KKO:2021:31

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta 26.12.2016 tehdystä raiskauksesta. Syytteen mukaan A oli käyttämällä hyväkseen B:n tiedotonta tilaa ollut sukupuoliyhteydessä B:n kanssa tämän nukkuessa, jolloin B oli ollut kykenemätön puolustamaan itseään tai ilmaisemaan tahtoaan. A oli B:n nukkuessa avannut tämän mekon ja vetänyt tämän sukkahousut alas, minkä jälkeen hän oli työntänyt siittimensä B:n peräaukkoon. B oli herännyt sukupuoliyhteyteen ja sen aiheuttamaan kipuun.

B yhtyi rangaistusvaatimukseen ja vaati, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle korvausta kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta sekä kärsimyksestä.

A kiisti syytteen ja korvausvaatimukset. Hän ei ollut ollut sukupuoliyhteydessä B:n kanssa.

Käräjäoikeuden tuomio 11.1.2019 nro 19/101337

Asiassa oli riidatonta, että A ja B olivat tavanneet ravintolassa, jossa he olivat olleet viettämässä iltaa eri seurueissa. He olivat lähteneet ravintolasta C:n ja D:n seurassa C:n asunnolle, jossa he olivat jatkaneet juomista. Tämän jälkeen C ja D olivat käyneet nukkumaan C:n sänkyyn ja A ja B lattialle levitetyn patjan eri päätyihin. Mitään romanttista tai seksuaalista kanssakäymistä A:lla ja B:llä ei ollut illan aikana ollut.

Käräjäoikeus totesi, että B oli kertonut tapahtumista uskottavasti ja johdonmukaisesti. Osittaiset ristiriidat kertomuksen ja lääkärintutkimustodistuksen esitietojen välillä eivät itsessään tehneet hänen kertomuksestaan epäuskottavaa. B oli välittömästi tapahtuneen jälkeen herättänyt ystävänsä C:n ja kertonut tälle tapahtumista. C oli tuolloin havainnut, että B:n sukkahousut olivat olleet alhaalla ja hame ylhäällä. Tämä tuki B:n kertomusta ja sulki pois sen mahdollisuuden, että B:n havainnot eivät perustuisi todellisiin tapahtumiin. Tilanteessa oli välittömästi tehty ilmoitus myös hätäkeskukseen. Lähellä A:ta ja B:tä nukkuneet C ja D eivät olleet tehneet havaintoja väitetystä teosta. Koska myös C ja D olivat tapahtuma-aikana nukkuneet ja olleet enemmän tai vähemmän humalassa, B:n kertomus oli mahdollinen C:n ja D:n havaintojen puuttumisesta huolimatta.

Merkittävä näyttö asiassa olivat A:lle ja B:lle tapahtumapäivänä tehdyt seksuaalirikoksen uhrin ja epäillyn tutkimukset. B:stä otetuissa näytteissä ei havaittu morfologisesti ehjiä siittiöitä, mikä ei kuitenkaan sulkenut pois yhdynnän mahdollisuutta. A:n peniksen päässä todettiin kohtalainen määrä ruskeanvihertävää ainetta, joka saattoi sopia ulosteeksi ja joka viittasi anaaliyhdyntään. Tästä otetusta näytteestä havaittiin keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon mukaan sekoittuneena todennäköisesti kahden henkilön DNA:ta. Sekoitustulos sopi A:n ja B:n DNA:n sekoitukseksi. Tulos ei kuitenkaan ollut rekisterikelpoinen. Saman lausunnon mukaan A:n alushousujen sepaluksen kohdalta otetusta näytteestä havaittiin ainakin kolmen henkilön DNA:n sekoitusta. Mahdollista oli, että sekoituksessa oli A:n ja B:n DNA:ta, mutta tulkinta oli ainoastaan viitteellinen. A:sta otettujen näytteiden tutkimustulokset vaikuttivat tukevan B:n kertomusta.

A oli esitetyn näytön perusteella ollut itsekin tilanteesta järkyttynyt, eikä hän ollut suoraan kiistänyt tai myöntänyt tekoa, koska hänellä ei ollut muistikuvia B:n kertoman kaltaisista tapahtumista. Asiassa esitetty muu näyttö kuitenkin tuki merkittäviltä osin B:n kertomaa. Näyttöä kokonaisuutena arvioituaan käräjäoikeus katsoi, ettei A:n syyllisyydestä jäänyt varteenotettavaa epäilystä.

Käräjäoikeus luki A:n syyksi raiskauksen syytteen mukaisena ja tuomitsi hänet siitä 1 vuoden 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan korvausta B:lle kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta sekä kärsimyksestä.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Essi Konttinen-Di Nardo ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 10.1.2020 nro 20/100620

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään tai että rangaistusta ja korvausvelvollisuutta joka tapauksessa alennetaan.

Hovioikeus totesi A:n ja B:n sekä todistajina kuultujen C:n ja D:n kertoneen asiasta olennaisesti samoin kuin käräjäoikeudessa. Sekä A:n että B:n kertomukset olivat sinänsä johdonmukaisia ja uskottavia. B:n kertomusta tuki se, että hän oli heti herättyään kertonut tapahtuneesta C:lle sekä C:n kertomus tuolloin tekemistään B:n vaatetusta ja järkytystä koskeneista havainnoista. Se, että A olisi ryhtynyt B:n tahdonvastaiseen sukupuoliyhteyteen, vaikka C ja D olivat olleet vieressä, puhui syytettä vastaan samoin kuin se, etteivät C ja D olleet tehneet väitetystä teosta havaintoja.

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon tutkimustulokset olivat ainoastaan viitteellisiä, ja asiassa oli jätetty selvittämättä A:n peniksestä löydetyn ulosteeksi sopivan aineen laatu ja alkuperä. Nämä epävarmuustekijät heikensivät siinä määrin tutkimustulosten näyttöarvoa, ettei niistä voinut tehdä johtopäätöksiä A:n syyllistymisestä väitettyyn tekoon.

Kokonaisuutena näyttöä arvioituaan hovioikeus katsoi, ettei B:n kertomus saanut riittävästi tukea asiassa esitetystä todistelusta. Ei voitu poissulkea, että B olisi unissaan säikähtänyt ja erehtynyt luulemaan A:n työntyneen häneen. Koska A:n syyllistymisestä raiskaukseen oli jäänyt varteenotettava epäily, hovioikeus hylkäsi syytteen ja siihen perustuvat korvausvaatimukset.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Tapio Vanamo (eri mieltä) ja Sanna Mantila sekä asessori Silja Leino.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Vanamo totesi, että B oli heti teon jälkeen herättänyt C:n ja pyytänyt tämän toteamaan B:n vaatteiden riisumisen. Tapahtumasta oli välittömästi soitettu poliisille. A:n sukupuolielimestä otetussa näytteessä oli havaittu kahden henkilön DNA:ta. Löydös oli hyvin vahva näyttö tapahtuneesta anaaliyhdynnästä, eikä löydökselle ollut tullut ilmi mitään muuta uskottavaa selitystä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan B vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

Vastauksessaan A vaati, että valitus hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta raiskauksesta sillä perusteella, että A oli käyttämällä hyväkseen B:n tiedotonta tilaa ollut sukupuoliyhteydessä B:n kanssa tämän nukkuessa. A oli syytteen teonkuvauksen mukaan avannut B:n mekon, vetänyt hänen sukkahousunsa alas ja työntänyt siittimensä B:n peräaukkoon. Asianomistaja B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen.

2. A on kiistänyt syytteen. Hän ei ollut ollut sukupuoliyhteydessä B:n kanssa.

3. Käräjäoikeus on tuominnut A:n syytteen mukaisesta raiskauksesta 1 vuoden 10 kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja korvausvelvollisuuteen.

4. Hovioikeus on A:n valituksen johdosta hylännyt syytteen. Hovioikeus on katsonut, ettei asianomistajan kertomus ole saanut riittävästi tukea esitetystä todistelusta. Hovioikeuden mukaan DNA-tutkimustuloksista ei voinut tehdä johtopäätöksiä asiassa, koska ne olivat ainoastaan viitteellisiä. Riittävällä varmuudella ei ole voitu poissulkea sitäkään vaihtoehtoa, että asianomistaja olisi unissaan säikähtynyt ja erehtynyt luulemaan vastaajan työntyneen häneen. A:n syyllisyydestä oli jäänyt varteenotettava epäily.

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oleva kysymys

5. Korkeimmassa oikeudessa on B:n valituksen johdosta ratkaistava kysymys siitä, osoittaako esitetty näyttö A:n menetelleen syytteessä kuvatulla tavalla ja syyllistyneen hänen syykseen väitettyyn raiskaukseen vai jääkö hänen syyllisyydestään vähintäänkin varteenotettava epäily.

Sovellettavat rikoslain säännökset

6. Rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan raiskauksesta tuomitaan se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.

7. Rikoslain 20 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan mainitussa laissa sukupuolielimellä tehtävää taikka sukupuolielimeen tai peräaukkoon kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon taikka toisen sukupuolielimen ottamista omaan kehoon.

Näytön arvioinnin lähtökohdat

8. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen on esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä. Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla.

9. Saman luvun 3 §:n mukaan rikosasiassa kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Tuomion, jossa vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

10. Korkein oikeus on todennut ratkaisussa KKO 2013:96, että näyttökynnys seksuaalirikoksissa ei ole alempi kuin muissa yhtä vakavissa rikoksissa, vaikka suoran ja yksiselitteisen näytön hankkiminen jo tekojen luonteen vuoksi on usein vaikeaa (kohta 5). Riittävään varmuuteen rikoksesta ja vastaajan syyllisyydestä ei ainakaan yleensä voida päätyä vain sillä, että asianomistajan kertomus keskinäisessä vertailussa katsotaan uskottavammaksi kuin syytetyn kertomus. Asianomistajan kertomuksen painoarvoa ei myöskään itsessään lisää se, että asianomistajalla, toisin kuin vastaajalla, on velvollisuus pysyä totuudessa. Asianomistajan todentuntuinen ja vakuuttavakin kertomus tarvitsee virheettömyyden varmistamiseksi tuekseen välillistä näyttöä esimerkiksi väitetyn rikoksen jälkeisistä tapahtumista ja seurauksista (kohta 7).

11. Korkein oikeus on viitatussa ratkaisussaan lisäksi todennut, että jos syytteen tueksi on esitetty riittävää näyttöä, sen kestävyyttä on vielä tarkasteltava asiassa esitettyjen muiden mahdollisten tapahtumainkulkujen valossa (kohta 6). Vastaaja voi kertomuksellaan ja muilla todisteilla pyrkiä horjuttamaan rangaistusvaatimuksen tueksi esitettyä todistelua tai esittää vaihtoehtoisen tapahtumienkulun. Vastaajan kertomuksen uskottavuuden arvioiminen korostuu silloin, kun asianomistajan kertomusta on muun näytön perusteella pidettävä luotettavana. Vastaajan kertomusta on arvioitava sen kannalta, onko esitetty vaihtoehtoinen tapahtumienkulku olennaisilta osiltaan mahdollinen ja siinä määrin todennäköinen, ettei sen olemassaoloa voida riittävällä varmuudella poissulkea. Lopuksi arvioitavaksi jää, riittääkö näytön todistusarvo kokonaisarvioinnissa ylittämään tuomitsemiskynnyksen (kohta 9).

Riidattomat tapahtumatiedot

12. Asiassa on riidatonta, että A ja B eivät olleet tunteneet toisiaan entuudestaan eikä heillä ollut ollut keskenään mitään romanttista kanssakäymistä. He olivat tapahtunutta edeltäneenä iltana viettäneet aikaa eri seurueissa anniskeluravintolassa, B muun muassa todistaja C:n ja A muun muassa todistaja D:n kanssa. Anniskeluravintolan sulkeuduttua varhain aamuyöllä he olivat nelistään siirtyneet jatkoille C:n asunnolle, joka on 25 neliömetrin kokoinen yksiö. Asunnolla vietetyn ajan jälkeen C ja D olivat asettuneet C:n sängylle, ja A ja B olivat käyneet nukkumaan lattialle sängyn viereen levitetyn petauspatjan eri päätyihin.

13. Aamulla C oli soittanut hätäkeskukseen ja kutsunut paikalle poliisipartion, jolle B oli kertonut A:n raiskanneen hänet hänen nukkuessaan. A ja B oli viety suoraan asunnolta oikeuslääketieteellisiin tutkimuksiin.

Asiassa esitetty näyttö

Asianomistaja B:n kertomus Korkeimmassa oikeudessa

14. B on kertonut käyneensä nukkumaan lattialle asetetulle patjalle mekkoon ja sukkahousuihin pukeutuneena ja heränneensä siihen, että A oli tunkeutunut peniksellään hänen peräaukkoonsa. Kun B oli havahtunut, A oli säpsähtänyt ja käynyt takaisin makuulle. B oli havainnut mekkonsa vetoketjun olleen auki ja sukkahousujen olleen reisien puolivälin tasolla. Alushousuja hän ei ollut tuolloin käyttänyt. B oli lähes välittömästi soittanut patjan vieressä olevalla sängyllä nukkuneelle C:lle. C oli tullut hänen viereensä, jolloin B oli kertonut tälle A:n raiskanneen hänet tunkeutumalla hänen peräaukkoonsa.

Muu tapahtumainkulkua koskeva henkilötodistelu Korkeimmassa oikeudessa

15. Todistajana kuultu C on kertonut heränneensä B:n puhelinsoittoon ja menneensä tämän viereen lattialle, missä B oli istunut patjalla ja ollut hätääntynyt. B oli tuolloin kertonut C:lle, että A:n penis oli ollut hänen peräaukossaan. C oli B:n pyynnöstä kädellä kokeillen todennut, että B:n mekon vetoketju oli ollut auki ja sukkahousut olivat olleet alhaalla ja pakaran alueella oli ollut paljasta pintaa.

16. Todistajana kuultu D on kertonut A:n ja B:n mentyä patjalle nukkumaan viettäneensä intiimiä aikaa C:n kanssa sängyllä, käyneensä suihkussa ja palanneensa sänkyyn, jossa hän oli myöhemmin havahtunut siihen, että C:n puhelin oli soinut. Hän oli mahdollisesti vaipunut kevyeen uneen. D:llä ei ole ollut havaintoja tapahtuneeksi väitetystä raiskauksesta.

DNA-tutkimus ja asiantuntijan kuuleminen

17. A:sta ja B:stä on välittömästi tapahtuneen jälkeen otettu tutkimusnäytteet DNA-tutkimuksia varten. Näytteet on tutkittu keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa.

18. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 3.3.2017 päivätyn lausunnon mukaan B:n peräsuolesta otetusta näytteestä ei ole voitu osoittaa viitteitä siemennesteestä eikä miesperäistä DNA:ta. B:n ulkoisten sukupuolielinten seudun iholta taltioidusta näytteestä on voitu osoittaa viitteitä siemennesteestä. Näytteelle tehdyn Y-kromosomityypityksen perusteella siinä on ollut sekoittuneena kahden tai useamman miespuolisen henkilön DNA:ta. Lausunnon mukaan on mahdollista, että näytteessä on sekoittuneena A:n DNA:ta. Tuloksen tulkinta on kuitenkin voitu pitää ainoastaan viitteellisenä.

19. A:n peniksessä on havaittu ruskeanvihertävää ainetta, joka voi sopia ulosteeksi. Peniksestä otetussa näytteessä on havaittu sekoittuneena todennäköisesti kahden henkilön DNA:ta. Tulos sopii lausunnon mukaan A:n ja B:n DNA:n sekoitukseksi. Tulos ei ole rekisterikelpoinen, mutta sitä voidaan verrata nimettyjen henkilöiden DNA-tunnisteisiin.

20. A:n alushousujen sisäpuolelta sepaluksen kohdalta taltioitu näyte viittaa ainakin kolmen henkilön DNA:n sekoitukseen. Lausunnon mukaan on mahdollista, että sekoitustuloksessa on A:n ja B:n DNA:ta. Sekoitustuloksen osapuolten määrästä johtuen tulkintaa voidaan pitää ainoastaan viitteellisenä.

21. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 6.3.2020 päivättyyn lausuntoon sisältyvän DNA-tutkimustulosten käsitteitä koskevan selosteen mukaan rekisterikelpoisen sekoitustuloksen tulkinnasta voidaan tehdä erittäin vahvoja johtopäätöksiä. Tällöin nimetyn henkilön DNA-tunniste sopii tulokseen täysin, eikä tuloksen laadussa ja vertailukelpoisuudessa ole havaittavissa merkittäviä puutteita. Vertailukelpoisen sekoitustuloksen tulkinnasta voidaan tehdä vahvoja johtopäätöksiä. Tällöin nimetyn henkilön DNA-tunniste sopii sekoitustulokseen, mutta sekoitustuloksen laadussa ja vertailukelpoisuudessa on joitain vähäisiä puutteita. Viitteellisen sekoitustuloksen tulkinnasta ei voida tehdä vahvoja johtopäätöksiä. Tällöin sekoitustuloksen laadussa ja vertailukelpoisuudessa on merkittäviä puutteita.

22. Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä on kuultu asiantuntijana rikosteknisen laboratorion lausunnon laatinutta rikoskemistiä. Asiantuntijan mukaan kahden henkilön DNA:n sekoitustulokset voidaan niiden laadun perusteella jaotella rekisterikelpoisiin, vertailukelpoisiin, viitteellisiin ja ei-vertailukelpoisiin sekoitustuloksiin. Johtopäätökset henkilön DNA-tunnisteen sopimisesta sekoitustulokseen riippuvat sekoitustuloksen laadusta ja vertailukelpoisuudesta. Vahvalla johtopäätöksellä tarkoitetaan sitä, että sekoitustulos selittyy kahden henkilön DNA-tunnisteilla. Asiantuntijan mukaan varmaa ja yksiselitteistä tutkimustietoa DNA:n siirtymästä esimerkiksi esineeseen tapahtuvan kosketuksen välityksellä ei ole. Solujen siirtymä esineen välityksellä on sinänsä mahdollista, mutta siihen vaikuttaa moni seikka, esimerkiksi kosketuksen voimakkuus ja kesto.

Vastaaja A:n kertomus Korkeimmassa oikeudessa

23. A on kertonut olleensa nukkumassa patjalla ja heränneensä siihen, kun B ja C olivat keskustelleet raiskauksesta. A ei ole pitänyt mahdollisena, että hän olisi menetellyt syytteessä väitetyllä tavalla. On mahdollista, että B oli erehtynyt pitämään peräaukkoonsa työntymisenä esimerkiksi nukkuvan A:n jalan tahatonta osumista häneen. A on vedonnut myös siihen, että B:n DNA:ta oli saattanut siirtyä illanvieton aikana kosketuksen myötä hänen käteensä ja sitä kautta esimerkiksi vessakäynnin yhteydessä hänen penikseensä. Mikäli ulostetta muistuttava aine ylipäätänsä oli ollut ulostetta, se oli ollut peräisin A:n omasta kehosta ja kulkeutunut penikseen.

Korkeimman oikeuden arviointi

24. Tuomioistuimen tulee harkita kunkin todisteen näyttöarvoa erikseen ja tehdä todisteiden yhteisestä näyttöarvosta kokonaisharkinta. Tämä merkitsee sitä, että asianosaisten ja todistajien kertomuksia on arvioitava sekä niiden sisältämien yksityiskohtien osalta että niitä koskevana kokonaisarviointina (muun muassa KKO 2019:84, kohta 34).

25. B on kertonut tapahtumista syytteen teonkuvausta vastaavalla tavalla yksityiskohtaisesti, johdonmukaisesti ja samansisältöisesti kuultaessa häntä alemmissa oikeusasteissa ja Korkeimmassa oikeudessa. Korkein oikeus katsoo B:n kertoneen tapahtumista uskottavasti siten, ettei kertomuksessa ole tullut esiin sellaista, joka antaisi aiheen epäillä sen totuudenmukaisuutta.

26. B:n kertomusta tukee vahvasti C:n todistajankertomus, jonka oikeellisuutta ei ole ilmennyt aihetta epäillä. C:n mukaan B oli lähes välittömästi teon jälkeen kertonut A:n peniksellään tunkeutuneen hänen peräaukkoonsa. B oli ollut järkyttynyt ja C oli omakohtaisesti todennut B:n mekon vetoketjun olleen auki ja sukkahousujen olleen vedettynä alas.

27. Todistaja D:llä ei ole havaintoja siitä, että A:n ja B:n välillä olisi tapahtunut syytteessä tarkoitettua seksuaalista kanssakäymistä. D:n kertomus ei siten tue B:n kertomusta mutta ei puhu sitä vastaankaan.

28. B:n kertomusta osaltaan tukee myös se, että tapauksesta oli heti soitettu hätäkeskukseen ja asianosaiset oli viety suoraan asunnolta oikeuslääketieteelliseen tutkimukseen.

29. Kuten ratkaisussa KKO 2013:96 (kohta 6) on todettu, näyttökysymykset vaihtelevat tapauksittain, eikä todisteiden arvottamisesta tai punnintamenetelmistä voida antaa kiinteitä ja kaavamaisia ohjeita. Tämän vuoksi on tapauskohtaisesti ratkaistava, mikä merkitys DNA-löydökselle tai sen puuttumiselle on annettava. Selvää on, että kirjallista näyttöä seikasta, jonka osalta henkilötodistelu on ristiriidassa, on yleensä syytä arvioida erityisen huolellisesti. Yleisten näyttöperiaatteiden mukaisesti kirjallisen todisteen epäselvyys koituu sen vahingoksi, joka pyrkii näyttämään sillä toteen jonkin riidanalaisen seikan.

30. Korkein oikeus toteaa, että vaikka B:n peräsuolesta otetusta näytteestä ei ole voitu osoittaa viitteitä siemennesteestä eikä miesperäistä DNA:ta, tällainen löydös ei välttämättä sulje pois yhdynnän mahdollisuutta, varsinkaan kun väitetyn yhdynnän on ilmoitettu olleen hyvin lyhytkestoinen, eikä siinä ole ilmoitettu tapahtuneen siemensyöksyä. Tutkimustulos ei siten vahvista rikosepäilyä eikä toisaalta myöskään poissulje sitä.

31. B:n ulkoisten sukuelinten seudun iholta taltioidussa näytteessä on viitteitä siemennesteestä, jossa on ollut sekoittuneena kahden tai useamman miespuolisen henkilön, mahdollisesti A:n, DNA:ta. Samoin A:n alushousujen sisäpuolelta taltioidussa näytteessä on mahdollista, että sekoitustuloksessa on A:n ja B:n DNA:ta. Tutkimustulokset tukevat jossain määrin B:n kertomusta. Nämä tulokset ovat kuitenkin ainoastaan viitteellisiä, eikä niistä siten voida tehdä vahvoja päätelmiä.

32. A:n peniksestä otetusta näytteestä on havaittu sekoittuneena todennäköisesti kahden henkilön DNA:ta, joka sopii lausunnon mukaan A:n ja B:n DNA:n sekoitukseksi. Tulos ei ole rekisterikelpoinen eli vahvin sekoitustulos, mutta se on vertailukelpoinen eli siitä voidaan tehdä vahvoja johtopäätöksiä, vaikka sekoitustuloksen laadussa ja vertailukelpoisuudessa on joitain vähäisiä puutteita. Korkein oikeus toteaa, että toisin kuin hovioikeus on katsonut, tulos on näyttöarvoltaan vahvempi kuin vain viitteellinen. Tulos tukee B:n kertomusta.

33. Yhteenvetona Korkein oikeus toteaa, että syytteen tueksi on esitetty vahva asianomistajan kertomusta tukeva suullinen ja kirjallinen näyttö. Arvioitavaksi tulee tämän jälkeen se, voidaanko vastaajan kertomia vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja pitää varteenotettavina (ks. KKO 2019:84, kohta 43 ja siinä viitatut ratkaisut).

34. A:n kertomus tapahtumista, jonka mukaan hän oli nukkunut ja herännyt siihen, että B ja C olivat keskustelleet raiskauksesta, on sinänsä mahdollinen ja se on pysynyt samana eri kuulustelutilanteissa. A:n esittämä mahdollisuus, että B olisi erehtynyt pitämään peräaukkoonsa työntymisenä esimerkiksi A:n jalan osumista häneen, ei kuitenkaan selitä sitä, että B:n mekon vetoketju oli ollut auki ja sukkahousut alas vedettyinä tämän havahtuessa. Viimeksi mainitut seikat puhuvat vahvasti A:n esittämää vaihtoehtoista tapahtumainkulkua vastaan.

35. A on katsonut DNA-tutkimuksen tulosten selittyvän sillä, että B:n DNA:ta on saattanut siirtyä illanvieton aikana kosketuksen myötä hänen käteensä ja sitä kautta esimerkiksi vessassa käynnin yhteydessä hänen penikseensä. Asiantuntijana kuullun rikoskemistin mukaan solusiirtymä esineen välityksellä on sinänsä mahdollista, mutta siihen vaikuttaa moni seikka, esimerkiksi kosketuksen voimakkuus ja kesto.

36. Korkein oikeus toteaa, että A ja B eivät kertomustensa mukaan ole olleet illanvieton aikana läheisissä tekemisissä. Solujen olisi täytynyt siirtyä ensin B:stä A:n käteen joko suoraan tai jonkin esineen välityksellä ja kädestä edelleen A:n penikseen, mitä on näissä oloissa pidettävä varsin epäuskottavana. Siten A:n esittämä mahdollisuus DNA:n siirtymästä voidaan luotettavasti sulkea pois. A:n kertomusta vastaan puhuu myös ulostetta muistuttavan aineen löytyminen hänen peniksestään, mille löydökselle hän ei ole pystynyt esittämään riittävän vakuuttavaa selitystä.

37. A:n kertomuksen mukainen tapahtumainkulku voidaan edellä todettujen seikkojen perusteella sulkea pois riittävällä varmuudella.

Johtopäätös

38. Korkein oikeus päätyy asiassa esitettyä kirjallista ja suullista näyttöä kokonaisuudessaan arvioituaan siihen, että syytteen tueksi on esitetty riittävä näyttö. A:n syyllistymisestä syytteen mukaiseen raiskaukseen ei ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä.

Syyksilukeminen, rangaistusseuraamus ja korvausvelvollisuus

39. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on syyllistynyt syytteessä tarkoitettuun raiskaukseen.

40. B on valituksessaan vaatinut asian jättämistä käräjäoikeuden tuomion varaan. Korkein oikeus harkitsee käräjäoikeuden tuomitseman 1 vuoden 10 kuukauden ehdollisen vankeuden oikeudenmukaiseksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

Asia jätetään syyksilukemisen, rangaistuksen ja asianomistaja B:lle tuomitun vahingonkorvauksen osalta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Päivi Hirvelä, Kirsti Uusitalo, Lena Engstrand ja Mika Ilveskero. Esittelijä Johannes Koskenniemi.