tilanteen sekä lainojen vakuudettomuuden huomioon ottaen ilmoittanut katsoneensa, että nämä lainasaatavat eivät ole olleet likvidejä. B on vielä kertonut, että yhtiö ei ole saanut edellisten tilikausien tappiota kuitattua ja yhtiön oma pääoma olisi ollut negatiivinen, ellei yhtiötä olisi rahoitettu huomattavin pääomalainoin. Yhtiön tasetiedoista ilmenee, että yhtiöllä on ollut 30.4.2007 päättyneellä tilikaudella pääomalainaa 359 912,76 euroa ja seuraavilla kolmella tilikaudella 399 912,76 euroa.

19. Tasetiedoista ja tuloslaskelmista ilmenee, että yhdistyksen taloudellinen tilanne on samana ajanjaksona ollut heikko. Yhdistyksen oma pääoma on ollut jatkuvasti negatiivinen, tilikausilla 2007–2009 noin 380 000 euroa ja tilikaudella 2010 yli 500 000 euroa. Tilikaudella 2007 yhdistys on tehnyt voittoa 24 007 euroa, tilikaudella 2008 voittoa 1 476 euroa ja tilikaudella 2009 voittoa 709 euroa. Tilikaudella 2010 yhdistys on tehnyt tappiota 99 545 euroa. Kutakin tilikautta koskevassa tilintarkastuskertomuksessa yhdistyksen huomiota on kiinnitetty vakavaraisuutensa ja maksuvalmiutensa parantamiseen.

20. A ja todistajana kuultu koripallovalmentaja C ovat Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä uskottavasti kertoneet siitä, että ammattilaispelaajien kehittäminen on pitkäjänteistä toimintaa, joka vaatii huomattavia investointeja. Pelaajasopimusten siirroista saatavat korvaukset voivat toisaalta olla huomattavia pelaajan siirtyessä ulkomaiseen ammattilaissarjaan.

21. Korkein oikeus toteaa, että nyt kysymyksessä olevan kaltaiselle toiminnan rahoittamiselle voi olla liiketaloudellinen peruste. Tämä voi olla perusteltua erityisesti tilanteessa, jossa odotettavissa olevat tulot kertyvät tasaisen kassavirran asemesta pääosin yksittäisinä suurempina kertaerinä. Arvioitaessa lainoittamisen hyväksyttävyyttä eli sitä, onko lainoittaminen ollut liiketaloudellisesti perusteltua, olennaista on kuitenkin velkojien näkökulma, ja arviointi on suoritettava objektiivisin perustein.

22. Verohallinto on yhtiön suurin ulkopuolinen velkoja. Yhtiöllä on 30.4.2007 päättyneellä tilikaudella ollut arvonlisäverovelkaa 117 966,55 euroa, ennakonpidätysvelkaa 2 823,60 euroa ja sosiaaliturvamaksuvelkaa 2 239,55 euroa. Verovelkojen määrä on tekoaikana kasvanut siten, että pesäluettelon mukainen velkamäärä on ollut 165 780,28 euroa. Yhtiö on asetettu konkurssiin 8.7.2011. Yhtiön vanhimmat verovelat ovat erääntyneet huhtikuussa 2008.

23. A:n mukaan yhtiön liiketoiminnallisena tavoitteena oli ollut yhden pelaajan myynti kahden vuoden jaksoissa. Tarkasteluajanjaksolla yhdistys ei kuitenkaan ole tehnyt sellaisia pelaajasiirtoja, joista yhtiölle olisi yhteistyösopimuksen perusteella tuloutunut varoja. Esitetyn selvityksen perusteella tulonodotukset ovat olleet määriltään suuria, mutta epävarmoja. Niiden toteutuminen on riippunut lukuisista satunnaisista tai vaikeasti ennakoitavista seikoista, kuten yksittäisten pelaajien kehittymisestä ja esimerkiksi mahdollisista loukkaantumisista sekä muiden seurojen tekemistä päätöksistä.

24. A on vastannut sekä yhtiön että yhdistyksen toiminnasta, ja hän on ollut tietoinen molempien taloudellisesta tilanteesta ja siten myös siitä, että yhdistys ei ole pystynyt suoriutumaan päivittäisistä juoksevista maksuistaan ilman yhtiöltä saamaansa taloudellista apua. Tässä asemassaan hänen on täytynyt jo 1.5.2007 alkaneella tilikaudella ymmärtää, että muun muassa laskujen maksamista varten yhdistykselle annettujen lainojen takaisinmaksu on ollut erittäin epätodennäköistä ja että vakuudettomalle lainanannolle talousvaikeuksissa olevalle yhdistykselle ei ole ollut yhtiön velkojien näkökulmasta hyväksyttävää syytä tilanteessa, jossa yhtiön oma maksuvalmius on menetetty ja lakisääteisiä maksuja on jätetty suorittamatta.

25. Korkein oikeus katsoo, että luovutusten hyväksyttävyyttä arvioitaessa ei ole erityistä painoarvoa sillä, että kysymys on ollut urheiluliiketoiminnasta ja siihen syytteessä tarkoitettuna aikana liittyneestä tavanomaisesta käytännöstä organisoida toiminta osaksi yhtiön ja osaksi yhdistyksen puitteissa tapahtuvaksi. Yhtiön tekemien luovutusten hyväksyttävyyttä on tällaisessakin toiminnassa arvioitava vastaavin perustein kuin esimerkiksi kahden samaan konserniin kuuluvan tai muutoin poikkeuksellisen kiinteää taloudellista yhteistoimintaa harjoittavan oikeushenkilön välisiä luovutuksia olisi arvioitava.

26. Edellä mainituilla perusteilla ja ottaen huomioon erityisesti yhdistyksen takaisinmaksukyvyn heikkouden sekä pelaajasopimuksiin liittyvien tulonodotusten satunnaisuuden ja epävarmuuden Korkein oikeus katsoo, että A on jatkaessaan taloudellisessa kriisitilanteessa olleen yhtiön varojen lainaamista yhdistykselle luovuttanut syytteessä tarkoitetut yhtiön varat yhdistykselle ilman hyväksyttävää syytä.

27. A on kiistämisensä perusteeksi vedonnut myös siihen, että hänellä ei ole ollut toisintoimimismahdollisuutta, koska yhtiön saamat pääomalainat oli annettu nimenomaisesti yhdistyksen toimintaa varten. Todistaja D on kertonut antaneensa yhtiölle pääomalainaa nimenomaan käytettäväksi yhdistyksen eli koripallojoukkueiden toimintaan. Korkein oikeus katsoo, että pääomalainaa antaneiden henkilöiden tai tahojen mahdollisesti asettamat pääomalainan antamisen edellytykset eivät vaikuta syytteessä tarkoitettujen varojen luovuttamisen hyväksyttävyyden arviointiin velallisen epärehellisyyttä koskevan, yleisesti velkojia suojaavan rangaistussäännöksen näkökulmasta.

Yhtiön maksukyvyttömyydestä

28. Korkein oikeus on edellä katsonut, että syytteessä tarkoitetut yhtiön lainojen muodossa tekemät varojen siirrot yhdistykselle ovat tapahtuneet rikoslain 39 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilman hyväksyttävää syytä. Asiassa on vielä arvioitava, onko lainananto aiheuttanut yhtiön maksukyvyttömyyden tai oleellisesti pahentanut sitä.

29. Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan velallisen epärehellisyysrikoksen yhteydessä sitä, että velallinen muuten kuin tilapäisesti on kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Maksukyvyttömyyttä arvioitaessa ei kuitenkaan oteta huomioon vain velallisen varoja ja velkoja, vaan huomioon tulee ottaa myös velallisen mahdollisuus hankkia tuloja ja muuta varallisuutta sekä saada luottoa (ks. KKO 2020:101, kohta 10 ja siinä viitatut ratkaisut).

30. Syytteessä tarkoitettua aikaa edeltäneen, yhtiön 30.4.2006 päättyneen tilikauden tappio on ollut 98 362,64 euroa, minkä lisäksi yhtiöllä on ollut vastattavana edellisten tilikausien tappioita 301 261,61 euroa. Yhtiön oma pääoma on ollut 67 138,43 euroa negatiivinen. Kyseistä tilikautta koskevassa tilintarkastuskertomuksessa on todettu, että yhtiön maksuvalmius on ollut kireä, sekä kehotettu yhtiötä kiinnittämään huomiota maksuvalmiutensa parantamiseen ja velkaantumisensa vähentämiseen.

31. Yhtiö on edellä todetusti tuottanut tarkasteluajankohtana voittoa, ja sen käyttökate on B:n laatiman lausunnon mukaan ylittänyt toimialan keskimääräisen arvon. Yhtiön lyhyen aikavälin maksuvalmius on kuitenkin ollut menetetty ja pidemmän aikavälin vakavaraisuus on ollut heikko. Yhtiö ei ole saanut edellisten tilikausien tappioita kuitattua, ja ilman pääomalainoitusta yhtiön oma pääoma olisi menetetty. Yhtiö on maksanut velkoja ulosoton kautta vuodesta 2004 lukien ja veroja on jäänyt maksamatta vuodesta 2008 lähtien.

32. Korkein oikeus katsoo, että yhtiöllä on jo syytteessä tarkoitetun ajan alussa ollut muita kuin vain tilapäisiä maksuvaikeuksia ja yhtiö on ollut uhkaavan maksukyvyttömyyden tilassa. Vakuudettomat yhteensä 209 086,77 euron suuruiset lainat yhdistykselle ovat osaltaan aiheuttaneet yhtiön maksukyvyttömyyden tai ainakin oleellisesti pahentaneet maksukyvyttömyyttä.

Tahallisuus

33. Velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistön täyttyminen asiassa edellyttää, että A:n on tullut pitää tahallisuuden täyttävin tavoin varsin todennäköisenä, että hänen toimistaan aiheutuu yhtiön maksukyvyttömyys tai että ne pahentavat maksukyvyttömyyttä. Tahallisuus edellyttää sitä, että velallinen on ollut tietoinen niistä tosiseikoista, joiden perusteella varojen luovutusten objektiivinen oikeudellinen arviointi tehdään.

34. A on ollut yhtiön toimitusjohtaja ja hallituksen varsinainen jäsen. A:lla on siten ollut pääsy kaikkeen taloudelliseen tietoon yhtiössä sekä yhtiön edustajana vastuu yhtiössä tehdyistä päätöksistä. A on tiennyt myös yhdistyksen urheilullisen ja taloudellisen tilanteen. Hänellä on näin ollen täytynyt olla tieto kaikista edellä todetuista keskeisistä tosiseikoista, jotka ovat koskeneet yhtiön taloudellista asemaa ja syytteessä tarkoitettujen toimenpiteiden vaikutusta yhtiön taloudelliseen asemaan sekä maksukykyyn. Yhtiön taloudellisen tilanteen heikentyminen ja maksukyvyttömyys eivät ole olleet ennakoimattomia, vaan A:n on täytynyt pitää niitä varsin todennäköisinä. Hänen menettelynsä on siten ollut tahallista.

Syyksilukeminen

35. A on X Oy:n edustajana ja sen toiminnasta vastanneena henkilönä 1.5.2007–30.9.2010 ilman hyväksyttävää syytä luovuttanut yhtiön omaisuutta 209 086,77 euroa yhtiön varallisuuspiirin ulkopuolelle Y ry:lle ja aiheuttanut luovutuksilla yhtiön maksukyvyttömyyden tai ainakin oleellisesti pahentanut maksukyvyttömyyttä. Teolla yhdistykselle tavoitellun hyödyn määrä ja velkojille aiheutettu huomattava vahinko huomioon ottaen sekä tekoa myös kokonaisuutena arvostellen rikosta on pidettävä törkeänä. A on siten syyllistynyt menettelyllään törkeään velalliseen epärehellisyyteen.

Rangaistuksen määrääminen

36. Kun vain A on hakenut hovioikeudelta muutosta käräjäoikeuden tuomioon, häntä ei voida Korkeimmassa oikeudessa tuomita ankarampaan rangaistukseen kuin käräjäoikeus on hänet tuominnut. Käräjäoikeus on todennut, että A on aiheuttanut teollaan merkittävää taloudellista vahinkoa. Toisaalta hän ei ole tavoitellut teollaan hyötyä pelkästään itselleen vaan enemmänkin edustamalleen yhdistykselle. Lisäksi käräjäoikeus on ottanut huomioon A:n syyllisyyden jossain määrin alhaisen asteen.

37. Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden A:lle tuomitsema rangaistus on oikeudenmukainen seuraamus hänen syykseen luetusta rikoksesta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että asia jätetään syyksilukemisen ja rangaistuksen osalta käräjäoikeuden tuomion varaan.

Ehdollisen vankeuden koeaika on alkanut käräjäoikeuden tuomion antamisesta 5.10.2017. Koeaika on keskeytynyt hovioikeuden tuomion johdosta 13.3.2019. Koeaika alkaa uudelleen Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta ja päättyy 14.6.2021.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen, Jarmo Littunen, Tuomo Antila, Lena Engstrand ja Timo Ojala (eri mieltä). Esittelijä Lauri Länsman.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Ojala: Olen perustelujen kohdista 1–13 Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevällä kannalla. Siltä osin kuin kysymys on siitä, onko varojen siirroille yhtiöstä yhdistykselle ollut hyväksyttävä liiketaloudellinen peruste ja onko A syyllistynyt törkeään velallisen epärehellisyyteen, olen ratkaisun lopputuloksesta eri mieltä. Lausun tältä osin seuraavan.

Joukkueurheilun organisoinnista

Syytteen tekoaikana eli vuosina 2007–2010 Y ry on ollut koripallon SM-sarjassa pelaava joukkue. A:n kertoman mukaan Koripalloliiton tuolloin voimassa olleiden sarjatoimintaa koskeneiden sääntöjen mukaan koripallon SM-sarjassa (nykyisin Korisliiga) pelaava joukkue ei voinut olla osakeyhtiömuotoinen organisaatio.

Yhdistys ei puolestaan voi yhdistyslain perusteella olla yhteisö, jonka tarkoituksena on voiton tai muun välittömän taloudellisen edun hankkiminen siihen osalliselle taikka jonka tarkoitus tai toiminnan laatu muuten on pääasiassa taloudellinen (YhdistysL 2 §).

Näistä syistä johtuen toiminnan harjoittamiseen on tarvittu ensinnäkin yhdistys vastaamaan urheilullisesta toiminnasta ja osallistumisesta koripallon SM-sarjaan sekä toiseksi osakeyhtiö, jonka tehtävänä on ollut yhtiön ja yhdistyksen välisestä yhteistyösopimuksesta ilmenevällä tavalla yhdistyksen urheilullisen toiminnan rahoittaminen. Kuten tästä toiminnan organisoinnista ilmenee, osakeyhtiön liiketoiminta on liittynyt kiinteästi yhdistyksen urheilulliseen toimintaan ja sen rahoittamiseen.

Kysymyksessä olevan kaltainen järjestely, jossa ylimmällä sarjatasolla kilpailutoimintaa harjoittaa yhdistys ja taustalla on muun ohella rahoituksesta huolehtiva osakeyhtiö, on ollut erityisesti aikaisemmin yksi vaihtoehtoinen tapa järjestää toimintaa suomalaisessa joukkuelajien huippu-urheilussa. Urheiluseurojen taustayhtiöt toimivat tällaisessa organisaatiorakenteessa rahoittajana. Oikeuskirjallisuudessa todetuin tavoin aikaisemmin, jolloin joukkuelajien sarjoissa saattoi olla edustettuna vain aatteellinen yhdistys, seurojen taustalla olevien rahoittajien tuli perustaa väliyhtiöitä, joiden nimissä saattoi olla pelaajasopimukset ja joille kotiutettiin joukkueen mahdollisesti saamat tuotot (ks. esimerkiksi Halila – Norros: Urheiluoikeus 2016 s. 85–86 ja Rauste: Urheiluoikeus 1997 s. 680–681).

Varojen siirron arviointi tässä asiassa

Yhtiön lainatessa tai muutoin luovuttaessa varojaan yhdistykselle luovutuksen hyväksyttävyyttä arvioidaan yhtiön ja sen velkojien edun kannalta. Lainanannossa on kysymys yhtiön varallisuuden luovuttamisesta yhtiön varallisuuspiirin ulkopuolelle. Siten arvioitavana on, onko yhdistyksen toiminnan rahoittamiselle yhtiön varoja lainaamalla ollut yhtiön kannalta hyväksyttävä liiketaloudellinen peruste.

Totean, että yhtiön ja yhdistyksen välinen organisointi on nyt tarkasteltavana olevassa tapauksessa tehty nimenomaisesti tarkoituksin, että kilpailutoiminnan rahoittajana toimii yhtiö ja toisaalta urheilullisen kilpailutoiminnan tuotot kanavoidaan yhtiölle eikä yhdistykselle.

Yhtiö ja yhdistys ovat eri oikeushenkilöitä ja niillä on siten toisistaan erilliset varat ja velat. Tässä asiassa tilanne on kuitenkin liiketoiminnan tosiasiallisen rakenteen kannalta erilainen kuin esimerkiksi ratkaisussa KKO 2020:101 mainitussa emoyhtiön ja tytäryhtiön välisessä rahojen lainaamisessa. Nyt kysymys on ollut yleisesti käytetystä ja hyväksytystä organisaatiorakenteesta, jossa velkojat ovat koko ajan olleet tietoisia siitä, miten koripallon urheilutoiminta ja liiketoiminta on järjestetty. Tiedossa on yleisesti ollut myös se, miten tällaisessa organisaatiorakenteessa yhtiön ja yhdistyksen välinen tulonjako toimii ja että yhtiön liiketoiminta on riippuvainen yhdistyksen urheilullisesta toiminnasta.

Yhtiön ja yhdistyksen välisessä yhteistyösopimuksessa ei ole erikseen sovittu yhtiön toimivan yhdistyksen rahoittajana esimerkiksi rahalainoja antamalla. Katson kuitenkin, että lainojen antaminen perustuu pohjimmiltaan sopimusperusteiseen tulonjakoon, jossa toimintaa harjoittavat osakeyhtiö ja yhdistys ovat tosiasiallisesti sopineet siitä, että rahoitusvaikeuksissa oleva yhdistys saa varoja yhtiöltä. Yhtiön ja yhdistyksen välinen organisointihan on nimenomaisesti tehty sen vuoksi, että yhtiö maksaa vuosittain tietyn rahamäärän yhdistykselle ja kilpailutoiminnan tuotot kanavoidaan yhtiölle eikä yhdistykselle. Tätä johtopäätöstä tukee osaltaan myös se, että yhtiöön pääomalainoja antaneet tahot olivat edellyttäneet, että annettavilla pääomalainoilla rahoitetaan yhdistyksen urheilutoimintaa.

Liiketaloudellista perustetta arvioitaessa olennaista ei ole se, osoittautuuko liiketoimi jälkikäteen yhtiölle tappiolliseksi, vaan se, millä perusteella toimenpide on tehty. Joukkueurheilun organisoinnissa kysymyksessä olevan kaltainen organisointi ja toimintojen eriyttäminen on ollut aikaisemmin tavanomaista ja yleisesti hyväksyttyä. Yhtiö ja yhdistys ovat muodostaneet yhden kokonaisuuden, jossa yhtiön liiketoimintaan on kuulunut yhdistyksen rahoittaminen ja tämä on ollut velkojien tiedossa. Siinä vaiheessa, kun yhtiö on syytteen mukaisena tekoaikana vuosittain rahoittanut yhdistystä, odotukset siitä, että yhdistys kykenee kilpailutoiminnan tuotoilla suoriutumaan veloista, eivät ole näkemykseni mukaan olleet myöskään siinä määrin epätodennäköiset, että tämä antaisi aiheen arvioida luovutusten hyväksyttävyyttä toisin.

Lopputulos

Katson, että kysymys on ollut liiketaloudellisesti perustelluista varojen luovutuksista eikä asiassa siten ole aihetta hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen.

Äänestyksen lopputulokseen nähden velvollisena lausumaan rangaistuksesta ilmoitan olevani tältä osin Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla.