KKO:2020:84

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Poliisi oli tehnyt paikanetsinnän teollisuushalliin, josta oli löydetty ja takavarikoitu kannabisviljelmä. Paikalta tavattu A ja hallin vuokrannut B oli otettu kiinni. Poliisikuulusteluissa A ja B olivat tunnustaneet kasvattaneensa takavarikoidun kannabiserän. Lisäksi A ja B olivat kertoneet kasvattaneensa kolme kannabiserää aiemmin.

Syyte ja vastaukset Keski-Suomen käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta 1.1.2015–18.10.2016 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta. Syytteen mukaan A ja B olivat yhdessä laittomasti viljelleet hamppua käytettäväksi huumausaineena kasvattamalla kannabiskasveja sekä myyneet, välittäneet ja luovuttaneet kasvattamaansa kannabista toisten käytettäväksi. Vastaajat olivat myös itse laittomasti käyttäneet kannabista. Kasvatus oli toteutettu siten, että A ja B olivat kasvattaneet kaksi kannabiserää B:n ensin vuokraamassa teollisuushallissa ja toiset kaksi kannabiserää toisessa B:n vuokraamassa teollisuushallissa. Vastaajat olivat saaneet kasvattamistaan kannabiskasveista valmista huumausainetta siten, että kannabiskasvin kukintoa oli ollut yhteensä ainakin 10 kiloa ja kannabiksen lehteä noin 2,6 kiloa.

A ja B tunnustivat kasvattaneensa kannabiskasveja yhden, sittemmin takavarikoidun erän. He olivat saaneet siitä kannabiskasvin kukintoa yhteensä 4 541 grammaa ja kannabiksen lehteä 2 556 grammaa. Syytteessä tarkoitettujen kolmen aikaisemman kasvatuserän osalta A ja B kiistivät syytteen.

Käräjäoikeuden tuomio 8.11.2018 nro 18/149047

Käräjäoikeus totesi, että kolmea aikaisempaa kasvatuserää koskeva todistelu rajoittui käytännössä yksinomaan A:n ja B:n esitutkintakertomuksiin, joiden paikkansapitävyyden he olivat käräjäoikeudessa kiistäneet. Vastaajien esitutkinnassa antamat kertomukset aiempien huumausaine-erien kasvattamisesta ja myymisestä olivat sinänsä olleet melko yksityiskohtaisia. Kertomusten tueksi ei ollut kuitenkaan esitetty muuta todistelua.

Käräjäoikeus ei pitänyt pelkästään esitutkintakertomuksista ilmenevää tunnustamista riittävänä selvityksenä vastaajien syyllisyydestä ja hylkäsi syytteen kolmen ensimmäisen kasvatuserän osalta. Takavarikoidun kannabiserän osalta käräjäoikeus katsoi, että teon kohteena oli ollut suuri määrä huumausainetta ja tekoa oli syytteessä kuvatuista syistä pidettävä myös kokonaisuutena arvioiden törkeänä.

Näillä perusteilla käräjäoikeus syytteen enemmälti hyläten tuomitsi A:n ja B:n 1.6.–18.10.2016 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta kummankin yhden vuoden kymmenen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Mikko Jaatinen ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 31.10.2019 nro 19/147457

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A ja B tuomitaan syytteen mukaisesti yhteensä neljästä kannabiskasvatuserästä ja että rangaistuksia tästä syystä korotetaan ja ne määrätään ehdottomiksi.

Hovioikeus totesi, että asiassa oli kysymys A:n ja B:n esitutkinnassa toisistaan tietämättä antamista yhtenevistä tunnustuksista, jotka oli sittemmin peruutettu oikeudessa. Muuta näyttöä valituksen kohteena olleiden kolmen huumausaine-erän osalta ei ollut esitetty. Tunnustusten peruuttamiselle ei ollut annettu selitystä hovioikeuden nimenomaisesta tiedustelusta huolimatta. A ja B olivat myös kieltäytyneet kertomasta asiasta hovioikeudessa.

A ja B olivat hovioikeudessa todenneet, että heidän kertomuksensa oli esitutkinnassa kirjattu oikein. Asiassa ei ollut väitetty, että tunnustukset olisivat vääriä tai virheellisiä esitutkinnassa tehdyn menettelyllisen virheen tai laiminlyönnin johdosta. Tunnustusten näyttöarvoa tuki keskeisesti se, että vastaajat olivat antaneet toisistaan tietämättä samankaltaiset yksityiskohtaiset kertomukset neljän eri kannabiserän kasvattamisesta kahdessa eri hallissa, kuten myös kasvatusolosuhteista, satojen onnistumisista sekä saadun kannabiksen myynnistä. Kertomuksia tuki vahvasti myös se, että poliisi oli saanut vastaajat kiinni heidän kasvattaessaan viimeistä kasvatuserää. Peruutettujen esitutkintakertomusten oikeellisuutta pystyttiin siis sanotuista syistä kontrolloimaan vertaamalla niitä keskenään. Asiassa ei ollut tullut ilmi mitään syytä, miksi vastaajat olisivat toisistaan tietämättä keksineet samanlaiset itselleen vahingolliset tarinat. Hovioikeus katsoi, että A:n ja B:n esitutkinnassa antamat tunnustukset olivat totuudenmukaisia ja että asiassa oli siten esitetty riittävä näyttö siitä, että he olivat yhdessä kasvattaneet yhteensä neljä erää kannabista. Asiassa ei jäänyt varteenotettavaa epäilyä siitä, että A ja B olivat toimineet syytteessä väitetyllä tavalla.

Näillä perusteilla hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että se tuomitsi A:n ja B:n 1.1.2015–18.10.2016 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta kummankin kolmen vuoden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Petteri Korhonen, Markku Mäkynen ja Päivi Kylmälahti.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, voidaanko vastaajien syyksi lukea takavarikoidun kannabiserän kasvattamisen ohella myös syytteessä tarkoitettujen kolmen muun kannabiserän kasvattaminen.

A ja B vaativat valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkemman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut A:lle ja B:lle rangaistusta törkeästä huumausainerikoksesta. Syytteen mukaan vastaajat olivat yhdessä kasvattaneet yhteensä neljä kannabiserää kahdessa eri teollisuushallissa. Vastaajat olivat saaneet kasvattamistaan kannabiskasveista valmista huumausainetta siten, että kannabiskasvin kukintoa oli ollut yhteensä ainakin 10 kiloa ja lehteä 2,6 kiloa. Syytteen mukaan vastaajat olivat myyneet, välittäneet ja luovuttaneet kasvattamaansa kannabista toisten käytettäväksi sekä myös itse käyttäneet sitä.

2. A ja B ovat käräjäoikeudessa tunnustaneet menetelleensä syytteessä kerrotulla tavalla siltä osin kuin on kysymys siinä tarkoitetusta viimeisestä kasvatuserästä, jonka poliisi oli takavarikoinut. Vastaajat ovat peruuttaneet esitutkinnassa antamansa tunnustuslausumat, jotka koskivat kolmea aikaisempaa kasvatuserää, ja kiistäneet syytteen niiden osalta.

3. Käräjäoikeus ei ole pitänyt vastaajien esitutkintakertomuksista ilmenevää tunnustamista riittävänä selvityksenä heidän syyllisyydestään kolmen ensimmäisen kasvatuserän kohdalta. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen niitä koskien ja tuominnut vastaajat takavarikoidun kannabiserän osalta törkeästä huumausainerikoksesta.

4. Syyttäjä on valittanut hovioikeuteen, joka on katsonut, että vastaajien esitutkinnassa antamat tunnustukset olivat totuudenmukaisia ja että asiassa oli esitetty riittävä näyttö siitä, että vastaajat olivat yhdessä kasvattaneet neljä erää kannabista ja luovuttaneet sitä edelleen. Hovioikeus on lukenut vastaajien syyksi törkeänä huumausainerikoksena syytteessä väitetyn menettelyn myös kolmen ensimmäisen kasvatuserän osalta.

Kysymyksenasettelu

5. Korkeimmassa oikeudessa on A:n ja B:n valituksen perusteella kysymys siitä, onko asiassa esitetty riittävä näyttö vastaajien syyllistymisestä syytteessä tarkoitettujen kolmen ensimmäisen kannabiserän kasvattamiseen ja niistä saadun kannabiksen käyttämiseen, myymiseen, välittämiseen ja luovuttamiseen ottaen huomioon se, että he ovat oikeudessa peruuttaneet esitutkinnassa antamansa tunnustuslausumat.

Sovellettavat säännökset ja niiden tulkinta

6. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen on esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä. Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla, jollei laissa toisin säädetä.

7. Mainitun luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Pykälän 2 momentin mukaan tuomion, jossa vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Luvun 5 §:n 3 momentin mukaan rikosasiassa tuomioistuin harkitsee, mikä vaikutus tunnustuksella tai tunnustuksen peruuttamisella on todisteena.

8. Mainitun luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan tuomioistuin harkitsee, mikä vaikutus asianosaisen menettelyllä on todisteena, jos hän ilman hyväksyttävää syytä todistelutarkoituksessa kuultuna ei anna kertomusta tai vastaa kysymykseen. Pykälän 2 momentin mukaan rikosasian vastaajan sanotunlainen menettely saadaan ottaa huomioon hänen vahingokseen vain siinä määrin kuin se ei loukkaa hänen oikeuttaan olla myötävaikuttamatta syyllisyytensä selvittämiseen.

9. Mainitun luvun 47 §:n 2 momentin mukaan, jos kuultava suullisessa kertomuksessaan poikkeaa siitä, mitä hän on aikaisemmin tuomioistuimelle, syyttäjälle tai esitutkintaviranomaiselle kertonut, tai ei anna kertomusta, kuultavan aikaisempaa kertomusta saadaan käyttää todisteena siltä osin kuin suullinen kertomus poikkeaa aikaisemmasta kertomuksesta tai kuultava ei ole antanut kertomusta.

10. Näiden säännösten mukaisesti jo rikosasian vastaajan vaikenemisella saattaa olla näytön arvioinnissa merkitystä. Hänen esitutkinnassa epäiltynä tai oikeudenkäynnissä vastaajana antamansa lausumat ovat lähtökohtaisesti näyttöarvoltaan vaikenemista merkittävämpiä. Jotta vastaajan voidaan edellyttää syyttäjän todistustaakasta huolimatta selvittävän niitä seikkoja, joihin hänen kiistämisensä perustuu tai joihin hän on puolustuksekseen vedonnut, syyttäjän tai asianomistajan on kuitenkin tullut esittää asiassa syytteen tueksi painoarvoltaan huomattavaa todistelua. Vastaajan kertomalla voi tällöin olla merkitystä muun muassa arvioitaessa hänen kertomuksensa uskottavuutta tai vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen mahdollisuutta (KKO 2012:27, kohta 13, KKO 2017:12, kohta 10, KKO 2018:3, kohdat 14–15 ja KKO 2019:2, kohta 10).

Puolustautumisoikeuksien toteutumisen merkitys

11. Vastaajan lausumien huomioon ottaminen hänen vahingokseen syytettä tukevana näyttönä edellyttää, että vastaajan puolustautumista koskevat oikeudet ovat toteutuneet asianmukaisesti. Kun kysymys on esitutkintakuulusteluissa annetuista lausumista, epäillylle on tullut ilmoittaa esitutkinnassa rikoksesta epäillyn oikeuksista ja antaa tiedot epäillystä rikoksesta. Oikeuskäytännössä tulkinta vapautensa menettäneen epäillyn oikeuksien turvaamisesta on ollut tiukka, ja oikeudesta avustajaan on edellytetty epäillyn luopuneen yksiselitteisesti (esim. KKO 2012:45 ja KKO 2016:76). Mikäli näin ei ole tapahtunut, on esitutkintalausumat saatettu asettaa hyödyntämiskieltoon.

12. Tässä asiassa vastaajat eivät ole tehneet puolustautumisoikeuksiensa toteutumatta jäämistä koskevia väitteitä. B:llä ei ole ollut esitutkintavaiheessa avustajaa tai puolustajaa, mutta asiassa esille tulleen perusteella ei ole syytä epäillä, ettei B olisi oikeuksistaan tietoisena luopunut oikeudestaan avustajaan esitutkinnassa.

13. Asiassa tulee arvioitavaksi myös rikosasian vastaajan oikeus riitauttaa häntä vastaan esitetty todistelu. Syyttäjä on vedonnut kummankin vastaajan oman esitutkintakertomuksen ohella sitä tukevana näyttönä myös kanssavastaajan yhdenmukaiseen esitutkintakertomukseen. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 47 §:n 2 momentin säännöksen nojalla esitutkintakertomusten käyttäminen todisteena on ollut asiassa sallittua.

14. Syytetyn oikeus kuulustella häntä vastaan todistavia henkilöitä on taattu muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen d kohdassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään kehittänyt niitä periaatteita, jotka tulee ottaa huomioon tilanteessa, jossa vastaajan puolustautumisoikeudet heikkenevät vastakuulusteluoikeuden puuttumisen johdosta.

15. A ja B eivät ole vastakuulustelleet toisiaan oikeudenkäynnissä. Molemmat vastaajat ovat olleet henkilökohtaisesti läsnä sekä käräjäoikeuden että hovioikeuden pääkäsittelyssä. Kumpikaan ei ole nimennyt toista kuultavaksi tai muutoinkaan ilmoittanut halustaan käyttää vastakuulusteluoikeuttaan. Vastaajat eivät ole ylipäätään tehneet väitettä toistensa esitutkintakertomusten riitauttamiseksi tai sen mahdollisten heikkouksien ja sitä koskevien omien näkemystensä esiin tuomiseksi.

16. Korkein oikeus toteaa, että kumpikin vastaaja on edellä lausutun mukaisesti ollut tuomioistuimessa henkilökohtaisesti läsnä eivätkä viranomaiset ole jättäneet mitään vastakuulustelun toteuttamisedellytyksiä turvaamatta. Kun vastaajat ovat käyttäneet oikeuttaan olla lausumatta asiassa, heitä ei ole voitu velvoittaa kuulemiseen henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa oikeudenkäynnissä. Asiassa ei ole tapahtunut heidän oikeusturvaansa loukkaavia menettelyvirheitä.

17. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan vastaaja voi myös vapaaehtoisesti luopua ihmisoikeussopimuksen turvaamista oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista, kuten oikeudestaan kuulustella todistajaa, joko nimenomaisesti tai hiljaisesti. Tällainen luopuminen voi olla tehokas vain, jos se on tehty yksiselitteisesti, siihen liittyy luopumisen merkitys huomioon ottaen oikeasuhteiset vähimmäistakeet ja vastaaja on tietoinen oikeudesta luopumisestaan. Hiljainen luopuminen edellyttää myös, että henkilö on kohtuudella voinut ennakoida käyttäytymisensä seuraukset. Lisäksi luopuminen ei saa olla tärkeän julkisen edun vastainen (esim. Murtazaliyeva v. Venäjä, suuri jaosto 18.12.2018, kohdat 117–118).

18. A:n ja B:n kieltäydyttyä kuulemisestaan oikeudenkäynnissä syyttäjä on vedonnut heidän esitutkintakertomuksiinsa todisteena, ja otteita heidän esitutkintakertomuksistaan on luettu oikeudenkäynnissä. Vastaajat eivät ole tätä vastustaneet. Asiassa ei ole myöskään väitetty, että esitutkintakertomukset olisivat virheellisiä menettelyllisen virheen tai laiminlyönnin johdosta. Korkein oikeus katsoo, että A ja B ovat myös vapaaehtoisesti ja yksiselitteisesti luopuneet oikeudestaan vastakuulustella toisiaan eikä luopuminen ole tärkeän julkisen edun vastaista.

19. Silloin kun esitutkintakertomusta saadaan käyttää todisteena, tuomioistuimen on joka tapauksessa näytön arvioinnissa otettava huomioon syytetyn vastakuulusteluoikeuden toteutumatta jääminen ja muut kirjallisen kertomuksen näyttöarvoa heikentävät seikat. Korkein oikeus ottaa tässä asiassa huomioon vastaajien esitutkintakertomuksia näyttönä arvioidessaan sen, että kumpikaan vastaaja ei ole kuulustellut toistaan missään vaiheessa.

Peruutetun tunnustuslausuman arviointi

20. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2020:61 (kohta 14) katsonut, että vastaajan peruuttaman esitutkintakertomuksen painoarvoa näyttönä on arvioitava kertomuksen luotettavuuden perusteella. Näytön arvioinnissa on kiinnitettävä tämän ohella huomio erityisesti siihen, kyetäänkö peruutetun esitutkintalausuman totuudenmukaisuus riittävällä varmuudella vahvistamaan muun asiassa esitetyn näytön perusteella. Vastaajan peruuttaman esitutkintalausuman näyttöarvoa punnit¬taessa voidaan kiinnittää huomiota muun muassa esitutkintakertomuksen antamisen olosuhteisiin, kertomuksen johdonmukaisuuteen ja yksityiskohtaisuuteen sekä vastaajan kertomuksensa peruuttamiselle esittämiin syihin (kohta 15).

21. Korkein oikeus on aiemmassa oikeuskäytännössään todennut, että tuomiota ei lähtökohtaisesti voida perustaa yksinomaan tai pääasiassa vastaajan peruuttamaan esitutkintalausumaan (KKO 2000:35 sekä KKO 2013:25, kohdat 17 ja 22). Kun näyttöharkinta ei perustu kiinteisiin sääntöihin, on kuitenkin tuomioistuimen viime kädessä tapauskohtaisesti arvioitava, kuinka paljon peruutettu tunnustuslausuma saa tukea muusta oikeudenkäyntiaineistosta ja mikä näyttöarvo sille on annettava. Keskeistä tässä harkinnassa on se, kuinka yksityiskohtaisten ja konkreettisten muusta todistelusta ilmenevien todistustosiseikkojen nojalla lausuman paikkansa pitävyyttä pystytään arvioimaan.

22. Merkittävä painoarvo arvioinnissa on annettava myös sille, miten vastaaja perustelee aiemmin antamansa tunnustuslausuman peruuttamisen. Rikosasian vastaajalla ei ole velvollisuutta lausua asiassa mitään eikä siten myöskään perustella, miksi väittää aiemmin antamaansa lausumaa paikkansapitämättömäksi. Edellä kohdassa 8 todetuin edellytyksin voidaan silti pelkkä vaikeneminenkin ottaa näyttöharkinnassa huomioon vastaajan vahingoksi. Vastaajan nimenomaisilla lausumilla ja hänen esittämillään perusteilla lausumien muuttamiseen on pääsääntöisesti olennaisesti vaikenemista suurempi näyttöarvo. Syyksilukemiseen riittävää ei kuitenkaan ole se, että tuomioistuin katsoo peruutetun kertomuksen luotettavammaksi kuin vastaajan uuden kertomuksen. Edellytyksenä on, että kertomuksen peruutuksesta ja sille esitetyistä syistä huolimatta näyttöä kokonaisuutena arvioitaessa vastaajan syyllisyydestä ei jää varteenotettavaa epäilyä.

Riidattomat seikat asiassa

23. B oli vuokrannut käyttöönsä syytteen tekoaikana kaksi teollisuushallia. Poliisi on takavarikoinut viimeksi vuokratusta teollisuushallista muun muassa noin 4,5 kiloa kannabiskasvin kukintoa ja 2,6 kiloa kannabiksen lehteä sekä vaa’an, vakuumikoneen ja pakkausmateriaalia.

24. A ja B ovat alemmissa tuomioistuimissa tunnustaneet kasvattaneensa poliisin takavarikoiman kannabiserän. Kasvatuksessa oli käytetty kasvatustelttoja, valaisimia, lisäravinteita ja ilmansuodattimia.

A:n esitutkintakertomus

25. Kun A ei ole halunnut tulla kuulluksi oikeudenkäynnissä, syyttäjä on vedonnut hänen 25.10.2016 ja 2.11.2016 antamiinsa esitutkintakertomuksiin todisteena asiassa. A on ensin mainitussa kuulustelussaan kertonut, että hän on halukas selvittämään omalta osaltaan kannabiksen kasvattamiseen liittyvän kokonaisuuden. Kannabiksen kasvattamisesta oli alun perin keskusteltu B:n rahapulan vuoksi. Noin puolitoista vuotta ennen kuulustelua kannabiksen kasvattamiseen oli löytynyt sopiva teollisuushalli, joka sijaitsi lähellä sitä hallia, missä viimeinen takavarikoitu kasvatuserä oli kasvatettu. Halliin oli hankittu ensimmäiset kasvatusvälineet. Halli oli kuitenkin ollut kuuma ja siellä oli ollut huono ilmanvaihto.

26. Ensimmäinen sato oli tuottanut 2,5 kiloa kannabiksen kukkaa, mikä oli jaettu tasan A:n, B:n ja kolmannen henkilön kesken. A oli käyttänyt itse sadosta noin 250 grammaa, myynyt siitä 450 grammaa noin 10 euron grammahinnalla ja antanut siitä kavereilleen 50 grammaa. Lisäksi A oli myynyt B:n osuudesta noin 400–500 grammaa ja tilittänyt rahat B:lle.

27. A on kertonut edelleen, että toinen sato oli kasvatettu samassa hallissa kuin ensimmäinen sato. Tällä kerralla oli panostettu kasteluun ja järjestelty kasvatusta muutoinkin uudelleen. Rahapulan vuoksi kasvattamista oli kuitenkin päätetty nopeuttaa, minkä vuoksi satoa oli lopulta tullut vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Sato oli ollut noin kaksi kiloa kannabiksen kukintoa, mikä oli jaettu taas kolmeen osaan. Omasta osuudestaan A oli käyttänyt osan ja myynyt loput.

28. A on kertonut, että kolmas sato oli laitettu kasvamaan, kun halli oli saatu vaihdettua. Sato oli ollut noin 2,7–3 kiloa kukkaa. Hän ei ollut itse osallistunut kasvattamiseen samalla tavoin kuin aiemmin ja oli saanut tästä erästä noin 750 grammaa. Oman osuutensa kanssa hän oli menetellyt kuten aiemminkin ja myynyt myös osan B:n osuudesta. Viimeisen erän kasvattamiseen A on kertonut osallistuneensa taas enemmän. Tämän kasvatuserän kanssa ei ollut pidetty kiirettä, ja sato oli ollut hyvä. Hänen oli ollut tarkoitus saada sadosta 30 prosenttia.

29. A on todisteeksi nimetyissä esitutkintakuulusteluissaan kertonut yksityiskohtia myös kannabiksen myynnistä ja myynnistä saatujen rahojen käytöstä. Hän on arvioinut kannabista kasvatetun kaikkiaan noin 13 kiloa. Hän oli myynyt kannabista 5–10 gramman erissä ja on arvioinut saaneensa myynnistä 15 000–20 000 euroa.

B:n esitutkintakertomus

30. Kun B ei ole halunnut tulla kuulluksi oikeudenkäynnissä, syyttäjä on vedonnut neljään hänen esitutkintakertomukseensa todisteena asiassa. B on ensimmäisessä kuulustelussaan kertonut, että kannabiksen kasvatuseriä oli ollut yhteensä neljä. Kannabiksen kasvattaminen oli aloitettu taloudellisista syistä vuodenvaihteessa 2014–2015. B:llä oli ollut halli vuokrattuna liiketoimintaa varten, mutta halli oli ollut talvikaudet käyttämättömänä. Ensimmäisessä hallissa oli kasvatettu kahdessa erässä yhteensä noin 50–60 kasvia, joista tuotto oli ollut arviolta noin 25 grammaa kukintoa kasvia kohden. Toisessa hallissa kasvattamista oli jatkettu hänen rahantarpeensa vuoksi. Siinä hallissa kasvatetussa kolmannessa erässä oli ollut 30–35 kasvia, ja siitä oli saatu kannabiskukkaa noin kilo. Neljännessä erässä oli ollut noin 40 kasvia, ja tuotto oli ollut noin viisi kiloa.

31. Yksityiskohtaisimmassa kertomuksessaan B on kertonut ostaneensa kasvatuksessa käytettäväksi muun muassa telttoja, kasvatusalustoja, lamppuja, ilmastointisuodattimia, tuulettimia ja lannoitteita. Siemenet ensimmäiseen erään oli tilannut kolmas henkilö, ja B oli maksanut ne. Ensimmäisestä kannabiserästä oli saatu noin 1,5 kiloa kukkaa, mistä B:lle oli tullut 70 prosenttia. A oli saanut B:n osuudesta oman osuutensa rahana. B ja A olivat myyneet noin 700 grammaa kukkaa 10 euron grammahinnalla. Toinen erä oli kasvatettu ensimmäisen erän pistokkaista. Sato oli ollut noin 1,5 kiloa kukkaa, ja se oli jaettu samalla tavoin kuin ensimmäinen, ja myös edelleen myyntiä oli tapahtunut samalla tavalla.

32. B on kertonut, että ensimmäisessä hallissa oli ollut huono ilmanvaihto ja että se oli ollut liian kuuma kannabiksen kasvattamista varten, minkä vuoksi hän oli luopunut hallista. Rahapulan vuoksi hän oli päättänyt jatkaa kannabiksen kasvattamista ja oli hankkinut yrityksensä nimissä uuden hallin tammikuussa 2016. Siemenet kasveihin oli hankkinut kolmas henkilö, ja osin kasvatukseen oli käytetty entistä kalustoa. Tämä kolmas kasvatuserä oli kerätty liian aikaisin B:n rahapulan vuoksi, ja siitä oli kertynyt noin 1,5 kiloa kukkaa. Tuoton jakaminen ja kannabiksen myynti ja käyttö olivat tapahtuneet samalla tavoin kuin aiemmin. Neljännestä kasvatuserästä B on kertonut, että se oli päätetty kasvattaa niin isoksi ja kunnolla, että saadaan kunnon sato. Tuotto oli ollut tarkoitus jakaa samalla tavoin kuin aiemmin. Hänen osuutensa oli ollut suurin, koska hän oli vastannut kustannuksista. Satoa oli ollut tarkoitus myydä isommissa erissä alhaisemmalla grammahinnalla kuin aiemmin.

33. B on viimeisessä kuulustelussaan arvioinut saaneensa kannabiksen myynnillä yhteensä 10 000–12 000 euroa. Tässä kuulustelussa hän on myös vahvistanut asioiden menneen siten kuin hän oli aiemmin kertonut.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

34. Korkein oikeus toteaa, että syytteen teonkuvauksessa tarkoitettujen kolmen ensimmäisen kasvatuskerran huumausaine-eriä ei ole tavattu keneltäkään eikä niistä ole tehty muutenkaan havaintoja.

35. Syyttäjä on kolmen ensimmäisen huumausaine-erän osalta vedonnut näyttönä ensinnäkin siihen, että A ja B olivat molemmat esitutkinnassa kertoneet neljän kannabiserän kasvattamisesta yksityiskohtaisesti ja keskenään hyvin samankaltaisesti. Vastaajat olivat tällöin olleet vangittuina ja yhteydenpitokiellon alaisina. Vastaajat eivät ole myöskään esittäneet mitään syytä tai perustelua tunnustamisen peruuttamiselle ja syytteen kiistämiselle oikeudenkäynnissä. Lisäksi vastaajien syyllisyyttä usean kannabissadon kasvattamisesta tuki se, että he olivat viimeisellä kasvatuskerralla jääneet kiinni samanlaisesta kannabiksen kasvattamisesta, jota he olivat esitutkinnassa kertoneet harjoittaneensa kolmen kasvattamansa sadon verran jo aikaisemmin.

36. Korkein oikeus toteaa, että A:n ja B:n esitutkintakertomukset neljän eri kannabiserän kasvattamisesta ovat sisältäneet runsaasti konkreettisia yksityiskohtia ja ne ovat olleet sisällöltään johdonmukaisia. He ovat kertoneet seikkaperäisesti kasvatuspaikoista, käytetyistä laitteista, kasvatusolosuhteista sekä menettelyn tarkoituksesta ja tavoitteista. Kertomukset ovat käsitelleet myös saadun sadon käyttöä ja hyödyntämistä. Kertomukset ovat yksityiskohdissaan myös hyvin samankaltaisia. Samankaltaisuus on näytön arvioinnin kannalta merkityksellistä erityisesti huomioon ottaen, että vangittuina olleet vastaajat eivät ole voineet vaikuttaa toistensa kertomuksiin. Selvimpänä erona kertomuksissa on, että vastaajat ovat kertoneet kiirehtimisen vaikuttaneen eri kasvatuserän satoon, mutta tältäkin osin tapahtumainkulku on kertomuksissa muutoin samanlainen.

37. A ja B eivät ole esittäneet mitään syytä esitutkinnassa antamiensa tunnustuslausumien peruuttamiselle myöhemmin oikeudenkäynnissä. Hovioikeus on kirjannut tuomioonsa tiedustelleensa tätä nimenomaisesti vastaajilta. Kuten edellä on todettu, rikosasian vastaajalla ei ole velvollisuutta lausua mitään, mutta yksityiskohtaisen ja johdonmukaisen tunnustuslausuman peruuttamisen merkitys riippuu olennaisesti siitä, millä perusteilla lausuman todenmukaisuus kiistetään. Kun vastaajat eivät ole lainkaan perustelleet tunnustuslausumien peruuttamista, asiassa ei ole esitetty mitään vaihtoehtoista selitystä sille, miksi ja miten he olisivat antaneet toisistaan riippumatta sangen yhdenmukaiset tosiasioita vastaamattomat kertomukset.

38. Korkein oikeus katsoo, että kummankin vastaajan omien tunnustuslausumien luotettavuutta voimakkaasti tukee toisen vastaajan pääkohdissaan samansisältöinen yksityiskohtainen kertomus. Asiassa on lisäksi selvitetty, että B oli tekoaikana vuokrannut kaksi teollisuushallia, kuten vastaajat ovat erien kasvatuspaikoista kertoneet. Poliisi on takavarikoinut yhden kannabissadon, vaa’an, vakuumikoneen ja pakkausmateriaalia B:n vuokraamasta teollisuushallista. Vastaajien oikeudenkäynnissäkin tunnustama takavarikon kohteena ollut kannabissato tukee vahvasti vastaajien siitä esitutkinnassa kertomaa. Tämä riidaton kannabiksen kasvatus on menettelytavoiltaan ollut samanlainen kuin vastaajien kertomat aiemmat kasvatuskerrat ja tukee osaltaan niitä koskevien vastaajien esitutkintalausumien luotettavuutta.

39. Korkein oikeus toteaa, että A:n ja B:n omat esitutkintakertomukset ovat olleet keskeisin näyttö heidän syyllistymisestään syytteessä tarkoitettujen kolmen aiemman kannabiserän kasvattamiseen, käyttämiseen ja edelleen luovuttamiseen. Vastaajien oikeudenkäynnissä peruuttamat esitutkintalausumat ovat olleet yksityiskohtaisia, sisällöltään johdonmukaisia ja keskenään huomattavan yhdenmukaisia. Kertomusten totuudenmukaisuutta on voitu luotettavasti arvioida vertaamalla niitä toisen vastaajan esitutkintakertomukseen. Edellisessä kohdassa mainitut kasvatuspaikkoja ja syytteen mukaista viimeistä kasvatuskertaa koskevat riidattomat seikat tukevat kertomusten luotettavuutta.

40. Johtopäätöksinään esitetystä näytöstä Korkein oikeus toteaa, että asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, jotka horjuttaisivat A:n ja B:n esitutkintakertomusten luotettavuutta tai tukisivat jotakin varteenotettavaa vaihtoehtoista tapahtumainkulkua. Kertomusten luotettavuutta tukevat edellä todetut seikat, eikä kertomusten sisältämien yksityiskohtaisten ja olennaisesti saman sisältöisten tunnustuslausumien peruuttamiselle ole esitetty mitään syytä. Korkein oikeus katsoo, että vastaajien esitutkinnassa antamien tunnustuslausumien oikeellisuutta ei ole syytä epäillä. A:n ja B:n syyllisyydestä törkeään huumausainerikokseen siltä osin kuin kysymys on hovioikeuden syyksilukemien kolmen aiemman kannabiserän kasvattamisesta, käyttämisestä ja luovuttamisesta ei siten ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Jukka Sippo, Pekka Koponen, Jarmo Littunen ja Tuomo Antila. Esittelijä Minna Heikinsalmi.