KKO:2021:19

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden päätös 17.7.2020 nro 1708 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomarit Essi Konttinen-Di Nardo ja Johanna Nevalainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa ennakkopäätösvalitukseen.

A vaati valituksessaan, että käräjäoikeuden päätös kumotaan, tutkinnanjohtajan hakemus hylätään ja hänellä katsotaan olevan oikeus kieltäytyä vastaamasta hänelle esitettyihin kysymyksiin 1–3.

Tutkinnanjohtaja vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Eräässä sanomalehdessä oli 16.12.2017 julkaistu Puolustusvoimien Viestikoekeskusta käsittelevä artikkeli. Artikkelista oli käynnistetty esitutkinta, jossa eräitä sanomalehden työntekijöitä epäiltiin turvallisuussalaisuuden paljastamisesta julkaisemalla salassa pidettäväksi määrättyjä ja säädettyjä tietoja. Tutkinnanjohtajan mukaan asiassa epäiltiin myös, että sanomalehdessä oli valmisteltu julkaistavaksi muitakin vastaavia tietoja sisältäviä artikkeleita. Lisäksi epäiltiin, että mainittuja tietoja oli välitetty, luovutettu tai ilmaistu myös sanomalehden toimitusorganisaation sisällä.

2. A:ta on kuultu esitutkinnassa todistajana, missä yhteydessä hän on lähdesuojaan vedoten kieltäytynyt vastaamasta neljään hänelle esitettyyn kysymykseen. Tutkinnanjohtaja on A:n kieltäytymisen vuoksi vaatinut käräjäoikeudessa, että tuomioistuin tutkii A:n kieltäytymisoikeuden perusteet ja toimittaa hänen todistajankuulustelunsa, mikäli kieltäytymiselle ei ole laillista perustetta. A on käräjäoikeudessa vastustanut vaatimusta vedoten lähdesuojaan ja anonyymin ilmaisun oikeuteen.

3. Käräjäoikeus on katsonut, että A:lla voitiin olettaa olevan tiedossa syyllisyyden selvittämisen kannalta tärkeä seikka, koska hän oli osallistunut ainakin yhden tutkinnan kohteena olevan artikkelin työstämiseen. Käräjäoikeus on todennut, että lähdesuojalla oli tarkoitus suojata nimenomaisesti niin sanottua alkuperäistä, toimituksen ulkoista tietolähdettä. Vaikka lähdesuojan käsitettä oli tulkittava laajasti, sille ei voitu antaa sellaista merkityssisältöä, että toimituksen sisällä muista toimittajista tulisi yhteisen työprosessin johdosta toistensa lähteitä. Anonyymin ilmaisun oikeuden tarkoituksena puolestaan ei ollut salata lehden toimituksessa työstettyjen ja myöhemmin nimillä julkaistujen artikkelien työstämiseen osallistuneiden henkilöllisyyttä, vaan turvata mahdollisuus laatia yleisön saataville viestejä nimettömästi. Käräjäoikeus on tämän jälkeen arvioinut A:lle esitettyjä kysymyksiä ja katsonut, ettei A mihinkään kysymykseen vastaamalla suoraan tai epäsuorasti paljastanut artikkelien taustalla olevien tietojen lähdettä. Käräjäoikeus on tämän johdosta velvoittanut A:n vastaamaan kysymyksiin 1–3. Kysymykseen 4 A:lla oli kuitenkin oikeus olla vastaamatta itsekriminointisuojan perusteella.

Kysymyksenasettelu

4. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, onko A:lla oikeus kieltäytyä vastaamasta hänelle esitettyihin kysymyksiin 1–3 lähdesuojan, anonyymin ilmaisun oikeuden tai itsekriminointisuojan perusteella.

Todistajan kieltäytymisoikeutta esitutkinnassa koskevat säännökset

5. Esitutkintalain 7 luvun 8 §:n 1 momentissa säädetään todistajan ilmaisuvelvollisuudesta ja kieltäytymisestä todistamasta esitutkinnassa. Sen mukaan todistajan on totuudenmukaisesti ja mitään salaamatta ilmaistava, mitä hän tietää tutkittavasta asiasta. Jos hän kuitenkin olisi tutkittavaa rikosta koskevassa oikeudenkäynnissä muun ohella oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n, 20 §:n tai 22 §:n 1 ja 2 momentin nojalla oikeutettu kieltäytymään todistamasta, hän on vastaavasti oikeutettu siihen myös esitutkinnassa. Pykälän 2 momentissa säädetään muun ohella törkeitä rikoksia koskevista poikkeuksista todistajan oikeuteen tai velvollisuuteen kieltäytyä todistamasta.

6. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädetään lähtökohtaisesta todistamisvelvollisuudesta tehdyistä poikkeuksista. Luvun 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus kieltäytyä todistamasta siltä osin kuin todistaminen saattaisi hänet syytteen vaaraan tai myötävaikuttaisi hänen syyllisyytensä selvittämiseen.

7. Mainitun luvun 20 §:n 1 momentin mukaan sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetussa laissa tarkoitettu yleisön saataville toimitetun viestin laatija taikka julkaisija tai ohjelmatoiminnan harjoittaja saa kieltäytyä todistamasta siitä, kuka on antanut viestin perusteena olevat tiedot tai laatinut yleisön saataville toimitetun viestin. Saman luvun 22 §:n 2 momentin mukaan sillä, joka on saanut muun ohella 20 §:n 1 momentissa tarkoitetun tiedon toimiessaan lainkohdassa tarkoitetun henkilön palveluksessa tai muuten hänen apunaan, on vastaava oikeus kieltäytyä todistamasta kuin vastaavassa lainkohdassa tarkoitetulla henkilöllä.

8. Edelleen mainitun luvun 23 §:n 1 momentin mukaan, jos henkilö kieltäytyy todistamasta, hänen on ilmoitettava kieltäytymisensä peruste ja saatettava todennäköiseksi sitä tukevat seikat. Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos henkilö kuitenkin kieltäytyy todistamasta 18 §:ssä tarkoitetulla perusteella, kieltäytyminen hyväksytään, jollei hän ole selvästi erehtynyt kieltäytymistä koskevan oikeuden tai velvollisuuden sisällöstä tai kieltäytyminen ole muutoin selvästi perusteeton.

9. Esitutkintalain 7 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan, jos todistajalla ilmeisesti on tiedossaan seikka, joka on tärkeä syyllisyyden selvittämiseksi, ja hän kieltäytyy sitä ilmaisemasta, vaikka hän saattaa olla ilmaisemiseen velvollinen, kysymys kieltäytymisen perusteesta tutkitaan tutkinnanjohtajan pyynnöstä tuomioistuimessa. Todistajankuulustelu toimitetaan tuomioistuimessa, jos kieltäytymiselle ei ole laillista perustetta.

10. Esitutkintalain 7 luvun 9 §:n perusteluissa (HE 222/2010 vp s. 219) todetaan pykälän vastaavan asiallisesti aiemman esitutkintalain (449/1987) 28 §:ää. Viimeksi mainitun pykälän perustelujen (HE 14/1985 vp s. 30) mukaan todistajan kieltäytymisen murtaminen on haluttu rajoittaa niin sanottuihin avaintodistajiin, joiden kertomus on ratkaiseva sen kannalta, onko epäilty syyllinen vai ei. Myös lakivaliokunta on mietinnössään (LaVM 9/1986 vp s. 7) korostanut, että pykälää tulisi soveltaa vain erityistapauksissa.

11. Mainittujen esitöiden (HE 14/1985 vp s. 30 ja HE 222/2010 vp s. 219) mukaan tuomioistuimen on tutkinnanjohtajan pyynnöstä tutkittava, onko kieltäytymisperusteeseen vetoaminen oikeutettua vai ei. Todistajan ja esitutkintaviranomaisten erimielisyys voi koskea sekä sitä, kuuluuko seikka vaitiolovelvollisuuden piiriin, että sitä, onko tutkittavana törkeä rikos. Korkein oikeus toteaa, että tuomioistuimen tutkittavaksi saatettava kysymys voi siten koskea paitsi kieltäytymisoikeuden murtamista, myös sitä, kuuluuko se seikka, jonka osalta todistaja on vedonnut kieltäytymisoikeuteensa, kieltäytymisoikeuden piiriin. Tässä asiassa on kysymys viimeksi mainitusta tilanteesta.

12. Korkein oikeus toteaa, että esitutkintalain 7 luvun 9 §:ssä asetetut ja esitöissä kuvatut edellytykset todistajan todistamaan velvoittamiselle soveltuvat ennen kaikkea siihen tilanteeseen, jossa kysymys on kieltäytymisoikeuden tai -velvollisuuden murtamisesta. Pykälässä ei kuitenkaan ole säädetty erillisistä edellytyksistä tai poikkeuksista niitä tilanteita varten, joissa kysymys on kieltäytymisoikeuden tai -velvollisuuden laajuuden selvittämisestä. Näin ollen esitutkintavaiheessa tapahtuvan kieltäytymisoikeuden tai -velvollisuuden laajuutta koskevan arvioinnin yhteydessä on otettava huomioon pykälän vaatimus siitä, että seikan tulee olla tärkeä syyllisyyden selvittämiseksi, vaikka tämän edellytyksen merkityksen ei voidakaan katsoa olevan yhtä painava kuin kieltäytymisoikeuden murtamista koskevassa harkinnassa.

Toimittajan lähdesuoja ja oikeus anonyymiin ilmaisuun

13. Toimittajan oikeus olla ilmaisematta tietolähdettään kuuluu perustuslain 12 §:n, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan sekä YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklan suojaaman sananvapauden piiriin.

14. Toimittajan lähdesuojasta säädetään tarkemmin sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 16 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan yleisön saataville toimitetun viestin laatijalla sekä julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on oikeus olla ilmaisematta, kuka on antanut viestin sisältämät tiedot. Julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on lisäksi oikeus olla ilmaisematta viestin laatijan henkilöllisyyttä. Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettu oikeus on myös sillä, joka on saanut mainituista seikoista tiedon ollessaan viestin laatijan taikka julkaisijan tai ohjelmatoiminnan harjoittajan palveluksessa. Pykälän 3 momentin mukaan velvollisuudesta ilmaista 1 momentissa tarkoitettu tieto esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä säädetään kuitenkin erikseen.

15. Lähdesuoja kuuluu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tiedotusvälineiden vapauden perusedellytyksiin (esim. Goodwin v. Yhdistynyt kuningaskunta, suuri jaosto, 27.3.1996, kohta 39, Financial Times Ltd ym. v. Yhdistynyt kuningaskunta 15.12.2009, kohta 59). Tietolähde on ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ymmärrettävä laajasti. Sillä tarkoitetaan ketä tahansa, jolta toimittaja on saanut tietoa (Nagla v. Latvia 16.7.2013, kohta 81). Arvioinnissa ei ole ratkaisevaa merkitystä sillä, onko toimittajalle tietoja välittänyt henkilö toiminut tarkoituksellisesti vastoin velvollisuuksiaan (Becker v. Norja 5.10.2017, kohta 74). Toimittajan oikeutta vedota lähdesuojaan ei poista myöskään se, että lähteen henkilöllisyys on viranomaisten tiedossa (edellä mainitut Becker, kohta 74 ja Nagla, kohta 95). Lähteen yksilöivällä tiedolla tarkoitetaan puolestaan kaikkea sellaista tietoa, joka voi johtaa lähteen tunnistamiseen, mukaan lukien ne olosuhteet, joissa toimittaja sai tiedot lähteeltä, sekä lähteeltä saadun tiedon julkaisematon sisältö (edellä mainittu Nagla, kohta 81).

16. Toisaalta ihmisoikeustuomioistuin ei ole pitänyt kaikkia toimittajalle tietoja antaneita henkilöitä lähteinä perinteisessä merkityksessä. Jotta henkilöä on voitu pitää lähteenä ja lähdesuoja on tullut kyseeseen, ihmisoikeustuomioistuin on edellyttänyt, että henkilö on vapaaehtoisesti avustanut tiedotusvälineitä yleistä mielenkiintoa herättävistä tai toisia koskevista asioista kertomisessa (Nordisk Film & TV A/S v. Tanska 8.12.2005 ja Stichting Ostade Blade v. Alankomaat 27.5.2014, kohdat 62–65). Ihmisoikeustuomioistuimen arvioitavana ei ole ollut lähdesuojan ulottuvuus tilanteessa, jossa toimittaja olisi pitänyt toimituksen sisällä toista toimittajaa lähdesuojan tarkoittamana lähteenään.

17. Myös Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä sananvapauden ja lähdesuojan merkitystä on korostettu. Ratkaisuissa on todettu, että lähdesuoja on usein välttämätön edellytys sille, että tietyistä aiheista on ylipäätään mahdollista käydä julkista keskustelua (KKO 2019:112, kohta 11 ja siinä mainitut ratkaisut). Lisäksi ratkaisussa KKO 2019:112 (kohta 12) on todettu, että toimittajan vaitiolo-oikeuden rajoituksiin on suhtauduttava pidättyvästi, kun otetaan huomioon lähdesuojan keskeinen merkitys tiedotusvälineiden vapauden perusedellytyksenä. Lähdesuojalla on korostunut merkitys silloin, kun toimittajan yleisölle saattama viesti on koskenut yhteiskunnallisesti merkittävää, luonteeltaan salaista viranomaistoimintaa. Mainitussa ratkaisussa Korkein oikeus on takavarikoimiskiellon edellytyksiä arvioidessaan katsonut kiellon koskevan jo tilanteita, joissa kohde sisältää tietoa toimittajan tietolähteestä, vaikka lähde ei siitä yksiselitteisesti paljastuisikaan, kun tieto voi johtaa lähteen paljastumiseen.

18. Lähdesuojaa tulee siten tulkita sananvapausmyönteisesti ja pikemminkin laajentavasti kuin supistavasti. Jos vastaus todistajana olevalle toimittajalle esitettyyn kysymykseen voi johtaa siihen, että toimittajan lähde paljastuu, on tällaisella todistajalla lähdesuojan nojalla oikeus kieltäytyä vastaamasta kysymykseen.

19. Oikeus anonyymiin ilmaisuun on lähdesuojasta erillinen oikeus, mutta sen tarkoituksena on lähdesuojan tapaan turvata yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden käsitteleminen tiedotusvälineissä. Nimensä mukaisesti oikeus koskee lähtökohtaisesti anonyymejä ilmaisuja ja sen voidaan katsoa tarkoittavan anonyymisti tai esimerkiksi nimimerkillä julkaistuja viestejä. Aikaisempaa oikeuskäytäntöä ei ole kuitenkaan anonyymin ilmaisun laajuudesta sen suhteen, onko toimittajalla anonyymiin ilmaisuun vedoten oikeus kieltäytyä kertomasta niitä muita toimituksen henkilöitä, jotka ovat osallistuneet yhden tai useamman toimittajan nimellä julkaistun lehtiartikkelin tekemiseen.

Asian arvioinnin lähtökohdat

Tutkittavana oleva rikos ja tietojen tärkeyden arviointi

20. A on kiistänyt tutkinnanjohtajan vaatimuksen myös sillä perusteella, että hänelle esitetyillä kysymyksillä ei ole voitu selvittää tutkinnan kohteena olevia rikoksia. A:n käsityksen mukaan esitutkinnassa ei epäilty rikosta 16.12.2017 julkaistun artikkelin jälkeen julkaistuihin tai julkaistavaksi aiottuihin artikkeleihin liittyen.

21. Kuten kohdasta 1 ilmenee, tutkinnanjohtajan mukaan asiassa epäiltiin myös, että sanomalehdessä oli valmisteltu julkaistavaksi muitakin salassa pidettävää tietoa sisältäviä artikkeleita ja että salassa pidettäviä tietoja oli myös välitetty, luovutettu tai ilmaistu sanomalehden toimitusorganisaation sisällä. Vaikka tutkinnanjohtajan alun perin käräjäoikeudelle toimittamassa hakemuksessa on ilmoitettu tutkinnan kohteena olevan rikoksen tekoajan päättyvän 16.12.2017, Korkein oikeus katsoo edellä selostetun perusteella selvitetyksi, että tutkinnan kohteena on myös epäilty rikollinen menettely 16.12.2017 jälkeen.

22. Tutkinnassa on selvinnyt, että A on osallistunut ainakin yhden tutkinnan kohteena olevan artikkelin työstämiseen. Hänen voidaan siten olettaa tietävän, ketkä muut sanomalehden toimituksessa ovat työskennelleet artikkelien parissa tai tehneet niitä koskevia päätöksiä. Korkein oikeus katsoo näin ollen, että A:lla on ilmeisesti tiedossaan seikkoja, jotka ovat tutkinnan kohteena olevista rikoksista epäiltyjen henkilöiden syyllisyyden selvittämisen kannalta tärkeitä.

Toinen toimittaja lähteenä

23. A on katsonut, että vastaaminen hänelle esitettyihin kysymyksiin vaarantaisi hänen niin sanotun toimituksellisen lähteensä. A:n mukaan siitä toimittajasta, jolta toinen toimittaja saa tiedot artikkelista tai artikkelin muokattavakseen, tulee toisen toimittajan lähde, jota lähdesuoja suojaa.

24. Edellä kohdissa 15 ja 18 todetusti lähdesuojaa ja tietolähteen käsitettä tulee tulkita laajasti ja sananvapausmyönteisesti. Lähdesuojan yleisenä tarkoituksena on turvata yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden käsitteleminen tiedotusvälineissä. Yksittäisessä tapauksessa lähdesuojan tarkoituksena on turvata tiedonsaanti alkuperäiseltä lähteeltä ilman, että lähteen tarvitsee pelätä henkilöllisyytensä paljastuvan. Tämä huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että lähteenä voidaan ensisijaisesti pitää sellaista tiedotusvälineen, tässä tapauksessa lehden toimituksen, ulkopuolista henkilöä, joka on halunnut avustaa lehteä yhteiskunnallisesti merkityksellisen tiedon julkaisemisessa ja käsittelemisessä. Toimituksen sisällä saman artikkelin parissa työskentelevistä toimittajista sen sijaan ei lähtökohtaisesti tule toistensa lähteitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö artikkelin työstämiseen osallistuneiden muiden toimittajien henkilöllisyys voisi joissakin tapauksissa olla lähdesuojan piirissä. Jos toimittajan henkilöllisyyden paljastaminen voisi johtaa alkuperäisen lähteen paljastumiseen, kysymys on lähteen yksilöivästä tiedosta, ja toimittajalla on tällaisessa tilanteessa oikeus olla paljastamatta toisen toimittajan henkilöllisyyttä.

Anonyymin ilmaisun oikeus

25. A on lisäksi katsonut, että anonyymin ilmaisun oikeuden perusteella hänellä oli oikeus olla paljastamatta muita artikkelien tekoon mahdollisesti osallistuneita henkilöitä tai heidän rooliaan.

26. Kuten edellä kohdassa 19 on todettu, anonyymin ilmaisun oikeus koskee lähtökohtaisesti sellaisia viestejä, jotka on julkaistu anonyymisti tai esimerkiksi nimimerkillä. Korkein oikeus toteaa, että tässä asiassa tutkinnan kohteena olevat artikkelit on julkaistu nimellä, eikä niitä siten koske anonyymin ilmaisun oikeus. Anonyymin ilmaisun oikeus ei tässä tapauksessa suojaa myöskään niitä muita toimittajia, jotka ovat jollakin tavalla osallistuneet artikkelin työstämiseen. Tällaisessakin tilanteessa heidän henkilöllisyytensä voi silti edellä todetulla tavalla saada suojaa lähteen yksilöivänä tietona.

A:lle esitettyjen kysymysten tarkastelu lähdesuojan kannalta

27. A on kieltäytynyt vastaamasta seuraaviin hänelle esitutkinnassa esitettyihin kysymyksiin:

1) Millä tavoin osallistuit sinulle esiteltyyn artikkeliprojektiin liittyvien artikkelien muokkaamiseen? Kerro myös, mitä artikkeleita muokkasit.

2) Ketkä muut toimituksessa määrittelivät sen, mitä tietoja 19. ja 20.12.2017 julkaistuissa artikkeleissa julkaistiin ja toisaalta, mitä tietoja artikkeliluonnoksista poistettiin?

3) Miten sinua ohjeistettiin näiden tässä kuulustelussa käsiteltävien artikkelien muokkaamiseen liittyen?

28. Kuten edellä selostetuista kysymyksistä ilmenee, A:lta ei ole kysytty tietoja alkuperäisestä lähteestä tai tämän henkilöllisyydestä. Kohdissa 24 ja 26 todetuin tavoin toisen toimittajan henkilöllisyyden kertominen ei sellaisenaan kuulu lähdesuojan piiriin eikä oikeutta kieltäytyä vastaamasta voida perustaa suoraan myöskään anonyymiin ilmaisuun. Lähdesuojan alaisuuteen kuuluu kuitenkin myös kaikki sellainen tieto, joka voi johtaa lähteen tunnistamiseen. A:lle esitettyjä kysymyksiä on siten arvioitava myös siltä kannalta, voiko vastaaminen johtaa artikkelien lähteen tai lähteiden paljastumiseen.

29. Esitutkinnassa A:lta on tarkasteltavana olevilla kysymyksillä pyritty selvittämään, millä tavoin hän itse on osallistunut tutkinnan kohteena olevien artikkelien muokkaamiseen ja toisaalta ketkä muut toimituksen sisällä ovat tehneet artikkelien sisältöön liittyviä päätöksiä. A:lta ei kysymysten perusteella ole pyritty selvittämään tutkinnan kohteena olevien artikkelien tarkempaa sisältöä ennen kuin A tai joku muu oli niitä muokannut. Häneltä ei ole kysytty myöskään sitä, kuka oli laatinut artikkelien luonnokset.

30. Kysymyksiä arvioidessaan Korkein oikeus kiinnittää huomiota myös siihen, että A näyttäisi esitutkintakertomuksensa perusteella jo vastanneen samaa aihepiiriä koskeviin kysymyksiin. Hän on muun ohella vastannut kysymyksiin siitä, oliko hänelle annettu tehtäväksi poistaa artikkeliluonnoksista salassa pidettäviä tietoja tai oliko hän tällaisia tietoja poistanut sekä millä perusteella hän oli poistanut artikkeleista tietoja. Lisäksi A on luetellut useita henkilöitä, jotka olivat osallistuneet artikkelien toimittamiseen hänen esimiehenään tai työtoverinaan.

31. Vaikka A kertoisi poistaneensa jostakin artikkelista salassa pidettäväksi määrättyä tai säädettyä tietoa, Korkein oikeus katsoo, ettei tämä ainakaan ilman tarkempaa selvitystä poistetusta sisällöstä voisi johtaa artikkelin lähteen paljastumiseen. Korkein oikeus katsoo myös, että sen selvittäminen, ketkä ovat olleet tutkinnan kohteena olevien artikkelien kanssa toimituksen sisällä tekemisissä, ei edellytä kysymykseen vastaamista siten, että se voisi johtaa tietolähteen paljastumiseen. Kysymyksiin vastaamalla A:n ei voida katsoa antavan sellaista lähteen yksilöivää tietoa, joka voisi välillisesti paljastaa lähteen henkilöllisyyden.

32. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että kysymyksiin vastaamisen ei voida katsoa johtavan artikkelien tietolähteen paljastumiseen. Kysymykset eivät siten koske lähdesuojan piiriin kuuluvia seikkoja, eikä A:lla ole lähdesuojan perusteella oikeutta olla vastaamatta kysymyksiin.

A:lle esitettyjen kysymysten tarkastelu itsekriminointisuojan kannalta

33. A on toissijaisesti katsonut, että hän voisi kysymyksiin vastaamalla saattaa itsensä turvallisuussalaisuuden paljastamista koskevan syytteen vaaraan.

34. Turvallisuussalaisuuden paljastamisesta tuomitaan rikoslain 12 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan se, joka oikeudettomasti julkistaa tai toiselle välittää, luovuttaa tai ilmaisee taikka tällaista tarkoitusta varten oikeudettomasti hankkii tiedon seikasta, joka Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi on säädetty tai määrätty salassa pidettäväksi tai joka tekijän tieten on sen laatuinen, että sen paljastuminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle. Pykälän 2 momentin mukaan yritys on rangaistava.

35. Turvallisuussalaisuuden paljastamisena rangaistavaa ei siten ole pelkästään pykälässä tarkoitetuin perustein salassa pidettävän tiedon hallussapito. Rangaistavuus edellyttää tiedon julkistamista tai jonkinlaista eteenpäin välittämistä taikka tiedon oikeudetonta hankkimista tällaisessa tarkoituksessa (HE 94/1993 vp s. 57).

36. Edellisessä kohdassa todetun johdosta Korkein oikeus katsoo, että salassa pidettävää tietoa sisältävien artikkelien muokkaaminen sellaisenaan ei johtaisi syyllistymiseen turvallisuussalaisuuden paljastamiseen. Myöntämällä muokanneensa artikkeleita A ei siten vielä saattaisi itseään syytteen vaaraan. Syytteen vaaraa A:lle ei aiheutuisi myöskään sen kertomisesta, ketkä muut ovat osallistuneet artikkelien työstämiseen. Korkein oikeus kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että A on esitutkinnassa jo itsekriminointisuojastaan informoituna ilmoittanut, ettei muista saaneensa tehtäväkseen salassa pidettävän tiedon poistamista artikkeleista tai että hän olisi tällaisia tietoja poistanut tai tunnistanut artikkeliluonnoksista. Ottaen huomioon A:n esitutkinnassa jo kertomat tiedot Korkein oikeus katsoo, että A ei nyt tarkasteltavana oleviin kysymyksiin vastaamalla voisi saada aikaan epäilyä siitä, että hän olisi menetellyt rikoslain 12 luvun 7 §:ssä rangaistavaksi säädetyllä tavalla.

37. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A hänelle esitettyihin kysymyksiin vastaamalla voisi saattaa itseään turvallisuussalaisuuden paljastamista koskevan syytteen vaaraan. Hänellä ei siten myöskään itsekriminointisuojan perusteella ole oikeutta olla vastaamatta kysymyksiin.

Yhteenveto

38. Edellä selostetuilla perusteilla A:lla ei ole oikeutta kieltäytyä vastaamasta hänelle esitettyihin kysymyksiin 1–3. Asia on tämän vuoksi palautettava käräjäoikeuteen A:n kuulemista varten. Käräjäoikeudessa A:lla on kysymyksiin 1–3 mahdollisesti esitettävien tarkentavien kysymysten osalta kuitenkin oikeus kieltäytyä vastaamasta kysymykseen, johon vastaaminen voisi paljastaa tutkinnan kohteena olevien artikkelien tietolähteen tai johtaa sen tunnistamiseen taikka saattaa hänet turvallisuussalaisuuden paljastamista koskevan syytteen vaaraan.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. A:lla on siten velvollisuus vastata kysymyksiin 1–3. Asia palautetaan Helsingin käräjäoikeuteen A:n kuulemista varten.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Päivi Hirvelä, Lena Engstrand, Eva Tammi-Salminen ja Timo Ojala. Esittelijä Elina Elo.