KKO:2020:97

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Lapin käräjäoikeuden tuomio 25.6.2018 nro 18/127761 ja Rovaniemen hovioikeuden tuomio 8.4.2019 nro 19/115834 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Vilho Niiranen ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Auli Vähätörmä, Kaarina Ollikainen ja Timo Lahdenperä. Esittelijä Anniina Jauhojärvi.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, tulisiko hovioikeuden C:lle tuomitsemaan kärsimyskorvaukseen vaikuttaa se, että C:lle oli lainvoimaisella hovioikeuden riita-asiassa antamalla tuomiolla tuomittu kuuden kuukauden palkkaa vastaava korvaus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Korkein oikeus voi muilta osin perustaa ratkaisunsa hovioikeuden tuomiossa todettuihin seikkoihin. Muilta osin hovioikeuden tuomio jäi pysyväksi.

A ja B vaativat yhteisessä muutoksenhakemuksessaan, että C:n vaatimus loukkauksen aiheuttaman kärsimyksen korvaamisesta hylätään tai että korvausta ainakin alennetaan.

C vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Tausta

1. C oli työskennellyt työsopimussuhteisena lähihoitajana eräässä yhtiössä 1.12.2015 alkaen. Työsopimus oli määräaikainen ja sen oli sovittu päättyvän 31.3.2016. Työnantaja oli purkanut työsopimuksen siihen sisältyneen koeajan kuluessa C:n ollessa sairauslomalla.

2. C oli nostanut kanteen, ja Helsingin hovioikeus on lainvoimaisella tuomiollaan katsonut työsopimuksen päättämisen perusteettomaksi ja syrjiväksi. Työnantajayhtiö on velvoitettu kyseisessä riita-asian tuomiossa maksamaan C:lle työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen ja hyvityksenä yhdenvertaisuuslain tarkoittamasta syrjinnästä 4 000 euroa. Hovioikeuden hyväksymissä käräjäoikeuden perusteluissa on todettu, että työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä tuomitusta korvauksesta kolmen kuukauden palkkaa vastaava osuus on korvausta C:lle aiheutetusta aineettomasta vahingosta.

3. Syyttäjän nostettua A:ta ja B:tä vastaan syytteen työsyrjinnästä käräjäoikeus on tuominnut A:n ja B:n sakkorangaistuksiin sanotusta rikoksesta. Käräjäoikeus on katsonut A:n ja B:n työnantajan edustajina ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettaneen C:n epäedulliseen asemaan päättämällä tämän työsuhteen terveydentilasta johtuvasta syystä. C:n vaatimuksesta käräjäoikeus on velvoittanut vastaajat yhteisvastuullisesti maksamaan hänelle vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaisena korvauksena loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 1 000 euroa.

4. Käräjäoikeus on katsonut kärsimyskorvausta koskevissa perusteluissaan, että riita-asiassa C:lle maksettavaksi tuomittua korvausta ei tullut ottaa huomioon rikosperusteista vahingonkorvausta arvioitaessa, kun maksuvelvollisena riita- ja rikosasiassa ovat eri tahot. Käräjäoikeus on pitänyt vastaajien syyksiluettua menettelyä työsyrjintärikoksena tavanomaisena, mutta ottanut korvausta korottavina seikkoina huomioon, että kuulemismenettely oli laiminlyöty työsopimusta päätettäessä ja että syrjintä oli perustunut työntekijän sairauteen.

5. A:n ja B:n valituksen perusteella hovioikeus on nyt muutoksenhaun kohteena olevassa ratkaisussaan katsonut kärsimyskorvausta koskevissa perusteluissaan, että työsuhteen purkamisesta koeaikana syrjivin perustein oli aiheutunut C:lle ainakin mielipahaa ja loukkauksen laatu huomioon ottaen korvaukseen oikeuttavaa kärsimystä. Hovioikeus on todennut, että riita-asiassa yhdenvertaisuuslain perusteella tuomittu hyvitys vaikuttaa alentavasti kärsimyskorvauksen määrään. Toisin kuin yhdenvertaisuuslaissa säädetyn hyvityksen kohdalla työsopimuslain mukaisen korvauksen vaikutuksesta rikosperusteiseen kärsimyskorvaukseen ei ollut säännöksiä eikä oikeuskäytäntöä. Tällä perusteella hovioikeus on katsonut, ettei työsopimuslain nojalla tuomitulla korvauksella ollut vaikutusta vahingonkorvauslain perusteella tuomittavaan kärsimyskorvaukseen. Hovioikeus alensi kärsimyskorvauksen määräksi 500 euroa otettuaan huomioon C:lle riita-asiassa maksettavaksi tuomitun yhdenvertaisuuslain mukaisen hyvityksen.

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oleva kysymys

6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, mikä merkitys vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaisen kärsimyskorvauksen määrään on sillä, että C:lle on lainvoimaisella riita-asian tuomiolla määrätty maksettavaksi kuuden kuukauden palkkaa vastaava korvaus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä, ja tästä määrästä kolmen kuukauden palkkaa vastaavan osuuden on todettu olevan korvausta aineettomasta vahingosta.

Asiaan liittyvät säännökset ja niitä koskevat esityölausumat

7. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty. Pykälän 2 momentin mukaan korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus.

8. Syrjintä lisättiin kärsimyskorvausta koskevaan vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ään 1.1.2006 voimaan tulleella lailla 509/2004. Lainmuutosta koskevan hallituksen esityksen mukaan kärsimyskorvauksella uhri saa rahallisen hyvityksen itsetunnolleen ja ihmisarvolleen aiheutuneesta loukkauksesta. Esimerkkeinä kärsimyksen ilmenemistavoista esitetään pelon, nöyryytyksen, häpeän ja mielipahan tunteet (HE 167/2003 vp s. 21–22 ja 54).

9. Kyseisissä esitöissä on mainittu ainoastaan naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain mukainen hyvitys esimerkkinä sellaisista syrjinnän perusteella suoritettavista korvauksista, joista säädetään muissa laeissa. Esitöiden mukaan rangaistavan syrjinnän kohteeksi tulleella henkilöllä on lähtökohtaisesti oikeus molempien lakien mukaisiin korvauksiin, mutta tällaisessa tilanteessa tasa-arvolain mukainen hyvitys voisi kuitenkin vaikuttaa kärsimyskorvauksen määrää alentavasti (HE 167/2003 vp s. 57). Esitöissä huomautetaan myös, että kärsimyskorvausta ei ole tarkoitettu rangaistusluonteiseksi seuraamukseksi loukkauksen aiheuttajalle (HE 167/2003 vp s. 22 ja LaVM 1/2004 vp s. 5).

10. Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momentissa säädetään työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä määrättävän korvauksen suuruuteen vaikuttavista tekijöistä. Mainitun säännöksen mukaan korvausta määrättäessä on muun ohella otettava huomioon mahdollinen samasta teosta yhdenvertaisuuslain nojalla tuomittu hyvitys.

11. Työsopimuslain kokonaisuudistusta koskeneesta hallituksen esityksestä ilmenevin tavoin 12 luvun 2 §:n tarkoittama korvaus sisältää työntekijälle aiheutuneen taloudellisen vahingon korvauksen ohella myös korvausta aineettomasta vahingosta. Hallituksen esityksen mukaan aineetonta vahinkoa koskevan korvauksen tulisi olla sitä suurempi mitä enemmän työntekijää loukkaavia piirteitä tai työnantajan piittaamattomuutta noudattaa lakia asiassa on ilmennyt (HE 157/2000 vp s. 119).

12. Velvollisuus korvauksen yhteensovittamiseen yhdenvertaisuuslain perusteella tuomitun hyvityksen kanssa lisättiin työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momenttiin samalla kuin säädettiin nykyinen 1.1.2015 voimaan tullut yhdenvertaisuuslaki. Yhdenvertaisuuslain 24 §:n 2 momentissa yhteensovittaminen on säädetty siten, että syrjinnästä tuomittavaa hyvitystä määrättäessä on otettava huomioon mahdollinen samasta teosta muun lain nojalla henkilöön kohdistuvan loukkauksen vuoksi tuomittu tai maksettavaksi määrätty korvaus. Molempien lakien muutosta koskevassa hallituksen esityksessä todetaan yhdenvertaisuuslakia koskevassa osassa, että henkilöön kohdistuvasta loukkauksesta tuomitulla taloudellisella seuraamuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä säänneltyä korvausta kärsimyksestä kuten myös työsopimuslain 12 luvun 2 §:n nojalla tuomittua korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä, joka voi pitää sisällään korvauksen sekä aineellisesta että aineettomasta vahingosta. Hyvitystä määrättäessä tulisi viimeksi mainitussa ja mahdollisissa muissa vastaavanlaisissa tilanteissa samasta syrjivästä teosta jo tuomittu korvaus ottaa huomioon siltä osin kuin korvausta on tuomittu tai voidaan arvioida tuomitun nimenomaan henkilöön kohdistuneen loukkauksen perusteella (HE 19/2014 vp s. 90). Hallituksen esityksessä on todettu työsopimuslain muuttamisen osalta, että yhdenvertaisuuslain mukainen hyvitys voidaan ottaa huomioon työsuhteen perusteettomasta päättämisestä tuomittavan korvauksen määrässä, vaikka yhdenvertaisuuslain mukainen hyvitys ei ole korvausta aineettomasta vahingosta. Yhteensovitussäännöksillä varmistetaan se, että kanteiden nostamisjärjestyksellä ei ole vaikutusta samasta teosta tuomittavan korvauksen kokonaismäärään (s. 127).

13. Myös naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettu laki velvoittaa korvausten yhteensovittamiseen. Tasa-arvolain tarkoittamasta syrjinnästä tuomittavaa hyvitystä määrättäessä on kyseisen lain 11 §:n 2 momentin mukaan otettava huomioon syrjinnän laatu ja laajuus sekä sen kestoaika sekä samasta teosta muun lain nojalla henkilöön kohdistuvasta loukkauksesta tuomittu tai maksettavaksi määrätty taloudellinen seuraamus.

Korvausta määrättäessä huomioon otettavat vahingonkorvausoikeuden periaatteet

14. Vahinkotapahtumasta suoritettavan korvausmäärän arvioinnin lähtökohtana on yhtäältä hyvittää kaikki vahingonkärsijän menetykset (ns. täyden korvauksen periaate). Tämän mukaan korvausta on suoritettava niin suuri määrä, että vahinkoa kärsinyt pääsee siihen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman vahinkotapahtuman aiheutumista. Toisaalta korvaus ei saa johtaa liialliseen korvaukseen, jolloin vahingonkärsinyt hyötyisi taloudellisesti vahinkotapahtumasta (ns. rikastumiskielto). Nämä yleiset vahingonkorvausoikeuden periaatteet on mainittu korvausmäärän arviointiin vaikuttavina lähtökohtina myös vahingonkorvauslain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 167/2003 vp s. 6).

Korkeimman oikeuden arviointi

15. Vahingonkorvauslaissa ei säännellä saman menettelyn perusteella eri lakien nojalla tuomittujen taloudellisten seuraamusten yhteensovittamisesta. Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momentissa ainoana yhteensovitettavana korvauksena on mainittu yhdenvertaisuuslain mukainen hyvitys. Yhteensovittamista koskeva sääntely on siten tulkinnanvarainen.

16. Oikeus taloudelliseen hyvitykseen tai korvaukseen henkilöön työelämässä kohdistuneen syrjivän kohtelun johdosta voi perustua ainakin edellä kohdissa 7–13 tarkoitettuihin lakeihin. Vaikka korvausten yhteensovittamista koskevat säännökset näissä laeissa ovat jossain määrin toisistaan poikkeavat, Korkein oikeus katsoo lakien esityölausumien osoittavan säännösten tavoitteena olleen, että samaan henkilöä loukkaavaan menettelyyn perustuvat, eri lakien nojalla tuomittavat korvaukset otetaan huomioon korvausta määrättäessä ja eri lakien perusteella tuomittavat korvaukset yhteensovitetaan. Korkein oikeus katsoo, että työsopimuslain ja vahingonkorvauslain säännöksistä ei voida hovioikeuden tavoin päätellä, että näissä laeissa tarkoitettuja korvauksia ei yhteensovitettaisi.

17. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaisen kärsimyskorvauksen ja samasta menettelystä muiden lakien nojalla tuomittujen korvausten yhteensovittamista puoltavat kohdassa 14 mainitut vahingonkorvausoikeuden yleiset periaatteet. Samasta vahingosta ei voi saada korvausta useaan kertaan rikkomatta rikastumiskieltoa koskevaa periaatetta.

18. Vahingonkorvauslain nojalla korvattavaa kärsimystä arvioitaessa on siksi otettava huomioon vahingonkärsijän saman vahinkotapahtuman perusteella aiheutunutta kärsimystä tai muuta aineetonta vahinkoa koskevat korvaukset ja muu mahdollisesti saatu hyöty kokonaisuudessaan. Syrjinnän perusteella tuomittavaan kärsimyskorvaukseen nähden samankaltaisina korvauksina voidaan pitää sekä yhdenvertaisuuslain tarkoittamasta syrjinnästä tuomittua hyvitystä että työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä tuomittua korvausta siltä osin kuin korvaus on tuomittu tai sen voidaan arvioida tuomitun nimenomaan henkilöön kohdistuneen loukkauksen perusteella aineettomana vahinkona.

19. Tässä asiassa yhdenvertaisuuslain mukaisen hyvityksen ja työsopimuslain 12 luvun 2 §:n perusteella korvatun aineettoman vahingon perusteena on ollut työnantajan laittomalla menettelyllä C:n henkilöön kohdistama loukkaus. C:llä on sinänsä oikeus korvaukseen tästä vahingostaan lisäksi rikosperusteisesti vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n perusteella. Jos näitä muita korvauksia ei kuitenkaan otettaisi huomioon määrättäessä vahingonkorvauslain nojalla kärsimyskorvausta saman historiallisen tapahtumainkulun rikosoikeudellisen arvioinnin yhteydessä, C saisi henkilöönsä kohdistuvasta loukkauksesta täyttä korvausta suuremman korvauksen.

20. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että yhdenvertaisuuslain tarkoittamasta syrjinnästä tuomitun hyvityksen ohella myös C:n työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä riita-asiassa tuomittu korvaus on sen sisältämän aineettoman vahingon korvauksen osalta otettava huomioon C:lle kärsimyksestä tuomittavan korvauksen määrää arvioitaessa.

21. Korkein oikeus toteaa, että henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suositusten mukaan kärsimyskorvauksen määrä työsyrjinnästä on 500–1 500 euroa (kohta 5.2.1) tai 2 000–5 000 euroa (kohta 5.2.2). C:lle riita-asiassa yhdenvertaisuuslain nojalla maksettavaksi tuomitun hyvityksen ja työsopimuslain nojalla tuomitun aineettoman korvauksen määrä on ollut yhteensä yli 10 000 euroa. Korkein oikeus ottaa vahingonkorvauslain mukaisen kärsimyskorvauksen määrää arvioidessaan huomioon riita-asiassa työsopimuslain perusteella C:lle tuomitun korvauksen suuruuden ja aineettoman vahingon huomattavan osuuden sanotusta kokonaiskorvauksesta, yhdenvertaisuuslain tarkoittamasta syrjinnästä tuomitun hyvityksen ja sen, että vastaajien syyksi lainvoimaisesti luettua menettelyä on pidettävä työsyrjintärikoksena tavanomaisena. Korkein oikeus katsoo, että C:n henkilöön kohdistunut loukkaus on tullut kokonaan hyvitetyksi hänelle riita-asiassa maksettavaksi tuomitulla korvauksella ja hyvityksellä. Näin ollen kärsimyskorvausta koskeva vaatimus on hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A ja B vapautetaan velvollisuudesta maksaa C:lle korvausta loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä korkoineen.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Pekka Koponen, Mika Ilveskero, Jussi Tapani ja Timo Ojala. Esittelijä Anna-Maija Ruohoniemi.