KKO:2021:1

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjois-Savon käräjäoikeuden päätös 19.6.2019 nro 19/10779, muutoksenhaku Itä-Suomen hovioikeudessa ja hovioikeuden päätös 20.8.2019 nro 436 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Jusse Määttä ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Sirpa Pulkkinen, Tiina Kiviranta ja Juha Palkamo.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A Oy:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan sitä kysymystä, olisiko hovioikeuden tullut myöntää A Oy:lle jatkokäsittelylupa käräjäoikeuden ulosottovalituksen hylkäämistä koskevaan päätökseen.

A Oy vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuden käsiteltäväksi.

Ulosottomies antoi pyydetyn lausuman.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A Oy:llä (yhtiö) oli velkoja ulosotossa 34 334,27 euroa, joiden suorittamiseksi ulosottomies oli 16.11.2018 vahvistanut maksusuunnitelman. Maksusuunnitelman mukaan yhtiö sitoutui suorittamaan siinä mainittujen saamisten määrän ulosottomiehelle suunnitelman mukaisesti. Maksusuunnitelman voimassaoloaika oli 16.11.2018–30.4.2019 ja lyhennyserä oli 1 200 euroa kuukaudessa.

2. Ulosottomies oli 19.11.2018 ottanut väliaikaistoimella yhtiön tilivaroja haltuun velkoja vastaavan määrän ja ulosmitannut ne 22.11.2018. Yhtiö oli 25.11.2018 maksanut ulosottolaitokselle maksusuunnitelman mukaisen 1 200 euron lyhennyserän.

3. Yhtiö on valittanut ulosottomiehen päätöksestä ja varojen haltuunotosta käräjäoikeuteen vaatien ulosmittauksen kumoamista ja haltuun otettujen varojen palauttamista yhtiölle. Yhtiö on perustellut vaatimustaan sillä, että ulosottomiehellä ei ollut oikeutta ulosmittaukseen vahvistetun maksusuunnitelman aikana, kun yhtiö ei ollut laiminlyönyt maksusuunnitelman noudattamista eikä sen taloudellisessa tilanteessa ollut tapahtunut muutosta. Yhtiö ei ollut myöskään antanut ulosottoviranomaiselle vääriä tai harhaanjohtavia tietoja. Ulosmittaus ja varojen haltuunotto loukkasivat luottamuksensuojaperiaatetta.

4. Ulosottomies on antanut ulosottovalituksen johdosta käräjäoikeudelle lausuman, jonka mukaan maksusuunnitelman vahvistaminen ei ollut esteenä muille ulosoton täytäntöönpanotoimille. Maksusuunnitelma oli perustunut historiatietoon. Ulosottoviranomaisen maksusuunnitelman vahvistamisen jälkeen saama tieto yhtiön likvideistä varoista erosi huomattavasti siitä, mitä yhtiö oli antanut aiemmin ymmärtää.

5. Käräjäoikeus on hylännyt ulosottovalituksen. Käräjäoikeuden mukaan maksusuunnitelma on ulosmittaukselle vaihtoehtoinen perintäkeino. Lähtökohtaisesti maksusuunnitelman mukaisten erien tulee vastata sitä määrää, jota velalliselta muutoin ulosmitattaisiin. Tämän vuoksi ja koska ulosottoperinnässä voidaan tehdä asian käsittelyn aikana useita perintää koskevia päätöksiä, maksusuunnitelman vahvistaminen ei sinällään ole yleensä esteenä myöhemmille muille päätöksille maksuvelvoitteen täytäntöönpanosta, mikäli niille on lailliset perusteet. Yhtiön tilille marraskuussa 2018 tulleiden varojen määrän ja ajankohdan perusteella oli voitu arvioida, että ulosmittauksen kohteena olleet varat eivät olleet sellaista maksusuunnitelman tarkoittamaa elinkeinotuloa, jota lähtökohtaisesti ei tulisi ulosmitata ilman velallisen laiminlyöntiä. Näillä perusteilla käräjäoikeus on arvioinut, että maksusuunnitelma ei muodostanut estettä ulosmittaukselle ja sille oli lailliset perusteet.

6. Yhtiö on valittanut hovioikeuteen vaatien jatkokäsittelyluvan myöntämistä ja käräjäoikeuden päätöksen kumoamista. Yhtiön mukaan käräjäoikeuden päätös oli virheellinen ja lakiin perustumaton. Ulosottomiehen toiminta ei ollut ollut asianmukaista eikä luottamuksensuojaperiaatteen mukaista. Ulosmittaus maksusuunnitelman aikana ei perustunut ulosottokaareen, vaan olisi edellyttänyt velallisen laiminlyöntiä tai olosuhteiden muuttumista.

7. Hovioikeus ei ole myöntänyt yhtiölle jatkokäsittelylupaa.

8. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden pitänyt myöntää yhtiölle jatkokäsittelylupa ulosottovalituksen hylkäämistä koskevaan käräjäoikeuden päätökseen. Yhtiö on edelleen Korkeimmassa oikeudessa katsonut, että ulosmittaus maksusuunnitelman aikana oli lakiin perustumaton ja ulosottomies oli menetellyt vastoin luottamuksensuojaperiaatetta.

Jatkokäsittelyluvan myöntämisen perusteet

9. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta (muutosperuste). Säännöksen sanamuoto viittaa matalaan lupakynnykseen, joten lupa tulee myöntää jo silloin, kun syntyy epäily ratkaisun oikeellisuutta kohtaan. Korkein oikeus on todennut, että arvioitaessa jatkokäsittelyluvan myöntämistä muutosperusteella huomiota tulee kiinnittää sovellettavan säännöksen mahdolliseen tulkinnanvaraisuuteen käsillä olevassa asiassa ja siihen, onko säännöksen soveltamisessa muodostunut vakiintunutta oikeuskäytäntöä (KKO 2020:42, kohta 15).

10. Jatkokäsittelylupa on mainitun säännöksen 3 kohdan mukaan myönnettävä, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa (ennakkoratkaisuperuste). Ennakkoratkaisuperusteen osalta kysymys on yleensä siitä, ettei laki anna selvää vastausta käsiteltävässä asiassa ilmenevään ongelmaan ja asian periaatteellisen merkityksen vuoksi olisi tärkeää, että hovioikeus antaisi laintulkintaa ohjaavan asiaratkaisun. Korkein oikeus on vakiintuneesti katsonut, että hovioikeuden tehtävänä on myös osaltaan valvoa lainkäytön yhtenäisyyttä ja ohjata laintulkintaa (KKO 2020:49, kohta 9, KKO 2020:62, kohta 10).

11. Korkein oikeus katsoo, että asiassa on huomioon ottaen käräjäoikeuden päätös, yhtiön valitus hovioikeudelle ja valitus Korkeimmalle oikeudelle arvioitava oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista muutosperustetta ja 3 kohdan mukaista ennakkoratkaisuperustetta.

Maksusuunnitelma ulosotossa

12. Ulosottokaaren 4 luvun 59 §:n mukaan ulosottomies voi palkan ulosmittauksen sijasta vahvistaa velalliselle kirjallisen maksusuunnitelman, jos velallinen tekee uskottavaksi, että hän suorittaa suunnitelman mukaisesti ulosottomiehelle säännönmukaisen taikka luvun 51, 51 a tai 52–54 §:ssä tarkoitetun määrän. Ulosottomiehen tulee vaatia velalliselta vähintään kerran vuodessa selvitys tulopohjaan kuuluvista tuloista ja etuuksista. Säännöksen 2 momentin mukaan, jos velallinen ilman hyväksyttävää syytä laiminlyö maksusuunnitelman noudattamisen tai selvityksen antamisen eikä laiminlyöntiä voida pitää merkitykseltään vähäisenä, ulosottomies voi päättää maksusuunnitelman raukeamisesta ja välittömästi ulosmitata palkan.

13. Ulosottokaaren 4 luvun 65 §:ssä säädetään yhteisöltä ulosmitattavasta elinkeinotulosta. Kun yhteisöltä ulosmitataan elinkeinotuloa, saadaan ulosmittauksen määrää rajoittaa, jos velallinen voi siten jatkaa elinkeino- tai liiketoimintaa eikä menettelyä voida pitää olennaisesti hakijan edun vastaisena. Lisäksi noudatetaan soveltuvin osin, mitä luvun 59–63 §:ssä säädetään.

14. Hallituksen esityksestä (HE 13/2005 vp s. 18) ilmenee, että ulosoton joustavuutta, velallisen omatoimisuutta ja perinnän toteuttamista on haluttu korostaa vapaaehtoisuuteen perustuvien perintäkeinojen kuten maksusuunnitelmien ja maksusopimusten avulla. Ne aiheuttavat velalliselle yleensä vähiten haittaa ja ovat näin ollen myös suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Esityksessä korostetaan tavoitetta turvata velallisen yritystoiminnan jatkuminen ulosotosta huolimatta. Ulosottomenettelyn ensisijaisena tavoitteena ei kuitenkaan ole velallisen yritystoiminnan tervehdyttäminen.

15. Ulosottokaaren 1 luvun 19 §:ssä säädetään asianmukaisuuden vaatimuksesta. Lainkohdan mukaan ulosottomiehen tulee toimia virkatehtävissään asianmukaisesti ja puolueettomasti. Täytäntöönpanotehtävät tulee suorittaa joutuisasti, tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti aiheuttamatta vastaajalle tai sivulliselle suurempaa haittaa kuin täytäntöönpanon tarkoitus vaatii. Ulosottomiehen tulee edistää vastaajan omatoimisuutta ja asianosaisten välistä sovinnollisuutta ulosottoasiassa sopivalla tavalla. Lain perustelujen mukaan asianmukaisuuden vaatimusta koskevalla yleissäännöksellä voidaan osaltaan turvata perustuslain 21 §:ssä tarkoitettujen oikeusturvaa koskevien perusoikeuksien toteutumista ulosottokäytännössä (HE 216/2001 vp s. 45).

16. Edelleen ulosottokaaren 1 luvun 21 §:n mukaan ulosottoasioita käsittelevä virkamies ei saa toimia sopimattomasti tavalla, joka on vastoin asianosaisen etua tai joka on omiaan horjuttamaan luottamusta ulosottotoimen asianmukaisuuteen tai puolueettomuuteen. Lain perusteluissa on eräänä sopimattoman menettelyn ilmentymänä mainittu asianosaisen luottamuksen pettäminen. Jos ulosottomies on esimerkiksi sopinut velallisen kanssa maksusuunnitelmasta, hän ei saa ilman muuttuneita olosuhteita tai uusia asiaan vaikuttavia tietoja muuttaa velallisen asemaa huonommaksi (HE 216/2001 vp s. 49).

Korkeimman oikeuden arviointi

17. Käräjäoikeudessa esitetyn selvityksen mukaan yhtiö oli ennen maksusuunnitelman vahvistamista toimittanut ulosottomiehelle tämän pyytäminä tietoina yhtiön juoksevan kirjanpitoajon ajalta 1.2.–30.9.2018. Ulosottomies oli muun ohella näiden tietojen perusteella vahvistanut yhtiölle maksusuunnitelman 16.11.2018. Ulosottomies oli tämän jälkeen havaittuaan yh¬tiön tilillä varoja ottanut niitä haltuunsa velkoja vastaavan määrän ja 22.11.2018 ulosmitannut varat vahvistamansa maksusuunnitelman voimassaoloaikana.

18. Korkein oikeus toteaa, että ulosottokaaren maksusuunnitelmaa koskevan säännöksen sanamuodon mukaan ulosmittauksen sijasta voidaan velalliselle vahvistaa maksusuunnitelma. Maksusuunnitelma on siten lähtökohtaisesti ulosmittaukselle vaihtoehtoinen perintäkeino, eikä ulosottomies voi vahvistetun maksusuunnitelman voimassaollessa vapaasti ryhtyä ulosmittaukseen ilman, että velallinen on laiminlyönyt sen noudattamisen tai muun lakiin perustuvan velvollisuutensa. Ulosottomiehen muunlainen menettely on omiaan vaarantamaan maksusuunnitelmasääntelyn tavoitteen vähimmän haitan aiheuttamisesta velalliselle sekä yritystoiminnan jatkumisen turvaamisesta.

19. Ulosottokaaressa on nimenomaisesti säädetty tilanteista, joissa ulosmittaukseen voidaan ryhtyä maksusuunnitelman vahvistamisesta huolimatta. Maksusuunnitelman ohella voidaan ensinnä tarvittaessa toimittaa turvaava ulosmittaus maksusuunnitelman varmistamiseksi. Velallisen laiminlyönnin johdosta ulosottomies voi myös päättää maksusuunnitelman raukeamisesta. Lisäksi se, että ulosottomiehen tulee vaatia velalliselta vähintään kerran vuodessa selvitys tulopohjaan kuuluvista tuloista ja etuuksista sekä edellä perustelujen kohdassa 16 lausuttu, viittaavat siihen, että maksuohjelmaa voidaan muuttaa velallisen taloudellisen tilanteen muuttuessa.

20. Myös ulosottomiehen yhtiölle vahvistaman maksusuunnitelman mukaan ulosottomies voi päättää maksusuunnitelman raukeamisesta ja välittömästi ulosmitata palkan, jos velallinen ilman hyväksyttävää syytä laiminlyö maksusuunnitelman noudattamisen tai selvityksen antamisen eikä laiminlyöntiä voida pitää vähäisenä.

21. Korkein oikeus katsoo, että oikeusohjeista tai yhtiölle vahvistetusta maksusuunnitelmasta ei löydy tukea sille käsitykselle, että vahvistettu maksusuunnitelma ei lähtökohtaisesti olisi ulosmittauksen esteenä.

22. Käräjäoikeus on perustellut päätöstään kohdassa 5 todetuin tavoin myös sillä, että ulosmitatut varat eivät olleet sellaista maksusuunnitelman tarkoittamaa elinkeinotuloa, jota ei tulisi ulosmitata ilman velallisen laiminlyöntiä.

23. Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että yhtiön tilille on tullut lokakuussa 2018 viisi ennakkomaksua, määrältään yhteensä noin 140 000 euroa, ja 1.11.–14.11.2018 muun ohella kolme talletusta, määrältään yhteensä noin 84 000 euroa. Kun ennakkomaksut on suoritettu yhtiölle ennen maksusuunnitelman vahvistamista, jää epäselväksi, miksi käräjäoikeus on talletettujen varojen määrän ja ajankohdan perusteella katsonut, että marraskuussa ulosmitatut varat eivät olleet maksusuunnitelman tarkoittamaa elinkeinotuloa. Epäselvää osaltaan on myös se, miksi käräjäoikeus on antanut merkitystä marraskuussa 2018 yhtiön tilille tulleille ennakkomaksuille, kun rahamääräisesti huomattavampi määrä on talletettu yhtiön tilille jo lokakuussa 2018.

24. Edellä kuvattujen oikeusohjeiden perusteella ei ole ollut selvää, voidaanko yhtiön tilille ennen maksusuunnitelman vahvistamista tulleille varoille antaa asiassa merkitystä, kun yhtiö on ennen maksuohjelman vahvistamista toimittanut ulosottomiehen pyytämän selvityksen taloudellisesta tilanteestaan, mitä ulosottomies ei ole pyytänyt täydentämään, eikä yhtiön ole edes väitetty laiminlyöneen maksusuunnitelman noudattamista. Asian arvioinnissa huomiota on erityisesti kiinnitettävä ulosottokaaren asianmukaisuuden vaatimusta koskevan yleissäännöksen tarkoituksen mukaisesti siihen, miten ulosottomiehen menettely on toteuttanut velallisen oikeusturvaa koskevat vaatimukset.

25. Korkein oikeus katsoo, että edellä todetun perusteella hovioikeudella ei ole jatkokäsittelyluvan myöntämistä harkitessaan ollut edellytyksiä pitää selvänä, että käräjäoikeuden johtopäätös on oikea. Kun yhtiön varojen ulosmittaus vahvistetun maksusuunnitelman aikana ilman päätöstä sen raukeamisesta on ollut tulkinnanvarainen ja epäselvä, olisi hovioikeuden tullut myöntää yhtiölle jatkokäsittelylupa muutosperusteella. Ulosottokaaressa ei ole lisäksi säädetty siitä, millä edellytyksillä velallisen omaisuutta voidaan turvaavaa ulosmittausta lukuun ottamatta ulosmitata maksusuunnitelman voimassaoloaikana, kun maksusuunnitelman raukeamisesta ei ole päätetty. Asiasta ei myöskään ole vakiintunutta ratkaisukäytäntöä. Näin ollen hovioikeuden olisi tullut myöntää yhtiölle jatkokäsittelylupa myös ennakkoratkaisuperusteella.

Johtopäätös

26. Korkein oikeus katsoo, että yhtiölle olisi tullut myöntää jatkokäsittelylupa muutos- ja ennakkoratkaisuperusteella. Oikeusastejärjestys huomioon ottaen asian jatkokäsittely tapahtuu soveliaimmin hovioikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja A Oy:lle myönnetään jatkokäsittelylupa.

Asia palautetaan Itä-Suomen hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan viivytyksettä jatkettava valituksen käsittelyä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ari Kantor, Jarmo Littunen, Päivi Hirvelä ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Minna Heikinsalmi.