KKO:2020:93

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Säätiön X tarkoituksena oli suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttäminen ja taiteen tukeminen. Sääntöjen mukaan säätiö toteutti tarkoitustaan muun ohella ylläpitämällä arkeologis-historiallista museota sekä nykytaiteeseen keskittyvää taidemuseota ja tukemalla arkeologista tutkimusta sekä taidetta ja siihen liittyvää tutkimusta. Säätiöllä oli arkeologinen toimikunta, taidetoimikunta ja taloustoimikunta.

Säätiön säännöissä oli määrätty, että säätiön asioita hoitaa ja sitä edustaa hallitus, jossa on vähintään kolme ja enintään kymmenen jäsentä. Hallituksen jäsenyys oli elinaikainen. Sääntöjen mukaan hallituksen tuli muun ohella vahvistaa tilinpäätös sekä päättää toimenpiteistä, joihin edellisen kalenterivuoden hallinto mahdollisesti antoi aihetta, valita säätiölle tilintarkastajat, toimikuntien puheenjohtajat ja jäsenet sekä vahvistaa museoiden ja säätiön talousarvio sekä museoiden toimintasuunnitelma kullekin vuodelle.

Säätiön sääntöjen mukaan hallitus oli päätösvaltainen, kun vähintään puolet sen jäsenistä, niiden joukossa puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja, oli saapuvilla. Hallituksen päätökset tuli tehdä yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Päätös säätiön sääntöjen muuttamisesta tai säätiön lakkauttamisesta voitiin kuitenkin tehdä vain kaikkien hallituksen jäsenten yksimielisellä päätöksellä.

Säätiön oli perustanut Y Oy. A oli ollut perustajayhtiön omistaja ja hän oli toiminut säätiön asiamiehenä vuosina 1987—2009 sekä ollut säätiön hallituksen jäsen vuosina 1997—2000 ja 2003—2005 sekä 2.5.2006 alkaen. B oli ollut säätiön hallituksen jäsenenä 7.4.1992 alkaen.

Säätiö oli harjoittanut toimintansa rahoittamiseksi merkittävää sijoitustoimintaa sekä itse että omistamiensa osakeyhtiöiden kautta.

Säätiön hallituksen jäsenten välillä oli vuodesta 2013 alkaen ollut erimielisyyksiä, jotka olivat liittyneet muun ohella siihen, että A:n ja B:n näkemyksen mukaan osa hallituksen muista jäsenistä oli perinyt säätiöltä ja sen tytäryhtiöiltä kohtuuttoman suuria palkkioita. Osa muista hallituksen jäsenistä oli puolestaan katsonut A:n ja B:n menetelleen moitittavasti säätiön ja sen tytäryhtiöiden sijoitustoiminnassa.

A oli ollut poissa kolmesta vuonna 2013 pidetystä säätiön hallituksen kahdeksasta kokouksesta. Hän ei ollut osallistunut yhteenkään vuonna 2014 pidetyistä hallituksen neljästä kokouksesta. Vuonna 2015 hän oli osallistunut hallituksen neljästä kokouksesta yhteen (21.4.2015). Vuonna 2016 hän oli ollut poissa ensimmäisestä hallituksen kokouksesta 8.3.2016.

B ei ollut osallistunut säätiön hallituksen kokouksiin 21.11.2013 pidetyn kokouksen jälkeen. Hän oli 22.4.2014 antanut säätiön hallitukselle seuraavansisältöisen ilmoituksen: ”En osallistu säätiön kokouksiin, kunnes viranomaiset ovat antaneet lopulliset päätöksensä. En viitsi kuluttaa aikaani turhaan tappelemalla, koska se ei johda mihinkään. Olen tehnyt alun perin kantelun, koska katsoin, että säätiössä ei ole toimittu lain edellyttämällä tavalla ja hallituksen tietämättä on otettu luvatta rahaa oman käden oikeudella mielivaltaisia summia. Kunnes tämä asia on lopullisesti ratkaistu (mihin voi mennä vuosia) en osallistu kokouksiin. Toivon, että sillä välillä ei säätiön rahoja kukaan vie luvatta.”

Säätiön hallitus oli A:n ja B:n poissaoloista huolimatta ollut kokouksissa päätösvaltainen lukuun ottamatta 16.12.2015 pidettyä kokousta, jossa oli käsitelty säätiön sääntöjen muuttamista. A oli ennen kokousta toimittanut hallitukselle 15.12.2015 päivätyn kirjeen, jossa hän oli esittänyt sääntömuutosesitykseen omat muutosehdotuksensa sekä muun ohella ehdottanut asian siirtämistä jatkovalmisteluun.

Patentti- ja rekisterihallitus oli pyytänyt säätiöltä kirjallista lausumaa hakemuksesta A:n ja B:n erottamiseksi säätiön hallituksesta. Asiaa oli käsitelty säätiön hallituksen kokouksessa 21.4.2016, jossa A oli ollut läsnä. A:lle oli kokouksessa varattu tilaisuus lausua erottamishakemusta koskevasta asiasta ennen sen käsittelyä. Säätiön hallitus oli tämän jälkeen kokouksessa päättänyt puoltaa hakemusta Patentti- ja rekisterihallitukselle antamassaan lausumassa. A oli kokouksesta 21.4.2016 lähtien osallistunut säätiön hallituksen kokouksiin.

Patentti- ja rekisterihallituksen hakemus Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa

Patentti- ja rekisterihallitus vaati 22.4.2016 vireille tulleessa hakemuksessaan, että A ja B erotetaan säätiön hallituksen jäsenen toimesta.

Hakemuksen perusteena Patentti- ja rekisterihallitus vetosi siihen, että A ja B olivat olleet toistuvasti poissa säätiön hallituksen kokouksista ja siten laiminlyöneet säätiön hallituksen jäsenellä säätiölain perusteella olevan huolellisuusvelvollisuutensa. A ja B olivat tällä menettelyllään jatkuvasti ja kokonaisuutena arvostellen törkeästi toimineet säätiölain vastaisesti.

Vastaukset ja säätiön lausuma

A ja B vaativat hakemuksen hylkäämistä.

Säätiö puolsi hakemusta.

Käräjäoikeuden päätös 18.8.2017 nro 17/23242

Käräjäoikeus totesi, että säätiön hallituksen työskentely ja päätöksenteko tapahtuu suurelta osin hallituksen kokouksissa. Hallituksen jäsenen huolellisuusvelvollisuuteen kuuluu se, että hän osallistuu hallituksen kokouksiin, mikäli hänellä ei ole laillista estettä. Käräjäoikeus katsoi, että hallitustyöskentelyn laiminlyönti on siten säätiölain vastaista toimintaa, johon säätiövalvonnalla on oikeus ja velvollisuus puuttua.

B oli ollut järjestelmällisesti poissa hallituksen kokouksista loppuvuodesta 2013 lähtien. A oli ollut poissa enimmistä kokouksista vuosina 2013—2015. Näyttämättä oli jäänyt, että säätiö olisi itse sisäisin keinoin pyrkinyt korjaamaan kyseistä asiantilaa. Ensimmäinen puuttumiskeino A:n ja B:n hallituksen kokouksiin ja hallitustyöskentelyyn osallistumattomuuteen oli ollut Patentti- ja rekisterihallituksen erottamishakemus.

Käräjäoikeus totesi, että hallinnon oikeusperiaatteisiin kuuluva suhteellisuusperiaate koskee myös säätiövalvonnan keinoja. Hyvän hallinnon takeisiin kuuluu myös asianosaisen oikeus tulla kuulluksi ennen hallinnollista päätöksentekoa.

Patentti- ja rekisterihallitus ei ollut ennen erottamishakemuksen vireillepanoa puuttunut lievemmillä keinoilla A:n ja B:n poissaoloihin eikä kuullut heitä asiasta. A oli erottamishakemuksen tiedoksi saatuaan korjannut menettelynsä ja ryhtynyt käymään kokouksissa. Käräjäoikeus katsoi, ettei A:n menettelyn korjaaminen ollut ainoastaan tilapäistä, kun hän oli osallistunut kaikkiin kokouksiin yli vuoden ajan. Käräjäoikeus katsoi, että erottamishakemus oli A:n osalta ollut riittävä toimi päättämään säätiölain vastaisen menettelyn eikä hänen erottamisensa säätiön hallituksesta ollut enää tarpeen tai perusteltua.

Käräjäoikeus totesi, että B:n tarkoituksena oli ollut edistää säätiön etua, joten hän oli saattanut olla siinä käsityksessä, että hänen osallistumattomuutensa hallituksen kokouksiin oli säätiölain ja hallituksen jäsenen huolellisuusvelvollisuuden mukaista. B:n oli kuitenkin erottamishakemuksen tietoonsa saatuaan tullut ymmärtää menettelynsä säätiölain vastainen luonne ja se, että menettelyn jatkamisen uhkana oli säätiön hallituksen jäsenyydestä erottaminen. Kun B ei tästä huolimatta ollut korjannut menettelyään, käräjäoikeus katsoi, ettei säätiölain vastainen tila ollut päätettävissä muutoin kuin erottamalla B hallituksen jäsenen toimesta.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen A:n osalta. B:n osalta käräjäoikeus hyväksyi hakemuksen ja erotti hänet säätiön hallituksen jäsenen toimesta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Marjukka Hassel, Vesa Karttunen ja Pasi Kettula.

Turun hovioikeuden päätös 18.4.2019 nro 312

Patentti- ja rekisterihallitus sekä B valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, ettei säätiölain sanamuodosta, lain esitöistä tai Patentti- ja rekisterihallituksen valvontakäytännöstä esitetystä selvityksestä ollut johdettavissa sääntöä, jonka mukaan Patentti- ja rekisterihallituksen olisi ennen erottamishakemuksen tekemistä käytettävä lievempiä keinoja säätiölain tai säätiön sääntöjen vastaisen tilan korjaamiseksi.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden kannanoton, jonka mukaan hallitustyöskentelyn laiminlyöntiä voidaan pitää säätiölain vastaisena toimintana, johon säätiövalvonnalla on oikeus ja velvollisuus puuttua. Lisäksi hovioikeus totesi, että säätiön johdon ja jokaisen johdon jäsenen on toimittava aktiivisesti ja toiminnan on oltava säätiön tarkoitusta edistävää ja säätiön edun mukaista. Tämä velvollisuus oli korostunut tilanteissa, joissa kysymys on varallisuudeltaan suuresta ja toiminnaltaan laajasta säätiöstä.

Hovioikeus piti selvänä, että hakemuksen perusteita oli arvioitava ja hakemus ratkaistava hakemuksen jättämisen aikaisen tilanteen mukaisesti. Muussa tapauksessa hallituksen jäsenen erottaminen kävisi tosiasiassa mahdottomaksi, jos tämä aina korjaamalla menettelyään ainakin erottamisasian vireilläolon ajaksi voisi estää erottamishakemuksen hyväksymisen.

A:n hovioikeudessa esittämillä syillä poissaoloilleen (terveydelliset syyt sekä ulkomailla oleskelu) ei ollut asiassa merkitystä, koska niistä ei ollut ilmoitettu säätiölle etukäteen, mitä hallituksen jäsenen huolellisuusvelvollisuus olisi edellyttänyt.

Hovioikeus katsoi, että A:ta oli kuultu asiassa hyvän hallintotavan edellyttämällä tavalla, kun hänelle oli säätiön hallituksen kokouksessa 21.4.2016 varattu tilaisuus lausua asiasta.

Hovioikeus totesi, että säätiön varallisuus oli suuri ja säätiön toiminta hyvin laajaa. Tällaisessa säätiössä oli erityisen perusteltua edellyttää, että hallituksen jäsen jo hallituksen yleisten tehtävien hoitamiseksi osallistuu jatkuvasti ja aktiivisesti hallituksen toimintaan ja päätöksentekoon sekä sillä tavalla osaltaan edistää säätiön tarkoituksen toteutumista ja säätiön etua.

Säätiön sääntöihin liittyi lisäksi asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisiä erityispiirteitä. Hallituksen jäsenyys oli sääntöjen mukaan elinaikainen, mikä merkitsi käytännössä sitä, että ellei jäsen itse eroa tehtävästään, ainoa keino erottaa hänet on tuomioistuimen päätös valvontaviranomaisen tekemästä hakemuksesta. Lisäksi säätiön sääntöjä voitiin muuttaa vain kaikkien hallituksen jäsenten yksimielisellä päätöksellä. Tämä yksimielisyysvaatimus oli tullut ajankohtaiseksi ja merkitykselliseksi, koska uuden säätiölain voimaantulo oli edellyttänyt eräiden muutosten tekemistä säätiön sääntöihin. Hovioikeus katsoi, että säätiön sääntöjen muuttamista koskeva asia oli ollut niin merkittävä, että sen asianmukainen hoitaminen oli edellyttänyt jokaisen hallituksen jäsenen henkilökohtaista osallistumista kokoukseen, jossa sitä käsiteltiin.

Hovioikeus katsoi, että säätiön suuruus ja sen sääntöjen edellä todetut erityispiirteet loivat hallituksen jäsenille korostuneen huolellisuusvelvollisuuden.

Hovioikeus totesi, että A oli ollut etukäteen syitä ilmoittamatta poissa lähes kaikista hallituksen kokouksista noin kahden ja puolen vuoden aikana vuosina 2013-2016. Hovioikeus katsoi, että A:n säätiölain vastainen toiminta oli ollut menettelyn kesto huomioon ottaen jatkuvaa. Se, että A oli sittemmin korjannut menettelynsä, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin, koska hakemuksen perusteita tuli arvioida hakemuksen jättämisajankohdan tilanteen mukaisesti ja koska A joka tapauksessa oli korjannut menettelynsä vasta pakon edessä eli saatuaan erottamishakemukseen sisältyneen uhan tiedokseen. Menettelyn korjaaminen tässä tilanteessa osoitti osaltaan A:n aiempien poissaolojen olleen tietoisia ja tahallisia. Ottaen lisäksi huomioon A:n edellä todetun korostuneen huolellisuusvelvollisuuden hovioikeus katsoi, että A:n säätiölain vastainen menettely oli ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeää.

Hovioikeus totesi, että edellytykset A:n erottamiselle säätiön hallituksen jäsenen toimesta olivat siten erottamishakemusta tehtäessä täyttyneet. Säätiö oli hovioikeuden pääkäsittelyssä edelleen puoltanut hakemuksen hyväksymistä. Hovioikeus katsoi, että A:n erottaminen oli tarpeellinen ja oikeasuhteinen valvontatoimi, jotta säätiövalvonnan säätiölain mukaiset tavoitteet saavutetaan.

Näillä perusteilla hovioikeus muutti käräjäoikeuden päätöstä A:n osalta siten, että se hyväksyi Patentti- ja rekisterihallituksen hakemuksen ja erotti A:n säätiön hallituksen jäsenen toimesta.

B:n osalta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kimmo Vanne, Kimmo Suorsa ja Esko Junnila.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa.

A ja B vaativat valituksissaan, että Patentti- ja rekisterihallituksen hakemus heidän erottamisestaan säätiön hallituksen jäsenen toimesta hylätään.

Patentti- ja rekisterihallitus vastasi valituksiin ja vaati niiden hylkäämistä.

Säätiö antoi siltä pyydetyn lausuman ja yhtyi Patentti- ja rekisterihallituksen vaatimukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Asian tausta ja käsittely alemmissa tuomioistuimissa

1. A ja B ovat olleet Säätiö X:n hallituksen jäseniä.

2. A on ollut vuosina 2013—2016 toistuvasti poissa säätiön hallituksen kokouksista. Vuonna 2013 hän on osallistunut kahdeksasta kokouksesta viiteen. Vuonna 2014 hän ei ole osallistunut yhteenkään neljästä kokouksesta. Vuonna 2015 hän on osallistunut yhteen neljästä kokouksesta. Vuonna 2016 hän on ollut poissa ensimmäisestä kokouksesta.

3. B ei ole osallistunut säätiön hallituksen kokouksiin 21.11.2013 pidetyn kokouksen jälkeen. Hän on 22.4.2014 ilmoittanut säätiön hallitukselle, että hän ei osallistuisi kokouksiin ennen kuin viranomaiset olisivat antaneet lopulliset päätöksensä hänen tekemäänsä kanteluun, joka koski väitettyjä lainvastaisia menettelyjä ja varojen nostoja säätiön toiminnassa.

4. Patentti- ja rekisterihallitus on pyytänyt säätiöltä kirjallista lausumaa hakemuksesta A:n ja B:n erottamiseksi säätiön hallituksesta. Asiaa on käsitelty säätiön hallituksen kokouksessa 21.4.2016. A on ollut kokouksessa läsnä, ja hänelle on tällöin varattu tilaisuus lausua erottamishakemusta koskevasta asiasta ennen sen käsittelyä. Säätiön hallitus on kokouksessa päättänyt puoltaa hakemusta Patentti- ja rekisterihallitukselle annettavassa lausumassa. A on tästä kokouksesta lähtien osallistunut säätiön hallituksen kokouksiin.

5. Patentti- ja rekisterihallituksen hakemus A:n ja B:n erottamisesta säätiön hallituksen jäsenen toimesta on tullut käräjäoikeudessa vireille 22.4.2016. Hakemuksen perusteena Patentti- ja rekisterihallitus on vedonnut siihen, että A ja B ovat hallituksen kokouksista poissa olemalla laiminlyöneet säätiön hallituksen jäsenellä säätiölain perusteella olevan huolellisuusvelvollisuutensa. Tällä menettelyllään he ovat jatkuvasti ja kokonaisuutena arvostellen törkeästi toimineet säätiölain vastaisesti.

6. Käräjäoikeus on hylännyt hakemuksen A:n osalta mutta hyväksynyt sen B:n osalta.

7. Hovioikeus on Patentti- ja rekisterihallituksen valituksen johdosta muuttanut käräjäoikeuden päätöstä ja erottanut A:n säätiön hallituksen jäsenen toimesta. B:tä koskevalta osalta hovioikeus ei ole hänen valituksensa johdosta muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

2. Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

8. Korkeimmassa oikeudessa on A:n ja B:n valitusten perusteella ratkaistavana, onko heidät syytä erottaa säätiön hallituksen jäsenen toimesta heidän kokouspoissaolojensa perusteella. Tätä arvioitaessa tulee ensiksi ratkaistavaksi, ovatko he jättäessään osallistumatta hallituksen kokouksiin toimineet säätiölain 14 luvun 10 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla säätiölain vastaisesti. Jos kokouspoissaolot katsotaan säätiölain vastaiseksi toiminnaksi, tulee arvioitavaksi, onko toiminta ollut lainkohdassa edellytetyllä tavalla jatkuvaa tai kokonaisuutena arvostellen törkeää. Jos hallituksen jäsenen erottamiselle säädetyt edellytykset täyttyvät, tulee vielä arvioitavaksi, mikä merkitys erottamista koskevassa harkinnassa on sillä, että Patentti- ja rekisterihallitus ei ollut ennen erottamishakemuksen tekemistä ollut poissaolojen johdosta yhteydessä A:han tai B:hen, että A on korjannut menettelynsä saatuaan tiedon Patentti- ja rekisterihallituksen aikomuksesta hakea hänen erottamistaan poissaolojen takia ja että B ei ole vastaavasti korjannut menettelyään.

3. Sovellettavat säännökset ja arvioinnin lähtökohdat

3.1 Säätiön hallituksen jäsenen velvollisuuksia koskeva sääntely

9. Sitä, onko säätiön hallituksen jäsenen toiminta ollut säätiölain vastaista, on arvioitava toiminnan aikana voimassa olleen sääntelyn perusteella. Nykyinen säätiölaki on tullut voimaan 1.12.2015 eli Patentti- ja rekisterihallituksen hakemuksen perusteena olevan menettelyn kuluessa. A:n ja B:n toiminnan säätiölain vastaisuutta on siten 1.12.2015 lukien arvioitava voimassa olevan säätiölain ja sitä edeltäviltä osin aiemmin voimassa olleen säätiölain (109/1930) perusteella.

10. Voimassa olevan säätiölain 3 luvun 1 §:n mukaan säätiöllä on aina oltava hallitus. Saman luvun 2 §:n mukaan hallitus huolehtii säätiön hallinnosta ja siitä, että säätiön toiminta järjestetään asianmukaisesti tarkoituksen toteutumiseksi (hallituksen yleistoimivalta). Hallituksen asema pakollisena säätiön johtoon kuuluvana toimielimenä ja hallituksen yleistoimivalta oli säännelty asiasisällöltään samalla tavalla jo vuoden 1930 säätiölaissa.

11. Voimassa olevan säätiölain 1 luvun 4 §:ssä säädetään, että säätiön johdon on huolellisesti toimien edistettävä säätiön tarkoituksen toteutumista ja säätiön etua.

12. Vuoden 1930 säätiölakiin ei sisältynyt nykyisen lain 1 luvun 4 §:n kaltaista säätiön johdon huolellisuusvelvollisuutta koskevaa nimenomaista säännöstä. Säätiön hallituksen asemaa tai hallitukselle kuuluvia velvollisuuksia ei kuitenkaan ole voimassa olevalla säätiölailla tältä osin merkityksellisellä tavalla muutettu. Myös uuden säätiölain 1 luvun 4 §:n perusteluissa (HE 166/2014 vp s. 72) on katsottu, että kyseinen pykälä vastaa sisällöltään aiemmin voimassa ollutta oikeutta.

13. Säätiön hallituksella ja sen jäsenillä on siten jo vuoden 1930 säätiölain perusteella ollut voimassa olevassa säätiölaissa säädettyä huolellisuusvelvollisuutta vastaava velvollisuus huolellisesti toimien edistää säätiön tarkoituksen toteutumista ja säätiön etua. Erottamisen edellytysten arvioinnin kannalta ei siten ole merkitystä sillä, että hallituksen jäsenten poissaolot kokouksista ovat tapahtuneet osin vanhan säätiölain voimassa ollessa.

14. Korkein oikeus toteaa, että hallitus on säätiön ainoa pakollinen toimielin, jolle kuuluu yleinen vastuu säätiön hallinnosta ja toiminnan järjestämisestä sekä siten viime kädessä säätiön tarkoituksen toteuttamisesta. Säätiön hallituksen on säätiölakiin perustuvat velvollisuutensa täyttääkseen toimittava aktiivisesti ja muun ohella tehtävä päätökset, joita säätiön hallinnon hoitaminen ja säätiön toiminnan asianmukainen järjestäminen edellyttävät. Hallitus on kollegiaalinen toimielin, joten jokainen hallituksen jäsen on velvollinen omalta osaltaan myötävaikuttamaan siihen, että hallitus hoitaa sille kuuluvat tehtävät asianmukaisesti. Tästä seuraa, että hallituksen jäsenille säätiölain 1 luvun 4 §:ssä säädetty ja aiemminkin voimassa ollut velvollisuus huolellisesti toimien edistää säätiön tarkoituksen toteutumista sisältää velvollisuuden osallistua hallituksen työskentelyyn ja siten muun ohella hallituksen kokouksiin ja niissä tapahtuvaan päätöksentekoon.

15. Poissaolot, joihin hallituksen jäsenellä on perusteltu syy, tai muutkaan yksittäiset poissaolot hallituksen kokouksista eivät kuitenkaan yleensä sellaisinaan merkitse huolellisuusvelvollisuuden laiminlyöntiä. Hallituksen jäseniltä kussakin tilanteessa edellytettävä toiminta määräytyy esimerkiksi säätiön toiminnan laadun ja laajuuden perusteella hallitukselle kuuluvien tehtävien ja velvollisuuksien mukaan.

3.2 Säätiön valvontaa koskeva sääntely

16. Säätiölain 14 luvun 1 §:n mukaan laissa tarkoitettuna rekisteriviranomaisena toimivan Patentti- ja rekisterihallituksen tehtävänä on valvoa, että säätiön toiminnassa noudatetaan säätiölakia ja säätiön sääntöjen määräyksiä. Kysymys on laillisuusvalvonnasta, jossa tähdätään säätiölain ja säätiön sääntöjen vastaisen menettelyn korjaamiseen ja säätiön toiminnan turvaamiseen jatkossa. Valvonnan keskeisenä tavoitteena on varmistaa ja turvata säätiön tarkoituksen edistäminen. Säätiölain voimaanpanosta annetun lain 15 §:n mukaan valvontaa koskevia uuden lain 14 luvun säännöksiä sovelletaan lain tultua voimaan, vaikka valvontaa koskeva asia olisi pantu vireille Patentti- ja rekisterihallituksessa ennen uuden lain voimaantuloa.

17. Säätiölain 14 luvussa säädetään myös Patentti- ja rekisterihallituksella valvontatoimessaan käytössä olevista tietojensaanti- ja tarkastusoikeuksista (2-8 §) sekä muista toimenpiteistä, joihin se voi säätiölain tai säätiön sääntöjen vastaisen menettelyn korjaamiseksi ryhtyä. Luvun 9 §:n mukaan Patentti- ja rekisterihallitus voi, jos säätiön päätös, toimenpide tai menettely on ristiriidassa säätiölain tai säätiön sääntöjen kanssa, muun ohella määrätä säätiön ryhtymään toimiin oikaisun aikaansaamiseksi.

18. Luvun 10 §:n 1 momentin mukaan säätiön kotipaikan tuomioistuin voi Patentti- ja rekisterihallituksen hakemuksesta erottaa hallintoneuvoston, hallituksen tai näiden jäsenen toimestaan, jos toimielin tai sen jäsen on jatkuvasti tai kokonaisuutena arvostellen törkeästi toiminut säätiölain tai säätiön sääntöjen vastaisesti.

19. Erottamista koskeva säännös vastaa olennaiselta sisällöltään vuoden 1930 säätiölain 14 §:n 2 momenttia. Säännöksen säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 89/1985 vp s. 22—23) on todettu, että yksittäinen lain tai sääntöjen vastainen teko, vaikka sen johdosta voitaisiinkin vaatia vahingonkorvausta tai rangaistukseen tuomitsemista, ei välttämättä johtaisi erottamiseen. Jotta erottaminen voisi tulla kysymykseen yksittäisen teon perusteella, siltä edellytettäisiin, että tekoa on pidettävä tavalla tai toisella törkeänä. Tällaisesta saattaa olla kysymys esimerkiksi, jos menettelyllä on selvästi pyritty oman edun tavoitteluun.

3.3 Hallinnon oikeusperiaatteiden merkitys säätiövalvonnassa

20. Patentti- ja rekisterihallituksen säätiölakiin perustuva valvontatoiminta on hallintolain soveltamisalaan kuuluvaa hallintomenettelyä. Valvontatoiminnassa on siten noudatettava hallinnon oikeusperiaatteita koskevaa hallintolain 6 §:ää, jossa säädetään muun ohella, että viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin ja että viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Myös säätiölain perusteluissa (HE 166/2014 vp s. 173) on todettu, että säätiölain mukaisten valvontatoimien on oltava tarpeellisia ja oikeassa suhteessa selvitettävään asiaan nähden.

21. Säätiölaissa ei säädetä siitä, että Patentti- ja rekisterihallitus voisi antaa säätiön toimielimelle tai toimielimen jäsenelle varoituksen tai huomautuksen säätiölain tai säätiön sääntöjen vastaisen menettelyn vuoksi. Toimielimen tai sen jäsenen erottamisen edellytykseksi ei myöskään ole säädetty sitä, että asianomainen ei ole korjannut menettelyään Patentti- ja rekisterihallituksen kehotuksesta huolimatta. Korkein oikeus kuitenkin katsoo edellä todetuista hallinnon oikeusperiaatteista seuraavan, että säätiövalvonnassa tulee ensisijaisesti arvioida, voidaanko säätiön toiminnassa havaittu säätiölain tai säätiön sääntöjen vastainen tila saada korjatuksi lievemmällä keinolla kuin hakemalla toimielimen tai sen jäsenen erottamista. Patentti- ja rekisterihallituksella on valvontaviranomaisena toimivalta kiinnittää valvottavan huomiota siihen, että se pitää tämän menettelyä säätiölain tai säätiön sääntöjen vastaisena, vaikka asiasta ei ole säätiölaissa nimenomaisesti säädetty.

22. Säätiölain 14 luvun 16 §:n 2 momentin mukaan Patentti- ja rekisterihallituksen päätökseen, joka koskee saman luvun 10 §:ssä tarkoitettua erottamishakemusta, ei saa erikseen hakea muutosta. Säännös korostaa hallintolain 34 §:n mukaisen asianosaisen kuulemisvelvollisuuden merkitystä. Pykälän mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun, jollei käsillä ole jokin pykälän 2 momentissa tarkoitettu peruste olla kuulematta asianosaista. Hallintolain 11 §:n mukaan hallintoasiassa asianosainen on se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee. Kun Patentti- ja rekisterihallitus on tekemässä päätöstä hakea säätiön hallituksen jäsenen erottamista, asianosaisena on pidettävä kyseistä hallituksen jäsentä, jota siis on hallintolain 34 §:n nojalla pääsääntöisesti kuultava ennen päätöksen tekemistä.

23. Myös yleisen tuomioistuimen päätös hallituksen jäsenen erottamisesta on säätiölakiin perustuva valvontatoimi, jonka on täytettävä edellä mainitut tarpeellisuuden ja oikeasuhtaisuuden vaatimukset. Hallituksen jäsenen erottamista koskevassa harkinnassa on siten arvioitava muun ohella sitä, onko erottaminen tarpeellinen ja oikeasuhtainen toimi asiassa selvitetyksi katsotun säätiölain tai säätiön sääntöjen vastaisen toiminnan päättämiseksi.

4. A:n erottamista koskeva arviointi

4.1 Onko A:n toiminta ollut huolellisuusvelvollisuuden ja siten säätiölain vastaista?

24. A on ollut edellä kohdassa 2 selostetulla tavalla poissa useista säätiön hallituksen kokouksista vuosina 2013–2016. Poissaolojen toistuvuus jo sellaisenaan viittaa A:lla säätiön hallituksen jäsenenä olleen huolellisuusvelvollisuuden laiminlyöntiin. Lisäksi on otettava huomioon, että kysymys on säätiöstä, joka harjoittaa laajaa toimintaa muun muassa ylläpitämällä kahta museota, hallinnoi merkittävää varallisuutta ja harjoittaa sekä itse että tytäryhtiöidensä kautta sijoitustoimintaa. Säätiön toiminnan laajuus ja säätiön hallinnoiman säätiövarallisuuden määrä korostavat hallituksen jäsenten aktiivista toimintavelvollisuutta.

25. A on vedonnut poissaolojensa syynä ensinnäkin säätiön hallituksen jäsenten välisiin erimielisyyksiin, joiden vuoksi kokouksiin osallistuminen oli ollut hänelle hankalaa. Korkein oikeus toteaa, etteivät hallituksen sisäiset näkemyserot tai riitaisuudet kuitenkaan ole hallituksen jäsenelle hyväksyttävä peruste jättäytyä hallituksen toiminnassa ja päätöksenteossa passiiviseksi. Säätiön toimintaa koskevat erimielisyydet pikemminkin korostavat hallituksen jäsenen velvollisuutta toimia säätiön tarkoituksen ja edun mukaisina pitämiensä ratkaisujen edistämiseksi, mikä tapahtuu hallituksen työskentelyyn ja päätöksentekoon osallistumalla.

26. A on lisäksi vedonnut poissaolojensa syinä oleskeluunsa ulkomailla sekä terveydentilaansa. Tältä osin Korkein oikeus toteaa, ettei säätiön hallituksen jäsenen ulkomailla oleskelulla lähtökohtaisesti ole vaikutusta hänen velvollisuuteensa osallistua hallituksen työskentelyyn. Hallituksen jäsenen huolellisuusvelvollisuus ei sen sijaan edellytä hallituksen kokouksiin osallistumista silloin, kun tälle on esimerkiksi sairaudesta johtuva tilapäinen este.

27. A:n terveydentilasta esitetyn selvityksen perusteella voidaan päätellä, että hänen terveydentilansa on saattanut osaltaan vaikeuttaa hänen osallistumistaan hallitustyöskentelyyn. Asiassa esitetyn perusteella terveydellisiä seikkoja ei kuitenkaan ollut ilmoitettu säätiölle poissaolojen syyksi. Selvityksen perusteella ei ole myöskään yksilöidysti todettavissa, missä määrin ja minkä kokousten osalta A:n osallistuminen mahdollisesti on estynyt hänen terveydentilaansa liittyvien seikkojen vuoksi. A:n ei voida siten tällä perusteella katsoa toistuvista poissaoloistaan huolimatta täyttäneen velvollisuutensa huolellisesti toimien edistää säätiön tarkoituksen toteutumista ja sen etua.

28. Edellä esitetyin perustein Korkein oikeus katsoo, että A on olemalla toistuvasti ja ilman hyväksyttävää perustetta poissa hallituksen kokouksista laiminlyönyt hänellä hallituksen jäsenenä olleen huolellisuusvelvollisuuden. Hän on siten toiminut säätiölain vastaisesti.

4.2 Onko säätiölain vastainen toiminta ollut jatkuvaa tai kokonaisuutena arvostellen törkeää?

29. Ottaen huomioon, että A on ollut säätiön hallituksen kokouksista poissa toistuvasti yli kahden vuoden ajan, Korkein oikeus katsoo, että hänen säätiölain vastainen toimintansa on ollut säätiölain 14 luvun 10 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla jatkuvaa.

30. Patentti- ja rekisterihallitus on vaatimuksensa perusteena vedonnut siihen, että A:n säätiölain vastainen toiminta on lisäksi ollut kokonaisuutena arvostellen törkeää. Korkein oikeus toteaa, että säätiölain vastaisen toiminnan törkeyttä arvioitaessa voidaan menettelyn luonteen lisäksi huomioon ottaa muun ohella säätiölle ja sen toiminnalle menettelystä mahdollisesti aiheutunut haitta tai vahinko sekä muut asian olosuhteet, kuten esimerkiksi menettelyn tahallisuus tai tuottamuksellisuus.

31. A:n on edellä todettu toimineen säätiölain vastaisesti yksinomaan laiminlyömällä huolellisuusvelvollisuutensa olemalla jatkuvasti poissa säätiön hallituksen kokouksista. Korkein oikeus toteaa, että jatkuvaakaan kokouspassiivisuutta ei sellaisenaan ole välttämättä pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä säätiölain vastaisuutena.

32. Säätiölle poissaoloista aiheutuneiden seurausten osalta Korkein oikeus toteaa, ettei säätiön hallituksen päätöksenteko ole A:n poissaolojen vuoksi estynyt muutoin kuin kokouksessa 16.12.2015 käsitellyn sääntömuutosasian osalta. Korkein oikeus toteaa, että säätiön hallituksen jäsenen velvollisuus osallistua hallituksen kokoukseen tosin korostuu tilanteessa, jossa päätettävänä on säätiön toiminnan kannalta erityisen merkittävä asia, kuten säätiön sääntöjen muuttaminen. A on poissaolostaan huolimatta kuitenkin pyrkinyt osallistumaan asian käsittelyyn toimittamalla hallitukselle ennen kokousta 15.12.2015 kirjallisesti oman näkemyksensä sekä ehdotuksensa sääntömuutosesitykseen. Uudesta säätiölaista säätiön sääntöihin johtuneiden muutosten tekemiselle asetettu siirtymäaika ei ole ollut kokousajankohtana välittömästi päättymässä. A:n poissaolosta ei ole asiassa esitetyn perusteella tältäkään osin aiheutunut säätiölle tai sen toiminnalle vahinkoa tai haittaa. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, ettei A:n poissaoloilla hallituksen kokouksista ole ollut säätiöön sellaisia vaikutuksia, jotka puoltaisivat hänen säätiölain vastaisen toimintansa katsomista kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Kun muutakaan perustetta tällaiselle johtopäätökselle ei ole, Korkein oikeus katsoo, ettei A:n säätiölain vastainen toiminta ole ollut kokonaisuutena arvostellen törkeää.

4.3 Hallinnon oikeusperiaatteiden merkitys harkittaessa A:n erottamista

33. A on vedonnut muun ohella siihen, ettei Patentti- ja rekisterihallitus ollut varannut hänelle tilaisuutta tulla asiassa kuulluksi eikä muutenkaan ennen erottamishakemuksen tekemistä huomauttanut hänelle poissaoloista.

34. Edellä kohdassa 22 esitettyyn viitaten Korkein oikeus katsoo, että Patentti- ja rekisterihallituksen olisi tullut varata A:lle tilaisuus tulla kuulluksi ennen kuin se on tehnyt päätöksen hakea tämän erottamista säätiön hallituksen jäsenen toimesta. Kun Patentti- ja rekisterihallitus ei ole menetellyt näin, se on laiminlyönyt hallintolain 34 §:ään perustuvan velvollisuutensa. Kun erottamishakemus on koskenut A:ta, ei säätiön ja sitä edustavan hallituksen kuuleminen asiassa ole ollut tämän velvollisuuden täyttämiseksi riittävää. Patentti- ja rekisterihallituksen laiminlyönti kuulla A:ta ei myöskään ole korjaantunut sillä, että säätiön hallitus on kuullut häntä ennen kuin se on antanut oman lausumansa Patentti- ja rekisterihallitukselle.

35. Kun hallituksen jäsenen erottamista koskeva arviointi tehdään tuomioistuimessa säätiölain 14 luvun 10 §:n 1 momentissa säädettyjen edellytysten perusteella, ei Patentti- ja rekisterihallituksen kuulemisvelvollisuuden laiminlyönnillä sellaisenaan kuitenkaan ole merkitystä hakemuksen käsittelyssä tuomioistuimessa. A:lla on oikeudenkäynnissä ollut mahdollisuus vedota haluamiinsa seikkoihin sekä esittää niistä tarvittava selvitys, joten kuulemisvelvollisuuden laiminlyönti on tässä vaiheessa korjaantunut.

36. Patentti- ja rekisterihallitus ei ollut ennen erottamishakemuksen tekemistä kiinnittänyt A:n huomiota siihen, että se pitää tämän kokouspoissaoloja huolellisuusvelvollisuuden vastaisena toimintana, tai ollut häneen ylipäätään yhteydessä poissaoloihin liittyen. Säätiön hallituksen jäsen tosin vastaa itse toimintansa lainmukaisuudesta. Edellä kohdissa 20 ja 21 esitetyn mukaisesti valvontatoimien tarpeellisuutta ja oikeasuhtaisuutta koskevista vaatimuksista kuitenkin seuraa, että Patentti- ja rekisterihallituksen olisi ennen erottamishakemuksen tekemistä tullut kiinnittää A:n huomiota siihen, että se pitää tämän kokouspoissaoloja säätiölain vastaisena toimintana, ja siten varata tälle tilaisuus korjata menettelynsä.

37. Tultuaan tietoiseksi Patentti- ja rekisterihallituksen aikeesta panna erottamishakemus vireille A on osallistunut erottamishakemuksen vireille tuloa edeltäneeseen säätiön hallituksen kokoukseen 21.4.2016 sekä sitä seuranneisiin kokouksiin. A on siten oikaissut menettelynsä välittömästi saatuaan tietoonsa, että Patentti- ja rekisterihallituksen käsityksen mukaan hänen poissaolonsa hallituksen kokouksista on merkinnyt säätiölakiin perustuvan huolellisuusvelvollisuuden laiminlyöntiä. Korkein oikeus katsoo, ettei tämä seikka puolla sitä, että hänen erottamisensa hallituksen jäsenen toimesta olisi tarpeellista säätiön hallituksen työskentelyn turvaamiseksi.

4.4 Johtopäätökset A:n erottamisen osalta

38. A:n on edellä katsottu toimineen jatkuvasti säätiölain vastaisesti, ja näin ollen tämä säätiölain 14 luvun 10 §:n 1 momentin mukainen peruste hänen erottamiselleen hallituksen jäsenen toimesta on täyttynyt. Hakemuksen hyväksymistä harkitessaan tuomioistuimen on kuitenkin vielä arvioitava, onko erottaminen tarpeellinen ja suhteellisuusperiaatteen mukainen toimenpide sillä tavoiteltavaan lopputulokseen sekä säätiövalvonnan yleisempään tarkoitukseen nähden. Edellä kohdassa 16 esitetyn mukaisesti säätiölakiin perustuvan valvonnan keskeisenä tavoitteena on varmistaa ja turvata säätiön tarkoituksen edistäminen, minkä A:n toistuva poissaolo kokouksista on ollut omiaan vaarantamaan.

39. Edellä kohdassa 32 kuvatun mukaisesti säätiön toiminta tai sen asioiden hoito ei kuitenkaan ole A:n poissaolojen vuoksi estynyt, ja A on lisäksi pyrkinyt osallistumaan hallituksen toimintaan esimerkiksi kirjeitse. A on heti ensimmäisestä hänen tietoonsa tulleesta, hänen poissaolojensa säätiölain vastaisuutta koskeneesta Patentti- ja rekisterihallituksen kannanotosta lähtien korjannut menettelynsä ryhtymällä jälleen osallistumaan hallituksen kokouksiin.

40. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että A:n erottaminen säätiön hallituksen jäsenen toimesta ei ole tarpeellinen eikä oikeasuhtainen toimenpide hänen edellä todetun säätiölain vastaisen toimintansa päättämiseksi. Näin ollen hovioikeuden päätös on A:ta koskevilta osin kumottava ja Patentti- ja rekisterihallituksen hakemus hänen erottamisestaan säätiön hallituksen jäsenen toimesta hylättävä.

5. B:n erottamista koskeva arviointi

41. Edellä kohdassa 3 selostetulla tavalla B on ollut yhtäjaksoisesti poissa hallituksen kokouksista Patentti- ja rekisterihallituksen hakemuksen vireille tullessa noin kaksi ja puoli vuotta. B on nimenomaisesti ilmoittanut säätiölle 22.4.2014 jättäytyvänsä pois hallitustyöskentelystä erimielisyyksien vuoksi ja niiden ratkaisemiseen saakka.

42. Edellä A:n osalta esitettyihin perusteluihin viitaten Korkein oikeus katsoo, että myös B:n toistuva poissaolo säätiön hallituksen kokouksista on merkinnyt hallituksen jäsenen huolellisuusvelvollisuuden laiminlyöntiä ja siten säätiölain vastaista toimintaa. Myös hänen lainvastainen toimintansa on sen kesto huomioon ottaen ollut jatkuvaa.

43. Patentti- ja rekisterihallitus on myös B:n osalta vedonnut lisäksi siihen, että hänen säätiölain vastaista toimintaansa on pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Korkein oikeus toteaa, että Patentti- ja rekisterihallituksen väitettä puoltavat B:n huolellisuusvelvollisuuden laiminlyönnin pitkäkestoisuus sekä se, ettei hän kysymyksessä olevalla ajanjaksolla ole lainkaan osallistunut hallituksen työskentelyyn.

44. Korkein oikeus kuitenkin katsoo, että kun myös B:n säätiölain vastainen menettely on ollut yksinomaan kokouspoissaoloja, joista ei lisäksi ole aiheutunut säätiölle tai sen toiminnalle konkreettista vahinkoa tai haittaa, ei hänen säätiölain vastaista toimintaansa ole kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

45. Patentti- ja rekisterihallitus ei ole varannut myöskään B:lle ennen erottamishakemuksen tekemistä tilaisuutta tulla asiassa kuulluksi tai muuten kiinnittänyt hänen huomiotaan kokouspoissaoloihin tai niiden huolellisuusvelvollisuuden vastaisuuteen. Tästä laiminlyönnistä ei kuitenkaan sellaisenaan seuraa, ettei myöskään B:n erottamista jatkuvana huolellisuusvelvollisuuden laiminlyöntinä pidettävien poissaolojen perusteella voitaisi pitää säätiövalvonnan tarkoitukseen nähden tarpeellisena ja oikeasuhtaisena toimenpiteenä.

46. Kuulemisvelvollisuuden laiminlyönnin ja sen korjaantumisen osalta Korkein oikeus viittaa edellä A:n osalta esitettyyn.

47. Toisin kuin A, B ei ole osallistunut säätiön hallituksen kokouksiin edes sen jälkeen, kun hän on saanut tietää Patentti- ja rekisterihallituksen aikovan hakea hänen erottamistaan hallituksen jäsenen toimesta. B:n huomion kiinnittäminen hänellä säätiön hallituksen jäsenenä olevaan velvollisuuteen osallistua hallituksen työskentelyyn ei siten ole edes tässä vaiheessa ollut riittävä toimenpide hänen laiminlyöntinsä korjaamiseksi. Ottaen lisäksi huomioon B:n menettelyn kokonaisuudessaan sekä sen keston Korkein oikeus katsoo, että hänen erottamisensa säätiön hallituksen jäsenen toimesta on tarpeellinen ja oikeasuhtainen toimi hänen edellä todetun säätiölain vastaisen toimintansa päättämiseksi. Asiassa ei näin ollen ole aihetta muuttaa hovioikeuden päätöstä B:n erottamista koskevilta osin.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hovioikeus on hyväksynyt Patentti- ja rekisterihallituksen hakemuksen A:n osalta ja erottanut hänet Säätiö X:n hallituksen jäsenen toimesta. Asia jää tältä osin käräjäoikeuden päätöksen varaan.

B:tä koskevalta osalta hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Jarmo Littunen, Tuomo Antila, Lena Engstrand ja Eva Tammi-Salminen. Esittelijä Sanna Holkeri.