KKO:2020:86

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Satakunnan käräjäoikeuden päätös 31.10.2018 nro 18/16482 ja Vaasan hovioikeuden päätös 9.7.2019 nro 280 selostetaan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Markku Lindqvist ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Petteri Korhonen, Pasi Vihla ja Yvonne Strömsholm. Esittelijä Heidi Grönholm.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Pesänhoitajalle myönnettiin valituslupa.

Pesänhoitaja vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja pesänhoitajan palkkio vahvistetaan velkojainkokouksen määräämän mukaisena.

Konkurssiasiamies vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Asianajaja A on toiminut 17.7.2007 konkurssiin asetetun B Oy:n pesänhoitajana. Konkurssipesän velkojainkokous on 26.4.2016 hyväksynyt lopputilityksen, jolloin konkurssi on päättynyt. Velkojainkokous on samassa yhteydessä tehnyt päätöksen konkurssimenettelyn toisesta vaiheesta maksettavasta pesänhoitajan palkkiosta. Velkojainkokous on pesänhoitajan esityksen mukaisesti päättänyt, että pesänhoitajalle maksetaan palkkioksi 34 910 euroa arvonlisäveroineen. Palkkio on perustunut pesän 295 528,03 euron rahaksimuuttoarvoon. Rahaksimuuttoarvo on laskettu siten, että konkurssipesään kertyneisiin 132 895,03 euroon on lisätty yksi kolmasosa pesälle tuomitusta 487 901,15 euron vahingonkorvaussaatavasta.

2. Velkojainkokous on myös päättänyt, että pesänhoitaja on oikeutettu kahdeksan prosentin palkkioon perittäväksi jääneestä saatavasta siltä osin kuin pesään kertyy suorituksia yli arvioidun 162 633 euron kertymän. Pesänhoitajalle on lisäksi samalla päätetty maksaa palkkioksi erillistoimenpiteistä yhteensä 51 074,90 euroa.

3. Konkurssiasiamies on käräjäoikeudessa vireille panemassaan hakemuksessa vaatinut, että pesänhoitajan palkkio alennetaan 20 618,06 euroon, joka vastaa pesän varojen toteutunutta rahaksimuuttoarvoa. Lisäksi konkurssiasiamies on pyytänyt käräjäoikeutta vahvistamaan, että pesänhoitajalla on oikeus lisäpalkkioon konkurssin jälkiselvityksessä myöhemmin toteutuvan realisaatiotuloksen mukaisesti, jos konkurssipesään kertyy lisää varoja. Konkurssiasiamies on perustanut alentamisvaatimuksensa siihen, että palkkiota määrättäessä oli poikettu pesänhoitajan palkkiota koskeneesta konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksesta (nro 13/2004, palkkiosuositus) sekä vakiintuneesta palkkiokäytännöstä. Palkkio oli muodostunut kohtuuttoman suureksi, kun pesän rahaksimuuttoarvoon oli virheellisesti lisätty yksi kolmasosa pesälle tuomitusta vahingonkorvaussaatavasta, joka ei ollut kertynyt konkurssipesään.

4. Pesänhoitaja on käräjäoikeudelle antamassaan vastauksessa vaatinut konkurssiasiamiehen hakemuksen hylkäämistä.

5. Käräjäoikeus on katsonut, että pesänhoitajan palkkio oli perusteltua laskea toteutuneen rahaksimuuttoarvon perusteella, koska etukäteen oli vaikea arvioida vahingonkorvaussaatavan perintätulosta. Ennakoituun rahaksimuuttoarvoon perustuva palkkio saattoi muodostua epäsuhteiseksi, mikäli perinnän todellinen tulos jäi ennakoitua vähäisemmäksi. Käräjäoikeuden mukaan konkurssiasiamiehen esittämä, palkkiosuositukseen perustuva palkkion laskentaperuste ei ollut pesänhoitajan kannalta kohtuuton, koska pesänhoitajalla oli oikeus lisäpalkkioon, mikäli saatavan perinnästä kertyi pesään varoja konkurssin päättymisen jälkeen. Käräjäoikeus on kumonnut velkojainkokouksen päätöksen pesänhoitajan palkkiosta ja vahvistanut pesänhoitajan palkkioksi 20 618,06 euroa lisättynä arvonlisäveron osuudella. Lisäksi käräjäoikeus on vahvistanut, että pesänhoitajalla on oikeus palkkiosuosituksen mukaiseen lisäpalkkioon konkurssin jälkiselvityksestä myöhemmin toteutuvan realisaatiotuloksen mukaisesti.

6. Hovioikeus on katsonut, että pesänhoitajan palkkiota ei tullut maksaa siltä osin, kun pesänhoitajan palkkion perusteena oleva työ eli rahaksimuutto oli kesken. Hovioikeuden mukaan palkkiosuositus muodosti eräänlaisen todistustaakka¬normin, joka osoitti kohtuullisen palkkiotason tavanomaisessa konkurssipesässä. Pesänhoitaja ei ollut esittänyt perusteita palkkiosuositusta korkeammalle palkkiovaatimukselle. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

7. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, ylittääkö konkurssipesän velkojien pesänhoitajalle määräämä palkkio sen, mitä voidaan pitää kohtuullisena konkurssipesien hallinnon valvonnasta annetun lain (valvontalaki) 7 §:n 3 momentin nojalla.

Sovellettavat säännökset

8. Pesänhoitajan palkkion perusteista ja palkkiosta päättämisestä säädetään konkurssilain 8 luvun 7 §:ssä. Pesänhoitajalla on oikeus saada tehtävästään konkurssipesän varoista työn vaativuuteen, tehtyyn työhön, pesän laajuuteen ja muihin seikkoihin nähden kohtuullinen palkkio sekä korvaus hänelle aiheutuneista, pesänhoidon kannalta tarpeellisista kustannuksista (1 mom). Palkkion ja korvausten tarkemmista perusteista päättävät velkojat, jotka päättävät myös palkkion ja korvauksen maksamisesta pesänhoitajan esitettyä selvityksen maksamisen perusteena olevista toimenpiteistä (2 mom, nykyisin 3 mom). Palkkiota tai korvausta koskeva riita voidaan pesänhoitajan, velallisen tai velkojan hakemuksesta saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

9. Lisäksi tuomioistuin voi valvontalain 7 §:n 3 momentin mukaan konkurssiasiamiehen vaatimuksesta alentaa velkojien pesänhoitajalle määräämää palkkiota, jos palkkio selvästi ylittää sen, mitä voidaan pitää kohtuullisena. Alentamisvaatimus voi perustua myös konkurssilain 8 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin pesänhoitajan laiminlyönteihin.

10. Valvontalain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 249/1994 vp s. 15–16) mukaan konkurssiasiamies voisi puuttua niihin tapauksiin, joissa palkkio silmiinpistävästi ylittää hyväksyttävänä pidettävän määrän. Palkkion kohtuullisuutta tulee arvioida tässä yhteydessä samoin perustein kuin työsuorituksista maksettavia palkkioita yleensäkin. Huomioon on siten otettava etenkin työn määrä ja vaativuus sekä tehtävän suorittamisessa osoitettu taito ja työn tuloksellisuus. Vertailukohtana tulee pitää myös vallitsevaa palkkiotasoa.

11. Valvontalain 17 §:n nojalla on annettu asetus konkurssipesien hallinnon valvonnasta. Asetuksen 7 §:n mukaan konkurssiasiamiehen apuna on konkurssiasiain neuvottelukunta. Neuvottelukunnan tehtävänä on muun ohella seurata konkurssipesien hallinnossa noudatettavia menettelytapoja sekä antaa hyvän pesänhoitotavan kehittämiseksi lausuntoja ja suosituksia. Tämän mukaisesti konkurssiasian neuvottelukunta on antanut pesänhoitajan palkkiota koskevia suosituksia. Konkurssilain säätämistä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 26/2003 vp s. 98) on viitattu suositusten suureen ohjaavaan merkitykseen ja todettu, ettei estettä ole sille, että palkkiota määrättäessä noudatetaan edelleen suosituksia.

Arvioinnin lähtökohdat

12. Korkein oikeus toteaa, että pesänhoitajan palkkion perusteista säädetään konkurssilain 8 luvun 7 §:n 1 momentissa yleisluontoisesti viittaamalla työn vaativuuteen, tehtyyn työhön, pesän laajuuteen ja muihin seikkoihin. Päätäntävalta pesänhoitajan palkkion laskentaperusteista ja määrästä kuuluu velkojainkokoukselle, joka voi näin ottaa huomioon konkurssipesän erityispiirteet ja pesänhoidon tapauskohtaiset vaatimukset.

13. Konkurssiasiamiehelle on kuitenkin konkursseihin liittyvän edellä kuvatun yleisen edun valvomiseksi annettu oikeus poikkeuksellisesti vaatia tuomioistuimessa pesänhoitajan palkkion alentamista, jos palkkio selvästi ylittää sen, mitä voidaan pitää kohtuullisena. Esitöiden mukaan poikkeaman hyväksyttävästä määrästä tulisi olla silmiinpistävä. Palkkion alentamiselle asetettavaa korkeaa kynnystä tukee myös se, että päätösvaltaa omassa intressissään käyttävät velkojat ovat hyväksyneet palkkion perusteet ja määrän. Kohtuullista palkkiota koskevan konkurssilain 8 luvun 7 §:n 1 momentin säännöksen on tarkoitus vastata yleisiä työsuorituksesta maksettavan palkkion määräytymisperusteita.

14. Palkkion kohtuullisuutta arvioitaessa vertailukohtana tulee pitää myös vallitsevaa palkkiotasoa. Konkurssiasian neuvottelukunnan palkkiosuosituksessa esitetyt laskentatavat ja palkkiotaulukot eivät ole velkojia tai tuomioistuimia sitovia, mikä käy ilmi myös palkkiosuosituksesta. Korkein oikeus katsoo, että neuvottelukunnan suosituksen voidaan kuitenkin osaltaan katsoa kuvaavan yleisesti hyväksyttyä palkkiokäytäntöä.

Konkurssiasiain neuvottelukunnan palkkiosuositus

15. Velkojankokousta pidettäessä on ollut voimassa palkkiosuositus 13/2004, jonka kohdassa 4 suositellaan, että pesänhoitopalkkion perusteena täysimittaisen konkurssimenettelyn toisessa vaiheessa käytetään pesän rahaksimuuttoarvoa (realisaatiotulospalkkio) tai toimenpidepalkkiota. Suosituksen mukaan pesänhoitaja voi esittää ja velkojat voivat päättää myös muun palkkioperusteen käyttämisestä, kun otetaan huomioon pesän erityinen luonne tai koko.

16. B Oy:n konkurssipesän konkurssimenettelyn toisen vaiheen pesänhoitopalkkion perusteena on käytetty suosituksen mukaisesti pesän varallisuuden rahaksimuuttoarvoa. Konkurssiasiamies ja pesänhoitaja ovat kuitenkin eri mieltä siitä, voidaanko lopputilitystä hyväksyttäessä pesään tuloutumaton vahingonkorvaussaaminen ottaa osaksikaan huomioon realisaatioarvoa määriteltäessä.

17. Täysimittaisen konkurssimenettelyn toisen vaiheen palkkiota koskevan palkkiosuosituksen 4.2.2 kohdan mukaan rahaksimuuttoarvon määrittelemisessä sovelletaan samoja periaatteita kuin kohdassa 4.2.1, joka koskee konkurssimenettelyn ensimmäistä vaihetta. Kohdan 4.2.1 mukaan vertailupalkkion perusteena käytettävään rahaksimuuttoarvoon lasketaan pääsääntöisesti kaikki pesään kuuluvan omaisuuden realisaatiosta kertyneet varat. Jos kaikkia varoja ei ole vielä palkkiota vahvistettaessa muutettu rahaksi, käytetään myymättä olevan omaisuuden arvona todennäköistä rahaksimuuttoarvoa.

18. Korkein oikeus toteaa, että konkurssiasian neuvottelukunnan suositus on rahaksimuuttoarvon määritelmän osalta tulkinnanvarainen. Yhtäältä sanamuoto mahdollistaa tulkinnan, jonka mukaan realisoimaton saamisoikeus voitaisiin sen todennäköisen rahaksimuuttoarvon mukaisena ottaa huomioon pesän rahaksimuuttoarvossa. Toisaalta pesänhoitajalle maksettava palkkio on suosituksen mukaan luonteeltaan realisaatiotulospalkkio. Tähän näkökohtaan perustuvaa tulkintaa puoltaa jossain määrin se, että palkkiosta päätetään lopputilityksen yhteydessä, jolloin pesän omaisuus on ainakin pääosin muutettu rahaksi. Asiassa esitetystä selvityksestä ei voida päätellä, että konkurssipesissä olisi tämän kysymyksen osalta noudatettu yhtenäistä käytäntöä.

19. Lainsäädännön lähtökohtana on, että velkojat pesänhoitajan kanssa neuvotellen päättävät tapauksittain palkkion tarkemmista määräytymisperusteista ja lopullisesta määrästä. Palkkion jälkikäteistä alentamista ei voida perustaa yksin sen varaan, että palkkio on määrätty toisella tavalla kuin konkurssiasian neuvottelukunta on suositellut. Suosituksen tulkinnanvaraisuus vähentää sen merkitystä myös vertailukohtana, kun arvioitavana on, onko kohtuullisen palkkion taso selvästi ylitetty vai ei.

Korkeimman oikeuden arviointi palkkion kohtuullisuudesta

20. Korkein oikeus toteaa, että palkkion kohtuullisuuden arvioinnin tulee ensisijaisesti perustua tehtyyn työhön ja sen vaativuuteen, tehtävän suorittamisessa osoitettuun taitoon ja työn tuloksellisuuteen ottaen huomioon pesän laatu ja laajuus. Palkkion alentaminen konkurssiasiamiehen vaatimuksesta edellyttää, että velkojien hyväksymä palkkio selvästi ylittää kohtuullisen palkkion määrän.

21. Korkein oikeus toteaa, että konkurssiasiamiehen tulee oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n mukaisesti näyttää toteen ne seikat, jotka osoittavat palkkion ylittävän selvästi sen, mitä voidaan pitää kohtuullisena.

22. Konkurssiasiamiehen mukaan pesänhoitopalkkio poikkeaa palkkiosuosituksesta. Erityisesti palkkio on muodostunut kohtuuttomaksi sen johdosta, että pesän rahaksimuuttoarvoon on lisätty yksi kolmasosa pesälle tuomitusta mutta pesään vielä kertymättömästä vahingonkorvaussaatavasta. Konkurssiasiamies on yleisesti todennut olevan käytännössä ongelmallista arvioida tulevaa kertymää, jolloin peruspalkkio voi muodostua epäsuhtaiseksi suosituksen mukaiseen vertailupalkkioon nähden, jos perintätulos jää ennakoitua vähäisemmäksi.

23. Konkurssiamies ei kuitenkaan ole perustellut vaatimustaan tosiseikoilla, jotka osoittaisivat ennakoivaan perintätulokseen perustuvan laskutavan johtavan tässä tapauksessa palkkion kohtuuttomuuteen. Tältä kannalta merkitystä voisi olla muun muassa velallistahon maksukyvyllä sekä muutoin perintätoimien kestolla ja tuloksellisuudella. Pesänhoitajan velkojille ennalta toimittamasta lopputilityksestä käy ilmi hänen palkkioesityksensä perusteet ja myös se, että kyseinen vahingonkorvaussaatava on otettu palkkiota korottavana eränä huomioon nimellisarvonsa kolmasosalla. Lopputilityksestä ilmenee lisäksi, että pesään oli jo peritty samoilta velallisilta 70 708 euroa ja että pesällä on heiltä toinenkin vahingonkorvaussaatava, jota ei ole otettu palkkiolaskelmassa huomioon. Ylipäänsä konkurssipesällä ei ole ollut muuta varallisuutta kuin takaisinperittyjä varoja ja vakuuksia.

24. Velkojien päätöksen kumoaminen ja pesänhoitajan palkkion jälkikäteinen alentaminen tuomioistuimessa edellyttää, että kohtuullisen palkkion määrä on ylitetty selvästi. Väitetyn ylityksen tulee siten olla ilmeinen ja määrältään olennainen. Arvioitavaksi tulee sekä puuttumiskynnyksen ylittyminen että palkkion kohtuullisuus, joka itsessään kuvaa pikemmin hyväksyttävää tasoa kuin tarkasti määriteltävää rahasummaa.

25. Tässä tapauksessa konkurssiasiamiehen alentamisvaatimus on koskenut noin 15 prosenttia pesänhoitajan kokonaispalk-kiosta, josta noin puolet on koostunut useista oikeudenkäynneistä johtuneista erillispalkkioista. Korkein oikeus toteaa, että tämän suuruinen näkemysero ei yleensä voi johtaa siihen, että työsuorituksesta maksettavaa palkkaa tai palkkiota kohtuuttomana alennettaisiin. Vaadittu palkkion alennus 14 000 eurolla on kuitenkin ollut pesän varoihin nähden suuri.

26. Korkein oikeus toteaa, että pesänhoitajan palkkion kytkeminen perintätulokseen ei perustu lakiin vaan konkurssiasian neuvottelukunnan suositukseen ja konkurssikäytännössä omaksuttuun tapaan. Kuten edellä on todettu, poikkeaminen neuvottelukunnan suosituksesta ei sellaisenaan oikeuta pitämään kohtuuttomana toisella tavalla laskettua tai suosituksen ylittävää palkkiota. Ratkaistavana olevassa asiassa suositukselle ei voida antaa kovin suurta merkitystä edes vertailuaineistona, koska suositus on tältä kohdin monitulkintainen eikä vakiintuneesta konkurssikäytännöstä ole esitetty selvitystä.

27. Vaikka vahingonkorvaussaatavan perintätulos on epävarma, Korkein oikeus katsoo, etteivät velkojat ole ylittäneet harkintavaltaansa hyväksyessään sen, että saatava otetaan osittain huomioon pesänhoitajan palkkiota määrättäessä. Konkurssiasiamies ei ole esittänyt muitakaan seikkoja, joiden perusteella velkojainkokouksen hyväksymän palkkion voitaisiin katsoa selvästi ylittävän palkkion kohtuullisen määrän.

28. Korkein oikeus katsoo edellä todetuilla perusteilla, että asiassa on jäänyt näyttämättä, että 26.4.2016 pidetyn velkojainkokouksen määräämä konkurssipesän toisen vaiheen pesänhoitajan palkkio ylittäisi selvästi sen, mitä voidaan pitää kohtuullisena.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan.

Konkurssiasiamiehen vaatimus pesänhoitajan palkkion alentamisesta hylätään, joten asianajaja A:n pesänhoitajan palkkio konkurssimenettelyn toisessa vaiheessa määräytyy B Oy:n 26.4.2016 pidetyn velkojainkokouksen päätöksen mukaisesti.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Marjut Jokela, Pekka Koponen (eri mieltä), Juha Mäkelä ja Jussi Tapani. Esittelijä Lauri Länsman.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Koponen: Katson, että hovioikeuden päätöstä ei ole asiassa syytä muuttaa. Hovioikeuden päätöksen perusteluissa todetuin tavoin konkurssilain 19 luvun 1 §:n lähtökohtana on, että konkurssipesä lopetetaan ja lopputilitys tehdään, kun pesään kuuluva omaisuus on muutettu rahaksi. Pykälän 2 momentissa viitataan poikkeuksena tästä vain tilanteeseen, jossa omaisuus on panttina tai on arvoltaan vähäistä.

Konkurssilainsäädännön uudistamista koskeneessa hallituksen esityksessä HE 26/2003 vp s. 175 todetaan tältä osin, että säännöksen tarkoituksena on jouduttaa pesän selvittämistä ja loppuunsaattamista tilanteessa, jossa omaisuus on pääosin rahaksimuutettu. Velkojien etu on, että pesän hallintoa ei ylläpidetä vain epävarman tai mahdollisesti hyvinkin vähäisen varallisuuden jakamiseksi. Edelleen hallituksen esityksessä lausutaan, että pykälässä on lueteltu tyhjentävästi ne tilanteet, joissa lopputilitys voidaan tehdä, vaikka pesän selvitys on kesken.

Tässä asiassa pesänhoitajan palkkio on perustettu pääsääntöisesti noudatettavaan konkurssipesän omaisuuden rahaksimuuttoarvoon. Konkurssipesää lopetettaessa pesän realisoimaton omaisuus on ollut vahingonkorvaussaatava, josta on lainvoimainen tuomio ja tämän saatavan periminen on ollut kesken. Tällaisessa tapauksessa pesän lopettaminen ennen kaiken omaisuuden realisointia voi sinänsä olla perustellumpaa kuin silloin, kun konkurssipesän hallussa on myymätöntä omaisuutta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei tällöinkin olisi perusteltua noudattaa sitä pääsääntöä, että pesänhoitajan palkkio määrätään toteutuneen realisointituloksen nojalla. Tulevaisuudessa toteutuvan saatavan perintätuloksen ennakoiminen voi useinkin olla epävarmempaa kuin omaisuuden myyntihinnan arvioiminen. Tämä korostaa osaltaan sitä, ettei tällaisessa tilanteessa ole syytä poiketa edellä sanotusta pääsäännöstä. Pesänhoitajan oikeudet turvaa riittävästi se, että hänellä on oikeus jälkipalkkioon, mikäli perintätulosta myöhemmin kertyy.

Katson että näytön arviointi ja näyttötaakan asettaminen on suoritettava yksilöidymmin kuin enemmistön perusteluissa. Konkurssiasiamiehen vaatimuksen menestyminen edellyttää, että palkkion katsotaan ylittävän selvästi sen, mitä voidaan pitää kohtuullisena. Perustelujen kohdissa 10 ja 13 on lausuttu esitöihin viitaten tästä arvioinnista.

Tästä ei kuitenkaan tule tehdä johtopäätöstä, että olisi yksin konkurssiasiamiehen asiana näyttää, mitkä ovat vahingonkorvaussaatavan perintämahdollisuudet. Konkurssiasiamies ei ole asiassa argumentoinut saatavan todennäköistä arvoa, mikä jää näyttöharkinnassa hänen vahingokseen. Parhaat edellytykset tätä koskevan selvityksen esittämiseen ovat kuitenkin olleet saatavaan liittyvät oikeudelliset toimenpiteet suorittaneella pesänhoitajalla.

Pesänhoitaja on asiassa perustellut yhden kolmasosan suuruisen perintätuloksen huomioon ottamista palkkion määräämisessä vain saatavan vanhentumisajan mahdollistamalla pitkällä perintäajalla. Muutoin pesänhoitaja on perustellut palkkion määrää pesän pitkällä lähes yhdeksän vuoden selvittämisajalla sekä realisoimattoman omaisuuden huomioon ottamista sillä, että näin on menetelty useissa muissakin hänen hoitamissaan konkurssipesissä. Viimeksi mainitulla seikalla ei ole merkitystä asian arvioinnissa ja pitkä pesänselvitysaika ei perustele sitä, että korvauksen tehdystä työstä tulisi nojautua mahdollisesti tulevaisuudessa saatavaan perintätulokseen saatavasta, josta pesään lopetettaessa on saatu perittyä vain pieni osa.

Konkurssipesän toteutunut realisaatiotulos on ollut 132 895 euroa. Tähän on pesänhoitajan palkkioesityksessä lisätty 162 633 euroa, mikä on vastannut kolmasosaa realisoitumattomasta vahingonkorvaussaatavasta. Siten palkkion perusteena ollut pesän rahaksimuuttoarvo on muodostunut yli kaksinkertaiseksi tosiasialliseen realisointitulokseen verrattuna. Erillistoimenpiteistä on lisäksi suoritettu pesänhoitajalle huomattava 51 074 euron suuruinen korvaus.

Realisoimaton, perintämahdollisuuksiltaan tarkemmin selvittämättä jäänyt saatava on näin ollen vastannut yli puolta niistä pesän varoista, joiden nojalla pesänhoitajan palkkio on asiassa laskettu. Tämä on niin olennainen poikkeama lähtökohtana pidettävästä toteutuneeseen realisointitulokseen perustuvasta palkkion määräämisestä, että velkojien asiassa hyväksymän palkkion on katsottava ylittävän selvästi sen, mitä voidaan pitää kohtuullisena. Näillä lisäperusteluilla pysytän hovioikeuden päätöksen.