KKO:2021:27

A:n varaama matka Espanjaan alaikäisiä lapsiaan tapaamaan peruuntui A:n ollessa syyttömästi vangittuna. A vaati korvausta vapaudenmenetyksen vuoksi käyttämättä jääneistä lentolipuista ja autonvuokrasta aiheutuneista kuluista syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla. A oli vapauduttuaan joutunut hankkimaan uudet lentoliput ja vuokra-auton. Käräjäoikeus hylkäsi A:n vaatimuksen sillä perusteella, ettei käyttämättä jääneen matkan menettäminen ollut sellainen kulu, joka tulisi mainitun lain nojalla korvattavaksi. Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa.

Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla katsottiin, että hovioikeuden olisi tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa ennakkoratkaisuperusteella.

L syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta 4 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Valtiokonttorin päätös 23.8.2018, Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 18.6.2019 nro 19/8220 ja Vaasan hovioikeuden päätös 13.11.2019 nro 451 selostetaan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Sari Nielsen sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Annette Laukkonen, Eerika Hirvelä ja Johanna Borgmästars.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla koskemaan hovioikeuden ratkaisua siltä osin kuin A:lle ei ollut myönnetty jatkokäsittelylupaa hänelle autonvuokrasta sekä lentolipusta aiheutuneiden kulujen korvaamista koskevan vaatimuksen osalta.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan, hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa ja asia palautetaan hovioikeuteen käsiteltäväksi.

Suomen valtio vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on ollut törkeää rahanpesua koskeneen rikosepäilyn johdosta vapautensa menettäneenä 12.12.–22.12.2016. A oli ennen vapaudenmenetystään ostanut lentolipun matkustaakseen 20.12.2016 Espanjaan tapaamaan siellä asuvia alaikäisiä lapsiaan sekä maksanut siellä autonvuokran. Matkan estyttyä vapaudenmenetyksen vuoksi A ei voinut peruutusehdon puuttuessa hyödyntää lentolippua eikä autonvuokraa. A:n sittemmin vapauduttuaan tekemästä Espanjan matkasta oli aiheutunut hänelle 448,30 euron suuruinen lentolipun ja 498,77 euron suuruinen autonvuokran kustannus.

2. Valtiokonttori on myöntänyt A:lle syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain (jäljempänä syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annettu laki) nojalla korvauksen hänelle aiheutuneesta kärsimyksestä. Valtiokonttori on hylännyt A:n vaatimuksen saada korvausta lentolipun hankkimisesta ja autonvuokrasta aiheutuneista kuluista sillä perusteella, etteivät ne olleet välittömässä yhteydessä vapaudenmenetykseen.

3. A on kanteessaan vaatinut, että käräjäoikeus velvoittaa valtion korvaamaan hänelle lentolipusta Espanjaan 448,30 euroa sekä autonvuokrasta Espanjassa 498,77 euroa. A:n vapauduttuaan hankkimasta uudesta lentolipusta ja autonvuokrasta aiheutui hänelle samansuuruiset kustannukset kuin vastaavista vapaudenmenetyksen vuoksi peruuntuneista hyödykkeistä. Käräjäoikeus on hylännyt vaatimukset, koska autonvuokrasta ja lentolipusta aiheutuneet kulut eivät olleet sellaisia suoranaisesti ja välittömästi vapaudenmenetyksestä aiheutuneita kuluja, jotka voitaisiin korvata mainitun lain nojalla.

4. A on valittanut hovioikeuteen vaatien käräjäoikeuden tuomion kumoamista. Hovioikeus ei ole myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa.

Jatkokäsittelylupaharkinnan lähtökohdat

6. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos 1) ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta (muutosperuste), 2) käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä (tarkistusperuste), 3) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa (ennakkoratkaisuperuste) tai 4) luvan myöntämiseen on muu painava syy.

7. Korkein oikeus katsoo, että tässä asiassa on perusteltua ensin arvioida ennakkoratkaisuperustetta.

8. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että ennakkoratkaisuperusteesta on kysymys erityisesti silloin, kun laissa ei ole selvää vastausta käsiteltävässä asiassa ilmenevään ongelmaan ja kysymys on periaatteellisesti merkityksellisestä asiasta. Hovioikeuden tehtävänä on osaltaan valvoa lainkäytön yhtenäisyyttä ja ohjata laintulkintaa (esimerkiksi KKO 2020:94, kohta 10).

9. Korkein oikeus on lisäksi katsonut (KKO 2018:85, kohdat 12 ja 13), että kynnyksen jatkokäsittelyluvan myöntämiseen ennakkoratkaisuperusteella tulee olla verraten matala. Ennakkoratkaisuperusteen täyttymistä harkitessaan hovioikeuden on perusteltua ottaa huomioon myös jatkokäsittelylupaa koskevan ratkaisunsa merkitys koko muutoksenhakujärjestelmän toimivuuden kannalta.

Syyttömästi vangitulle tai tuomitulle vapaudenmenetyksestä johtuvien kulujen korvaaminen

10. Syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan rikoksesta epäiltynä pidätetyllä tai vangitulla on oikeus saada valtiolta korvaus vapauden menetyksen johdosta muun muassa silloin, jos esitutkinta lopetetaan nostamatta syytettä tai jos pidättämiseen tai vangitsemiseen ei ole ollut laillisia edellytyksiä.

11. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuna korvauksena maksetaan hyvitys kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä ja kärsimyksestä.

12. Säännöksen perusteluissa (HE 187/1973 vp s. 32) todetun mukaan kuluilla tarkoitetaan niitä suoranaisia menoja, jotka syyttömästi vangitulle tai tuomitulle on lain 1 tai 3 §:ssä tarkoitetusta toimenpiteestä aiheutunut. Perustelujen mukaan tällaisia ovat muun muassa asianajajan palkkaamisesta johtuneet ja muut oikaisun saamiseksi tarpeelliset menot.

13. Kärsimyskorvauksen maksamisen alaa laajennettaessa lain perusteluissa (HE 204/1988 vp s. 4) on todettu oikeudenkäyntiaineiston perusteella näyttävän ilmeiseltä, että tuolloin korvattiin yleisesti ottaen lainsäätäjän tarkoituksen mukaisesti ne kulut ja menetykset, joita syyttömästi vangitulle tai tuomitulle vapaudenmenetyksestä aiheutuu. Edelleen on todettu laissa säänneltävän nimenomaan vapaudenmenetyksen johdosta maksettavia korvauksia. Syyttömästi tuomitulle tai vangitulle voi tietenkin aiheutua vahinkoa, joka ei ole välittömässä yhteydessä itse vapaudenmenetykseen, esimerkiksi kun hän menettää ennen vapaudenmenetystä työpaikkansa pelkästään siitä syystä, että hän on rikoksesta epäiltynä.

Tämän asian arviointi

14. A ei ole vapaudenmenetyksensä vuoksi päässyt hyödyntämään etukäteen lastensa tapaamistarkoituksessa varaamaansa ja maksamaansa Espanjan matkaa ja autonvuokraa siellä. Hän on tästä syystä lapsiaan tavatakseen hankkinut vapauduttuaan uuden lentolipun ja vuokrannut auton. Korkein oikeus toteaa, että tästä A:lle aiheutuneet ylimääräiset kustannukset ovat siten aiheutuneet vapaudenmenetyksen johdosta.

15. Korkein oikeus toteaa, että syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla korvataan sellaisia kuluja, jotka ovat aiheutuneet vapaudenmenetyksestä ja jotka ovat syy-yhteydessä vapaudenmenetykseen. Sovellettava 4 §:n säännös jättää kuitenkin lain esitöidenkin perusteella arvioituna sijaa erilaisille tulkinnoille sen suhteen, minkälaiset kustannukset voivat olla laissa tarkoitettuja vapaudenmenetyksestä johtuvia ja kuluina korvattavia suoranaisia menoja.

16. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annettu laki ei anna esitöidenkään valossa selvää vastausta kysymykseen, kuuluvatko A:lle uuden matkan hankkimisesta ja autonvuokrasta aiheutuneet kustannukset mainitun lain nojalla korvattavien kulujen alaan. Vastaavaa kysymystä ei ole arvioitu Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä, eikä siitä ole myöskään julkaistua hovioikeuskäytäntöä. Nämä seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että kysymys on ollut sellaisesta oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta, jossa hovioikeuden olisi tullut näiden vaatimusten osalta myöntää jatkokäsittelylupa ennakkoratkaisuperusteella.

Asian jatkokäsittely

17. Oikeusastejärjestyksestä johtuen asian käsittelyä on jatkettava hovioikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan. A:lle myönnetään jatkokäsittelylupa siltä osin kuin hänen vaatimuksensa saada valtiolta korvauksena lentolippujen osalta 448,30 euroa ja autonvuokran osalta 498,77 euroa on hylätty.

Asia palautetaan mainitulta osalta Vaasan hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan jatkettava valituksen käsittelyä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen, Jarmo Littunen, Mika Huovila, Juha Mäkelä ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Sanna Holkeri.