KKO:2020:98

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjois-Savon käräjäoikeuden tuomio 23.3.2018 nro 18/113405 ja Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 28.2.2019 nro 19/108847 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomari Marjo Leppänen ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Jukka Soininen, Seppo Isometsä ja Tiina Kiviranta.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä, onko hänen syykseen voitu syytekohdissa 3 ja 4 lukea törkeä rahanpesu sekä rangaistuksen mittaamista ja liiketoimintakiellon pituutta.

A vaati valituksessaan, että syyte hylätään ja hänet vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta, tai vaihtoehtoisesti, että rangaistusta alennetaan ja liiketoimintakielto joka tapauksessa poistetaan tai sen pituutta ainakin lyhennetään.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Välitoimi

Korkein oikeus pyysi syyttäjältä lausuman rikoslain 32 luvun 11 §:n mukaisen rajoitussäännöksen merkityksestä asian ratkaisemisen kannalta.

Syyttäjä antoi pyydetyn lausuman. A antoi pyydetyn lausuman syyttäjän lausumasta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja alempien oikeusasteiden syyksilukeminen

1. Asiassa on katsottu selvitetyksi, että maksuvaikeuksissa olleen ja sittemmin konkurssiin asetetun X Oy:n hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja oli 6.7.2015 vastikkeetta siirtänyt Y Oy:n omistukseen kolme kuorma-autoa ja kaksi perävaunua yhteisarvoltaan noin 40 000 euroa. Tämän luovutuksen osalta osakeyhtiön edustaja on tuomittu hovioikeuden lainvoimaiseksi jääneellä tuomiolla törkeästä velallisen epärehellisyydestä (syytekohta 2).

2. Käräjäoikeus on törkeää rahanpesua koskevassa syytekohdassa 3 katsonut, että Y Oy:ssä tosiasiallista määräysvaltaa käyttänyt A oli yhdessä erään toisen henkilön kanssa 6.7.2015 ottanut Y Oy:n nimissä vastaan edellä mainitun syytekohdassa 2 tarkoitetun rikoksella hankitun ajoneuvokaluston, joka oli 21.8.2015 edelleen siirretty A:n tosiasiallisessa määräysvallassa ja hänen puolisonsa nimissä olleelle Z Oy:lle. A:n on katsottu ottaneen ajoneuvokaluston vastaan ja luovuttaneen sen edelleen hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä tai peittääkseen tai häivyttääkseen omaisuuden laittoman alkuperän taikka avustaakseen syytekohdan 2 rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset. Käräjäoikeuden mukaan A oli ollut tietoinen siitä, että ajoneuvokaluston luovutus oli ollut vastikkeeton, ja hänen oli tullut pitää varsin todennäköisenä, että luovutuksen seurauksena ajoneuvokaluston luovuttanut yhtiö ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin. Rikoksen kautta saatu omaisuus oli käräjäoikeuden mukaan erittäin arvokas, rikos oli tehty lähellä ajoneuvot luovuttaneen yhtiön lopullista maksukyvyttömyyttä ja rikoksella saatu omaisuus oli siirretty edelleen vaikeuttaen omaisuuden takaisinsaantia, joten tekoa oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen kohdassa 3 törkeään rahanpesuun.

3. Käräjäoikeus on todennut syytekohdan 4 törkeän rahanpesun osalta, että A oli 22.12.2015 siirtänyt Z Oy:n omistuksessa olleen ajoneuvokaluston puolisonsa henkilökohtaiseen omistukseen. A:n on katsottu toimineen hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä tai peittääkseen tai häivyttääkseen omaisuuden laittoman alkuperän taikka avustaakseen syytekohdan 2 rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset. Käräjäoikeus on todennut syytekohtaa 3 vastaavasti, että rahanpesu oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ja että A oli syyllistynyt kohdassa 4 törkeään rahanpesuun.

4. Käräjäoikeus on katsonut kohdissa 3 ja 4 olleen kysymys kahdesta erillisestä rahanpesurikoksesta, vaikka kysymyksessä oli saman laittoman alkuperän omaava omaisuus. Rikoksen täytäntöönpano ei olisi onnistunut yksin A:n toimenpitein. Näin ollen syytekohdissa 3 ja 4 mainittuja luovutuksia oli arvioitava erillisinä rahanpesurikoksina.

5. A:n vaadittua hovioikeudessa syytteiden hylkäämistä hovioikeus on katsonut syytekohdan 3 osalta käräjäoikeuden tavoin A:n yhdessä toisen henkilön kanssa ottaneen vastaan ajoneuvokaluston Y Oy:n nimiin ja siirtäneen sen edelleen Z Oy:lle. A:n on ajoneuvokalustoa vastaanottaessaan täytynyt tietää tai ainakin pitää varsin todennäköisenä, että syytekohdan 2 vastaaja on luovuttanut omaisuuden rikollisella menettelyllä. A on myös X Oy:n kanssa läheisten liikesuhteiden perusteella tiennyt tai ainakin pitänyt varsin todennäköisenä, että ajoneuvokaluston luovutuksen seurauksena X Oy ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin. Hovioikeus on katsonut käräjäoikeuden tavoin A:n toimineen tahallisesti. Törkeän rahanpesun arvioinnissa ei hovioikeuden mukaan ole ollut merkitystä A:n asemalla Y Oy:ssä tai Z Oy:ssä. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta syytekohdissa 3 ja 4.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, voiko A:n syytekohdissa 3 ja 4 kuvattu menettely täyttää kahden erillisen törkeän rahanpesurikoksen tunnusmerkistön, ja siitä, onko A:n menettelyä pidettävä osallisuutena törkeään velallisen epärehellisyyteen. Jos vastaus viimeksi mainittuun kysymykseen on myönteinen, arvioitavaksi tulee, estääkö rikoslain 32 luvun 11 §:n 1 momentin säännös rahanpesun syyksi lukemisen A:lle vai onko kysymyksessä rahanpesurikos, joka mainitun lainkohdan edellyttämällä tavalla muodostaa tekojen jatkuvuus ja suunnitelmallisuus huomioon ottaen olennaisimman ja moitittavimman osan rikoskokonaisuudesta.

Rahanpesua koskevat säännökset ja niiden esityöt

7. Rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rahanpesusta on tuomittava se, joka ottaa vastaan, käyttää, muuntaa, luovuttaa, siirtää, välittää tai pitää hallussaan rikoksella hankittua omaisuutta, rikoksen tuottamaa hyötyä tai näiden tilalle tullutta omaisuutta hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä tai peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn tai omaisuuden laittoman alkuperän tai avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset. Saman luvun 7 §:n mukaan rikoksentekijä on tuomittava törkeästä rahanpesusta, jos rahanpesussa rikoksen kautta saatu omaisuus on ollut erittäin arvokas tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja rahanpesu on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

8. Rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohta edellyttää, että rahanpesun kohteena oleva omaisuus on hankittu rikoksella ennen kuin tekijä on suorittanut jonkin kohdassa luetelluista rahanpesun täytäntöönpanotoimista. Rahanpesusta tuomitseminen edellyttää näin ollen toteutettua esirikosta ennen kuin omaisuutta voidaan pitää rikoksella hankittuna.

9. Rikoslain 32 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan kyseisessä luvussa tarkoitetusta rikoksesta ei tuomita henkilöä, joka on osallinen siihen rikokseen, jolla omaisuus on toiselta saatu tai joka on tuottanut hyödyn (esirikos). Henkilö voidaan kuitenkin tuomita 7 §:n mukaisesta rikoksesta, mikäli rahanpesurikos muodostaa tekojen jatkuvuus ja suunnitelmallisuus huomioon ottaen olennaisimman ja moitittavimman osan rikoskokonaisuudesta. Lainkohdan perustelujen mukaan jatkuvuutta koskeva tunnusmerkistötekijä viittaa siihen, että kyseessä tulisi olla pitkään jatkuva toiminta, joka voi koostua monista osavaiheista, joilla esirikoksella saatua hyötyä peitellään tai salataan. Kyseessä on oltava aktiivinen toiminta esirikoksen selvittämisen estämiseksi. Tällöin itsepesussa on oma rangaistavuuden ansaitseva vääryyselementti. Toisaalta jatkuvuutta koskeva edellytys sulkee yksittäisen rahanpesutoimen pois säännöksen soveltamisalasta. Suunnitelmallisuus puolestaan viittaa rikoskokonaisuuteen, eikä pelkästään rahanpesuteon suunnitelmallisuuteen, joka on mainittu myös törkeän rahanpesun kvalifioimisperusteena. Suunnitelmallisuus viittaa perustelujen mukaan niin ikään siihen, että esirikoksen ja siihen liittyvien rahanpesutoimien on oltava kiinteässä yhteydessä toisiinsa. (HE 138/2011 vp s. 11)

Esirikoksen täyttyminen

10. Törkeää rahanpesua koskevan syytekohdan 3 teonkuvauksessa viitataan törkeää velallisen epärehellisyyttä koskevaan syytekohtaan 2 ja todetaan A:n yhdessä kanssavastaajansa kanssa muun ohella ottaneen vastaan kohdan 2 rikoksella hankittua omaisuutta. Molemmissa syytekohdissa on kysymys samasta omaisuudesta, jonka luovutustoimia on arvioitu syytekohdassa 2 omaisuuden luovuttaneen ja syytekohdassa 3 omaisuuden vastaan ottaneen yhtiön kannalta. Tämän lisäksi syytekohtaan 3 sisältyy myös omaisuuden luovutus yhtiöstä edelleen. Asiassa on ensin arvioitava, onko A ottanut vastaan rikoksella hankittua omaisuutta ja mistä ajankohdasta lukien A:n menettely on voinut toteuttaa rahanpesurikoksen täytäntöönpanotoimen.

11. Syytteen mukaan törkeän rahanpesun esirikoksena on syytekohdassa 2 mainittu törkeä velallisen epärehellisyys. Törkeä velallisen epärehellisyys on puolestaan tehty siirtämällä ajoneuvokalusto vastikkeetta B:n toimenpitein tämän hallinnoimasta X Oy:stä A:n tosiasiallisessa määräysvallassa olleelle Y Oy:lle. Korkein oikeus toteaa, että syytekohdan 2 mukainen törkeä velallisen epärehellisyys on täyttynyt siinä vaiheessa, kun ajoneuvokalusto on siirretty X Oy:n varallisuuspiirin ulkopuolelle Y Oy:n varallisuudeksi.

12. Asiassa on alemmissa tuomioistuimissa selvitetty, että A oli osallistunut syytekohdan 3 teonkuvauksen mukaiseen omaisuuden vastaanottamiseen Y Oy:öön. Syytekohdan 2 teko (törkeä velallisen epärehellisyys) on edellä todetuin tavoin täyttynyt silloin, kun ajoneuvokalusto oli siirtynyt X Oy:stä Y Oy:n varallisuuspiiriin. Korkein oikeus katsoo, että sanottu omaisuus ei ollut ollut rahanpesun rangaistavuuden edellyttämällä tavalla rikoksella hankittua vielä sillä hetkellä, kun A oli yhdessä toisen vastaajan kanssa ottanut ajoneuvokaluston Y Oy:n edustajana vastaan, koska velallisen epärehellisyysrikoksen tunnusmerkistö on täyttynyt samalla hetkellä. A ei ole siten voinut tällä ajoneuvokaluston vastaan ottamisella syyllistyä rahanpesurikokseen.

Rikoslain 32 luvun 11 §:n 1 momentin rajoitussäännöksen huomioon ottaminen

13. Syytekohdan 3 teonkuvauksessa ilmaistaan menettely, jolla ajoneuvokalusto on velallisyhtiöstä siirretty, ja se, miten A on tämän omaisuuden vastaanottamisen suhteen menetellyt. Syytteen teonkuvauksesta ilmenevään nähden tuomioistuimen on otettava rikoslain 32 luvun 11 §:n 1 momentin mukainen rajoitussäännös huomioon oma-aloitteisesti riippumatta siitä, onko syyttäjä alun perin vaatinut rangaistusta osallisuudesta esirikokseen. Säännöksen perusteella on arvioitava, onko kysymys rajoitussäännöksen tarkoittamasta osallisuudesta esirikokseen ja voidaanko vastaaja tuomita mahdollisesta osallisuudestaan huolimatta rangaistukseen törkeästä rahanpesusta myöhemmistä omaisuuteen kohdistetuista täytäntöönpanotoimista.

14. Korkein oikeus on pyytänyt syyttäjältä lausuman rikoslain 32 luvun 11 §:n 1 momentin merkityksestä asiassa. Syyttäjä on lausumassaan muun ohella todennut, että kysymys ei ollut osallisuudesta esirikokseen, kun A:n toimet olivat alkaneet omaisuuden vastaanottamisesta. Syyttäjän esittämän mukaan A:n voitaisiin vaihtoehtoisesti katsoa syyllistyneen syytekohdassa 3 esitetyn teonkuvauksen perusteella avunantoon kohdassa 2 tarkoitettuun rikokseen ja sen lisäksi törkeään rahanpesuun niin kutsuttuna itsepesuna. A on omassa lausumassaan kiistänyt osallisuutensa esirikokseen.

Syyttäjän esittämän vaihtoehtoisen syytteen tutkiminen

15. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentin ja 12 §:n 1 momentin mukaan Korkeimmassa oikeudessa ei saa vedota muihin seikkoihin ja todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty alioikeudessa tai hovioikeudessa, paitsi milloin asianosainen saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen alemmassa tuomioistuimessa tai että hänellä muuten on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin.

16. Korkein oikeus toteaa, että syyttäjä on Korkeimmassa oikeudessa katsonut alemmissa tuomioistuimissa esittämiensä törkeää rahanpesua koskevien teonkuvausten sellaisenaan täyttävän myös avunannon törkeään velallisen epärehellisyyteen ja niin kutsuttuna itsepesuna tehdyn törkeän rahanpesun tunnusmerkistön. Syyttäjä ei siten ole vaihtoehtoisessa rangaistusvaatimuksessaan Korkeimmassa oikeudessa vedonnut uusiin seikkoihin, vaan on esittänyt alemmissa tuomioistuimissa jo esitetyn syytteen teonkuvaukseen perustuvan uuden oikeudellisen arvion. Näin ollen avunantoa törkeään velallisen epärehellisyyteen ja törkeää rahanpesua koskevan syytteen tutkimiselle ei ole oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:stä johtuvaa estettä.

17. Korkein oikeus toteaa edelleen, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n mukaan tuomioistuin ei saa tuomita muusta teosta kuin mistä rangaistusta on vaadittu, mutta se ei kuitenkaan ole sidottu rikosnimikkeeseen eikä lainkohtaan, jonka nojalla rangaistusta on vaadittu. Estettä syyttäjän Korkeimmassa oikeudessa esittämän vaihtoehtoisen syytteen tutkimiselle ei ole, koska syyttäjä on jo alemmissa tuomioistuimissa vaatinut rangaistusta siitä teosta, jonka syyttäjä on Korkeimmassa oikeudessa katsonut täyttävän avunannon törkeään velallisen epärehellisyyteen ja sen ohella törkeän rahanpesun (ks. myös KKO 2015:42, kohdat 16–19). A:lle on Korkeimmassa oikeudessa varattu tilaisuus lausua syyttäjän vaihtoehtoisesta rangaistusvaatimuksesta.

Avunanto törkeään velallisen epärehellisyyteen

18. Rikoslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan avunannosta tuomitaan se, joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä.

19. Syytekohdan 3 teonkuvauksen mukaan A on yhdessä toisen henkilön kanssa ottanut vastaan Y Oy:n nimiin törkeää velallisen epärehellisyyttä koskevassa kohdassa 2 kuvatun omaisuuden. Syytteen mukaan A on ollut tietoinen luovutuksen vastikkeettomuudesta ja hän on ollut tietoinen tai ainakin pitänyt varsin todennäköisenä, että syytekohdassa 2 mainittu yhtiö ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin. Syytekohdan 2 mukaan X Oy on ollut tapahtuma-aikaan maksuvaikeuksissa ja sittemmin hakeutunut saneerausmenettelyyn sekä asetettu konkurssiin.

20. Hovioikeus on todennut ratkaisussaan, että A on toisen henkilön kanssa ottanut syytekohdassa tarkoitetun ajoneuvokaluston Y Oy:n nimiin ja tiennyt tai ainakin pitänyt varsin todennäköisenä, että ajoneuvokalusto oli luovutettu rikollisella menettelyllä sekä tiennyt tai pitänyt varsin todennäköisenä, että luovutuksen seurauksena X Oy ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin.

21. Korkein oikeus katsoo, että syytteen teonkuvaus sisältää avunantotoimen yksilöimiseksi riittävän kuvauksen. Asiassa selvitettyyn nähden A oli tahallaan edistänyt B:n syyksi luettua törkeää velallisen epärehellisyyttä ottamalla ajoneuvokaluston Y Oy:n nimissä vastaan. Hän oli myös tiennyt tai ainakin pitänyt varsin todennäköisenä, että ajoneuvokaluston luovuttaminen Y Oy:n nimiin oli ollut vastikkeeton ja että tämä omaisuuden luovutus aiheuttaa X Oy:n maksukyvyttömyyden tai oleellisesti pahentaa sen maksukyvyttömyyttä. A on siten ottaessaan ajoneuvokaluston vastaan syyllistynyt syyttäjän vaihtoehtoisen syytteen mukaiseen avunantoon törkeään velallisen epärehellisyyteen.

Onko törkeän rahanpesun syyksilukemiselle rikoslain 32 luvun 11 §:ssä säädetyt edellytykset?

Rahanpesurikoksen tunnusmerkistön täyttyminen ja rikoksen tekoaika

22. A on edellä todetuin tavoin katsottava osalliseksi syytekohdan 2 törkeään velallisen epärehellisyyteen, jota on pidettävä esirikoksena hovioikeuden A:lle syytekohdissa 3 ja 4 syyksi lukemille kahdelle törkeälle rahanpesulle. Rikoslain 32 luvun 11 §:n 1 momentin rajoitussäännös huomioon ottaen rahanpesurikosten syyksi lukeminen edellyttää sitä, että rahanpesurikos on tekojen jatkuvuus ja suunnitelmallisuus huomioon ottaen olennaisin ja moitittavin osa rikoskokonaisuudesta. Tätä varten asiassa on ensin arvioitava, onko ajoneuvokaluston vastaanottamisen jälkeisiä toimia pidettävä yhtenä vai useampana rahanpesurikoksena.

23. Hovioikeus on ratkaisussaan katsonut ajoneuvokaluston luovutusten Y Oy:stä Z Oy:lle ja edelleen Z Oy:stä A:n puolisolle olevan rahanpesurikoksena arvioitavia täytäntöönpanotoimia ja katsonut A:n syyllistyneen kahteen törkeään rahanpesuun. Hovioikeus on hyväksynyt käräjäoikeuden tuomion syyksilukemisen ja johtopäätökset kohdassa 4, jossa käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen menettelyllään toiseen rahanpesurikokseen, vaikka kysymyksessä on ollut sama laittoman alkuperän omaava omaisuus.

24. Korkein oikeus on aikaisemmin voimassa olleen niin kutsutun rahanpesun tyyppisen kätkemisrikoksen tunnusmerkistön täyttymisen osalta todennut ratkaisussaan KKO 2006:39, että kätkemisrikos oli tehty tarkoituksin, että rikoksentekijä välttää rikoksen oikeudelliset seuraamukset. Yhdellä kertaa tapahtuneiden rahavarojen vastaanottamisen jälkeen vastaaja ei ollut vastaanottanut enää uusia rahavaroja, vaan oli ainoastaan siirtänyt osan takaisin ja pitänyt osan hallussaan. Korkein oikeus katsoi, että kätkemisrikoksen tunnusmerkistö oli täyttynyt silloin, kun vastaaja oli vastaanottanut rahavarat. Sen vuoksi teon rikosoikeudellisen arvioinnin kannalta ei ollut merkitystä sillä, oliko vastaaja ryhtynyt varojen suhteen vielä joihinkin nimenomaisiin peittely- tai häivyttämistoimiin. Samojen varojen säilyttäminen ja siirtäminen edelleen eivät olleet myöskään merkinneet sellaisia uusia tekoja, jotka voitaisiin ja tulisi katsoa osaksi samaa, rahojen vastaanottamisella alkanutta rikosta ja joilla sen vuoksi voisi olla rikoksen tekoaikaa pidentävä vaikutus (kohdat 10–11).

25. Lakivaliokunta on rikoslain 32 luvun 11 §:n muuttamista koskevassa mietinnössään (LaVM 2/2012 vp s. 4) todennut Korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2006:39 viitaten, että rahanpesun tunnusmerkistön kerran täytyttyä samaan rikoshyötyyn kohdistuvia saman tekijän suorittamia uusia toimia ei lähtökohtaisesti voida arvioida enää alkuperäisestä rahanpesuteosta erillisinä rikoksina, koska tekijä voi pestä samaa omaisuutta vain kerran.

26. Korkein oikeus toteaa, että tässä asiassa sovellettava rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohta poikkeaa olennaisesti kyseisessä ennakkoratkaisussa sovelletusta rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdasta (1304/1993). Ennakkoratkaisussa KKO 2006:39 sovelletusta rangaistussäännöksestä poiketen rahanpesun tekotapaluetteloon sisältyy nykyisin rikoksella hankitun omaisuuden, rikoksen tuottaman hyödyn tai näiden tilalle tulleen omaisuuden hallussa pitäminen. Vaikka hallussa pitäminen voi kestää myös hyvin lyhyen aikaa, ainakin peittämis- ja häivyttämistarkoituksessa tehdylle hallussa pitämiselle on ominaista jatkuvuus. Näin ollen hallussa pitämisen lisääminen rahanpesun tekotavaksi antaa aiheen katsoa, että rahanpesulla voi olla jatkuva luonne, vaikka se kohdistuisi samaan omaisuuserään.

27. Rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan tiettyä tarkoitusta edellyttävää tekotapaa arvioitaessa merkitystä on rahanpesutoimien kokonaisuudella. Tämä puoltaa tulkintaa, jonka mukaan myös kaikki teon täyttymistä seuranneet rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiset toimet luetaan syyksi osana rahanpesurikosta, vaikka toimet ovat kohdistuneet samaan omaisuuteen.

28. Kaikkien rahanpesutoimien huomioon ottamista rahanpesurikosta syyksi luettaessa ja sen moitittavuutta arvioitaessa puoltaa erityisesti myös se, että rikoslain 32 luvun 11 §:ssä menettelyn jatkuvuus on asetettu toiseksi kahdesta törkeän rahanpesun olennaisuuteen ja moitittavuuteen nimenomaisesti vaikuttavasta seikasta. Rikoslain 32 luvun 11 §:n muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä on korostettu, että säännösehdotuksen mukaisen olennaisimman ja moitittavimman osan rikoskokonaisuudesta voisi täyttää vain rahanpesumenettely kokonaisuudessaan. Jatkuvuutta koskeva tunnusmerkistötekijä viittaa siihen, että kyseessä tulisi olla pitkään jatkuva toiminta ja sanottu edellytys sulkee yksittäisen rahanpesutoimen pois säännöksen soveltamisalasta (HE 138/2011 vp s. 11).

29. Korkein oikeus pitää edellä lausuttu huomioon ottaen perusteltuna, että rahanpesun jatkuvuutta arvioitaessa otetaan huomioon kaikki tunnusmerkistön mukaiset rahanpesutoimet, joilla on pyritty johonkin tunnusmerkistön mukaiseen seuraukseen tai aiheutettu kyseinen seuraus. Se, että lakivaliokunta on edellä mainitussa mietinnössään ratkaisuun KKO 2006:39 viitaten todennut, että samaan rikoshyötyyn kohdistuvia uusia rahanpesutoimia ei lähtökohtaisesti voida arvioida alkuperäisestä rahanpesuteosta erillisinä rikoksina, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

30. Korkein oikeus katsoo, että rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista rahanpesua syyksi luettaessa, rikosta yksiköitäessä ja rikoksen tekoaikaa määritettäessä otetaan huomioon kaikki lainkohdassa kuvattua tarkoitusta ilmentävät tunnusmerkistön mukaiset teot siitä riippumatta, ovatko ne kohdistuneet samaan vai eri omaisuuteen, hyötyyn tai niiden tilalle tulleeseen omaisuuteen. Näin ollen samaan rikoksella hankittuun omaisuuteen kohdistuneet täytäntöönpanotoimet voivat tulla arvioitavaksi yhtenä tekoajaltaan jatkuvana rahanpesurikoksena.

Yksiköinti ja tekoaika tässä asiassa

31. Omaisuuden vastaanottaminen Y Oy:lle on edellä todetuin perustein katsottava avunannoksi esirikokseen. Esitetyn selvityksen perusteella asiassa jää epäselväksi, missä määrin Y Oy oli käyttänyt X Oy:ltä siirrettyä kalustoa hyväkseen, eikä kaluston käyttämistä voida sen vuoksi lukea A:n syyksi hyödyn tavoittelua koskevana rahanpesutoimena.

32. Ajoneuvokalusto oli ollut Y Oy:n hallussa varsin lyhyen ajan, jonka jälkeen kalusto oli luovutettu Z Oy:lle ja myöhemmin edelleen A:n puolisolle. Nämä täytäntöönpanotoimet A:n on katsottava tehneen tarkoituksin peittää tai häivyttää omaisuuden laiton alkuperä taikka avustaakseen B:tä välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset. Rikoksen tekemisen yhteinen motivaatioperusta on keskeinen rikoksen yksiköintiä yhdeksi rikokseksi puoltava seikka. Edellä todettu huomioon ottaen A:n syyksi osana samaa rahanpesutekoa voidaan lukea kaikki mainitut ajalla 21.8.–22.12.2015 suoritetut toimenpiteet. A:n menettelyä on siten pidettävä yhtenä rahanpesurikoksena. Hovioikeuden tuomiossa katsotuin tavoin tekoa on pidettävä törkeänä rahanpesuna.

Onko törkeä rahanpesu olennaisin ja moitittavin osa rikoskokonaisuudessa?

33. Törkeän rahanpesun syyksi lukeminen edellyttää esirikokseen osallisuuden vuoksi sitä, että törkeän rahanpesurikoksen voidaan katsoa olevan tekojen jatkuvuus ja suunnitelmallisuus huomioon ottaen olennaisin ja moitittavin osa rikoskokonaisuudesta. Korkein oikeus toteaa, että A:n menettely ei ole ollut erityisen pitkäaikaista eikä ole edellyttänyt poikkeuksellista suunnitelmallisuutta. Toisaalta omaisuuden siirrolla Y Oy:ltä Z Oy:lle ja edelleen Z Oy:ltä A:n puolisolle oli molemmissa tapauksissa pyritty velkojien vahingoksi peittämään omaisuuden laiton alkuperä. Rahanpesutoimilla on siten ollut hallituksen esityksessä (HE 138/2011 vp s. 11) tarkoitettu kiinteä yhteys esirikokseen. Menettely ei osoita yhtä pitkäkestoista suunnitelmaa, mutta omaisuuden siirrot ovat olleet ainakin osaksi seurausta samaan tavoitteeseen pyrkimisestä muuttuneissa olosuhteissa. Omaisuus oli toistuvasti siirretty edelleen, kun omaisuuden vastaanottaneen yhtiön taloudellinen asema oli heikentynyt.

34. A ei ollut käyttänyt muodollista päätösvaltaa Y Oy:ssä tai Z Oy:ssä, vaan hän oli ollut tosiasiallinen määräysvallan käyttäjä. A:n tosiasiallinen asema yhtiöissä oli peitetty ilmoittamalla eri tahot vastuuhenkilöiksi, ja A:n on katsottu tältä osin syyllistyneen rekisterimerkintärikoksiin syytekohdissa 5, 7 ja 8. Mainittujen eri osatekoja yhdistävien seikkojen voidaan katsoa ilmentävän sitä, että järjestelyt olivat olleet selvästi harkittuja ja tavoitteellisia.

35. A on myötävaikuttanut B:n syyksi luettuun törkeään velallisen epärehellisyyteen olennaisella tavalla, sillä hän oli osallistunut aktiivisesti ja keskeisessä roolissa neuvotteluun, jossa oli päätetty omaisuuden siirrosta X Oy:ltä Y Oy:lle. Törkeän rahanpesun voidaan puolestaan katsoa täyttyneen kahdessa vaiheessa eli siirtämällä omaisuus ensin Y Oy:ltä Z Oy:lle ja tämän jälkeen Z Oy:ltä A:n puolisolle. Selvityksen perusteella A:lla oli ollut keskeinen rooli kyseisten luovutusten toteuttamisessa. Vaikka mainituilla kaluston siirroilla oli saattanut olla myös muita tavoitteita, siirtojen vastikkeettomuuden ja laiminlyönnin merkitä ne yhtiöiden kirjanpitoon voidaan katsoa ilmentävän pyrkimystä peittää tai häivyttää entisestään omaisuuden laitonta alkuperää. Kaluston siirroilla oli pyritty vaikeuttamaan törkeän velallisen epärehellisyyden ilmituloa.

36. Korkein oikeus katsoo, että A:n suorittamat rahanpesutoimet ilmentävät sellaista jatkuvaa ja myös suunnitelmallista pyrkimystä peittää tai häivyttää X Oy:n kaluston alkuperä, että törkeää rahanpesua on pidettävä hänen rikoskokonaisuutensa olennaisimpana ja moitittavimpana osuutena. Esirikokseen osallisuuden lisäksi A:n syyksi on siten luettava myös törkeä rahanpesu.

Syyksilukeminen

37. A on syytekohdassa 3 todetulla tavalla 6.7.2015 ottaessaan Y Oy:n nimissä vastaan törkeää velallisen epärehellisyyttä koskevassa syytekohdassa 2 tarkoitetun omaisuuden syyllistynyt avunantoon törkeään velallisen epärehellisyyteen.

38. A on syytekohdissa 3 ja 4 todetuin tavoin pitäessään syytekohdissa mainittua omaisuutta Y Oy:n nimissä, siirtäessään omaisuuden 21.8.2015 tosiasiallisessa määräysvallassaan olleelle Z Oy:lle ja siirtäessään omaisuuden 22.12.2015 Z Oy:ltä puolisolleen pitänyt omaisuutta hallussaan ja luovuttanut sen edelleen peittääkseen tai häivyttääkseen omaisuuden laittoman alkuperän taikka avustaakseen törkeän velallisen epärehellisyyden tekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset. A on syyllistynyt menettelyllään yhteen törkeään rahanpesuun.

Rangaistuksen määrääminen

39. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistuskäytännön yhtenäisyyteen pyrittäessä olennaista on verrata kysymyksessä olevaa tekoa muihin samankaltaisiin tekoihin ja ottaa huomioon niissä mitatut rangaistukset (esim. KKO 2014:60, kohta 10). Rangaistus on saman luvun 4 §:n mukaan mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

40. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

41. A:n syyksi kohdassa 3 luettu avunanto törkeään velallisen epärehellisyyteen ja törkeä rahanpesu muodostavat ajallisen ja toiminnallisen jatkumon, jossa toiminnan motivaatioperusta on pysynyt samana siitäkin huolimatta, että rikokset ovat edellyttäneet erillistä päätöksentekoa. Oikeuskäytännössä on katsottu, että tällaisessa tapauksessa uudesta rikoksesta johtuva kokonaisrangaistusta lisäävä vaikutus on vähäisempi kuin tilanteessa, jossa rikoksilla ei ole ollut mitään keskinäistä yhteyttä (ks. KKO 2020:59, kohta 24 ja siinä viitatut ratkaisut).

42. Edellä todetulla tavalla A:n avunannon on katsottava päättyneen törkeän velallisen epärehellisyyden täyttyessä. Hänen tämän jälkeen suorittamansa törkeänä rahanpesuna arvioitavat toimet ovat kohdistuneet samaan omaisuuteen ja lisänneet X Oy:n velkojien oikeuksien toteutumiselle aiheutunutta vaaraa. Kaikilla A:n suorittamilla toimilla on ollut ainakin osittain sama tarkoitus eli omaisuuden pysyttäminen X Oy:n velkojien ulottumattomissa.

43. A:n toimien kohteena on ollut merkittävä, noin 40 000 euron arvoinen omaisuus, ja menettely on toteutettu määrätietoisesti. Toisaalta tekoon ei liity piirteitä, jotka tekisivät siitä törkeänä rahanpesuna erityisen moitittavan. Kysymys on ollut rikoslajille varsin tyypillisestä menettelystä. Vaikka A:n menettely kokonaisuutena arvioiden ilmentää tiettyä suunnitelmallisuutta, sen toteuttaminen ei ole kuitenkaan vaatinut erityisen laajamittaisia järjestelyjä.

44. Rahanpesurikosten rangaistuskäytäntöä on kuvattu ja arvioitu Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2019:110. Ratkaisussa tuomittu ja siinä mainitut rangaistukset ovat vaihdelleet välillä 8 kuukautta – 1 vuosi vankeutta, kun rikoksen kohteena olleen omaisuuden arvo on ollut noin 19 600 – 62 800 euroa. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta törkeästä rahanpesusta olisi yksin arvioituna 11 kuukautta vankeutta, avunannon törkeään velallisen epärehellisyyteen vaikutus yhteiseen rangaistukseen 2–3 kuukautta vankeutta sekä syytekohtien 5, 7 ja 8 rekisterimerkintärikosten yhteinen vaikutus 1–2 kuukautta vankeutta.

45. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen yhteinen rangaistus on A:n rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen nähden 1 vuosi 3 kuukautta vankeutta.

46. Vankeusrangaistus on hovioikeuden tuomion mukaisesti ehdollinen. Ehdollista vankeusrangaistusta on rikosten laadun ja kokonaismenettelyn moitittavuuden vuoksi kuitenkin pidettävä yksinään riittämättömänä rangaistuksena rikoksista. Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, että oheisseuraamuksena on tuomittava yhdyskuntapalvelua 30 tuntia.

Liiketoimintakielto

47. A:n syyksi luettuihin rikoksiin nähden asiassa ei ole perusteita A:n vaatimalla tavalla kumota liiketoimintakieltoa. Liiketoimintakiellosta annetun lain 5 §:n mukaan liiketoimintakieltoon voidaan määrätä vähintään kolmeksi ja enintään seitsemäksi vuodeksi.

48. A on edellä todetusti syyllistynyt liiketoiminnassa vähäistä vakavampaan rikolliseen menettelyyn. Menettely ei ollut ollut erityisen suunnitelmallista, mutta toisaalta pyrkimys salata sekä A:n asema yhtiöissä että omaisuuden siirto X Oy:ltä oli ollut määrätietoista, mitä ilmentää se, että menettely on koostunut useista osateoista. Toisaalta asiassa on jäänyt näyttämättä, että A:n menettely olisi aiheuttanut erityistä vahinkoa velkojille tai sopimuskumppaneille tai että avunanto törkeään velallisen epärehellisyyteen sekä rekisterimerkintärikokset olisivat olleet julkisen talouden taikka terveen ja toimivan kilpailun kannalta keskimääräistä vakavampia. Edellä todettuja seikkoja kokonaisuutena punnittuaan Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden määräämä liiketoimintakielto on lyhennettävä 4 vuodeksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:n syyksi luetaan kohdassa 3 avunanto törkeään velallisen epärehellisyyteen (tekoaika 6.7.2015) ja syytekohtien 3 ja 4 kahden törkeän rahanpesun asemesta yksi törkeä rahanpesu (tekoaika 21.8.2015–22.12.2015).

A tuomitaan Korkeimman oikeuden syyksi lukemista avunannosta törkeään velallisen epärehellisyyteen (syytekohta 3) ja törkeästä rahanpesusta (syytekohdat 3 ja 4) sekä hovioikeuden hänen syykseen lukemista kolmesta rekisterimerkintärikoksesta (syytekohdat 5, 7 ja 8) yhteiseen 1 vuoden 3 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Koeaika on alkanut käräjäoikeuden tuomion antamispäivästä ja päättynyt 23.3.2020.

Ehdollisen vankeuden ohessa tuomitaan yhdyskuntapalvelua 30 tuntia.

A:lle määrätty liiketoimintakielto lyhennetään 4 vuodeksi. Liiketoimintakielto on alkanut 23.3.2018 ja päättyy 22.3.2022.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Pekka Koponen, Mika Ilveskero, Eva Tammi-Salminen ja Timo Ojala (eri mieltä). Esittelijä Jussi Virtanen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Ojala: Ilmoitan olevani eri mieltä siitä, voidaanko A:n katsoa syyllistyneen esirikokseen liittyvän avunannon lisäksi törkeään rahanpesuun. Lausun kohtien 33–36 sijasta seuraavan.

Rikoslain 32 luvun 11 §:n 1 momentista ilmenevin tavoin esirikokseen osallinen voidaan tuomita esirikokseen osallisuuden lisäksi törkeästä rahanpesusta, mikäli rahanpesurikos muodostaa tekojen jatkuvuus ja suunnitelmallisuus huomioon ottaen olennaisimman ja moitittavimman osan rikoskokonaisuudesta.

Hallituksen esityksestä (HE 138/2011 vp s. 10) ilmenevin tavoin normaalitilanteessa esirikoksen tekijän tai muun siihen osallisen rikoksen moitittavuus sisältää samaan rikokseen liittyvän rahanpesurikoksen moitittavuuden ja tulee esirikoksesta tuomittaessa kokonaan arvostelluksi. Tällöin ei ole tarvetta poiketa periaatteesta, että rahanpesu on esirikokseen osallisen rikoksen rankaisematon jälkiteko. Mahdollisuudella rangaista esirikokseen osallistunutta myös niin kutsutusta itsepesusta on pyritty ottamaan huomioon ne epäkohdat, jotka liittyvät esirikoksen ”vähäisen avunantajan” vastuuvapauteen rahanpesusta. Edelleen sääntelyllä on pyritty puuttumaan siihen epäkohtaan, että tietyissä talousrikollisuuteen liittyvissä tilanteissa rahanpesun moitittavuus ei muutoin tule riittävällä tavalla huomioiduksi.

Kysymyksessä olevassa tapauksessa A on ensin Y Oy:n edustajana ottanut vastaan ja yhtiön nimiin velallisyhtiöstä ajoneuvokaluston. Tämän jälkeen ajoneuvokalusto on siirretty toisen yhtiön nimiin ja lopuksi A:n puolison omistukseen. Kesäkuussa 2016 ajoneuvokalusto on saatu palautettua velallisyhtiön konkurssipesälle. Katson enemmistön tavoin, että A:n avunantotoimen jälkeiset toimet täyttävät törkeän rahanpesun tunnusmerkistön.

Arvioitaessa sitä, onko törkeää rahanpesua pidettävä olennaisimpana ja moitittavampana osana kysymyksessä olevassa rikoskokonaisuudessa totean, että A:n avunantoa törkeään velallisen epärehellisyyteen ei ole tässä rikoskokonaisuudessa pidettävä laadultaan vähäisenä. A on avunantajana osallistunut saman ajoneuvokaluston vastaanottamiseen velallisyhtiöstä, joka on ollut myöhemmän rahanpesurikoksen kohteena. Kysymys ei siten ole ollut sellaisesta vähäisestä avunantajasta, johon edellä mainitussa hallituksen esityksessä on viitattu.

Katson myös, että X Oy:n velkojien kannalta ajoneuvokaluston siirtäminen velallisyhtiön varallisuuspiirin ulkopuolelle on ollut ratkaisevaa, eikä niinkään se, että ajoneuvokalustoa on tämän jälkeen siirretty A:n määräysvallassa olleiden yhtiöiden välillä ja edelleen A:n puolisolle. Ajoneuvokalusto onkin pysynyt yhtiöstä toiseen tapahtuneista luovutuksista huolimatta koko rikoskokonaisuuden ajan A:n määräysvallassa. Katsonkin, että rahanpesun moitittavuuden kannalta ajoneuvokaluston edelleen luovutuksille yhtiöstä toiseen ja edelleen yksityishenkilölle ei ole tässä tapauksessa rahanpesurikoksen moitittavuutta lisäävää merkitystä. Tämä omalta osaltaan osoittaa, ettei rahanpesurikosta ja omaisuuden peittelyä tai häivyttämistä ole pidettävä keskeisenä A:n rikoskokonaisuutta arvioitaessa.

Ajoneuvokalustoa on myös ainakin osaksi käytetty velallisyhtiöstä tapahtuneen luovutuksen jälkeen edelleen kuljetustehtäviin. A:n valituksessaan esittämän mukaan ajoneuvokalustoa olisi jopa käyttänyt alkuperäinen velallisyhtiö X Oy, jonka suorittamien kuljetustehtävien yhteydessä kalusto olisi lopulta takavarikoitu. Totean, että ajoneuvokalusto on suhteellisen helppo jäljittää ja löytää rekisteritunnuksen perusteella erityisesti, jos sitä käytetään kaupallisten kuljetustehtävien suorittamiseen. Tässä tapauksessa ajoneuvokalusto onkin lopulta saatu palautettua takaisin velallisyhtiön konkurssipesälle.

Edellä mainitsemillani perusteilla päädyn katsomaan, että törkeää rahanpesua ei ole pidettävä rikoskokonaisuuden moitittavimpana ja olennaisimpana osana, eikä A:n syyksi ole siten luettava avunantorikoksen lisäksi törkeää rahanpesua. Hylkään törkeää rahanpesua koskevan syytteen.

Äänestyksen lopputulokseen nähden velvollisena lausumaan tuomittavasta rangaistuksesta ja liiketoimintakiellosta, ilmoitan olevani niiden osalta Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla.