KKO:2020:87

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjois-Savon käräjäoikeuden tuomio 4.6.2018 nro 18/121844

Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä huumausainerikoksesta (syytekohta 1), kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta (syytekohta 2), kahdesta salakuljetuksesta (syytekohdat 3 ja 6) sekä kolmesta huumausainerikoksesta (syytekohdat 4, 5 ja 7) yhteiseen 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Syytekohta 1

A:n syyksi oli syytekohdassa 1 luettu 8,3753 gramman furanyylifentanyylin, 3 gramman kokaiinin, 4 LSD-lapun, 30 gramman amfetamiinin, 5 Subutex 8 mg -tabletin, 6,4 gramman mefedronin, 9,5 millilitran flubromatsolaamin, 10 gramman etitsolaamin ja 45 alpratsolaamia sisältäneen tabletin hallussapito osittain levitys- ja myyntitarkoituksessa.

Syytekohdassa 1 käräjäoikeus hylkäsi syytteen siltä osin kuin syytteessä oli katsottu A:n 27.10.–15.11.2016 tilanneen Kiinasta postitse Suomeen tuotavaksi 71,2 grammaa U-47700 -nimistä synteettistä opioidia. Aine oli luokiteltu huumausaineeksi 14.11.2016 voimaan tulleella valtioneuvoston asetuksella 900/2016, jolla muutettiin valtioneuvoston asetusta 543/2008 huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista.

Poliisi oli 2.12.2016 takavarikoinut mainittua ainetta sisältäneen postilähetyksen A:n asuinpaikkakunnan pääpostista, jonne se oli saapunut 21.11.2016. A ei ollut saanut ainetta haltuunsa. Hänet oli otettu kiinni 16.11.2016 ja hän oli ollut vangittuna 5.12.2016 saakka.

A myönsi tilanneensa 27.10.–10.11.2016 mainittua ainetta Kiinasta 50 grammaa, mutta kiisti syytteen sillä perusteella, että hän ei aineen tilatessaan ollut tiennyt, että se tullaan myöhemmin luokittelemaan huumausaineeksi.

Käräjäoikeus totesi, että asiassa oli kysymys siitä, oliko A jo tilaamalla aineen syyllistynyt huumausainerikokseen. Oikeudellisesti ratkaisevaa oli rikoksen tekohetken määrittäminen, koska rikos täyttyy silloin, kun se tehdään. Rikoksen tekemisen on katsottu täyttyvän silloin kun tekijä on suorittanut loppuun rikoksen täyttymiseen johtavat toimet. Rikoksen täyttyminen ja sen mahdollinen jatkuminen on arvioitava jokaisen teon kohdalla erikseen. Huumausainerikoksessa huumausaineen maahantuonnin yrittäminen riittää tunnusmerkistön täyttymiseen, eikä huumausaineen haltuun saaminen ole edellytys rikoksen täyttymiselle. Rangaistavuus edellyttää kuitenkin, että aine on tekoajankohtana luokiteltu Suomessa huumausaineeksi. Koska A oli tehnyt aineen tilauksen ennen sen huumausaineeksi luokittelua, hän ei ainetta tilaamalla ollut syyllistynyt huumausainerikokseen. Koska A ei ollut myöskään saanut ainetta haltuunsa, hän ei ollut pitänyt sitä hallussaan eikä tälläkään perusteella syyllistynyt huumausainerikokseen.

Syyksi luetun furanyylifentanyylin osalta käräjäoikeus totesi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (Fimea) arviointilomakkeen 12.1.2016 perusteella, että furanyylifentanyyli on fentanyylin ja okfentaniilin kaltainen synteettinen opioidi ja vaarallisuudeltaan fentanyyliin rinnastettava. Näin ollen sitä oli pidettävä laissa tarkoitettuna erittäin vaarallisena huumausaineena.

Käräjäoikeuden arvion mukaan tavanmukainen käyttöannos furanyylifentanyyliä oli 0,5 milligrammaa, joten A:n hallussa olleesta määrästä oli saatavissa 16 750 käyttöannosta. Korkein oikeus oli ennakkopäätöksessä KKO 2014:34 fentanyylin osalta katsonut, että 300 käyttöannosta oli pidettävä laissa tarkoitettuna suurena määränä huumausainetta. Käräjäoikeus totesi, että furanyylifentanyyli oli fentanyylia viisi kertaa miedompaa vaikutuksiltaan ja sen vaikutusaika oli lyhyt, jopa vain muutamia tunteja kestävä. Käräjäoikeuden mukaan furanyylifentanyyliä tulisi siten käyttää 72 käyttöannosta, jotta päästäisiin fentanyylin kertakäyttöannokseen, jossa vaikutusaika oli 72 tuntia. Näin laskettuna A:n hallussa pitämä määrä furanyylifentanyyliä vastasi 232 käyttöannosta fentanyyliä. Tätä määrää ei yksinään ollut pidettävä suurena määränä huumausainetta.

Kun kuitenkin huomioon otettiin kaikkien syytekohdassa 1 kysymyksessä olevien huumausaineiden yhteismäärä, oli tätä kokonaismäärää pidettävä laissa tarkoitettuna suurena määränä huumausainetta. Kaikki A:n hallussa pitämät huumausaineet huomioon ottaen A:n tekoa oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Syytekohta 7

Syytekohdassa 7 käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 22.2.2017 tilannut ulkomailta postitse Suomeen tuotavaksi 3,1 grammaa U-47700 -nimistä huumausainetta. U-47700 oli laissa tarkoitettu erittäin vaarallinen huumausaine. Fimean lausunnossa 31.8.2016 sitä oli luonnehdittu 7,5 kertaa potentimmaksi kuin morfiini.

Arvioidessaan sitä, oliko kysymyksessä suuri määrä huumausainetta, käräjäoikeus katsoi, että sumutteena käytettynä U-47700:n tavanomainen käyttöannos oli 10 milligrammaa. A:n hankkimasta 3,1 grammasta oli siten saatavissa 310 käyttöannosta. Ennakkopäätöksessä KKO 2014:34 oli katsottu, että 308–550 käyttöannosta fentanyyliä oli suuri määrä huumausainetta. Kun otettiin huomioon, että fentanyyli on morfiinia jopa sata kertaa voimakkaampi ja U-47700 puolestaan 7,5 kertaa potentimpi kuin morfiini, ei 310 käyttöannosta U-47700 -ainetta ollut vielä pidettävä suurena määränä huumausainetta. Tässä arvioinnissa käräjäoikeus otti huomioon myös sen, että U-47700:n kerta-annos oli vaikutusajaltaan lyhyt.

A oli kertonut tulleensa riippuvaiseksi U-47700:sta ja käyttävänsä sitä jatkuvasti nenäsumutteena. Tämä huomioon ottaen oli mahdollista, että A:n tilaama aine olisi päätynyt vain hänen omaan käyttöönsä. Käräjäoikeus katsoi, että tekoa ei ollut aineen vaarallisuudesta huolimatta pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. A:n syyksi luettiin törkeän huumausainerikoksen asemesta huumausainerikos.

Muut syytekohdat

Syytekohdassa 2 A oli 1.1.–13.11.2016 pitänyt myynnissä ja luovuttanut kuluttajamarkkinoilta kiellettyä psykoaktiivista U-47700 -ainetta 30 grammaa.

Syytekohdassa 3 A oli 1.4.–16.11.2016 tuonut ulkomailta postitse maahan kuluttajamarkkinoilta kiellettyä psykoaktiivista etyylikationia 5 grammaa sekä U-47700 -ainetta 50 grammaa.

Syytekohdassa 4 käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 7.2.2016 laittomasti tuonut maahan 1,5 grammaa huumausaineeksi luokiteltua alpratsolaamia ja syytekohdassa 5 14.4.2016 amfetamiinia 3,6 grammaa.

Syytekohdassa 6 A oli 25.10.2016 laittomasti tuonut postitse Hollannista Suomeen 6 grammaa kuluttajamarkkinoilta kiellettyä psykoaktiivista etyylikationia (e-cat).

Rangaistus

Rangaistusta mitatessaan käräjäoikeus piti A:n syyksi luetuista rikoksista ankarimmin rangaistavana syytekohdan 1 törkeää huumausainerikosta. Vakiintunutta oikeuskäytäntöä rangaistuksen mittaamisesta huumausainerikoksista muuntohuumeiden osalta ei ollut. Käräjäoikeus katsoi, että rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä A:n syyllisyyteen nähden oikeudenmukainen rangaistus syytekohdan 1 rikoksesta oli 1 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistus. Ottaen huomioon samalla kertaa tuomittavana olevat muut teot oikeudenmukainen yhteinen rangaistus oli 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistus. Asiassa ei ollut aihetta soveltaa rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan lieventämisperustetta, koska A ei ollut lainkohdassa tarkoitetulla tavalla oma-aloitteisesti edistänyt rikoksensa selvittämistä. A:n aikaisempi rikollisuus edellytti vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Virpi Pääkkönen ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 5.2.2019 nro 19/104577

Syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen.

Syyttäjä vaati, että A tuomitaan syytekohdassa 1 myös U-47700:n osalta ja että hänen syykseen kohdassa 7 luetaan törkeä huumausainerikos. Lisäksi syyttäjä vaati, että A:n rangaistusta korotetaan. Syyttäjä täsmensi syytekohdan 1 tekoaikaa U-47700:n osalta siten, että se ulottui aineen maahantuontiin 21.11.2016 ja A:n määräysvallassa oloon 2.12.2016 saakka.

A vaati, että hänen katsotaan syytekohdassa 1 syyllistyneen törkeän huumausainerikoksen asemesta huumausainerikokseen ja että syyte kohdassa 7 hylätään. Lisäksi A vaati, että rangaistusta alennetaan ja lievennetään.

Syytekohta 1

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden syyksilukemista syytekohdassa 1. Koska A oli tilannut U-47700 -nimisen aineen ennen sen huumausaineeksi luokittelua, ei hän hovioikeuden mukaan ollut tilauksen tekemisellä syyllistynyt huumausainerikokseen. Aineen tilaamisen jälkeen A:n ei ole edes väitetty seuranneen lähetyksen saapumista Suomeen eikä hänellä ollut ollut mahdollisuutta estää sen saapumista Suomeen. A:lla oli ollut mahdollisuus ryhtyä toimenpiteisiin lähetyksen hakemiseksi postista, mutta hän ei ollut tehnyt mitään sen vastaanottamiseksi. A:n kiinniottamisessa ja vapaudenmenetyksessä ei ollut kysymys rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetusta satunnaisesta syystä. Asiassa esitetty selvitys ei hovioikeuden mukaan osoittanut, että A:lla ei olisi ollut mahdollisuutta ryhtyä vankilasta käsin toimenpiteisiin lähetyksen vastaanottamiseksi. Se, että A:lla oli ollut mahdollisuus järjestää lähetyksen noutaminen postista vapaudenmenetyksestä huolimatta, ei sellaisenaan osoittanut määräysvaltaa lähetykseen.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun siitä, että A:n syyksi luettujen muiden huumausaineiden osalta syytekohdan 1 huumausainerikos oli törkeä.

Syytekohta 7

Syytekohdassa 7 hovioikeus päätyi käräjäoikeuden tavoin siihen, että A:n syyllisyydestä huumausainerikokseen ei jäänyt varteenotettavaa epäilyä. Asiassa ei hovioikeuden mukaan tullut myöskään ilmi seikkoja, joiden perusteella teon törkeyttä olisi tullut arvioida toisin kuin käräjäoikeus oli tehnyt.

Rangaistus

Hovioikeus korotti A:lle tuomitun rangaistuksen 2 vuodeksi 9 kuukaudeksi vankeutta.

Hovioikeus piti käräjäoikeuden tavoin ankarimmin rangaistavana syytekohdan 1 tekoa ja siinä furanyylifentanyylin hankkimista sekä sen ja muiden huumausaineiden myyntiä. Hovioikeus totesi, että furanyylifentanyyli oli erittäin vaarallinen huumausaine ja noin 16 750 käyttöannoksen määrä oli suuri. Hovioikeus otti furanyylifentanyylin osalta syyllisyyttä alentavana huomioon sen, että A oli omasta mielestään tilannut furanyylifentanyylin sijasta erästä toista huumaavaa ainetta, jota ei ollut määritetty huumausaineeksi. Rikosten motiivina kaikissa syytekohdissa oli A:n voimakas päihderiippuvuus. A oli itse käyttänyt pääosan hankkimistaan aineista ja myynyt huumausaineita rahoittaakseen uusia hankintoja. Myyntitoiminta oli ollut kohtalaisen laajaa, ja syytekohdassa 1 myyntituloja oli kertynyt 4 000 euroa. Oikeudenmukainen rangaistus syytekohdassa 1 oli hovioikeuden mukaan 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus.

Toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus katsoi, että A oli salasanat luovuttamalla edistänyt rikostensa selvittämistä tavalla, joka oli otettava huomioon rangaistusta lieventävänä seikkana. Lieventämisperusteen vaikutus rangaistukseen oli 3 kuukautta. Lisäksi hovioikeus otti kohtien 4 ja 5 osalta rangaistusta alentavana huomioon yhden aikaisemman tuomion.

Ottaen huomioon rangaistuksen mittaamisessa vaikuttavat tekijät hovioikeus katsoi oikeudenmukaiseksi yhteiseksi rangaistukseksi A:n syyksi luetuista rikoksista yhteisen 2 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistuksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Pertti Nieminen sekä hovioikeudenneuvokset Tuija Silvento ja Seppo Isometsä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:n syyksi luetaan syytekohdassa 1 törkeänä huumausainerikoksena myös se, että hän oli laittomasti tuonut maahan ja pitänyt hallussaan 71,2 grammaa U-47700 -nimistä ainetta, ja että A:n syyksi kohdassa 7 luetaan huumausainerikoksen asemesta törkeä huumausainerikos. Lisäksi syyttäjä vaati, että A:n rangaistusta joka tapauksessa korotetaan.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Välitoimi

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) sekä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea) antoivat Korkeimman oikeuden pyytämät asiantuntijalausunnot.

Syyttäjä ja A antoivat lausunnoista lausumat.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Hovioikeus on tuominnut A:n hänen syykseen luetuista törkeästä huumausainerikoksesta (syytekohta 1), kolmesta huumausainerikoksesta (syytekohdat 4, 5 ja 7), kahdesta salakuljetuksesta (syytekohdat 3 ja 6) sekä kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta (syytekohta 2) yhteiseen 2 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen.

2. Hovioikeus on syytekohdassa 1 hylännyt syytteen siltä osin kuin syyttäjä oli vaatinut rangaistusta siitä, että A oli tilannut internetin myyntisivustolta postitse maahan tuotavaksi yhteensä 71,2 grammaa U-47700 -nimistä synteettistä opioidia. Hovioikeus on todennut, että A oli tehnyt mainitun aineen tilauksen loka-marraskuun 2016 vaihteessa tai mahdollisesti marraskuun kahden ensimmäisen viikon aikana, mutta kuitenkin ennen kuin U-47700 oli 14.11.2016 luokiteltu tuolloin voimaan tulleella asetuksella Suomessa huumausaineeksi. Tilaus oli 15.11.2016 lähetetty Hongkongista lentoteitse Suomeen ja se oli saapunut Helsinki-Vantaan ulkomaanpostiin 21.11.2016. Lähetys oli toimitettu edelleen A:n asuinpaikan pääpostiin, mistä A ei ollut sitä noutanut. Poliisi oli takavarikoinut lähetyksen 2.12.2016. A oli ollut vangitsemisen vuoksi vapautensa menettäneenä 16.11.-5.12.2016. Tilauksen jälkeen A ei ollut ryhtynyt hankinnan toteuttaviin täytäntöönpanotoimiin, ja olisi vastoin rikoslain taannehtivan soveltamisen kieltoa katsoa A:n syyllistyneen tältä osin huumausainerikokseen. Hovioikeus on katsonut A:n syyllistyneen syytekohdassa 1 mainittujen muiden huumausaineiden, muun muassa furanyylifentanyylin osalta törkeään huumausainerikokseen.

3. Syytekohdassa 7 hovioikeus on katsonut A:n syyllistyneen törkeän huumausainerikoksen asemesta huumausainerikokseen hänen tuotua postitse 22.2.2017 laittomasti maahan 3,1 grammaa U-47700 -huumausainetta. Hovioikeus katsoi, että kysymyksessä on erittäin vaarallinen huumausaine, mutta A:n hankkima 3,1 grammaa, josta saisi 310 käyttöannosta, ei ollut suuri määrä huumausainetta. Hovioikeus on katsonut, että aineen vaarallisuudesta huolimatta tekoa ei ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

4. Hovioikeus on pitänyt A:n syyksi luetuista rikoksista ankarimmin rangaistavana syytekohdan 1 törkeää huumausainerikosta ja siinä furanyylifentanyylin hankkimista ja myyntiä. Hovioikeus on katsonut, että furanyylifentanyyli oli erittäin vaarallinen huumausaine ja että A:n hankkimasta 8,3753 grammasta saatavissa oleva 16 750 käyttöannosta oli suuri määrä huumausainetta. Hovioikeus on katsonut, että syytekohdan 1 teosta tulisi yksinään tuomita 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus. Hovioikeus on ottanut A:n syyllisyyttä vähentävänä seikkana huomioon sen, että hän oli syytekohdassa 1 omasta mielestään tilannut ja saanut furanyylifentanyylin asemesta toista huumaavaa ainetta, jota ei rikoksen tekoajankohtana ollut luokiteltu huumausaineeksi. Lisäksi hovioikeus on ottanut rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaisena rangaistuksen lieventämisperusteena huomioon sen, että A oli kertonut poliisille käyttämänsä salasanat, mikä oli edistänyt rikosten selvittämistä. Ottaen huomioon syytekohdan 1 lisäksi muut A:n syyksi luetut rikokset ja rangaistukseen vaikuttavat muut seikat sekä kohdissa 4 ja 5 syyksi luettujen rikosten rangaistukseen kohtuullistavana vaikuttavan aikaisemman tuomion hovioikeus katsoi oikeudenmukaiseksi yhteiseksi seuraamukseksi 2 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistuksen.

Kysymyksenasettelu

5. Syyttäjän valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensinnäkin siitä, onko A tuomittava syytekohdassa 1 törkeästä huumausainerikoksesta myös edellä kohdassa 2 selostetun U-47700:n maahantuonnin ja hallussapidon osalta. Toiseksi kysymys on siitä, onko rikoksen kohteena syytekohdassa 7 olevaa U-47700:n määrää pidettävä rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna suurena määränä huumausainetta ja onko tekoa kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. Rangaistuksen mittaamisen osalta kysymys on siitä, tuleeko rangaistusta syyksi lukemisessa mahdollisesti tapahtuvien muutosten seurauksena tai joka tapauksessa syytekohtaan 1 sisältyvän furanyylifentanyylin hallussapidon ja myynnin vuoksi korottaa.

U-47700:n maahantuonnin ja hallussapidon rangaistavuuden arviointi (syytekohta 1)

Arvioinnin lähtökohdat ja sovellettavat oikeusohjeet

6. Syytekohdassa 1 A on edellä todetuin tavoin lokakuun lopun ja marraskuun alun 2016 välisenä aikana, ennen kuin U-47700 on 14.11.2016 lukien lainsäädännössä määritelty huumausaineeksi, tilannut internetin myyntisivustolta mainittua ainetta. Aine on saapunut Hongkongista lentopostina Suomeen ja A:n asuinpaikan pääpostiin noudettavaksi sen jälkeen, kun aine on lainsäädännössä tapahtuneen muutoksen perusteella ollut huumausainetta. Kysymys on ensiksi siitä, voidaanko A:n katsoa tältä osin syyllistyneen huumausainerikoksena rangaistavaan menettelyyn ottaen huomioon rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ja erityisesti siihen sisältyvä rikoslain taannehtivan soveltamisen kielto.

7. Rikoslain 50 luvun 1 §:n mukaan huumausainerikoksesta tuomitaan muun muassa se, joka tuo tai yrittää tuoda maahan taikka pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta. Saman luvun 5 §:n 1 momentin mukaan huumausaineena pidetään huumausainelaissa (374/2008) tarkoitettua huumausainetta. Huumausainelain 1 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan tarkemmat säännökset siitä, mitä aineita, valmisteita ja kasveja pidetään huumausaineina, annetaan valtioneuvoston asetuksella.

8. U-47700 on luokiteltu huumausaineeksi 14.11.2016 voimaan tulleella valtioneuvoston asetuksella 900/2016 huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta. Mainitulla asetuksen muutoksella U-47700 eli (3,4-dikloori)-N-[2-(dimetyyliamino)sykloheksyyli]-N-metyylibentsamidi) lisättiin huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista annetun valtioneuvoston asetuksen (543/2008) liitteeseen IV (nykyisin liitteessä I). Tätä ennen mainittu aine oli 28.9.2015 voimaan tulleella asetuksella 1129/2015 säädetty kuluttajamarkkinoilta kielletyksi psykoaktiiviseksi aineeksi.

9. Rikoslain taannehtivan soveltamisen kielto sisältyy laillisuusperiaatetta koskeviin perustuslain 8 §:ään ja rikoslain 3 luvun 1 §:ään. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Taannehtivuuskielto ilmenee myös rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin ajallista soveltuvuutta koskevasta säännöksestä, jonka mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin.

10. Kielto tuomita ja rangaista ketään sellaisen teon tai laiminlyönnin perusteella, joka ei ollut tekohetkellä rikos, sisältyy myös Suomea sitoviin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklaan sekä Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen 15 artiklaan. Vastaava kielto rikoslain taannehtivaan soveltamiseen on sisällytetty myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklaan.

11. Rikoslain taannehtivan soveltamisen kiellon taustalla voidaan katsoa olevan rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevasta hallituksen esityksestä (HE 44/2002 vp s. 34) ilmenevät laillisuusperiaatteen yleisemmät tavoitteet yksilön oikeusturvan ja ennakoitavuuden takaamisesta. Yksilön toimintavapaus ja oikeusturva edellyttävät, että henkilö kykenee toimintaansa suunnitellessaan ennakoimaan sen seuraukset.

12. Tekoon sovellettavan lain valinta ja taannehtivuuskiellon arviointi edellyttävät rikoksen tekoajan määrittämistä. Rikoslakiin ei sisälly nimenomaista määritelmää rikoksen tekohetkestä. Rikoslain 3 luvun 2 §:n säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu, että sovellettavan lain valinnan kannalta rikoksen tekemisen katsotaan päättyvän silloin, kun rikoksentekijä on suorittanut loppuun rikoksen täyttymiseen johtavat toimet. Jos jokin osa rikoksen täyttymiseen johtavasta toiminnasta tai laiminlyönnistä on tapahtunut uuden lain aikana, aikaisemmin voimassa ollutta lakia ei voitaisi soveltaa. Ratkaisevaa olisi siis teon suorittamisen hetki. Siinäkään tapauksessa, että teon rangaistavuuden edellytyksenä olisi tietyn vahinkoseurauksen ilmeneminen, tekohetkenä ei pidettäisi enää seurauksen ilmenemishetkeä, jos teon suorittaminen tuolloin jo olisi päättynyt (HE 44/2002 vp s. 36–37).

13. Korkein oikeus on arvioinut taannehtivuuskieltoa ratkaisussaan KKO 2012:37, jossa ulkomaisen virkamiehen kanssa oli sovittu annettavista etuuksista ennen kuin ulkomaisen virkamiehen lahjominen säädettiin rangaistavaksi, mutta jossa etuudet maksettiin vasta rangaistussäännöksen voimaantulon jälkeen. Korkein oikeus totesi, ettei taannehtivuuskielto muodostanut estettä rangaista niistä etuuden antamisista, jotka olivat tapahtuneet ulkomaisen virkamiehen lahjomista koskevan rangaistussäännöksen voimaantulon jälkeen (kohta 23). Ratkaisussa KKO 2007:38 Korkein oikeus katsoi, että rikoslain taannehtivan soveltamisen kielto esti uuden ankaramman lain soveltamisen niistä samaan paritusrikokseen kuuluvista osateoista, jotka oli tehty ennen lainmuutosta (kohta 11).

14. Toisaalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on suuren jaoston ratkaisussa Rohlena v. Tsekin tasavalta 27.1.2015 katsonut, että yhtenä rikoksena pidettävässä pitkäkestoisessa perheväkivaltatapauksessa ei ollut taannehtivuuskiellon vastaista arvioida koko tekoa sen päättymishetkellä voimassa olleen rangaistussäännöksen perusteella, vaikka rangaistussäännös oli teon aikana muuttunut ankarammaksi.

Arviointi tässä tapauksessa

15. Syyttäjän rangaistusvaatimuksen mukaan A on syyllistynyt U-47700:n osalta huumausainerikokseen tilaamalla ainetta tuotavaksi postitse Suomeen. Riidatonta on, että A oli tilannut aineen internetin Tor-verkon myyntisivustolta ennen kuin se oli lainsäädännössä määritelty huumausaineeksi. Riidatonta on myös se, että aineen tilaamisen aikana U-47700 oli määritelty kuluttajamarkkinoilta kielletyksi psykoaktiiviseksi aineeksi ja että lähetys oli saapunut Suomeen vasta sen jälkeen, kun aine oli luokiteltu huumausaineeksi.

16. Alempien oikeuksien tavoin Korkein oikeus katsoo, että A ei pelkästään ainetta internetin kautta ulkomailta tilaamalla ole syyllistynyt huumausainerikokseen, koska tilaushetkellä ainetta ei ollut luokiteltu huumausaineeksi. Päinvastainen kanta tässä suhteessa johtaisi rikoslain taannehtivan käytön kiellon vastaiseen lopputulokseen.

17. Syyttäjä on syytekohdassa 1 vaatinut A:lle rangaistusta huumausainerikoksesta myös sillä perusteella, että A oli tuonut U-47700:n maahan 21.11.2016 eli sen jälkeen kun aine oli jo määritelty huumausaineeksi ja että aine oli postissa ollut hänen määräysvallassaan 2.12.2016 tapahtuneeseen lähetyksen takavarikoimiseen saakka. Syyttäjän mukaan maahantuonnin käsittänyt teko oli täyttynyt vasta, kun aine oli saapunut maahan 21.11.2016, ja teko oli jatkunut aineen hallussapitona aina sen takavarikointiin asti.

18. Korkein oikeus toteaa, että asiassa ei ole edes väitetty, että A olisi tilauksen tekemisen jälkeen ennen lähetyksen saapumista Suomeen 21.11.2016 ryhtynyt joihinkin toimiin kyseisen aine-erän maahantuonnin suhteen. Sen sijaan A oli, kuten edeltä ilmenee, tehnyt kaikki käyttämänsä tilaustavan ja -kanavan kannalta tarpeelliset toimenpiteet lähetyksen maahan tuomiseksi ennen valtioneuvoston asetuksen 900/2016 voimaan tuloa 14.11.2016 ja siis ennen aineen luokittelua huumausaineeksi. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi ei voida rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvä taannehtivuuskielto huomioon ottaen lukea myöskään huumausaineen maahantuontia.

19. Huumausaineen hallussapidon osalta Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on katsottu, että tekijä voi pitää ainetta huumausainerikoksen tunnusmerkistön täyttävällä tavalla hallussaan silloinkin, kun huumausaine ei ole konkreettisesti hänen hallussaan, mutta tekijällä on kuitenkin mahdollisuus käyttää aineeseen kohdistuvaa tosiasiallista määräysvaltaa (KKO 2001:91). Huumausaineen hallussapidon osalta Korkein oikeus toteaa, että U-47700:aa sisältänyt lähetys oli tilattu A:n kanssa samassa asunnossa asuneen henkilön nimellä, eikä asiassa ole edes väitetty A:n pyrkineen saamaan lähetykseen liittyvää noutoilmoitusta tai postilähetystä muutoin itselleen. A on lisäksi ollut vapautensa menettäneenä koko väitetyn hallussapidon tekoajan 21.11.–2.12.2016. Epäselväksi on jäänyt, onko A voinut näissä olosuhteissa tosiasiassa käyttää määräysvaltaa huumausaineeseen sen maahantulon jälkeen. Asiassa on siten jäänyt näyttämättä, että U-47700 olisi ollut A:n määräysvallassa huumausaineen hallussapidon rangaistavuuden edellytykset täyttävällä tavalla.

20. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi ei vastoin rikoslain taannehtivan soveltamisen kieltoa voida lukea syytekohdan 1 törkeää huumausainerikosta siltä osin kuin siinä on kysymys 71,2 gramman U-47700:n tilaamisesta, maahantuonnista tai hallussapidosta.

Huumausainerikos vai törkeä huumausainerikos (syytekohta 7)

Arvioinnin lähtökohdat

21. Hovioikeus on katsonut, että A on syytekohdassa 7 syyllistynyt törkeän huumausainerikoksen asemesta huumausainerikokseen, kun hän oli 22.2.2017 tilannut Tor-verkon myyntisivustolta 3,1 grammaa U-47700:aa laittomasti Suomeen postitse tuotavaksi. Hovioikeuden mukaan kysymyksessä on erittäin vaarallinen huumausaine, mutta A:n hankkima 3,1 grammaa, josta saisi 310 käyttöannosta, ei ollut suuri määrä huumausainetta eikä tekoa aineen vaarallisuudesta huolimatta ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

22. Rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdan mukaan rikoksentekijä on tuomittava rangaistukseen törkeästä huumausainerikoksesta, jos huumausainerikoksessa rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

23. Se, mitä on pidettävä rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna suurena määränä huumausainetta, vaihtelee huumausaineittain ja riippuu huumausaineen vaarallisuudesta ja voimakkuudesta (HE 180/1992 vp s. 22). Korkein oikeus on useissa ennakkopäätöksissään todennut, että huumausaineen määrää voidaan suuntaa antavasti arvioida ja eri huumausaineiden määriä vertailla keskenään huumausaineen tavanomaisen käyttöannoksen avulla (KKO 2014:34, kohta 9 ja siinä mainitut ratkaisut). Tavanomaisella käyttöannoksella tarkoitetaan sellaista kerta-annosta, jota voidaan pitää keskimääräisenä tai tyypillisenä kysymyksessä olevan huumausaineen käytössä. Keskimääräistä käyttöannosta määriteltäessä ei käyttäjäkohtaisia eroja erilaisten huumausaineiden käyttötapojen ja -annosten välillä pääsääntöisesti voida ottaa huomioon (KKO 2014:34, kohta 10).

U-47700 huumausaineena

24. THL:n ja Fimean asiantuntijalausuntojen mukaan U-47700 on pieninä annoksina vaikuttava synteettinen opioidi, joka vertautuu perinteisistä huumausaineista parhaiten muihin vahvoihin opioideihin kuten heroiiniin. THL:n lausunnon mukaan eläinkokeiden perusteella U-47700:n kipua lievittävä voimakkuus on 1/11 osa fentanyylin voimakkuudesta mutta 7,5 kertaa voimakkaampi kuin morfiinilla. Molempien lausuntojen mukaan aineen vakavin haittavaikutus on liika-annostelusta aiheutuva kuolemaan johtava hengityslama. Tässä suhteessa erityisen suuren riskin aiheuttaa pistosmuotoinen opioidien käyttö sekä samaan aikaan tapahtuva muiden keskushermostoa lamaavien aineiden käyttö. U-47700:lla ei ole lääketieteellistä käyttöä eikä sitä ole tutkittu ihmisillä.

25. Asiantuntijalausuntojen mukaan U-47700:aa voidaan käyttää suun kautta jauheena, kapseleina, tabletteina tai imupaperiin imeytettynä sekä nenän kautta nenäsumutteena tai jauhetta nuuskaamalla. Ainetta voidaan myös inhaloida keuhkoihin polttamalla tai höyrystämällä sekä injektoida laskimoon tai lihakseen. Suonensisäinen pistäminen on annostelutavoista vaarallisin, mutta akuutteja myrkytyksiä on raportoitu kaikilla käyttötavoilla.

26. Lausunnoissa arvioidaan, että U-47700:n vaikutuksen kesto on jonkin verran lyhyempi kuin heroiinilla. Fimean lausunnon mukaan vaikutuksen alkamisnopeutta voidaan kuitenkin vaikutuksen keston sijasta pitää merkittävämpänä aineen vaarallisuuden kannalta. U-47700 on vaarallinen sen nopean imeytymisen, pienen annoksen sekä kuolemaan johtavan myrkyllisyyden vuoksi. THL:n käyttäjätietoihin pohjautuvan arvion mukaan suun kautta tai nuuskaamalla otetun U-47700:n vaikutus alkaa noin 15 minuutissa. Suun kautta otetun annoksen kesto on 5–7 tuntia ja nuuskatun 1–4 tuntia. Vaikutus on hitain suun kautta otettuna, jonkin verran nopeampi nuuskattuna ja nopein laskimonsisäisesti otettuna tai keuhkoihin inhaloituna. Vaarallisuus kasvaa vaikutuksen nopeuden myötä. Vaikutuksen keston lyhyys saattaa puolestaan johtaa uudelleenannosteluun.

27. THL:n lausunnon mukaan päihdekäytössä suun kautta otettu kevyt annos on 5–7,5 milligrammaa (keskimäärin 6 milligrammaa), tavanomainen annos 7,5–15 milligrammaa (keskimäärin 11 milligrammaa) ja vahva annos 15–25 milligrammaa (keskimäärin 20 milligrammaa). Nuuskaamalla otettu kevyt annos on 4–6 milligrammaa, tavanomainen annos 6–8 milligrammaa ja vahva annos 8–10 milligrammaa.

28. Fimean lausunnossa keskimääräisen, toivotut vaikutukset aikaansaavan väärinkäyttöannoksen arvioidaan olevan 7,5–15 milligrammaa suun kautta annosteltuna. Jatkuvan annostelun seurauksena kehittyy toleranssia, jolloin annoskoko voi kasvaa huomattavasti. Lausunnon mukaan toleranssi kuitenkin katoaa muutamien päivien käyttötauon aikana. Lisäksi toleranssi kehittyy nopeammin aineen euforisoivalle vaikutukselle kuin hengityslamaa aiheuttavalle vaikutukselle, mikä lisää aineen vaarallisuutta.

Korkeimman oikeuden arviointi U-47700:n vaarallisuudesta ja tavanomaisesta käyttöannoksesta

29. Edellä selostettujen asiantuntijalausuntojen perusteella U-47700 on luokiteltavissa yhtä vaaralliseksi huumausaineeksi kuin heroiini. Sen käyttöannoksen suuruuteen vaikuttaa aineelle valittu käyttötapa sekä käyttäjälle mahdollisesti kehittynyt toleranssi, mutta kuten ennakkopäätöksessä KKO 2014:34 (kohta 10) on todettu, ei keskimääräistä käyttöannosta määriteltäessä käyttäjäkohtaisia eroja pääsääntöisesti voida ottaa huomioon. Korkein oikeus katsoo, että tavanomaisena käyttöannoksena U-47700:aa voidaan pitää noin 10 milligramman kerta-annosta. Näin ollen A:n maahan tuomasta 3,1 gramman määrästä huumausainetta olisi saatavissa hovioikeuden arvioimat 310 tavanomaista käyttöannosta.

30. Huumausaineen vaarallisuus vaikuttaa siihen, mitä määrää on pidettävä rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdan tarkoittamana suurena määränä huumausainetta (KKO 2014:34, kohta 14). U-47700 on mainitussa lainkohdassa tarkoitettu erittäin vaarallinen huumausaine. Erittäin vaarallisilla huumausaineilla kuten fentanyylillä, amfetamiinilla, ekstaasilla ja gammahydroksibutyraatilla (GHB) suuren määrän rajana on Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä pidetty satoja tavanomaisia käyttöannoksia. Ennakkopäätöksessä KKO 2014:34 rikoslain tarkoittamana suurena määränä huumausainetta pidettiin 308–550 käyttöannosta fentanyyliä. Sen sijaan 140–250 käyttöannoksen määrä samaa ainetta ei sitä vielä ollut (kohdat 13 ja 16).

31. U-47700 on fentanyylin tavoin opioidi, jota on kuitenkin edellä esitetyt arviot huomioon ottaen pidettävä vähemmän vaarallisena kuin fentanyyliä. Tähän nähden Korkein oikeus katsoo, ettei A:n tilaamaa tavanomaisina käyttöannoksina arvioituna 310 annoksen määrää U-47700:aa ole vielä pidettävä rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna suurena määränä huumausainetta.

Rikoksen kokonaistörkeyttä koskeva arviointi

32. A:n syyksi luetun rikoksen kohteena on ollut törkeän huumausainerikoksen ankaroittamisperusteessa tarkoitettu erittäin vaarallinen huumausaine. Huumausainerikoksen kokonaistörkeyttä koskevassa Korkeimman oikeuden arvioinnissa on merkitystä annettu erityisesti sille, onko tekijän hallussa ollut huumausaine tarkoitettu vain hänen omaa käyttöään varten. Huumausainerikoksen kohdistuminen suureen huumausainemäärään voi osoittaa rikoksen liittyvän huumausaineen laajamittaiseen levittämiseen, mikä puoltaa rikoksen arvostelemista kokonaisuutena törkeäksi. Huumausaineen hallussapidon osalta voidaan yleisesti olettaa, että mitä suurempi määrä huumausainetta rikokseen liittyy, sitä vahvemmin se viittaa siihen, ettei ainetta ole tarkoitettu vain omaan käyttöön. Suuren määrän pitkäaikaiseen hallussapitoon liittyy huomattava vaara siitä, että muutkin henkilöt saavat ainetta haltuunsa (KKO 2018:7, kohta 23 ja siinä mainitut ratkaisut).

33. Huumausaineen vaarallisuuden, määrän ja levitystarkoituksen ohella myös muille teko-olosuhteille on perusteltua antaa merkitystä. Ennakkopäätöksessä KKO 2019:107 vastaaja oli tilannut internetin kautta itselleen fentanyyliä. Tilauksen katsottiin tapahtuneen hetken mielijohteesta, mitä pidettiin kokonaistörkeyttä vastaan puhuvana seikkana (kohta 26).

34. A:n teon kohteena on ollut erittäin vaarallinen huumausaine. Vaikka huumausainetta ei ole ollut suurta määrää, on A:n tilaamasta huumausaineesta ollut kuitenkin saatavissa vähäistä suurempi määrä käyttöannoksia. Toisaalta A on itse käyttänyt kysymyksessä olevaa huumausainetta ja hän on ollut aineesta riippuvainen. Myös asiantuntijalausuntojen mukaan käyttäjäkohtainen annosten vaihteluväli voi olla suuri, ja Fimean lausunnon mukaan jatkuvan annostelun seurauksena kehittyy toleranssia, jolloin annoskoko voi kasvaa huomattavastikin. Tältä osin hovioikeus on pitänyt mahdollisena, että aine olisi päätynyt A:n omaan käyttöön. Tämä puoltaisi arviointia, että tekoa ei olisi pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

35. A:n on kuitenkin muiden syytekohtien yhteydessä selvitetty harjoittaneen varsin laajaa huumausaineiden ja kuluttajamarkkinoilta kiellettyjen psykoaktiivisten aineiden osto- ja myyntitoimintaa. A:n harjoittama myyntitoiminta huomioon ottaen vaara siitä, että erittäin vaarallista huumausainetta leviää muillekin henkilöille, on ollut ilmeinen, vaikka kysymys ei olekaan ollut laissa tarkoitetusta suuresta määrästä huumausainetta. Tämä puoltaa sitä, että rikosta olisi pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

36. Korkein oikeus päätyy eri suuntiin puhuvia seikkoja arvioituaan siihen, että kokonaistörkeyden puolesta puhuvat seikat ovat niin painavia, että rikos on myös kokonaisuutena arvioiden törkeä. Näin ollen A on syyllistynyt syytekohdassa 7 törkeään huumausainerikokseen.

Rangaistuksen määrääminen

Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat

37. A on syytekohdassa 1 syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen, joka on käsittänyt 8,3753 gramman fyranyylifentanyylin, 3 gramman kokaiinin, 4 LSD-lapun, 30 gramman amfetamiinin, 5 Subutex 8 mg -tabletin, 6,4 gramman mefedronin, 9,5 millilitran flubromatsolaamin, 10 gramman etitsolaamin ja 45 alpratsolaamia sisältäneen tabletin hallussapidon osittain levitys- ja myyntitarkoituksessa. Korkein oikeus on edellä katsonut, että A:n menettely syytekohdassa 7 täyttää törkeän huumausainerikoksen tunnusmerkistön. Näiden lisäksi A on hovioikeuden näiltä osin lainvoimaiseksi jääneellä tuomiolla tuomittu kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta (syytekohta 2), kahdesta salakuljetuksesta (syytekohdat 3 ja 6) ja kahdesta huumausainerikoksesta (syytekohdat 4 ja 5).

38. Huumausainerikoksesta on rikoslain 50 luvun 1 §:n mukaan tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi ja törkeästä huumausainerikoksesta rikoslain 50 luvun 2 §:n mukaan vankeuteen vähintään vuodeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Salakuljetuksesta on rikoslain 46 luvun 4 §:n mukaan tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Rikoslain 44 luvun 5 a §:n mukaan kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta tuomitaan sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi.

39. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

40. Rikoslain 7 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetään, että yhteistä rangaistusta määrättäessä eri rikoksista seuraavan ankarimman enimmäisrangaistuksen saa ylittää, mutta rangaistus ei saa olla eri rikosten enimmäisrangaistusten yhteisaikaa pitempi. Ankarinta enimmäisrangaistusta ei myöskään saa ylittää enempää kuin kolmella vuodella, jos ankarin enimmäisrangaistus on vankeutta määräajaksi vähintään neljä vuotta. A:n syyksi luetuista rikoksista voidaan näin ollen tuomita vankeutta enintään 13 vuotta.

41. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen. Jos rikokset muodostavat ajallisen ja toiminnallisen jatkumon, jossa toiminnan motivaatioperusta on pysynyt samana, vaikka jokainen rikos on edellyttänyt erillistä päätöksentekoa, aina uudesta rikoksesta johtuva kokonaisrangaistusta lisäävä vaikutus on vähäisempi kuin tilanteessa, jossa rikoksilla ei ollut mitään keskinäistä yhteyttä (KKO 2020:59, kohta 24 ja siinä mainitut ratkaisut). Korkein oikeus on muun muassa ratkaisussaan KKO 2018:44 (kohta 17) todennut, että tämänkaltaisessa tilanteessa rikoksia voi olla perusteltua arvioida kokonaisuutena yhteistä rangaistusta mitattaessa.

42. Huumausainerikoksissa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa keskeisesti se, kuinka vaarallisesta huumausaineesta on kysymys ja kuinka suuri määrä huumausainetta on ollut. Eräiden huumausaineiden osalta on tässä suhteessa muodostunut vakiintunutta rangaistuskäytäntöä, josta voidaan saada johtoa näiden seikkojen merkitystä harkittaessa. Huumausaineen määrää voidaan suuntaa antavasti arvioida ja eri huumausaineiden määriä vertailla keskenään huumausaineen tavanomaisen käyttöannoksen avulla. Huumausaineen laadun ja määrän ohella rangaistuksen mittaamisessa on kuitenkin otettava huomioon kaikki rikoslain 6 luvun 4 §:ssä mainitut seikat (ks. esimerkiksi KKO 2020:45, kohta 14 ja KKO 2018:76, kohta 7 sekä siinä mainitut ratkaisut).

Rangaistuksen mittaaminen syytekohdassa 1

43. A:n syyksi luetuissa rikoksissa on ollut kysymys huumausaineiden tai kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen tilaamisesta ulkomailta postitse Suomeen. A on syytekohdissa 1 ja 2 myös myynyt tilaamiaan aineita eteenpäin. Hänellä on ollut Tor-verkon Silk road -sivustolla oma aktiivisesti toimiva kauppapaikka, jossa hän on mainostanut myymiään tuotteita sekä kertonut niiden ominaisuuksista ja käyttötavoista. A on hyötynyt rikoksista taloudellisesti.

44. Laajamittaisinta aineiden hankintaan ja myyntiin liittyvä toiminta on ollut syytekohdassa 1. Siinä A:n syyksi on luettu kohdassa 37 mainitut huumausaineet ja määrät. A on Tor-verkon myyntisivustonsa kautta myynyt mainittuja huumausaineita.

45. Asiassa on selvitetty, että furanyylifentanyylin puhtaan aineen määrä syytekohdassa 1 on ollut yhteensä 8,3753 grammaa. THL:n ja Fimean asiantuntijalausuntojen mukaan furanyylifentanyyli on U-47700:n tavoin synteettinen opioidi. Se vertautuu perinteisistä huumausaineista parhaiten muihin vahvoihin opioideihin kuten fentanyyliin, jonka johdos se on. THL:n lausunnon mukaan furanyylifentanyylillä on fentanyyliä suurempi rasvaliukoisuus, mikä nopeuttaa sen imeytymistä verenkiertoon. Eläinkokeiden perusteella furanyylifentanyylin kipua lievittävä voimakkuus on saman tasoinen kuin fentanyylillä. Fentanyylin tapaan furanyylifentanyylille on tyypillistä erittäin pienet käyttöannokset, mikä tekee aineesta vaarallisen. U-47700:n tavoin myös furanyylifentanyylin vakavin haittavaikutus on liika-annostelusta aiheutuva kuolemaan johtava hengityslama.

46. Asiantuntijalausuntojen mukaan furanyylifentanyyliä voidaan käyttää samalla tavoin kuin U-47700:aa eli suun tai nenän kautta, polttamalla taikka pistämällä. Myös furanyylifentanyylin osalta suonensisäinen annostelu on vaarallisinta, mutta pieninä annoksina myrkylliset synteettiset opioidit muodostavat vakavan terveysuhan kaikissa käyttömuodoissaan. Lausuntojen mukaan furanyylifentanyylin vaikutuksen kesto voi olla jonkin verran lyhyempi kuin heroiinilla. THL:n arvion mukaan suun kautta tai nuuskaamalla otetun furanyylifentanyylin vaikutus alkaa minuuteissa ja kestää yhdestä kolmeen tuntia.

47. THL:n arvion mukaan päihdekäytössä suun kautta otettu furanyylifentanyylin tavanomainen väärinkäyttöannos on 500–900 mikrogrammaa (0,5–0,9 milligrammaa) ja keskimäärin 700 mikrogrammaa (0,7 milligrammaa). Kevyt annos on 300–500 mikrogrammaa (0,3–0,5 milligrammaa) ja keskimäärin 400 mikrogrammaa (0,4 milligrammaa) ja vahva annos 900-1 600 mikrogrammaa (0,9–1,6 milligrammaa) ja keskimäärin 1 250 mikrogrammaa (1,25 milligrammaa). Nuuskaamalla otettu tavanomainen annos on 400–800 mikrogrammaa (0,4–0,8 milligrammaa), kevyt annos 200–400 mikrogrammaa (0,2–0,4 milligrammaa) ja vahva annos 800–1 600 mikrogrammaa (0,8–1,6 milligrammaa). Fimean lausunnossa keskimääräisen furanyylifentanyylin väärinkäyttöannoksen arvioidaan käyttäjä- ja tutkimusraporttien perusteella olevan 0,4–0,8 milligrammaa nenän kautta ja 0,5–0,9 milligrammaa suun kautta annosteltuna. Fimean lausunnon mukaan myös furanyylifentanyyliin voi jatkuvan annostelun seurauksena kehittyä annoskoon kasvamista vaativaa toleranssia, joka kuitenkin katoaa muutamien päivien käyttötauon aikana. Toleranssi kehittyy nopeammin aineen euforisoivalle vaikutukselle kuin hengityslamaa aiheuttavalle vaikutukselle.

48. Korkein oikeus katsoo asiantuntijalausuntojen perusteella, että vaarallisuutensa puolesta furanyylifentanyyli vertautuu fentanyyliin. Furanyylifentanyylin vaikutusaika on fentanyyliä lyhyempi, mutta myös furanyylifentanyylin vaikutusaika on riittävä sen käyttämiseksi huumausainetarkoituksessa. Furanyylifentanyyliä on pidettävä lähes yhtä vaarallisena kuin fentanyyliä. Ennakkopäätöksen KKO 2014:34 (kohta 31) mukaan fentanyyliä koskevan rangaistustason arvioinnissa voidaan lähtökohdaksi ottaa heroiinia koskeva rangaistuskäytäntö, kuitenkin siten, että fentanyyliä koskevasta rikoksesta tuomittavan rangaistuksen tulee olla ankarampi kuin vastaavan kaltaisesta heroiinia koskevasta rikoksesta tuomittavan rangaistuksen.

49. Myös furanyylifentanyylin osalta rangaistustason arvioinnin lähtökohdaksi voidaan ottaa fentanyyliä ja heroiinia koskeva rangaistuskäytäntö. Asiantuntijalausuntojen perusteella Korkein oikeus katsoo, että tavanomaisena käyttöannoksena furanyylifentanyyliä voidaan pitää noin 0,5 milligramman kerta-annosta. Näin ollen syytekohdassa 1 A:n syyksi luetusta 8,3753 gramman määrästä furanyylifentanyyliä olisi saatavissa jopa noin 16 000 tavanomaista käyttöannosta, mikä karkeasti arvioiden heroiinin käyttötavasta riippuen vastaisi noin 800–1 600 gramman heroiinimäärää. Lyhyen aikaa huumausainekäytössä olleiden niin kutsuttujen muuntohuumeiden käyttötapoihin sekä käyttöannoksiin ja sen perusteella tapahtuvaan vertaamiseen perinteisiin huumausaineisiin liittyy epävarmuuksia, jotka on syytä ottaa huomioon tehtäessä vertailua heroiiniin. Tähänkin nähden Korkein oikeus katsoo, että aineen laadun ja määrän perusteella yksin furanyylifentanyylin osalta syytekohdassa 1 olisi tuomittava noin 6 vuoden vankeusrangaistus.

50. Syytekohdassa 1 ankarimmin arvosteltavana on pidettävä edellä mainittua furanyylifentanyyliin liittyvää A:n menettelyä. Syytekohdassa 1 A:n syyksi luetun rikoksen kohteena on ollut myös muita huumausaineita. Korkein oikeus katsoo, että määrättäessä rangaistusta yhtenä rikoksena syyksi luetusta huumausainerikoksesta, joka sisältää eri huumausaineita, on perusteltua noudattaa rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentista ilmenevää periaatetta. Huomiota on kiinnitettävä myös siihen, minkälaisen ajallisen ja toiminnallisen jatkumon teko muodostaa ja onko eri huumausaineisiin liittyvillä toimilla keskinäistä yhteyttä.

51. A:n syyksi kohdassa 1 yhtenä rikoksena luettu törkeä huumausainerikos muodostaa ajallisen ja toiminnallisen jatkumon, jossa toiminnan motivaatioperusta on pysynyt samana siitäkin huolimatta, että eri huumausaineita koskevat toimet ovat edellyttäneet erillistä päätöksentekoa. Siten rangaistusta syytekohdan 1 mitattaessa ei ole perusteltua kaavamaisesti laskea eri aineisiin kohdistuvien osatekojen rangaistusarvoja yhteen, vaan mittaamisen lopputuloksen on oltava oikeudenmukainen ja kohtuullinen rangaistuksen mittaaminen eri huumausaineista ja niihin liittyvistä teoista muodostuvasta kokonaisuudesta.

52. Syytekohdan 1 mukaisista muista aineista rangaistuksen kannalta merkitystä on etenkin amfetamiinilla ja bentsodiatsepiineihin kuuluvalla etitsolaamilla, joiden määriä ei voida pitää vähäisinä. Ennakkopäätöksessä KKO 2005:62 (kohta 6) Korkein oikeus on todennut, että vaarallisuudeltaan lievään ryhmään kuuluvien bentsodiatsepiinien voidaan katsoa olevan kannabisvalmisteita haitallisempia, mutta vähemmän haitallisia kuin esimerkiksi amfetamiini ja ekstaasi. Yksittäisinä rikoksina 30 grammasta amfetamiinia tulisi tuomita noin 6 kuukauden ja 10 gramman etitsolaamiin liittyvästä teosta noin vuoden vankeusrangaistus.

53. Syytekohdan 1 teon moitittavuutta lisää se, että toiminta on sisältänyt edellä kohdassa 43 todettuja suunnitelmallisia piirteitä. A:n myynnissä pitämä ainevalikoima on ollut monipuolinen ja sisältänyt useampaa erittäin vaarallista huumausainetta. Toiminta on jatkunut 8 kuukauden ajan ja päättynyt vasta, kun A on jäänyt siitä kiinni. A on hyötynyt toiminnasta taloudellisesti. Toisaalta kysymys on osin ollut myös huumausaineiden hankkimisesta A:n omaan käyttöön ja oman käytön rahoittamisesta aineiden myynnin avulla. A:n on katsottu hovioikeuden syyksi lukemisen osalta lainvoimaiseksi jääneessä tuomiossa toimineen tahallisesti ja hänen syykseen on luettu törkeä huumausainerikos myös furanyylifentanyylin osalta. Tähän nähden Korkein oikeus katsoo, ettei sillä seikalla, että A oli omasta mielestään furanyylifentanyylin asemesta tilannut ja saanut huumausaineeksi luokittelematonta ainetta, ole tässä tapauksessa rangaistuksen mittaamisessa syyllisyyttä vähentävää merkitystä.

54. Edellä todetut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että syytekohdan 1 teosta olisi tuomittava noin 6 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus.

Yhteisen rangaistuksen määrääminen

55. Syytekohdan 1 törkeä huumausainerikos on otettava rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi yhteisen rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi.

56. Syytekohdan 1 lisäksi myös syytekohdassa 7 on kysymys törkeästä huumausainerikoksesta. Kohdassa 29 todetuin tavoin U-47700 vertautuu vaarallisuudeltaan heroiiniin, ja syyksi luetusta 3,1 grammasta olisi saatavissa 310 tavanomaista käyttöannosta. U-47700:n käyttöannosten määrä on ollut huomattavasti vähäisempi kuin syytekohdassa 1 furanyylifentanyylin osalta. A on kertonut olleensa riippuvainen U-47700:sta ja käyttäneensä sitä suurina annoksina ja tiheästi. A:n maahantuoma U-47700 vastaa kuitenkin noin 15–30 gramman heroiinimäärää, josta aineen laadun ja määrän perusteella seuraisi noin vuoden vankeusrangaistus.

57. Syytekohtien 2 ja 3 teoilla on vahva keskinäinen yhteys. Myös syytekohtien 4–7 rikokset muodostavat tekotapaansa ja ajalliseen yhteyteensä nähden jatkumon. Kaikki A:n syyksi luetut rikokset syytekohtaa 7 lukuun ottamatta ajoittuvat vuoteen 2016. Vaikka aineiden tilaaminen ulkomailta ja niiden myyminen eteenpäin on edellyttänyt aina uutta rikoksentekopäätöstä, on A:n toiminnan motivaatioperusta kaikkien rikosten osalta pysynyt samana. Edellä todetuin tavoin tällaisessa tilanteessa aina uudesta rikoksesta johtuva kokonaisrangaistusta lisäävä vaikutus on vähäisempi verrattuna tilanteeseen, jossa rikoksilla ei olisi mitään keskinäistä yhteyttä. Rikosten keskinäinen yhteys on siten otettava huomioon paitsi syytekohdassa 1 myös kaikista rikoksista tuomittavaa yhteistä rangaistusta määrättäessä.

58. Lisäksi rangaistusta mitattaessa on alentavana seikkana otettava syytekohtien 4 ja 5 osalta huomioon Itä-Suomen hovioikeuden 18.11.2016 (Pohjois-Karjalan käräjäoikeus 27.6.2016) antama lainvoimainen tuomio, jolla A on tuomittu viidestä huumausainerikoksesta yhteiseen 9 kuukauden vankeusrangaistukseen. Mainitulla aiemmalla tuomiolla ei kuitenkaan ole merkittävää alentavaa vaikutusta nyt tuomittavaan yhteiseen rangaistukseen.

59. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetuista kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta, kahdesta huumausainerikoksesta, kahdesta salakuljetuksesta sekä kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta on yhteinen 7 vuoden vankeusrangaistus.

60. Hovioikeus on katsonut, että A on omalla toiminnallaan edistänyt rikoksiensa selvittämistä. Syyttäjä ei ole Korkeimmassa oikeudessa riitauttanut sitä, että vankeusrangaistusta voidaan tällä perusteella alentaa hovioikeuden katsomalla tavalla kolmella kuukaudella.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:n syyksi syytekohdassa 7 luetaan huumausainerikoksen asemesta rikoslain 50 luvun 2 §:n mukainen törkeä huumausainerikos (tekoaika 22.2.2017).

A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukemista törkeästä huumausainerikoksesta (syytekohta 1), kahdesta huumausainerikoksesta (syytekohdat 4 ja 5), kahdesta salakuljetuksesta (syytekohdat 3 ja 6), kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta (syytekohta 2) sekä Korkeimman oikeuden hänen syykseen lukemasta törkeästä huumausainerikoksesta (syytekohta 7) yhteiseen 6 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila, Kirsti Uusitalo (eri mieltä), Asko Välimaa ja Timo Ojala (eri mieltä). Esittelijä Essi Kinnunen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Ojala: Olen Korkeimman oikeuden ratkaisusta eri mieltä siltä osin, onko A:n syyksi syytekohdassa 1 luettava törkeänä huumausainerikoksena myös U-47700:n maahantuonti ja hallussapito. Lausun kohtien 15–20 sijasta seuraavan.

Huumausainerikoksen tekoajankohta

Rikoslain 50 luvun 1 §:n mukaisessa huumausainerikoksessa on lueteltu erilaisia tekotapoja, joiden mukaisesti toimimalla tekijä voi syyllistyä huumausainerikokseen. Huumausainerikoksissa onkin varsin tavanomaista, että samaan huumausaine-erään liittyy erilaisia rangaistussäännöksessä mainittuja tekotapoja.

Huumausainerikosten rikoslakiin sisällyttämistä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 180/1992 vp s. 22) on todettu, että rikoksentekijä syyllistyy yhteen huumausainerikokseen tilanteessa, jossa hän tekee samaan huumausaine-erään liittyviä useita erilaisia huumausainerikoksina pidettäviä toimia, kuten tuo ainetta maahan, levittää sitä tai käyttää ainetta itse. Tällaisessa tilanteessa tuomiossa on yksilöitävä se, millä tavoin rikokseen syyllistynyt on menetellyt, vaikka tekijän syyksi luetaan yksi huumausainerikos.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1997:117 katsonut samaan huumausaine-erään kohdistuvien toimien, kuten maahantuonnissa avustamisen, hallussapidon ja välittämisen muodostavan yhden rikoksen, jossa rikoksen tekoaikana pidettiin eri tekotapojen muodostamaa ajanjaksoa.

Huumausainerikoksessa voi edellä todetuin tavoin olla erilaisia yksittäisiä tekoja, joita tulee arvioida osana yhtenä rikoksena syyksi luettavaa huumausainerikosta. Katson myös, että jos eri tekotavat esiintyvät ajallisesti peräkkäisinä toimina, kuhunkin tekotapaan tulee lähtökohtaisesti soveltaa kunkin osateon aikana voimassa ollutta lakia.

U-47700:n tilaaminen, maahantuonti ja hallussapito

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa A on tilannut internetin Tor-verkon myyntisivustolta U-47700:aa Hongkongista ennen kuin se on lainsäädännössä määritelty huumausaineeksi. Riidatonta on, että aineen tilaamiseen aikana se oli määritelty kuluttajamarkkinoilta kielletyksi psykoaktiiviseksi aineeksi ja aine oli saapunut Suomeen sen jälkeen, kun sen luokittelu oli jo muuttunut huumausaineeksi. Enemmistön toteamin tavoin katson, että A ei pelkästään ainetta internetin kautta ulkomailta tilaamalla ole syyllistynyt huumausainerikokseen.

Maahantuonnin osalta totean, että huumausainerikoksena rangaistavaa on muun ohella se, että tekijä tuo maahan huumausainetta.

Tässä tapauksessa A:n tilaama U-47700:aa sisältänyt lähetys on saapunut Suomeen, läpäissyt tullin sekä toimitettu ulkomaan postista edelleen A:n asuinpaikan postiin sieltä noudettavaksi. A:n menettelyssä on ollut kysymys aineen tuomisesta maahan.

Arvioidessani sitä, onko kysymys ollut huumausainerikosta koskevassa rangaistussäännöksessä tarkoitetusta rangaistavasta maahantuonnista, kun aine ei sitä tilattaessa ole ollut huumausaine, totean seuraavan. Aineen tilaamisen ajankohtana kysymys on ollut rikoslain 44 luvun 5 a §:ssä tarkoitetusta kuluttajamarkkinoilta kielletystä psykoaktiivisesta aineesta. Maahantuonti on tapahtunut 21.11.2016 lähetyksen saapuessa Suomeen, eli sen ajankohdan jälkeen, kun aine oli määritelty Suomessa huumausaineeksi. Lähetyksen tilaamisesta siihen, kun aine toimitetaan Suomeen voi kulua aikaa useampia päiviä ja jopa viikkoja, jona aikana lainsäädännössä voi tapahtua muutoksia. Kysymyksessä olevassa tapauksessa aikaa tilaamisesta lähetyksen tulemiseen Suomeen onkin kulunut arviolta kahdesta kolmeen viikkoon.

Huumausainerikosta koskevan rangaistussäännöksen perusteella on selvää, että maahantuonnin ajankohdalla on merkitystä teon rikosoikeudellisen arvioinnin ja rangaistavuuden kannalta. Jos lainsäädäntö ei olisi muuttunut tilauksen ja postilähetyksen Suomeen saapumisen aikana ankarammaksi, aineen maahantuontia olisi arvioitu rikoslain 46 luvun 4 §:n mukaisena rikoksena. Tällaisessa tilanteessa, kun sääntely on muuttunut tilauksen tekemisen ja maahantuonnin välisenä aikana ankarammaksi, katson ratkaisusta KKO 2007:38 ilmenevin tavoin, että maahantuontiin tulee soveltaa maahantuonnin hetkellä voimassa ollutta lakia. Kysymys ei arvioni mukaan ole rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kieltämästä taannehtivasta rikoslain soveltamisesta, vaan tekohetkellä voimassa olevan lain soveltamisesta.

Totean lisäksi, että A on ollut tietoinen tilauksen tehdessään, että U-47700 oli tuossa vaiheessa kuluttajamarkkinoilta kielletty psykoaktiivinen aine. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea oli 27.10.2016 tiedottanut uusista muuntohuumeista ja siitä, että U-47700 tullaan luokittelemaan 14.11.2016 alkaen huumausaineeksi. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeudellisen tiedon hankkimatta jättäminen ei pääsääntöisesti merkitse sitä, että tekijältä puuttuisi tahallisuus (KKO 2015:66, kohta 26). Vakiintuneesti on myös katsottu, ettei tietämättömyys lain sisällöstä merkitse sellaista erehtymistä, joka poistaisi tahallisuuden tunnusmerkistöerehdyksen perusteella (KKO 2015:66, kohta 30). Tekijän tietämättömyys siitä, miten ainetta maahantuotaessa rikosoikeudellisesti arvioidaan, ei siten poista teon rangaistavuutta.

Edellä lausumillani perusteilla katson, että A on postilähetyksen saapuessa Suomeen syyllistynyt huumausainerikoksena pidettävään maahantuontiin.

Asiassa on vielä arvioitava, onko A pitänyt huumausainetta maahantuonnin jälkeen hallussaan. Hallussapidosta on kysymys esimerkiksi silloin, kun huumausaine on jossakin tekijän noudettavissa. Huumausaineen hallussapidon osalta Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on katsottu, että tekijä voi pitää ainetta huumausainerikoksen tunnusmerkistön täyttävällä tavalla hallussaan silloinkin, kun huumausaine ei ole konkreettisesti hänen hallussaan, mutta tekijällä on kuitenkin mahdollisuus käyttää aineeseen kohdistuvaa tosiasiallista määräysvaltaa (KKO 2001:91).

Tässä tapauksessa U-47700:aa sisältänyt postilähetys on tilattu A:n kanssa samassa asunnossa asuneen naisystävän nimellä. Postilähetyksen tultua Suomeen se on toimitettu edelleen A:n asuinpaikkakunnan pääpostiin noudettavaksi. A:lla on ollut mahdollisuus esimerkiksi valtakirjan esittämällä saada lähetys postista haltuunsa. Asiakokonaisuuden esitutkinnan yhteydessä A:n ja hänen naisystävänsä yhteisestä asunnosta onkin takavarikoitu valtakirjaluonnos postilähetyksien noutamiseksi postista. Edellä mainituilla perusteilla katson, että U-47700:aa sisältävä lähetys on ollut A:n haettavissa postista 25.11.2016 lukien, jolloin postilähetys asiassa saadun selvityksen mukaan on viimeistään saapunut A:n asuinpaikan postiin. Huumausaine ei ole ollut A:n fyysisessä hallinnassa, mutta postista hänen toimenpitein noudettavissa ja siten A:n määräysvallassa, vaikka hän on ollut vangittuna ajalla 16.11.–5.12.2016.

Katson, että A on maahantuonnin lisäksi pitänyt huumausainerikosta koskevassa rangaistussäännöksessä tarkoitetulla tavalla U-47700:ää hallussaan siitä lukien, kun se on toimitettu tämän asuinpaikan postiin noudettavaksi aina siihen saakka, kunnes poliisi on sen takavarikoinut 2.12.2016.

Johtopäätös

Katson A:n syyllistyneen syytekohdassa 1 törkeään huumausainerikokseen myös syytteessä ja sen tarkennuksessa todetun U-47700:n maahantuonnin ja hallussapidon osalta.

Äänestyksen lopputulokseen nähden velvollisena lausumaan A:lle tuomittavasta rangaistuksesta ilmoitan olevani siitä ja muista kysymyksistä Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevällä kannalla.

Oikeusneuvos Uusitalo: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Ojala.